Kreikan juutalaisväestö 1941- 1944

Paula Juntilan ja Harri Krögerin kirjassa Euroopan juutalaisten kutsu.  mainitaan kaikista  Euroopan maista lyhyt historiikki.  Kreikan kohdalta on myös saatu koottua tietoja, vaikka miltei koko väestö tuhoutui. Haen lisätietoja  lähteestä ja suomennan. Ehkä tällainen tausta  on muistettava Kreikan nykyistä  ekonomista kurjuutta  kohennettaessa.
 Suomennosta  Kreikan juutalaisväestön kohtalosta  vuosilta 1941- 44.

http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Holocaust/greece1.html

The Jews in Greece — Introduction

(1941-1944)

---

• Laajalti on tiedossa, että Kreikan noin 80 000 juutalaisen yhteiskunta kärsi miltei täydellisen tuhoutumisen II maailmansodan päivinä  (vain  72 -75  vuotta sitten)

The nearly total extermination of Greece's 80,000-strong Jewish community during the Second World War is broadly known. 

• Tämän  ajanjakson erikoistuntijat tuntevat  enemmänkin detaljinäkökohtia niistä keinoista, joita  kaavailtiin Kreikkaa varten   " lopullisen ratkaisun" toteuttamisessa , samoin myös   vastarintaliikkeen ja yksilöitten taholta  Kreikan juutalaisille ojennetun  avun yksityiskohdista.

* Specialists of this period are familiar with the more detailed aspects of the Nazi measures designed to apply the "final solution" in Greece, as well as the assistance Greek Jews received from resistance organizations and individuals. 

•  On alkanut ilmestyä Kreikan juutalaisia koskevia  spesifisiä aiheita käsitteleviä erikoistutkimuksia 

A number of monographs addressing specific issues related to the fate of Greek Jewry are beginning to appear.

• Itse asiassa  vaatii  syntetisoivampaa lähestymistapaa  käsiteltäessä    Kreikan juutalaisia sodan  ajalta koskevaa tietomäärää,  sekä empiirisen tiedon  suhteen  että  myös  työhypoteesien suhteen.

 In fact, the quantity of information on Greek Jews during the war, both in terms of empirical data as well as of working hypotheses, is already demanding a more synthetic approach. 

•  Sellainen  asian lähestymistapa voisi  käsittää  juutalaisväestön sodanaikaisen ongelmiston ja  Kreikassa ennen sotaa ilmenneen   tilanteen  asettamista  laajaan  yhteiskunnalliseen yhteyteen pikemminkin kuin  poimittaisiin   joitain  erillisiä näkökohtia analyysitarkoituksiin. 

Such an approach would consist of placing the Jewish question of wartime and prewar Greece in a broad social context rather than isolating its separate aspects for the purpose of analysis. 

•  Siiheen suuntaan ollaankin  menossa näissä seuraavissa dokumenteissa, joita   Kreikan suhteen löytyy.

It is toward the formulation of such an approach that the following documents are being published here. 

•  Niissä dokumenteissa on selontekoja sodanaikaisen Kreikan juutalaisten tilanteesta verrattuna niihin juutalaisiin, jotka  pystyivät lähtemään miehitetystä Kreikasta.

These documents consist of accounts of the conditions faced by Jews in wartime Greece related by Jews who managed to leave occupied Greece. 

•  Näitä kuvauksia on dokumenteissä, joita  neljä eri informaatiolähdettä on antanut.

1. USA:n sensuurivirasto, US Office of Censorship,  joka monitoroi informaatiota Liittoutuneitten ja Axis- valtioitten mediassa.
2. Turkin Istanbulissa olevan lähetystön  sotilasasiamies, Military Attache`s office  in Istanbul. 
3. Istanbulissa oleva USA:n konsulaatti, U.S: Consulate in Istanbul.
4.  Stretegisen palvelun virasto, the  Office of Strategic Service. 

These descriptions appear in the documents of four separate sources of information. 
 The first is the U.S. Office of Censorship, which monitored information in the Allied and Axis press; the second is the Military Attache's office in Istanbul, Turkey; the third is the U.S. Consulate in Istanbul and the fourth is the Office of Strategic Services.

•  On korostettava, että seuraava ei ole mikään täydellinen dokumenttisetti  sodanajan Kreikan juutalaisista eikä myöskään mikään täydellinen dokumenttisarja tästä aiheesta  näiltä eri palveluilta. Pikemminkin on kyseessä  näistä tehty valikoima, josta heijastuu yleiskuva  olosuhteista, joissa juutalaisten kohtalo  oli kietoutunut    Kreikan sodanaikaiseen  yleistilanteeseen.

 It must be stressed that what follows is neither a full set of documents on the Jews in wartime Greece, nor a complete series of documents on this subject by each of the four separate services. It is, rather, a selection of these which reflects the overall picture of the circumstances under which the fate of the Jews tied in with the general situation in wartime Greece.

•  Nämä kuvaukset ovat  niitä hyvin harvoja siihen aikaan tehtyjä tallennuksia siitä, miten tavalliset ihmiset kokivat natsien  tekemän   Kreikan juutalaisten täydellisen tuhoamisen. Silminnäkijöitten selostukset  ovat sellainen alue, jota koulunkäyneet  tutkijat ovat  oppineet läpikäymään  huolellisesti. Jos sallimme "faktojen  puhua puolestaan", sensuroisimme  historioitsijan osuuden.

These descriptions are among the very few contemporary records of how ordinary people experienced the Nazi extermination of Greek Jews. Eyewitness accounts are an area where scholarly research has learned to tread carefully. If we allowed the facts to "speak for themselves," we would be censoring the role of the historian.

•  Näiden dokumenttien arvo niiden empiirin sisällön lisäksi on kuitenkin  siinä, kuinka haastatelleet  kuvaavat  tilanteen, minkä he  jättivät taaksensa Kreikkaan. Kuva mikä  poikkeuksetta oli esitettynä, oli  maan yleistilanne, missä henkilökohtaiset  tai kollektiiviset  juutalaiset näkökohdat  punoutuivat laajakankaaksi.  Saa  vaikutelman arkisen elämän tilanteista, natsien taholta tulevasta painostuksesta ja vastarintaliikkeen antamasta vasteesta. Tässä näyttääkin olevan tuloksia tuottava  alkukohta Kreikan Holokaustin synteettiseen tutkimukseen

 The value, however, of these documents, beyond their empirical content, is in how the interviewees depict the situation they left behind them in Greece. The picture invariably presented is one of the general conditions of the country, with the personal or collective Jewish aspects woven into a broader canvas. One gets a sense of daily living conditions, Nazi repression, and the response of the resistance movement. This seems a profitable starting-point for a synthetic examination of the Holocaust in Greece.

•  Ueimmat yllämainitut raportit  tulivat  niiltä Tessalonikan juutalaisilta, jotka olivat Turkin kansalaisia ja joilla oli lupa matkustaa Turkkiin. Muitten raporttien lähteet olivat - jos voidaan tehdä oletus, Kreikan juutalaisia tai muita kreikkalaisia.

Most of the reports mentioned above were by Thessaloniki Jews with Turkish citizenship, who were allowed to travel to Turkey. The sources of the rest of the reports, it can be assumed, "were Greek Jews or non-Jewish Greeks.

•  Informaatio kärsii   samanaikaishavaintojen väistämättömistä  faktoja  ja aikatekijöitä  koskevista epätarkkuuksista, jotka kuitenkaan  eivät ole niin vakavaa laatua, että ne vähentäisivät selontekojen arvoa. Yksi  nimetön lähde, melkein varmastikaan ei juutalaiselta taholta, liioitteli asioita Kreikan juutalaisten  ja muun  väestön  välisistä  suhteista  sotaa edeltävältä ajalta, mikä ei  sinänsä ollut mikään ongelmaton Tessalonikassa, Kreikan juutalaisen elämän keskuksessa. Mitä niihin suhteisiin tulee, niin äskettäin on julkaistu George Mavrogordatoksen  tutkimus sodanaikaisesta Kreikan politiikasta ja se luo asiaa parempaa valoa. 

 The information suffers from the inevitable factual or chronological inaccuracies of contemporary observations, which are not serious enough to detract from the value of the accounts. One anonymous source, almost certainly non-Jewish, exaggerates the relations between Greek Jews and the rest of the population before the war, which were not unproblematic in Thessaloniki, the main center of Jewish life in Greece. As far as these relations are concerned, the recently published study by George Mavrogordatos on interwar Greek politics² has contributed to a better understanding of them.

•  Tessalonikassa ilmenneet antisemiittiset  insidenssit olivat yhteydessä Pohjois-Kreikan vähemmistöjen  assimiloitumattomuuden  aiheuttamaan ratkaisemattomuuteen ja  heidän Venizeloksen vastaiseen vaalikäyttäytymiseensä. Vaikka  paikalliset venizeloslaiset olivat osallistuneet  näihin  insidensseihin, ei niin virallinen venizeloslaisuus tai Venizelos itse  oikeuttanut sellaisia  ollenkaan, itse asiassa he tuomitsivat sellaisen.

 The antisemitic incidents which did take place in Thessaloniki were connected with the unresolved issue of the unassimilated minorities in northern Greece and their anti-Venizelist electoral behavior. While local venizelists were connected with these incidents, neither official Venizelism nor Venizelos himself sanctioned them in any way: in fact, they condemned them.

•  Tässä julkaistut selonteot heijastavat tosiasiaa, että  eteläiset assimiloituneemmat ,  sekalaisesta alkuperästä koostuneet yhteiskunnat, ateenalaiset mukaanluettuna, saivat  suorempaa  auttavaa kädenojennusta Kreikan kansalta  kuin  itsensä ylläpitävät  sefardiyhteiskunnat, joita oli Tessalonikassa ja muualla.

 The accounts published here reflect the fact that the more assimilated mixed-origin communities of the south, including Athens, were assisted more directly by the Greek population than the self-contained Sephardic communities in Thessaloniki and elsewhere.

•  Nikos Stavroulakis Kreikan juutalaisia kuvaavassa lyhyessä  historiikissaan  on analysoinut niitä olosuhteita, joissa sefardiyhteiskunnat säilyivät  vähemmän assimiloituneina kuin vanhemmat yhteiskunnat.

 The conditions under 'which the Sephardic communities remained less assimilated than the older communities have been analyzed in the short but succinct history of Greek Jews by Nikos Stavroulakis.

•  Olen väittänyt, että assimiloituminen ja samalla  hyvin kehittynyt vastarintaliike  olivat ne kaksi kaikkein tärkeintä tekijää Ateenan juutalaisten hengissäpysymisessä. Ja toisaalta Tessalonikassa vastarintaliike ei ollut sellaisessa asemassa, että se olisi voinut antaa suoraa apua.  Ja se apu, jota  se kykeni tarjoamaan, Markos Vaphiadisin muistiinpanojen mukaan, hylättiin, EAM- juutalaiset   mieluummin pysyttelivät perheittensä  kanssa yhdessä  ratsioitten riehuessa. Toisaalta  on myös pistetty merkille lukuisissa tutkimuksissa  Tessalonikan juutalaisen johdon erityisvastuut.  (EAM juutalaiset olivat  kaikkein aktiivein juutalainen vastarinta)
  

I have argued that assimilation, alongside a developed resistance movement, were the two most important factors in the survival of the Jews of Athens.⁴ In Thessaloniki, on the other hand, the resistance movement was not in a position to be of direct help. What help it was able to offer, according to Markos Vaphiadis's memoirs, was rejected; the EAMist Jews preferred to remain with their families during the roundups.⁵ Meanwhile, the special responsibilities of the Jewish leadership in Thessaloniki have been pointed out in a number of studies.⁶

• Natsien toimenpiteiden tarkka aikajärjestys Kreikan juutalaisien kohtelussa  saattaa olla hyvä lisätieto. he lakkauttivat   kaikki juutalaiset  julkaisut ja alkoivat julkaista  Tessalonikassa antisemitististä kreikankielistä lehtiä Nea Evropi

A brief chronology of the Nazi measures against Greek Jews⁷ may be a useful companion in the eyewitness accounts which follow:  as soon as the Nazis occupied Greece, they suspended all Jewish publications and began publishing the antisemitic Greek-language newspaper Nea Evropi in Thessaloniki. 

•  Kaupungin 15- miehinen juutalaisneuvosto pidätettiin. Seuraavana vuonna  1942 heinäkuussa alettiin toteuttaa Tessalonikan alueella  pakkotyötä saksalaisten miehittämällä vyöhykkeellä, jolloin moni juutalainen siirtyi kaupungista Italian miehittämälle vyöhykkeelle etelään.  Noin 2000-  3000 nuorta miestä lähetettiin nopeasti muihin osiin Kreikkaa pakkotyöhön. Samaan aikaan  bulgarialaiset, jotka miehittivät koillista Kreikkaa, rupesivat antisemitistisiin toimiin, joista lopulta seurasi Traakian juutalaisten kuljetus Treblinkaan. 

The fifteen-member Jewish Council of the city was arrested. The following year, in July 1942, forced labor was introduced in the Thessaloniki area, a German-occupied zone, causing many Jews to move away from the city and into the Italian-occupied zones to the south. Between 2,000 and 3,000 Jewish young men were dispatched to other parts of Greece to participate in forced labor. Meanwhile, the Bulgarians, who occupied northeast Greece, began taking antisemitic measures which eventually led to the deportation of the Jews of Thrace to Treblinka.⁸ 

•  Marraskuussa 1942 tapahtui ensimäinen juutalaisen omaisuuden takavarikointi Tessalonikassa. Juutalaisen omaisuuden systemaattinen  korvaukseton   pakko-otto alkoi  tammikuusssa. Helmikuussa natsit  säätivät kaikille paitsi ulkomaalaisille  juutalaisille pakon käyttää keltaista tähteä käsivarressa ja   pakon  identifioida kauppansa juutalaisina  tekstin avulla.  . Ensimmäiset poiskuljetukset alkoivat  samassa kuussa.  Elokuussa  oli 46 000 Tessalonikan  juutalaista kuljetettu  Auschwitziin ja Birkenauhun.

 In November 1942, the first confiscations of Jewish property in Thessaloniki occurred. The systematic expropriation and requisitioning of Jewish property began in January. In February, the Nazis issued orders forcing all but foreign Jews to be marked with armbands and yellow stars, and their stores identified as Jewish with appropriate notices. The first deportations began the same month. By August, about 46,000 Thessaloniki Jews had been deported to Auschwitz and Birkenau.

•  "Lopullinen ratkaisu" viivästyi  Kreikan muitten pienempien asutusten suhteen, koska ne sijaitsivat Italian miehittämillä vyöhykkeillä. Italialaiset olivat kieltäytyneet osallistumasta natsien toimiin Kun Italia vetäytyi pois Axis- valtojen kanssa tekemästään sopimuksesta syyskuussa 1943, tämä merkitsi juutalaisille vainojen alkua aivan koko Kreikan maassa, koska maa joutui nyt natsien miehittämäksi. Ateenan juutalaiset oli määrätty rekisteröitymään lokakuussa, mutta vain harva teki niin.  EAM- järjestön avulla päärabbiini Barzalai poltti rekisterin ja pakeni vuorille.  Pääkaupungissa  takavarikoitiin  heti juutalainen omaisuus.

The "final solution" was delayed for the other, smaller, Jewish settlements in Greece because these were within the Italian-occupied zones. The Italians had refused to participate in the Nazi measures. Italy's withdrawal from the Axis in September 1943 meant the beginning of Jewish persecution all over the country, which now came under Nazi occupation. The Athens Jews were ordered to register in October, but very few did so. Aided by EAM, Chief Rabbi Barzalai burned the registers and escaped to the mountains. Jewish property was promptly confiscated in the capital.

• Yllätysratsioitten sarja seurasi keväällä 1944 ja noin 5000  juutalaista joutui  saaliiksi Ateenassa ja  muualla  Kreikan  mantereen  alueella ja kuljetetiin pois maasta.  Suhteellisen harva juutalainen  joutui  kiinni Volos-Trikala-Larissa- alueella, jossa EAM-ELAS oli  voimakas, mutta  luoteessa sijaitseva Ioanninan kaupungin juutalainen yhteiskunta  miltei kokonaisuudessaan kuljetettiin pois. Samalla tavalla tapahtui saarten pienissä yhteiskunnissa: Rhodos, Korfu, Kreeta .  Itävaltalainen komentaja salli Zakinthosin saaren noin 300 juutalaisen  paon Italiaan ennen kuin  SS tuli  saarelle.

In a series of raids in the spring of 1944, about 5,000 Jews were seized and deported in Athens and the rest of the mainland. Relatively few Jews were rounded up in the Volos-Trikala-Larissa area, where EAM-ELAS were powerful, but in the northwestern town of Ioannina almost all of the small community were deported. The same occurred with the small communities on the islands of Rhodes, Corfu, and Crete. The 300 or so Jews on the island of Zakinthos were allowed by the Austrian commander there to escape to Italy before the arrival of the SS.

•  Lukuisille konsulaateille onnistui vuosina 1943 - 1944 pelastaa  monta kreikanjuutalaista ei-kreikkalaisen passilla. Mutta suurin joukko Kreikan juutalaisia saatiin pelastetuksi  EAM järjestön   sekä  useiden  eri tahojen   suojeluksessa ,  näistä mainittakoon Arkkipiispa Damaskinos ja  Ateenan pääpoliisi Angelos Evert ja iso joukko  väestöä. 

Throughout 1943 and 1944, a number of foreign consulates were successful in rescuing a number of Jews with non-Greek passports. But the largest number of Jews survived within Greece through the protection offered by EAM and a variety of sources, including Archbishop Damaskinos and Chief of Athens Police Angelos Evert, and, of course, a large number of the population.