Marmaros(10)

• Entä Romanian Marmaros- alueen kertomukset?

• Romanian puolella tilanne oli hieman erilainen sekä parempi että pahempi toisaalta. Missä suhteessa pahempi? Ilmeisesti Romanian puolella tehtiin vähemmän yrityksiä päästä pakoon  Jos näin oli, syy oli selvä. Romanian Marmaros-juutalaiset eivät olleet informoituja siitä, miten suuri oli ei-juutalaisten turmeltuneisuus ja pahat tarkoitukset.  
  Tsekin alueen Marmaros-juutalaiset jotka asuivat Tisza -joen toisella puolella tiesivät kokemuksesta. Kuten aiemmin huomasimme se ihmisten poiskuljetus, mikä tapahtui Tsekin puolen Marmaros-juutalaisten alueilta vuonna 1941, ei koskenut tätä Romanian puolisen Marmaros-juutalaisten alueen pääosaa. Vain Tiszan lähistön monia   pikkuyhteiskuntia se kyllä koski. Suuri majoriteetti Romanian Marmaros-alueesta  ei ollut mitenkään tiedostanut sellaista mahdollisuuttakaan, että ihmiset tuhottaisiin fysikaalisesti ja massamurhilla. Kukaan ei ollut edes kertonut heille siitä. Jopa sellaisessa kaupungissa kuin Sziget, jossa asui 10 000 juutalaista ... - kirjailija Eli Wieselin mukaan: “Szigetin juutalaiset   eivät viimeiseen minuuttiin asti käsittäneet, mikä heitä odotti. - kukaan ei nähnyt tarpeelliseksi edes informoida heitä tällaisesta. - Vielä kokonaisen vuoden Warsovan Ghetton kapinan jälkeen emme tienneet sitä, että natseilla oli suunnitelma tuhota täydellisesti Euroopan juutalaisväestö. 
  Ja vaikka sellainen informaatio olisi häivähtäen rekisteröitynytkin tietoisuuteen , se olisi tyypillisen juutalaisen optimismin takia nopeasti pyyhkäistynyt ajatuksista  pois.
• Sentakia juutalaiset prioritoivat pysyttelemistä perheyhteydessä ja Israelin yhteiskunnan yhteydessä sillä “Mitä tapahtuu Israelin kansalle, se tapahtuu yksilölle, joka kuuluu Israeliin.”- kuten hyvin tiedetään ja tunnetaan...

What about Romanian Marmaros? On the Romanian side the situation was somewhat different both for the better and for the worse. In what way for “ - JA vaikka sellainen olisi titoisuuteen rekisteröitykin niinthe worse? Apparently, on the Romanian side, less efforts were made to slip away and escape. If this was so, the reason is clear. The Jews of Romanian Marmaros were not as experienced or as informed of the viciousness of the non-Jews and their evil intentions as their brothers were on the other side of the Tisa River. As we have already seen, the deportation decrees of 1941 did not affect the bulk of Romanian Marmaros Jewry. Only several small communities near the Tisa were involved. The overwhelming majority were not cognizant at all of the possibility of physical destruction and mass murder. No one had told them about it. Even in a city like Sziget with its 10,000 Jews, the author Eli Wiesel attests that: “The Jews of Sziget didn't know what awaited them, until the last minute… no one found it necessary to inform us of this… a year after the Warsaw Ghetto uprising, we still did not know a thing concerning the Nazi plan to exterminate European Jewry”. And even if it registered on their consciousness in a vague way, it was quickly erased by virtue of the well-known “Jewish optimism”. Therefore the Jews preferred going together with their families and with “the community of Israel”, and “What will happen to the people of Israel will also happen to the individual named Israel”, as is so well-known and familiar, and as many of us experienced ourselves, on our own “skin”.

• Romanian Marmaros-alueen juutalaisilla oli myös toisaalta asiat paremmin. Tämä on ainakin vaikutelma, minkä saatavilla olevista tietueista saa ja joiden avulla on kirjoitettu kirja Sefer Marmaros. Meidän käsityksemme mukaan romanialaiset olivat halukkaampia auttamaan harvoja pakolaisiaan ja pysyttelemään heidän rinnallaan ahdistuksen aikana. Sen tiedon mukaan, mitä on saatu, Romanian puoleisella Tisza joen rannalla parissa kolmessa kylässä asuvat rutenialaiset täälläkin käyttäytyivät yhtä petollisesti kuin heidän heimoveljensä Tsekkiläisen Marmaroksen puolella. Esimerkiksi Ober- Rina kylässä pakeni Avraham Leib Yager ja kätkeytyi lähimetsiin, mutta rutenialainen Rumaniuk tuttavineen löi hänet kuoliaaksi. Bistran kylässä oli myös rutenialaisasutusta. Siellä rutenialainen maanviljelijä löi puupalkilla kuoliaaksi Shlomo Yoel Yungerin. jonka kätkön löysi.
  

But in Romanian Marmaros, things were also different for the better. This at least is our impression based on the data available to us and with which this book was written. Our impression is that the Romanians were more willing to help the few escapees and to stand by them in their time of distress. According to the information we have, in the two or three villages on the Romanian side of the Tisa where Ruthenians lived, the Ruthenians acted in the same shameful manner as their brothers did on the Czech side. For example, in Ober-Rina Avraham Leib Yager, who went into hiding in the neighbouring woods, was beaten to death by the Ruthenian Rumaniuk and his friends; or the example of the village Bistra, also settled by Ruthenians, where Shlomo Yoel Yunger was beaten to death by a Ruthenian peasant with a wooden beam when he was caught hiding.

• On myös ollut jaloja tekoja. Rutenialainen Geargia Godinka pelasti kahdeksan Bistran juutalaista ja antoi heille elintarvikkeita. Godinka kutsuttiin eloonjääneitten tykö kylään Israeliin talvella 1969 kun hän täytti 80 vuotta.
  

But to be fair we have to emphasize the noble actions of the Ruthenian Geargia Godinka who saved 8 Jews from Bistra and provided them with food. Godinka was invited to Israel by the survivors and he visited here in the winter of 1969, when he was 80 years of age.

• Verrattuna rutenialaisten käyttäytymiseen dokumentit osoittavat, että romanialaiset puolestaan jakoivat juutalaisten ahdingon ja koettivat auttaa heitä.- Kuten Lower-Wishon asukkaat , jotka toivat elintarvikkeita ghettoon, omiaan ja juutalaisten, vaikka saivat pieksennät santarmeilta, jos joutuivat näiden käsiin .- ja -kuten Budestin juutalaiset kertovat - Romanian maanviljelijät eivät suostuneet yhteistyöhön unkarilaisten kanssa kätkeytyneitten juutalaisten takaa-ajamisessa. On tosiasia, että 16 Budestin juutalaista pysyi hengissä massateloitusten kuukausina  vapautuksen aikaan  asti.  Lisäksi tiedetään, että Romanian juutalaiset eivät olleet petollisia, vaan toimittivat elintarvikkeita ja päinvastoin  harhauttivat takaa-ajavia santarmeja.  Samoin Lower- Rinan romanialaiset helpottivat Slatfinan ghetton juutalaisten ahdinkoa tuomalla ison toimituksen elintarvikkeita. Eloonjäänet erityisesti muistavat kiitollisuudella romanialista maanviljelijää Vasile Nan Lower- Rina- kaupungista: hän antoi henkensä uhalla itsensä altiiksi ja kuoli lyönteihin. Kylän johtajan kerrotaan ehdottaneen kaikkien juutalaistyttöjen säästämistä sirottamalla nämä naapurikyliin maatalojen piioiksi, mutta juutalaiset eivät hyväksyneet tällaista tarjousta.  . Tässä valossa ei ole ainesta vastaukseksi kysymykseen Kuin lammas joka viedään teurastettavaksi?
  

In contrast to the behavior of the Ruthenians, the documents in our possession testify to the fact that the Romanians shared the plight of the Jews and tried to help them. Like the residents of Lower-Wisho, who brought food to the ghetto, their own and what was taken from the Jews, this despite the beatings they received at the hands of the gendarmes for doing so; and as the Jews of Budest tell us, the Romanian farmers did not cooperate with the Hungarians in searching for Jews in hiding. The fact is that 16 Jews from Budest managed to survive the months of mass-executions, until the liberation, and that the Romanian peasants not only did not betray them, but provided them with food and misled the gendarmes searching for them; similarly, the Romanians of Lower-Rina made things easier for the Jews in ghetto Slatfina, by bringing them a great deal of food. The survivors especially praise the actions of the Romanian peasant Vasile Nan, from Lower-Rina who allowed himself to be beaten and gave his life for this. About the head of the village they tell, that he suggested a plan to save all the young Jewish girls by scattering them among the neighboring villagers as peasant-girls. The Jews did not accept his offer. In light of the above, there is no substance at all to the question: “Like sheep to the slaughter?”

• Kysymys ei ole siitä , miksi he eivät kiitäneet pois ja paenneet, vaan päinvastoin - olemme ihmeissämme ja hämmästyneitä niistä tapauksista, joita ajan myötä tuli useitakin, jossa juutalaiset päättivät paikallisen väestön vihamielisyydestä ja joka puolella väijyvistä suunnattomsita vaaroista huolimatta kiitää pois ghettosta, tulla leikatuksi irti perhesiteistä ja siitä illuusiosta, että kuului johonkin ryhmään. Monessa tapauksessa nämä irtautumiset eivät onnistuneet ja pakenijat jäljitettiin ja saatiin kiinni
  

The question is not why they didn't run away and escape, but on the contrary - we stand in wonder and amazement at the cases, which in the long run were not so few, where Jews decided despite the hostility of the local population and the tremendous danger on all sides - to run away from the ghetto, to be cut off from one's family and from the illusion of “being part of the group”. In most cases the attempts to run did not succeed and the escapees were tracked down and caught.

• Kunnioitamme Bristerin kylästä kotoisin olevaa sankaria Zvi Farkash, joka kiipesi esiin massahaudasta yllätäen  unkarilaisen sotilaan, otti tämän univormun ja aseet , saapui Budapestiin ja liittyi siellä juutalaisen maanalaisen  vastarintaliikkeen joukkoihin.
  

We stand in awe before the heroic act of that man from the village of Brister (Zvi Farkash, who climbed out of the mass-grave, overpowers a Hungarian soldier, dons his uniform, takes his weapons, reaches Budapest and there joins the Jewish underground resistance forces;

• Huomiomme herättää myös miltei uskomatonn kertomus kolmesta rohkeasta tytöstä, jotka ovat Szigetin kaupungista. Rochel Tsifser, ja Deutschin siskokset Elvira ja Magda., jotka ampuivat miehen, joka oli teeskennellyt hyväntekijää ja tuonut elintarvikkeita, mutta muuttuikin rahan kiristäjäksi ja raiskaajaksi - ennekuulumaton insidenssi
  

or that almost unbelievable story of those three courageous girls from Sziget (Rochel Tsifser and the Deutsch sisters, Elvira and Magda), who kill by gun-fire the non-Jew who turns from their supplier of food into an extortionist and rapist - an unprecedented incident.

• Ja yksilöistä ryhmiin- jotka epätoivoisesti koettivat viivyttää neljän Marmaros kyläyhteiskunnan joutumista ghettoon. Dolha, Dibeve, Vilhoviz ja Tecs. - julistamalla alue tyfuksesta saastuneeksi
  

And from the individual to the group - that desperate attempt by four Marmaros communities, Dolha, Dibeve, Vilhovitz and Tecs, to delay their entrance into the ghetto by declaring the area as contaminated by a typhus epidemic;

• ja taas yksilöihin- Oli nuori tyttö Veliatin kylästä. Hän kätkeytyi romanialaiselle maatilalle äitinsä kanssa lähellä Satmarin kaupunkia. Ja kun jättikokoinen unkarilainen santarmi otti hänet kiinni ja armottomasti löi seitsemän tunnin ajan koettaessaan saada häneltä tietoa hänen äitinsä kätköpaikasta ja häntä auttavan maanviljelijän nimestä- hän vain vaikeni.
  

and back to the individual: that young girl from Veliatin, who hid away with her mother on a Romanian farm, near Satmar. And when a gigantic Hungarian gendarme caught her and beat her mercilessly for 7 consecutive hours to try and extract from her the location of her mother's hiding-place and the name of the farmer who helped them, she refused to utter a word.

• Kaikki nämä sankariteot ja monet muut näiden kaltaiset … kutoutuvat yli-inhimillistä sankaruutta ilmentävien yksilöllisten tekojen eepokseksi. Nämä katseemme edessä kysymme ihaillen- järkyttyneenä- Mitä tekivät nämä sankarit ja marttyyrit, jotka havaitsivat sisämmässään hengen väkevyyttä ja pyhien voimaa nousta vastustamaan noita tappajia ja heidän kohorttejaan ?-Entä lopussa kaatuivatko he? Oi, hyvä maa, älä salli heidän verensä joutua unohduksen peittämäksi!
  

All of these examples of heroism and so many others like these which we never found out about, weave themselves into an epic of individual deeds of superhuman heroism. And confronted by this we ask – with admiration, as well as with agitation – How did these heroes and martyrs, who found within themselves the spiritual strength and saintly power to stand up to these killers and their cohorts – How in the end did they fall?
Oh, good earth, do not allow their blood to be covered over!
Suom. 14.5. 2014