Kun tutustuin Jerusalemiin ja kuljin Siionin vuoren tietä ja eri porteistä, eri suunnista Siionin vuorelle päin, löysin sieltä myös pieni kellarikammiomuseo, ikkuna olivat kyllä maan pinnalla, kammioissa oli vähäisen ulkovalon lisäksi kynttilän valoa holveissa. Museon aineisto oli järkyttävä. Yhdessä suuressa kammiossa oli suuren suuri musta hautapaasi, johon oli kauttaaltaan liepeisiin kaiverettu suurten kuolemanleirien nimet. Kammiosta meni ulos muureilla suojattuun pihaan käytävä ja ovi ja siellä oli valkoisia muistolaattoja tuhottujen seurakuntien muistoksi, ei yksilöille sinänsä ja niitä oli paljon muuriin kiinnitettyinä marmorilaattoina. Niitä lisättiin kun tuli lisää tietoa. Ennen kuin tiesin Jad Va Shem museosta kävin tässä museossa. joitain kertoja. Ulkona sisäpihalla lähde, Raakel itkee lapsiaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Chamber_of_the_Holocaust
http://en.wikipedia.org/wiki/Chamber_of_the_Holocaust
Holokaustin kammio, Chamber of the Holocaust
Wikipedia tekstin suomennosta.
(Siinä saa vaikutuksen kauheasta annihilaatiosta miisä suunnaton määrä olevaisuutta, ihmisiä yhteiskuntia, kansaa, muuttuu vain kuin shoam- kiveksi jossain paratiisissa- ei takaisin alkutomuun, vaan mustaksi tiiveimmäksi kiveksi, joka ikäänkuin kuvaa sovittamattomien rikosten mahdottomuutta muuttua alkutomuksi ilman asioitten oikeudenkäyntiä.
Chamber of the Holocaust (Hebrew: מרתף השואה, Martef HaShoa, lit. "Cellar of the Holocaust") is a small Holocaust museum located on Mount Zion in Jerusalem. It was Israel's first Holocaust museum.[1][2]
Sisältö
4. Linkit
1. Historia 2. Kuvaus 3. Viittaukset |
1. HISTORIA
Tämä Kauhujen museo valmistui 1948 Uskontoministeriön ja sen pääjohtajan Rabbi tri Samuel Zanvil Kahanen toimesta. Hänen vastuullaan oli mm. Siionin Vuoren asiat.
The site was founded in 1948 by the Ministry of Religion and its Director-General, Rabbi Dr. Samuel Zanvil Kahane, whose responsibilities included Mount Zion.[2]
Sinä vuonna Kahane valvoi paikalla Oranienburgin keskitysleirin uhrien tuhkan ja Natsi-Euroopasta löydettyjen häväistyjen Toora-kääröjen hautaamisen
That same year, Kahane oversaw the on-site burial of ashes of victims from the Oranienburg concentration camp[3] together with desecrated Torah scrolls recovered from Nazi Europe.[4]
Vastakohtana tälle kammiomuseolle on Jad VaShem, hallituksen virallinen Holokaustimuistomerkki, joka perustettiin vuonna 1953 Herzlin vuorelle - uuteen kohtaan symbolisoimaan tuhon jälkeistä uudelleen syntymistä.
Päärabbinaatti valitsi Holokaustikammionmuseon paikaksi Siionin vuoren, koska se oli lähellä Kuningas Daavidin Hautaa, mikä symbolisesti sisältää myös yhteyden Juudan historiaan ja lupaukseen messiaanisesta lunastuksesta Messiaan, Daavidin pojan kautta.
Oppineet ovat huomauttaneet siitä kuoleman varjosta, joka luolamaisissa kammioissa on, että se kuvaa Holokaustia lepattavien kynttilöiden valossa juutalaisten yhteiskuntien elämän jatkumona, kuoleman ja tuhon ketjuna kautta historian.
Museosta vastaa tällä hetkellä Diaspora- jeshiva ja ortodoksit juutalaiset.
In contrast to Yad Vashem, the government's official Holocaust memorial museum established in 1953 on Mount Herzl – a new site symbolizing rebirth after destruction – the Chief Rabbinate chose Mount Zion as the site for the Chamber of the Holocaust because of its proximity to David's Tomb, which symbolically connotes ancient Jewish history and the promise of messianic redemption (through the Messiah, son of David).[5][6] Scholars have noted that the somber ambience of the museum, whose dank, cave-like rooms[7] are illuminated by candelight,[8] is meant to portray the Holocaust as a continuation of the "death and destruction" that plagued Jewish communities throughout history.[9]
The museum is currently maintained by the Diaspora Yeshiva, with an Orthodox orientation.[2]
2. Kuvaus, Description
Museoon kuuluu sisäpiha ja kymmenen kammiota . Pihamuurin sekä useiden kammiohuoneiden sekä käytävien seinämiä kattaa hautakivien kaltaiset valkoiset levyt, joihin on kirjoitettu hebreaksi, jiddishin kielellä ja englanniksi muistokirjoitus seurakunta seurakunnalta, yksi muistolaatta seurakuntaa kohden, yli 2000 Holokaustissa tuhotun juutalaisen yhteiskunnan muistokirjoitukset.Nämä muistolaatat kustansivat yleensä ne, jotka olivat a.o. seurakunnista jääneet eloon ja elonjääneet pitivät muistojumlaanpalvekuksia kukin oman kaupunkinsa tuhon vuosipäivänä.
The museum features a large courtyard and ten exhibition rooms.[2] The walls of the courtyard plus several rooms and passages are covered with tombstone-like plaques[10] inscribed in Hebrew, Yiddish, and English, memorializing more than 2,000 Jewish communities destroyed during the Holocaust.[11][12] These plaques were generally sponsored by survivors from those communities, and survivors hold memorial services here on the anniversary of their town's destruction.[11]
Tässä on esimerkki yhdestä tällaisesta kokonaisen seurakunnan muistolaatasta ( koko seurakunnan hautakivestä) tekstin käännöksineen.
Below is an example, accompanied by a translation of the text:
"Ikuinen muisto In eternal memory Niiden rakkaiden ystäviemme, meidän kaupunkimme Przedeczin marttyyrien sielun muistoksi
In memory of the souls of our dear friends, the martyrs of our city Przedecz (Pshaytsh) (Włocławek district)jotka natsit kätyreineen ( kadotkoon heidän nimensä) murhasivat Chelmossa 7. pv . Ijarkuuta 5742 (24. huhtikuuta 1942) ja muissa tuhoamispaikoissa. Kostakoon Jumala heidän verensä. Muistopäiväksi on säädettty 7. päivä Ijar kuuta.
Tulkoon rakkaitemme henki sidotuksi elämän lyhteesen. Heidän pyhä muistonsa on tullut kuolemattomaksi kaupunkimme eloonjääneitten kautta niin Israelissa kuin Diasporassa hajaannuksessa."
who were murdered by the Nazis and their collaborators, may their names be obliterated in Chełmno on the 7th day of Iyar, [5]742 [Anno Mundi], 24 April, 1942 and in the other places of extermination, may God avenge their blood The memorial day was established as the 7th day of Iyar May their lives be bound in the bundle of the living Their holy memory immortalized by the survivors of our city in Israel and in the Diaspora.
Moni museossa nähtävillä oleva artikkeli on jumalanpalvelukseen liittyvää -Toorakääröä kehollaan suojanneen verta kantava Toora käärö Wegrowista, Puolasta, ja käsinkirjoitettuja rukouskirjoja Buchenwaldin keskitysleiristä.
Muita esineitä on mm Toorakääröjen pergamenttimateriaalista natsien tekemät esineet, kuten lompakoita, kengänpohjia, rumpuja ja laukkuja, natsiupseerin takki ommeltu Toorakäärön pergamentista, Auschwitzin vangin univormu.
.Museossa esitetään myös malli kaasu-uunista, jota käytettiin keskitysleirin krematoriossa. Museossa on myös uhrien tuhkaa natsien 36 eri kuolemanleiristä ja RIF- saippuaa, jota natsien väitetään tehneen ihmisrasvasta.
Museoon liittyy myös uusnatsismin esittely ja esitetään näytteitä aikamme antisemitistisestä kirjallisuudesta.
Many of the museum's exhibits display religious artifacts such as a bloodstained Torah scroll from Węgrów, Poland, and a handwritten prayer book from the Buchenwald concentration camp. Other exhibits include "purses, shoe soles, drums and wallets made from the parchments of Torah scrolls",[2] a coat sewn from Torah parchments which was worn by a Nazi officer, a prisoner uniform from the Auschwitz concentration camp,[2] and a recreation of the gas oven used in the cremetoria of concentration camps.[13] The museum also includes urns with the ashes of Holocaust victims from 36 Nazi death camps[14] and "RIF" soap allegedly manufactured by the Nazis from human fat.[13] There is also an exhibit on neo-Nazism with a selection of modern-day antisemitic literature.[15]
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar