Leta i den här bloggen

torsdag 31 oktober 2013

Israelin naapurimaassa on OPCW työ täydessä käynnissä

Ruotsin uutiset tarkentavat, mitä on tehty ja mitä on vielä tekemättä.
http://www.gp.se/nyheter/varlden/1.2160322-syriens-kemvapen-under-kontroll

Syriens kemvapen under kontroll

Relaterat

  • SYYRIA ON SAATTANUT SOVITUSSA AJASSA KEMIALLISTEN ASE-  JA ASEENSEKOITUSLAITOSTENSA   LAITTEISTON   KÄYTTÖKELVOTTOMAAN KUNTOON. 
  •  Syrien har gjort all avgörande utrustning på sina redovisade kemvapen- och blandningsanläggningar obrukbar, inom utlovad tid.
  •   KAIKKI KEMIALLISTEN ASEITTEN VARASTOT JA  KEMIALLISIIIN ASEISIIN TARVITTAVA AGENSSIT( AINEET)  ON SULJETTU  TAVALLA;  JOTA ON MAHDOTON MURTAA AUKI, SANOI CHRISTIAN CHARTIER, OPCW:N PUHEMIES AFP:lle TÄNÄÄN: 
  •   -Alla lager av kemiska vapen och agenter (som kan användas till att tillverka vapen) har plomberats med förseglingar som är omöjliga att ha bryta upp, sade Christian Chartier, talesperson för antikemvapenorganet OPCW till AFP på torsdagen.
  • KYSEESSÄ ON 1000  TONNIA  KEMIALLISIA AGENSSEJA JA 290 TONNIA  KEMIALLISIA ASEITA: 
  •  Det handlar om tusen ton kemiska agenter    och 290 ton kemiska vapen, enligt Chartier.
  • SEKÄ ASEET ETTÄ AINEET, AGENSSIT,  OVAT EDELLEEN VASTAAVISSA SIJAINTIKOHDISSAAN SYYRIASSA, SILLÄ VIELÄ EI OLE PÄÄSTY  NIIN PITKÄLLE, ETTÄ NIITÄ VOISI SIIRTÄÄ. 
  •  -Vapnen och agenterna är fortfarande kvar på sina respektive platser, vi har inte kommit så långt än att vi kan flytta dem, sade han.
  •  OPCW ON TARKASTANUT 21 NIISTÄ KEMIALLISEN ASEEN LAITOKSISTA, JOITA ON  ESITETTY OLEVAN 23.   KAKSI VIIMEISTÄ OLIVAT NIIN VAARALLISIA, ETTÄ NIIHIN  EI VOINUT  TEHDÄ KÄYNTIÄ; MUTTA SIKÄLÄISET VARUSTUKSET TULLAAN SIIRTÄMÄÄN TOISEEN PAIKKAAN JA SILLOIN SUORITETAAN INSPEKTIO  NIITTEN TIETOJEN MUKAAN, MITÄ REUTER ON SAANUT:
  • OPCW har inspekterat 21 av 23 redovisade kemvapenanläggningar i Syrien. De två sista platserna var för farliga att besöka, men utrustningen där ska ha flyttats till andra ställen och inspekterats, enligt uppgifter till Reuters.
  •  SYYRIAN OLI  ENSIMMÄISEEN PÄIVÄÄN MARRASKUUTA MENNESSSÄ TUHOTTAVA  TAI TEHTÄVÄ  KÄYTTÖKELVOTTOMAKSI KEMIALLISTEN ASEITTENSA ARSENAALI:
  •  Syrien hade på sig till 1 november att förstöra eller göra sin kemvapenarsenal obrukbar.
  • SEURAAVA TÄRKEÄ ULTIMATUM PÄIVÄ (AMER: VENÄL: SOPIMUKSEN MUKAAN TARKOITUKSELLA VÄLTTÄÄ SOTILAALLISTA PUUTUMISTA SYYRIAN HALLINTOON)  ON 15. MARRASKUUTA.
  • Nästa viktiga deadline enligt den amerikansk-ryska överenskommelsen, vars syfte var att undvika militärt ingripande mot Syriens regim, är den 15 november. 
  • SIIHEN MENNESSÄ OPCW:N ja SYYRIAN  ON TULTAVA SOPIMUKSEEN SIITÄ SUUNNITELMASTA, MITEN MYRKYT JA ASEET TUHOTAAN. 
  • Till dess ska OPCW och Syrien ha kommit överens om en plan för hur gifterna och vapnen ska förstöras.
  •  SENJÄLKEEN ON SYYRIALLA JA OPCW:n  INSPEKTÖÖREILLÄ AIKAA KESÄÄN ASTI SUORITTAA  KEMIALLISEN ASEEN ARSENAALIN JA - TUOTANTOLAITOSTEN  TUHOAMISTA: 
  • OPCW och FN:s inspektörer har sedan till sommaren på sig att genomföra destruktionen av kemvapenarsenalen och produktionsanläggningarna.


onsdag 30 oktober 2013

Ehkä diplomatialle ja siviilirauhan palautumiselle urautuu tietä vähitellen!

http://syriandays.net/index.php?page=show_det&select_page=2&id=2361

Syksyn vaahtera ruskassaan yksin omalla saarellaan. (Uni . Viikko 43)

Vedet on kristallin kirkkaat
ja saari on pienoinen
ja saarella pienellä  yksin
on vaahtera punainen.

Lensin ylitse meren
Jo  alemmas  laskeudutaan
ja  siinä se uni jo loppui
ja heräsin  taas kokonaan.

Mikä on tuo vaahterasaari,
puu hehkuvan punainen
ruskanloimussaan  yksin
 ja tuulesta väristen?

Ja kuinka sen  kirkkaat  vedet,
kuin kristalli olla  voi
nykyaikana kun vedet kaikki
samenee , synkkenee, oi?

NOVOSILKI, NOWOSIOLKI pakkotyöleiri

http://www.holocaustresearchproject.org/ar/labour%20camps/arclabourcamps.html

KOSICE , KAMANETS-PODOLSKY

Ruotsin TV mainitsi KOSICE- nimisen kaupungin juutalaisten historiasta. Katson tästä detaljeja ja suomennan:http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/judaica/ejud_0002_0012_0_11503.html
1992 vuoteen asti  se kuului TSEKKOSLOVAKIAN  tasavaltaan.
1993 vuodesta alkaen SLOVAKIAN tasavaltaan.
1484 on kaupungissa ollut juutalaisia.
1524  on myös  merkintää juutalaisista, mutta he eivät saaneet asua kaupungissa tai kuulua ammattikiltoihin.
1765  kaupungissa liiketointa harjoittaneet juutalaiset asuivat lähikylässä Rozhanovce, ROZDEWISZ. Yhteiskunnalliset ja ammatilliset instituutiot  taistelivat juutalaista aktiivisuutta vastaan. 
1840 UNKARIN parlamentti  salli juutalaisten asettua vapaasti Unkariin, myös  KOSICEEN.
 1840 - 42 myös Rozdewiszin juutalaisväestö muutti sinne.
1841  siellä sai asua 17 perhettä.
1844 noin 40 perhettä oli rekisteröitynyt.
1865 oli juutalaisia 2178.
1880 heitä oli  2846.
1890 heidän lukunsa oli 4988.
1910 heidän lukunsa oli 6723.
1921 oli TSEKKOSLOVAKIAN ensimmäinen väestönlaskenta ja silloin oli KOSICESSA  8762 juutalaista.
1938 yhteiskuntaan kuului 11420 henkilöä.

 KOSICE (Slovak Košice; Hung. Kassa; Ger. Kaschau), city in S.E. Slovakia. Until 1992 Czechoslovak Republic, since 1993 Slovak Republic. Documentation testifies to Jewish appearances in Kosice in 1484 and 1524, but they were not permitted to live in the city or to belong to the guilds. In 1765 Jews doing business in Kosice settled in the nearby village of Rozhanovce (Hung. Roygony, Yiddish Rozdewisz) and Velka Ida (Hung. Nafty Ida). Municipal and professional institutions fought against Jewish activity in the city. In 1840 the Hungarian parliament allowed Jews to settle freely in Hungary, including Kosice. Jewish inhabitants of Rozhanovce moved there in 1840–42. The next year 17 families were permitted to live there; in 1844 some 40 families were registered. In 1851 there were 721 Jews; in 1853 there were 752; and in 1857 about 1,500. In 1865 there were 2,178; in 1880 there were 2, 846; in 1890 they numbered 4,988; in 1910 there were 6,723 Jews. At the first Czechoslovak census of 1921 there were 8,762 Jews in Kosice. In 1938 the community numbered 11,420.

  • Kun ROZHANOVCEN   juutalaisväestö siirtyi KOSICEEN, heidän yhteiskuntaelämänsä kehittyi. 
  • 1844 perustettiin Hevra Kaddisha , hautaustoimisto, ja hautausmaa pyhitettiin tarkoitukseensa  Synagoga pystytettiin. Oli mikve, kasteensuorituspaikka. Oli uskonnollisesti tarkka ( kosher) teurastamo. Oli muutkin juutalaiset instituutiot.
  • 1868 jälkeen Unkarin juutalaisten kongressi valitsi neologisen tiensä , jolloin ortodoksit perustivat oman seurakuntansa. Molemmilla oli omat hautaustoimistonsa, naisten klubinsa ja sosiaaliset instituutionsa. Vähävaraisia juutalaisia Karpaattien Ruteniasta ja Galitsiasta asettui asumaan  KOSICEN useaan kortteliin, jotka saivat juutalaisen luonteensa. Kun puhkesi ensimmäinen maailmansota, monisatapäisesti kirjoittautui Kosicen juutalaisia armeijaan.
  • 1918 ensimmäinen maailmansota päättyi, ITÄVALTA-UNKARIN IMPERIUMI luhistui ja palaavia sotilaita ja poliittisia sotavankeja  innosti  vallankumoukselliset aatteet. Vasemmistojuutalaiset johtajat nousivat  esiin.
  • 1919  madjaarinen yhteiskunta syntyi ja pian se nielaisi KOSICEN. Yhteiskunnan moni johtaja oli juutalainen. Bolshevikkien vetäydyttyä takaisin ja yhteiskunnan kärsittyä tappion moni kommunistinen juutalainen jäi KOSICEEN.  Uusi TSEKKOSLOVAKIAN tasavalta pyrki hallitsemaan KOSICEA , mikä enteili  hyvää aikaa juutalaisille. Taistelujen loputtua  moni juutalainen oli köyhtynyt.

