Marmaros (6)

Miten Munkacsin rabbiini pelastui joukkosurmalta ?

• Hän kertoo itse seuraavaa. Unkarin puolella tehtiin kaikki voitava hänen puolestaan ja hän sai kirjallisen luvan palata. Mutta Sisäministerin antama lupa päti vain Unkarin alueella eikä Unkarin armeija hyväksynyt sitä. Niinpä rabbiini sai salakuljetettua itsensä rajan yli takaisin varsinaisen Unkarin puolelle. Kaikesta huolimata Unkarin sisäministerin käsky pelasti tuhansia Unkarin juutalaisia ja Marmarosalueen juutalaisia poiskuljetuksilta. Ja niiltä hirveiltä kärsimyksiltä ja hirveältä kuolemalta- siihen asti kunnes heidän kohtalonsa pahasti sinetöityi – (Eichmanin takia)

The Rabbi of Munkacs also told his interviewer: “In Hungary they did a lot for me, until I received permission to return. But the permission was given by the Ministry of the Interior and the army did not recognize it, so I had to smuggle myself across the border”. Nevertheless, the Hungarian Minister of the Interior's order saved thousands of Jews in Hungary and in Marmaros from deportation, from horrible suffering and from terrible deaths - until their fate was sealed in the spring of 1944.

• On esitetty erilaisia numeroita Unkarista kesällä 1941 poiskuljetettujen luvuista. Kuten aiemmin mainittu. Mikä sitten oli Marmaros-alueelta kiinniotettujen juutalaisten luku? Tämäkin luku on sellainen, mitä kukaan ei tiedä- Näyttää siltä, että kukaan ei ole koettanut tutkia erityisesti Marmaroksesta poiskuljetettujen lukua.Näyttää siltä, että tämäkin luku tulee pysymään meille tuntemattomana. Vain Hän Jumala joka kaikki salaisuudet tuntee, tietään heidän lukumääränsä.
  

The various figures concerning the deportations during the summer of 1941 from Hungary as a whole were quoted above. What was the number of the Jews of Marmaros that were caught up in these deportations? This also, no one knows – it seems that no one has tried to investigate the number of deportees from Marmaros in particular. It seems that this figure, as well, will remain hidden from us. Only He who knows all mysteries knows this.

• Kuitenkin on koetettu tehdä arvioita ja päästä niin lähelle todellisuutta kuin mahdollista ottamalla huomioon tosiasiat ja saatavilla olevat muistiinpanot . Jos olisi olemassa luotettavaa statistiikkaa Marmaros- alueen jokaisesta kaupungista/kylästä tehdystä poiskuljetuksesta, olisi mahdollista summata tieto ja päästä lähelle todellista määrää. Mutta niin vain ei ole. Vain muutamista hyvin pienistä kaupungeista on olemassa täsmällistä lukua , kuten poiskuljetettujen lukumäärät: Unter-Asphasta (271 ihmistä), Bilvaritzista (120 ihmistä), Bristeristä (134 ihmistä), Harisofista (15 ihmistä), Trebusanista ( 103 ihmistä), Nankifista (55 ihmistä), Niagovasdta (68 ihmistä), Negrevizista (65 ihmistä), Sadeh Lavanista (107 ihmistä). Ja sitten useasta muusta pikkukaupungista. Useimmista kaupungeista saatu tieto on henkiinjääneiltä tai on yksinkertaisesti suuruusluokkana, kymmeniä, satoja jne. Monen kaupungin suhteen tiedämme vain, että poiskuljetuksia on tehty jostain tietystä kaupungista, mutta ei ole edes karkeinta arviotakaan kuinka monta ihmistä on kyseessä.
  

Nevertheless, we have tried to arrive at an estimate as close to the truth as possible, given the facts and records at our disposal. If we had reliable statistics of the deportations from each town in Marmaros, we would then have been able to add them all together and reach a final sum. But unfortunately, this is not the case. Only concerning a few small towns do we have an accurate figure as to the number of deportees, such as: Unter-Apsha (271), Bilvaritz (120), Brister (134), Harisof (15), Trebusan (103), Nankif (55), Niagova (68), Negreviz (65), Sadeh-Lavan (107) and several other small towns. In most of the towns, either estimated numbers were given by survivors, or simply “tens”, “hundreds”, etc. For many towns, we only know that in fact deportations were made from the particular town, but we do not even have a raw estimate at to how many individuals were deported.

• Professori Brahamin arvion mukaan lähes 2000 juutalaista on päässyt pakenemaan ja eri tavoin palannut Unkarin puolelle. Jos tämä numero pitää paikkansa on Marmaros-alueen pakoon päässeiden juutalaisten lukumäärä noin 1000 henkilöä.
  

Professor Braham estimates that approximately 2,000 Jews escaped and slipped back into Hungary in various ways. If this number is correct, it seems that the Marmaros Jews who did this numbered about 1,000 souls.

• Poiskuljetusmääräyksen takia Marmarosalueen useasta kaupungista kiskottiin jjuutalaisväestö juuriltaan täysin. Monin paikoin unkarilaiset santarmit, jotka tekivät poiskuljetuksia, eivät piitanneet mitään dokumenteista, jotka osoittivat Unkarin kansalisuuden. Ilman minkäälnaista erotusta he sijoittivat joka ainoan löytämänsä juutalaisen kuorma-autoihinsa. Näin tapahtui varsinkin niissä pikkukylissä, missä ei ollut hallituksen edustajaa, ei edes notaaria tai mitään paikallishallinnon virastoa. Nuo pienoiset asutukset - tummain vuorten takana, altistuivat alhaisesti käyttäytyvien unkarilaissantarmien julmille päähänpistoille ja raivoisille hyökkäyksille . Mutta isommissa kaupungeissa, missä oli paikallis -ja aluehallinnon virastoja, poiskuljetukset tapahtuivat aiemmin valmistellun listan mukaan, johon ei kuulunut niitä juutalaisia, joiden viralliset dokumentit olivat kunnossa. Mutta isoissakin kaupungeissa saattoi olla tapauksia, joissa paikallishallinnon taholta joistain henkilökohtaisista syistä haluttiin karkoittaa tiettyjä juutalaisia . Näitäkin tapauksia oli useita satoja. Maantieteellisesti ajatellen seuraavat kuljetukset olivat erityisen julmia: kylistä kuten Volovo, Maidan, Torn ja Dibever Rika - kaupungeista
  

As a result of the deportation decree, a number of the Jewish communities in several towns of Marmaros were completely uprooted. In a substantial number of places, the Hungarian gendarmes who carried out the deportation paid no attention to the documents proving Hungarian citizenship. Without any distinction, they placed any Jews they could find on the trucks. It seems that this generally happened in tiny villages where there was no government representative, not even a notary, nor any local government office. These tiny settlements, “beyond the dark mountains”, were exposed to the cruel whims and wild attacks of the infamous Hungarian gendarmerie. In bigger towns, where there were local and district government offices, the deportations were carried out according to previously prepared lists which did not include the names of Jews who had properly arranged their documents. But even in those larger towns there were cases where the local government initiated the deportation of certain Jews whom that local government was interested in deporting for reasons of their own. There were many such instances, probably several hundreds. From a geographical point of view, the deportations were especially cruel in the settlements in the areas near the villages Volovo, Maidan, Torn, and in the towns of “Dibever Rika”.

• Romanian puolen Marmaros-sektorilta poiskuljettaminen koski Kretsnif- nimistä paikkaa, josta noin puolet juutalaisista kuljetettiin pois. Joistain muista paikoista vain muutamia sisällytettiin poiskuljetettaviin. On mahdollista, että eteläisen Marmaros-sektorin tyhjentäminen oli edeltä katsottu B-vaiheen toimenpiteeksi, kun tsekkiläisen Marmaros-alueen puoli oli saatu täysin operoitua. Muta kuten aiemmin mainittu, elokuun keskivaiheilla 1941 poiskuljetusmääräys kumottiin ja kuljetukset pysähtyivät, kuitenkin vasta sen jälkeen rajan toisella puolella aloitetiin systemaattiset murhat. Kahdessa kuukaudessa oli kaikki poiskuljetetut surmattu.
  

In the Romanian sector of Marmaros, the deportation affected Kretsnif, where about half of the Jews were deported, while in other places only a few individuals were deported. Probably this southern section of Marmaros was left for stage “B”, after the operation had been completed in the Czech sector. But, as previously mentioned, in the middle of August 1941 the decree was rescinded and the deportations were stopped, although only afterwards did the systematic murders begin across the border. Within two months almost all the deportees had been murdered. 

Suom. 13.5. 2014