Jobin usko

• JOBIN USKO

Ihmiskunnan alkuaikaan

yhtä oli totuus, taika.

Ei eroteta Jumalasta

aurinkoa, ihmislasta.

Ainettakaan silloin kansa

erota ei sielustansa.

Joka luonnonvoimakin

jumaliksi luettiin.

Jumalia kaikkialla

kumarrettiin palvomalla.

Ihmiskunnan seulontaan

Lähtee Luoja taivastaan.

Suuret tuulet puhaltavat,

kaikki kansat vaeltavat.

Niinkuin kivet hengen saisi,

puut ja pensaat vaeltaisi.

Sitten taasen paikoilleen

juurtuvat taas ennalleen.

Näin kai oli monta aikaa,

totuus oli niin kuin taikaa.

Hengen joukot taivaat kiiri,

tarkattuna maitten piiri.

Etsii, etsii uskon lasta,

aivan koko maailmasta.

Löysi Luoja ystävänsä,

jolle antoi Henkeänsä,

kansan, joka tottelee,

Kun Henki käskee, etenee.

On Aabrahamin lapsista

nyt koko Kirjan sanoma.

Kerran Luoja seulomaan

myös meni yli Utsin maan.

On siellä myöskin ystävä,

niin osoittivat merkkinsä.

Lie usko yhtä vahvakin

kuin ystävän, Aabrahamin.

Ehkä silloin punnittiin,

jos parempikin olis niin,

kuin mitä usko Abramin.

Ja siksi, niin, koeteltihin.

Vaan lähteä jos pitäisi,

vaikk sotajoukot uhkaisi

tai myrskyt kaikki suurimmatkin

sinkoaisi tavaratkin,

ei mikään voima, mahti maan

saa Utsin miestä muuttamaan.

Ja sitten niinkuin tiedetään,

vain hiekkaa nielee nälissään

Job yksin alla auringon,

vain illan varjo luonaan on.

Hän juurilleen on juuttuneena,

niinkuin puu on puutuneena,

kuivumassa paahteeseen

kivettymään paikalleen.

Myrskyt tuovat hiekkojansa,

itätuuli idän kansaa,

neuvot ovat Kaldeasta,

lohduta ei ihmislasta.

Etelästä tuuli tuima,

Teemanista mieli huima,

on kuin piiska jumalten,

ylpeiden ja ilkeiden.

Pakanuuden sydet syvät,

muutenkin ain enentyvät,

tuovat neuvon manalasta,

ahdistavat ihmislasta.

Antaneet on neuvoansa

kaikki taikavoimastansa.

Sitten Jobiin puhaltaa

Jumalasta Hengen maa.

Joku Hengen voimassa

kulkee Luojan tahdosta.

Kuka käskee pensastansa

tai puun tainta kulkemaan?

Kuka kivet herättäisi

Aabrahamin maailmaan?

Job nousee maasta jaloillensa,

vaimon hankkii itsellensä.

Muuttaa taloon uutehen,

saa perheen aivan suloisen.

Viljelee taas tilojansa,

laskee lammaslaumojansa,

kameleita paljon on.

On Jobin onni rajaton.

Ja pöydät kattaa, tarjoaa,

ja Jumalaa vain rakastaa.

On ystäviä runsahasti,

elää pitkään ikään asti.

Viite: JOBIN KIRJA

28.2.2013