Yksityiskohta Pauli Huhtalan kirjasta( 1948) ja Simon Wiesenthalin kirjasta (1967)

Pauli Huhtala kirjoittaa ( sivulla  274; (+ karttaluonnos saksalaisten hyökkäyksen kehityksestä syyskuun  1941 loppuun mennessä on  vastapäisellä lehdellä)

SAKSA YLI ITÄRAJAN  1941
"TAISTELU ALKAA 22.6. 1941  aamuhämärissä melkein 1000 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä "( Sivulta  270).
YLI RAJAN

" Saksalaiset tunkeutuivat nyt syvälle vihollisen selustaan  ja loputtomat vankijonot alkoivat vaelluksensa kohti länttä."
"Venäläiset joukot  taistelivat sitkeästi, muta ne heitettiin nopeasti taaksepäin" (Sivulta  271)
Vasemmalla sivustallla etenevässä Ritter von Leebin armeijaryhmässä ...) ( Ritter von Leebin armeijaryhmä).Eestin alueiden “puhdistus” suoritettiin elokuun loppuun mennessä. Leningrad saarrettiin täydellisesti etelästä päin”.---

"Von Bockin armeijaryhmä meni Bialystokin-Minskin kohdalta Moskovaan päin ensi tavoitteena Stalin linja (komentajat von Kluge, Strauss, Hoth, Guderian, Kesselrink)."

"Von Rundstetin armeijaryhmän  ( komentajat von Reichenau, Stuelöpnagel, von Kleist, Löhr;  + Unkarin Karpaattiarmeija ja Slovakian armeija) hyökkäys suuntautui  keskialueelta kaakkoon   Ukrainan suuntaan, Rokitnon soiden eteläisestä maastosta aina Mustaanmereen saakka ulottuvalla alueella. Tällä hyökkäysalueella  sijaitsi  suoalueen  lounaispuolella linnoituskolmio Luck- Dubno- Rovno ja sen eteläpuolella lujasti varustettu Lemberg (Lvov) . Taistelu tällä alueella oli kovaa venäläisten tehdessä voimakkaita vastahyökkäyksiä. Von Reichenaun 6. armeija sai vihdoin 2.7. haltuunsa Dubnon ja suuntasi sitten hyökkäyksensä suoraan Kiovan suuntaan, minkä länsipuoliseen maastoon se tuli 12.7. 1941. Samanaikaisesti oli v. Stuelpnagelin 17, armeija kesäkuun viimeisenä päivänä vallannut Lembergin (Lvov), minkä jälkeen sen hyökkäys jatkui yhä enemmän  kaakkoiseen suuntaan.
Rintaman eteläisimmällä osalla marsalkka Antonescun romanialainen armeijaryhmä  (komentajat Dumitrescu, Giuperca, Schobert) ... oli ollut keskitettynä Prut-joen länsipuolelle, mistä se vasta heinäkuun ensimmäisellä viikolla 1941  lähti hyökkäämään kohti Dnestr-jokea. Heinäkuun loppuun mennessä romanialaiset olivat miehittäneet  koko Bessarabian alueen. Venäläisten joukkojen tehdessä  tällä suunnalla, Dnestr- ja Bug-jokien maastossa sitkeätä  vastarintaa ilmaantui saksalaisille mahdollisuus täälläkin päästä saarrokseen. Lembergin (Lvov)  ja Kiovan välisestä maastosta suunnattiin vahvoja saksalaisia voimia nopeaan hyökkäykseen Bug-joen suuntaan, missä niiden tuli katkaista tämän joen länsipuolella taistelevien venäläisten divisioonien yhteydet taaksepäin.  Tämä  tavattomalla nopeudella ja suurin voimin suoritettu saarrostus onnistui, ja Umanin maastoon motitettiin 6. ja 12. venäläinen armeija sekä osia 18. venäläisestä armeijasta. Umanin saarrostustaistelun päättyessä elokuussa saksalaisarmeija oli saanut kosketuksen Mustaanmereen, ja Dnesterin suussa sijaitseva Odessa saarrettiin."

Simon Wiesenthalin elämäkeraa kuvaavassa kirjassa kerrotaan sen vuoden  1941 heinäkuun  toisesta viikosta.

"Kahdenkymmenen kuukauden kuluttua siitä, kun Saksa ja Neuvostoliitto olivat allekirjoittaneet hyökkäämättömyyssopimuksen, Hitler hyökkäsi Venäjälle  Kesäkuun 22. päivänä 1941. kahdeksan päivää myöhemmin lähtivät viimeiset puna-armeijan yksiköt Lvovista ( Lembergistä), ja pian nähtiin kaupungin kaduilla ensimmäiset saksalaiset univormut. Niihin pukeutuneet miehet kuuluivat ukrainalaisiin apujoukkoihin. He olivat paenneet aikaisemmin Neuvostoliitosta Saksaan ja heidät oli koulutettu siellä. He juhlivat Lvoviin( Lembergiin) paluutaan järjestämällä vainon, joka kesti kolme päivää ja kolme yötä. Kun verilöyly oli ohi, kuusituhatta juutalaista oli surmattu.  Sunnuntaina heinäkuun 6. päivänä 1941 Wiesenthal oli piiloutunut talonsa kellariin ja pelasi siellä shakkia Gross-nimisen juutalaisystävänsä kanssa. Kello neljä iltapäivällä ukrainalaisiin apujoukkoihin kuuluva poliisi, joka puhui juutalaissaksaa, tuli pidättämään heidät ja vei Brigidikin vankilaan. Noin neläkymmentä juutalaista lakimiesta, lääkäriä, opettajaa ja insinööriä seisoi pihalla. Keskellä pihaa oli suuri pöytä, jolla oli votkapulloja makkaraa, zakuskyä , (puolalaisia alkupaloja), aseita ja ammuksia.  Juutalaiset komennettiin  asettumaan pitkään riviin kasvot seinään päin ja nostamaan kätensä niskansa taakse. Jokaisen miehen takana oli tyhjä puulaatikko. Eräs ukrainalainen alkoi ampua. Hän alkoi pitkän rivin vasemmasta päästä ja ampui jokaista niskaan. Parin laukauksen jälkeen hän meni takaisin pöydän luo, joi kulauksen votkaa ja söi vähän zakuskya, ja toinen mies ojensi hänelle uuden aseen. Kaksi ukrainalaista heitti jokaisen ruumiin laatikkoon ja vei sen pois. Laukaukset ja kuolevien miesten huudot lähestyivät Wiesenthalia. Hän muista, kuinka hän seisoi ja tuijotti harmaata seinää näkemättä sitä. Äkkiä hän kuuli kirkonkellojen äänen, ja joku ukrainalainen huusi:_ Jo riittää! Iltamessu!_  Ammunta lakkasi. Eloon jääneet  seisoivat vapisten ja katselivat epäuskoisina toisiaan.  Jäljellä oli noin kaksikymmentä juutalaista. heidät vietiin kahteen suureen selliin, ja ukrainalaine vartija otti joaiselta vyön ja kengännauhat. Juutalaiset asettuivat lavitsoille ja lattialle.  -  Wiesenthal torkahti-  Seuraavaksi hän muistaa tuijottaneensa taskulampun valokeilaan ja kuulleensa puolaa puhuvan äänen:  Wiesenthal , mitä te täällä teette? Wiesenthal tunsi erään entisen esimiehensä, jonka nimi oli Bodnar. Hänellä oli yllään siviilivaatteet ja käsivarressa ukrainalaisen apulaispoliisin nauha.- Minun täytyy saada teidät pois täältä tänä yönä, Bodnar sanoi Wiesenthalin  korvaan. Tiedätte, mitä he tekevät huomenna..." .