1995 kirjoittamaani:
Pyhän Maan Lehtinen.
Kun aikoinani nuoruudessa minulla oli lähetyskutsumus, ajattelin vain ensin käydä
Pyhässä Maassa katsomassa Raamatun asioita käytännössä. Tästä tulikin
oikeastaan koko elämän suunnanmuutos. Tulin vuoden 1967 ensimmäisen
Israelin matkani jälkeen vielä käymään 6 kertaa Israelissa ja tavallaan
sitä tietä välillisesti johtui sitten tieni Ruotsiin 1976. Tästä tuli
yhteensä 1,5 vuotta Israelissa ja nyt olen asunut Ruotsissa kirjoilla
vuodesta 1976 alkaen, vaikka välillä on tullut pitkiä Suomen jaksoja
lääkäriammatissa työmatkojentakia ( Lisäys 2013. ja nyt eläkepäivinä käyn sielä kesämökillä)
Lisäksi
opiskelin hepreaa 1960 luvun lopulla Turussa syngagogan kanttorin perheessä. Hankin
kirjeenvaihtotovereita Israelista jo 1965 ja minulle tuli myös
suomalaisten kristittyjen Israel-lehtiä. Lisäksi luin heprealaista
lehteä Shar La Matchil ja käänsin siitä tuttaville
artikkeleita ja jaoin muutaman lehtisen tässä lähtipiirissä. 1980- 1990- luvuilla.
Nyt kun
näitämuistiinpanoja voin kirjoittaa tietokoneelle, niin samalla voi myös
paperipinoja komeroista vähentää. Sitten voin jatkaa vanhojen
muistiinpanojen jälkeen nykyaikaan. Shar-la-Mathil lehti tuli jotenkin vielä lähemmäksi, kun lehden eräs kirjoittajista kävi kylässä meillä Lempäälässä, Mordekai Avishai
perheensä kera. He olivat kiertäneet kautta maailman eri synagogissa ja
ottaneet selvää paikallisten juutalaisten seurakuntien historiasta ja
näistä oli Mordekai Avishain mielenkiintoisia artikkeleita Shar-
lehdessä. Sittemmin kuitenkin vaihdoin lukemaan Internet-uutisia eräästä
toisesta kanavasta Aruz-7. Olin käynyt
tietokonekurssin vasta 1997. Sitä ennen siis lehtiseni tiedot ovat Shar-
lehdestä ja lehtisissäni kommentoin uutisia.
Shar-lehden artikkelit ja Mordekai Avishain
tyyli olivat huippuhienoja. Miksi? Juutalainen historia
on kuin matka kuuhun ja takaisin aivan joka kaupungissa, missä on
synagoga. Tajusin asian aivan miltei rajattoman- hahmottamattoman- syvyyden jossain
vaiheessa. Juutalainen historia perimätietoineen on maailman
laajin yhtenäinen kirjallisuusalue. Yksi ihmisikä ei koskaan saisi siitä
mitään hahmoa esiin. Sen takia otin Mordekain tyylistä oppia. Hän oli
käytännön ihminen, matkusti paikanpäälle, puhui niitten kanssa, jotka
olivat elossa ja keräsi olennaisen aineiston nykyajan perspektiivistä ja
artikkeli oli lyhyt ja naseva, selkoheprealla. Jollain tavalla
kuin joulukalenterirakenteinen, kiinnostava - jokainen uusi
historiallinen perspektiivi eri kansoista ja kaupungeista oli kuin
ikkuna jonnekin kauas, mutta voitiin esittää pienenä
jalokivenomaisena näkymänä, joka asettui aikajanaansa yli 5000 vuotiseen
Juudan kansan historiaan kuin jalokivi eefodiin kultapunoksi.
Tätä samaa aikajanaperiaatetta olen koettanut
noudattaa kun löydän suomenkielisestä historiasta jotain Juudan
kansasta. Esim holokaustiajan suunnattomuus on aivan liian iso palapeli saada edes yhden ihmisiän aikana täydellisenä dokumenttina ilmituotua ,
mutta kun liian isoa palapelia alkaa ratkoa, sen jokainen pieni osa on
merkitsee. Olen päätynyt siihen, että jokaisella on vastuu kerätä niitä
liian ison palapelin fragmentteja ja tehdä niitä muistiinpanoja mitä
voi. Yksi ihminen ei voi tajuta kovin suurta asiaa. Mutta seuraavalle
sukupolvelle valmiiksi tiivistetty tieto auttaa hahmottamista ja oikeaa
suunnanvalintaa. Olihan itse tietokone aika iso rakennelma aluksi ja
sitten siitä tuli pieni, muta kapasiteetiltaan parempi. Samoin tiedon voi hahmottaa tehokkaammin
saatavilla olevaksi, ainakin tulevia sukupolvia varten.
Koetin palauttaa
mieleeni, missä olisin saanut ensimmäisen kerran käsiini Shar Lamatchil
-lehden Suomessa, ehkä Turussa eräältä ystävättäreltä Leilalta, joka osasi
hebreaa. Arvelen että Mordechai Avishai perheineen kävi vuoden 1974
tienoossa Lempäälässä, koska sitten ystäville kirjoittaessani
kihlajaisistani 1975 olin kirjoittanut heillekin ja sain heiltä kirjeen
tuttavaperheen Ville ja Elvi Hörkön kautta Rovaniemelle. Kirje oli
päivätty 25.5.1975 ja kirjeessä perhe mainitsi, että lehden kautta he
lähtevät uuteen työtehtävään Euroopaan heinäkuussa 1975, mutta matka ei
ulotu Skandinaviaan asti vuonna 1975. Shar-lehteä tilasin täällä
Ruotsissa pitkät ajat ja odottelin Mordechai Avisahin perheen
artikkeleita. Lehti ilmestyi kerran viikossa.
Nyt (1995)
kerään käsinkirjoitetuista vihkosistani fragmentteja muistiin parin
kymmenen vuoden ajalta kun sattuu jokin laatikko tai hylly tas
kiinnostukseni kohteeksi.
Oma vihkoseni tuttaville:
1994
Nyt
kesän kuumimpina ja läkähdyttävimpinä päivinä Israel neuvottelee
itärajastansa Jordanian kanssa- turistien luonnollisesti ollessa
aurinkorannoillaan kautta Israelin rauhaa nauttien. Mielestäni rauha on
NYT ja mitä uutta rauhaa voisi enää tehdä? Joka tapauksessa tämän viikon
torstaina 4 elokuuta 1994 ( 27 Aaw kuuta 5754)
Knessetissä keskustellaan sopimuksesta Jordanian kanssa. Israelilaisessa
poliittisessa oikeistotraktaatissa kysellään näin: ”Mitähän tarkoitaa ” Ensin Gaza ja Jeriko!” Milloinkahan alkaa neuvottelut kaikesta muusta?”
Asteittainen
palestiinalaisen mahdin lisäys johtanee alle vuodessa vaikea-asteiseen
vieraaseen infiltraatioon Israelissa, johon absorboituu ulkovaltioista
elementtejä, Syyriasta, Jordaniasta, Libanonista, ties vaikka Irakista
ja Iranista- samalla varsinaisen Israelin puolella asuvat arabit
ohjelmoivat siirtymiä salakavalasti koettaen ottaa maan alta Juudan
kansalta maailman sitä huomaamatta. Mistä syystä Israelin johto pehmenee
ja antaa periksi asioissa, joissa aiemmin ei annettu periksi? Onko
hämärä boikotti, murhauhkaukset, kansainvälisen terrorin mafiatyyli
kiristänyt Israelin kurkkua? Onko vanha natsityyli- osittainen
köyhdyttäminen ja tietokonejärjestelmän infiltroituminen tuhoamassa
Juudan kansan kansalliskotia? Onko Israelista tehty vain öljypumppu,
joka pumppuaa öljyä ja varoja koko alueen arabijoukolle, joka ei edes
aio tulla niin itsenäiseksi, että olisi omavarainen_ainoastaan niin
itsenäiseksi, että voi laskea jalkansa Israelin niskaan? Vai onko
mahdollista positiivinen vuorovaikutus kansojen välillä - siten, että
työstä saa sitä vastaavan palkan ja maan hedelmistä niiden arvoa
vastaavan hinnan ja Israelin asuinsijat saavat sapatin rauhan ( Yleensä
viholliset hyökkäävät juuri sapattina. Onneksi Israelissa on myös omia
fundamentalistejaan niin, että omantunontarkoinkin israelilainen kyllä
pystyy ratkaisemaan tämän seikan aiheuttaman konfliktin). Israelin
tulevaisuus on myös fundamentalisteissa sillä hetkellä, kun sovittelevat
diplomaattiset johtajat väsyvät taistelussa islamin valottomuuden meren
hyökyaaltojen yksitoikkoista murskajunttaa vastaan.
18.3.2008 8:23 Muistiinpanoista koottua L Bright
Kts. myös 22.3.208 Artikkeli Jizhak Rabin Z"L on suomennettu Shar LaMatchil -lehdestä. vuonna 1995. 7.11.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar