Marmaros(5)

Marmaros (5)

• Marmaros juutalaisten ensimmäinen ja pahin joukkosurma tapahtui 27-28 elokuuta 1941 ( 4-5 Elul 5701)Kamenetz- Podolskin lähistöllä Niinä päivinä surmattiin 23 600 juutalaista, joista useimmat olivat Unkarin juutalaisia ( 14 000- 16 000) ja loput paikallisia puolanjuutalaisia. Kuten Holokaustin tutkijat sanovat Kamenez-Podolskin joukkoteurastus oli ensimmäinen suuri massasurma natsien lopullisen ratkaisun hengessä ja uhrien lukumäärä nousi viisinumeroiseksi luvuksi. Silminnäkijät raportoivat , ettei surmansuorittajat tehneet yritystäkään kätkeäkseen tekojaan paikallisväestöltä. Munkacsin rabbi, Rabbi Baruch Rabinowitz, joka poiskuljetettavien joukossa ( ja vain voimakkaan välitystyön ja esirukousten voimasta kuljetettiin takaisin Unkariin,) kuvasi Jad Va Shemin haastattelijalle kärsimyksensä polun. Hänen haastattelunsa on nauhoitettuna JadVaShemin arkistossa.
  

The first and biggest mass-murder was carried out on 27-28 August, 1941 (4-5 Elul 5701), near the city of Kamenetz-Podolsk. In those two days, 23,600 Jews were killed, most of them Hungarian Jews (14,000-16,000) and the rest local Polish Jews. As the researchers of the Holocaust point out, the Kamenetz-Podolsk massacre was the first mass action in the “final Solution” of the Nazis, and the number of its victims reached 5 figures. Eye-witnesses reported that the perpetrators made no effort to hide their deeds from the local population. The Rabbi of Munkacs, Rabbi Baruch Rabinowitz, who was among the deportees (and only by powerful intercession was returned to Hungary), described his path of suffering to a Yad Vashem interviewer; This interview was recorded and transcribed and is found in the Yad Vashem Archives (03/3822).

• Rabbi Rabinowitz arveli mahdolliseksi natsien tarkoituksella suorittaneen ilman peittelyn yrityksiäkään tämän teurastuksen kokeillakseen mikä oli Liittoutuneitten vastine. Ja kun mitään vastinetta ei kuulunut - kuten kaikki tiedämme - ne jotka olivat tappamisesta vastuusta ( ja ikävä todeta, hyvällä syyllä) tekivät johtopäätöksen, että juutalaisten veri on vapaata vuodatettavaksi kenekään suojaamatta heitä tai kostamatta verenvuodatusta. Ne jotka olivat vastuussa Juudan kansan annihilaatiosta, täystuhosta, jatkoivat teurastamisten toteuttamista yhä suuremmalla ponnella ja (hitleriläisen) lopullisen ratkaisun yksityiskohtaisen suunnitelman mukaisesti.
  

Rabbi Rabinowitz suggested the possibility that the Nazis purposely did not hide their actions, in order to test the reaction of the Allies. And when this reaction failed to come - as is known to all of us - those in charge of the killings concluded (and to our sorrow, rightly so) that Jewish blood is free for the shedding, there being no one to protect or to avenge its spilling. Those responsible for the annihilation of the Jewish People continued to carry out the slaughter with even greater vigor and according to the detailed plan of the “final solution”.

• Kaikki poiskuljetetut Unkarin juutalaiset, Marmaros-alueen juutalaiset, eivät saapuneet Kamenets Podolskiin. Kuitenkin suurin osa heistä joutui lopulta   kaupungin ghettoon, mikä oli pystytetty kesällä 1941. Ennen kuin juutalaiset kerättiin ghettoon Unkarin juutalaisia siroteltiin Kamenets-Podolskin juutalaisten joukkoon ja lähi kaupunkeihin. Kuten eloonjääneet kertovat paikalliset juutalaiset ottivat avosylin vastaan unkarilaiset veljensä ja jakoivat niukan leipänsä ja elintilansa heidän kanssaan. Paikallisten Puolan juutalaisten luona oli julkisia rakennuksia , kouluja ja Synagoga vastatulleiden  juutalaisten käyttöön.

Not all the deported Hungarian Jews - and the Jews of Marmaros among them - reached Kamenetz-Podolsk. The great majority of them were, however, brought to this city's ghetto, which was being erected in the summer of 1941. Before gathering the Jews into the ghetto, the Jews of Hungary were spread out among the Jews of Kamanetz-Podolsk and the nearby towns. As the survivors relate, the Hungarian Jews were received with open arms and the local Jews shared their meager bread-crusts and their living-quarters with them. The public buildings as well, synagogues and schools were made available to the deportees by the local Polish Jews.

• Sitten kun ghetto oli pystytetty, sinne keskitettiin kaupungin ja koko alueen juutalaisia kymmenin tuhansin. Unkarin juutalaiset sijoitettiin myös ghettoon. Kuten jo aiemmin mainittiin, suurin osa ghetton juutalaisista murhattiin elokuun 1941 lopussa. Se tehtiin viekkaasti. Heille sanottiin, että oli päätetty siirtää Kamenets Podolskin juutalaiset toisaalle. Unkarin sotilaiden pioneeriyksikön ja Saksan SS miesten ympäröimänä heitä johdettiin 15 kilometrin päähän jalkaisin alueelle, jossa oli pommien tekemiä kraatereita . Sitten heidän käskettiin riisua vaatteensa ja ryhmä ryhmältä he joutuivat konekivaarien ristituleen . Moni haudattiin elävänä.
  

When the ghetto was established, tens of thousands of Jews from the city and the entire area were concentrated there. The Hungarian Jews were also placed in the ghetto. As was already stated, the overwhelming majority of the Jews of the ghetto were murdered at the end of August, 1941. This was done slyly. They were told that it was decided to remove the Jews from Kamenetz-Podolsk and that they have to be taken elsewhere. Surrounded by Hungarian soldiers from the pioneer unit, German S.S. men, and Ukrainian troops, they were led 15 kilometers on foot over an area strewn with bomb-craters. They were commanded to undress and group by group were placed into the cross-fire of machine-guns. Many were buried alive.

• Muihin Galitsian osiin joutuneet juutalaiset kulkivat veristä kärsimystietä. He tulivat useihin muihin Puolan juutalaisten keskitysleireihin ja ghettoihin  Suurin ryhmä- niin näyttää olevan- saapui Stanislavin ghettoon. Ensimmäinen teurastus tehtiin siellä 11.lokakuuta 1941, joka on juutalainen pyhä Hoshana Rabba. Sielläkin surmattiin useita tuhansia ja heidän joukossaan oli 2500 Unkarin juutalaista.
• Pienempiä ryhmiä vietiin Kolomean, Horodenkan ja Tarnopolin ghettoon ja muihin ghettoihin. Heidän kohtalonsa oli sama kuin Galitsian juutalaisten kohtalo. .

The Jews of Marmaros who reached other parts of Galicia, their path of suffering bathed in blood, reached several of the concentration centers and ghettos of the Jews of Poland. The largest group, it seems, reached the Stanislav ghetto. The first slaughter there was carried out on the night of Hoshana Raba 5702 (October 11, 1941). Here also, many thousands were murdered and among them about 2,000 Hungarian Jews. Smaller groups were brought to the ghettos of Kolomea, Horodenka, Tarnopol, and others. Their fate was the same as the fate of the Jews of Galicia. 
 

• Tämä järkyttävä rikos oli tulosta kolmen natsismin omaksuneen  kansallisuuden yhteistyöstä unkarilaisten, saksalaisten ja ukrainalaisten.- mutta mitä tulee näihin tässä kerrottuihin  tapauksiin, tekijänä on Unkarin kansa. He olivat genosidisten toimintojen pioneerejä ja alkajia, he avasivat kuoleman portit Euroopan juutalaisväestön murhaamiselle. Artikkelin kirjoittaja toteaa näistä neljästä verisen teurastuksen vuodesta, missä tyrmistyttävä surmattujen uhrien määrä nousee yli viiteen miljoonaan, että eräiden unkarilaisten raakuuden taustalla lienee ominaisuuksia historian hunneista, joiden kaltaisista Raamattu sanoo : He ovat Amalekin kaltaisia ja se asia tulee muistaa.

This shocking crime was thus the result of “fruitful” cooperation on the part of 3 nationalities of “enlightened” Europe - Hungarians, Germans and Ukrainians - but the prize in this case goes to the Hungarian People. They were the “pioneer” and initiator of these acts of genocide, this “opening act” of the murder of the Jewish People of Europe. After 4 years of carnage, the casualty figures reached the staggering number of over 5 million souls. To this Hungarian Nation, descendants of the “glorious” blood-thirsty Huns, it would be proper to award the “honor” given by the Torah to the nation of Amalek, which was also “the first one to start up” with the People of Israel - “Write this down in the record, as a testament”… Suomennos 13.5. 2014