Tri Lucie Adelsberger (1895 - 1971)

http://de.wikipedia.org/wiki/Lucie_Adelsberger
Suomennosta saksasta 24.5. 2014 

 Tri Lucie Adeslberger ( s. 12.4. 1895 Nurnbergissä, k. 2.11. 1971 New Yorkissa). Lastentauti- ja sisätautilääkäri, joka tutki allergologiaa.  Juutalaisen syntyperänsä takia hän joutui Auschwitzin keskitysleiriin ja toimi Auschwitz- birkenaun keskitysleiriin  pidätettyjen lääkärinä

Lucie Adelsberger (* 12. April 1895 in Nürnberg; † 2. November 1971 in New York) war eine deutsche Fachärztin für Kinderheilkunde sowie Innere Medizin mit dem Forschungsschwerpunkt Allergologie. Sie wurde aufgrund ihrer jüdischen Herkunft in das KZ Auschwitz deportiert, wo sie als Häftlingsärztin im KZ Auschwitz-Birkenau tätig war.

Sisältö, Inhaltsverzeichnis

• 1 Elämäkerta, Leben
• 2 Kansallissosialismin aika,  Zeit des Nationalsozialismus
• 3  Sodanjälkeinen aika, Nachkriegszeit
• 4 Kirjallisuutta, Literatur
• 5 Linkkejä, Weblinks
• 6 Yksittäisiä viitteitä, Einzelnachweise

Elämäkertatietoa, Leben

•  Lucie Adelsberger syntyi  nurnbergiläisen viinimyyjän  Isidor Adelbergerin ja hänen vaimonsa Rosan ( o.s. Lehmann) tyttärenä 12.4. 1895. . Hänellä oli yksi nuorempi sisko ja yksi nuorempi veli. Hän kävi 9-vuotisen tyttökoulun ja sitten yksityisen  Dr. Uhlemayrin  normaalilyseon .Lääketieteen opiskelut hän alkoi 1914  Nurnbergin yliopistossa ja valmistui 1919 Erlangenin yliopistosta.   Hän  toimi apulasilääkärinä Cnopfin lastensairaalassa Nurnbergissä ja teki  samalla väitöskirjatyötään. Laillistetuksi lääkäriksi hän tuli 1920 ja  väitteli tohtoriksi 1923  aiheesta  "Die Verdauungsleukocytose beim Säugling.  "Imeväisen  ruoansulatukseen liittyvä leukosytoosi" 
• Vuosina 1921- 1923  hän toimi kaupunginsairaalan  lastenosastolla Berlin-Friedrichshainissa , vuosina 1924- 1925  Berliinin lasten ja orpojen  turvakodissa  ja vuosina 1926- 1927 Berlin -Weddingissä  lasten ja vauvojen  terveydenhoidon neuvostossa. 
•  Toukokuusta 1925  hän toimi vakinaisena lääkärinä ja  valmistui sisätautien ja lastentautien erikoislääkäriksi 
•  Lisäksi hän teki tiivistä  tieteellistä yhteistyötä  berliiniläisen Robert-Koch-Instituutin kanssa vuodesta 1927. Yhdessä  serologin Hans Munterin kanssa  hän paneutui  allergologiseen  tutkimusaiheeseen "Beobachtungstelle fuer uberempfindlichkeitsreaktionen",  "Näkökohtia yliherkkyysreaktioista". 
• Vuoden 1930 joulukuuhun mennessä  hän oli allergologisissa tutkimuksissaan  RK- Insituutissa ja omassa praktiikassaan  tutkinut noin 1000 potilasta. Häneltä tuli lukuisia tieteellisiä julkaisuja.  Hän oli Saksan pediatrisen lääkäriyhdistyksen jäsen   ja osallistui aktiivisti useaan kongressiin.

