Ukrainassa on Gammelsvensk by myös

UKRAINA ja Gammelsvenskby 

http://sv.wikipedia.org/wiki/Gammalsvenskby 

VALKOVENÄJÄN eteläpuolinen  maa on UKRAINA ja sielläkin on ruotsalaisia juuria. Tästä on ollut kesällä 2008  mainintaa Ruotsin lehdistössä. Ukrainalainen ruotsalaiskylä kuvataan Barbro Sollben tekstissä

http://gd.se/kultur/1.107236

GAMMELSVENSKBY-kylästä kerrotaan historiaa vuosilta 1937-1938, että ruotsalaisia katosi sieltä: 18 ruotsalaisen nimet ovat  muistokivessä. Heitä pidettiin kansanvihollisena, koska heillä oli ulkomaisia ystäviä. He kirjoittivat nimittäin Ruotsin ruotsalaisten sukulaistensa kanssa. Lehti näyttää valokuvan ANNA Sgalit -nimisestä henkilöstä, jonka isä Simon Simonsson oli eräs näistä  sinne ”rehabilitoiduista”.  Lilja Malmas lauloi  kylässä laulun ruotsalaisille kuninkaallisille  vieraille kesällä 2008..

”Njeper, Njeper, thö som rinder/ vär vår bi så stilla framm./

Ja sir ähn, hösch locken spinnder/ vär vår stuk me råhalskamm...”

Tällaista on vanhanruotsalaiskylän vanharuotsi.

Nykyruotsilla: ”Floden Djnepr som rinner förbi vår by,

där spindeln spinner vid vår stuga med tak av råghalm”.

(Romakloster, Gotland, Kristoffer ­Hoas 1931).

Tämä maalaiskylä missä monisäkeistöistä laulua laulettiin, oli nimeltään Zmejovka, Zmievka .Ruotsalainen nimi kylälle on Gammelsvenskby ja sen historia juontaa 1200-luvulta, kun ruotsalaiset kalastajat ja maanviljelijät asettuivat asumaan pitkin Eestin rannikkoa , mm Dagöhön. EESTI muuttui ruosalaiseksi territorioksi 1561, mutta Kaarle XII menetti balttilaiset alueensa Uudenkaupungi rauhassa 1721. Silloin hallinto koveni. Silloin noin tuhat dagöläistä muutti etelämpään. Keisarinna Katariina II Suuri oli luvannut heille valmiita peltoja, asuntoja ja muita etuja Dnjeprin varrella eteläisessä Ukrainassa, joka oli silloin juuri valloitettu turkkilaisilta. Se oli autioitunutta ja tarvitsi uutisviljelyä. Dagön ruotsalaiset vaelsivat 9 kuukauden ajan ja ryhmä väheni matkalla  huomattavasti ja kun se 1782 keväällä tullut  perille Svenskby-kylään. ei siellä ollutkaan mitään asuntoja ”Nu vära ve rätt narrandar”,  Nu blev vi ordentligt lurade. Niinpä aloitettiin kuin amerikkalaiset raivaajat preerialla. mutta maa oli viljavaa, antoisaa ahkeralle. Tiloja pystytettiin ja viidessä vuodessa kohosi kirkkokin. Vuonna 1782-1792 lisääntyi väestö 31 ruotsalaisella sotavangilla, joista muutama meni naimisiin kylän tyttöjen kanssa ja pysyi kylässä. 1800-luvun alussa syntyi naapurustoon saksalaisia kyliä ja ruotsalaiskylän asukkaat menettivät osan maitaan. Vuonna 1821 oli kylässä 200 asukasta. Vuonna 1850 vajaat 300. Kieli säilyi, samoin sadut ja säkeet, vuosittaisten juhlien viettoja kirkolliset tavat kuten kaste, konfirmaatio, häät ja hautajaiset. Lapsille opetettiin ruotsia, mutta tuskin kirjoitustaitoa tai laskutaitoa ruotsiksi. Muussa oli sopeuduttava paikallisiin seikkoihin, ja  elinkeinoihin  kuten kalastukseen ja maanviljelyyn sisämaaoloissa, jossa kesät olivat kuivat ja kuumat ja talvet kylmät.

KRIMIN SOTA 1850 ei onneksi koskenut juuri tätä kylää. Kouluihin tuli pakollinen ruotsinkieli, mutta samanaikaisesti toimi vapaaehtoinen ruotsinkielen opetus. VENÄJÄN VALLANKUMOUKSEN 1917 jälkeen sekä valkoiset tsaarin joukot että punaisten bolshevikkien joukot ryöstivät kylää.  Gammalsvenskby oli kylän nimenä tällöin. Siten oli  SISÄLLISSOTA, nälänhätäa ja neuvostohallintomuoto käsitti myös sen, että kulakkeja, suurmaanviljelijöitä, rangaistiin. Suurmaanviljelijä oli esim. sellainen jolla oli palkattua työväkeä ja tällaisia oli kylässä 40. Tästä seurasi, että miltei kaikki kylän asukkaat ottivat vastaan Ruotsin Punaisen Ristin tarjouksen Ruotsiin muutosta v 1929. 

 Gefle Dagblad 23.7. 1929:”Svenskbyborna komma hem”. Kyläläiset saapuivat eräänä yönä kahteen höyrylaivaan Dneprille, ja sitä myöten Ruotsiin. Prinssi Karl, Punaisen Ristin presidentti, otti heidät vastan Trelleborgissa ja useimmat päätyivät Gotlantiin. Mutta Ruotsissakin oli huonot ajat silloin. Aiemmin he olivat itsellisiä ja yhteisö, nyt heistä tuli työntekijöitä muille, kun heitä sijoitettiin eri tiloille opiskelemaan ruotsalaista maanviljelystä. Suurin osa sopeutui hyvin, mutta 1930-1931 palasi 243 kyläläistä takaisin Ukrainaan ruotsalaisiin mahdollisuuksiin pettyneinä ja ruotsalaisten kommunistien agitoimina. Kyse oli myös kaipuusta kotiin. Osa riikinruotsalaisiakin meni mukaan itään. Nyt he perustivat kolhoosin Gammalsvenskby-kylään ja nimi oli komea. Ruotsin kommunistinen puolue. Tästä ei tullut mitään ihannetilaa ja osa anoi oikeutta palata Ruotsiin, mutta ovi pysyi kiinni. Asia käsitettiin epälojaaliksi Neuvostoliittoa vastaan ja siitä seurasi senmukaisia rangaistuksia.

Ruotsalainen koulu korvatiin ukrainalaisella ja ruotsinopetus muutui iltapuhteeksi, mitä ei turvallisuuspolisi taas katsonut suopealla silmällä. Uskonnonopetus kiellettiin ja 7-päiväinen työviikko luotiin. Stalinin aikainen terrori kohtasi myös tätä kylää, mistä taas johtui, että natsisaksalaisten tullessa toisen maailmansodan päivinä Ukrainan valloituksen yhteydessä, pidettiin aluksi vapauttajina. Ruotsalaiskylän asukkaat toimivat tulkkeina ja autonkuljettajina saksan armeijalle.

Mutta 1943 kun saksalaiset pakotettiin peräytymään II maailmansodan  käydessä  he pakkosiirsivät kylän asukkaat ja ympäröivien saksalaiskylien asukkaat . Nämä ihmiset  asetettiin saksalaisiin ja puolalaisiin leireihin ja heistä tuli joko leirien sotilaita tai pakkotyöläisiä.

Tämä kurjuur ei loppunut ennen vuotta 1945, mutta nyt Neuvostomahti syytti ruotsinkyläläisiä tästä pakotetusta yhteistyöstä , mitä heillä oli ollut natsisaksalaisten kanssa ja syyttivät sitä maanpetokseksi ja moni passitettiin Siperiaan. Ne jotka pysyivät hengissä, pystyivät myöhemmin palaamaan kyläänsä, joka sillä välin oli kokenut hyvin kovia ja joissain vaiheissa 1940-luvulla oli ollut nälänhätääkin. Mutta vuonna 1949 oli runsas sato ja elämä alkoi elpyä.

Entä 1991? UKRAINA muuttui itsenäiseksi,  kun Neuvostoliitto purkautui 1991. Kommunistikolhoosi ja eräs muukin kyläyhteisö, Leniniksi nimetty, eivät tulleet toimeen omin voimin. 1980-luvun keskivaiheille asti oli tämä Gammalsvenskby ulkomaalaisilta kiellettyä aluetta. Mutta nykyisin on turistimatkoja Krimille, Mustalle Merelle ja niihin kuuluu tässä kylässä käyminen, ja siellä on vielä muutama yli  70-80 vuotias, jolle ruotsi on toisena äidinkielenä ukrainan ohella. Siellä kylän ortodoksikirkossa kuulee laulettavan kesäisin ruotsalaista laulua Härlig är Jorden. Jopa kirkon ortodoksipappi lauloi ruotsiksi. Vuoden  2008 elokuussa kirjoitettu artikkeli mainitsee, että ehkä tämä seurakunta saa laulaa Ruotsin Kuningasparille, joka tekee sen vuoden ) syksyn osalle suunniteltua Ukrainan matkaa. Arveltiin että kuningaspari tulee Dnjepriä myöten höyrylaivalla. 25 elokuuta 2008 http://gd.se/kultur/1.107236 ) 

3.10.2008 14:40 viikolla oli Ruotsin kuningasparin UKRAINAN vierailu.