Professori -Elie Wiesel

WIESEL ELIE, Sight Romania S. 1928 Sighet Elie Wiesel

(1928 - )

• Elie Wiesel on Holokaustista eloonjäänyt kuuluisa ja palkittu kirjailija, journalisti ja ihmisoikeusaktivisti. Hän on saanut Nobelin Rauhanpalkinnonkin. Eliezer ," Elie", Wiesel syntyi 30. syyskuuta 1928 romanialaisessa Marmaros-alueen juutalaisasutuksessa "shtetl" Sighetin kaupungissa ortodoksijuutalaisen perheen lapsena. Hänen vanhempansa Shlomo ja Sarah Wiesel omistivat kylässä siirtomaatavarakaupan . Hänellä oli myös kaksi vanhempaa sisarta Hilda ja Bea sekä yksi nuorempi sisar, Zipporah. Kolmivuotiaasta hän alkoi osallistua juutalaiseen kouluun oppien siellä hepreaa, Raamattua ja Talmudia. Hänen ajatteluunsa vaikutti hänen äitinsä isä, huomattava hasidilaishurskas. Hän vietti pitkät tovit keskustellen Moshen, hänestä vastuussa olevan henkilön kanssa synagogassa ja Moshe  kertoi Wieselille Messiaasta ja muista juutalaisen uskon mysteereistä.

Eliezer "Elie" Wiesel is a noted Holocaust survivor and an award winning novelist, journalist, and human rights activist. He is also a Nobel Prize laureate in World Peace.

Wiesel (born September 30, 1928) was born in Sighet, a Rumanian shtetl, to an Orthodox Jewish family. His parents, Shlomo and Sarah, owned a grocery store in the village. He had two older sisters, Hilda and Bea, and a younger sister, Tsiporah. When he was three years old, Wiesel began attending a Jewish school where he learned Hebrew, Bible, and eventually Talmud. His thinking was influenced by his maternal grandfather who was a prominent Hasid. He also spent time talking with Moshe, a caretaker in his synagogue who told Wiesel about the Messiah and other mysteries of Judaism.

• Vuonna 1940 natsit muuttivat Romanian marmarosalueen Sighet kaupungin Unkariin kuuluvaksi. Vuonna 1942 Unkarin hallitus sääti, että juutalaisten on pystyttävä osoittamaan, että he ovat Unkarin kansalaisia ja jokaisen joka ei pystynyt sitä osoittamaan, oli siirryttävä pois natsien käsissä olevaan Puolaan  - ja siellä  hänet surmattiin.  Ainoa Puolaan siirretyistä henkilöistä, joka pääsi pakenemaan ja palaamaan Sighetin kaupunkiin kertomaan, mitä hänelle oli tapahtunut, oli Moshe. Hän kertoi poiskuljetuksista ja murhaamisesta, mutta ihmiset luulivat hänen olleen järjiltään ja jatkoivat tavallista jokapäiväistä elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Wieselin Bar Mitzva oli vuonna 1942. Hän jatkoi Raamatun ja muiden juutalaisten kirjojen tutkimista ja hyvin varhain viehättyi erityisesti Kabbalasta, juutalaisuuden mystiikasta. Näiden opintojensa lisäksi hän luki astrologiaa, parapsykologiaa, hypnotismia ja magiikkaa . Hän tapasi Sighetissä kabbalistin, joka opetti häntä.

In 1940, the Nazis turned Sighet over to Hungary. In 1942, the Hungarian government ruled that all Jews who could not prove Hungarian citizenship would be transferred to Nazi-held Poland and murdered. The only person from Sighet who was sent to Poland and escaped was Moshe, who returned to Sighet to tell his story. He told of deportations and murder, but the people thought he was crazy and life went on as usual. In 1942, Wiesel celebrated his bar mitzvah. He continued studying the Bible and other Jewish books, and became particularly attracted to Kabbalah, Jewish mysticism. To further this study, he learned about astrology, parapsychology, hypnotism and magic. He found a kabbalist in Sighet to teach him.

• Vuonna 1944 saksalaiset sotilaat miehittivät Sighetin. He pakottivat juutalaiset käyttämään keltaista tähteä. Natsit sulkivat juutalaiset kaupat, pitivät ratsioita, ylläkköetsintöjä, heidän kodeissaan ja muodostivat kaksi ghettoa. Toukokuussa 1944 alkoivat poiskuljetukset. Wieselin kristitty palvelijatar Maria tarjoutui kätkemään heidät vuoristomajaan, mutta he eivät ottaneet hänen tarjoustaan vastaan, vaan pitivät parempana pysytellä juutalaisyhteiskunnassa. Varhain kesäkuussa Wiesel oli niiden viimeisten juutalaisten joukossa, joita kuormattiin karjankuljetusvaunuihin, joka vaunuun kahdeksankymmentä juutalaista. Wiesel kirjoitti: Elämä niissä karjavaunusissa merkitsi hänen nuoruutensa kuolemista.

In March 1944, German soldiers occupied Sighet. They forced the Jews to wear yellow stars. The Nazis closed Jewish stores, raided their houses and created two ghettos. In May, deportations began. The Wiesel’s Christian maid, Maria, invited them to hide in her hut in the mountains, but they turned her down, preferring to stay with the Jewish community. In early June, the Wiesels were among the last Jews to be loaded into a cattle car, with eighty people in one car. Wiesel later wrote, "Life in the cattle cars was the death of my adolescence."¹

• Neljän päivän päästä vaunu pysähtyi Auschwitziin. Silloin 15 - vuotias Wiesel teki kuten vankitoverit neuvoivat ja kertoi SS- miehille olevansa 18-vuotias, maanviljelijä ja hyväkuntoinen. Hänet ja hänen isänsä lähetettiin pakkotöihin. Hänen äitinsä ja siskonsa vietiin kaasukammioihin. Wiesel ja hänen isänsä selvisivät hengissä kahdeksan kuukauden ajan ensinnäkin Auschwitzissa ja sitten Bunan työleirillä , he kestivät lyönnit, nälän, nimenhuudot ja muut kidutukset . Wiesel oli silminnäkijä hirttämisissä ja kerran kolmen rabbiinin kuulusteluissa. Kuitenkin hän edelleen rukoili joka päivä. Kuten muiltakin vangeilta niin Wieseliltäkin karsittiin hänen identiteettinsä ja hänet tunnistettiin vain numerona a-7713.

After four days, the train stopped at Auschwitz. Wiesel, then 15, followed the instructions of a fellow prisoner and told the waiting SS officer that he was eighteen, a farmer and in good health. He and his father were sent to be slave laborers. His mother and younger sister were taken to the gas chambers. Wiesel and his father survived first Auschwitz and then the Buna labor camp for eight months, enduring beatings, hunger, roll calls and other torture. Wiesel witnessed hangings and once, a "trial" by three religious rabbis against God. Yet he still prayed every day. Like other inmates, Wiesel was stripped of his identity and became identified only by his number: A-7713.

• Wiesel is in the second row of bunks, seventh from the left

  Talvella 1944- 1945 Wieslille tuli turvotusta ja hän meni leirin lääkärille, joka teki operaation. Kaksi päivää myöhemmin tammikuun 19. päivä SS pakotti Bunan vangit kuoleman marssille. Kymmenen päivän ajan vankien oli juostava ja sen jälkeen heidät tungettiin kuorma-autoihin ja lähetettiin Buchenwaldiin

In the winter of 1944-1945, Wiesel’s foot swelled up. He went to a camp doctor who operated on him. Two days later, on January 19, the SS forced the inmates of Buna on a death march. For ten days, the prisoners were forced to run and, at the end, were crammed into freight cars and sent to Buchenwald. Of the 20,000 prisoners who left Buna, 6,000 reached Buchenwald. Upon arrival on January 29, Wiesel’s father, Shlomo, died of dysentery, starvation and exhaustion.

• Wiesel lähetettiin Buchenwaldin blokkiin numero 66 siellä olevien 600 lapsen joukkoon. Koska sota jo läheni loppuaan, huhtikuun 6. päivä 1945 vahdit sanoivat, että vangeille ei tulisi enää mitään ravintoa ja heitä alettiin evakuoida leiristä: 10 000 surmattiin päivää kohti. Huhtikuun 11. päivä maan-alainen vastarintaliike hyökkäsi leirin vartijoiden kimppuun. Varhain illemmalla ensimmäiset amerikkalaiset sotilasyksiköt saapuivat ja vapauttivat leirin.

Wiesel was sent to join 600 children in Block 66 of Buchenwald. As the end of the war approached, on April 6, 1945, the guards told the prisoners they would no longer be fed, and began evacuating the camp, killing 10,000 prisoners a day. On the morning of April 11, an underground movement rose from within the camp and attacked the SS guards. In early evening, the first American military units arrived and liberated the camp.

• Vapautuksen jälkeen Wiesel sairastui suolisto-ongelmiin ja joutui olemaan sairaalassa useita päiviä. Sairaalassaoloaikanaan hän hahmotteli kirjan, joka kuvasi hänen kokemuksiaan Holokaustin aikana. Hän ei ollut valmis julkaisemaan kokemuksiaan, kuitenkin hän lupasi itselleen odottaa 10 vuotta ennenkuin kirjoittaisi kaiken yksityiskohtaisesti muistiin.

After liberation, Wiesel became sick with intestinal problems and spent several days in a hospital. While hospitalized, he wrote the outline for a book describing his experiences during the Holocaust. He was not ready to publicize his experiences, however, and promised himself to wait 10 years before writing them down in detail.

• Kun Wiesel vapautui sairaalasta, hnellä ei ollut perhettä, jonne palaisi. Hän liittyi 400 orvon ryhmään, jotka otettiin Ranskaan. Kun hän pääsi sinne, hän koetti päästä muuttamaan palestiinaan, mutta ei saanut lupaa. Vuodesta 1945 vuoteen 1947 hän oli sijoitettuna Ranskassa useaan eri kotiin, joita hänelle löysi juutalainen ryhmä nimeltään Children´s Rescue Society, Lasten Pelastusyhdistys. Käytännössä hän pysyi ortodoksijuutalaisena, mutta alkoi pohtia Jumalaa koskevia kysymyksiä. .

When Wiesel was released from the hospital, he had no family to return to. He joined a group of 400 orphan children being taken to France. Upon arrival, he tried to immigrate to Palestine but was not allowed. From 1945 to 1947, he was in different homes in France found for him by a Jewish group called the Children’s Rescue Society. He remained an Orthodox Jew in practice, but began to have questions about God.

• Vuonna 1947 Wiesel alkoi opetella ranskaa opettajan ohjauksella. Wieselin sisko Hilda näki hänen kuvansa sanomalehdessa ja sai häneen muutamia vuosia myöhemmin yhteyden. Wiesel pääsi yhteyteen myös siskonsa Bean kanssa Antwerpenissä.

In 1947, he began to study French with a tutor. By chance, Wiesel’s sister, Hilda, saw his picture in a newspaper and got in touch with him. Months later, Wiesel was also reunited with his sister Bea in Antwerp.

• Ranskassa Wiesel tapasi juutalaisen oppineen, joka sanoi nimekseen vain Shushani. Shushani oli säihkyvä persoonallisuus, kuitenkin hyvin mysteerinen mies, joka kiehtoi kuulijakuntansa oivalluksillaan juutalaisuuden kaikenlaisista aihepiireistä ja yleistiedosta, mutta ei paljastanut omasta persoonastaan yhtään mitään. Wieselistä tuli hänen oppilaansa, joka ammensi suuresti vaikutuksia opettajastaan. Shushani opetti Wieselinasetamaan   kysymyksiä ja sai Wieselin oivaltamaan, miten vähän hän varsinaisesti asioista tiesi.

In France, Wiesel met a Jewish scholar who gave his name simply as Shushani. Shushani was a brilliant yet mysterious man who enchanted his audience with his insights in all areas of Jewish and general knowledge, but did not reveal any information about his personal life. Wiesel became his student and was deeply influenced by him. Shushani taught Wiesel to question and made Wiesel realize how little he actually knew.

• Vuonna 1948 Wiesel kirjoittautui Sorbonnen yliopistoon ja opiskeli siellä kirjallisuutta, filosofiaa ja psyologiaa. Hän oli rutiköyhä ja ajautui ajoittain aivan itsetuhon partaalle. Niihin aikoihin hän kuitenkin tuli toimineeksi Irgunissa, joka on Palestiinan juutalainen sotilaallinen organisaatio ja hän käänsi heprealaista aineisioa jiddishin kielelle Irgunin sanomalehteen.Hän alkoi toimia sanomalehtimiehenä ja vuonna 1949 matkusti Israeliin Ranskalaislehden L´Arche kirjeenvaihtajana. Israelissa hänelle varmistui työ Pariisin kirjeenvaihtajana israelilaislehdelle Jedioth Achronoth ja 1950-luvulla hän matkusteli ympäri maailmaa reportterina. Hän otti osaa myös väittelyyn, pitäisikö Israelin hyväksyä ottaa vastaan korjauskustannuksiin tarkoitettuja varoja Länsi -Saksalta

In 1948, Wiesel enrolled in the Sorbonne University where he studied literature, philosophy and psychology. He was extremely poor and at times became depressed to the point of considering suicide. In time, however, he became involved with the Irgun, a Jewish militant organization in Palestine, and translated materials from Hebrew to Yiddish for the Irgun’s newspaper. He began working as a reporter and in 1949, traveled to Israel as a correspondent for the French paper L’Arche. In Israel, he secured a job as Paris correspondent for the Israeli paper Yediot Achronot and in the 1950s he traveled around the world as a reporter. He also became involved in the controversy over whether Israel should accept reparation payments from West Germany.

• Wieselin elämän käännekohta tapahtui vuonna 1954, kun hän oli haastattelemassa katolilaista kirjailijaa Francois Mauriac nimeltään. Haastattelun aikana Mauriacin kaikki sanomiset näyttivät assosioituvan Jeesukseen. Wiesel purki ajatuksensa sanoiksi siitä, kun kristityt näyttävät pitävän Jeesuksen kärsimyksistä puhumisesta ( mikä tapahtui n 2000 vuotta aiemmin) , mutta niin vähän aikaa sitten , vain 10 vuotta aiemmin, hän tiesi juutalaisten lasten kärsineen tuhannen kertaa enemmän, kuusi miljoonaa kertaa enemmän kuin Kristus ristillä. Ja heistä taas ei puhuta!- Wiesel syöksyi pois huoneesta, mutta Mauriac seurasi häntä ja kysyi Wieseliltä hänen kokemuksiaan ja antoi sitten neuvon kirjoittaa ne muistiin.

A turning point in Wiesel’s life came in 1954 when Wiesel interviewed the Catholic writer Fancois Mauriac. During the interview, everything Mauriac said seemed to relate to Jesus. Finally, Wiesel burst out that while Christians love to talk about the suffering of Jesus, "…ten years ago, not very far from here, I knew Jewish children every one of whom suffered a thousand times more, six million times more, than Christ on the cross. And we don’t speak about them."² Wiesel ran from the room, but Mauriac followed him, asked Wiesel about his experiences and advised him to write them down.

• Wieseliltä kului kokonainen vuosi, kun hän kirjoitti aiemmin sairaala-aikana hahmottelemaansa kirjaan 862- sivuisen käsikirjoituksen, jonka nimeksi hän asetti: And the World Was Silent  , Ja Maailma Vaikeni Hän antoi kirjansa julkaistavaksi Argentiinassa ja siitä tuli 245- sivuinen kirja nimeltä Night. Kirja julkaistiin Ranskassa vuonna 1958 ja USA.ssa 1960. Se oli elämäkerta ja siinä kuvattiin hänen kokemuksensa nuoruudenajan Sighetistä vapautukseen asti, mikä tapahtui Buchenwaldista. Tässä hän myös tilittää henkilökohtaisen uskonsa kariutumista.

Wiesel then spent a year drawing on the outline he had written in the hospital to write an 862-page Yiddish manuscript he called And the World Was Silent. He gave it to a publisher in Argentina and it came back as a 245-page book called Night. The book, published in France in 1958 and in the U.S. in 1960, was autobiographical and told of his experiences from his youth in Sighet through his liberation from Buchenwald. It is also a personal account of his loss of religious faith.

• Vuonna 1955 Wiesel muutti New Yorkiin ulkomaankirjeenvaihtajana ollen Jedioth Achronot lehden palveluksessa. Niihin aikoihin hän lopetti synagogassa kynnin paitsi suurina pyhinä ja silloin kun sanotaan Jizkor-- osoitaakseen että hän protestoi jotakin vastaan, mikä hänestä oli Jumalan taholta epäoikeudenmukaista,

In 1955, Wiesel moved to New York as foreign correspondent for Yediot Ahronot. It was around this time that he decided to stop attending synagogue, except on the High Holidays and to say yizkor, as a protest against what he concluded was divine injustice.

• Eräänä yönä kesäkuussa 1956 Wiesel oli ylittämässä katua New Yorkissa, kun taksi ajoi hänen päällensä. Hän joutui 10 -tuntiseen kirurgiseen operaatioon. Kun hän oli toipunut, hän alkoi keskittyä enemmän kirjoittamiseen Hän erotti joka aamusta tunnit klo 6.00 - 10.00 neljä tuntia kirjoitamiselle. Kun Night (Yö) oli julkaistu hän kirjoitti toisen novellinsa 1961, Dawn ( Auringonlasku) ja se kertoo keskitysleirien eloonjääneistä. Sitten nopeasti seurasi The Accident( 1961), Onnettomuus, ja se kertoo ihmisestä, joka on jäänyt henkiin liikenneonnettomuudesta; The Town Beyond the Wall (1962) Kaupunki muurin takana, The Gates of the Forest ( 1964), Metsän portit; The Legends of our Time (1966) Meidän aikamme legendoja: Kaikki novellit ajoittuvat juutalaisten kärsimyksiin Holokaustin aikana ja aikoihin sen jälkeen. Vuonna 1965 hän kävi Neuvostoliitossa ja kirjoitti kirjan nimeltä The Jews of Silence ( 1966), Hiljaisuuden juutalaiset, mikä kuvasi neuvostojuutalaisten ahdinkoa. Vuoden 1967 Israelin kuudenpäivänsodan jälkeen hän kirjoitti A Begger in Jerusalem (1968), Jerusalemin kerjäläinen. Se kertoo Jerusalmista jonka juutalaiset olivat vapauttaneet ja miten juutalaiset ottivat tämän tapahtuman vastaan. Tästä kirjasta hän sai Prix Medicis- palkinnon, mikä on Ranskan korkeimpia kirjallisuuspalkintoja. Näissä kirjoissa hän asettaa henkilönsä tilanteisiin, jotka ovat luonteeltaan yksinomaan juutalaisia. Hän havainnoi todellisuutta Talmudin, Kabbalan ja hassidismin linssin kautta. Hänen kirjoissansa kietoutuu yhteen tarinat ja legendat henkilöitten todistuksiin, koottuun tietoon ja surunvalituksiin..

One night in July 1956, Wiesel was crossing a New York street when a taxi hit him. He underwent a 10-hour operation. Once he recovered, he began to concentrate more on his writing. He dedicated four hours every morning, from 6:00 a.m. until 10:00 a.m. to writing. After Night was published, he wrote a second novel in 1961, Dawn, about a concentration camp survivor. In quick succession he wrote The Accident (1961), about a survivor hurt in a traffic accident, The Town Beyond the Wall (1962), The Gates of the Forest (1964), and Legends of Our Time (1966), all novels chronicling Jewish suffering during and after the Holocaust. In 1965, he visited the Soviet Union and wrote a book entitled The Jews of Silence (1966) about the plight of Soviet Jewry. After the 1967 war in Israel, he wrote A Begger in Jerusalem (1968) about Jews responding to the reunification of Jerusalem. This book earned him the Prix Medicis, one of France’s top literary rewards. In these books, he portrays characters in situations that are exclusively Jewish. He perceives reality through the lens of Talmud, Kabbalah, and Hasidism. His books “mingle tales and legends with testimony, recollection and lament.”³

• Vuonna 1969 Wiesel meni naimisiin Marion Erster Rosen kanssa, joka oli eronnut rouva Itävallasta. Hän käänsi kaikki Wieselin seuraavat kirjat . Vuonna 1972 he saivat pojan, jonka nimeksi tuli Shlomo Elisha Wiesel - Wieselin isän mukaan.

In 1969, Wiesel married Marion Erster Rose, a divorced woman from Austria. She translated all of Wiesel’s subsequent books. In 1972, they had a son who they named Shlomo Elisha Wiesel, after Wiesel’s father.

• Wiesel jatkoi kirjoittamista 1970 ja 1980-luvuilla. Hänen kirjansa The Trial of God ( 1977), Jumalan Oikeudenkäynti kuvaa oikeudenkäyntiä, jossa mies syyttää Jumalaa vihollisuudesta, julmuudesta ja välinpitämättömyydestä. Wiesel koko elämänsä ajan kuitenkin varoi hylkäämästä täysin uskoaan Jumalaan Kaikkivaltiaana, joka pitää kansastansa huolen , vaikka hänessä kyti samaan aikaan pohdinta Jumalan ilmeisestä välinpitämättömyydestä juutalaisten kärsimyksiä kohtaan. Hänen laulukokoelmansa Ani Ma´amin (1973) , Minä Uskon Täydellä Uskolla,  on dialogia juutalaisten esi-isien Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kesken, joilla on vastuu saada suunnattua Jumalan huomio Israelin kärsimyksiin sukupolvien aikana. One Generation after ( 1972), Yksi Sukupolvi Myöhemmin; Four Hassidic Masters ( 1978) Neljä Hasidilaista Mestaria; The Testament( 1980), Testamentti, ja kaksi muistelmateosta (1995, 1999).

Wiesel continued writing through the 1970s and 1980s. His book The Trial of God (1977) depicts a trial in which a man accuses God of "hostility, cruelty and indifference."⁴ Wiesel, throughout his life, refused to completely abandon his belief in God as caretaker of His people, while at the same time he questioned God’s seeming indifference to Jewish suffering. His cantata Ani Maamin (1973) presents a dialogue between the Jewish forefathers Abraham, Isaac and Jacob, who have the responsibility of directing God’s attention to Israel’s suffering throughout the generations. Other books include One Generation After (1972), Four Hasidic Masters (1978), The Testament (1980) and two volumes of his memoirs (1995 and 1999).

• Wiesel oli suorasukainen- selkeä pasuuna-  kirjoittaessaan kaikesta ihmiskunnan kärsimyksestä, ei ainoastaan  juutalaisten kokemista kärsimyksistä.1970-luvulla Hän protestoi Etelä-Afrikan apartheidipolitiikkaa vastaan. Vuonna 1980 hän oli jakamassa elintarvikkeita Kambodjan nälänhätää kärsiville. Vuonna 1986 hän sai Nobelin rauhan palkinnon kansakuntien lähettilään tehtävistään ja antumuksestaan humaanisuuden palveluun. Hän selitti toimintojaan sanomalla, että keskitysleirien aikana kaikki kansat tiesivät mitä leireissä tapahtui, mutta eivät tehneet mitään. "Siksi vannon, että en vaikene - milloin tahansa ja missä tahansa ihmiset joutuvat kokemaan kärsimyksiä ja epäinhimillisiä nöyryytyksiä.

Wiesel was outspoken about the suffering of all people, not only Jews. In the 1970s, he protested against South African apartheid. In 1980, he delivered food to starving Cambodians. In 1986, he received the Nobel Peace Prize as “a messenger to mankind,”⁵ and “a human being dedicated to humanity.”⁶ He explained his actions by saying the whole world knew what was happening in the concentration camps, but did nothing. “That is why I swore never to be silent whenever and wherever human beings endure suffering and humiliation.”⁷

• Vuosina 1972- 1978 Wiesel toimi New Yorkin kaupungin Yliopiston judaisimin opintojen arvostettuna professorina. Vuonna 1978 hänestä tuli Bostonin Yliopiston Humaanisten tieteitten professori . Vuonna 1978 presidentti Jimmy Carter pyysi häntä Amerikan Holokaustin Muiston Neuvoston johtajaksi, jossa virassa hän oli kuusi vuotta. Vuonna 1985 Wiesel sai palkinnon suorituksistaan, kultamitallin: Congressional Gold Metal of Achievment . Vuonna 1988 hän persti oman humanitaarisen rahastonsa, The Elie Wiesel Foundation for Humanity, joka on omistautunut vihaonglemiin ja etnisiin konflikteihin. Varhain 1980-luvulla hän painosti USA:n hallitusta huomioimaan Bosnian etnisten puhdistusten uhreja. Wiesel on saanut lukuisia palkintoja ja lähes 75 kunniatohtorin arvoa.

From 1972 to 1978, Wiesel was a Distinguished Professor of Judaic Studies at the City University of New York. In 1978, he became a Professor of Humanities at Boston University. In 1978, President Jimmy Carter asked him to head the U.S. Holocaust Memorial Council, which he did for six years. In 1985, Wiesel was awarded the Congressional Gold Medal of Achievement. In 1988, he established his own humanitarian foundation, the Elie Wiesel Foundation for Humanity, to explore the problems of hatred and ethnic conflicts. In the early 1990s, he lobbied the U.S. government on behalf of victims of ethnic cleansing in Bosnia. Wiesel has received numerous awards and approximately 75 honorary doctorates.

• Vuonna 1993 Wiesel puhi USA:n Holoausti Muistomuseon vihkiäisjuhlassa Washingon D.C.ssä. Hänen sanansa, joissa kaikuu hänen elämäntyönsä on kaiverrettuna museon tuloporttiin  "For the Dead and the Living, we must bear witness" Meidän on todistettava kuolleitten ja elossaolevien tähden."

In 1993, Wiesel spoke at the dedication of the U.S. Holocaust Memorial Museum in Washington, D.C. His words, which echo his life’s work, are carved in stone at the entrance to the museum: “For the dead and the living, we must bear witness.”⁸

---

Sources: Aikman, David. Great Souls. Nashville: Word Publishing, 1998; Cohn-Sherbok, Dan. Fifty Key Jewish Thinkers. New York: Routledge, 1997; Encyclopedia Judaica. "Wiesel, Elie". CD-ROM Edition, Judaica Multimedia (Israel) Ltd; Pariser, Michael. Elie Wiesel. Brookfield: The Millbrook Press, 1994; Wiesel, Elie. All Rivers Run to the Sea: Memoirs. New York: Alfred A. Knopf, 1995; The World Book Encyclopedia. "Wiesel, Elie". Vol. 21, 1988 Edition.

¹Aikman, p. 326.
²Aikman, p. 342.
³Encyclopedia Judaica.⁴Cohn-Sherbok, p.128.
⁵Pariser, p. 40.
⁶Aikman, p. 354.
⁷Pariser, p. 40.
⁸Pariser, p. 43.

Suomennosta 19.5. 2015