Espanjasta holokaustin vuosien aikaan . Francon hallituksen suopeus

• http://en.wikipedia.org/wiki/Spain_in_World_War_II

Wikipedia antaa muutamilla kielillä  seuraavan sisältöisen selvityksen otsikon aiheesta. Tästä käännän suomeksi kohtaa 7.

• 1 Domestic politics
• 2 Volunteers
  • 2.1 Spanish volunteers in Axis service
  • 2.2 Spanish volunteers in Allied service
• 3 Diplomacy
• 4 Military
  • 4.1 Operation Felix
  • 4.2 Operation Isabella
  • 4.3 Operation Ilona or Gisella
  • 4.4 Operation Nurnberg
• 5 Reported bribe by Churchill
• 6 Resources & trade
• 7 Espionage and sabotage
• 8 Jews and other refugees
• 9 See also
• 10 Notes
• 11 References
• 12 Further reading
• 13 External links

Juutalaiset ja muut pakolaiset. Jews and other refugees

•  Francon turvallisuuspäällillö Jose  Di Romani antoi kaikkien provinssien kuvernööreille toukokuun  13. päivä  1941 virallisen käskyn luetteloida kaikki juutalaiset niin paikalliset kuin muualta heidän alueilleen  tulleet. Kun  kuusituhatta nimeä sisältänyt lista oli  laadittuna Romani määrättiin Espanjan lähettilääksi Saksaan, jolloin hän saattoi antaa henkilökohtaisesti Himmlerille tämän listansa.

Jose Maria Finat y Escriva de Romani, Franco's chief of security, issued an official order dated May 13, 1941 to all provincial governors requesting a list of all Jews, both local and foreign, present in their districts. After the list of six thousand names was compiled, Romani was appointed Spain's ambassador to Germany, enabling him to deliver it personally to Himmler. 

•  Kun Saksa oli kärsinyt tappion 1945 , koetti Espanjan hallitus tuhota kaiken näytön  natsien kanssa tehdystä yhteistyöstä, mutta tämä virallinen käsky  jäi tuhoamatta.

Following the defeat of Germany in 1945, the Spanish government attempted to destroy all evidence of cooperation with the Nazis, but this official order survived.^[9]

•  Sodan alkuvuosina  kirjoitettiin juutalaisten vastaanottamista  koskevia lakeja,  mutta niistä ei piitattu. .Kyse oli lähinnä Länsi-Eurooppalaisista  pakolaisista, jotka koettivat välttää keskitysleireille kuljettamisia miehitetystä Ranskasta, mutta heissä oli myös Itä-Euroopasta, erittäinkin Unkarista  tulleita sefardijuutalaisia. Trudy Alexy  viittaa natsia pakenevien juutalaisten  tilanteen absurdisuuteen ja paradoksiin, koska he etsivät  natsien ns.  lopulliseen ratkaisuun  turvapaikkaa maasta, jossa ei neljään kokonaiseen vuosisataan oltu  sallittu yhdenkään juutalaisen elää  vapaasti juutalaisena.

In the first years of the war, "Laws regulating their admittance were written and mostly ignored.".^[10] They were mainly from Western Europe, fleeing deportation to concentration camps from occupied France, but also Sephardic Jews from Eastern Europe, especially in Hungary. Trudy Alexy refers to the "absurdity" and "paradox of refugees fleeing the Nazis' Final Solution to seek asylum in a country where no Jews had been allowed to live openly as Jews for over four centuries." ^[11]

• Frankon hallituksen  espanjalaiset diplomaatit laajensivat  Itä-Euroopan juutalaisväestön suojaamistoimenpiteitä, erityisesti niiden Unkarin juutalaisten suojaamista, jotka selittivät  olevansa juuriltaan sefardisia, siis esi-isiltään espanjalaisia; heille järjestettiin espanjalaiset paperit tapauksia  pitemmälti tutkimatta - täten heitä saattoi  lähteä Espanjaan tai he pysyivät sodanaikana näillä  laillisilla dokumenteillaan hengissä miehitetyissä  maissa.

Throughout World War II, Spanish diplomats of the Franco government extended their protection to Eastern European Jews, especially in Hungary. Jews claiming Spanish ancestry were provided with Spanish documentation without being required to prove their case and either left for Spain or survived the war with the help of their new legal status in occupied countries.

•  Kun sodan vuoksivesi alkoi kääntyä takaisin ja kreivi Francisco Gomez-Jordana Sousa  tuli    Frankon vaimon veljen Serrano Sunerin jälkeen  seuraavaksi Espanjan ulkoministeriksi , niin  Espanjan diplomatian henki tuli juutalaisille suopeammaksi, vaikka Franko itse ei sanonut juuta eikä jaata tästä asiasta.

Once the tide of war began to turn, and Count Francisco Gómez-Jordana Sousa succeeded Franco's brother-in-law Serrano Súñer as Spain's foreign minister, Spanish diplomacy became "more sympathetic to Jews", although Franco himself "never said anything" about this.^[10] 

•  Näihin samoihin aikoihin  Puolassa  sattumoisin matkustelleet lääkärit saivat täydellisen informaation natsien  täystuhosuunnitelmista  Hans Frank - nimiseltä kenraalikuvernööriltä, joka oli  siinä  vahvassa luulossa, että lääkärit  olivat  samaa näkökantaa  asiasta  kuin hän itsekin, mutta kun nämä  palasivat kotimaahansa, he  kertoivat asiasta edelleen amiraali Luis Carrero Blancolle ja tämä edelleen Frankolle.

Around that same time, a contingent of Spanish doctors travelling in Poland were fully informed of the Nazi extermination plans by Governor-General Hans Frank, who was under the misimpression that they would share his views about the matter; when they came home, they passed the story to Admiral Luís Carrero Blanco, who told Franco.^[12]

•  Diplomaatit keskustelivat Espanjan mahdollisuudesta pitää  juutalaisille pakolaisille  sijoitusleiriä Casablancan tienoilla, mutta tästä ei tullut mitään Vapaan Ranskan  ja Englannin antaman kannatuksen puutteessa. Kuitenkin Espanjan - Ranskan välinen rajakontrolli höltyi niihin aikoihin jonkin verran ja  tuhansien juutalaisten onnistui ylittää raja Espanjan puolelle ( monen käyttäessä salakuljetusreittejä) . Miltei jokainen näistä henkilöistä selvisi hengissä sodasta. Barcelonassa toimi  vapaasti  amerikanjuutalaisten Joint Distribution- komitea.

Diplomats discussed the possibility of Spain as a route to a containment camp for Jewish refugees near Casablanca but it came to naught due to lack of Free French and British support.^[13] Nonetheless, control of the Spanish border with France relaxed somewhat at this time,^[14] and thousands of Jews managed to cross into Spain (many by smugglers' routes). Almost all of these survived the war.^[15] The American Jewish Joint Distribution Committee operated openly in Barcelona.^[16]

•  Vähän tämän jälkeen Espanja alkoi antaa kansalaisuuden  sefardijuutalaisille Kreikassa, Unkarissa, Bulgariassa ja Romaniassa. Heihin lukeutui useita askenaasijuutalaisia ja ei-juutalaisiakin.  Espanjalainen  Budapestissa toiminut lähetysjohtaja Angel Sanz  Briz pelasti  tuhansittain Unkarin askenaaseja suomalla heille Espanjan kansalaisuuden, sijoittamalla heitä asumaan turvallisiin taloihin ja opettamalla  espanjankielen alkeita, jotta he vaikuttaisivat sefardeilta, mitä opetusta tarvitsi ainakin joku, joka ei aiemmin osannut espanjaa. Espanjan  diplomaattikunta  sai tasapainotella  diplomatiassaan, arveli Trudi  Alexi , ja heidän vastaanottamiensa juutalaisten lukumäärää rajoitti se,  miten suuressa määrin he olivat halukkaat altistumaan  saksalaisten  vihamielisyydelle.

Shortly afterwards, Spain began giving citizenship to Sephardic Jews in Greece, Hungary, Bulgaria, and Romania; many Ashkenazic Jews also managed to be included, as did some non-Jews. The Spanish head of mission in Budapest, Ángel Sanz Briz, saved thousands of Ashkenazim in Hungary by granting them Spanish citizenship, placing them in safe houses and teaching them minimal Spanish so they could pretend to be Sephardim, at least to someone who did not know Spanish. The Spanish diplomatic corps was performing a balancing act: Alexy conjectures that the number of Jews they took in was limited by how much German hostility they were willing to engender.^[17]

•  Sodan lopulla oli Sanz Brizin  paettava Budapestista, mikä jätti nämä juutalaiset tuuliajolle, heitä pidätettiin ja kuljetettiin pois.  Italialainen diplomaatti Giorgio Perlasca, ( http://en.wikipedia.org/wiki/Giorgio_Perlascahttp://en.wikipedia.org/wiki/Giorgio_Perlasca ) joka itse oli Espanjan suojeluksen alainen, sai  väärennetyin dokumentein  Unkarin viranomaiset vakuuttuneiksi siitä, että hän oli uusi Espanjan suurlähettiläs ja siinä ominaisuudessa hän jatkoi  Unkarin juutalaisten espanjalaista suojaamista Puna Armeijan tuloon asti.

Toward the war's end, Sanz Briz had to flee Budapest, leaving these Jews open to arrest and deportation. An Italian diplomat, Giorgio Perlasca, who was himself living under Spanish protection, used forged documents to persuade the Hungarian authorities that he was the new Spanish Ambassador. As such, he continued Spanish protection of Hungarian Jews until the Red Army arrived.^[18]

•  Vaikka Espanja  toimi tehokkaasti  ja enemmän kuin useimmat neutraalit  maat  auttaessaan juutalaisia pakenemaan kuljetuksia keskitysleireille, on kuitenkin väitelty Espanjan sodanaikaisesta asenteesta pakolaisiin.   Frankon hallitus - huolimatta sen  siionismia  ja  juutalais- vapaamuurariutta kohtaan tuntemasta  vastenmielisyydestä - ei näytä kuitenkaan osallistuneen   natsien edistämään raivoisaan antisemiittiseen ideologiaan. Espanjan kautta Portugaliin ( ja sieltä  edelleen)  sallittiin läpikulku   25 000 - 35 000:lle  pakolaiselle, joista pääosa oli juutalaisia.

Although Spain effectively undertook more to help Jews escape deportation to the concentration camps than most neutral countries did,^[18][19] there has been debate about Spain's wartime attitude towards refugees. Franco's regime, despite its aversion to Zionism and "Judeo"-Freemasonry, does not appear to have shared the rabid anti-Semitic ideology promoted by the Nazis. About 25,000 to 35,000 refugees, mainly Jews, were allowed to transit through Spain to Portugal and beyond.

•  Jotkut historioitsijat  väittävät, että nämä tosiasiat osoittavat  Frankon hallituksen humaanisen asenteen, kun taas toiset korostavat, että hallitus ainoastaan salli juutalaisten läpikulun Espanjan kautta. Sodan jälkeen Frankon hallitus oli aika vieraanvarainen niille, jotka olivat olleet vastuussa juutalaisten  poiskuljetuksista, erityisesti  Louis Darquier de Pellepoix- nimiselle henkilölle Juutalaisasioitten kommissiosta ( toukokuu 1942 -  helmikuu 1944) Ranskan Vichyn  hallituksen ajalta.

Some historians argue that these facts demonstrate a humane attitude by Franco's regime, while others point out that the regime only permitted Jewish transit through Spain.^{[citation needed]} After the war, Franco's regime was quite hospitable to those who had been responsible for the deportation of the Jews, notably Louis Darquier de Pellepoix, Commissioner for Jewish Affairs (May 1942 – February 1944) under the Vichy Régime in France.[2