Euroopan historiassa toistuu kerta toisensa jälkeen genosidiset vaiheet niin kaukaa muinaisuudesta kuin vain tiedetään. Evoluution mukana genosidisyyden tehokkuus ja prestaatiovoimat vain näyttävät evoloituneen. Tietysti myös muuallakin maailmaa, mutta tämä nyt on meidän kotimantereemme.
Kun lukee varhaislapsuutemme aikoja , toisen maailmansodan päättymisen päiviä, silloin rauhaa solmitaessa tuomittiin muutama joukkomurhaaja, mutta itse asiassa murhavimma oli ruton ja epidemian tavoin tartuttanut suurimman osan eurooppalaisten ajattelumaailmaa - toiset
puolustautuivat surmaamalla vihollisia, toiset surmasivat toisen rodun jäseniä jne
ideologisessa vimmassa.. Euroopan kantama surmaamisvalmiuden geeni on vain ohuen patinan alla. Nyt vallitsee Eurooppaa Holokaustin aikaisen sukupolven lapset ja lasten lapset, ja lastenlastenlapset ovat hengittämässä tätä maanosamme ilmapiirin ajattelutapaa.
Surmaamisen toimeenpanemisen kynnykset olivat eri kansatyypissä hieman erilaisia ja surmaamisen tavat myös. Mutta niin hengellisiä, humaaneja ja viattomia kuin nykypolvi on, varsinkin eri seurakunnissaan, toleranssi on perinteisesti, tuhatvuotisesti perinteisesti , kuitenkin hyvin kapea-alaista, yleensä kohdistuu vain omaan itseen ja oman itsen kaltaisiin ja monin paikoin psyykken voimakentän lakien mukaan kielletään sopimaton impulssi, siis tapahtunut murhanhimoisuus,se mikä on eurooppalaisille tyypillistä jo genomissa.
Holokaustin kieltäminen on sitä psyykkistä puolustusmekanismia, jonka käyttö ei mitenkaan edistä sivistyneisyyttä, vaan hämää todellista tilannetta.
Uudessa Testamentissa on evankeliumi esitetty kahdenlaisena: On Karitsan evankeliumi,jossa ne kirjoittavat, jotka ovat luonteeltaan olleet aina suojelevia, eivät koskaan tehneet väkivallan tekoja, ja sitten on suden evankeliumi: luonteeltaan
raatelevainen susi on benjaminilaissukukunta geeneiltään jo aikojen alusta- sen huomasi jo Patriarkka Jaakob ja Mooses antaessaan kuvausta eri heimosita. Nyt tällainen susi, vainottuaan kristittyjä juutalaisia ja ollessaan juutalaisten pidättämisten ja tappamisten vastuullinen järjestäjä, tuli tuntemaan Karitsan evankeliumin ja Jumalan Karitsan ja muuttui itsekin Jumalan Karitsaksi, sitten lampaaksi, sitten kuin emolampaaksi, sitten Hyväksi Paimeneksi ja lopulta Karitsan morsiameksi, eli kärsi myös Karitsan kuoleman.
Tämä erilaisuus muissa evankeliumeissa ja Paavalin julistamassa evankeliumissa näkyy kautta Uuden Testamentin. Pietari sanoi että Paavali puhuu yhtä ja toista vaikeasti käsitettävää. Tämä johtuu siitä että Pietari valitun kansan lapsena asui aina Jumalan lain ja profeetallisen sanan ja opetuksen kylvyissä oman kansansa keskuudessa oma tunto herkkänä- ja vasta myöhemmin lähti pois Israelista evankeliumin julistajaksi Roomaan asti - ja taas Paavali, oli maanpakolaisuuteen lähteneen suvun jäsen ja Rooman valloitettua alueet, luonnollinen Rooman kansalainen, asui pakanuuden keskuudessa ja kamppaili itsellensä juutalaisen uskon ja tiedon, eikä voinut sietää, että joku juutalainen ei tekisi samoin kun hän. Hän suuntasi uskonnon tietämyksensä ja opetuksensa vain juutalaiselle kansalle. hän ei pitänyt pakanoita edes kelvollisena tietämään Pyhää sanaa, kunnes Jeesus muutti hänet ja avasi hänet käsittämään evankeliumi, että se oli tarkoitettu koko maailmalle. Paavali oli ehtinyt kiivaudessaan jo toteuttaa susigeenejään hengellisellä alueella riehuen seurakunnissa ja surmaten omaa kansaa.
Että Jumalan valinta kohdistui kuitenkin häneen osoittaa, että Jumala voi muuttaa geeniperimänkin palvelemaan taivaallisia päämääriä. Jumalan tahto on että
maassa on rauha ihmisten kesken- sen edellytyksen lisäksi, että annetaan kunnia Jumalalle korkeuksissa. Ei ole maassa rauhaa , jos Jumalan olemassaolo kielletään. Jos olisikin rauha yksillä, olisi vaino ja tuho toisilla.
Yhtä paljon kuin Paavali Saulina raateli seurakuntaa hän sitten alkoi opettaa intensiivisesti rauhan evankeliumia ja rauhantietä koko silloisessa Rooman valtakunnassa. Hänen oma kapea toleranssissa katosi ja hän sai uuden toleranssin ihmisiä kohtaan, mutta ei jumalattomuutta kohtaan. Mutta uutena saulina, Paavalina, hän ei käynyt epäuskoisten kimppuun, vaan poistui sellaisista joukoista- pudistaen tomutkin jaloistaan- tomuistahan Jumala aiemmin teki uusia ihmisiä, niistä tomuista voisi tulla uusia pahoja ihmisiä kintereille.
Poistuminen oli Paavalin tapa pysyä itse hengissä ja pitää Jumalan antama evankeliumi voimassa. Paavali oli siis tuon tuostakin
pakolainen elävän Jumalan asian takia.
Se joka ei poistu jumalattomuuden valloittamista paikoista joutuu Lootin tilanteeseen. Loot olisi voinut palata Aabrahamin teltoille ja tehdä parannuksen korruptioistaan tai ainakin poistua korruption syövytyksestä ja pelastaa lapsiensa sielut.
On aikansa, miten kauan seurakunnan on taisteltava evankeliumin puolesta sellaisissa paikoissa, jotka ovat korruption läpitunkemia kuin sodoma ja gomorra ennen vanhaan ja nykyaikana on muitakin esimerkkejä vastaavista. Israelin kansa joka kuljetti muassan Arkin Lakia, on joutunut siirtymään paikasta toiseen ja on nyt vielä sirotettuna kautta koko maapallon. Vasta nyt viime aikoina he ovat voineet palata takaisin Luvattuun Maahan.
On otettava huomioon, että Aabrahamin oma maa ja oma kansa oli siellä Kaldean Uurissa- ehkä siellä Kuwaitin maisemissa. Hyvä maa oli sekin, kuten tiedetään. Jumala sanoi Aabrahamille: lähde omasta
maastasi ja kansastasi ja mene siihen maahan, jonka minä annan sinulle, siis Luvattuun maahan. Jumala käski Aabrahamia ikäänkuin asettumaan savenvalajan pöydälle, muokattavaksi ja Aabrahamn halusi Jumalan vaikuttavan häneen uutta luomista.
Jumala otti Aabrahamin uudisluomisen tielle, muokkasi Aabrahamin heimogenomin kuin savea muokataan, yhdisti siihen genomisia tuotteita kerta jos toinenkin, ja karsi joitain asioita, kerta jos toinenkin, ja niin kehkeytyi luomistyön seurauksena Israelin kansa, Kirjan ja Opetuksen kansa, ja sitä jatko-opetettiin monen opettajan välityksellä pysymään kehityksen linjalla ja - nyt se sitten niittää Nobeleita, joka on yksi indikaattori Jumalan aloittamasta ihmiskunnan kehittämisestä, henkisestä evoluutiosta. Toinen indikaattori on maan kukoistaminen. Vasta viime aikoina Jumala johti kansansa muokkaamaan maata jälleen- uuden ajattelutavan kanssa.
Paavalin evankeliumin kautta voi mistä kansasta tahansa lähteä sukuja (sukupuita) siihen samaan hengellisen evoluution virtaan ja jonain päivänä nämä linjat voivat kommunikoida keskenään, Aabrahamin genomista lähtenyt opetettu linja ja evankeliumin kautta Aabrahamin lapsiksi tulleitten evankelioitujen sukujen linja. Vasta sitten vihollisuudet, jotka aina ihmiskunnassa vallitsevat, voivat kadota ja uusi rauhan tahto vallita , se josta sanotaan:
maassa rauha ihmisten kesken. Hän on meidän rauhamme- sanoo sana. Kuka on tämä Hän, avainhenkilö, Jeesus Nasaretilainen, Jumalan Karitsa, jossa on Aabrahamin genomi ja uskon toteutus ihmiskehossa ja joka on koko maailman kristikunnan , seurakunnan pää. Katolilaiset kunnioittavat Aabrahamin genomia antamalla kunniaa Marialle, Jeesuksen Juudan heimoiselle synnyttäjälle. Maria ei ole kuitenkaan seurakunnan Pää eikä Maria sovittanut maailman kansoja Jumalalle, joka on Kristuksen Pää. Tässä opetuksessaan Paavali kuvaa Jumalan seuraunnan ytheydeksi, ECHAD, kuin elävä keho, jolla on looginen johtajuus Jumalassa ja Kristuksessa. Paavali kuvaa myös mikä suhde on seurakunnalla, villipuusta kasvatetulla puulla ja jalolla puulla, kauan aikaa kasvatetulla puulla. Hän käyttää öljypuuta näitten Jumalalle uskllisten ihmisten sukupuun vertauksissaan. Öljypuuta sen takia, että se tuottaa öljyä, joka on Jumalan hengen kuva ja joka elävöittää näitä puita.
