Tshekkia: Jiri ja Dagmar Fiedler, Z"L

JPost  tells:
Police in Prague are investigating the murder of Jiri Fiedler, an influential researcher on Jewish heritage in the Czech Republic.

Fiedler, 78, and his wife, Dagmar, 83, were found dead in their apartment last month, but news reports at the time did not reveal their names.

Reports said the murders were believed to have occurred around the end of January, but their bodies were not discovered until mid-February.

Fiedler, who was not Jewish, began documenting Jewish heritage sites in what is now the Czech Republic in the 1970s, riding his bicycle to remote towns and villages to photograph and describe abandoned Jewish cemeteries and former synagogues, rabbis’ homes, Jewish schools and other sites that stood in ruins or were transformed for other use.
 http://www.timesofisrael.com/topic/jiri-fiedler/
 http://www.memorialscrollstrust.org/news-events/mr-mrs-jiri-fiedler-zl/

Helsingin Sanomat pui Ukrainan mellakan juuria

http://www.hs.fi/ulkomaat/Analyysi+Ven%C3%A4j%C3%A4+l%C3%B6ysi+Ukrainasta+fasistis-islamistisen+salaliiton/a1394178939194?ref=hs-top4-4

Ukrainan juutalaiset kansalaiset pohtivat tilannetta

Jerusalem Post tänään  7 maaliskuuta 2014 (Sitaatti)

Chief rabbi asserts Ukrainian Jews will not run away if war breaks out with Russia

By SAM SOKOL

03/05/2014 22:19

Rabbi Jacob Dov Bleich tells the 'Post' that Jewish seminary students are traditionally exempt from conscription in the Ukraine.

Armed men stand outside of Ukraine border post Photo: REUTERS

Ukrainian Jews will not run away to avoid military service if an open confrontation breaks out with Russia, the country’s chief rabbi told The Jerusalem Post on Wednesday.
Responding to an Israeli media report that yeshiva students in Kiev had received mobilization orders and were considering the best way to leave the country to avoid service, Rabbi Jacob Dov Bleich said that while everybody is required to register for the draft, seminary students are traditionally exempted, and that it is unlikely that they will be called upon to fight.
According to a news report in Ma’ariv on Tuesday, several students from Bleich’s community, among others, received their orders as part of a wider mobilization in preparation for a potential conflict with Russia, which has occupied the Crimean peninsula in the wake of Ukraine’s recent political instability.
Members of the community will “do what they have to do,” he asserted. They are “not running away. A lot of it is a lot of baloney and PR to get in the press.
“It’s not right for people to make statements that Jews will run if there will be a war. The Jews didn’t run during the Maidan [protests] and were represented on both sides of the barricades. They are a part of this society.”
Despite several anti-Semitic incidents having occurred since mass protests shook the capital of Kiev three months ago, including two beatings and the firebombing of a synagogue, Bleich asserted that the current situation in Ukraine is “critical but stable.”
The Jewish community feels safer than it did a week ago but not quite as secure as before the protests, he said.
Taking the recent attacks out of context, he continued, makes things seem worse than they are.
While the attacks did occur and are “very serious,” it is not possible to speak with any certainty of a rise in anti-Semitism, he believes.
“In a context of revolution and lawlessness, things happen,” he added, stating that it is currently impossible to know whether the attacks against Jews were provocations by the government meant to make the protesters look like anti-Semites, the natural result of anarchy in the streets or signs of a larger trend.
“We can’t blow it out of proportion and say Jews are being attacked all over,” he said. “There is no reason for panic.”
Bleich also castigated Alexander Boroda, the president of the Federation of Jewish Communities of Russia, who earlier this week told the Post that Bleich’s outspoken opposition to the Russian occupation of Crimea was counterproductive.
Urging Bleich to remain silent, Boroda declared that “Jews and rabbis should stay away from politics.”
In response to Boroda’s comments, Bleich said that he tries not to mix into Russian politics and expects the same of his Russian counterparts.
Besides, he added, “this isn’t politics, it’s a moral issue.”
“All I’m doing is supporting this country for its quest of a normal democratic society without any outside interference,” he said, citing the rampant corruption and, ultimately, violence that characterized the recently ended regime of president Viktor Yanukovich.
“Corruption and shooting people in the streets and the breakup of my country is not politics, and it affects all the Jews of Ukraine.”
Ukrainian MP Oleksandr Feldman, the leader of another Jewish communal organization, is scheduled to brief Israeli officials on the current crisis and to lobby for support on Sunday.

Nuoret tietävät nyt kaiken Suomen historiasta ja englanniksikin totuudet ovat saatavilla.

Kuulin tytttäreltäni, että  nyt on Suomesta oikein professorin kirja kirjoitettu englanniksi ja siinä on kaikki totuus Suomen sotahistoriasta.  -- Yleensä se onkin   kaikkein nuorin sukupolvi viisaita, jotka kaiken tietää. .  Onkohan kysymys Silvennoisesta? Tyttäreni lupasi ostaa minulle kirjan päivälahjaksi seuraavalla kertaa että saan tietää, mitä maassani on oikeasti tapahtunut sodan aikana.
Tarkastin minkä ikäinen nuori professori on kirjan kirjoittanut. Varmaan on kyseessä vuonna 1989 syntynyt . Oula Silvennoinen. Nuori mies on nyt 25 vuotias  Nykyisellä tutkimustekniikalla, ahkeruudella ja johdonmukaisuudellan   voi luonnollisesti saada paljon dokumentoitua  arkistoista, jotka vasta viime aikoina on voitu avata.  Sodan aikana oli lisäksi paljon kirjallisuutta, jota oli jo painettu, mutta  ne muuttuivat kielletyiksi, kuitenkin  ne olivat tavallisen kansalaisen hankittavissa jotain tietä kuitenkin.  Tietysti oli valtiolliset arkistot, josta tavallinen kansa ei tiennyt mitään ja jos oma valtio aukaisee arkistoja, sieltä löytyy  se, mitä on aikakirjoissamme on kirjoitettuna ja arkistoituna. Todellakin voi sanoa että nuori mies on tehnyt jättimäisen työn. Samaa jättimäistä asian hallintaa on myös  H Krögerin- Paula Junttilan kirjassa joka mahdutti yhden kirjan kansien sisään Euroopan juutalisten historian  taitavalla  komprimoinnilla.  Täytyypä todellakin odottaa sitä kirjaa  suomesta, jos joku tosiaan saa yhden kirjan kansien väliin jotakin olennaista. Ei ole mikään lymmeli, joka on asian koonnut.
https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/sv/persons/oula-silvennoinen%28d485b954-b0b0-48cb-85c3-36c1e2a6f202%29/projects.html


Wikipedia kertoo seuraavaa.

Einsatzkommando Finnland
Einsatzkommando Finnland, viralliselta nimeltään Einsatzkommando der Sicherheitspolizei und des SD beim AOK Norwegen, Befehlsstelle Finnland, oli toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan Pääturvallisuusvirasto RSHA:n alainen turvallisuuspoliisin erikoisyksikkö, joka toimi Pohjois-Norjassa ja Pohjois-Suomessa jatkosodan aikana. Samanlaisia Einsatzgruppen-komennuskuntia toimi myös muualla Saksan itärintamalla.^[1] Suomessa yksikön tehtävänä oli etsiä ideologiset ja rodulliset viholliset ja sellaisiksi katsotut henkilöt sotavankien keskuudesta ja surmata nämä.^[1][2] Yksikköä komensi aluksi SS-Obersturmbannführer Gustav vom Felde,^[3] sekä kevättalvesta 1942 lähtien SS-Untersturmführer Wilhelm Laqua.^[4] Yksikkö käsitteli vankejaan kahdella saksalaisella sotavankileirillä, nämä olivat Stalag 322,^[5] Norjan Elvenesissa ja toinen, Stalag 309 Sallassa,^[6] alueella joka on nykyisin osa Venäjää.^[7] Sallassa toimineessa työleirissä myös 43 Suomen juutalaispakolaisista oli ennen heidän siirtoaan Suursaareen.<sup>[8][9]

//  6.3. 2014 Oma kommenttinit: 
Pauli Huhtalan kirjan mukaan (1948) Saksan  Jäämeren rintamalle oli keskitetty kenraalieversti von Falkenhorstin 21. armeijaryhmä alueelle Petsamo-Salla:  http://ww2db.com/person_bio.php?person_id=644

Siihen kuului  mm. Vuoristoarmeijakunta Norwegen 
 ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Sch%C3%B6rner) ,
 komentaja , kenraali Dietl (http://fi.wikipedia.org/wiki/Eduard_Dietl) ,
 36. armeijakunta, komentaja kenraali Feige
http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Hopeakettu, 
5. ilma-armeja, komentajana kenraali Stumpff. 
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Hans-J%C3%BCrgen_Stumpff 
 //</sup>

Sisällysluettelo

• 1 Suomalaisten yhteistyö yksikön kanssa
• 2 Aiheen tutkimus
• 3 Katso myös
• 4 Lähteet
  • 4.1 Viitteet
• 5 Aiheesta muualla

Suomalaisten yhteistyö yksikön kanssa

Valtiollinen poliisi (Valpo) asetti Einsatzkommando Finnlandin käyttöön toistakymmentä henkilöä, jotka erottelivat ja kuulustelivat sotavankeja Sallan leirillä. Kirjallisten ohjeiden mukaan tehtävänä oli erotella tiedustelulle hyödylliset vangit ja muut tuli teloittaa. Kuulustelijoilla oli valta valita ammuttavat vangit, teloittajina toimivat pääasiassa saksalaiset sotilaspoliisit. Osan suomalaisvirkailijoista tiedetään osallistuneen yksittäistapauksissa vankien teloituksiin ainakin pakoyritysten yhteydessä. Yleensä suomalaiset eivät kuitenkaan osallistuneet varsinaiseen tappamiseen, vaikka olivatkin osa teloituksiin johtanutta komentoketjua.^[3][7] Valpossa toiminnasta jätettiin tarkoituksellisesti asiakirjat laatimatta.^[10]
Sen lisäksi että Valpo asetti virkailijoita yksikön käyttöön, Suomen puolustusvoimien päämajan alainen valvontaosasto luovutti lokakuun 1941 ja syyskuun 1942 välillä suomalaisilta vankileireiltä yhteensä 520 neuvostosotavankia Einsatzkommando Finnlandille. Perusteena luovutuksille oli, että Valpo arvioi sotavangit aktiivikommunisteiksi, tai etnisesti juutalaisiksi. Luovutetuista mahdollisesti 49 vankia oli juutalaisia.^[1] Saksalaiset ilmeisesti teloittivat suomalaisten luovuttamat sotavangit välittömästi.^[3][7]
Saksalaisten hyökkäyksen pysähtyessä uusien sotavankien määrä laski nopeasti. Yksikkö lakkautettiin loppuvuodesta 1942.^[7] Vankileirit Stalag 309 ja 322 toimivat kuitenkin vielä vuoteen 1944.^[10]

Aiheen tutkimus

Einsatzkommando Finnlandin toiminnan toi julkisuuteen Oula Silvennoinen väitöskirjassaan, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa 27. syyskuuta 2008.^[1][11] Tutkimus perustuu Etsivän keskuspoliisin ja Valpon arkistojen analyysille, sekä Saksan, Viron, Ruotsin, Latvian ja Yhdysvaltain arkistoista löytyneeseen uuteen aineistoon.^[10] Tutkimus on osa valtioneuvoston kanslian aloittamaa tutkimushanketta sota-ajan vankiluovutuksista.^[7] Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-55 on Kansallisarkiston tutkimushanke, jonka tarkoituksena on selvittää sodanaikaisia sotavankikuolemia suomalaisilla sotavankileireillä, Saksan kanssa toteutettuja ihmisluovutuksia ja -vaihtoja sekä sodanjälkeisiä luovutuksia ja palautuksia Neuvostoliittoon. Tutkimushankkeen käynnisti 2003 julkaistun Elina Sanan teoksen Luovutetut aikaansaama kiinnostus erityisesti ulkomailla.^[12]

Katso myös

• Komissaarikäsky
• Einsatzgruppen
• Suojelupoliisi

Lähteet

Silvennoinen, Oula: Salaiset aseveljet - Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944. Keuruu: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21501-1. (suomeksi)

Viitteet

1. ↑ Jump up to: ^{a b c d} Silvennoinen, Oula: Salaiset aseveljet : Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, historian laitos 2008. Väitöskirjan tiivistelmä (viitattu 20.9.2008)
2. Jump up ↑ Raimo Torikka: Valpo toimi saksalaisten kanssa yhteistyössä Sallan teloitusleirilläYLE Lapin Radio 27.09.2008 (viitattu 6.10.2008)
3. ↑ Jump up to: ^{a b c} STT/Nikkilä-Kiipula, Eeva:Väitös: Valpo syyllistyi sotarikoksiin jatkosodan aikana Aamulehti (viitattu 20.9.2008)
4. Jump up ↑ Silvennoinen, sivu 262
5. Jump up ↑ Stalag, lyhenne sanoista Stammlager für kriegsgefangene mannschaften und Underoffiziere, suom. sotavankileiri miehistölle ja aliupseereille
6. Jump up ↑ Lars Westerlund: Sotasuhdanteet ja neuvostosotavankien asema Suomessa 1941-44 (kappale Saksalaisten pragmaattinen suhtautuminen neuvostosotavankeihin Pohjois-Suomessa) Suomi-Venäjä-Seura. Viitattu 2.10.2008.
7. ↑ Jump up to: ^{a b c d e} Ilkka Ahtiainen: Aseveljet ja rikostoverit. Helsingin Sanomat, 28.9.2008, s. D 4-5. Helsinki: ISSN 1239-257X. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.9.2008.
8. Jump up ↑ Hannu Rautkallio, Suomen juutalaisten aseveljeys, Tammi, Helsinki-Jyväskylä, 1989
9. Jump up ↑ Eva Latvakangas: Kapulana Gestapon rattaissa. Turun Sanomat, 8.6.2003. Turku: Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.10.2008.
10. ↑ Jump up to: ^{a b c} Arto Murtovaara: Sotavankeja ammuttiin pohjoisessa. Kaleva, 28.9.2008, s. 10. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. ISSN 0356-1356.
11. Jump up ↑ Väitös: Valpo surmasi jatkosodassa saksalaisten rinnalla, Helsingin Sanomat 19.9.2008 (viitattu 27.9.2008)
12. Jump up ↑ Kansallisarkisto: Luovutukset. Arkistolaitos 2004.

Aiheesta muualla

• Salaiset aseveljet : Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944 - Väitöskirjan tiivistelmä Helsingin yliopisto
• Aseveljien salaisuus – Karjalainen
• Suomalaiset tappoivat natsien vihollisia - Sisuradio
• Valpo toimi saksalaisten kanssa yhteistyössä Sallan teloitusleirillä - Yleisradio
• Suomalaiset tekivät synkkyyden töitä - Jukka Tarkka Helsingin Sanomat 24.9.2008.
• Sotavankeja ammuttiin pohjoisessa - Arto Murtovaara. Kaleva. 28.9.2008.
• "Suomen poliisi auttoi Gestapoa Finnmarkissa" – Ulkoasiainministeriö 16.1.2004

JTA linkki

http://www.jta.org/2014/01/14/news-opinion/world/hebrew-teacher-assaulted-in-possible-anti-semitic-attack-kiev

Ukrainan juutalaisesta yhteisöstä: Talteen linkkiotsikoita.

Learn More - Cities of Ukraine:
Belz | Berdichev | Donetsk | Dubno | Kharkov | Kiev | Lugansk | Lvov | Odessa | Skole | Tarnopol | Uman | Vishnevets | Zastavna
SEE ALL CITIES

- Early History
- Rise of Polish-Lithuanian Jewry
- Chmielnicki Massacre
- Indepenent Ukraine & Jewish Autonomy
- After World War II
- Modern Jewish Community
- Battles with Anti-Semitism

Lähteitä:
Sources: “Antisemitism World Wide 2000-1” Ukraine.
“All Ukrainian Jewish Congress” The Jewish Community of Ukraine.
“Embassy of Ukraine” Life of Jews in Ukraine.
Encyclopaedia Judaica. © 2008 The Gale Group. All Rights Reserved.
“Gates to Jewish Heritage” The Chmielnicki Atrocities.
“Gates to Jewish Heritage” The Chmielnicki Massacres of 1648-49.
“Gates to Jewish Heritage” The Rise of Polish-Lithuanian Jewry.
Pike, Kelvin. “Hagshama: Department of the World Zionist Organization” The Khazars.
“Population of Ukraine: Your Source of Demographic Information” Population of Ukraine.
Romanowski, Daniel. “History of Ukraine” Jewish History of Ukraine.
“Religious Information Service of Ukraine” Jewish Communities.
“Union of Councils for Jews in the Former Soviet Union” Jewish Life.
“The Vinnitsa City Jews Community” The town of Vinnitsa.

Ukrainan nykyjuutalainen yhteisö

• Vuonna 1989 Neuvostoliiton väestönlaskennassa asui Ukrainassa 487 000 juutalaista. Kun Neuvostoliitto luhistui,  80 % juutalaisyhdyskunnista muutti maasta. On tehty yrityksiä elvyttää uudelleen Ukrainan juutalaista yhteiskuntaa, joka oli  2005-vuonna   80 000 henkilöä. ( Encyclopedia Judaica, 2. p., vol 209.  Nykyisellään yhteisö   on muodostanut 40 uskonnollista yhdistystä ja rakentantanut  24 synagogaa.  Ukrainan sisällä luodut juutalaiset järjestöt ovat perustaneet rahastoja, joilla autetaan juutalaisia yhdyskuntia, edistetään juutaisten  osallistumista politiikkaan, edistetään juutalaista koulutusta ja   pystytetään mistomerkkejä Holokaustissa surmattujen muistolle

In 1989, a Soviet census counted 487,000 Jews living in Ukraine. Since the collapse of the Soviet Union, 80% of the Jewish community has emigrated. Efforts have been made to revive the Jewish community in Ukraine, which numbered 80,000 in 2005 (Encyclopaedia Judaica, Second Edition, Volume 20).Today, the community has formed 40 religious societies, and built 24 synagogues. Jewish organizations created within Ukraine have been raising funds for relief within the Jewish community, promoting Jewish participation in the political system, furthering Jewish education, and building memorials to commemorate those who perished during the Holocaust.

•  Jälleen kerran on juutalainen elämä kokemassa  nousukautta. Vuodesta 1993 juutalaisväestö on laajentunut järjestömäärältään noin 25 organisaatioon ja ne sijoittuvat noin 80 kaupunkiin.  Näihin kuuluu  Ukrainan juutalainen kongressi, Ukrainanjuutalaisten seurakuntien ja järjestöjen  liitto, Koko-Ukrainan juutalaisten kongressi, Ukrainan juutalaisten neuvosto ja Chabad Lubavitch-liike. Ukrainan valtio tunnustaa nyt  juutalaiset kulttuuri- ja uskontoinstituutiot, joihin kuuluu 14 juutalaista koulua, 11 jeshivaa ja 70 hebrealaista koulua.Ukrainan päärabbiiniksi on nimetty   amerikkalainen rabbi Yankel Blau.  Osittaisena sovituksena  menneistä rikoksista on Ukrainan hallitus palauttanut 20 synagogaa juutalaiselle yhteisölle ja hyväksynyt lainsäädännön, jolla palautuu kaikki takavarikoitu  uskonnollinen  muistomateriaali   juutalaisille johtajille.

Jewish life is once again, on the upswing. Since 1993, the Jewish population has expanded its organizational numbers to roughly 250 organizations, located in more than 80 cities. Some of these organizations include the Ukrainian Jewish Congress, the Association of Jewish Communities and Organizations of Ukraine, the All-Ukrainian Jewish Congress, the Jewish Council of Ukraine, and the Chabad Lubavitch movement. The state now recognizes Jewish cultural and religious institutions, including 14 Jewish day schools, 10 Yeshivot, and 70 Hebrew and Sunday schools. An American rabbi, Yankel Blau, was named chief rabbi of Ukraine. To partially atone for past transgressions, the Ukrainian government has returned 20 synagogues to the Jewish community and has passed legislation to return all confiscated religious memorabilia over to Jewish leaders.

•  Kievin juutalainen yhteisö-vaikka onkin vähentynyt sitten 1990-luvun-  on nähnyt myös  nousukauden senjälkeen kun  Ukrainan päärabbinaatti asettui sinne ja siellä aukaistiin juutalainen   päiväkoulu. Nyt kaupungissa on kolme uutta seurakuntaa, kolme juutalaista sanomalehteö ja kaksi   juutalaista   amamttiteattariyhtiöta. Kansainvälinen Salomo-Yliopisto, Ukrainan ensimmäinen juutalainen yliopisto, avattiin Kievissä syksyllä 1993. Kievin ja Odessan yliopistoihin  on perustettu hebrean opintojen  tiedekuntaosastoja. Menestyviä   suuria ja aktiivisia juutalaisia yhteisöjä on Harkovassa, Odessassa ja Dnepropetrovskissa.

The Jewish community in Kiev, though diminished since the 1990's, has seen an upswing since it became the seat of the Ukrainian chief rabbinate and the opening of a Jewish day school (Encyclopaedia Judaica, Second Edition, Volume 12). The city now has three new congregations, three Jewish newspapers and two professional Jewish theater companies. The International Solomon University, the first Jewish university in Ukraine, opened in Kiev in the fall of 1993. Hebrew studies departments have been established at the Universities of Kiev and Odessa. Large and active Jewish communities are thriving in Kharkiv, Odessa and Dnepropetrovsk.

•  Vuoden 2004 loppupuolella avattiin Saporosjessa juutalainen yhteiskunnallinen kompleksi, johon kuuluu teatteri, voimistelusali, kosherkeittiö, kirjasto, juutalainen koulu,  lastentarha, orpokoti ja hyväntekeväisyyskeskus ja tämä palvelee  kaupungin 15 000- 10 000 juutalaista. Huhtikuussa 2005  vihittiin uudelleen käyttöönsä Egie Kapai-synagoga reformijuutalaisuuden temppelinä  Krimin niemimaan Eupatorian kaupungissa - oli kulunut jo vuosikymmeniä  kommunistiajasta, jolloin synagoga  oli suljettuna.  Synagogan vihki  Rabbi Alex Dukhovny  Ukrainan reformijuutalaisten liikkeen johtaja  paikallisten poliitikkojen osallistuessa tilaisuuteen. Synagoga oli perustettu vuonna 1912 ja se palautettiin juutalaiselle seurakunnalle 1999. Synagoga rekonstruoitiin uudelleen  niillä  lahjoitetuilla varoilla, joita oli saatu Lontoosta Leo Bäck Bnei Brith rahastolta , Edistyksellisen juutalaisuuden maailmanliitolta, Amerikanjuutalaisten yhteistyö- ja avunantokomitealta ja paikallisilta  sponsoreilta. Noin sata kaupungin kahdeksastasadasta juutalaisesta kuuluu  paikalliseen reformiseurakuntaan.

In late 2004, a new Jewish community complex opened in Zaparozhye with a theater, gym, kosher kitchen, library, Jewish school, kindergarten, orphanage, and welfare center to serve the estimated 15,000-20,000 Jews in the city.

In April 2005, the historic Egie Kapai synagogue was rededicated as a Reform temple in the town of Evpatoria in the Crimean Peninsula. decades after it was closed by the Communist Party. The synagogue was dedicated by Rabbi Alex Dukhovny, leader of the Reform movement in Ukraine, in the presence of local politicians. The synagogue was founded in 1912 and was returned to the Jewish community in 1999. It was reconstructed using funds donated by the Leo Baeck B’nai Brith Lodge in London, the World Union for Progressive Judaism, the American Jewish Joint Distribution Committee and local sponsors. Some 100 of the city’s 800 Jews are affiliated with the local Reform congregation.

•  Huolimatta tästä  kasvusta Ukrainan juutalaiset yhteiskunnat  kohtaavat  suuria haasteita, kuten vanhusten  äärimmäinen elintarvikkeitten  puute , keski-ikäisten työttömyys ja messiaanisten juutalaisten ryhmien  tungetteleva käännytystyö

Despite this growth, however, Ukrainian Jewish communities still face major challenges: extreme food shortages for the elderly, middle-aged unemployment and the encroaching threat posed by proselytizing Messianic Jewish groups.

 https://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/vjw/ukraine.html

Ukrainan juutalaiset II maailmansodan jälkeen

• Toisen maailmansodan aikana osia Ukrainan väestöstä teki yhteistyötä natsien kanssa juutalaisten  tuhoamiseksi miehitetyn Ukrainan alueellla. II maailmansodan jälkeen  Nikita Hrutshevin  hallitessa Ukrainaa  ukrainanjuutalaiset, jotka olivat  paenneet Neuvosto-Aasiaan  natsimiehityksen aikana, alkoivat hitaasti palata ja  vaativat takaisin kotinsa , omaisuutensa ja työnsä. Ukrainalaiset, jotka  olivat jääneet paikoilleen, olivat nyt vihamielisiä palaavia juutalaisia kohtaan.  Jälleen kerran hallitus kieltäytyi  puuttumasta   venäläisten ja juutalaisten välisiin konflikteihin. Niinpä   tuli kaikkialla pintaan antisemitismiä- jopa kansan kaunokirjallisuudessa ja taiteessa ja  politiikassa läpikotaisin..

During World War II, parts of the Ukrainian population collaborated with the Nazis in exterminating the Jews in occupied Ukraine.

After World War II, under Nikita Khrushchev’s rule over Ukraine, Ukrainian Jews who fled to Soviet Asia during the occupation slowly returned to reclaim their homes, possessions and jobs. The Ukrainians who remained in the communities were hostile to the returning Jews. The government, once again, refused to interfere in the conflicts between the Russians and the Jews. As a result, anti-Semitic sentiments surfaced everywhere — in the nation’s literature and art, and through political propaganda.

•  Tällainen antisemitistinen ilmapiiri vallitsi Ukrainassa  sodanjälkeisenä ajanjaksona. Vain muutaman synagogan sallittiin toimia, mute nekin  oli  salaisen poliisin tarkoin silmälläpitämiä. 

This anti Jewish atmosphere prevailed it Ukraine during the postwar period. Only a few synagogues were allowed to remain opened, but even these were under close watch by the secret police.

•   Kuitenkin 1960-luvulla  Ukrainan valistuneitten taholta  pyrittiin auttamaan ja ymmärtämään juutalaisten ahdinkoa  Eräät ukrainalaiset  halusivat  saattaa  ihmisten tietoon , mitä  hirvittävyyksiä juutalaiset  kokivat Holokaustissa ja he  korostivat solidarisuuttaan juutalaisia kohtaan juutalaisten  vaatiessa oman kulttuurinsa ja koulutuksensa elvyttämisiä - kuitenkin   samalla puolustaen oman valtionsa  ukrainalaista luonnetta  asennoituen  "venäläistyttämistä" vastaan.

In the 1960s, however, Ukrainian intellectuals made an effort to help and understand the Jewish plight. Some Ukrainians tried to raise awareness about the atrocities that Jews experienced during the Holocaust. Though defending the Ukrainian character of their republic against “russification,” some Ukrainian intellectuals went out of their way to emphasize their solidarity with Jewish demands for the revival of Jewish culture and education.

•  Ukraina  julistautui itsenäiseksi elokuussa 1991.  Useimmat juutalaiset äänestivät itsenäisyyden puolesta. Useaan otteeseen Ukrainan kansallisen liikkeen johtajat  ilmaisivat positiivisen asenteensa Ukrainan juutalaisia kohtaan ja yhteistyöhaluisuutensa. Tähän päämäärään pyrkien  pidettiin  Kievissä vuonna 1991 kansainvälinen konferenssi  ukrainalaisten ja juutalaisten välisistä  suhteista. Ukrainan presidentti Kravchuk osallistui  50-vuotis muistotilaisuuteen, joka pidettiin  Baby Yarissa surmattujen Kievin juutalaisten muistoksi ja  hän myönsi, että Ukrainan kansa kantaa osasyyllisyyttä juutalaisten tuhosta. Hän osoitti myös julkisesti paheksuvansa YK:n päätöstä pitää  siionismia rasismin ekvivalenttina, vaikka monet hänen omista  kansalaisistaan ovat sitä  mieltä.  .

Ukraine declared its independence on August 1991. Most of the Jews voted for independence. Several times, the leaders of the Ukrainian national movement expressed a positive attitude toward the Jews of Ukraine and the desire to work with them. To further that goal, an international conference was held in Kiev in 1991 on Ukrainian-Jewish relations. Ukrainian president Kravchuk commemorated the 50^th anniversary of the mass murder of Kiev’s Jews at Baby Yar, and acknowledged the Ukrainian people’s share of guilt for the destruction of the Jews. He also showed support for the denunciation of the U.N. resolution equating Zionism with racism, a belief some of his citizens still held true.

Ukrainan lyhyt itsenäisyys 1918 - 1920

 Itsenäisen Ukrainan aikaa ja juutalainen kansallinen autonomia

• Vuoden 1917 lokakuun  vallankumouksen ja kansalaissodan  jälkeen lähti  yli 300 000 juutalaista Ukrainasta Neuvostoliiton muihin osiin,  mutta joitain heistä jäi jäljelle Ukrainaan.  Ukrainan juutalaisten elämässä jakso 1917  maaliskuusta    vuoden 1920 elokuuhun  on aivan om erikoinen  lukunsa.  Ukrainalaiset perustivat kansallisen neuvostonsa (Rada) , joka julisti Ukrainan eronneen Venäjästä 1918. Tämä episodi päättyi elokuussa 1920, kun Puna-Armeija sai päätökseen Ukrainan valloituksensa.

After the October 1917 Revolution and the civil war, more than 300,000 Jews left Ukraine for other parts of the Soviet Union. But some Jews stayed. The period from March 1917 to August 1920 constitutes a special chapter in the history of the Jews of the Ukraine. The Ukrainians established a National Council (Rada), which in January 1918 proclaimed the separation of Ukraine from Russia; this episode came to an end in August 1920, when the Red Army completed the conquest of the Ukraine.

•  Sinä jaksona Ukrainan  kansallisliike yritti saada aikaan sopimusta juutalasten kanssa.  He  solmivat suhteita Itä-Galitsian  siionismin johtajiin ja punnitsivat  heidän kanssaan yhteisesti  taistelua  puolalais-intressejä vastaan Ukrainassa.   Juutalaisilla oli edustuksensa Radassa ( 50 delegaattia)  ja juutalaisasioitten  sihteeristö perustettiin  heinäkuussa 1917 ja  laadittiin laki  kansallisista vähemmistöistä, jotka saivat "henkilökohtaisen kansallisen autonomian" ja näihin kuului myös juutalaiset.

During this period the leaders of the Ukrainian nationalist movement attempted to reach an agreement with the Jews. They established relations with the leaders of Zionism in eastern Galicia and jointly waged a struggle against Polish aims in the Ukraine. Jews were represented in the Rada (with 50 delegates), a secretariat for Jewish affairs was established (July 1917), and a law passed on "personal national autonomy" for the national minorities, among which, the Jews were included.

•  Juutalainen ministeriö  sai läpi lain, joka  huolehtisi  yhteiskuntien hallinnollisten   elinten  demokraattisista vaaleista. Muodostetiin juutalainen kansallisneuvosto.  Väliaikainen Ukrainan juutalaisten  kansallinen  nevosto oli kutsuttu  koolle marraskuussa 1918.  Nämä instituutiot olivat kuitenkin lyhytaikaisia  Jo heinäkuussa 1918 autonomia lakkautettiin , juutalainen ministeriö purettiin ja pogromit alkoivat taas-  Ukrainan hallituksen  panematta tikkua ristiin   juutalaisväestön turvallisuuden varmsitamiseksi.   Juutalaisia kohtaan osoitettu positiivinen asenteen muutos  oli  kuitenkin petos, jonka avulla  vain varmistettiin   juutalaisten puolueitten avustus  täydellisessä irtautumsiessa Venäjästä.

The Jewish ministry passed a law providing for democratic elections to the administrative bodies of the communities , a Jewish National Council was formed, and the Provisional National Council of the Jews of the Ukraine was convened in November 1918.
These institutions, however, were short-lived. In July 1918, the autonomy was abolished, the Jewish ministry was dissolved and the pogroms which then took place – without the Ukrainian government taking any effective measures to assure the security of the Jewish population – proved that the whole of this project had been directed more at securing the assistance of the Jewish parties in order to achieve complete separation from Russia than at really developing a new positive attitude toward the Jews.

https://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/vjw/ukraine.html

Chmielnickin joukkosurma 1648- 1649. Kasakkahirmuvallan aika ja pogromit.

• Kasakat halusivat vapauttaa Ukrainan alueen Puolan ylivallasta ja he pyrkivät  hallitsemaan ukrainaa. Vuonna  1648 kasakat   Bohdan Chmielnickin johtamana alkoivat  agitoivan   kampanjasarjansa  yllyttäen väen   juutalaisia vastaan. Chmielnicki  julisti kansalle, että puolalaiset olivat myyneet heitä  orjiksi " kirottujen juutalaisten käsiin " Tällaisen ajatuksen ärsyttäminä  kasakat  murhasivat  kymmeniä tuhansia juutalaisia vuosina 1648- 1649 sodassa, joka  oli sen ajan  pahin sota. 

The Cossacks, meanwhile, wanted to free Ukraine from Polish domination — and sought to rule Ukraine. In 1648, the Cossacks, led by Bohdan Chmielicki, began a series of campaigns by instigating the uprising of the Cossacks against the Jews. Chmielicki told people that the Poles had sold them as slaves “into the hands of the accursed Jews.” Angered by this notion, the Cossacks massacred tens of thousands of Jews during 1648-1649, in a war that would later be considered among the worst of that time period.

•  Moni puolanjuutalainen  pakeni maasta, mutta  useimmat surmattiin raakalaismaisesti.  Joukkosurma oli tuhoava - sekä lukumääräisesti että muulta vaikutuksesltaan. Juutalaisten historiankirjojen mukaan kuolleitten lukumäärä  nousi lähes sataan tuhanteen (100 000) ja  lähes 300 juutalaista yhteiskuntaa  tuhoutui. Kasakoiden julmuus oli  sitä luokkaa, että moni juutalainen mieluummin  meni  myytäväksi  orjaksi  Krimin tataarien alaiseen  vankeuteen. Tämä katastrofi, joka  tunnetaan nimellä  Hukuttava tulva ( Deluge),  aiheutti  tuhon sekä juutalaisväestölle että  muulle väestölle kapinavuosien, invaasion ja sotien  aikana . Maata kohtasi  nälkänhätä ja  epidemiat.

Many Polish Jews fled the country, but most were brutally murdered. The massacre was devastating — both in numbers and effect. According to Jewish chronicles, the death toll reached approximately 100,000, and nearly 300 Jewish communities were destroyed. Cossack cruelty was so great that many Jews preferred to flee to captivity under Crimean Tartars, to be sold as slaves. The Deluge, as the catastrophe came to be known, brought devastation to both the Jews and the general population during the years of insurrection, invasions and wars. Famine and epidemics swept through parts of the country.

•  Alla seuraa katkelmia  silminnäkijän  muistiinpanoista niistä kauheuksista, joita tapahtui Mogilassa, Zaslavissa ja Nemirovissa 1648- 1651 aikaan.

The following excerpts describe eyewitness accounts of the atrocities that took place in the regions of Mogila, Zaslav, and Nemirov, between 1648 until 1651.

•  MOGILA- nimisessä kaupungissa he (kasakat) teurastivat 800  kansan arvomiestä vaimoineen ja lapsineen sekä 700 juutalaista vaimoineen ja lapsineen. Jotkute he leikkelivät  paloiksi, toisten  he käskivät kaivaa  haudan, jonne juutalaiset vaimot ja lapset heitettiin ja  haudatiin  elävältä. Juutalisille annettiin kivääreitä  ja heidät käskettiin tappamaan toisensa-- Sitten he kertyivät nuorten juutalaisnaisten ympärille ja kun nämä koettivat päästä pakoon, leikkasivat heidän vaateensa irti kehosta  ja  häpäisivät heitä inhottavuuksillaan, kunnes  naiset kauhusta parkuen  kuolivat .

In the city of Mogila they slaughtered 800 nobles together with their wives and children as well as 700 Jews, also with wives and children. Some were cut into pieces, others were ordered to dig graves into which Jewish women and children were thrown and buried alive. Jews were given rifles and ordered to kill each other...They surround young women and, as they struggled to escape, cut their clothes from their bodies. Then they performed abominations on them until they died screaming....

•  He tulivat .. (valepuvuissa),, ikäänkuin  puollalaisten kanssa ...-- jotta  hän olisi aukaissut linnoituksen portit .. ja he onnistuivat .. ja he  surmasivat siinä kaupungissa 6000 henkeä.. ja he hukuttivat useita satoja  veteen ja tekivät kaikenlaisia kidutuksia.  Synagogasssa  pyhän  lainkäärön suojana  olevan  arkin edessä  he tappoivat teurastajanveitsin. Sitten he tuhosivat synagogan ja  ottivat kaikki lain kirjakääröt - ja repivät ne ja levittivät palaset ulos,  missä ihmiset ja eläimet niitä talloo - he tekivät myös sandaaleja  ja muita  varusteita  lainkäärön pergamenteista.

They arrived... (disguised) as if they had come with the Poles... in order that he open the gates of the fortress... and they succeeded... and they massacred about 6,000 souls in the town... and they drowned several hundreds in the water and by all kinds of cruel torments. In the synagogue, before the Holy Ark, they slaughtered with butchers' knives... after which they destroyed the synagogue and took out all the Torah books... they tore them up... and they laid them out... for men and animals to trample on... they also made sandals of them... and several other garments".

•   Jotkut nyljettiin elävältä ja heidän lihansa heitettiin koirille.  Joidenkin kädet  ja raajat  raastettiin irti  ja heidän ruumiinsa heitettiin  valtatielle vaunujen  ja hevosten murskattavaksi; joittenkin kehoon oli ruhjottu haavoja ja sitten heidät oli  viskattu kadulle nääntymään hitaasti kuoliaaksi. He  repivät naisia auki ja sitten piiskoillaan pakottivat naiset  ryömimään kunnes kuolivat. . Toisia  poltettiin elävältä. Vihollinen  teurasti vauvat äitiensä syliin. Ne silvottiin palasiksi kuin kalat  Imeväisiä hirtettiin äitiensä rintoihin  Joitain lapsia puhkottiin nuolilla.

Some were skinned alive and their flesh was thrown to the dogs; some had their hands and limbs chapped off and their bodies thrown on the highway to be trampled by wagons and crushed by horses; some had wounds inflicted upon them and were then thrown on the street to die a slow death. They tore open women and then whipped them forcing them to crawl to their deaths.... others were buried alive. The enemy slaughtered infants in their mothers' laps. They were sliced into pieces like fish.... The infants were hung on the breasts of their mothers. Some children were pierced with spears.

•  Mahdollisesti Ukraina tuli itsenäiseksi - mutta ei kovin pitkäksi aikaa.  Vuonna 1651  Chmielnicki  kärsi tappion  ja hänen oli pakko  hyväksyä  sopimus, joka ei antanut hänelle niin paljon valtaa Ukrainassa kuin hän itse oli tahtonut.  Vuonna 1654   Chmielnicki  sai kasakat vakuutuneeksi  uskollisuudenvalan antamisesta  Venäjän tsaareille.  Antisemitismi  paheni Ukrainassa sen liityttyä Venäjään vuonna  1653,  kun Ukrainan kansallissosialistinen puolue  otti  valtaansa  alueen. 
•  Vuonna 1881 puhkesi  pogromit ja  ne levisivät  koko Ukrainan provinsiiin.

Ukraine did eventually become independent — but not for long. In 1651, Chmielnicki suffered defeat and was forced to accept a treaty that did not give him as much control over Ukraine as he had hoped. In 1654, Chmielnicki persuaded the Cossacks to transfer their allegiance to the Russian czars. Anti-Semitism worsened after Ukraine was annexed by Russia in 1653, as the Nationalist and Socialist Party of Ukraine took control over the region. The pogroms of 1881 broke out and spread through the provinces of Ukraine.

•  Ei edes Chmielnickin joukkosurma pystynyt estämään juutalaisten asettumsita Ukrainaan.  Juutalaisilla oli  jälleen  huomattava osuus  maan ekonomisessa toipumisessa  17. ja 18. vuosisadalla. Ukrainan juutalaisten  kestämät kärsimykset  saivat sekä juutalaisissa että kristityissä heräämään hengellisiä ja  yhteiskunnallisia  suuntauksia. Kehittyi  hassidijuutalaisten  uskonnollinen liike  ja se  levisi kautta maan. 1880-luvun pogromien jälkeen  Ukrainasta tuli  Hibbat Zion-liikkeen , BILU ( Beit Jakow Lechu U-neilchu) -liikkeen  ja Am Olam- liikkeen  syntypaikka  kuten myös  hengellinen raamatullinen veljeskunta  syntyi sillä ja siinä pyrittiin  saattamaan juutalaisia takaisin  Raamatun puhdasoppisuuteen   ja  myös lähemmäksi kristittyjä.

But even the Chmielnicki massacres didn’t halt Jewish migration to Ukraine. Jews continued to play a prominent role in the economic recovery of the country during the 17^th and 18^th centuries. The sufferings endured by the Jews in the Ukraine also gave rise to spiritual and social trends for both Jews and Christians. The Hasidism movement developed and spread throughout the country. After the pogroms of the 1880s, Ukraine became the birthplace of the Hibbat Zion, the Bilu and the Am Olam movements as well as the “Spiritual Biblical Brotherhood,” which sought to “bring back” the Jews to the religious purity of the Bible and draw them closer to Christianity.

 https://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/vjw/ukraine.html

Puola-Liettuan juutalaisen yhteiskunnan kukoistuksen aikaa

 Vuonna 1569

• Puola-Liettuassa elämä ei ollut  varsinaisesti mitään helppoa. Kirkon taholta  oli jatkuvaa painostusta kansamn vaikutusvaltaisia henkilöitä kohtaan , jotta nämä  rankaisisivat  kaikesta  juutalaisesta vaikutuksesta ja asettaisivat juutalaisille rajoituksia  ja tämä saattoi vaikutusvaltaiset henkilöt ristiriitaiseen tilanteeseen, koska  nämä oivalsivat,  minkä ekonomisen panoksensa  juutalaisväestö  yhteiskunnalle antaa. Kun juutalaiset asettuivat Ukrainaan  heidän asemansa oli huomattava erityisesti  kauppa-alalla, värien, kankaitten, hevosten karjan ja maatilojen  myynnin alalla  Juutalaisilla oli yhteyksiä niihin heimoveljiinsä, joita oli Ottomaanien imperiumin  puoleisissa yhdyskunnissa  ja niin   he  solmivat yhteyksiä näiden kahden maailman välille. Mutta  oli syy, minkä takia  heidät parhaiten tunnettiin ja heitä eniten inhottiin: he toimivat  Puolan hallinnossa   tullin, maksujen ja  veronkerääjinä  maaherroille, pankkiireille ja lääkäreille.

But life in Poland-Lithuania was not easy for the Jews. The church continued to pressure the nobles to punish and limit Jewish influence — putting the nobles on the spot because they recognized the economic contribution made by the Jews in society. When Jews settled in Ukraine, they became more prominent in the trade business, selling dye, cloth, horses, cattle and estates. Jews were also making connections with other Jewish communities in the Ottoman Empire, serving as liaisons between the two worlds. But what Jews were mostly known for — and detested for — was their role in the Polish government as collectors of customs, duties and taxes on behalf of Polish landlords, bankers and physicians.

•  Sitä myöten   kuin juutalaisväestö kukoisti  antisemitismi rehoitti . Yhteiskunnan   alempipalkkaiset, heissä Ukrainan kasakat, pitivät juutalaisia  valtion rikkaitten maanomistajien  etumiehinä  ja syyttivät heitä köyhälistön varojen kiskomisesta  ja rikkaiden rikastamisesta . Kuudennentoista vuosisadan lopulla  Puola koetti saada Ukrainan kasakat   enemmän kurinalaisuuteen, sillä nämä olivat alkaneet   hyökätä Puolan maanomaistajia ja juutalaisia vastaan.Niistä ajoista  alkaen juutalisten   elämä kääntyi mitä pahimpaan suuntaan.

As Jews prospered, anti-Semitism flourished. The country’s lower classes, including the Ukrainian Cossacks, saw Jews as working for the nation’s wealthy landowners and accused Jews of robbing the wealth of poor people to better enrich them. By the end of 16^th century, Poland sought more control over the Ukrainians Cossacks, who rose up against their Polish landowners and the Jews. Life for the Jews then took a turn for the worst.

 https://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/vjw/ukraine.html

Ukrainan juutalaisten varhainen historia Khazaria. Puola-Liettua. . Mitten jiddishin kieli syntyi.

• Juutalaista asutusta  tämän lähteen mukaan on jäljitettävissä  kahdeksannelle vuosisadalle. Kazaarien kuningaskunnan aikoihin  juutalaisia asui Dnjeprin varsilla, it--Ukrainassa, etelä-Ukrainassa ja Krimillä kazaarien kuningaskuntaa pidettiin keskiajan vaikutusvaltaisimpana sen ekonomisen tilansa   ja diplomaattisen asenteensa takia. Kazaarit , alunperin  turkinsukuinen paimentolaiskansa  levittäytyi  Ala-Volgan tienoille  kuudennella vuosisadalla  ja paavi ja muut kansalliset johtajat  arvostivat tätä kansaa suuresti , koska se kykeni  selvittämään  alueellisia konflikteja.

Jewish settlements in Ukraine can be traced back to the 8^th century. During the period of the Khazar kingdom, Jews lived on the banks of the River Dnieper and in the east and south of Ukraine and the Crimea. The Kingdom was considered the most influential of the medieval period because of its economic and diplomatic standing. The Khazars, an ancient nomadic Turkic people who reached the lower Volga region in the 6^th century, were held in high esteem by the pope and other national leaders and played a major role in solving the region’s conflicts.

• Kazaari-imperiumi oli  valta-aikansa huipuilla 8- 10. vuosisadan tienoilla ja se ulottui  Mustanmeren ja Kaspianmeren  rannoilta lännesssä Kieviin asti. Kazaarit  sallivat juutalaisten  harjoittaa omaa uskonnollista käytäntöään  ja sen sen takia heidän kuningaskuntaansa   tuli  sen  aikaisten eurooppalaiskristittyjen  vainoa  pakenevia  juutalaisia  pakoon Bysantista, Persiasta ja  Mesopotamiasta

The Khazars’s Empire, at its height between the 8^th and 10^th centuries, extended from the northern shores of the Black Sea and the Caspian Sea as far west as Kiev. Jewish refugees from the Byzantium, Persia and Mesopotamia regions — fleeing from persecution by Christians throughout Europe, settled in the Kingdom because the Khazars allowed them to practice their own religion.

•  Ajan myötä juutalaiset integroituivat  kazaariyhteiskuntaan ja  solmivat avioliittoja kazaarien kanssa. Sitä ennen kuninkaallisia kazaarisuvunjäseniä oli kääntynyt juutalaisuuteen ja heidän myötään  kautta valtakunnan  alettiin seurattiin samaa ja  omaksuttiin  juutalaiset tavat kuten Mooseksen lain lukeminen, sapatin noudattaminen, kosher- sääntöjen mukaisen ravinnon käyttö ja virallisen kirjoituksen muuttaminen hebrealaisen järjestelmän mukaiseksi.  Kun muualla vallitsi uskonnollinen suvaitsemattomuus, niin Kazaariassa  juutalaiset osaltaan olivat  antamassa oman panoksensa  vahvan valtion luomiseen ja  he saivat asua  rauhassa.

Over time, Jews integrated into the society and married Khazar inhabitants. At first, Khazars from royal families converted to Judaism. But other citizen from throughout the Kingdom soon followed suit, adopting Jewish religious practices including reading the Torah, observing the Sabbath, keeping kosher and switching to Hebrew as the official written system. At a time of religious intolerance, the Jews of Khazaria contributed to building a powerful nation while living in peace.

• Kazaarian juutalaisia  on  niiden joukossa, jotka perustivat Puolaan ja muualle Itä-Eurooppaan  juutalaisen yhteiskunnan.   Vuonna 965  jKr.  Kazaarien valtakunta koki iskun, kun  venäläiset  ryöstivät sen pääkaupungin.   Kolmannentoista vuosisadan keskivaiheilla  mongolien invasoituessa kazaarit kärsivät tappion.  Siinä invaasiossa Puola tuhoutui täysin. Rakentaessaan maataan ja puolustustaan  uudelleen Puola  rekrytoi   maahanmuuttajia  lännestä, lähinnä Saksasta luvaten avustaa heitä  kylien ja kaupunkien asuttamisessa.  Silloin moni  saksanjuutalainen, joka oli jäänyt jäljelle  kristittyjen pyhiinvaeltajien  tekemistä maassamurhista  1200 ja mitä mustalta surmalta  oli henkiin jäänyt  1300,  siirtyi Puolaan. Puolanjuutalaisilla  oli sama  peritty traditionsa uusien maahanmuuttajien kanssa, mutta ei ollut yhteistä kieltä. Voidakseen kommunkoida keskenään Puolan juutalaiset kehittivät uuden kielen, jiddishin. Se on koostettu keskisaksasta, hebreasta, puolasta ja saksanhebreasta.  Jiddishista tuli täten Askenaasijuutalaisten kansankieli.

The Jews of Khazaria may have been among the founders of the Jewish community of Poland and of other communities in Eastern Europe.

In 965 A.D., however, the Khazar Empire suffered a blow when the Russians ransacked its capital. In the middle of the 13^th century (1241), the Khazars were defeated by the Mongol invasion — an invasion that devastated all of Poland. To rebuild the country and defend its cities, Poland recruited immigrants from the west, mainly Germany, promising to help them settle in villages and towns. German Jews, many of whom were massacred by Christian crusaders in the 1200 and devastated by the Black Death in 1300, immigrated to Poland. Jews in Poland shared a heritage with the new immigrants, but not a language. To communicate with one another, Jews in Poland created a common language. Yiddish. Made up of a combination of Middle German, Hebrew, Polish and German-Hebrew, Yiddish became the Ashkenazi national Jewish language. 

•  Myöhemmässä vaiheessa  Puolan  läntisten maakuntien  juutalaisia  muutti Ukrainaan niiden taloudellisten mahdollisuuksien, myötä, mitä oli  kehkeytynyt  Puolan edistymisen vaikutuksesta ja mitkä  edelleen vahvistuivat 16. vuosisadalla  Puola-Liettuan  alueellisesti vakiintuessa. 15- vuosisadan lopulla  Puola- Liettuan alueella  asui juutalaisia 60 yhteiskunnassa yhteensä noin 20 000- 30 000 henkeä , useimmat asuivat kaupungeissa. Puola-Liettuassa Ukraina  oli juutalaisen  elämän keskus.

Later, Jews from the western provinces of Poland moved to Ukraine because of the economic opportunities created by Poland’s expanding influence, which increased even more so in the 16^th century with the consolidation of Poland-Lithuania over the region. By the end of the 15^th century, between 20,000 and 30,000 Jews were living in 60 communities throughout Poland-Lithuania, most of them in cities. Ukraine became the center of Jewish life in Poland-Lithuania.

Käännös jatkuu.   https://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/vjw/ukraine.html

Ukrainan juutalaisen väestön historiasta

Seulon vielä tämän allamainitun  lähteen tietoja Ukrainan juutalaisten historiasta ja suomennan. Täytyyhän Ukrainassa sikäli löytyä jotain positiivista, koska siellä on vielä useita satoja tuhansia juutalaisia, kun taas Suomeenkaan ei  saa mahtumaan  miltei yhtään uudisasukasta  ja juutalaisia on alle  kaksi tuhatta , ehkä vielä vähenevänä lukunakin..  Suomalaiset luovuttivat natsien  tappokoneeseen kahdeksan juutalaista maastamme ja  sen takia  sovituksena  ovat perustaneet Pyhään Maahan Niiden kahdeksan muiston kibbutsin Jad Ha-Shmonah , jossa tehdään  maailman evankelioimistyötä tänä päivänä:  autetaan   eri kansoja saamaan  Raamattu omalle kielelleen ja täten luodaan  ymmärtämystä Israelin kohtalostakin ja erikoisasemasta  Jumalan pelastussuunnitelmassa. .
Ukraina  sen sijaan -Hitlerin aikaan - on surmannut julmasti  1,5 miljoonaa juutalaista- ryöstänyt heidän omaisuutensa  ja eräs  presidenteistä on muutama vuosi sitten  esittänyt anteeksipyyntönsä Israelille, varmaan vain henkilökohtaisen ajatuksensa eikä koko kansan ajatusta, mutta mitään korvausta  ryöstömurhista ei juutalaisväestö ole  varmaan koskaan siellä saanut-  kuten  joku kirjoitti juuri netissä, Kievin joka toinen katukivi on  juutalaisen veren pirskomaa.  Enkä ole kartalta vielä löytänyt ukrainalaiskylää tai kaupunkia, jossa ei olisi surmattu juutalaisia Holokaustin aikana. (Minulla on oikein  saksalainen kyläkartta vuodelta 1939, joten varmasti on joka kylä näkyvissä- tosin tämä kartta päättyy  sen aikaiseen NL:rajaan, joten  Ukrainasta näkyy vain  Galitsian tienoo  tässä kartassa. Silloin ei  ollut vielä  lähdetty vyörymään itään Axiskeskuksesta.
 https://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/vjw/ukraine.html

Red Ruthenian jalokivi: Kalusz Diasporan ensimmäinen hebreankielinen yhdyskunta! Pikkupalestiina Kalush

- the first in the Diaspora [Exile] in the Hebrew language-


http://en.wikipedia.org/wiki/Kalush,_Ukraine
Tässä luonnontuotteista rikkaassa   Galizian osassa,on ollut juutalista yhdyskuntaa  1600 luvlta  koemassa paikallisten heimojen kanssa historian myllerryksiä.  1467  kaupunki kuului Red Ruthenia alueeseen, Puolan kuningaskuntaan ja oli osa Halcz Land maata Ruthenian Voivodeship-  Tämä tuotti ohramallasta, panimotuotteita, siellä oli   suolakaivoksia oli ja  nitraattia tuotettiin, Alue joutui tataarien hyökkäysten kohteeksi, samoin turkkilaisten.  Puolan jaossa se joutui Habsburgien imperiumiin  vuoteen 1918 asti. Öljynporaustakin siellä tehtiin viime vuosisadan alussa.  Se liitettiin  Neuvostoliittoon  1939- paikallisväestöä kuljetettiin siperiaan- etnisiä tuhoja  oli-  ja natsien käsiin se joutui 1941- 1944, jolloin juutalaisväestö "eliminoitiin"- ja nykyään kaupunki  kuuluu  Ukrainaan ukrainokarppaattialueen Galitsian osaan  alueena  Ivano-Frankiwska Oblast . jonka 11 kaupungista se on yksi .  Nimi johtuu kansallissosialistisesta runoilijasta Ivan Franco,   nykyään  kirkkokunnat pystyttävät siellä jälleen instituutioitaan. juutalaisia oli  asumassa siellä 1400- luvulta, muta onkohan heillä siellä muistomerkkinsä? Katsotaan.
onkohan alkuaine Rutheniumilla jotain tekemistä tämän alueen kanssa?

 Wikipedia ekrtoo  Ivan J Francosta .  Ivan Jakovytš Franko (ukr. Іван Якович Франко, 27. elokuuta (J: 15. elokuuta) 1856 – 28. toukokuuta (J: 15. toukokuuta) 1916) oli ukrainalainen runoilija, kirjailija, yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko, toimittaja, taloustieteilijä sekä poliittinen aktivisti. Hän oli vallankumouksellinen demokraatikko, joka perusti Ukrainan sosialistisen liikkeen. Oman tuotantonsa lisäksi hän käänsi muun muassa William Shakespearea, Dantea, Victor Hugoa ja Johann Wolfgang von Goethea. Taras Ševtšenkon ohella hänellä on ollut valtava vaikutus Ukrainan moderniin kirjallisuuteen ja poliittiseen ajatteluun

• Hakusana Kalush Jewish History antaa 1  dokumentin seurakunnan elämästä ja holokaustista vuosina  1939- 1945 ja otan tästä sitaatin:
 
•  KALUSH : HAYEHA VE-HURBANAH SHEL HA-KEHILAH / `arakh Shabtai Unger.
• Title or Main Description:

  KALUSH : HAYEHA VE-HURBANAH SHEL HA-KEHILAH / `arakh Shabtai Unger.
  Authorship or Source:

  Unger, Shabtai
  Year:

  1980
  Place Published or Holding Institution:

  [Israel] : Irgun yots'e Kalush be-Yi´sra'el
  Alternate or Series Title:

  • Sefer Kalush.
  • Kalusher yizker bukh.
  • Kalusz; hayeha ve-hurbana shel ha-kehila.
  Description:

  576 p., [1] leaf of plates : ill., ports. ; 25 cm.
  Abstract:

  Includes alphabetical Holocaust necrology ("Dafi yizkhor = Yizkor bleter", p. [497]-514), a section of non-alphabetical family memorials, many with portraits ("Dafi ha-netshah = Ondenk bleter", p. [515]-561) and a name index ("Mefotah shemot", p. [323-327]).
  Location of Electronic or Internet File:

  http://yizkor.nypl.org/index.php?id=1134
  Keywords:

  • Holocaust, Jewish (1939-1945) --Registers of dead --Ukraine --Kalush.
  • Jews --Ukraine --Kalush --Registers.
  • Memorial books (Holocaust) --Ukraine --Kalush.
  • Kalush (Ukraine) --Registers.
  • [Additional Geographic Keywords: Kalusz, Kalish, Kalusz Nowy]
  Museum or Other Institution Holdings:

  • USHMM Library: Memorial Books DS135.U42 K347 1980.
  • Yad Vashem Library (Jerusalem, Israel). Call Number: T694.
  • Library of Congress (Washington, D.C.). Call Number: DS135.R93 K244 1980 Hebr.
  • British Library, London, , England, Call No: Has book.
  • Price Library of Judaica, University of Florida, Gainesville, FL, United States, Call No: Has book.
  • Bar-Ilan University, Ramat-Gan, , Israel, Call No: Has book.
  • Brandeis University Library, Waltham, MA, United States, Call No: DS135.R244 1980.
  • Hitachdut Yotzei Polin, Tel Aviv, , Israel, Call No: 199.
  • New York Public Library, Jewish Division, New York, NY, United States, Call No: *PXW(Kalush) 82-1681.
  • YIVO Institute for Jewish Research Library, New York, NY, United States, Call No: 3/78435.
  • Ahad Haam Library, Tel Aviv, , Israel, Call No: 933.5(438) 376.
  • Florida Atlantic University, Boca Raton, FL, United States, Call No: DS 135 U42 K244 1980.
  • University of Haifa, Haifa, , Israel, Call No: 0006276.
  • Cornell University, Ithaca, NY, United States, Call No: Has book.
  • UCLA Research Library, Los Angeles, CA, United States, Call No: DS 135 R93 K244 1980.
  • Jewish Public Library of Montreal, Montreal, , Canada, Call No: Yizkor.
  Language and Other Notes:

  • Text in English, Hebrew, and Yiddish.
  • Cover title: Sefer Kalush = Kalusher yizker bukh.
  • Library of Congress Online Catalog interprets title without subtitle simply as: Kalush.
  • JewishGen Yizkor Book Database at http://www.jewishgen.org/yizkor interprets title as: Kalusz; hayeha ve-hurbana shel ha-kehila. (Accessed April 23, 2005).
  • Errata slip inserted.
  • Image scans of the entire original work are available through the New York Public Library website at: http://yizkor.nypl.org/index.php?id=1134 (Accessed April 25, 2005).
  • An English translation project of this work is in progess as of April 2005 as: "Kalush; The life and Destruction of the Community", which is available on the internet at http://www.jewishgen.org/yizkor/kalusz/kalusz.html.
  • Romanized catalog record.
  • LCCN: 82-121633

Sniatyn alue . Ukrainalaisten emigraatiota 1902 alkaen ulkoimaille.

Sniatyn  oli  viime vuosisadalla köyhää aluetta, josta myös erittäin suuri määrä  ukrainalaisia muutti ulkomaille 1900 aikaan Itä- Euroopan  kurimuksesta.  - kuten suomalisiakin Suomesta.
http://www.museevirtuel-virtualmuseum.ca/sgc-cms/histoires_de_chez_nous-community_memories/pm_v2.php?id=story_line&lg=English&fl=0&ex=464&sl=5509&pos=1
KERTOMUS: 
Yuri Vyrostok tells the story of his immigration to Canada and first experiences in a new country.

A LIFE'S EXPERIENCES

The early 1900's saw the exodus of countless Ukrainian emigres from the Sniatyn District of Western Ukraine. They left their native villages of Zavalia, Tulov, Ustya, Rusiv, and our village, Beleluya. This exodus began in 1902. Why were we leaving our native land for a far-off, unknown territory? We were running away from poverty and a hand-to-mouth existence. Some left for other European countries, some for the United States, some to Brazil and Argentina - and all to earn enough for a better life and to improve their lot.

Talk about Canada began in the final years of the 19th century. At the same time there was talk of the division of feudal lands. They probably heard about Canada from those first emigrants from Nebiliw (Eleniak, Pylypiw and others), or from the various steamship agencies. About the division of land, they heard from students who listened to speeches by Mykhailo Pavlyk, Ivan Franko, VasyI Stefanyk, Marko Cheremshyna, Kyrylo Trylowsky and other public figures." 

eNTÄ MITÄ TAPAHTUI  NIISS KYLISSÄ  PYSYTTELEVILLE JUUTALAISILLE MYÖHEMMIN?

Galitsian juutalainen kylähistoria: Kolomean kylä.

http://jgaliciabukovina.net/110697/community/kolomea