Nir Baram
Syntynyt poliitikkoperheeseen Jerusalemissa 1976. Asuu Tel Avivissa.
Esikoisromaani Purple Love Story ilmestyi 1998,
Mask-Ball Children vuonna 2000 ja
The Remaker of Dreams vuonna 2006. Se käännettiin myös saksaksi.
Vuonna 2010 ilmeistynyt Good People (Hyviä ihmisiä) oli kansainvälinen läpimurto. Romaani ilmestyy maaliskuussa suomeksi Otavan kustantamana.
Viime elokuussa ilmestynyt World Shadow on ollut myyntimenestys, ja kriitikot pitävät sitä Baramin toistaiseksi parhaana teoksena.
Hesari kertoo seuraavaa:
Juuri viidennen romaaninsa julkaissut Nir Baram (s. 1976) edustaa sekä kirjallisesti että poliittisesti uutta sukupolvea, joka ei halua kulkea vanhoissa urissa.
Jerusalemissa syntynyt kirjailija pani neljä vuotta sitten israelilaisen kirjallisuuden pakan uusiksi romaanillaan Hyviä ihmisiä. Sen suomenkielinen laitos ilmestyy maaliskuussa Otavan kustantamana.
Baramin neljäs romaani on ollut kansainvälinen läpimurto, ja se on tähän mennessä käännetty jo neljälletoista kielelle. Päätös suomentamisesta ei siis ole mikään ihme.
Israelissakin Hyviä ihmisiä pysyi eniten myytyjen kirjojen listalla neljä kuukautta, vaikka herätti myös hämmennystä, jopa paheksuntaa, ja synnytti kiivaan julkisen keskustelun.
Nir Baram oli noussut kotimaassaan nimeksi jo esikoisromaanillaan Purple Love Story, jonka hän julkaisi vain 22-vuotiaana. Hän oli samana vuonna lopettanut pakollisen kolmivuotisen asepalveluksensa.
Politiikkaa ja kirjallisuutta ei Nir Baramim mukaan voi erottaa toisistaan.
"Siksi Hyviä ihmisiä voi lukea analogiana sille, mitä Israelissa tapahtuu juuri nyt. Romaania kritisoineet lukijat eivät heti ymmärtäneet sitä", Baram kertoo kertoo puhelimitse kotoaan Tel Avivista.
Hän on edellisenä päivänä kotiutunut kansainvälisestä kirjallisuustapahtumasta Bogotássa Kolumbiassa. Hyviä ihmisiä -romaanista ilmestyi espanjankielinen laitos.
Kirjailija tuntuu vierastavan perinteistä jakoa vasemmistoon ja oikeistoon. Maailma – varsinkaan Lähi-itä – ei oikein enää siihen taivu, koska rakenteet ovat muuttuneet niin paljon.
Hän kertoo kuitenkin jättäneensä Jerusalemin juuri siksi, että kaupunki on liian oikeistolainen ja uskonnollinen. Tel Aviv puolestaan on kansainvälisyydessään, multikulttuurisuudessa ja avoimuudessaan kuin New York pienoiskoossa. Siellä voi hengittää.
"Harva minun sukupolvestani suostuu asumaan Jerusalemissa."
Vasemmistolaisuus on peräisin kotoa. Baramin isoisä ja isä ovat olleet Israelin työväenpuolueen ministereitä.Hän väittelee yhä kiivaasti politiikasta Jerusalemissa asuvan isänsä kanssa. Sananvaihtoa syntyy erityisesti sionismista ja Israelin valtion perustuslaista.
"En voi hyväksyä ajatusta puhtaasta juutalaisvaltiosta. On väärin, että vain juutalaiset ovat oikeutettuja Israelin kansalaisuuteen. Israel kuuluu kaikille niille, jotka asuvat Israelissa – riippumatta heidän etnisestä tai uskonnollisesta taustastaan", Baram sanoo.
"Tämä koskee yhtä hyvin palestiinalaisia kuin vierastyövoimaa. Jo tämä näkemys erottaa minut perinteisestä vasemmistosta. Totta kai olen kyyhky enkä haukka. Mielestäni Lähi-idässä on helpompi pyrkiä rauhaan, jos panemme aluksi omat nurkat kuntoon."
Nir Baramin mielestä Israel on juuttunut menneeseen aikaan, eivätkä poliitikot ymmärrä, että maailma on muuttunut.
Kirjailija on myös aktiivisesti mukana nuoremman sukupolven poliittisessa liikehdinnässä. Hän johti nuorten älykköjen rintamaa, joka vaati Israelia solmimaan tulitauon vuoden 2006 Libanonin sodan aikana.
Omaan kirjalliseen uraansa Nir Baram suhtautuu ristiriitaisesti. Hän katsoo, että ura alkoi kunnolla vasta kolmannesta romaanista The Remaker of Dreams vuonna 2006, vaikka aiemmatkin romaanit olivat olleet arvostelu- ja myyntimenestyksiä.
"Erityisesti häpeän esikoisromaaniani. En voi enää lukea sitä. Se on naamioitu omaelämäkerrallinen tilitys äitini kuoleman aiheuttamasta surusta. Romaanissa tosin kuolee isä, mutta ei se juuri lisää tarinan kirjallisia ansioita."
Toisen romaanin julkaisemisen jälkeen Nir Baram piti lähes kuuden vuoden tauon kaunokirjallisuudesta ja keskittyi poliittisen kirjoitteluun.
"Tauko kannatti. Sen aikana tajusin, mitä mahdollisuuksia kaunokirjallisuus voi kirjailijalle lopultakin antaa. Opin kirjoittamaan."
Siitä kertoo myös romaani Hyviä ihmisiä, joka etenee komeasti pikemminkin vasta- kuin myötäkarvaan.