Lucie Adelsberger, Tochter des Nürnberger Weinhändlers Isidor Adelsberger und dessen Ehefrau Rosa, geborene Lehmann, hatte eine jüngere Schwester und einen jüngeren Bruder. Sie besuchte neun Jahre lang die Höhere Töchterschule der Stadt und danach für vier Jahre das „Privat-Real-Gynmnasium Dr. Uhlemayr”. Ab 1914 begann sie ein Studium der Medizin an der Universität Nürnberg, welches sie 1919 an der Universität Erlangen abschloss. Anschließend arbeitete sie als Assistenzärztin im Cnopf’schen Kinderspital in Nürnberg, wo sie auch für ihre Dissertation forschte. Sie erhielt ihre Approbation als Ärztin 1920 und wurde 1923 in Erlangen mit ihrer Dissertation Die Verdauungsleukocytose beim Säugling zum Dr. med. promoviert.^[1] Von 1921 bis 1923 arbeitete sie in der Kinderabteilung des städtischen Krankenhauses in Berlin-Friedrichshain, von 1924 und 1925 im Berliner Kinder- und Waisenasyl und von 1926 bis 1927 als Konsiliaria bei der Kinder- und Säuglingswohlfahrt in Berlin-Wedding. Ab Mai 1925 fungierte sie als niedergelassene Ärztin und schloss erfolgreich ihre Ausbildung zur Internistin (1925) sowie Pädiaterin (1926) ab.^[2] Zudem war Adelsberger als wissenschaftliche Mitarbeiterin am Berliner Robert-Koch-Institut (RKI) ab November 1927 tätig, wo sie gemeinsam mit dem Serologen Hans Munter ihren Forschungsschwerpunkt auf die Allergologie in der „Beobachtungsstelle für Überempfindlichkeitsreaktionen“ legte. Bis Dezember 1930 hatte sie im Rahmen ihrer Allergieforschung im RKI und eigener Praxis etwa 1.000 Patienten untersucht.^[3] Sie war Autorin zahlreicher wissenschaftlicher Publikationen, Mitglied der Deutschen Gesellschaft für Kinderheilkunde und aktive Teilnehmerin mehrerer medizinischer Kongresse.^[2]

Kansallissosialismin aika. Zeit des Nationalsozialismus

•  Senjälkeen kun kansallissosialistit olivat ottaneet vallan käsiinsä  tri Lucie Adelsberger- juutalaisen syntyperänsä takia-  menetti työsuhteensa  Robert-Koch instituuttiin jo 31.  toukokuuta 1933 ja  jäsenyytensä  Saksan Lastenterveysyhdistyksessä vuonna 1935. Vuoteen 1938 asti hän toimi vakinaisesti yksityipraktikkona , muta jo  syyskuussa 1938 hänen oli lopetettava tämäkin virka. Hänen oli useita kertoja siirryttävä  paikasta toiseen Berliinissä  ja hän koetti  menetyksettä  saada  aukaistua uuttaa yksityisvastaanottoa ja lopultatoimi   Charlottenburgissa  saairanhoidollisessa työssä.

Nach der Machtergreifung durch die Nationalsozialisten endeten aufgrund ihrer jüdischen Herkunft bereits am 31. März 1933 ihr Beschäftigungsverhältnis am Robert-Koch-Institut und 1935 ihre Mitgliedschaft bei der Deutschen Gesellschaft für Kinderheilkunde. Bis 1938 arbeitete sie als niedergelassene Ärztin in eigener Praxis, die sie jedoch Ende September 1938 schließen musste. Anschließend zog sie mehrmals innerhalb Berlins um, versuchte erfolglos, erneut eine Praxis zu öffnen, und war dann schließlich als Krankenbehandlerin in Charlottenburg tätig.^[2] 

• Tri Adelsberger  teki kymmenen päivän ulkomaanmatkan Amerikkaan Harvardin Yliopistoon  tiedeasioissa , mutta palasi vielä varhaissyksyllä 1938 Berliiniin takaisin. Hän koetti vuonna 1939 muuttaa Amerikkaan hoitoa tarvitsevan  äitinsä kanssa mutta menestyksettä. 
•  Toukokuun 6. päivä 1943  -  hänen äitinsä jo kuoltua muutama kuukausi aiemmin -  tri Adelsberger  pidätettiin ja hänet vietiin kokoamisleirille  Suurelle Hamburgerstrasse- kadulle. Sieltä häntä alettiin  viedä  (vuonna 1943  17. toukokuuta )  38. itäänkuljetuksessa  Auschwitzin keskitysleiriin, jonne hän tuli 19. toukokuuta 1943.
•  Tri Adelsberger sai vankinumeron 45171 ja hänet asetettiin Auschwitzin -Birkenaun keskitysleirin romaani- ja naisleirien  vankilääkäriksi. Hän  teki selkoa  myös myöhemmin Romaanileirin lasten elinolosuhteista.

 Nach einem zehntägigen Auslandsaufenthalt in den USA an der Harvard University zu wissenschaftlichen Zwecken kehrte sie jedoch im Frühherbst 1938 nach Berlin zurück. Sie versuchte 1939 erfolglos, mit ihrer pflegebedürftigen Mutter in die USA zu emigrieren. Am 6. Mai 1943, ihre Mutter war wenige Monate zuvor verstorben, wurde Adelsberger verhaftet und in das Sammellager an der Großen Hamburger Straße eingewiesen. Von dort wurde sie am 17. Mai 1943 mit dem 38. Osttransport in das KZ Auschwitz deportiert, wo sie am 19. Mai 1943 ankam. Adelsberger erhielt in Auschwitz die Häftlingsnummer 45.171 und war im KZ Auschwitz-Birkenau im Zigeuner- und Frauenlager als Häftlingsärztin eingesetzt.^[4] Sie berichtete später auch über die Lebensumstände der Kinder im Zigeunerlager:

• Lapset kuten aikuisetkin olivat  vain luuta ja nahkaa- ilman lihas- ja rasvakudosta ja iho kuulsi läpi pergamentin ohuena  joka paikassa,  varsinkin  rangan luitten  kovilla reunoilla. Mutta näitten  säälittävien olentojen  ahdistus  sattui  vielä enemmän sydämeen. Ehkä  sen takia kun kaikki mikä muistuttaa lapsesta   oli kadonnut näistä kasvoista  ja  tyhjistä silmänaukoista  tuijotti  vanhuksen piirteet ( )
•  Raapimisjälkiä näkyi kautta koko  aliravitun kehon päästä kantapäähän ja ne veivät sitten  lasten viimeiset voimat. Suu oli  syvälle ulottuvien paiseittein rikkikalvama, leuat olivat ontoiksi kovertuneet ja  ne  lävistivät posket syövän tapaan  ( ) 
•  Nälän ja janon, kylmyyden ja tuskien takia ei lapsille edes öisin  tullut mitään lepoa. Heidän  valituksensa  paisuivat kuin hirmumyrsky ja kaikui läpi koko  parakkiblokin

„Die Kinder waren wie die Erwachsenen nur noch Haut und Knochen ohne Muskeln und Fett, und dünne pergamentartige Haut scheuerte sich über den harten Kanten des Skeletts überall durch (…). Aber die Not dieser Würmer schnitt noch mehr ins Herz. Vielleicht, weil die Gesichter alles Kindliche eingebüßt hatten und mit greisenhaften Zügen aus hohlen Augen guckten (…). Krätze bedeckte den unterernährten Körper von oben bis unten und entzog ihm die letzte Kraft. Der Mund war von Noma-Geschwüren zerfressen, die sich in die Tiefe bohrten, die Kiefer aushöhlten und krebsartig die Wangen durchlöcherten (…). Vor Hunger und Durst, Kälte und Schmerzen kamen die Kinder auch nachts nicht zur Ruhe. Ihr Stöhnen schwoll orkanartig an und hallte im ganzen Block wider“.^[5]

• Kun Auschwitzin keskitysleiri oli evakuoitu tri Adeldberger saapui monen eri  aseman kautta Ravensbruckin keskitysleiriin, josta hänet sitten vapautti  toukokuun 2. päivänä 1945 Puna Armeija.

Nach der Evakuierung des KZ Auschwitz gelangte sie über mehrere Stationen in das KZ Ravensbrück, wo sie am 2. Mai 1945 durch die Rote Armee befreit wurde.^[4]

• Sodanjälkeinen  aika, Nachkriegszeit

•  Tri Adelsberger  saapui  Amsterdamiin  kotipaikoiltaan karkoitettujen henkilöitten joukossa Britiläisen Punaisen Ristin toimesta . Kuitenkaan  valtiottomana  hän ei saanut työlupaa.  Hän kirjoitti vuosina 1945- 1946  tekstin   "Auschwitz, Ein Tatsachenbericht", "Ausschwitz , kertomus tosiasioista". Vuonna 1956 tämä kirjoitus  julkaistiin ensimmäistä kertaa  revidoituna laitoksena .
• Lansetissa maaliskuussa 1946   tri Adelsberger julkaisi avustavan artikkelinsa   Auschwitzin keskitysleirin  lääketieteellisten ehtojen asettelusta.
• Lokakuussa 1945  hän muutti Hollannista New Yorkiin. Siellä hän toimi vuodesta 1947 vuoteen 1949  Montefiori-sairaalassa, Country Sanatoriumissa  ja Bedford Hillsissä. Amerikkalaisen  llaillistuksensa hän sai 1949 ja elokuusta 1949 alkaen  hän oli  jälleen tiiviisti  tieteellisessä työssä Montefiorin sairaalassa.
• Lisäksi  hän julkaisi  jälleen  sisätautien alalta  kirjoituksia ja rahoittaakseen  tutkimustoimintaansa hän  piti allergisiin tauteihin  erikoistunutta yksityisvastaanottoa.
• Vuonna 1952 hän sai vaikean sydänkohtauksen 857 vuotiaana)  ja siihen liittyvän depressiovaiheen. Kesäkuussa 1964 hänellä todettiin syöpä, johon hän menehtyi 76 vuotiaana  2. marraskuuta 1971

Adelsberger gelangte über das Britische Rote Kreuz als Displaced Person nach Amsterdam, wo sie jedoch als Staatenlose keine Arbeitserlaubnis erhielt. Sie verfasste zwischen 1945 und 1946 das Skript Auschwitz. Ein Tatsachenbericht., der 1956 in überarbeiteter Fassung erstmals publiziert wurde.^[6] In The Lancet publizierte sie im März 1946 einen Beitrag über die medizinischen Bedingungen im KZ Auschwitz.^[7] Im Oktober 1946 emigrierte sie aus den Niederlanden nach New York. Dort war sie von 1947 bis 1949 am Montefiore Hospital, Country Sanatorium, Bedford Hills tätig, erhielt 1949 ihre Medical License und war ab August 1949 am Montefiore Hospital wieder wissenschaftlich tätig. Zudem publizierte sie wieder im Bereich Medizin und führte zur Finanzierung ihrer Forschungsaktivitäten eine auf Allergologie spezialisierte Privatpraxis.^[2] Adelsberger hatte 1952 einen schwerwiegenden Herzanfall, zudem litt sie unter Depressionen. Im Juni 1964 wurde bei ihr Krebs diagnostiziert. Am 2. November 1971 verstarb sie an Brustkrebs.^[8]

Kirjallisuutta, Literatur

• Ernst Klee: Auschwitz. Täter, Gehilfen, Opfer und was aus ihnen wurde. Ein Personenlexikon. 1. Auflage. S. Fischer, Frankfurt am Main 2013, ISBN 978-3-10-039333-3.
• Hermann Langbein: Menschen in Auschwitz. Ullstein, Frankfurt am Main, Berlin, Nürnberg 1980, ISBN 3-548-33014-2.
• Christine von Oertzen: Rückblick aus der Emigration: Die Akademikerinnen Erna Barschak (1888–1958), Susanne Engelmann (1885–1963?) und Lucie Adelsberger (1895–1971), in: Angelika Schaser (Hrsg.): Erinnerungskartelle. Zur Konstruktion von Biografien nach 1945. Bochum 2003, S. 169–195.
• Eduard Seidler: Jüdische Kinderärzte 1933–1945 – Entrechtet/Geflohen/Ermordet, S. Karger-Verlag, Basel 2007, ISBN 978-3-8055-8284-1.
• Gedenkbuch Berlins der jüdischen Opfer des Nationalsozialismus, 1995, S. 19.
• Leo Baeck Institut/AR 10089, collection Lucie Adelsberger

Verkkolinkkejä, Weblinks

• Literatur von und über Lucie Adelsberger im Katalog der Deutschen Nationalbibliothek

 Yksittäisiä viiteitä, Einzelnachweise

1. Lucie Adelsberger Papers
2. Eduard Seidler: Jüdische Kinderärzte 1933-1945 – Entrechtet/Geflohen/Ermordet, S. 130 f.
3. Wolfram Fischer (Hrsg.): "Exodus von Wissenschaften aus Berlin: Fragestellungen, Ergebnisse, Desiderate, Entwicklungen vor und nach 1933", Forschungsbericht / Akademie der Wissenschaften zu Berlin, de Gruyter, Berlin ; New York: 1994, ISBN 3-11-013945-6, S. 401f.
4. Paul Saenger: Jewish Pediatricians in Nazi Germany: Victims of Persecution (pdf), in: IMAJ: Volume 8, May 2006, S. 325-327
5. Lucie Adelsberger über das Leben der Kinder im Birkenauer Zigeunerlager, zitiert bei: Hermann Langbein: Menschen in Auschwitz, 1980, S. 271f..
6. Heidrun Kämper: Der Schulddiskurs in der frühen Nachkriegszeit - Ein Beitrag zur Geschichte des sprachlichen Umbruchs nach 1945., Gruyter, 2005, ISBN 9783110188554, S. 31
   H. Schott: Medizin im Nationalsozialismus- Auschwitz (pdf), in: Deutsches Ärzteblatt, Jahrgang. 103, Heft 18 vom 5. Mai 2006, A 1232
7. Lucie Adelsberger: Medical Observations in Auschwitz Concentration Camps, in: The Lancet vom 9. März 1946, S. 317-319
8. Ernst Klee: Auschwitz. Täter, Gehilfen und Opfer und was aus ihnen wurde. Ein Personenlexikon, Frankfurt am Main 2013, S. 14

Normdaten (Person): GND: 120589389 | LCCN: n95053047 | VIAF: 847589 | Wikipedia-Personensuche

Kategorien:

• Lucie Adelsberger (* 12. April 1895 in Nürnberg; † 2. November 1971 in New York) war eine deutsche Fachärztin für Kinderheilkunde sowie Innere Medizin mit dem Forschungsschwerpunkt Allergologie. Sie wurde aufgrund ihrer jüdischen Herkunft in das KZ Auschwitz deportiert, wo sie als Häftlingsärztin im KZ Auschwitz-Birkenau tätig war.