When Rozhanovce Jewry settled in Kosice, they developed community life. The ḥevra kaddisha was founded in 1844, and a cemetery was sanctified. The congregation erected an imposing synagogue, had a mikveh, kosher slaughterhouse, and other Jewish institutions. After the 1868 Congress of Hungarian Jewry, the congregation chose the *Neolog path, and the Orthodox founded its own congregation. Both had their own ḥevra kaddisha, women's clubs, and social institutions.
Poor Jews from Carpathian Ruthenia and Galicia settled in several streets of Kosice, giving them a particular Jewish character. Several ḥasidic admors kept their court in these streets. When World War I started, several hundred Kosice Jews enlisted in the army. In 1918 the war ended, the Austro-Hungarian Empire collapsed, and the returning soldiers and POWs were fired by revolutionary zeal. Leftist Jewish leaders gained prominence. In 1919, the Magyar commune was created, soon engulfing Kosice. Many leaders of the commune were Jewish. After the retreat of the Bolsheviks and the defeat of the commune, many Jewish Communists remained in Kosice.
The new Czechoslovak republic imposed its rule over Kosice, which augured well for the Jews. The end of the fighting left many Jews impoverished.
  •  KOSICESTA oli tullut ITÄ-SLOVAKIAN  AJDC- keskus (American Joint Distribution Committee)  Eräs sen päätehtävistä oli pitää yllä orpolastenkotia.. Ammattikouluja lisättiin ja pankki alkoi antaa pienehköjä lainoja,  jotta liike-elämä virkoaisi uudestaan.  Tässä elvytystoiminnassa oli keskeinen johtohahmo IRENE MATZNER. 
  • Ennen sotaa  oli siionistinen liike  alkanut  KOSICESSA. Sodan jälkeen  liike vahvistui. Ha-Shomer Ha-Zair, .Bnei Akiva ja Betar Youth liikkeillä oli vahvaa  haaratoimintaa kaupungissa. KOSICESSA  itseasiassa oli  väliaikaisesti    niitten  Slovakian päämajat.
  • Juutalaiset osallistuivat poliittiseen elämään juutalaisten puolueitten ulkopuolellakin. Assimiloituneet juutalaiset  kannattivat  UNKARIN  itsenäisyyttä ajavia puolueita. Sosiaalidemokraatit ja kommunistit saivat myös juutalaisilta kannatusta.  Yhteiskunnan moni jäsen oli varakas teollisuushenkilö, maanomistaja tai  menestyvä lakimies ja lääkäri.
Kosice became the eastern Slovakian center of the *American Joint Distribution Committee. One of its main undertakings was an orphanage. Vocational schools were added, and a bank providing small loans to rebuild businesses. Irene Matzner, a local resident, was the leading figure in the resurrection effort.
The Zionist movement existed in Kosice before the war. After the war, its influence expanded. The Ha-Shomer ha-Ẓa'ir, Bnei Akiva, and Betar youth movements had strong branches in the city, and Kosice served as their temporary Slovakian headquarters.
Jews participated in political life outside of Jewish parties. Assimilationist Jews supported parties for Magyar independence. The Social Democrats and the Communists also found Jewish support. Many members of the community were wealthy industrialists, landowners, and prosperous lawyers and physicians.
  • 1938 KOSICE liitettiin UNKARIIN  2. marraskuuta  1938 Wieniessä tehdyn päätöksen mukaan.  Pian sen jälkeen pantiin toimeen   Unkarin antisemitistiset  lait valloitetuissa  territorioissa. Ne juutalaiset, joilla ei ollut UNKARIN kansalaisuutta, vangittiin ja joitain heistä lähetettiin SLOVAKIAN-UNKARIN väliseen  ei - kenenkään maan kaistaan (NO- MANS-LAND) .
  • 1938 lokakuussa SLOVAKIA oli  julistautunut autonomiseksi valtioksi ja  ne juutalaiset joilla ei  ollut SLOVAKIAN kansalaisuutta, oli  karkoitettu SLOVAKIAN -UNKARIN rajoille. 
In November 1938 Kosice was annexed to Hungary, following the Viennese arbitration of November 2, 1938. Soon the antisemitic laws of Hungary were imposed on the conquered territories. Jews lacking Hungarian citizenship were imprisoned, and some sent to the no man's land on the Slovakian-Hungarian borders.
 Slovakia proclaimed autonomy in October 1938, and Jews lacking Slovakian citizenship were sent to the Slovakian-Hungarian borders.
  •  Antisemitistinen lainsäädäntö teki ankaran iskun  juutalaiseen yhteiskuntaan.  Juutalaisilta otettiin heidän palkkatyönsä ja heidän omaisuutensa. 
  • 1940  tammikuun 1. päivänä juutaliset miehet pakotettiin sotaväkeen. 
  • 1941 UNKARIN viranomaiset kuljettivat pois asumasijoiltaan tuhansia juutalaisia väittäen  heidän olevan ilman kansalaisuutta.  Heitä kuljetettiin  KAMENETS-PODOLSKIN alueelle ja muihin paikkoihin, jossa heidät  murhattiin.http://degob.org/index.php?showarticle=2019
  • 1942  alkoi juutalaisten  kuljettaminen pois asumasijoiltaan PUOLAAN ja silloin  sadat heistä  koetti  päästä turvaan  ylittämällä rajan UNKARIN puolelle. KOSICEN kylä auttoi  resurssiensa mukaan pakenevia. Vainot sekä UNKARISSA että KOSICESSA enenivät, jopa niitä juutalaisia kohtaan, jotka olivat  patriootteina puoltaneet UNKARIN  itsenäisyyttä.. Hekin menettivät tulonsa ja omaisuutensa ja heiltä  riistettiin  kansalaisoikeudet ja ihmisoikeudet. 
Antisemitic legislation hit the Jewish community hard. Jews were deprived of jobs and their property. On January 1, 1940, Jewish males were sent into forced military service. In 1941 the Hungarian authorities deported thousands of Jews for alleged lack of citizenship to the region of Kamenets-Podolski and other places, where they were killed. In 1942 deportation of Jews to Poland started, and hundreds tried to find safety by illegally crossing the Hungarian border. The Kosice community summoned its inner resources to assist the refugees.
Persecution in Hungary and Kosice increased, even against those Jews who had been active in patriotic Magyar organizations. They lost income and property and were denied civil and human rights.
  • 1944 maaliskuussa  SAKSAN armeija miehitti UNKARIN.  Varakkaat juutalaiset  vangittiin unkarilaisagenttien toimesta ja heitä kidutettiin paljastamaan,  missä heillä on omaisuutta ja varoja.
  • 1944 huhtikuun 27. päivänä käskettiin kaikkien juutalaisten kokoontua kolmeen pääsynagogaan. Sieltä heidät kuljetettiin kahteen tiilitehtaaseen kaupungin laidalle.  SLOVAKIASTA tuleet juutalaiset tekivät  ankaria yrityksiä palata  takaisin joittenkin UNKARIN  juutalaisten kanssa. KOSICE oli  yksi  pakokeskuksista.
  •  Tiilitehtaissa toimi nyt 10590 juutalaista ja kaupungin ghettossa oli useita satoja.
On March 19, 1944, German forces occupied Hungary. Wealthy Jews were imprisoned by the Magyar agencies and tortured to reveal where their property and possessions were. On April 27, 1944, all Jews were ordered to assemble in the three major synagogues; from there they were transferred to two brickwork factories on the outskirts of the city. Jews who escaped from Slovakia made strenuous efforts to return, along with some Hungarian Jews. Kosice was one of the centers of escape. There were 10,590 Jews in the brickworks, and several hundred in a ghetto in the city. 
  •  1944 huhtikuun 30. päivänä oli KOSICESSA 13 253 juutalaista. Noin 3000  oli niitä, jotka eivät olleet  varsinaisia KOSICEN kaupungin  asukkaita
  • 1944  toukokuun 16. päivänä  alkoi vangittujen  juutalaisten kuljetukset  Auschwitziin. Noin 15 707 juutalaista kuljetettiin pois.
  • 1944 lokakuun 15. päivänä  Nylas, Arrow Cross, Nuoliristi , fasistinen puolue kaappasi UNKARIN hallitukselta vallan ja alkoi  hirmuhallituksensa .
On April 30, 1944, there were 13,253 Jews in Kosice; about 3,000 were not inhabitants of Kosice proper. On May 16, 1944, the deportation of the interned Jews to Auschwitz began. Some 15,707 Jews were deported. On October 15, 1944, the Nylas (Arrow Cross) fascist party took over the government in Hungary and established a reign of terror.

tisdag 29 oktober 2013

Kaasukammioita edelsi kaasuvaunut.

Eurooppalaisten perinnäisestä julmuudesta on Holokaustihistoria osoitusta.  Vain  vajaan 70 vuoden päässä olemme  julmuuksien huipentumista.
Näissä  kaasuvaunutuhoissa käytettiin pakokaasuista tulevaa hiilimonoksidia tappovälineenä. kun koetettiin  lopettaa Euroopasta  juutalaisia, romaaneja, slaaveja ym --- toisia kuin  jotkut toiset. 
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Gasvagn
Tappotapaa kokeiltiin ensin kehitysvammaisiin.
--- en grupp mentalt handikappade.
--- de människor som den nazistiska ideologin betraktade som misshagliga,
---judar, romer, slaver. 

On otettava huomoon, että eurooppalaiset eivät  ole paljoakaan muuttuneet 70 vuodessa- ihmiskunnan aikajana on  tuhansia vuosia. Koskaan ei 70 vuotta paljoakaan muuta ihmisluonnetta.

måndag 28 oktober 2013

Juutalaisesta kulttuurihistoriasta Ruotsin TV:ssä

Tänä iltana oli  ohjelmasarjan toiseksi viimeinen  osa.  Tässä kerrottiin  mm. Liettuan juutlaisen yhteiskunnan historiasta.
Asetan muistiin Puolan juutalaisen historian aikajanaa tähän sivuun:
http://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_Jewish-Polish_history

  • Puolalla ja Liettualla on ollut yhteistä historiaa  yhteisen kuningaskunnan ajalta (Polsk-Litauisk Kingdom) Tämä hajosi 1795.
 http://en.wikipedia.org/wiki/Three_partitions_of_Poland
  • Erityisesti kerrotiin Plunge- nimisen liettualaisen kaupungin juutalaisesta historiasta. 
 http://kehilalinks.jewishgen.org/plunge/plunge.html
  • Ohjelmassa  mainittiin Odessan kuudes  pogromia..
The Odessa pogroms were a number of events of communal violence against Jews in the city of Odessa (in today's Ukraine). Such events took place in 1821, 1859, 1871, 1881, 1886,and 1905.[1]
According to Jarrod Tanny, most historians argue that the earlier incidents were a result of "frictions unleashed by modernization" rather than antisemitism.[2] The 1905 pogrom was markedly larger in scale and antisemitism played a central role.
Odessa is a port city on the Black Sea and its multi-ethnic population included Greek, Jewish, Russian, Ukrainian, and other communities.

fredag 18 oktober 2013

Latvian Riikan holokaustiajasta nykyaikaan

Paula Junttilan kirja Euroopan juutalaisten kutsu (2013)   mainitsee sivulla 119, että vuonna 1934 fasistit ottivat Latviassa totalitaarisen vallan. Juutalaisten tilanne huononi huononemistaan ja heidän poliittiset järjestönsä kiellettiin ja kouluja  suljettiin.  Vuonna 1939 Latvia  joutui allekirjoitamaan sopimuksen NL:n kanssa  tukikohdan antamisesta ja vuonna 1940 Latvia menetti itsenäisyytensä ja siitä tuli Neuvostotasavalta.
 Ennen II maailmansotaa Latviassa eli  noin 80 000 juutalaista, joista puolet  Riika- kaupungissa.  Venäläiset karkoittivat monia Siperiaan.  Saksalaiset tunkeutuivat Latviaan 1941 ja silloin tapahtui Riikassa pogromi.

 Nyt tässä asiassa  katson jatkotietoja Jewish Virtual Encyclopedia-lähteestä.Jono Davidin artikkelin  Riikasta.

 http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/vjw/Riga.html
  •  Juutalainen yhteiskunta oli keskittäytynyt Maskavas alueeseen, vanhan kaupungin lounaiseen gettoon. Toisen maailmansodan aikana natsit tuhosivat suurimman osan Maskavas- aluetta ja jättivät jälkeensä  vain  vähän jäänteitä Riikan juutalaisesta historiasta.
"History
The Jewish history of Riga---
 The Jewish community was centered in Maskavas, a ghetto just southeast of Old Town. During World War II, the Nazis destroyed most of Maskavas, leaving few remnants of early Rigan Jewish history.
  • Riikassa oli rekisteröitynä  vuonna 1824  juutalaisia henkilöitä  513 . Vuonna  1897 heitä oli  yli 20 000, mikä oli  lähes 8 prosenttia Riikan  väestöstä. Vaikka  luku olikin pieni se ei mitenkään ollut merkityksetön. Huippunsa lukumäärä sai  vuonna 1935, jolloin  yli 11 % riikalaisista oli juutalaisia eli  43 672 henkilöä. Mutta vuonna  1944 tämä lukumäärä oli vähentynyt  150 henkilöön. 
  •   19. vuosisadan aikana asutusrajoituksia helponnettiin ja moni juutalainen    lähti Maskavas- gettoalueelta  kaupungin muihin osiin. 
By 1824, there were 513 Jews registered in Riga and by 1897, there were more than 20,000, which was approximately 8 perecent of the population of Riga. Though the number was small, it was nonetheless significant. (That number would peak in 1935 at 43,672, more than 11 percent of the city's inhabitants. By 1944, it was cut to 150.) Partway through the 19th century, housing restrictions were lifted and many Jews left Maskavas  for other parts of the city.
  •  1920- luvun lopulla Riika tuli maailmanlaajuisen Lubavitch- liikkeen keskukseksi. liikkeen johtaja Joseph I. Schneersohn sai Latvian  kansalaisuuden ja Latvian  hallituksen suojan  kun hänet oli karkoitettu Neuvostoliitosta
In the late 1920s, Riga became the center of the global Lubavitch movement due to its leader, Joseph I. Schneersohn, receiving citizenship and protection by the Latvian government after being exiled from the Soviet Union. 
  •  20. vuosisadan  alkupuoliskolla juutalaisia syytettiin kapinaprovokaattoreiksi   tsaari Nikolai II.ta vastaan tehdyn vallankumouksen vihollisten taholtaja  samoin heitä syytettiin  bolshevikkivallankumouksen 1917 aikana. Kannattajat toisaalta  syyttivät juutalaisia  epäonnistumisistaan.
In the early part of the 20th century, Jews were charged for provoking riots by the enemies of the revolutions of 1905 against Tsar Nicholas II, and again during the Bolshevik Revolution of 1917. Supporters, on the other hand, blamed Jews for the failures. 
  •  Saksalaisten  miehitettyä Riika, poliitiikan  mahdit  menettivät tasapainonsa ja jälleen  syytettiin juutalaisia. Rauha, joka  seurasi,   osoittautui lyhytaikaiseksi, koska Hitlerin valtaannousu synkensi  uhkaavasti poliittisen taivaanrannan.
 After the Germans invaded Riga, the balance of political power was destabilized and again Jews were reproached. The peace which followed would be short lived, as the rise of Hitler loomed forebodingly on the political horizon. 
  •  Kun Puna-armeija  saapui Riikaan kesäkuussa  1940, moni juutalainen  meni Neuvostoliittoon  koska  Länsi ei  suonut toivon hitustakaan.  Sinä jaksona pidätettiin juutalaisten johtajat ja kuljetettiin Siperiaan -eivätkä he koskaan palanneet.
When the Red Army entered Riga in June 1940, many Jews scrambled to the USSR, for faith in the West was lost. During this period, Jewish leaders were arrested and deported to Siberia and never returned.
  •  Lia German ja hänen perheensä kuuluivat  niihin harvoihin onnistuneisiin. Sodan puhjettua kesäkuussa  1941 he menivät  Kazakstanin Semipalatinskiin. Matka oli pitkä ja vaikea, mutta  pysyimme siellä elossa., hän kertoi artikkelin kirjoittajalle. "Äitini työskenteli Latvian  ministeriön tehtävissä, joten hän palasi Riikaan vuotta ennen minua" kertoo tytär Lia.   "Ja sitten yhtenä päivänä vuonna 1944 hän soitti minulle sanoen:" Elia, tule takaisin Riikaan". Hän meni Filologian  Instituuttiin opiskelemaan filologiaa, mikä on täysin sopiva aihe tytölle, joka oli kasvanut  saksankielen, jiddishin, latvian kielen, venäjänkielen ja hebrean kielen miljöössä.
 Lia German and her family were some of the lucky ones. When war broke out in June 1941, they went to Semipalatinsk, Kazakstan. “It was a long, uncomfortable journey. But we lived okay there,” she told me. “My mother worked for the Latvian ministry, so she came back to Riga about a year before me. And then one day (in 1944) she just telephoned me and said, Œlia, come back to Riga.'” At 19, she entered the Institute to study philology, a perfectly suitable topic for a girl who grew up surrounded by German, Yiddish, Latvian, Russian, and Hebrew. 
  •  Riigan juutalaisista vain 150  selvisi hengissä Holokaustista. 
Only about 150 Jews from Riga survived the Holocaust. 
  • Kun Hitler oli lyöty, tuhansittain  juutalaisia palasi Latviaan ja siihen joukkoon kuului juutalaisia eri puolilta neuvosto-imperiumia.  Vuonna  1989 oli Riigassa  rekisteröitynä noin 23 000 juutalaista, mutta sitten lukumäärä alkoi vähentyä maastamuuton takia. Emigraatio suuntautui  Israeliin, Englantiin ja USA:han.
After the defeat of Hitler, thousands of Jews returned to Latvia, including Jews from other parts of the Soviet empire. By 1989, some 23,000 Jews were registered in Riga, a number which continuously diminishes due to emigration to Israel, Britain, and the United States.
  • Vielä  meidän aikamme Riikan kulttuuria rikastaa juutalaiset lääkärit, tiedemiehet, insinöörit, taiteilijat ja opettajat.  Meidän päiviemme juutalainen elämä on  vapaata ja Latvian hallitus  antaa  heille  täyden kannatuksensa.
 Still, Jewish doctors, scientists, engineers, artists, and teachers are making a noticeable impression on the culture of the city. Today's Jews live freely and with the full support of the Latvian government.

Kreikan juutalaisväestö 1941- 1944

Paula Juntilan ja Harri Krögerin kirjassa Euroopan juutalaisten kutsu.  mainitaan kaikista  Euroopan maista lyhyt historiikki.  Kreikan kohdalta on myös saatu koottua tietoja, vaikka miltei koko väestö tuhoutui. Haen lisätietoja  lähteestä ja suomennan. Ehkä tällainen tausta  on muistettava Kreikan nykyistä  ekonomista kurjuutta  kohennettaessa.
 Suomennosta  Kreikan juutalaisväestön kohtalosta  vuosilta 1941- 44.

http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Holocaust/greece1.html
The Jews in Greece — Introduction
(1941-1944)


  • Laajalti on tiedossa, että Kreikan noin 80 000 juutalaisen yhteiskunta kärsi miltei täydellisen tuhoutumisen II maailmansodan päivinä  (vain  72 -75  vuotta sitten)

The nearly total extermination of Greece's 80,000-strong Jewish community during the Second World War is broadly known. 
  • Tämän  ajanjakson erikoistuntijat tuntevat  enemmänkin detaljinäkökohtia niistä keinoista, joita  kaavailtiin Kreikkaa varten   " lopullisen ratkaisun" toteuttamisessa , samoin myös   vastarintaliikkeen ja yksilöitten taholta  Kreikan juutalaisille ojennetun  avun yksityiskohdista.
* Specialists of this period are familiar with the more detailed aspects of the Nazi measures designed to apply the "final solution" in Greece, as well as the assistance Greek Jews received from resistance organizations and individuals. 
  •  On alkanut ilmestyä Kreikan juutalaisia koskevia  spesifisiä aiheita käsitteleviä erikoistutkimuksia 
A number of monographs addressing specific issues related to the fate of Greek Jewry are beginning to appear.
  • Itse asiassa  vaatii  syntetisoivampaa lähestymistapaa  käsiteltäessä    Kreikan juutalaisia sodan  ajalta koskevaa tietomäärää,  sekä empiirisen tiedon  suhteen  että  myös  työhypoteesien suhteen.
 In fact, the quantity of information on Greek Jews during the war, both in terms of empirical data as well as of working hypotheses, is already demanding a more synthetic approach. 
  •  Sellainen  asian lähestymistapa voisi  käsittää  juutalaisväestön sodanaikaisen ongelmiston ja  Kreikassa ennen sotaa ilmenneen   tilanteen  asettamista  laajaan  yhteiskunnalliseen yhteyteen pikemminkin kuin  poimittaisiin   joitain  erillisiä näkökohtia analyysitarkoituksiin. 
Such an approach would consist of placing the Jewish question of wartime and prewar Greece in a broad social context rather than isolating its separate aspects for the purpose of analysis. 
  •  Siiheen suuntaan ollaankin  menossa näissä seuraavissa dokumenteissa, joita   Kreikan suhteen löytyy.
It is toward the formulation of such an approach that the following documents are being published here. 
  •  Niissä dokumenteissa on selontekoja sodanaikaisen Kreikan juutalaisten tilanteesta verrattuna niihin juutalaisiin, jotka  pystyivät lähtemään miehitetystä Kreikasta.
These documents consist of accounts of the conditions faced by Jews in wartime Greece related by Jews who managed to leave occupied Greece. 
  •  Näitä kuvauksia on dokumenteissä, joita  neljä eri informaatiolähdettä on antanut.
  1. USA:n sensuurivirasto, US Office of Censorship,  joka monitoroi informaatiota Liittoutuneitten ja Axis- valtioitten mediassa.
  2. Turkin Istanbulissa olevan lähetystön  sotilasasiamies, Military Attache`s office  in Istanbul. 
  3. Istanbulissa oleva USA:n konsulaatti, U.S: Consulate in Istanbul.
  4.  Stretegisen palvelun virasto, the  Office of Strategic Service. 
These descriptions appear in the documents of four separate sources of information. 
 The first is the U.S. Office of Censorship, which monitored information in the Allied and Axis press; the second is the Military Attache's office in Istanbul, Turkey; the third is the U.S. Consulate in Istanbul and the fourth is the Office of Strategic Services.
  •  On korostettava, että seuraava ei ole mikään täydellinen dokumenttisetti  sodanajan Kreikan juutalaisista eikä myöskään mikään täydellinen dokumenttisarja tästä aiheesta  näiltä eri palveluilta. Pikemminkin on kyseessä  näistä tehty valikoima, josta heijastuu yleiskuva  olosuhteista, joissa juutalaisten kohtalo  oli kietoutunut    Kreikan sodanaikaiseen  yleistilanteeseen.
 It must be stressed that what follows is neither a full set of documents on the Jews in wartime Greece, nor a complete series of documents on this subject by each of the four separate services. It is, rather, a selection of these which reflects the overall picture of the circumstances under which the fate of the Jews tied in with the general situation in wartime Greece.
  •  Nämä kuvaukset ovat  niitä hyvin harvoja siihen aikaan tehtyjä tallennuksia siitä, miten tavalliset ihmiset kokivat natsien  tekemän   Kreikan juutalaisten täydellisen tuhoamisen. Silminnäkijöitten selostukset  ovat sellainen alue, jota koulunkäyneet  tutkijat ovat  oppineet läpikäymään  huolellisesti. Jos sallimme "faktojen  puhua puolestaan", sensuroisimme  historioitsijan osuuden.
These descriptions are among the very few contemporary records of how ordinary people experienced the Nazi extermination of Greek Jews. Eyewitness accounts are an area where scholarly research has learned to tread carefully. If we allowed the facts to "speak for themselves," we would be censoring the role of the historian.
  •  Näiden dokumenttien arvo niiden empiirin sisällön lisäksi on kuitenkin  siinä, kuinka haastatelleet  kuvaavat  tilanteen, minkä he  jättivät taaksensa Kreikkaan. Kuva mikä  poikkeuksetta oli esitettynä, oli  maan yleistilanne, missä henkilökohtaiset  tai kollektiiviset  juutalaiset näkökohdat  punoutuivat laajakankaaksi.  Saa  vaikutelman arkisen elämän tilanteista, natsien taholta tulevasta painostuksesta ja vastarintaliikkeen antamasta vasteesta. Tässä näyttääkin olevan tuloksia tuottava  alkukohta Kreikan Holokaustin synteettiseen tutkimukseen
 The value, however, of these documents, beyond their empirical content, is in how the interviewees depict the situation they left behind them in Greece. The picture invariably presented is one of the general conditions of the country, with the personal or collective Jewish aspects woven into a broader canvas. One gets a sense of daily living conditions, Nazi repression, and the response of the resistance movement. This seems a profitable starting-point for a synthetic examination of the Holocaust in Greece.
  •  Ueimmat yllämainitut raportit  tulivat  niiltä Tessalonikan juutalaisilta, jotka olivat Turkin kansalaisia ja joilla oli lupa matkustaa Turkkiin. Muitten raporttien lähteet olivat - jos voidaan tehdä oletus, Kreikan juutalaisia tai muita kreikkalaisia.
Most of the reports mentioned above were by Thessaloniki Jews with Turkish citizenship, who were allowed to travel to Turkey. The sources of the rest of the reports, it can be assumed, "were Greek Jews or non-Jewish Greeks.
  •  Informaatio kärsii   samanaikaishavaintojen väistämättömistä  faktoja  ja aikatekijöitä  koskevista epätarkkuuksista, jotka kuitenkaan  eivät ole niin vakavaa laatua, että ne vähentäisivät selontekojen arvoa. Yksi  nimetön lähde, melkein varmastikaan ei juutalaiselta taholta, liioitteli asioita Kreikan juutalaisten  ja muun  väestön  välisistä  suhteista  sotaa edeltävältä ajalta, mikä ei  sinänsä ollut mikään ongelmaton Tessalonikassa, Kreikan juutalaisen elämän keskuksessa. Mitä niihin suhteisiin tulee, niin äskettäin on julkaistu George Mavrogordatoksen  tutkimus sodanaikaisesta Kreikan politiikasta ja se luo asiaa parempaa valoa. 
 The information suffers from the inevitable factual or chronological inaccuracies of contemporary observations, which are not serious enough to detract from the value of the accounts. One anonymous source, almost certainly non-Jewish, exaggerates the relations between Greek Jews and the rest of the population before the war, which were not unproblematic in Thessaloniki, the main center of Jewish life in Greece. As far as these relations are concerned, the recently published study by George Mavrogordatos on interwar Greek politics2 has contributed to a better understanding of them.
  •  Tessalonikassa ilmenneet antisemiittiset  insidenssit olivat yhteydessä Pohjois-Kreikan vähemmistöjen  assimiloitumattomuuden  aiheuttamaan ratkaisemattomuuteen ja  heidän Venizeloksen vastaiseen vaalikäyttäytymiseensä. Vaikka  paikalliset venizeloslaiset olivat osallistuneet  näihin  insidensseihin, ei niin virallinen venizeloslaisuus tai Venizelos itse  oikeuttanut sellaisia  ollenkaan, itse asiassa he tuomitsivat sellaisen.
 The antisemitic incidents which did take place in Thessaloniki were connected with the unresolved issue of the unassimilated minorities in northern Greece and their anti-Venizelist electoral behavior. While local venizelists were connected with these incidents, neither official Venizelism nor Venizelos himself sanctioned them in any way: in fact, they condemned them.
  •  Tässä julkaistut selonteot heijastavat tosiasiaa, että  eteläiset assimiloituneemmat ,  sekalaisesta alkuperästä koostuneet yhteiskunnat, ateenalaiset mukaanluettuna, saivat  suorempaa  auttavaa kädenojennusta Kreikan kansalta  kuin  itsensä ylläpitävät  sefardiyhteiskunnat, joita oli Tessalonikassa ja muualla.
 The accounts published here reflect the fact that the more assimilated mixed-origin communities of the south, including Athens, were assisted more directly by the Greek population than the self-contained Sephardic communities in Thessaloniki and elsewhere.
  •  Nikos Stavroulakis Kreikan juutalaisia kuvaavassa lyhyessä  historiikissaan  on analysoinut niitä olosuhteita, joissa sefardiyhteiskunnat säilyivät  vähemmän assimiloituneina kuin vanhemmat yhteiskunnat.
 The conditions under 'which the Sephardic communities remained less assimilated than the older communities have been analyzed in the short but succinct history of Greek Jews by Nikos Stavroulakis.
  •  Olen väittänyt, että assimiloituminen ja samalla  hyvin kehittynyt vastarintaliike  olivat ne kaksi kaikkein tärkeintä tekijää Ateenan juutalaisten hengissäpysymisessä. Ja toisaalta Tessalonikassa vastarintaliike ei ollut sellaisessa asemassa, että se olisi voinut antaa suoraa apua.  Ja se apu, jota  se kykeni tarjoamaan, Markos Vaphiadisin muistiinpanojen mukaan, hylättiin, EAM- juutalaiset   mieluummin pysyttelivät perheittensä  kanssa yhdessä  ratsioitten riehuessa. Toisaalta  on myös pistetty merkille lukuisissa tutkimuksissa  Tessalonikan juutalaisen johdon erityisvastuut.  (EAM juutalaiset olivat  kaikkein aktiivein juutalainen vastarinta)
I have argued that assimilation, alongside a developed resistance movement, were the two most important factors in the survival of the Jews of Athens.4 In Thessaloniki, on the other hand, the resistance movement was not in a position to be of direct help. What help it was able to offer, according to Markos Vaphiadis's memoirs, was rejected; the EAMist Jews preferred to remain with their families during the roundups.5 Meanwhile, the special responsibilities of the Jewish leadership in Thessaloniki have been pointed out in a number of studies.6
  • Natsien toimenpiteiden tarkka aikajärjestys Kreikan juutalaisien kohtelussa  saattaa olla hyvä lisätieto. he lakkauttivat   kaikki juutalaiset  julkaisut ja alkoivat julkaista  Tessalonikassa antisemitististä kreikankielistä lehtiä Nea Evropi
A brief chronology of the Nazi measures against Greek Jews7 may be a useful companion in the eyewitness accounts which follow:  as soon as the Nazis occupied Greece, they suspended all Jewish publications and began publishing the antisemitic Greek-language newspaper Nea Evropi in Thessaloniki. 
  •  Kaupungin 15- miehinen juutalaisneuvosto pidätettiin. Seuraavana vuonna  1942 heinäkuussa alettiin toteuttaa Tessalonikan alueella  pakkotyötä saksalaisten miehittämällä vyöhykkeellä, jolloin moni juutalainen siirtyi kaupungista Italian miehittämälle vyöhykkeelle etelään.  Noin 2000-  3000 nuorta miestä lähetettiin nopeasti muihin osiin Kreikkaa pakkotyöhön. Samaan aikaan  bulgarialaiset, jotka miehittivät koillista Kreikkaa, rupesivat antisemitistisiin toimiin, joista lopulta seurasi Traakian juutalaisten kuljetus Treblinkaan. 
The fifteen-member Jewish Council of the city was arrested. The following year, in July 1942, forced labor was introduced in the Thessaloniki area, a German-occupied zone, causing many Jews to move away from the city and into the Italian-occupied zones to the south. Between 2,000 and 3,000 Jewish young men were dispatched to other parts of Greece to participate in forced labor. Meanwhile, the Bulgarians, who occupied northeast Greece, began taking antisemitic measures which eventually led to the deportation of the Jews of Thrace to Treblinka.8 
  •  Marraskuussa 1942 tapahtui ensimäinen juutalaisen omaisuuden takavarikointi Tessalonikassa. Juutalaisen omaisuuden systemaattinen  korvaukseton   pakko-otto alkoi  tammikuusssa. Helmikuussa natsit  säätivät kaikille paitsi ulkomaalaisille  juutalaisille pakon käyttää keltaista tähteä käsivarressa ja   pakon  identifioida kauppansa juutalaisina  tekstin avulla.  . Ensimmäiset poiskuljetukset alkoivat  samassa kuussa.  Elokuussa  oli 46 000 Tessalonikan  juutalaista kuljetettu  Auschwitziin ja Birkenauhun.
 In November 1942, the first confiscations of Jewish property in Thessaloniki occurred. The systematic expropriation and requisitioning of Jewish property began in January. In February, the Nazis issued orders forcing all but foreign Jews to be marked with armbands and yellow stars, and their stores identified as Jewish with appropriate notices. The first deportations began the same month. By August, about 46,000 Thessaloniki Jews had been deported to Auschwitz and Birkenau.
  •  "Lopullinen ratkaisu" viivästyi  Kreikan muitten pienempien asutusten suhteen, koska ne sijaitsivat Italian miehittämillä vyöhykkeillä. Italialaiset olivat kieltäytyneet osallistumasta natsien toimiin Kun Italia vetäytyi pois Axis- valtojen kanssa tekemästään sopimuksesta syyskuussa 1943, tämä merkitsi juutalaisille vainojen alkua aivan koko Kreikan maassa, koska maa joutui nyt natsien miehittämäksi. Ateenan juutalaiset oli määrätty rekisteröitymään lokakuussa, mutta vain harva teki niin.  EAM- järjestön avulla päärabbiini Barzalai poltti rekisterin ja pakeni vuorille.  Pääkaupungissa  takavarikoitiin  heti juutalainen omaisuus.
The "final solution" was delayed for the other, smaller, Jewish settlements in Greece because these were within the Italian-occupied zones. The Italians had refused to participate in the Nazi measures. Italy's withdrawal from the Axis in September 1943 meant the beginning of Jewish persecution all over the country, which now came under Nazi occupation. The Athens Jews were ordered to register in October, but very few did so. Aided by EAM, Chief Rabbi Barzalai burned the registers and escaped to the mountains. Jewish property was promptly confiscated in the capital.
  • Yllätysratsioitten sarja seurasi keväällä 1944 ja noin 5000  juutalaista joutui  saaliiksi Ateenassa ja  muualla  Kreikan  mantereen  alueella ja kuljetetiin pois maasta.  Suhteellisen harva juutalainen  joutui  kiinni Volos-Trikala-Larissa- alueella, jossa EAM-ELAS oli  voimakas, mutta  luoteessa sijaitseva Ioanninan kaupungin juutalainen yhteiskunta  miltei kokonaisuudessaan kuljetettiin pois. Samalla tavalla tapahtui saarten pienissä yhteiskunnissa: Rhodos, Korfu, Kreeta .  Itävaltalainen komentaja salli Zakinthosin saaren noin 300 juutalaisen  paon Italiaan ennen kuin  SS tuli  saarelle.
In a series of raids in the spring of 1944, about 5,000 Jews were seized and deported in Athens and the rest of the mainland. Relatively few Jews were rounded up in the Volos-Trikala-Larissa area, where EAM-ELAS were powerful, but in the northwestern town of Ioannina almost all of the small community were deported. The same occurred with the small communities on the islands of Rhodes, Corfu, and Crete. The 300 or so Jews on the island of Zakinthos were allowed by the Austrian commander there to escape to Italy before the arrival of the SS.
  •  Lukuisille konsulaateille onnistui vuosina 1943 - 1944 pelastaa  monta kreikanjuutalaista ei-kreikkalaisen passilla. Mutta suurin joukko Kreikan juutalaisia saatiin pelastetuksi  EAM järjestön   sekä  useiden  eri tahojen   suojeluksessa ,  näistä mainittakoon Arkkipiispa Damaskinos ja  Ateenan pääpoliisi Angelos Evert ja iso joukko  väestöä. 
Throughout 1943 and 1944, a number of foreign consulates were successful in rescuing a number of Jews with non-Greek passports. But the largest number of Jews survived within Greece through the protection offered by EAM and a variety of sources, including Archbishop Damaskinos and Chief of Athens Police Angelos Evert, and, of course, a large number of the population.