Muistiin 18.5. 2014
Esikoisromaani Purple Love Story ilmestyi 1998,
Mask-Ball Children vuonna 2000 ja
The Remaker of Dreams vuonna 2006. Se käännettiin myös saksaksi.
Vuonna 2010 ilmeistynyt Good People (Hyviä ihmisiä) oli kansainvälinen läpimurto. Romaani ilmestyy maaliskuussa suomeksi Otavan kustantamana.
Viime elokuussa ilmestynyt World Shadow on ollut myyntimenestys, ja kriitikot pitävät sitä Baramin toistaiseksi parhaana teoksena.
Hesari kertoo seuraavaa:
Juuri viidennen romaaninsa julkaissut Nir Baram (s. 1976) edustaa sekä kirjallisesti että poliittisesti uutta sukupolvea, joka ei halua kulkea vanhoissa urissa.
Jerusalemissa syntynyt kirjailija pani neljä vuotta sitten israelilaisen kirjallisuuden pakan uusiksi romaanillaan Hyviä ihmisiä. Sen suomenkielinen laitos ilmestyy maaliskuussa Otavan kustantamana.
Baramin neljäs romaani on ollut kansainvälinen läpimurto, ja se on tähän mennessä käännetty jo neljälletoista kielelle. Päätös suomentamisesta ei siis ole mikään ihme.
Israelissakin Hyviä ihmisiä pysyi eniten myytyjen kirjojen listalla neljä kuukautta, vaikka herätti myös hämmennystä, jopa paheksuntaa, ja synnytti kiivaan julkisen keskustelun.
Nir Baram oli noussut kotimaassaan nimeksi jo esikoisromaanillaan Purple Love Story, jonka hän julkaisi vain 22-vuotiaana. Hän oli samana vuonna lopettanut pakollisen kolmivuotisen asepalveluksensa.
Politiikkaa ja kirjallisuutta ei Nir Baramim mukaan voi erottaa toisistaan.
"Siksi Hyviä ihmisiä voi lukea analogiana sille, mitä Israelissa tapahtuu juuri nyt. Romaania kritisoineet lukijat eivät heti ymmärtäneet sitä", Baram kertoo kertoo puhelimitse kotoaan Tel Avivista.
Hän on edellisenä päivänä kotiutunut kansainvälisestä kirjallisuustapahtumasta Bogotássa Kolumbiassa. Hyviä ihmisiä -romaanista ilmestyi espanjankielinen laitos.
Kirjailija tuntuu vierastavan perinteistä jakoa vasemmistoon ja oikeistoon. Maailma – varsinkaan Lähi-itä – ei oikein enää siihen taivu, koska rakenteet ovat muuttuneet niin paljon.
Hän kertoo kuitenkin jättäneensä Jerusalemin juuri siksi, että kaupunki on liian oikeistolainen ja uskonnollinen. Tel Aviv puolestaan on kansainvälisyydessään, multikulttuurisuudessa ja avoimuudessaan kuin New York pienoiskoossa. Siellä voi hengittää.
"Harva minun sukupolvestani suostuu asumaan Jerusalemissa."
Vasemmistolaisuus on peräisin kotoa. Baramin isoisä ja isä ovat olleet Israelin työväenpuolueen ministereitä.Hän väittelee yhä kiivaasti politiikasta Jerusalemissa asuvan isänsä kanssa. Sananvaihtoa syntyy erityisesti sionismista ja Israelin valtion perustuslaista.
"En voi hyväksyä ajatusta puhtaasta juutalaisvaltiosta. On väärin, että vain juutalaiset ovat oikeutettuja Israelin kansalaisuuteen. Israel kuuluu kaikille niille, jotka asuvat Israelissa – riippumatta heidän etnisestä tai uskonnollisesta taustastaan", Baram sanoo.
"Tämä koskee yhtä hyvin palestiinalaisia kuin vierastyövoimaa. Jo tämä näkemys erottaa minut perinteisestä vasemmistosta. Totta kai olen kyyhky enkä haukka. Mielestäni Lähi-idässä on helpompi pyrkiä rauhaan, jos panemme aluksi omat nurkat kuntoon."
Nir Baramin mielestä Israel on juuttunut menneeseen aikaan, eivätkä poliitikot ymmärrä, että maailma on muuttunut.
Kirjailija on myös aktiivisesti mukana nuoremman sukupolven poliittisessa liikehdinnässä. Hän johti nuorten älykköjen rintamaa, joka vaati Israelia solmimaan tulitauon vuoden 2006 Libanonin sodan aikana.
Omaan kirjalliseen uraansa Nir Baram suhtautuu ristiriitaisesti. Hän katsoo, että ura alkoi kunnolla vasta kolmannesta romaanista The Remaker of Dreams vuonna 2006, vaikka aiemmatkin romaanit olivat olleet arvostelu- ja myyntimenestyksiä.
"Erityisesti häpeän esikoisromaaniani. En voi enää lukea sitä. Se on naamioitu omaelämäkerrallinen tilitys äitini kuoleman aiheuttamasta surusta. Romaanissa tosin kuolee isä, mutta ei se juuri lisää tarinan kirjallisia ansioita."
Toisen romaanin julkaisemisen jälkeen Nir Baram piti lähes kuuden vuoden tauon kaunokirjallisuudesta ja keskittyi poliittisen kirjoitteluun.
"Tauko kannatti. Sen aikana tajusin, mitä mahdollisuuksia kaunokirjallisuus voi kirjailijalle lopultakin antaa. Opin kirjoittamaan."
Siitä kertoo myös romaani Hyviä ihmisiä, joka etenee komeasti pikemminkin vasta- kuin myötäkarvaan.
Muistiin 18.5. 2014
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar