Leta i den här bloggen

onsdag 5 mars 2014

Ukrainan juutalaiset II maailmansodan jälkeen

  • Toisen maailmansodan aikana osia Ukrainan väestöstä teki yhteistyötä natsien kanssa juutalaisten  tuhoamiseksi miehitetyn Ukrainan alueellla. II maailmansodan jälkeen  Nikita Hrutshevin  hallitessa Ukrainaa  ukrainanjuutalaiset, jotka olivat  paenneet Neuvosto-Aasiaan  natsimiehityksen aikana, alkoivat hitaasti palata ja  vaativat takaisin kotinsa , omaisuutensa ja työnsä. Ukrainalaiset, jotka  olivat jääneet paikoilleen, olivat nyt vihamielisiä palaavia juutalaisia kohtaan.  Jälleen kerran hallitus kieltäytyi  puuttumasta   venäläisten ja juutalaisten välisiin konflikteihin. Niinpä   tuli kaikkialla pintaan antisemitismiä- jopa kansan kaunokirjallisuudessa ja taiteessa ja  politiikassa läpikotaisin..
During World War II, parts of the Ukrainian population collaborated with the Nazis in exterminating the Jews in occupied Ukraine.

After World War II, under Nikita Khrushchev’s rule over Ukraine, Ukrainian Jews who fled to Soviet Asia during the occupation slowly returned to reclaim their homes, possessions and jobs. The Ukrainians who remained in the communities were hostile to the returning Jews. The government, once again, refused to interfere in the conflicts between the Russians and the Jews. As a result, anti-Semitic sentiments surfaced everywhere — in the nation’s literature and art, and through political propaganda.
  •  Tällainen antisemitistinen ilmapiiri vallitsi Ukrainassa  sodanjälkeisenä ajanjaksona. Vain muutaman synagogan sallittiin toimia, mute nekin  oli  salaisen poliisin tarkoin silmälläpitämiä. 
This anti Jewish atmosphere prevailed it Ukraine during the postwar period. Only a few synagogues were allowed to remain opened, but even these were under close watch by the secret police.
  •   Kuitenkin 1960-luvulla  Ukrainan valistuneitten taholta  pyrittiin auttamaan ja ymmärtämään juutalaisten ahdinkoa  Eräät ukrainalaiset  halusivat  saattaa  ihmisten tietoon , mitä  hirvittävyyksiä juutalaiset  kokivat Holokaustissa ja he  korostivat solidarisuuttaan juutalaisia kohtaan juutalaisten  vaatiessa oman kulttuurinsa ja koulutuksensa elvyttämisiä - kuitenkin   samalla puolustaen oman valtionsa  ukrainalaista luonnetta  asennoituen  "venäläistyttämistä" vastaan.
In the 1960s, however, Ukrainian intellectuals made an effort to help and understand the Jewish plight. Some Ukrainians tried to raise awareness about the atrocities that Jews experienced during the Holocaust. Though defending the Ukrainian character of their republic against “russification,” some Ukrainian intellectuals went out of their way to emphasize their solidarity with Jewish demands for the revival of Jewish culture and education.
  •  Ukraina  julistautui itsenäiseksi elokuussa 1991.  Useimmat juutalaiset äänestivät itsenäisyyden puolesta. Useaan otteeseen Ukrainan kansallisen liikkeen johtajat  ilmaisivat positiivisen asenteensa Ukrainan juutalaisia kohtaan ja yhteistyöhaluisuutensa. Tähän päämäärään pyrkien  pidettiin  Kievissä vuonna 1991 kansainvälinen konferenssi  ukrainalaisten ja juutalaisten välisistä  suhteista. Ukrainan presidentti Kravchuk osallistui  50-vuotis muistotilaisuuteen, joka pidettiin  Baby Yarissa surmattujen Kievin juutalaisten muistoksi ja  hän myönsi, että Ukrainan kansa kantaa osasyyllisyyttä juutalaisten tuhosta. Hän osoitti myös julkisesti paheksuvansa YK:n päätöstä pitää  siionismia rasismin ekvivalenttina, vaikka monet hänen omista  kansalaisistaan ovat sitä  mieltä.  .
Ukraine declared its independence on August 1991. Most of the Jews voted for independence. Several times, the leaders of the Ukrainian national movement expressed a positive attitude toward the Jews of Ukraine and the desire to work with them. To further that goal, an international conference was held in Kiev in 1991 on Ukrainian-Jewish relations. Ukrainian president Kravchuk commemorated the 50th anniversary of the mass murder of Kiev’s Jews at Baby Yar, and acknowledged the Ukrainian people’s share of guilt for the destruction of the Jews. He also showed support for the denunciation of the U.N. resolution equating Zionism with racism, a belief some of his citizens still held true.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar