Marmaros (7)

Hengähdystaukoa  Kalain  hallituksen aikaan

• Hyvän tovin hengähdysaikaa (Kalain hallitus 10. maaliskuuta 1942- 19.3. 1944) HOLOKAUSTIN vuosien aikana
   Alkaen vuodesta 1941 sadat juutalaiset Suur-Unkarin alueelta olivat sijoitettuna Unkarin armeijan työyksikköihin Marmaros-alueelle. Bistinan ja Slatfinan kaupunkien lähistöllä satapäin ellei tuhatpäin oli juutalaisia työyksiköissä rakentamassa sotilaslentokenttiä.
  Bogdanin maaseutukylän maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita. Mutta selkää rasittava työ-linnoitusten rakentamisessa tuli Unkarin satojen juutalaisten tehtäväksi ja maasto oli erittäin vaikea. Näitten työyksikköjen kautta Suur-Unkarin puolen juutalaiset tulivat lähempiin kosketuksiin paikallisten Marmaros-juutalaisten kanssa. Moni Unkarin juutalainen oli sangen assimiloitunut eikä niin piitannut heidän judaismistaan eikä myöskään omannut jiddishin kielitaitoa.

A Breathing Spell (The Kalai Government: March 10, 1942 - March 19, 1944)

During the holocaust years, starting in 1941, hundreds of Jews from greater Hungary were stationed in Marmaros in work-units of the Hungarian army. Near the towns of Bistina and Slatfina, many hundreds (perhaps thousands) of Jews conscripted into work-units took part in building military air-fields. Near the village of Bogdan, the countryside is breathtaking in its beauty. However, in terms of the back-breaking labor – building fortifications – that was assigned to hundreds of Hungarian Jews in the area, it proved to be a very difficult terrain.
Through these work units, the conscripted Jews of greater Hungary came into close contact with the local Jews of Marmaros. Many of the Hungarian Jews were quite assimilated, were ignorant of their Judaism, and had no knowledge of Yiddish.

• Unkarin ja Marmaroksen juutalaisten väliset kontaktit osoittautuivat mielenkiintoisiksi ja molemminpuolin rakentaviksi. Vaikutus oli vastavuoroista näiden näennäisesti vastapoolisten kulttuurien kesken. Monille Unkarin juutalaisille traditionaalinen hassidilainen kulttuuri- joka vallitsi Marmaros-juutalaisuudessa- oli sangen vierasta. Varsinkin Budapestista ja sen lähistöstä tulleille.
  

The contact between the Jews of Hungary and the Jews of Marmaros proved interesting and mutually valuable. There was a reciprocal influence that took place, between two seemingly diametrically opposed cultures. On the surface, the two groups did not seem to have much in common. To many Hungarian Jews the traditional Chassidic culture of the Jews of Marmaros was quite foreign, especially to those Jews who came from Budapest and the surrounding area.

• Siinä määrin assimiloituneitten juutalaisten kuin Unkarin juutalaisten, tietoisuuden aste juutalaisen elämän konsepteista ja traditionaalisesta juutalaisuudesta oli varsin vähäistä, hämärää ja varmasti erilaisempaa kuin Marmaros-juutalaisten. Siitä huolimatta nämä juutalaiset nostojoukot saivat lämpimän ja sydämellisen juutalaisen vieraanvaraisen vastaanoton paikallisilta Marmaros-alueella asuvilta juutalaisilta. Jokainen juutalainen koti oli heille avoin kaikin ajoin. Heille oli tarjolla lämmintä ruokaa, puhdas, miellyttävä vuode ja ennen kaikkea lämmin juutalainen sydän. Vaikka näkökulmat olivat polarisoituneet ja elämäntyylit erilaiset Marmaros-juutalaiset ottivat avosylin vastaan Unkarin juutalaiset veljellistä rakkautta osoittaen ja tehden kaikkensa helpottaakseen heidän ylen raskasta työtaakkaansa ja yksinäisyyden tunnettaan. Nämä unkarinjuutalaiset havaitsivat Marmaros-juutalaisissa elämäntyyliä, elävää juutalaista uskoa, jonka kaltaista he eivät edes kuvitelleet olevan olemassa. He oppivat tuntemaan anteliaita ihmisiä, jotka ottivat kaikin ajoin heidät vastaan ystävällisyydellä ja jakaen heillekin omastaan, vaikka heillä itselläänkin oli niukempia aikoja.
  

The degree of awareness of such assimilated Hungarian Jews of concepts of Jewish life and their awareness of traditional Judaism was quite meager, unclear and certainly different than those of the Jews of Marmaros. Despite this, these Jewish conscripts received warm and hearty Jewish hospitality from the local Jewish inhabitants of Marmaros. Every Jewish home was open to them, at all times. They found warm food, a clean, comfortable bed - and above all, a warm Jewish heart. Despite the polarity in views and in their different lifestyles, the Jews of Marmaros received these Hungarian Jews with open arms and with great measures of brotherly love, doing all in their power to ease the burdens of the back-breaking labor and the feelings of loneliness that threatened to overwhelm them. These Hungarian Jews found in Marmaros a style of living, a vibrant Judaism, which they had never imagined had even existed. They discovered generous Jews who welcomed them at all times with a pleasant smile, and whom shared provisions with them, even beyond their meager means.

• Marmaroksen naiset ja nuoret tytöt tekivät ruokaa ja leipoivat leipää työyksiköiden juutalaisille. Joka viikko työyksiköiden jäsenten vaimot tulivat vapaapäivänä Bistinaan, Slatfinaan tai Bogdaniin tapaamaan aviomiehiään. Marmaros-juutalaiset valmistivat parhaimman huoneensa heidän käyttöönsä Tämä kuului hyviin kohteliaisiin tapoihin ja niin tehtiin mielellään. Sillä juutalaisen kohtalo oli kuitenkin sama oli hän sitten hassidilainen hurskas tai ei. Ei äärimmilleen assimiloituneinkaan saattanut välttää kohtaloaan. Vaikka tämä kulttuurien kohtaaminen tapahtui murheitten varjossa ei puuttunut ilon ja sydämenylentämisen hetkiä.  Juutalaisten kohtalo tekee siltaa etäisyyksien väliin ja lähentää niitä, jotka tavallisissa olosuhteissa olisivat eläneet eri maailmoissa. .Monet paikallisjuutalaiset, erityisesti nuoret tytöt oppivat unkarinkieltä täydennysjoukoilta, kun taas työyksikköihin tulleet alkoivat tutustua ihmeelliseen, rikkaaseen jiddishin kieleen, mitä Marmaros-juutalaiset puhuivat; samoin tuli tutuksi kansanlaulut. Tämä lähensi heitä.
  

The women and young girls of Marmaros cooked and baked for the Jews of the work units. Each week, several wives of the members of the work-units arrived in Bistina, Slatfina or Bogdan, to visit their husbands on their day off. The Marmaros Jews made their nicest rooms available to them. All of this was with a pleasant demeanor and a willing spirit. For the fate of the Jew was the same, whether they were Chassidic or not. Even the most extreme assimilationist could not flee his fate. Although this meeting of cultures was under sad circumstances, moments of joy and spiritual elevation were not lacking. The fate of the Jews is what bridged the distances and brought closer those who under ordinary circumstances would have lived worlds apart. Many of the local Jews, especially the young girls, learned Hungarian from the draftees, while the latter began to become familiar with the wonderful, rich Yiddish of the Jews of Marmaros, as well as with their folk-songs. The distant became close.

• Kahden PM Miklosh Kalain hallintovuoden aikana (10.3. 1942- 19.3. 1944) Unkarin juutalaiset ja Marmaros-juutalaiset saivat hengähdystaukoa
  
• Näinä vuosina oli kohtalaista rauhaa, vaikka ei tänä relaksaation aikanakaan vaikeuksia puuttunut. Kymmeniä tuhansia nuorukaisia- heidän joukossaan  tuhansia Marmaros-alueen juutalaisia otettiin yhä edelleen nostojoukkojen työyksiköihin, ja hyvin moni kärsi raskaasta työstä ja kuoli itärintamalla Ukrainan tasangoilla. Uusien ikäluokkien pakko-otot näihin työyksiköihin eivät loppuneet tänä jaksona. Maaliskuun 23. päivä 1943 lähetettiin 22 lisäyksikköä itärintamalle Ukrainaan Useimmille joita asia koski, tämä merkitsi kuolemantuomiota selän murskaavassa työssä ja kauheissa kärsimyksissä, joihin kuului nälkiintyminen, äärimmäinen kylmyys, lyönnit ja pahoinpitelyt, miinanraivaus ja suorat teloitukset. Kalaihallituksen aikana vahvistettiin laki, jolla oli takavarikoitu juutalaisten omistamia maita. Tästä huolimatta Holokaustin tutkijat ovat sitä mieltä, että kyse oli pelkästään taktisesta myönnytyksestä saksalaisille, jotta saavutetaan perustavampi päämäärä – pidetään hengissä lähes miljoona Unkarin juutalaista.
  

In the two years that Miklosh Kalai ruled as Prime Minister of the Hungarian government (10 March 1942 - 19 March 1944), the Jews of the land - including the Jews of Marmaros - breathed more easily. These were years of a relative lull, though even during this so-called relaxed period troubles were not lacking. Tens of thousands of young men, among them thousands of Marmaros Jews, were still being drafted into work units, and very many of these suffered and died on the eastern front, in the Ukrainian Steppes. The conscription of new age-groups to these work units did not cease during this period. In March 1943, 22 more units were sent to the eastern front (to the Ukraine). For most of those involved, this amounted to a death sentence through back-breaking labor and terrible suffering including starvation, extreme cold, beatings, mistreatment, mine-clearing and direct executions.
During the Kalai regime, a law was enacted whereby land owned by Jews was confiscated. Despite this, researchers of the holocaust generally feel that this was merely a tactical concession to the Germans, in order to achieve a more basic goal - preserving the lives of the close to one million Hungarian Jews.

• Sinä ajanjaksona Unkaria olisi voinut verrata yksinäiseen saareen, jota ympäröi raivoava, myrskyinen meri. Tuhansia pakolaisia tulvi Puolasta ja Slovakiasta ja paikallinen juutalainen väestö absorboi heidät. Koko jakson ajan Saksa ei lakannut vaatimasta Unkaria panemaan toimeen juutalaisten poistoimittamista “ lopullisena ratkaisuna”. Syksystä 1942 alkaen sai Kalai osakseen kasvavaa saksalaista painostusta . Hän kieltäytyi suostumasta näiden taipumattomiin ja loputtomiin vaatimuksiin siitä syystä, että sellainen askel olisi voinut romahduttaa pohjan hänen maansa sodanaikaiselta rahataloudelta. Sodan progredioituessa ja Saksan menetysten paisuessa Kalai kiiruhti tekemään ratkaisevan askeleen ja :neuvottelemaan salaisesti Liittoutuneitten kanssa. Mutta Saksan Tiedustelupalvelu havaitsi nämä askeleet ja 19. maaliskuuta 1944 Saksa invasoitui Unkariin , Kalai pidätettiin ja kuljetettiin keskitysleiriin.

Hungary, during this period, could be compared to a solitary island surrounded by a roaring, turbulent sea. Thousands of refugees from Poland and Slovakia arrived and were being absorbed by the local Jewish populace. During this entire period, Germany never ceased demanding the deportation of the Jews of Hungary to carry out the “final solution”. Beginning in the fall of 1942, Kalai was faced with mounting German pressure. He refused to yield to their firm, endless demands, with the excuse that this step would undermine the country's wartime economy. As the war progressed and Germany's losses mounted, the Kalai government took steps towards having secret negotiations with the Allies. German Intelligence soon discovered those steps. On March 19 1944 Germany invaded Hungary, and Kalai was arrested and deported to a concentration camp.
 Suomennos 14.5. 2014