Leta i den här bloggen

lördag 27 oktober 2012

Jumala valitsi...

 Jumala valitsi Nooan tekemään tarkoin Jumalan antaman kaavan (TAVNIT) mukaisin laivan, arkin, joka saattoi pelastaa suurelta tulvalta ihmis-ja eläinkuntaa sekä lintuja.
Jumala  valitsi Aabrahamin lähtemään Kaldean Uurista, Kanaanin maahan, joka oli Luvattu maa. tarkoin antamieansa maapallolla sijaitsevien karttamerkkien mukaan.
Jumala valitsi Mooseksen kirjoittamaan Laintalut kivisiin tauluihin  ja tekemään Ilmestysmajan tarkan kaavan mukaisesti (TAVNIT) ja opettamaan kansaa asetumaan paikoilleen tai lähtemään liikkeelle tarkan järjestyksen mukaan pitämällä Ilmestysmajaa ja Jumalan Lain kirjoja  keskeisimpänä suojeltavana asiana ja  edelleen  kuljetettavana. Kansan eri heimojen  identiteetti  vahvistettiin  tarkoin Jumalan käskyn mukaan. Mooses teki kaiken kuten oli käsketty.
Jumala valitsi Joosuan   jakamaan jokaiselle  heimolle kartoitetut asuinsijat Luvatussa maassa ja Joosua teki niin.
Ensimmäiset koko kansaa lukitaitoon kouluttavat  kirjat  asetettiin Jumalan käskyn mukaan kalkkikiviin kirjoittettuina isoina  kivipatsaina.  Efraimin maahan Sikemin  vuorille. Joosua teki niin.
Daavid kirjoitti tarkasti muistiin kaavan (TAVNIT)  minkä Jumala hänelle näytti  Jerusalemin tulevasta temppelistä ja minkä  Daavid opetti pojalleen Salomolle. Salomon rakensi kaiken mitä kaavassa oli.
Hesekiel kirjoitti tarkasti muistiin sen kaavan (TAVNIT), mikä on säädetty tulevalle Jerusalemin temppelille ja maan kartalle. 
Jeesus tuli ja  eli  toteen Mooseksen lain ja suoritti iankaikkisen lunastustyön, minkä kaava oli Vanhassa Liitossa annettu. Työn päätettyään Hän sanoi: Se on täytetty.
Uusi Testamentti antaa kaavana  Jumalan seurakunnan lainsäädännön  kaikkia kansoja varten. Jossain sitä toteutaan. Pyhä Henki annetaan niille jotka tottelevat  heille apuna johdattamaan kaikkeen totuuteen. Jeesus kirjoitti evankeliuminsa sanoman sydämen lihatauluihin.



Miksi Jumala valitsi Abrahamin

JPost kirjoittaa:

Parshat Lech Lecha: Why God chose Abraham

By SHLOMO RISKIN
10/25/2012 14:38

"... And he built there an altar to the Lord and he called out in the name of the Lord" (Genesis 12:8)

Horses in an expansive dune Photo: Israel Weiss
‘... And he built there an altar to the Lord and he called out in the name of the Lord’ (Genesis 12:8)

Abraham is the first Hebrew, the founder of the Hebrew nation and the path-breaker who created the Hebrew religion. From this portion in the 12th chapter of the Book of Genesis until the last word of the Book of Deuteronomy, it is Abraham’s Israelite descendants who are the major subjects of the Bible.

Fascinatingly, God commands Abraham to leave his country, his birthplace and his father’s house to travel to the unknown land of Canaan (Israel) without any introduction to Abraham’s personality or his previous connection with God. Indeed, God elects Abraham as the progenitor or patriarch of “a great nation which will become a blessing to all the families of the earth” without any mention of Abraham’s worthiness.

This is very different from God’s commandment to Noah to build an ark, which comes after the Bible has already informed us that Noah “was a righteous man, wholehearted in his generation. Noah walked with God” (Gen. 6:9). It also contrasts with God’s charge for Moses to lead His people in the Book of Exodus, which comes after Moses left Pharaoh’s palace to empathize with his Hebrew brethren and put his life on the line by slaying the Egyptian taskmaster who was beating a Hebrew slave.

So why did God choose Abraham? Maimonides is apparently struck by this question. His approach is paraphrased in a famous exchange. British anti-Semite William Norman Ewer wrote, “How odd of God to choose the Jews,” to which American poet Ogden Nash responded, “It wasn’t odd; the Jews chose God.”

Abraham chose God. Maimonides maintains that Abraham found God through his own reasoning powers.

“After this mighty man was weaned, he began to explore and think. Though he was a child, he began to think [incessantly] throughout the day and night, wondering,” until, as a result of his own correct understanding, he reached the truth (Laws of Idolatry, Chapter 1, Halacha 3).

From Maimonides’s perspective it is not only that Abraham understood that there must be one Power above all powers, one Lord above all lords who is the Master of the Universe and therefore traded in paganism for monotheism. Abraham realized that this Unity behind the apparent diversity that fills the world is an ethical and moral force that insists on righteousness and compassion; Abraham knew that it is not sufficient to be a monotheist but that it is necessary to be an ethical monotheist. The Bible itself tells us this: “Because I [God] have known [loved, chosen] Abraham because he commands his children and his household after him to observe the way of the Lord to do compassionate righteousness and moral justice.”

Once Abraham discovered this great truth, it gave him no rest. He continually built altars and called upon people to accept his ethical God. It is important to note that on none of the altars recorded in our portion does Abraham present an offering, a sacrifice to God; he rather calls out to individuals to join him in his faith and in his ethical actions. Maimonides continues in his description of Abraham’s mission: “Once Abraham recognized and understood the ethical God, he began to tell the idolaters that they were not pursuing the true path; he broke their idols and informed the people that it is only proper to serve the God of the world… he stood up and called out in a great voice to the entire world that there is only one God in the entire universe and it is only Him that they must serve. He would walk about, call out and gather people from city to city and from kingdom to kingdom until he reached the land of Canaan, and he called out there in the name of the Lord of the universe. The people would gather around him and ask him questions and he would teach each of them according to their respective knowledge, until he would bring them to the path of truth…” The Kesef Mishne commentary to Maimonides makes the point that Shem and Eber – although great individuals who were also close to God and who according to the Midrash established a great yeshiva where Isaac went to study immediately after the akeda (binding) – were not chosen to be the first Jews precisely because they only taught about God to those who came to study in their yeshiva; they were rashei yeshiva (yeshiva heads), whereas Abraham was a rabbi – an outreach worker in the style of Chabad and Ohr Torah Stone.

This is what the Bible means when it speaks about “souls that Abraham and Sarah made in Haran” (Gen. 12:5). The Midrash explains that Abraham converted the men and Sarah converted the women. Maimonides further rules that the commandment to love God includes “making God beloved to all the people of the earth” (Book of Commandments, 5) and he insists that Jews must even coerce the gentiles to accept the seven laws of morality (Laws of Kings, 8:10). We are not in any way commanded actively to convert the gentiles to Judaism; but it seems that, at least according to Maimonides, we are commanded to convert the world to ethical monotheism.

The writer is the founder and chancellor of Ohr Torah Stone Colleges and Graduate Programs and chief rabbi of Efrat.

tisdag 23 oktober 2012

Viisauden Kirjan ajoitus hellenistiselle kaudelle

 http://www.finbible.fi/Apkryfk/38sal_viis.htm

Sitaatti Wikipediasta

Viisauden kirja eli Salomon viisaus on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakhiin eikä protestanttisiin Raamatuihin.
  • Viisauden kirja voidaan luokitella sisältönsä puolesta viisauskirjallisuuteen, joita edustavat Vanhassa testamentissa Sananlaskujen ja Saarnaajan kirja sekä apokryfeissä Jesus Sirakin kirja. Viisauden kirjan kirjoittaja sanoo olevansa Israelin kuningas. (luvut 7-9) Kirjan yhdeksännen luvun kuvaus sopii kuningas Salomoon, joka pyysi Jumalalta viisautta ja ymmärrystä Israelin kansan tuomitsemisessa. (vrt. 1. Kun. 3) Viisauden kirjassa korostetaan viisauden ja ymmärryksen arvoa yli maallisten aarteiden. (7:7-11) Myös Sananlaskujen kirjassa korostetaan Jumalalta saatua viisautta ja ymmärrystä katoavaista kultaa ja hopeaa arvokkaammaksi. (Snl. 4:4-11; 8:11)
  • Viisauden kirjassa on paljon yhtymäkohtia Raamatun kirjoituksiin. Siellä mainitaan luominen (7:1ss.), vedenpaisumus ja kansojen hajaantuminen Baabelista maan ääriin vedenpaisumuksen jälkeen, "kansojen isä" Aabraham ja hänen uskonsa lujuus hänen poikansa Iisakin uhraamisen edessä (10:4-5), Sodoman ja Gomorran ja muiden Jordanin lakeuden kaupunkien tuho (10:6-7), Joosefin ihmeellinen pelastuminen veljiensä vihalta (10:10-14), Israelin kansan pako Egyptistä ja lain antaminen Moosekselle (10:15-11:26 ja luvut 16-19), pakanakansojen kukistuminen luvatussa maassa (luku 12), jne.
Kirjassa tuomitaan Jumalan Raamatussa antamien lakien mukaisesti pakanoiden tapa tehdä jumalankuvia ja palvoa niitä. (luvut 13-14) Pakanoiden pitäisi tuntea Jumala, kun he tarkkailevat hänen luomaansa maailmaa. (vrt. Room. 1:18ss.) Mutta vaikka pakanat palvelevat epäjumalia, tahtoo Jumala olla armollinen heitäkin kohtaan, sillä myös he ovat Jumalan tekoa: maan savesta Jumala on kaikki ihmiset tehnyt ensimmäisestä Adamista alkaen. (7:1; luku 15) On kuitenkin ihmisen omalla vastuulla, ottaako hän vaarin siitä viisaudesta ja niistä sanoista, jotka Jumala on antanut ihmisten tietoon luomistöiden ja omantunnon todistuksen sekä ihmisen sisäisen oikeudentajun kautta.
Epäuskoisia ja epähurskaita ihmisiä kuvataan Viisauden kirjassa samalla tavalla kuin Psalmeissa: he vainoavat ja pilkkaavat vanhurskaita Jumalaan turvaavia ihmisiä, mutta joutuvat lopulta häpeään Jumalan rangaistessa heitä. (2. luku, vrt. Psalmi 10) Jumalattomia ei auta se, että he eivät usko kuolleiden ylösnousemukseen ja sitä seuraavaan tuomioon. He elävät joka päivä kuin viimeistä päivää, syövät ja juovat, mutta vanhurskas tuomio on kohtaava jokaista ihmistä ylösnousemuksen jälkeen. (vrt. 1Kor. 15:12-34) Myös Saarnaajan kirjan lopussa sanotaan, että kaikki ihmiset joutuvat tuomiolle kuoleman jälkeen: salaisimmatkin teot tuomitaan Jumalan edessä. (Saarn. 12:13-14) Salomon viisauden kirja ja Saarnaajan kirja kuvaavat siten samalla tavalla ihmisen kohtaloa kuoleman jälkeen.
Viisauden kirjassa mainitaan jumalattomia kohtaava tuomio ja se, että vanhurskaat ovat heitä tuomitsemassa. (4:16-20; 5. luku) Tässä on yhtymäkohta Uuden testamentin profetioihin vanhurskaiden ylösnousemuksesta ja jumalattomien ihmisten kohtaamasta tuomiosta. (Ilm. 5:10; luvut 19-20) Vanhurskaat saavat elää iankaikkisesti, mutta jumalattomat surmataan ja tuhotaan lopullisesti, niin että heistä ei jää muistoakaan jäljelle. Kirjan kirjoittaja uskoi saavuttavansa kuolemattomuuden viisauden ja Jumalan pelon avulla, mikä pitää yhtä Raamatun muun ilmoituksen ja iankaikkisen elämän toivon kanssa. (3:4-8; 5:15-16; 8:13) Jumalalla on vallassaan elämä ja kuolema, niin että hän voi herättää kuolleet eloon ja antaa heille ikuisen onnen luonaan. (16:13-14)
  • Aiheesta muualla

  • Finbible Apokryfikirjojen käännökset vuosilta 1642, 1776 ja 1938 erikseen ja rinnakkain sekä muita suomalaisia raamatunkäännöksiä
  • Gigot, Francis: Book of Wisdom Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)

måndag 22 oktober 2012

Jeesus Siirakin kirja

Jeesus Siirakin pojanpoika  käänsi  kirjan hebreasta kreikaksi Egyptiin tultuaan 132 eKr. Kirja on elämänviisautta ja käytännön  neuvoja.
 http://www.finbible.fi/Apkryfk/38jessir.htm

Kertomus Tobiaksen naftalilaissuvusta

Tobiaan kirja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tobitin_kirja
Tapahtumat ovat 700 luvulta ennen kristusta, joitain aikoja Niiniven hävitystä ennen 612 eKr. ).
Kirjalliseen muotoon se lie asetettu n 200 eKr. tienoissa.
LUE tämä  kaunis kertomus:
http://www.finbible.fi/Apkryfk/38tobia.htm

Rooman aikakausi

Aleksanteri Suuren valloitusten myötä lähi- itä liitettiin kreikkalaisperäisen kulttuurin piiriin 330-320-luvuilla eKr. . Maahan virtasi kreikkalaisia virkamiehiä ja kulttuuri kreikkalaistui. Myös Juudean, Galilean ja  Välimeren rannan   väestön ylimmät kerrokset kreikkalaistuivat. Aleksanterin lyhyttä valtakautta seurasi riitelevien kenraalien valtataistelu, joka lopulta jakoi Aleksanterin Suuren valtakunnan kolmeen kuningaskuntaan: Ptolemaiokset Egyptissä, Antigonokset Kreikassa ja Vähä-Aasiassa ja Seleukidit idässä, kuten edellä  lueteltiin.

Rooman vaikutusvalta idässä alkoi tuntua n. 120-luvulla e.a.a. 
 Tosin vasta Pompeiuksen retket 60-l e.a.a. liittivät Palestiinan alueen lähemmäksi Roomaa. Nämä Palestiinan valtiot olivat kyllä muodollisesti itsenäisiä mutta alistuivat usein vasallisuhteeseen Rooman kanssa. Pisimpään itsenäisyyden säilytti Juudean maakunta.
 Syyriasta tehtiin roomalaisprovinssi jo Pompeiuksen aikana ja Juudean kuninkaat saivat valtansa Rooman myötämielisyydestä. Juudean kuningas Herodes (Suuri) hallitsi aina vuoteen 4.e.a.a. Juuri keisari Augustuksen ajoista alkaen Juudea oli siirtymässä suoraan Rooman provinssiksi (lopullisesti 30-l a.a.j).


Herodes I Suuri (73 eaa., Askalon4 eaa.[1], Jeriko) oli Juudean kuningas vuodesta 37 eaa. kuolemaansa saakka. Herodes oli Juudean prokuraattorin Antipaterin ja tämän nabatealaisen vaimon Kyproksen toiseksi vanhin poika.

Herodeksen ura alkoi vuonna 47 eaa., kun hänen isänsä nimitti hänet Galilean käskynhaltijaksi. Juudea oli tuolloin jo osa Rooman valtakuntaa.

 Herodes tuki aluksi isänsä kanssa Rooman silloista mahtimiestä Julius Caesaria. Caesarin murhan jälkeen Herodes tuki Marcus Antoniusta, jonka avustuksella Rooman senaatti valitsi Herodeksen Juudean kuninkaaksi.

Antoniuksen kärsittyä tappion sodassa Octavianusta vastaan Herodes siirtyi heti jälkimmäisen leiriin. Herodes oli Octavianuksen eli Augustuksen uskollinen alainen kahdenkymmenenseitsemän vuoden ajan. Vaikka Herodes oli alkujaan idumealainen, sai hän kuitenkin juutalaisten sympatiat puolelleen muun muassa sen jälkeen, kun hän pani toimeen Jerusalemin temppelin laajennustyöt.
Roomalaiset asettivat Herodeksen valtaistuimelle. Näin he pystyivät Herodeksen avulla takaamaan uskonnon ja valtion erottamisen toisistaan. Hän vähensi huomattavasti pappien valtaa, joten heille jäi vain hengellinen rooli. Salaliittojen pelossa hän ajoittaisten mielenhäiriöiden vallassa murhasi vaimonsa Mariammen ja useita lapsiaan.

Kreikkalainen lääkäri Luukas kirjoittaa seuraavaa:
Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean neljännysruhtinaana ja hänen veljensä Filippus Iturean ja Trakoniitin maan neljännysruhtinaana ja Lysanius Abilenen neljänneysruhtinaana, siihen aikaan kun Hannas oli ylimmäisenä pappina, ynnä myös Kaifas, tuli Jumalan Sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa.

Israel oli jo niin tottunut siihen että Jumalan porfeettoja ei herää, ainoastaan näkyjä ja unia oli nähty esim  hellenististen  vainojen ja makkabealaissotien aikana.
Nyt  syntyi jälleen Kirjoituksia ja Uusi Testamentti kristalloitui esiin Elävänä Kuultuna sanana. Juudan kansa sai asua kokonaisen sukupolven  rauhassa omassa maassaan. Ja Temppeli toimi ja oli maailman kaunein rakennus.

Kohtalokas hellenistinen imperiumi eKr.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Makedonia_%28valtakunta%29#Makedonian_nousu

Makedonian nousu

Makedonian hallitsijat onnistuivat 400-luvulla eaa. lähtien kehittämään verraten tiiviin valtiorakenteen, joka osoittautui niin lujaksi, että Makedonia pystyi vähitellen kasvattamaan valtaansa ja nousemaan suurvallaksi.
Kreikan pohjoisosassa sijaitseva Makedonia ei historiansa alkuvaiheessa sanottavasti osallistunut kreikkalaisen kulttuurin kehittämiseen. Makedonian maanviljelijävaltainen väestö puhui omaa murrettaan eikä pitänyt itseään kreikkalaisina. Makedonialaisten varhaishistoriaa leimasivat selkkaukset pohjoisessa ja idässä asuvien naapureiden, illyrialaisten ja traakialaisten, kanssa. 600 eaa. – 400 eaa. Makedoniaa hallitsi 600-luvulta eaa. lähtien Argeadien kuningashuon
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Makedonian_kuninkaista
Filippos II kasvatti Makedoniasta muutamassa vuodessa Kreikan johtavan sotilas- ja poliittisen mahdin. Hän tavoitteli kreikkalaisten ja makedonialaisten välille poliittista ja kulttuuriliittoa, jota halusi itse johtaa.
Filippos II oli sekä ylivertainen valtiomies että loistava sotapäällikkö. Veljensä kuoltua hän hallitsi maata nuoren veljenpoikansa sijaishallitsijana. Valtaistuimelle päästyään Filippos päätti alistaa Makedonian valtaan Kreikan muita kaupunkeja. Ensin hän karkotti maasta illyrialaiset ja paionialaiset, ja seuraavina vuosina hän valloitti suuren osan Traakiaa ja Pangaionvuoria. Vuodesta 354 eaa. lähtien hän tunkeutui yhä syvemmälle Kreikkaan, kunnes saapui vuonna 351 eaa. Bosporiin. Vuosina 348 eaa.–342 eaa. Filippos valloitti Thessalian, Khalkiden ja Traakian ja liitti ne valtakuntaansa.
Filippos teetti Makedonialle sotalaivaston ja uudisti sodankäyntiä. Hän pestasi palkkasotureita ja ammattiupseereja, valitsi kyvykkäitä sotapäälliköitä, palkkasi omia sotainsinöörejä, jotka rakensivat muurinmurtajia ja heittokoneita. Filippoksen sotilaallisen menestyksen varsinainen syy oli kuitenkin se, että peloponnesolaissota ja sisäiset kiistat olivat heikentäneet kreikkalaisia. Varsinkin ateenalaiset olivat huolissaan Kreikan kaupunkien itsenäisyyden säilymisestä. Puhuja Demosthenes varoitti filippiikeissään (Filippoksen vastaisissa puheissa) väsymättömästä makedonialaisesta barbaarista. Filippoksen eteneminen johti vuonna 340 eaa. avoimeen sotaan, jonka ateenalaiset ratkaisivat aluksi edukseen laivastonsa ylivoiman avulla.

Filippos ja Aleksanteri lyövät Kreikan

Khaironeian taistelussa elokuussa 338 eaa. Filippoksen ja hänen poikansa Aleksanterin johtamat makedonialaiset falangit kuitenkin ottivat murskavoiton Ateenan ja Theban johtaman kreikkalaiskaupunkien helleenisen liiton joukoista. Filippos kutsui itseään Kreikan yhdistäjäksi ja saneli kohtuulliset rauhanehdot, jotka soivat kreikkalaisille itsenäisyyden illuusion: Ateena, Theba ja suurin osa muista kaupungeista liittyivät korinttilaiseen liittoon ja yhteisrauhaan. Filippos oli koko Kreikan kiistaton hallitsija. Maa oli nyt yhdistetty ensimmäisen kerran. Filippos halusi ulottaa valtansa paljon laajemmalle. Vuonna 337 eaa. suuri makedonialaisten ja kreikkalaisten armeija ylitti Hellespontoksen Vähän-Aasian puolelle. Filippos kuitenkin surmattiin sotavalmistelujen aikana tyttärensä häissä

Makedonia Aleksanterin  kuoleman  323  eKr. jälkeen

Diadokien taistelu Makedonian ja Kreikan hallinnasta käytiin sukujuonitteluna. Aleksanteri Suuren hallitsijasuku syrjäytyi, ja lähes kaikki diadokit osallistuivat taisteluun Aleksanterin valtakunnan Euroopan-puoleisista osista.
Aleksanterin kuoltua vuonna 323 eaa. hänen vahvimmat sotapäällikkönsä jakoivat vallan keskenään. He hallitsivat rikkaimpia satraappikuntia, johtivat vahvimpia sotajoukkoja ja taistelivat valtakunnan johtajuudesta.

  • I Makk. 1:  Mainitsee Aleksanderin , Filippuksen pojan, ( Aleksanteri Suuri  356- 323 eKr)  ja  persialaisen Dariuksen( 380- 330 eKr)  
  • http://fi.wikipedia.org/wiki/Dareios_III
  • Sittenkun   makedonialainen Aleksander, Filippuksen poika, joka oli lähtenyt liikkeelle kittiläisten maasta, oli voittanut persialaisten ja medialaisten kuninkaan Dariuksen, tuli hän kuninkaaksi tämän sijaan- ennen kuin hän oli ollut Kreikan kuninkaana. Hän kävi monta sotaa , valloitti linnoitukset ja surmautti kuninkaat.  
Aleksanterin seuraajista mainitaan I Makk. 1: 8, että hänen palvelijansa saivat vallan, kukin alueellansa.
(Wikipedia:
 Aleksanterin kuoleman jälkeen hänen sotapäällikköjensä, niin sanottujen diadokkien, välillä  syntyi heti valtataistelu. Jalkaväki ja sen komentajat tukivat Aleksanterin velipuolta Filipposta, mutta ratsuväkeä johtava Perdikkas suosi Aleksanterin ja Roksanen vielä syntymätöntä lasta. Päädyttiin kompromissiin, jossa Filippoksesta tulisi Makedonian kuningas ja hän hallitsisi lapsen kanssa siinä tapauksessa, että tämä olisi poika (kuten olikin, Aleksanteri IV). Niin sanottujen diadokkisotien aikana, 322 eaa.301 eaa., Aleksanterin valloitukset jakaantuivat useiden uusien kuningaskuntien välillä. Sotien päätyttyä Ptolemaioksen perustama Ptolemaioksen hallitsijasuku hallitsi vastedes Egyptiä, Seleukosken Seleukidit taas saivat hallintaansa Persiaa ja itäisiä maakuntia. Antigonoksen poika Demetrioksesta taas tuli Makedoniaa hallinneen Antigonidien hallitsijasuvun kantaisä. Kaikki kolme kuningaskuntaa joutuivat lopulta Rooman vallan alle.

  • DIADOKKISUVUISTA. Seleusidit saivat  hallittavakseen  myös sen alueen, mihin kuului Israel.

 ANTIPATROS
Todellinen valta oli aluksi Aleksanterin käskynhaltijaksi määräämällä Antipatroksella, joka määräsi seuraajakseen uskollisen sotapäällikkö Polyperkhonin, mutta Antipatroksen kuoltua vuonna 319 eaa. hänen poikansa Kassandros nousi Polyperkhonia vastaan. Hän onnistui karkottamaan Polyperkhonin ja saamaan puolelleen Filippos III:n ja tämän puolison Eurydikeen kannatuksen. Polyperkhon kuitenkin liittoutui Olympiaan kanssa. He syrjäyttivät kuningasparin yhteisvoimin vuonna 317 eaa. ja hallitsivat alaikäisen Aleksanteri IV Aigoksen sijaishallitsijoina.
Kassandros puolestaan lähti armeijan kanssa liikkeelle, valloitti Makedonian, mestautti 316 eaa. Olympiaan ja karkotti Polyperkhonin. Hän murhautti pienen Aleksanteri IV:n ja tämän äidin Roksanen 310309 eaa. Näin sammui Argeadien suvun miespuolinen linja. Varmistaakseen vallan säilymisen omassa suvussaan Kassandros meni 316 eaa. naimisiin Aleksanteri Suuren sisarpuolen Thessaloniken kanssa. Kassandros liittoutui vuoroin eri diadokien, esimerkiksi Lysimahoksen ja Seleukos I:n, kanssa ja vakiinnutti asemansa Makedonian hallitsijana. Kassandros nimesi itsensä kuninkaaksi 305 eaa. Hänen asemansa vaikeutui myöhemmin. Vuoden 300 eaa. paikkeilla hän joutui luovuttamaan Kreikan Antigonos I:n Vähästä-Aasiasta karkotetulle pojalle Demetrios I Poliorketekselle. Kassandroksen dynastia päättyi pian hänen kuolemansa jälkeen (297 eaa.). Thessalonike oli sekaantunut Kassandroksen perimyskiistaan, ja Thessaloniken poika Antipatros II murhasi äitinsä, koska katsoi tämän sivuuttaneet hänet. Demetrios I Poliorketes syrjäytti Antipatroksen vuonna 294 eaa. Aleksanterin seuraajista siis Antigonos hallitsi Aasiaa, Kassandros Kreikkaa ja Makedoniaa, Lysimakhos Traakiaa, Ptolemaios Egyptiä ja Seleukos itäisiä satraappikuntia.

MINKÄLÄINEN  on SELEUSIDIEN HALLITSIJALISTA?

 SELEUKOS I Nikator

Seleukos nimitti poikansa Antiokhos I:n vuonna 292 eaa. kanssahallitsijakseen ja itäisten maakuntien hallitsijaksi. Antiokhos meni naimisiin äitipuolensa Stratoniken kanssa. Seleukos sai näin Stratoniken pois tieltä, samalla kun tämän isä Demetrios oli päässyt Makedonian kuninkaaksi. Seleukoksen ja Demetrioksen liitto oli päättynyt vuonna 294 eaa., kun Seleukos oli vallannut Demetriokselta Kilikian. Demetrios hyökkäsi Kilikiaan vuonna 286 eaa. ja valtasi sen helposti. Demetrios uhkasi Kilikiasta käsin Seleukoksen tärkeimpiä alueita Syyriassa. Demetrioksen joukot olivat kuitenkin väsyneitä, eivätkä olleet saaneet palkkojaan. Seleukos taas oli rikas ja tunnettu viekkaudestaan. Lisäksi sotilaat pitivät hänestä. Seleukos tukki Kilikiasta etelään johtaneet solat ja kannusti Demetrioksen joukkoja loikkaamaan omalle puolelleen. Samalla hän vältti taistelua. Lopulta Seleukos vetosi Demetrioksen joukkoihin henkilökohtaisesti. Hän näyttäytyi sotilaille armeijojen edessä ja otti kypäränsä päästä näyttääkseen kuka oli. Demetrioksen joukot luopuivat johtajastaan, ja Demetrios vangittiin Apameiaan. Hän kuoli parin vuoden kuluttua.[42]
Lysimakhos ja Ptolemaios olivat antaneet Seleukokselle tukensa Demetriosta vastaan, mutta Demetrioksen kukistuttua liitto alkoi rakoilla. Lysimakhos hallitsi Makedoniaa, Traakiaa ja Vähää-Aasiaa. Hänellä oli perheongelmia: Lysimakhos teloitutti poikansa Agathokleen, jonka vaimo Lysandra pakeni Babyloniin Seleukoksen luokse. Sitten Seleukos hyökkäsi Vähään-Aasiaan ja kukisti Korupedionin taistelussa vuonna 281 eaa. Lysimakhoksen, joka kaatui taistelussa. Koska Ptolemaioskin oli kuollut vuotta aikaisemmin, Seleukos oli näin ainoana jäljellä Aleksanterin aikalaisista

Seleukidien hallitsijasuvun kuninkaat ja Makkabealaiskirjeen (Vertaa linkistä) Finbible.fi) asettuminen heidän  hallintoaikaansa. 

 http://www.finbible.fi/Apkryfk/381makk.htm







torsdag 18 oktober 2012

Juudan kansan historiaa 3. vuosisadalla ennen kristillisen ajanlaskun alkua

Jumalan valittua kansaa oli hajaannuksessa. Profeettain ääni oli  vaiennut  Malakian kirja oli niistä  viimeinen.  Kirjoitukset olivat nyt olemassa. Nyt niitä talletettiin kaikessa hiljaisuudessa. Aleksandriassa  tehtiin suurtyönä SEPTUAGINTA, jolloin  Kirjoitukset tulivat sen aikaiselle  maailmalle ymmärrettäviksi, sillä hebrean kieli oli   hyvin suppeaalaisesti käytössä maailmassa. 

Wikipedia kertoo Septuagintan synnystä näin: 

Juutalaisen perimätiedon mukaan Septuagintan kääntäminen tapahtui Egyptin kuningas Ptolemaios II Filadelfoksen (285247 eaa.) pyynnöstä. Nimen sanotaan tulevan niistä seitsemästäkymmenestäkahdesta (pyöristettynä seitsemänkymmentä, latinaksi septuaginta) kääntäjästä, jotka perimätiedon mukaan laativat Mooseksen kirjoja kääntäessään kukin täsmälleen samanlaisen käännöksen...

Septuaginta on käännetty juuri Egyptin Aleksandriassa.

Muiden kirjojen käännökset ovat syntyneet kahden seuraavan vuosisadan aikana. Heprealaisesta Raamatusta käännettyjen kirjojen lisäksi mukaan on otettu myös alunperin kreikaksi kirjoitettuja kirjoja, joista käytetään nimitystä Vanhan Testamentin apogryfikirjat  tai deuterokanoniset kirjat.
Septuagintan kääntämisen taustalla on ollut Egyptin Aleksandriassa asuva juutalainen väestö, joka puhui äidinkielenään kreikkaa. Heprean kieltä ei enää osattu riittävän hyvin, joten tuli tarve kääntää juutalaisten pyhät kirjoitukset kreikaksi. Kääntämisen syynä on (lie) siten ollut juutalaisen jumalanpalvelusyhteisön tarpeet, ei Egyptin kuninkaan kiinnostus juutalaisten pyhiin kirjoituksiin.


Septuagintan käännöstapa vaihtelee eri kirjoissa. Ensimmäiseksi käännetty Pentateukki on kohtalaisen sanasanainen käännös, jossa yhtä heprean sanaa yleensä vastaa yksi kreikan sana. Pentateukin käännös on ilmeisesti toiminut jonkin verran mallina muiden kirjojen käännöksille, jotka on käännetty Pentateukin jälkeen.

 Jotkin Septuagintan kirjoista ovat Pentateukin käännöstä kirjaimellisempia (esim. Saarnaaja, Hesekiel), kun taas toiset huomattavan vapaita (esim. Sananlaskut, Job).

Septuagintan kieli sisältää jonkin verran piirteitä, jotka johtuvat käännöksen pohjana olevasta heprean kielestä. Näitä kutsutaan hepreaismeiksi tai semitismeiksi. Hepraismien määrä vaihtelee myös eri kirjoissa. Yleisesti ottaen vapaammat käännökset ovat "parempaa" kreikkaa, kun taas hyvin kirjaimellisesti käännetyt kirjat sisältävät enemmän hepreaismeja.

Septuaginta vahvistaa Kuolleenmeren kääröjen käsitystä, että Heprealaisen Raamatun teksti oli ajanlaskun taitteessa saanut jo pääosin muotonsa, mutta eri kirjoista oli vielä liikkeellä eri versioita. Monissa kohdin Septuaginta ja Kuolleenmeren kääröjen tekstimuodot ovat yhtenäisiä ja poikkeavat masoreettisesta tekstistä.
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolleenmeren_k%C3%A4%C3%A4r%C3%B6t


Septuagintan synnyn jälkeen sen kieltä korjattiin. Tällaisia korjauksia olivat esimerkiksi tekstin parempi luettavuus tai sen muuttaminen lähemmäs alkuperäistä heprealaista tekstiä. Jotkin näistä muutoksista eli revisioista olivat systemaattisia ja Septuagista syntyi uudenlaisia "editioita", joita kutsutaan resensioiksi. Septuagintan resensioista tunnetaan ns. lukiaaninen resensio ja heksaplaarinen resensio. Lukiaaninen resensio on perinteisesti yhdistetty kirkkoisä Lukianoksen toimintaan, mutta tämä näkemys on kyseenalaistettu modernissa tutkimuksessa. Heksaplaarisen resension taustalla puolestaan on Origenes ja hänen toimittamansa kuusipalstainen Heksapla.
Resensioiden lisäksi Heprealaisesta Raamatusta tehtiin ajanlaskun vaihteen jälkeen muitakin käännöksiä. Yksi syy uusien käännösten ilmestymiselle oli tarve tehdä käännös joka vastaisi paremmin alkuperäistä heprealaista tekstiä kuin Septuagintaa. Näistä käännöksistä tunnetuimpia ovat Akvila, Symmakhos ja Theodotion. Aiemmin mainitussa Heksaplassa oli nämä kolme käännöstä, kukin omalla palstallaan. Kolme muuta Heksaplan palstaa olivat heprealainen teksti, heprealainen teksti kreikkalaisin kirjaimin translitteroituna sekä Septuagintan teksti. Heksaplan Septuaginta-palstalle Origenes oli merkinnyt ne Septuagintan kohdat, jotka puuttuivat heprealaisesta tekstistä sekä täydentänyt kohdat jotka olivat heprealaisessa tekstissä, mutta puuttuivat Septuagintasta.

Koska varhainen kristinusko oli pääosin kreikankielistä, Septuagintasta tuli ensimmäisten kristittyjen Raamattu. Uuden testamentin kirjoitusten vakiinnutettua asemansa Septuagintasta tuli kristittyjen Vanha testamentti. Lännen kirkossa käytettiin pitkään Septuagintasta käännettyjä latinankielisiä käännöksiä (ns. Vetus Latina), mutta Hieronymuksen kääntämästä Vulgatasta tuli lopulta katolisen kirkon virallinen Raamattu. Itäisessä kirkossa puolestaan Septuaginta on säilynyt virallisena Vanhan testamentin tekstinä nykyaikaan saakka. Esimerkiksi ortodoksinen kirkko käyttää Septuagintaa virallisena raamatuntekstinä.

KOMMENTTINI 19.10.2012
On hyvin mielenkiintoista lukea esim Qumranin löydöistä, mutta niiten löytöjen sisältämälle  annille tulee merkitystä siinä tapauksessa , jos on hyvin lukenut koko Raamatun, että tietää, mikä arvo ja merkitys  mainituilla löydöillä  kirjallisesti ottaen on.
Toisaalta on  tärkeä ymmärtää, että alkuhebrean foinikialainen kirjoitustapa ei ole sama mitä nykyhebrea käyttää uutisissa  ja kirjoituksissa. Itselleni kävi mukavasti, kun ensi kertaa olin Israelissa että  sittemmin sain lahjaksi hebrean sanakirjan  ( Ben-Jehuda- laitos) Jerusalemilaiselta ortodoksijuutalaiselta ystävättäreltäni  ja  siinä oli aakkosluettelon kirjainten nykymuodon vierelle asetettu vastaava  foinikialainen merkki, joten itse olen tutustunut niihin jo 40 v sitten ja minusta ne ovat helppoja käyttää sanoissa ja hahmottaa , koska ne ovat geometrisiä ja erillisiä, eikä jatkuvaa kaarikirjoitusta. Pidän kuitenkin puutteena sitä,  että koskaan en alkanut opiskella Raamatun kreikkaa ja nyt se on aika suunnaton tehtävä,  kun on jo kohta 70-vuotias..  Olenkin tyytynyt  vain  hebrean kielisen Vanhan Testamentin lukemiseen. Uutta  Testamenttia mieluiten kuuntelen puhuttuna  modernina hebreana internetistä, koska  UT kirjoitettiin sujuvalle kreikalle alunperin, joten se on hebreannettava aikakaudesta toiseen. Nykyhebrealla se on tosi sujuvaa tekstiä.

Israelin historiassa  tapahtuu kuin hitaasti
Johanneksen kuvaama kehitys: Suomennan vapaasti eräästä  vanhemmasta herbealaisesta UT versiosta, jonka sanonta  on samantapaista kuin Vanhan Testamentin hebrealainen ilmaisu. 

Jae 1
BEREISHIT  HAJA HA-DAVAR   Alussa oli Sana
VE-HA-DAVAR HAJA ET-HA-ELOHIM ja Sana oli Jumalan tykönä
VE-HU HA-DAVAR HAJA ELOHIM. ja Sana oli Jumala.
Jae 2
HU HAJA ME-ROSH ET- HA-ELOHIM. Hän oli alusta alkaen  Jumalan Tykönä.
 Jae 3
KOL-HA-MA´ASIM NIHJU AL-JADO  Kaikki mitkä on luotu on luotu Hänen kauttansa.
VE-EIN DAVAR  ASHER  NA`ASE  MI-BAL´ADAIV.  Eikä  ilman Häntä ole mitään, mikä luotu on.
Jae 4
BO NIMZA CHAIM Hänessä  on (saatavilla) Elämä
VE-HA-CHAIM HEIM OR HA-ADAM  ja  se Elämä on  ihmisten valkeus.
Jae 5
VE- HA-OR ZOREAH BA-CHOSHECH ja valo  sarastaa  pimeydessä
VE-HA-CHOSCHECH  LO JECHILENU  eikä pimeys  pystynyt sitä käsittämään
Jae 6
 ISH HAJA BA-AREZ JOCHANAN SHMO  (Israelin) Maassa oli mies nimeltään   Johannes.
ASHER SHALCHO  ELOHIM. jonka Jumala lähetti.
Jae 7
HU BA LE´EIDUT  LE-HA-ID AL-HA-OR  Hän tuli todistuksena todistaaksensa valkeudesta
LEMA´AN  JAMINU KULLAM AL-JADO. jotta kaikki uskoisivat Hänen   kauttansa
Jae 8
Ve- LO  HU HAJA  HA-OR  ei niin että hän itse olisi  ollut se valkeus
KI IM BA LE-HA-ID AL-HA-OR HA-HU,  vaan  hän  tuli  siitä valkeudesta todistamaan.
Jae 9.
HU OR EMET ASHER BA LE-OLAM  Hänestä , joka on Totinen valkeus ja on  jo tullut  maailmaan
LEHAIR LE-CHOL-ADAM.   valistamaan jokaista  ihmistä..
Jae 10
HU HAJA BA-OLAM   Hän oli maailmassa ( olevaisuudessa)
VE-HA-OLAM NIHJE AL-JADO ja maailma ( olevaiset)   on  hänen kauttansa  alkaneeet  olla olemassa
VE-HA-OLAM OTO LO  JAD`A. eikä  (olevainen)  maailma  Häntä  tuntenut ( ei Hänestä välittänyt)
Jae 11
HU BA EL-AMMO SHELLO  Hän tuli oman kansansa tykö
VE-AMMO SHELLO LO  HECHE-ZIKU-BO mutta Hänen kansansa ei pitäytynyt lujasti Häneen
Jae 12
VE-ELLE  ASHER HECHEZIKU -BO  Mutta  niitten kädet, jotka pitäytyivät lujasti Häneen,
NATAN-KOACH  BEJADAM   Hän vahvisti  voimalla
LIHJOT BANIM LE-ELOHIM jotta he voisivat olla Jumalan lapsia
HA-LO HEIM  HA-MAMINIM BISHMO- Eivätkö nämä ole juuri niitä lapsia   jotka uskovat Hänen nimeensä..
Jae 13 
ASHER LADATAM LO MIDAM  eivätkä synny ( Jumalan lapseuteen)  verestä
 VE-LO MIMI-TAVAT BASAR  eikä   lihan tahdosta
 VE-LO M-RUACH GAVER eikä  miehen tahdosta
 KI IM-ME-ELOHIM.  vaan tulevat Jumalan lapsiksi  Jumalasta Kaikkivaltiaasta.
Jae 14
VE-HADAVAR LAWASH BASAR  Ja Sana  pukeutui lihaan
VA-JISHCON  BETOCHEINU  ja Hänen asumuksensa oli meidän keskellämme
VE-ET KEVODO RAINU- ja me näimme Hänen kirkkautensa
BEN JACHID  LA-AVIV  senkaltaisen kirkkauden kuin ainokaisella pojalla on isältä
MALE CHESED VA-EMET.  täynnä armoa  ja totuutta.
...
 ...
On käsitettävää että Israel joka oli jo vuosituhannet ollut Jumalan koulussa, jo ennen kristikunnan aikaa,  halusi kirjoittaa  Jumalan läsnäolosta annetut  sanat kirjalliseen muotoon valistukseksi koko kansalleen, myös  kääntää  originaalin tekstin kansankielelle niissä  diasporan  seuraunnissa joissa heidän omat  perheensä puhuivat jo muuta kieltä kuin Mooseksen ja Pappien puhe.
Siihen Kirjan kansan työhön  on kulunut paljon aikaa vuosisadasta toiseen. He kirjoittivat myös paljon selityksiä ja  keskustelivat paljon jokaisesta sanasta, mutta  Jumalan sana erotettiin ihmisten viisaudesta erikseen,  Raamatuksi.
Pyhä Henki sitten kehoitti  messiaanista seurakuntaa , tiettyjä henkilöitä, jälleen kirjoittamaan  ja myös päätti   ilmoituksen  lopuksi  kieltoon lisätä sanaakaan tai kieltoon ottaa pois sanaakaan ilmoituksesta.










...




Juudan kansan historiaa 1.- 2. vuosisadalla eKr.. ja jKr.

http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_the_Jews_in_the_Roman_Empire

L-Aasian juutalaiset ja keski-Italian Latium-alueen   roomalaiset ovat vanhoja etnisiä ryhmiä. heidän kulttuurinsa alkoivat saada vuorovaikutusta toisistaan vuosisatoina ennen kristillisen ajanlaskun alkua.  Juutalaiset tulivat Roomaan lähinnä diasporasta Aleksandriasta käsin ja muodostivat  merkitsevän  osan väestöstä. Roomalainen sotapäällikkö Pompeius sotaretkillään itään perusti Syyriaan roomalaisen provinssin 64 eKr.  ja valloitti Jerusalemin 63 eKr.

  Rooman puuttuminen Lähi-idän asioihin alkoi  tästä  vuodesta 63 eKr. kun Rooma teki Syyrian provinssikseen.(   Third Mithridatic WarSyria )( Mithridates VI of Pontus)  Prokonsuli Pompejus Magnus eli  Pompejus Suuri  (Pompey the Great) jäi  turvaaman tätä kolkkaa ja kävi Jerusalemin Toisessa Temppelissäkin ( Jerusalem Temple).


 Keisari Julius Cesar valloitti Aleksandrian  noin 47 eKr. ja  voitti Pompejuksen 45  eKR.

Herodes Suuri määrättiin Rooman Senaatin toimesta  Juudan kuninkaaksi vuonna 40 eKr.
 Rooman  egyptiläinen provinssi perustettiin 30 eKr
Varsinais-Juudea, Samaria ja Idumea ( Edom) muutettiin JUUDEAN roomalaiseksi provinssiksi  6 jKr. 

 Ensimmäisen  esikristillisen vuosisadan  aikana vallitsi herodiaaninen kuningaskunta  (Herodian Kingdom ) Rooman alaisuudessa   (client kingdom )ja  vuodesta 6  AD  siitä tuli mainittu Rooman  Juudean provinssi  Iudaea Province.
 Jeesus Nasaretilainen jouduttiin vastasyntyneenä lapsena useiksi vuosiksi  nopeasti viemään pakoon tuon eteläisemmän provinssin alueelle kuningas  Herodeksen vainotessa vastasyntyneitä  juutalaisia kuningassukuisia poikalapsia ja muitakin   Daavidin suvusta). 



  •  Jeesuken taivaaseenastumisen jälkeen
 Kiristyneet  välit juutalaisten ja roomalaisten kesken johtivat moniin sotiin vuosina 66- 135 AD. Niistä myös seurasi Jerusalemin kaupungin ja Toisen Tempplin hävitys.

 Alettiin myös verottaa juutalaisia vuodsta 70 AD ja Hadrianus koetti  luoda  roomalaista koloniaa , jonka nimi oli Aelia Capitolina, n vuonna 130.
( Jewish–Roman wars, 66-135 AD)
( destruction of Jerusalem and the Second Temple)
(Hadrian, Roman colonyAelia Capitolina c.130)

  • JUUTALAINEN YHTEISKUNTA ROOMASSA
 Juutalaisia on asunut Roomassa yli 2000 vuotta, kauemmin kuin missään muussa Euroopan kaupungissa. Alunperin he tulivat Aleksandriasta käsin vilkkaan kaupankäynnin vallitessa näiden kahden kaupunkin välillä (Alexandria,)  He lienevät perustaneen Roomassa  seurakunnan  jo toisella esikristillisellä vuosisadalla - nimittäin vuonna  139  eKr.  pretorius Hispanus teki säädöksen , jolla hän karkoitti kaikki ne juutalaiset, jotka eivät olleet   Italian kansalaisia

 Toisen vuosisadan viimeisinä  vuosikymmeninä eKR.  Hasmonealaisveljesten ( Hyrkanus II ja Aristobulus II) ja vastaavasti  Cesarin  ja Pompeijuksen välisten sotien  mentyä Roomassa  sijainnut juutalainen yhteiskunta kasvoi nopeasti.
( Hasmonean brothers [ Hyrcanus II and Aristobulus II ]( Cæsar and Pompey )
 Roomaan viedyt juutalaiset vangit  joko lunastettiin uskonveljiensä avulla vapaaksi tai heidän roomalaiset isäntänsä vapauttivat heidät syystä tai toisesta.  He asettuivat Tiberin virran itärannalle ja niin muodostui Rooman juutalainen kortteli ( Tiber,Jewish quarter in Rome)


(Jatko: Kristillisen ajanlaskun alkaessa :
(Ensimmäisen kristillisen  vuosisadan aikana kuitenkin  alkoi Rooman ja Juudan kansan  välit kiristymistään kiristyä , jo verollepanoista  ja siihen kuuluvista väestönlaskuista  alkaen). . 
The Crisis under Caligula (37-41) has been proposed as the "first open break between Rome and the Jews", even though problems were already evident during the Census of Quirinius in 6 and under Sejanus (ennen  31).

Sitaatti Wikipediasta Kuningasten kirjan aikaa

 I Kuningasten Kirja
http://www.finbible.fi/VT/1Kuningas/Raamattu.htm
II Kuningasten Kirja
 http://www.finbible.fi/VT/2Kuningas/Raamattu.htm

Tämä on pitkä , mutta koetan suomentaa joitain kohtia ja lyhentää.


Musta obeliski 841eKr. 
Varhaisin tunnettu kuva israelilaisesta. Kuvaa mahdollisesti Jeehua Omrin poikaa TAI Jeehun sanansaattajaa, joka on polvistuneena kuningas Salmaneser III:n eteen.

Lachish relief – Laakiin korkokuva.
Assurialaiset vievät Juudean pakkosiirtolaisia vankeuteen Assuriin Laakiin taistelussa saamansa voiton jälkeen  701 eKr.  
Tällaisia kuvia oli Assurin kuninkaan Sanheribin palatsissa  Niiniveessä. Assyrian king (Sennacherib's palace at Nineveh)

Naboniduksen lieriö  vahvaista Belsassarin olemassaolon. Hänestä kertoi Danielin kirja. (The Cylinder of Nabonidus confirms Belshazzar's existence; Book of Daniel)

 Kooreksen lieriö kertoo Kooreksen uskonnollisesta merkityksestä varsinkin Israelin kansalle. Tästä kertoo Aikakirjat, Esra ja Nehemia.
(The Cyrus cylinder, regarding King Cyrus's treatment of religion, which is significant to the books of Chronicles, Ezra and Nehemiah.

  Taylorin prismaa säilytetään Brittiläisessä Museossa. Se kuvaa Sanheribin voittoa Jerusalemista vuonna 701 eKR.  Kuningas Hiskian aikaan. Tästä on maininnut Herodotos sekä Jesajan kirjan luvut 33 ja 36, 2 Kn 18:17, 2 Aik. 32:9.
(Taylor prism on display at the British Museum. Describes the Assyrian king Sennacherib's siege of Jerusalem in 701 BC during the reign of king Hezekiah, which is recorded by Herodotus and the Bible in Isaiah chapters 33 and 36; 2 Kings 18:17; 2 Chronicles 32:9. Photo by David Castor.)

  Tämä kohokuva , Kurkhin monoliitti, esittää kuningas Salmaneser III:tta ja mainitsee Kuningas Ahabin nimen.
Shalmaneser III's (859–824 BC) (Kurkh Monolith names King Ahab).
Alla: Temppelivuoren kivi, jossa on kaiverruksena hebreaksi  Torveenpuhalluskohdalle.. 


A stone on the Temple Mount with the Hebrew language inscription "To the Trumpeting Place"

Wikipedia lähde on hyvin antoisa.

10. vuosisata, 900-luku ennen Kristusta

9. vuosisata, 800-luku ennen Kristusta

8. vuosisata ennen Kristusta , 700-luku

7. vuosisata, 600-luku  eKr.

  • Ekron dedicatory inscription (7th century BC) – a dedicatory inscription of the seventh-century king of Ekron, Achish. Achish is a name used in the Hebrew Bible for two Philistine rulers of Gath. The inscription states "This temple was built by 'Akish, son of Padi, son of Yasid, son of Ada, son of Ya'ir, ruler of Ekron..." The inscription not only securely identifies the site, it gives a brief king-list of rulers of Ekron, fathers to sons: Ya'ir, Ada, Yasid, Padi, 'Akish.[24]
  • Bulla of Jehucal – son of Shelemiah, son of Shevi. This person seems to be mentioned (twice) in the Book of Jeremiah who thus presumably lived in the late 7th century BC (i.e. at about the same time as Jeremiah). (see Large Stone Structure for discovery) (see also Book of Jeremiah).[25]
  • LMLK seals on storage jar handles, excavated from strata formed by Sennacherib's invasion during the reign of Hezekiah (circa 700 BC).[26][27]
  • Necho II basalt cartouche - (610 BCE – 595 BCE) found at Sidon, suggesting Necho II's involvement in the region (see: Josiah)
  • Bulla of Shaphan (r. 609–598 BC) – possible link to a figure during the reign of Jehoiakim.
  • Beit Lehi contains oldest known Hebrew writing of the word “Jerusalem” dated to 7th century BCE “I am YHWH thy Lord. I will accept the cities of Judah and I will redeem Jerusalem”“Absolve us oh merciful God. Absolve us oh YHWH[28]
  • Three shekel ostracon is a pottery fragment with inscription describing donations to the House of Yahweh[29]
  • Mesad Hashavyahu Ostracon is an inscribed pottery fragment dtaed to 7th century BCE and written in ancient Hebrew language. It contains earliest extra-biblical reference to the observance of Shabbat.[30][31]

6. vuosisata, 500-luku ennen Kristuksen syntymää