torsdag 17 oktober 2013

Mihail Sebastian

http://www.jewishmag.com/96mag/mihailsebastian/mihailsebasitian.htm

Valkeuden ja Pimeyden lasten välisestä taistelusta . Itävallan osuudesta

  • Theodor Herzlin elämästä . Hänen nimensä on Benjamin  Susi Varjon Vuorelta, Benjamin Zev HarZel.
Wikipedia antaa hieman tietoa siitä,  miten hän johtui luomaan Juutalaisten oman valtion ajatuksen. Hän oli 18- vuotias tullessaan Itävallan Wienin opiskelemaan, Euroopan silloiseen kultuurikehtoon.
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Theodor_Herzl

"Theodor Herzl (unk. Herzl Tivadar, hepreaksi ‏בנימין זאב הרצל‎, Benjamin Ze’ev Herzl ; 2. toukokuuta 1860 Budapest3. heinäkuuta 1904 Wien) oli itävalta-unkarilainen juutalainen journalisti ja nykyaikaisen sionismin luoja. Hänen hepreankielinen nimensä oli Binjamin Ze'ev.
Benjamin Ze’ev Herzl syntyi Budapestissa Unkarin puolella saksankieliseen perheeseen joka muutti Wieniin kun hän oli 18-vuotias. Wienissä Herlz opiskeli lakia, mutta journalismi ja kirjallisuus kiinnosti enemmän. Hän oli Neue Freie Pressenin toimittajana Pariisissa ja matkusteli muun muassa Lontoossa ja Istanbulissa. Myöhemmin hän oli toimittajana Wienissä. Herzl ei nuoruudessaan välittänyt lainkaan juutalaisuudesta; hän ei osannut hepreaa eikä jiddišiä ja pukeutui kuin kuka tahansa keskieurooppalainen nuorimies. Lisäksi hän osti jouluisin joulukuusen, eikä antanut ympärileikata poikaansa. Nuorena miehenä Herzl liittyi Burschenschaft-nimiseen järjestöön joka kannatti Saksan yhdistämistä. Järjestön motto oli: Ehre, Freiheit, Vaterland (suom. Kunnia, Vapaus, Isänmaa). Järjestö ei ollut aluksi juutalaisille vaarallinen.

Der Judenstaat,  JUUTALAISVALTIO

Herzl-balcony.jpg
Ensimmäisen kerran Herzl kiinnostui juutalaisten asemasta vuonna 1881, jolloin hän kuuli Venäjän pogromista. Uutinen teki hänen mieleensä pysyvän vaikutuksen. Huhtikuussa 1896 Herzl julkaisi kirjan nimeltään Der Judenstaat (suom. Juutalaisvaltio, 2010). Kirja toi Herzlille mainetta etenkin juutalaisissa piireissä. Herzlistä tuli sionismin suurimpia puolustajia. Suurin vaikuttaja oli Dreyfusin tapaus, jossa ranskalaisen kapteeni Alfred Dreyfusin väitettiin välittäneen saksalaisille sotasalaisuuksia. Dreyfus menetti kapteenin arvonsa, ja hänet tuomittiin sotaoikeudessa. Tärkeimpänä syynä Dreyfusin tuomioon olivat luultavasti hänen juutalais-elsassilaiset sukujuurensa. Sotaoikeudessa hänet tuomittiin osittain väärennettyjen todisteiden perusteella. Samalla voimakas antisemitismin aalto levittäytyi ympäri Eurooppaa. Dreyfusin tapaus levisi muun muassa Wieniin, ja itävaltalainen poliitikko Karl Lueger ylisti Dreyfusin kohtaloa ja antisemitismiä. Luegerin puheet ja vainot vuonna 1895 antoivat Herzlille ainoaksi mahdolliseksi aatteeksi juutalaisvaltion perustamisen antisemitismin välttämiseksi."

  • Mutta  Hitler oli syntynyt Braunau am Inn-  nimisessä paikassa Itavallan pohjoisrajalla vuonna 1889.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Braunau_am_Inn.
Hitler kirjoitti  nuorena miehenä maailmanlaajuisesti tunnetun  Taisteluni - kirjan vuosina 1924- 1926 ja ensimmäinen osa oli hänen oman elämänsä 35 ensi vuoden selvittelyä ja toinen osa hänen poliittista ideologiaansa, josta  koitui  suuri murha-aalto maapallolla,  Suur-saksalaisen  imperiumin  kehitysyritys, missä  suurimpana vastuksena nähtiin kansainvälinen juutalaisyhteiskunta.

 Siitä  seurasi, että ilman valtiota ollut  juutalaisväestö  eri seurakuntineen maapallolla jäi   jälleen alttiiksi  1900- luvullakin sivistyksen kehdossa  Euroopassa  sanomattomalle  vainolle ja tuhovimmalle-  progressiivisesti myös globaalisti , ja käytännön ratkaisuna oli oma valtio, kuten Herzl oli  jo edeltä ennustanut.
Myös  valveutuminen kansakunnissa -  Valkeuden lapsissa- aiheutti Liittoutuneen vastaiskun Hitlerin annihiloiviin pyrkimyksiin, jolloin kaikenkaikkiaan II maailmansota koitui yli 50 miljoonan ihmisen kuolemaksi.
  • ITÄVALLAN OSUUDESTA JUUDAN KANSAN HISTORIASSA
tarkemmin lähteessä
 http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/vjw/Austria.html


Pohjois-Italian provinssit Bolzano , Trieste, Belluno maailmansodan päivinä

http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/judaica/ejud_0002_0004_0_03274.html

  • Juutalaisen väestönlaskennan mukaan vuonna 1938 asui Bolzanon provinssissa 938 juutalaista. Kun saksalaiset miehittivät Italian - Italian  tehtyä 8. syyskuuta 1943 aselevon Liittoutuneitten kanssa -  tämä Bolzanon provinssi kuten Trent ja Belluno  erotettiin Italian sosialistisesta tasavallasta ja sisällytettiin Alppien etuvyöhykkeeseen,  Zona delle Prealpi (Alpenvorland), joka oli  suoraan saksalaishallinnon alainen. Bolzanon maakunnassa asuneet 38  juutalaista kuljetettiin pois asumasijoiltaan saksalaishallinnon aikana.  Toinen ryhmä, 207 juutalaista eri puolilta Italiaa kuljetettiin pois  Griesin  läpikulkuleiriltä, joka oli pystytetty Bolzanon esikaupunkiin,  kun Fossoli oli suljettu 1. p. elokuuta 1944.

According to the 1938 census of Jews in Italy, there were 938 Jews in the province of Bolzano. When the Germans occupied Italy after the Italian armistice with the Allies on September 8, 1943, the province, along with those of Trent and Belluno, was separated from the Italian Social Republic and included in the Zona delle Prealpi (Alpenvorland), under direct German administration. About 38 Jewish residents of the province were deported during the period of German occupation. Another 207 Jews from all over Italy were deported from the transit camp of Gries, established in a suburb of Bolzano after the closing of Fossoli on August 1, 1944. 

  • BOLZANON läpikulkuleiristä
 http://www.memorialmuseums.org/eng/staettens/view/55/Bolzano-Police-Transit-Camp
  • Poliisien pitämä läpikulkuleiri Bolzano   oli yksi neljästä saksalaisesta keskitysleiristä Italian alueella. SS- johtoiset   poliittisten vankien ja juutalaisten  selektiot ( valinnat)  leirissä edelsivät  poiskuljetuksia keskitysleireihin ja tuhoamisleireihin, jotka sijaitsivat  Alppien pohjoispuolella. Nykyisin on tällä paikalla monia  muistomerkkejä  palauttamassa mieleen vankien kohtalon.
  The police transit camp Bolzano was one of four German concentration camps on Italian territory. The SS conducted selections of political prisoners and Jews at the camp prior to deporting them to concentration and extermination camps north of the Alps. Today, various artworks located at the historic sites commemorate the fate of the prisoners.

  •  FOSSOLIN läpikulkuleiristä

 http://www.memorialmuseums.org/denkmaeler/view/70/Fossoli-Police-Transit-Camp
  •  Fossolin leirissä säilytettiin sotavankeja, poliittisia vastustajia ja juutalaisia - ensin Italian fasistipoliisin toimesta ja vuodesta 1943 saksalaisen SS poliisin toimesta. Leiri toimi poiskuljetusten lähtöpisteenä  kohti Alppien pohjoispuolella sijaitsevia keskitysleirejä ja tuhoamisleirejä. Tämän  entisen  leirin perustoille ollaan pystyttämässä muistomerkkiä.  Lähellä sijaitsevassa Carpin kaupungissa on  vuodesta 1973 ollut museo muistuttamassa poiskuljetuksista. 
 Prisoners of war, political opponents and Jews were held captive at the Fossoli camp - first by Italian fascists, and from 1943 on, by the German SS. The camp was the point of departure for deportations to concentration and extermination camps north of the Alps. A memorial is currently being constructed on the former camp premises. A museum in the nearby town of Carpi has commemorated the deportations since 1973.
  • BORGO SAN DALMAZZO
 http://www.memorialmuseums.org/denkmaeler/view/1447/Borgo-San-Dalmazzo-Concentration-Camp

 Toisen maailmansodan aikana oli Borgo San Dalmazzo ensimmäinen SS- poliisin  pitämä läpikulkuleiri , myöhemmin sitä  piti  Italian poliisi. Ainakin 354 juutalaista kuljetettiin pois maasta tätä tietä, suurin osa heistä vietiin Auschwitziin ja ainakin 336 heistä tuhoutui.  Vuonna 2006 on pystytetty muistomerkki Borgo San Dalmazzon  juna-asemalle. poiskuljetettujen muistoksi.

During the Second World War, Borgo San Dalmazzo was the site of a transit camp, which was first run by the SS, then by the Italian police. At least 354 Jews were deported from here, mostly to Auschwitz - at least 336 of them perished. In 2006, a memorial was dedicated to the deportees on the Borgo San Dalmazzo train station.
  •  TRIESTE, Risiera di San Sabba
 http://www.memorialmuseums.org/denkmaeler/view/117/Risiera-di-San-Sabba-Memorial

 Saksalaismiehityksen aikana lokakuun 1943 lopulla muutettiin Triesten alueella oleva  San Sabban entinen riisimylly kokoamispaikaksi ja läpikulkuleiriksi.  Siellä  oli pidätettyinä panttivankeja, partisaaneja, sotavankeja ja juutalaisia . Moni vangeista murhattiin paikan päällä, muut kuljetetiin pois. Vuonna  1965 julistettiin Risiera kansallismuistomerkiksi ja vuonna 1975 perustettiin  Risiera di San Sabban   kaupunginmuseo. Sitä on sittemmin laajennettu   erinäiset  kerrat.

At the end of October 1943, during the German occupation, the former rice mill (Italian: Risiera) of San Sabba, a district of Trieste, was transformed into a collection and transit camp. Hostages, partisans, prisoners of war as well as Jews were held here. Many of the prisoners were murdered, the rest deported. In 1965, the Risiera was declared a national monument, and in 1975, the »Municipal Museum of the Risiera di San Sabba« was established. It has since been expanded a number of times. 

 http://www.memorialmuseums.org/denkmaeler/view/691/%C2%BBVilla-Oliveto%C2%AB-%E2%80%93-Documentation-Centre-on-Concentration-Camps-in-Italy

Italiassa olleet fasistikeskitysleirit II maailmansodan päivinä (Wikipedialähteestä)

Italy

Name of the camp Date of establishment Date of liberation Estimated number of prisoners Estimated number of deaths
Baranello near Campobasso
Campagna near Salerno June 15, 1940 September 19, 1943
Casolli near Chieti
Chiesanuova near Padua June 1942
Cremona
Ferramonti di Tarsia near Cosenza summer 1940 September 4, 1943 3,800
 http://www.memorialmuseums.org/denkmaeler/view/690/Memorial-Museum-Ferramonti
Finale Emila near Modena
Giado
Gonars near Palmanova March 1942 September 8, 1943 7,000 453; >500
Lipari
Malo near Venice
Molat
Monigo near Treviso June 1942
Montechiarugolo near Parma
Ponza
Potenza
Rab (on the island of Rab) July 1942 September 11, 1943 15,000 2,000
Renicci di Anghiari, near Arezzo October 1942
Sepino near Campobasso
Treviso
Urbisaglia
Vestone
Vinchiaturo, near Campobasso
Visco, near Palmanova winter 1942

Euroopan geeniperimä

Euroopan historiassa toistuu kerta toisensa jälkeen genosidiset vaiheet niin kaukaa muinaisuudesta kuin vain tiedetään. Evoluution mukana genosidisyyden  tehokkuus ja prestaatiovoimat  vain näyttävät evoloituneen.  Tietysti myös muuallakin maailmaa, mutta tämä nyt on meidän kotimantereemme.

Kun lukee  varhaislapsuutemme aikoja , toisen maailmansodan päättymisen päiviä,  silloin rauhaa solmitaessa  tuomittiin muutama  joukkomurhaaja, mutta itse asiassa murhavimma oli ruton ja epidemian tavoin  tartuttanut  suurimman osan eurooppalaisten  ajattelumaailmaa - toiset puolustautuivat surmaamalla vihollisia, toiset surmasivat  toisen rodun jäseniä jne ideologisessa vimmassa.. Euroopan kantama surmaamisvalmiuden geeni on vain ohuen patinan alla. Nyt vallitsee Eurooppaa Holokaustin aikaisen sukupolven lapset ja lasten lapset, ja lastenlastenlapset ovat hengittämässä tätä  maanosamme ilmapiirin ajattelutapaa.

 Surmaamisen  toimeenpanemisen  kynnykset olivat eri kansatyypissä hieman erilaisia ja surmaamisen tavat myös.   Mutta  niin  hengellisiä, humaaneja  ja viattomia kuin nykypolvi on,  varsinkin eri seurakunnissaan,  toleranssi  on perinteisesti,  tuhatvuotisesti perinteisesti ,  kuitenkin hyvin kapea-alaista, yleensä kohdistuu vain omaan itseen ja oman itsen kaltaisiin ja  monin paikoin  psyykken  voimakentän lakien mukaan  kielletään  sopimaton impulssi, siis  tapahtunut murhanhimoisuus,se  mikä on eurooppalaisille tyypillistä  jo genomissa.  Holokaustin kieltäminen on sitä psyykkistä  puolustusmekanismia, jonka  käyttö ei mitenkaan edistä sivistyneisyyttä, vaan  hämää todellista tilannetta.

Uudessa Testamentissa on evankeliumi esitetty kahdenlaisena: On Karitsan evankeliumi,jossa  ne kirjoittavat, jotka  ovat luonteeltaan olleet  aina  suojelevia, eivät koskaan tehneet  väkivallan tekoja,  ja sitten on suden evankeliumi:  luonteeltaan raatelevainen  susi on benjaminilaissukukunta geeneiltään  jo aikojen alusta- sen huomasi jo Patriarkka Jaakob ja Mooses  antaessaan kuvausta eri heimosita.  Nyt tällainen susi,  vainottuaan kristittyjä juutalaisia  ja ollessaan  juutalaisten  pidättämisten ja tappamisten  vastuullinen järjestäjä,  tuli tuntemaan Karitsan evankeliumin ja Jumalan Karitsan ja  muuttui  itsekin Jumalan Karitsaksi, sitten lampaaksi, sitten  kuin emolampaaksi, sitten Hyväksi Paimeneksi ja lopulta  Karitsan morsiameksi, eli kärsi myös Karitsan kuoleman.

  Tämä erilaisuus  muissa evankeliumeissa ja Paavalin julistamassa  evankeliumissa näkyy kautta Uuden Testamentin. Pietari sanoi että Paavali puhuu  yhtä ja toista vaikeasti käsitettävää. Tämä johtuu siitä että Pietari valitun kansan lapsena  asui aina Jumalan lain ja profeetallisen sanan ja opetuksen kylvyissä   oman kansansa keskuudessa oma tunto herkkänä- ja vasta myöhemmin  lähti pois Israelista  evankeliumin julistajaksi Roomaan asti  - ja taas  Paavali,  oli maanpakolaisuuteen lähteneen suvun jäsen ja  Rooman valloitettua alueet, luonnollinen Rooman kansalainen,  asui pakanuuden keskuudessa ja  kamppaili itsellensä  juutalaisen uskon ja tiedon, eikä voinut sietää, että joku juutalainen ei tekisi samoin kun hän. Hän suuntasi  uskonnon tietämyksensä ja opetuksensa vain juutalaiselle kansalle. hän ei pitänyt pakanoita   edes kelvollisena  tietämään  Pyhää sanaa, kunnes Jeesus muutti hänet ja avasi hänet käsittämään evankeliumi,  että se oli tarkoitettu koko maailmalle.  Paavali oli ehtinyt kiivaudessaan  jo  toteuttaa susigeenejään  hengellisellä alueella  riehuen seurakunnissa ja surmaten  omaa kansaa.

Että  Jumalan valinta kohdistui kuitenkin häneen osoittaa, että  Jumala voi muuttaa geeniperimänkin palvelemaan taivaallisia päämääriä. Jumalan tahto on että maassa on rauha  ihmisten kesken- sen edellytyksen lisäksi,  että annetaan kunnia Jumalalle korkeuksissa. Ei ole maassa rauhaa , jos Jumalan olemassaolo kielletään. Jos olisikin rauha yksillä, olisi vaino ja tuho toisilla.

Yhtä paljon kuin Paavali Saulina  raateli seurakuntaa   hän sitten  alkoi opettaa  intensiivisesti  rauhan evankeliumia ja rauhantietä koko silloisessa Rooman valtakunnassa. Hänen oma kapea  toleranssissa katosi ja hän sai uuden toleranssin  ihmisiä kohtaan, mutta ei jumalattomuutta kohtaan.  Mutta  uutena saulina, Paavalina, hän ei käynyt  epäuskoisten kimppuun,  vaan poistui  sellaisista joukoista- pudistaen  tomutkin jaloistaan-  tomuistahan Jumala aiemmin teki uusia ihmisiä,  niistä tomuista voisi tulla  uusia  pahoja ihmisiä kintereille.

Poistuminen  oli Paavalin tapa  pysyä itse hengissä ja pitää Jumalan  antama evankeliumi  voimassa. Paavali oli siis tuon tuostakin pakolainen elävän Jumalan asian takia.

Se joka ei poistu  jumalattomuuden  valloittamista paikoista joutuu Lootin tilanteeseen. Loot olisi voinut  palata Aabrahamin teltoille ja tehdä parannuksen korruptioistaan tai  ainakin poistua korruption syövytyksestä ja pelastaa lapsiensa sielut.

 On aikansa,  miten kauan seurakunnan on taisteltava evankeliumin puolesta sellaisissa paikoissa, jotka ovat korruption  läpitunkemia kuin sodoma ja gomorra  ennen vanhaan ja nykyaikana on muitakin esimerkkejä vastaavista. Israelin kansa joka kuljetti muassan  Arkin  Lakia, on joutunut siirtymään paikasta toiseen ja on nyt vielä sirotettuna kautta koko maapallon. Vasta nyt viime aikoina  he ovat voineet palata takaisin Luvattuun Maahan.

On otettava huomioon, että Aabrahamin oma maa ja oma kansa oli siellä Kaldean Uurissa- ehkä siellä Kuwaitin maisemissa. Hyvä maa oli sekin, kuten tiedetään.  Jumala sanoi Aabrahamille: lähde omasta maastasi ja kansastasi ja mene siihen maahan, jonka minä annan sinulle, siis Luvattuun  maahan. Jumala  käski Aabrahamia ikäänkuin asettumaan savenvalajan pöydälle, muokattavaksi ja Aabrahamn  halusi Jumalan  vaikuttavan  häneen uutta luomista.

Jumala otti  Aabrahamin uudisluomisen tielle, muokkasi Aabrahamin heimogenomin  kuin  savea muokataan, yhdisti siihen genomisia  tuotteita kerta jos toinenkin, ja karsi  joitain asioita, kerta jos toinenkin,  ja  niin kehkeytyi  luomistyön seurauksena Israelin kansa, Kirjan ja Opetuksen kansa,  ja sitä jatko-opetettiin  monen opettajan välityksellä pysymään kehityksen  linjalla ja - nyt se sitten niittää Nobeleita, joka on yksi indikaattori  Jumalan aloittamasta ihmiskunnan kehittämisestä,  henkisestä evoluutiosta. Toinen indikaattori on  maan kukoistaminen. Vasta viime aikoina  Jumala johti kansansa  muokkaamaan maata jälleen- uuden  ajattelutavan kanssa.

Paavalin evankeliumin kautta  voi mistä kansasta tahansa  lähteä sukuja (sukupuita)   siihen samaan  hengellisen evoluution virtaan ja jonain päivänä  nämä linjat voivat kommunikoida keskenään, Aabrahamin genomista lähtenyt opetettu  linja ja  evankeliumin kautta Aabrahamin lapsiksi tulleitten evankelioitujen  sukujen linja.  Vasta sitten vihollisuudet,  jotka aina ihmiskunnassa vallitsevat, voivat  kadota ja  uusi   rauhan tahto vallita , se josta sanotaan: maassa rauha ihmisten kesken.  Hän on meidän rauhamme- sanoo sana. Kuka on tämä Hän, avainhenkilö,  Jeesus Nasaretilainen, Jumalan Karitsa,  jossa  on  Aabrahamin genomi ja uskon toteutus   ihmiskehossa ja  joka on koko maailman kristikunnan ,   seurakunnan pää.  Katolilaiset kunnioittavat Aabrahamin genomia  antamalla kunniaa Marialle, Jeesuksen Juudan heimoiselle  synnyttäjälle.  Maria ei ole kuitenkaan  seurakunnan Pää eikä Maria sovittanut maailman kansoja Jumalalle, joka on Kristuksen Pää. Tässä  opetuksessaan Paavali kuvaa  Jumalan seuraunnan ytheydeksi, ECHAD, kuin elävä keho, jolla on  looginen johtajuus Jumalassa ja Kristuksessa.  Paavali kuvaa myös mikä suhde on seurakunnalla, villipuusta  kasvatetulla puulla ja jalolla puulla, kauan aikaa kasvatetulla puulla.  Hän käyttää öljypuuta näitten  Jumalalle uskllisten  ihmisten sukupuun vertauksissaan.  Öljypuuta sen takia, että se tuottaa öljyä, joka on  Jumalan hengen kuva ja joka elävöittää näitä puita.

onsdag 16 oktober 2013

Espanjasta holokaustin vuosien aikaan . Francon hallituksen suopeus

Wikipedia antaa muutamilla kielillä  seuraavan sisältöisen selvityksen otsikon aiheesta. Tästä käännän suomeksi kohtaa 7.

Juutalaiset ja muut pakolaiset. Jews and other refugees

  •  Francon turvallisuuspäällillö Jose  Di Romani antoi kaikkien provinssien kuvernööreille toukokuun  13. päivä  1941 virallisen käskyn luetteloida kaikki juutalaiset niin paikalliset kuin muualta heidän alueilleen  tulleet. Kun  kuusituhatta nimeä sisältänyt lista oli  laadittuna Romani määrättiin Espanjan lähettilääksi Saksaan, jolloin hän saattoi antaa henkilökohtaisesti Himmlerille tämän listansa.
Jose Maria Finat y Escriva de Romani, Franco's chief of security, issued an official order dated May 13, 1941 to all provincial governors requesting a list of all Jews, both local and foreign, present in their districts. After the list of six thousand names was compiled, Romani was appointed Spain's ambassador to Germany, enabling him to deliver it personally to Himmler
  •  Kun Saksa oli kärsinyt tappion 1945 , koetti Espanjan hallitus tuhota kaiken näytön  natsien kanssa tehdystä yhteistyöstä, mutta tämä virallinen käsky  jäi tuhoamatta.
Following the defeat of Germany in 1945, the Spanish government attempted to destroy all evidence of cooperation with the Nazis, but this official order survived.[9]
  •  Sodan alkuvuosina  kirjoitettiin juutalaisten vastaanottamista  koskevia lakeja,  mutta niistä ei piitattu. .Kyse oli lähinnä Länsi-Eurooppalaisista  pakolaisista, jotka koettivat välttää keskitysleireille kuljettamisia miehitetystä Ranskasta, mutta heissä oli myös Itä-Euroopasta, erittäinkin Unkarista  tulleita sefardijuutalaisia. Trudy Alexy  viittaa natsia pakenevien juutalaisten  tilanteen absurdisuuteen ja paradoksiin, koska he etsivät  natsien ns.  lopulliseen ratkaisuun  turvapaikkaa maasta, jossa ei neljään kokonaiseen vuosisataan oltu  sallittu yhdenkään juutalaisen elää  vapaasti juutalaisena.
In the first years of the war, "Laws regulating their admittance were written and mostly ignored.".[10] They were mainly from Western Europe, fleeing deportation to concentration camps from occupied France, but also Sephardic Jews from Eastern Europe, especially in Hungary. Trudy Alexy refers to the "absurdity" and "paradox of refugees fleeing the Nazis' Final Solution to seek asylum in a country where no Jews had been allowed to live openly as Jews for over four centuries." [11]
  • Frankon hallituksen  espanjalaiset diplomaatit laajensivat  Itä-Euroopan juutalaisväestön suojaamistoimenpiteitä, erityisesti niiden Unkarin juutalaisten suojaamista, jotka selittivät  olevansa juuriltaan sefardisia, siis esi-isiltään espanjalaisia; heille järjestettiin espanjalaiset paperit tapauksia  pitemmälti tutkimatta - täten heitä saattoi  lähteä Espanjaan tai he pysyivät sodanaikana näillä  laillisilla dokumenteillaan hengissä miehitetyissä  maissa.
Throughout World War II, Spanish diplomats of the Franco government extended their protection to Eastern European Jews, especially in Hungary. Jews claiming Spanish ancestry were provided with Spanish documentation without being required to prove their case and either left for Spain or survived the war with the help of their new legal status in occupied countries.
  •  Kun sodan vuoksivesi alkoi kääntyä takaisin ja kreivi Francisco Gomez-Jordana Sousa  tuli    Frankon vaimon veljen Serrano Sunerin jälkeen  seuraavaksi Espanjan ulkoministeriksi , niin  Espanjan diplomatian henki tuli juutalaisille suopeammaksi, vaikka Franko itse ei sanonut juuta eikä jaata tästä asiasta.
Once the tide of war began to turn, and Count Francisco Gómez-Jordana Sousa succeeded Franco's brother-in-law Serrano Súñer as Spain's foreign minister, Spanish diplomacy became "more sympathetic to Jews", although Franco himself "never said anything" about this.[10] 
  •  Näihin samoihin aikoihin  Puolassa  sattumoisin matkustelleet lääkärit saivat täydellisen informaation natsien  täystuhosuunnitelmista  Hans Frank - nimiseltä kenraalikuvernööriltä, joka oli  siinä  vahvassa luulossa, että lääkärit  olivat  samaa näkökantaa  asiasta  kuin hän itsekin, mutta kun nämä  palasivat kotimaahansa, he  kertoivat asiasta edelleen amiraali Luis Carrero Blancolle ja tämä edelleen Frankolle.

Around that same time, a contingent of Spanish doctors travelling in Poland were fully informed of the Nazi extermination plans by Governor-General Hans Frank, who was under the misimpression that they would share his views about the matter; when they came home, they passed the story to Admiral Luís Carrero Blanco, who told Franco.[12]
  •  Diplomaatit keskustelivat Espanjan mahdollisuudesta pitää  juutalaisille pakolaisille  sijoitusleiriä Casablancan tienoilla, mutta tästä ei tullut mitään Vapaan Ranskan  ja Englannin antaman kannatuksen puutteessa. Kuitenkin Espanjan - Ranskan välinen rajakontrolli höltyi niihin aikoihin jonkin verran ja  tuhansien juutalaisten onnistui ylittää raja Espanjan puolelle ( monen käyttäessä salakuljetusreittejä) . Miltei jokainen näistä henkilöistä selvisi hengissä sodasta. Barcelonassa toimi  vapaasti  amerikanjuutalaisten Joint Distribution- komitea.
Diplomats discussed the possibility of Spain as a route to a containment camp for Jewish refugees near Casablanca but it came to naught due to lack of Free French and British support.[13] Nonetheless, control of the Spanish border with France relaxed somewhat at this time,[14] and thousands of Jews managed to cross into Spain (many by smugglers' routes). Almost all of these survived the war.[15] The American Jewish Joint Distribution Committee operated openly in Barcelona.[16]

  •  Vähän tämän jälkeen Espanja alkoi antaa kansalaisuuden  sefardijuutalaisille Kreikassa, Unkarissa, Bulgariassa ja Romaniassa. Heihin lukeutui useita askenaasijuutalaisia ja ei-juutalaisiakin.  Espanjalainen  Budapestissa toiminut lähetysjohtaja Angel Sanz  Briz pelasti  tuhansittain Unkarin askenaaseja suomalla heille Espanjan kansalaisuuden, sijoittamalla heitä asumaan turvallisiin taloihin ja opettamalla  espanjankielen alkeita, jotta he vaikuttaisivat sefardeilta, mitä opetusta tarvitsi ainakin joku, joka ei aiemmin osannut espanjaa. Espanjan  diplomaattikunta  sai tasapainotella  diplomatiassaan, arveli Trudi  Alexi , ja heidän vastaanottamiensa juutalaisten lukumäärää rajoitti se,  miten suuressa määrin he olivat halukkaat altistumaan  saksalaisten  vihamielisyydelle.
Shortly afterwards, Spain began giving citizenship to Sephardic Jews in Greece, Hungary, Bulgaria, and Romania; many Ashkenazic Jews also managed to be included, as did some non-Jews. The Spanish head of mission in Budapest, Ángel Sanz Briz, saved thousands of Ashkenazim in Hungary by granting them Spanish citizenship, placing them in safe houses and teaching them minimal Spanish so they could pretend to be Sephardim, at least to someone who did not know Spanish. The Spanish diplomatic corps was performing a balancing act: Alexy conjectures that the number of Jews they took in was limited by how much German hostility they were willing to engender.[17]
  •  Sodan lopulla oli Sanz Brizin  paettava Budapestista, mikä jätti nämä juutalaiset tuuliajolle, heitä pidätettiin ja kuljetettiin pois.  Italialainen diplomaatti Giorgio Perlasca, ( http://en.wikipedia.org/wiki/Giorgio_Perlascahttp://en.wikipedia.org/wiki/Giorgio_Perlasca ) joka itse oli Espanjan suojeluksen alainen, sai  väärennetyin dokumentein  Unkarin viranomaiset vakuuttuneiksi siitä, että hän oli uusi Espanjan suurlähettiläs ja siinä ominaisuudessa hän jatkoi  Unkarin juutalaisten espanjalaista suojaamista Puna Armeijan tuloon asti.
Toward the war's end, Sanz Briz had to flee Budapest, leaving these Jews open to arrest and deportation. An Italian diplomat, Giorgio Perlasca, who was himself living under Spanish protection, used forged documents to persuade the Hungarian authorities that he was the new Spanish Ambassador. As such, he continued Spanish protection of Hungarian Jews until the Red Army arrived.[18]
  •  Vaikka Espanja  toimi tehokkaasti  ja enemmän kuin useimmat neutraalit  maat  auttaessaan juutalaisia pakenemaan kuljetuksia keskitysleireille, on kuitenkin väitelty Espanjan sodanaikaisesta asenteesta pakolaisiin.   Frankon hallitus - huolimatta sen  siionismia  ja  juutalais- vapaamuurariutta kohtaan tuntemasta  vastenmielisyydestä - ei näytä kuitenkaan osallistuneen   natsien edistämään raivoisaan antisemiittiseen ideologiaan. Espanjan kautta Portugaliin ( ja sieltä  edelleen)  sallittiin läpikulku   25 000 - 35 000:lle  pakolaiselle, joista pääosa oli juutalaisia.
Although Spain effectively undertook more to help Jews escape deportation to the concentration camps than most neutral countries did,[18][19] there has been debate about Spain's wartime attitude towards refugees. Franco's regime, despite its aversion to Zionism and "Judeo"-Freemasonry, does not appear to have shared the rabid anti-Semitic ideology promoted by the Nazis. About 25,000 to 35,000 refugees, mainly Jews, were allowed to transit through Spain to Portugal and beyond.
  •  Jotkut historioitsijat  väittävät, että nämä tosiasiat osoittavat  Frankon hallituksen humaanisen asenteen, kun taas toiset korostavat, että hallitus ainoastaan salli juutalaisten läpikulun Espanjan kautta. Sodan jälkeen Frankon hallitus oli aika vieraanvarainen niille, jotka olivat olleet vastuussa juutalaisten  poiskuljetuksista, erityisesti  Louis Darquier de Pellepoix- nimiselle henkilölle Juutalaisasioitten kommissiosta ( toukokuu 1942 -  helmikuu 1944) Ranskan Vichyn  hallituksen ajalta.
Some historians argue that these facts demonstrate a humane attitude by Franco's regime, while others point out that the regime only permitted Jewish transit through Spain.[citation needed] After the war, Franco's regime was quite hospitable to those who had been responsible for the deportation of the Jews, notably Louis Darquier de Pellepoix, Commissioner for Jewish Affairs (May 1942 – February 1944) under the Vichy Régime in France.[2