- Asserin sukukunnan mailla 1967
Kun ma ensi kerran
tulin Asseriin,
oli iltamyöhä,
meri tumma niin.
Istuin
mietiskellen
meren rannalla.
Taivas, meren
tausta,
tummui verhona.
Mitä muistan
siitä
yöstä Asserin?
Tähdet meren ylle
syttyi sittenkin,
vaikka päivän
sammu
oli valoton,
kun tumma meren
sysi
nieli auringon.
Sitten merenhiekka
välkkyi valona,
kun taivas
säihkyi yllä
tähtitarhana.
Ja meri loiski
rantaan
kuin vuodet
ennenkin
ne tuhannet jo
menneet
jo ikimuistoihin.
Vaan jäänkö
tähän rantaan
kuin Asser
istumaan
ihanaiseen
santaan
ja tuulen
huminaan?
Tuom. 5: 17
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar