Suolameren tilanteesta

SITAATTI Helsingin Sanomista:

Kuivuvaa Kuolluttamerta yritetään pelastaa

20.12.2013 20:13 3 

 

Aishi Zidan,  Helsingin Sanomat 

Ali Jarekji / REUTERS

Uimarit kahlasivat Kuolleessameressä Jordaniassa marraskuussa 2011.

Jordanialla, Israelilla ja palestiinalaisilla on valmisteilla harvinainen yhteistyöprojekti.
Tarkoitus on aloittaa jättimäinen vesihanke, jolla helpotetaan alueen kroonista vesipulaa. Samalla valtiot yrittävät pelastaa kuivuvan Kuolleenmeren.
Viime viikolla esitellyn suunnitelman tarkoitus on pumpata Punaisestamerestä merivettä, joka käsitellään juomakelpoiseksi. Ylijäävä suolavesi laskettaisiin 180 kilometriä pitkää putkea pitkin Kuolleeseenmereen, kertoo brittilehti The Guardian
Maailman suolaisimpiin kuuluvan vesialtaan tila on ollut murheenkryyni jo vuosia. Kuolleenmeren pinta laskee yli metrin vuosivauhtia. Muun muassa Maan ystävät -järjestö on ennustanut, että Kuollutmeri voi kuivua lähes kokonaan vuoteen 2050 mennessä.
Suunnitelma on ehtinyt herättää vastustusta ympäristöjärjestöissä. Maan ystävien Lähi-idän-osaston mukaan seuraukset Kuolleellemerelle olisivat arvaamattomat.
"Ei tiedetä, millaisen kemiallisen reaktion suolaliuos aiheuttaisi. Kuolleeseenmereen laskee tavallisesti makeaa vettä", järjestön tiedottaja Mira Edelstein sanoo puhelimitse HS:lle.
Edelstein pelkää leväkukintoja ja bakteerireaktioita, jotka voisivat muuttaa esimerkiksi Kuolleenmeren värin. Alueen valtioiden pitäisi hänen mukaansa puuttua kuivumisen syihin.
Syyria, Israel ja Jordania rohmuavat Jordanjokea niin, ettei vesi pääse laskemaan kunnolla Kuolleeseenmereen.
"Miksi meidän on esimerkiksi pakko viljellä banaaneja aavikolla? Voisimme viljellä jotain, mikä vie vähemmän vettä", Edelstein selittää.
Suolanpoistolaitokset rakennettaisiin Jordaniaan. Uutiskanava Al Jazeeran mukaan Jordania on lupautunut viemään vuodessa 50 miljoonaa kuutiota laitoksissa käsiteltyä vettä Israeliin. Lisäksi se käyttäisi Punaisenmeren vettä itsekin.
Israel puolestaan veisi Jordaniaan saman verran vettä Genesaretinjärvestä.
Aavikkoisessa Jordaniassa on ollut jo pitkään pulaa vedestä. Israelilaisen tutkijan mukaan Israelin tavoite on pitää Jordania vakaana.
"Hankkeen päätarkoitus on saada juomavettä Ammanin kaupungille. Se on kasvanut viime vuosina nopeasti etenkin pakolaisaaltojen vuoksi", arvelee Ben Gurionin yliopiston luennoitsija Yaakov Garb HS:lle.
Jordaniaan on tullut 2000-luvulla satojatuhansia pakolaisia ensin Irakista, sitten Syyriasta. Jordaniassa on YK:n arvion mukaan yli puoli miljoonaa syyrialaista.
Israelilaiset sitoutuisivat suunnitelmassa myymään aiempaa enemmän vettä palestiinalaishallinnolle.
Yli 20 palestiinalaista kansalaisjärjestöä vaati lokakuussa, ettei palestiinalaishallinto allekirjoittaisi sopimusta. Ne pitävät sopimusta epäedullisena.
Edelstein uskoo, että palestiinalaishallinto taipui allekirjoittamaan suunnitelman, koska vesipula Länsirannalla on niin paha.
"Palestiinalaisten ei pitäisi joutua ostamaan vettä. Heillä pitäisi olla oikeus saada sitä enemmän muutenkin", sanoo Edelstein.

Äkkiä pahentunut tilanne Israelin Pohjoisrajalla.

Libanon on  valtiollinen yksikkö, joten jotain  konkreettista  normaliteettia voi odottaa Libanonin ja Israelin välisen rajan rauhantilanteesta.

Mitä tulee Syyriaan en pidä sitä enää normaalivaltiona,  vaan  genosidin hirveänä hahmottomana  pätsinä, joten siitä ei voi enää sanoa yhtään mitään. Olen lopettanut kommentoimasta sitä murhaamisen pesää.

Kartanpiirtämisiä

http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/175128#.Uq480Sd1asw
Israelin  normaaliexixstenssin kartta löytyy kyllä Hesekielin kirjasta.

Kemian Nobelin palkinto 2013

http://www.jpost.com/Jewish-World/Jewish-Features/Israeli-scientists-awarded-Nobel-Prize-in-Chemistry-328246
 Prof. Martin Karplus, an Austrian native who fled to the US before the Holocaust.

Warshel and Levitt are Israel’s 11th and 12th Nobel Prize laureates.

The three men were cited for their “development of multiscale models for complex chemical systems.”
LÄHDE:http://phys.org/news/2013-10-karplus-levitt-warshel-nobel-chemistry.html

Chemists used to create models of molecules using plastic balls and sticks. Today, the modelling is carried out in computers. In the 1970s, Martin Karplus, Michael Levitt and Arieh Warshel laid the foundation for the powerful programs that are used to understand and predict chemical processes. Computer models mirroring real life have become crucial for most advances made in chemistry today.
Chemical reactions occur at lightning speed. In a fraction of a millisecond, electrons jump from one atomic nucleus to the other. Classical chemistry has a hard time keeping up; it is virtually impossible to experimentally map every little step in a chemical process. Aided by the methods now awarded with the Nobel Prize in Chemistry, scientists let computers unveil chemical processes, such as a catalyst's purification of exhaust fumes or the photosynthesis in green leaves.
The work of Karplus, Levitt and Warshel is ground-breaking in that they managed to make Newton's classical physics work side-by-side with the fundamentally different quantum physics. Previously, chemists had to choose to use either or. The strength of classical physics was that calculations were simple and could be used to model really large molecules. Its weakness, it offered no way to simulate chemical reactions. For that purpose, chemists instead had to use quantum physics. But such calculations required enormous computing power and could therefore only be carried out for small molecules.
This year's Nobel Laureates in chemistry took the best from both worlds and devised methods that use both classical and quantum physics. For instance, in simulations of how a drug couples to its target protein in the body, the computer performs quantum theoretical calculations on those atoms in the target protein that interact with the drug. The rest of the large protein is simulated using less demanding classical physics.
Today the computer is just as important a tool for chemists as the test tube. Simulations are so realistic that they predict the outcome of traditional experiments.


Read more at: http://phys.org/news/2013-10-karplus-levitt-warshel-nobel-chemistry.html#jCp

Chemists used to create models of molecules using plastic balls and sticks. Today, the modelling is carried out in computers. In the 1970s, Martin Karplus, Michael Levitt and Arieh Warshel laid the foundation for the powerful programs that are used to understand and predict chemical processes. Computer models mirroring real life have become crucial for most advances made in chemistry today.
Chemical reactions occur at lightning speed. In a fraction of a millisecond, electrons jump from one atomic nucleus to the other. Classical chemistry has a hard time keeping up; it is virtually impossible to experimentally map every little step in a chemical process. Aided by the methods now awarded with the Nobel Prize in Chemistry, scientists let computers unveil chemical processes, such as a catalyst's purification of exhaust fumes or the photosynthesis in green leaves.
The work of Karplus, Levitt and Warshel is ground-breaking in that they managed to make Newton's classical physics work side-by-side with the fundamentally different quantum physics. Previously, chemists had to choose to use either or. The strength of classical physics was that calculations were simple and could be used to model really large molecules. Its weakness, it offered no way to simulate chemical reactions. For that purpose, chemists instead had to use quantum physics. But such calculations required enormous computing power and could therefore only be carried out for small molecules.
This year's Nobel Laureates in chemistry took the best from both worlds and devised methods that use both classical and quantum physics. For instance, in simulations of how a drug couples to its target protein in the body, the computer performs quantum theoretical calculations on those atoms in the target protein that interact with the drug. The rest of the large protein is simulated using less demanding classical physics.
Today the computer is just as important a tool for chemists as the test tube. Simulations are so realistic that they predict the outcome of traditional experiments.


Read more at: http://phys.org/news/2013-10-karplus-levitt-warshel-nobel-chemistry.html#jCp

Chemists used to create models of molecules using plastic balls and sticks. Today, the modelling is carried out in computers. In the 1970s, Martin Karplus, Michael Levitt and Arieh Warshel laid the foundation for the powerful programs that are used to understand and predict chemical processes. Computer models mirroring real life have become crucial for most advances made in chemistry today.
Chemical reactions occur at lightning speed. In a fraction of a millisecond, electrons jump from one atomic nucleus to the other. Classical chemistry has a hard time keeping up; it is virtually impossible to experimentally map every little step in a chemical process. Aided by the methods now awarded with the Nobel Prize in Chemistry, scientists let computers unveil chemical processes, such as a catalyst's purification of exhaust fumes or the photosynthesis in green leaves.
The work of Karplus, Levitt and Warshel is ground-breaking in that they managed to make Newton's classical physics work side-by-side with the fundamentally different quantum physics. Previously, chemists had to choose to use either or. The strength of classical physics was that calculations were simple and could be used to model really large molecules. Its weakness, it offered no way to simulate chemical reactions. For that purpose, chemists instead had to use quantum physics. But such calculations required enormous computing power and could therefore only be carried out for small molecules.
This year's Nobel Laureates in chemistry took the best from both worlds and devised methods that use both classical and quantum physics. For instance, in simulations of how a drug couples to its target protein in the body, the computer performs quantum theoretical calculations on those atoms in the target protein that interact with the drug. The rest of the large protein is simulated using less demanding classical physics.
Today the computer is just as important a tool for chemists as the test tube. Simulations are so realistic that they predict the outcome of traditional experiments.


Read more at: http://phys.org/news/2013-10-karplus-levitt-warshel-nobel-chemistry.html#jCp

Chemists used to create models of molecules using plastic balls and sticks. Today, the modelling is carried out in computers. In the 1970s, Martin Karplus, Michael Levitt and Arieh Warshel laid the foundation for the powerful programs that are used to understand and predict chemical processes. Computer models mirroring real life have become crucial for most advances made in chemistry today.
Chemical reactions occur at lightning speed. In a fraction of a millisecond, electrons jump from one atomic nucleus to the other. Classical chemistry has a hard time keeping up; it is virtually impossible to experimentally map every little step in a chemical process. Aided by the methods now awarded with the Nobel Prize in Chemistry, scientists let computers unveil chemical processes, such as a catalyst's purification of exhaust fumes or the photosynthesis in green leaves.
The work of Karplus, Levitt and Warshel is ground-breaking in that they managed to make Newton's classical physics work side-by-side with the fundamentally different quantum physics. Previously, chemists had to choose to use either or. The strength of classical physics was that calculations were simple and could be used to model really large molecules. Its weakness, it offered no way to simulate chemical reactions. For that purpose, chemists instead had to use quantum physics. But such calculations required enormous computing power and could therefore only be carried out for small molecules.
This year's Nobel Laureates in chemistry took the best from both worlds and devised methods that use both classical and quantum physics. For instance, in simulations of how a drug couples to its target protein in the body, the computer performs quantum theoretical calculations on those atoms in the target protein that interact with the drug. The rest of the large protein is simulated using less demanding classical physics.
Today the computer is just as important a tool for chemists as the test tube. Simulations are so realistic that they predict the outcome of traditional experiments.


Read more at: http://phys.org/news/2013-10-karplus-levitt-warshel-nobel-chemistry.html#jCp

Israel jäseneksi CERNin neuvostoon

http://www.jpost.com/Enviro-Tech/Israel-voted-full-member-of-CERN-first-non-European-country-to-be-admitted-334866
 20 valtion CERN:in neuvosto ääensti yksimielisesti israelin ottamisesta jäseneksi.

The 20-state council of CERN, the Center of European Nuclear Research that operates the Large Hadron Collider under the Swiss- French border, voted unanimously on Thursday night to accept Israel as a full member.
CERN is the largest center in the world for the study of atomic particles and is run with an annual budget of 1.246.5 billion Swiss francs (more than NIS 4.9b.). Since October 12, 2011, Israel was an associate member in the pre-stage to membership of CERN, membership that needed to be held for a minimum of 24 months.

Oshrenkon perhekunnan tragedia

20.10.2009 Oshrenko-suvun tragedia
Etsivät ovat selvittämässä  Ushrenkon  sukupolvia eliminoinutta murhaa, mikä on julmuuksiltaan  tsekkiläisen,  venäläisen ja georgialaisen mafiamurhan  tapainen, sanoo asiantuntija  Marc Kahlberg,  israelilainen ent.  poliisin upseeri

19.10.2009 Oshrenko-nimisen suvun kolmen sukupolven edustajat  murhattu yhtenä yönä Israelissa.  Oshrenkon avioparin  yhdet isovanhemmat ja kaksi lasta, tyttö ja poika. Tyttö oli viettänyt  juuri  3-vuotis-syntymäpäivänsä ja poikalapsi oli alle vuoden. Murhaajat olivat murhanneet perheen jäseniä sitä mukaa, kun he tulivat kotiinsa ulkoa asioiltaan. Lopulta asunnossa sytytettiin useita tulipaloja jälkien poistamiseksi.
http://www.allvoices.com/news/4422944-israel-oshrenkos

Nykyään 2013 tiedetään,että  Oshrenkin perheen annihiloija oli   jo oikeuden eteen tuotu toinen israelilainen  Damian Karlik  joka kosti  tälle työnantajaperheelle ilm.   vaimonsa kanssa  irtisanomisensa. 
http://www.bizpacreview.com/2012/10/23/marc-kahlberg-fighting-terrorism-in-israel-and-the-u-s-5579

Luonnon uusi vuosi

Israelilaiset viettävät luonnon uutta vuotta aivan erikseen  muusta  uudesta vuodesta.
 Kymmenien vuosituhanten aikana  toistuva luonnon antama merkki uudesta  kasvukaudesta on kyllä järkevä maapallon uuden vuoden merkki jonkin kohdan suhteen, kuten tässä Israelin pienen maan suhteen. 

 Kirjoitusta  vuodelta 2010
http://www.jpost.com/PromoContent/Article.aspx?id=166476
29.1.2010 Tu BShwat
http://www.kkl.org.il/kkl/english/main_subject/tu%20bishvat%202010/seder%20tu%20bishvat.x

Keren Kajemet LeIsrael _ Metsien istutus

13.1. 2010. Kristikunta täällä Ruotsissa viettää Knuutin päivää Tjugundedag Jul, joka lopettaa joulun ajan vieton ja joulukoristeet puretaan.


Vuoden 2010 Tu-BeShwat päivä, Puitten Uusi Vuosi lähestyy jälleen.
Mitä sanoisikaan tästä vuodesta 2010 . On hieno asia että pohjolassa on normaali kylmä talvi ja vedet jäätyvät. Puut ovat lumisia, eivätkä silmuile liian aikaisin. Luonto saa todellisen oikean lepoajan eikä mikään idä liian aikaisin. Nyt on sydän talvi ja syksyn sumut alkavat karkota. Taivas saa safiiriset,  pastelliset sävyt kuten talveen kuuluu ja hanki kimmeltelee ja aurinko on huimaavan kirkas. Talvi on hyvä. Täällä Göteborgissa nättää ihan kuin tavalliselta hämäläiseltä talvelta, jopa vieläpä. Ja ihmiset voivat hiihtää eikä vain harrastaa sauvakävelyä.

Israelin subtropiikissa kuitenkin vietetään Tu BeShwat 30.1. 2010, 15. Shewat kuuta 5770.

Keren Kajemet, joka perustettiin vuonna 1901 on maailman vanhin ekologinen organisaatio. Tästä lähtien Israelin aavikoitumista on estetty tehokkaasti istuttamalla yli 200 miljoonaa puuta ja suoalueita ojittamalla. Ihmiset ympäri maailman ovat auttaneet juutalaista kansaa valtionsa rakentamisessa Keren Kajemetin avulla.

USA on puitten istuttaja maa.  Myös Suomeen on puitten istutus tullut tärkeäksi alaksi.

www.mhy.fi/askola/metsanhoito/fi_FI/uudistaminen/
Muistiin 9.11.2007

Israelin historiasta sukellusveneestä Dakar

1968 Tammikuu 26 Dakar sukellusvenekadonnut 

http://en.wikipedia.org/wiki/INS_Dakar

Israel osti vuonna 1965 Englannilta sukellusveneen. Se kävi  matkalla Englannissa ja palasi tammikuussa 1968  takaisin kohti Haifaa. Dakar-sukellusvene katosi matlkallaan Englannista Israeliin  ja lopulta löytyi syvästä syvänteestä Kyproksen ja Kreetan väliltä.

 Päivällä 13.1.1968 se pysähtyi Gibraltarissa ja lähti yöllä 13-14.1. suoraan Haifaa kohti.

 24.1. kuitenkin tietoliikenneyhteys laivaan katkesi. Sukellusvene ehti antaa tiedon, että kaikki normaalitdetaljit yhtäkkiä puuttuvat. Ein Kol Prati´im Regilim. Ei mitään normaalia yksityiskohtaa jäljellä. 

Vuonna 1969 löydettiin El-Arishin rannoilta Siinaista tämän sukelluslaivan poiju matalikolta. Tämän takia venettä etsittiinkin  matalasta tasosta  pitkät ajat. 

http://www.answers.com/topic/egypt-region-map-cities-gif-1

Mutta laiva pystyttiin paikallistamaan vasta 1999 kesällä. Sukellusvene oli mennyt keskeltä kahtia ja takaosa oli kymmeniä metriä syvemmällä kuin etuosa. Hylkysyvyys oli miltei 3 km. Osien irtoamispinta oli komentosillan takaa läpi kohtisuoraan tykkilaitteiston kohdalta. Torpedotilan kohta takana oli irronut erilleen.

11. lokakuuta 2000 nostettiin Dakarin komentosilta ja etureuna ja asetettiin Haifan laivaston museoon.

Laivan myötä upposi 69 merisotilasta, upseereita, konemiehiä, teknikoita, ja tietoliikenteen palveluksessa olevia henkilöitä.

http://www.brainyhistory.com/days/january_26.html

Muuan Sovintopäivä (2007)

12.10.2007 23:33

 ( Israelin Aika on   tällä kirjoitushetkellä viimeinen päivä Tishrey kuuta 5768)

Israelin Jom Kippur- sovintopäivä ei ohittunut ilman miekkaa yhden  äidin sydämeen.

Pikkuinen 9 vuotias tyttönen oli ollut liikkeellä myös ja oli synagogan edessä olevassa joukossa 

Israelin ankarimman paastopäivän vedettömän  paaston sääntöä  ei sovelluteta pieniin lapsiin eikä sairaisiin eikä odottaviin äiteihin, joten lapset saivat liikkua ja tyttökin oli pyörällään.

Mutta jo 3 viikkoa aiemmin  jotkut nuoret arabit Arab a Shibli- nimisestä kylästä suunnitelleet suorittaa jonkin riehuajon Israelin pyhimpänä päivänä ja  treenasivat jo edeltä jonkinlaisella  maastoajokilla  raivoksta ajoa, jolla he sitten 120 km tunnissa  syöksyivät synagogan lähellä seisovaan Âjoukkoon Taaborin kylässä  ja 9 vuotias tyttö, Tal nimeltään  sai surmansa.

 Syyskuun alussa miehet olivat  miehet säntäilleet ajokilla hurjaa vauhtia Taaborin kylän bensiiniasemalle ja  tällöin virkapukuinen rajavartioston poliisi oli nuhdellut sellaisesta menosta. Miehet eivät asiasta piitanneet, sanoivat poliisille, että poliisi  saa sitten nähdä,  mitä tullaan tekemään   Jom Kippur-sovintopäivänä  ja jatkoivat hurjaa ajoaan.  (When a Border Police volunteer castigated him for this, he answered: "Wait and see what we'll do to you on Yom Kippur." ) Asia   Israelissa on valtionsyyttäjän tasolla.

LÄHDE: Arus7 Ronen G. --Planned Yom Kippur Rampage.

23.9.2007   Ei saanut Israel kokea rauhanajan Sovintopäivää tänäkään vuonna. Mutta Jumalan varjeluksesta saatiin eliminoitua ajoissa Tel-Avivin metropoliin suunniteltu itsemurhaterroristin isku Sikemistä käsin. Tässä puolustusoperaatiossa menetti henkensä nuori Ben-Zion Ha-Neeman.

Tänään mainitsee Ruotsin TV-uutiset myös siitä militäärioperaatiosta  9.9.2007,  minkä Israelin ilmavoimat tekivät jonnekin Syyrian rajamaille, missä aiemmin on ollut hermokaasuonnettomuus paikallisessa tehtaassa ja useita paikallisia oli menehtynyt niihin  aineisiin (sariini ja VZ). Menehtyneissä oli pohjoiskorealainenkin. Arvellaan että alueelta on saatu näyttöä radioaktiivisesta materiaalista. Tarkempaa analyysia ei  ole lehdissä vielä julkaistu Mr. Ehud Baraq itse johti kapea-alaisen operaation.

Katz Lisa kertoo juutalaisuudestaseuraavaa

http://judaism.about.com/od/yomkippu1/ss/yk_prayers_5.htm

Mooseksen Lakia luetaan Jom Kippur päivänä III Mooseksen kirjasta luku 16., joka kertoo jumalanpalveluksesta  siihen aikaan, kun Jerusalemin temppeli oli toiminnassa. Tässä kohtaa Mooseksen lakia Jumala antoi Mooseksen kautta kansalle tiedoksi että kyse on ikuisesta säädöksestä vuosittaisen sovintopäivän noudattamiseen. III M 16:34.

Tähän sovituspäivään liittyy kehoitus paastota ja olla tekemättä mitään askaretta. ja keskittyä tähän sovituksen asiaan Jumalan edessä , jokainen Israelin maassa syntynyt tai muukalaisena maassa oleva henkilö oli velvoitettu tähän paasto-ja sovituspäivään. III M.16: 29-30.

IV Mooseksenkirja 29:7-11 kuvaa myös tätä päivää. ja tämän säädöksen noudatus oli osoitus komplianssista. Israelin uskoon kuulumisesta.

Profeetojen kirjoista Jesja 57:14-58:14 fokusoi myös tämän päivän merkitykseen asian hengelliseltä kannalta.

Jae 58: 10.Jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.

Kommenttini:

Tästä huomataan että Jom Kippur- sääntö oli täydellinen  fyysinen lepo-ja paasto. Paitsi että valitut papit tekivät sovitustyön. Mitä siihen on aikojen kuluessa lisätty on rukousta ja tekstinluentaa pappien sovitusuhrien antamisen sijasta. Papeille päivä oli luonnollisesti työpäivä. Temppelityön sijasta nyt uhrataan Jumalalle rukouksia ja kiitoksia. Päivän merkitys on ikuinen. Jumala on ikuinen.

Näitä sovituspäiväaiheisia rukouksia on useita, vuosituhantisen traditionajoilta.

Tavalliselle kansalle tietysti on täysi työ olla vedettä ja ruoatta 25 tuntia. On vaarallistakin lähteä vesipaastossa tekemään raskasta työtä. Itseasiassa Mooseksen antaman käskyn mukaan päivä on kansalle hyvin virkistävä totaali lepo ja jos sen ottaa sellaisena päivänä, voi jopa sairaudet kääntyä paranemaan.

22.9.2007 16:41

Pelkkä fysiologinen merkitys  levossa suoritetulle vedettömälle paastolle  on se että  aivoston hormonieritys- aivohan on suuri erittävä rauhanen - ajatustyön ohella -  tulee tarpeellinen  juomaveden antaman  signaallin nadiiri osaan aivonpohjan hormonierityksestä, mikä säätelee vesitasapainoa.

Paastolla on myös hengellinen merkityksensä, koska sen noudattanut tuntee tehneensä  kehomme luoneen  Luojan ja Jumalan tahdon ja  silloin hän kokee  olevansa Luojalleen mieliksi ja tämä  omakin mielihyvä vaikuttaa  myös koko aivoston toimintaan edullisesti ja  lisää yhteistunnetta yhteisössä. 

Ilmeisestiti vesipaasto voi olla  edullista, koska niistä sanotaan että  lopunaikana  israelilaiset  tulevat  suorittamaan mielellään nämä paastohetket, eikä  pelosta  ja pakosta. 

Uudessa Testamentissakin korostettiin paastorukouksen merkitystä.

Päivitystä  9.12. 2013

Aiempi kirjoitus 2007 ja 2009 Leil bedollah- kristalliyöstä

• 8.11.2009 

 JPost kertoo, että on ilmestynyt hakaristejä etelä- saksalaiseen Dresdenin synagogaan, nyt kun on Kristalliyön muistopäivä  jälleen edessä. Hakaristit ja muut natsismin symbolit oli piirretty ulompaan muuriin uudessa synagogassa.  Huomenna on 71. vuosipäivä vuoden 1938 vainojen kristalliyöstä, Night of Broken Glass-pogrom. Sinä yönä 91 saksan juutalaista sai surmansa, yli 200 synagogaa  tuhottiin ja yli 7000 juutalaisten omistamaa liikettä vandalisoituun ja ryöstettiin valtiojohtoisissa  antijuutalaisissa mellakoissa.

The vandalism comes just ahead of the 71st anniversary Monday of the 1938 Nazi Kristallnacht - Night of Broken Glass - pogrom. On that night, at least 91 German Jews were killed, more than 200 synagogues were destroyed, and more than 7,000 Jewish businesses vandalized and looted in state sanctioned, anti-Jewish riots.

• 2007

Leil Bedollah_ Kristalliyö _ Mikä se oli?

Mitä tarkoittaa kristalliyö?

Europassa kytenyt viha ja aggressio pukeutui toimintamuotoon ja oli tuhota Euroopan koko juutalaisväestön. 9-10.11.1938 Saksassa purkautui kasvava vihollisuus juutalaisia kohtaan hävitykseksi, jolloin 7 500 liikelaitosta tuhottiin, synagogia poltettiin 267, sadoittain ihmisiä surmattiin yllättäen ja 30 000 vangittin ja kuljetettiin keskitysleiriin. Natsipuolue piti luetteloa, jonka mukaan ihmisiä vangittiin tai kuulusteltiin tai tuhottiin ( pogrom). Natsit itse kutsuivat päivän valtiokristalliyöksi- sana kristalli oli peitenimi vandalismille ja hävitykselle.

Kiihdytystä sellaiseen lynkkaus- ja vandalismimielialaan saatiin siitä, kun 17 -vuotias poika Herschel Grynspan oli 7.11. surmannut erään saksalaisen diplomaatin, sihteerin E v Rath. Mutta vandalisaatio oli jo aiemmin päätetty tehdä ja sen ajatus oli ilmassa ja ehkä paperilla - sillä vain ei ollut ollut tarpeeksi ilmenemistapoja, valmista  kanavoitua käytösmallia;  kansan moraalia ei oltu vielä mädätetty ja kansan massoja kiihdyttävää voimaa ei oltu provosoitu alhaisesti esiin aiemmin. Olihan kyse yhteiskunnan rauhallisesta ja työteliäästä kansanaineksesta, kulttuurin kärkijoukosta, joka nyt haluttiin manipuloida valhepropagandalla roskajoukon lynkkausmielialan kohteeksi ja takana oli natsijohto. Aggresion hypomaaniseen akseleraatioon ja prosessointiin osallistui Hitler, Göebbels ja Göring organisatorisesti ja lietsomalla. Aggression kanalisoituminen toimintamalliin sinä kristalliyönä aloittikin sitten kulminaation varsinaisessa holokaustissa, juutalaisten täystuho-ohjelmassa

Vaara on se, että kerran toteutunut prosessi on läpikäynyt inkarnaationsa vaiheet ja tuho-ohjelma on valmiina ja se voi yhtäkkiä stereotyyppisesti aktivoitua uudestaan. Aktivaatio tehdään tietysti seuraavalla kerralla käyttäen viruksen strategiaa, kamouflage ilmiöllä maskeerataan pinta, mutta ydin on sama.

Sen takia on syytä huomioida Saksan juutalaiselta seurakunnalta nykyään tulevat hälytysmerkit, siellä kerrotaan että aika on miltei kuin ennen kristalliyötä ennen vuotta 1938 - eikä ole mahdotonta, että nykyinen uusi sukupolvikin yhtäkkiä kehittää tuon vandalismimallin jossain asteessa ja kuka milläkin motiivilla, mutta voi olla niitä, jotka yleiseen vandalismiin maskeerautuneena hyökkäävät tarkoituksella juuri juutalaista seurakuntaa vastaan, mutta sitä ei panna merkille yleisen hälyn aikana.

Valheellinen maski on sitten syyttää vain yleistä tuhoamista tai alkoholia yms. mikä harhauttaa tuomioistuimia ja poliisia. Alkoholin vaikutus  on yleinen tuhotyön motiivin pesutapa. Suomalainen varsinkin tietää, miten alkoholia käytetään maskina rikoksiin ja sillä koetetaan lieventää sitten rangaistuksia. 

Terästyminen kristalliyön toistumisen uhan takia kannattaa tehdä. Kansainvälinen terrorismi ei häikäile tehdä kristallipäiviä, kuten New Yorkin kaksoistornien tapauksessa. Se ei ollut kristalliyö, vaan päivä.

Eikä ole ollenkaan realistista edes kuvitella, ettäkö maailmassa ei olisi joitain henkilöitä suunnittelemassa edelleen vastaavia kristallipäiviä tai öitä. Asia voi koskea kaikkia hyviä rauhallisia kulttuurelleja ihmisystävällisiä yhteiskuntia, mutta varsinkin jostain syystä erityisesti Israelia ja USA:ta ja niiden ystävävaltioita. Juuri on ollut Ruotsin televisiossa uutinen tavattoman pahasta ilmiöstä: Koululaitoksia on sytytetty tuleen 500 vuoden aikana. Tämä on aivan tavaton tuho. Ennenkuulumatonta. Onko takana yksi vai 500 tekijää saa pohtia.

Kun palestiinalainen tihutyöintifada alkoi progredioitua, siinä tehtiin aina joukoittain jotain erittäin suurta ekonmista kiusaa ja tuhoa israelilaisille Esim lukematon määrä pikkuautoja varastettiin ja sitten lukematon määrä linja-autoja poltettiin. Sitten tuli aina epidemian tapaisesti jotain uutta ja aina uutta tihutyötä, josta varsinaisesti Israel ei oikein pystynyt kenellekään raportoimaan tai kertomaan.  kaikenlaiset tuhopoltot , puutarhojen ja metsien tuhopoltot olivat yksi ketjuilmiö. Samoin salamurhat, joita tuli yllätten kautta maan esiin. Intifiadassa oli tarkoitus saada israelilaiset pelkäämään siviilialueillakin henkensä edestä joka päivä. Siitä ikuisesta tuhopoltto ja tihutyöaallosta, autojen salakuljetuksista ja varkauksista ja muitten koneitten ja kommunikaatiovälineitten ym varkauksista sitten Israel rakensikin sen aidan, joka hieman ainakin vähentää ryöstäjien kulkureitejä. Se on ekonomisesti edullista. Paljon onkin stabiloitumista tapahtunut Israelin ekonomiassa, kun on vähän välitetty estää jatkuvat ryöstöt. Moraali ja käsitys oikeasta näyttää olevan muissa uskonnoissa poikkeuksellista laatua. Israelin uskoon kuuluu hyvin suuri salliminen, esim sallitaan puutarhojen uloimpien hedelmien poimiminen, jos ohikulkija niitä haluaa ohimennen syödä. Sitä noudattaa koko Raamatun historia, esim Jeesus kävi hakemasa niitä Mooseksen viikunoita viikunapuusta ja suuttui, kun ei oltu jätetty nääntyvän ohikulkijan hedelmää puuhun jäljelle. Hyvin pitkälle asioita voi mennä ennenkuin asetetaan tikkua ristiin asiassa. Mutta kun asiat paisuvat sellaisiin mahdottomuuksiin, mitä tihutyötä nyt intifada on, niin täytyyhän se kirjoittaa muistiin. Kaksi pikkujoukkoa ihmisiä pienellä pläntillä maan kamaraa voivat kyllä rakentaa suloisen pienen hienon maan yhdessäkin, hyvänen aika. Mutta näyttää siltä että toinen rakentaa ja toinen purkaa, toinen purkaa ja toinen ryöstää. Kyllä siinä vähitellen toisen saharankin aikaansaa sitä menoa.

 Asia on paljolti niin paikallinen, että siinä nyt ei voi sanoa kaukaa  paljon mitään, kuitenkin paikoitellen siellä on yhteistyötäkin ja hyvin suurta edistystä. Omasta mielestäni maa on Israelin ja arabit jotka siellä asuvat, voisivat todellakin olla israelilaisia minoriteettina.  Onhan sitä nähty minkälainen on arabien yksin hoitama maa, jossa on eliminoitu  joka ainoa "muu". Israelin Maa on aina ikuisesti Israel Mooseksen antamissa rajoissa. Eri asia on, jos Jaakob on sen haltijana. Mutta asia on tietysti sikemiläisten ja Jaakobin joukon keskeinen kuten ennen. Toivottavasti vaan siellä ei olla toisille niin pahoja kuin mitä natsit kaikille muille olivat päästyään  valtaan. .Islam on  myötämielinen ja  nöyrä ja hyvä,  kun islamilaiset ovat vähemmistönä, mutta  tilanne muuttuu heti jos he saavat ylivallan esim näissä Pohjoismaissa. Siinä on  töppösen alla joka löppönen. Islam ei tunnusta yhtään valtiota, joka olisi rakennettu muulle perustalle kuin  heidän, mikä on täysin epävaltiollinen luonteeltaan.

23.10.2007   päivityksin 

Muista rabbiiniperhettä Gavriel ja Rivka Holzberg

http://en.wikipedia.org/wiki/Gavriel_Holtzberg

Erään lehtimajanjuhlan aika - ajan merkeistä 2007

http://science.nasa.gov/headlines/y2007/28sep_wco.htm?list1032235
Any Stars on the Sky?
Any Sons of the Light?
Any leaf of the Tree?
Any challav, dwash, bee?
Any eshel be-shalom ?
Any oor jahalom ?
Any simcha va-shir
be-zeman ha Kazir ?

De vita bussarna. Punaisen Ristin valkeat bussit 1945

Ne Valkoiset Vinja-autot-De Vita bussarna

http://www.vitabussar.se/?page=6

VALKOISET LINJA_AUTOT oli Ruotsin Punaisen Ristin pelastusaktio, jota johti ruotsalainen kreivi Folke Bernadotte toisen maailmansodan lopulla, jotta olisi voitu pelastaa Saksan keskitysleireillä olevia skandinaaveja kuten tanskalaisia ja norjalaisia.  Aktion nimi tuli linja-autojen väristä. Ne olivat valkoisia ja niihin oli maalattu punainen risti kattoon, kylkiin, taustaan ja etuosaan, jottei ne joutuisi sotilaitten maalitauluksi. Tanskalaisten ja norjalaisten poliittisesta painostuksesta ja suunnittelujen avulla Ruotsin Punainen Risti saikin pelastettua noin 15 000 skandinaavia ja lopulta useaa muutkin kansallisuutta olevaa saksalaisten kontrolloimien alueitten keskitysleireistä maalis-huhtikuussa 1945.

Saksalaisten antauduttua voitiin pelastaa vielä touko- ja kesäkuussa 1945 noin 10 000 ihmistä. Ensisijaisesti autettiin omia, skandinaavisia sotavankeja, mutta myös Saksassa asuvia ruotsalaisia naisia ja lapsia noudetiin sodan jaloista kotimaahan. Jos oli mahdollisuuksia, voitiin auttaa muitakin. Aktio oli kaiken kaikkiaan onnistunut humanitaarinen urotyö ja koitui monen vangitun pelastukseksi, mutta moni on kritisoinut sitä, että skandinaavit auttoivat vain yksipuolisesti omiaan eivätkä samassa mitassa toimineet muiden kansojen uhrien auttamiseksi, vieläpä suorittivat SS kuljetuksiakin muutaman päivän.

1940_04_09
Saksaan vangitut skandinaavit.  9.huhtikuuta 1940 Natsi-Saksa suoritti invaasion Tanskaan ja Norjaan (!) ja jo kesäkuussa pystytettiin enimmäinen norjalainen vankileiri, Ulven, Bergenin kaupungin ulkopuolelle. Kun miehityksenvastainen toiminta alkoi Norjassa lisääntyä, joutui yhä useampi norjalainen pidätetyksi. Aluksi norjalaisia vangittuja säilytettiin Norjan alueella, mutta eri syistä alettiin lähettää tuhansittain norjalaisia keskityleireille ja vankiloihin Saksaan. Ensimmäiset heistä lähetettiin jo syksyllä 1940.

1942_10__
JB Hjortin jouduttua Saksaan vangiksi, hänen perheensä alkaa työn vankien palauttamiseksi kotimaahan

1943-08-29
Tanskassakin alkoi natsien suorittamat joukkopidätykset ja poiskuljetukset aloitettiin suurimittaisina ja hallitusten yhteistyöllä 29. elokuuta 1943.

1944-1945
Natsi-Saksassa jaettiin skandinaavialaiset vangit kolmeen kategoriaan: osa oli siviilejä internoituja, jotka asustivat siviilisti ja saivat pitää joitain vapauksia ja eräs osa oli NN-vankeja (Nacht und Nebel), niitä joiden oli tehtävä pakkotöitä kuoliaaksi asti.
Myöhemmin kun skandinaavisten vankien määrä Saksassa alkoi lisääntyä, alettiin organisoida apua. Norjalaiset merimiespapit Hamburgissa, Arne Berge ja Conrad Vogt-Svendsen alkoivat etsiä vangittuja, avustaa heitä ruoalla ja välittää heille perheitten kirjeitä Norjasta ja Tanskasta. Vogt-Svendsen solmi yhteyksiä siviileihin internoituihin ”Gross Kreutz”:ssa, kuten Hjort ja Seip. Muitten skandinaavisten ”Gross-Kreutziin” internoitujen vankien kanssa he saivat tehtyä laajat nimilistat vangituista ja syistä, miksi heitä oli pidetty internoituina. Listat lähetettiin Ruotsiin ja Lontooseen siirtyneelle Norjan pakolaishallitukselle Ruotsin Berliinissä olevan lähettilään kautta. Ruotsissa oli norjalainen diplomaatti Niels Christen Ditleff erityisen paneutunut skandinaavisten vankien asiaan. Vuodenvaihteessa 1944-45 oli yhteensä 8000 norjalaista siviilivankia Saksassa ja lisäksi 1125 sotilasta sotavankeina.
Tanskan puolella amiraali Carl Hammerich oli jo pitkään työstänyt salaisia suunnitelmia ”Jyllandskorps” iskujoukosta pelastaakseen tanskalaisia ja norjalaisia leireistä. Hammerichillä oli hyvät kontaktit molempiin merimiespastoreihin Hamburgissa ja ”Gross Kreuzin” piireissä sekä Ditleffiin Tukholmassa. Vuonna 1945 oli noin 6000 tanskalaista vangittuina Saksaan.

Vuonna 1944 tekivät tanskalaiset laajan suunnitelman vankien rekisteröimiseksi ja tutkistelivat mahdollisuuskia kuljetuksiin, ravitsemukseen ja majoituksiin sekä karanteeniin Tanskan puolelle saavuttaessa. Hammerich kävi helmi-, huhti- ja heinäkuussa Tukholmassa keskustelemassa Ditleffin kanssa suunnitelmista.

1944 _Evakuointi vai viivytys
Senmukaan kuin liittoutuneet vuonna 1944 olivat lähestymässä Saksaa, liitoutuneitten päämajassa ratkottiin  vankien kohtaloita.

1944_09_23
Majuri Johan Koren Christie oli Norjan pakolaishallituksen toimeenannosta 23.9.1944 tehnyt seuraavan toimintasuunnitelman: vankien tulisi odottaa kunnes liittoutuneet tulisivat vapauttamaan. Gross Kreutz-piirit saivat tietää tästä suunnitelmasta kuukauden päästä ja reagoivat nopeasti. Johan Bernhardt Hjort kirjoitti raporttinsa hyljäten tuon suunnitelman. Hän väitti vankien olevan likvidoinnin riskissa ja heidät tulisi pelastaa Saksasta ennen kuin maa miehitetään. Hän kirjoitti ehdottaen interventiota ja vankien siirtoa Ruotsiin. Hjortin raportti lokakuusta 1944 on ensimmäinen ehdotus ruotsalaisesta aktiosta.
Tukholmassa Ditleff kieltäytyi ottamasta Lontoon hallituksen suuntalinjoja ja muokkasi edelleen ruotsalaisia suunnitelmia ja ulkoministeriötä pelastaakseen skandinaavialaisia vankeja. Syyskuussa 1944 Ditleff otti esiin kysymyksen evakuoinnista kreivi Folke Bernadotten johtamana, mihin tämä asennoitui positiivisesti.

1944_09_29
Ditleff antoi omasta aloitteestaan Ruotsin ulkoministeriöön ehdotuksen 30.11.1944 Ruotsin aktiosta vankien avuksi "Momenter til svensk aksjon for fangehjelp". Norjan hallituskin muutti kantaansa ja antoi 29.9.1944 signaalinsa valmiudesta keskustelemaan mahdollisesta ruotsalaisesta aktiosta vankien hyväksi. Sillä aikaa tanskalaiset olivat saaneet saksalaisilta luvan hakea vankinsa kotimaahan. Ensimmäisinä saapui kotimaahan tanskalaisia poliiseja Buchenwaldista 5.12.1944. Helmikuun 1945 loppuun mennessä oli tanskalaiset hakeneet kotimaahan 341 vankia, suurin osa heistä sairaita. Näistä kuljetuksista tanskalaiset saivat itselleen arvokasta kokemusta, mikä tuli myöhemmin hyödyksi, kun Valkoiset Linja-autot aloittivat kuljetuksia.

Ruotsin apu vangituille
Ruotsi oli Pohjoismaista ainoa neutraali sodan päivinä, mutta sekin oli huojuvaa neutraliteettia sodan aallokoissa. Siihen asti kunnes natsi-Saksa sai tappiota Stalingradia vastaan hyökätessään, Ruotsi joutui olemaan Saksalle mieltä myöden, mutta Stalingradin tapahtumien jälkeen Ruotsi alkoi lähetä liittoutuneita.
Eestissä syntynyt baltilaisgermaaninen , sittemmin Suomen ja Ruotsin kaksoiskansalainen, Felix Kersten, lääkintäalan työntekijä, joka toimi saksalaisen SS-johtajan Heinrich Himmlerin henkilökohtaisena terveydenhoitajana antaen hierontakäsittelyjä tämän vaikeisiin kiputiloihin, hoiti usean muunkin natsijohtajan terveyttä toisinaan. Hänellä oli oleskelulupa Ruotsissa ja hän välitti kontakteja Ruotsin ulkoministeriöön. Kun Himmler ja tämän uskottu Walter Schellenberg alkoivat oivaltaa Saksan menettävän sodan, he näkivät tarpeen erityisen Länsivaltojen kanssa solmittavan rauhan arvon ja tässä mielessä Ruotsi olisi sopinut välittämään saksalaista ehdotusta. Kerstenin suostuttelema Himmler antoikin vuonna 1944 ainakin 50 norjalaista opiskelijaa, 50 tanskalaista poliisia ja 3 ruotsalaista vapaaksi vankeudesta. Tämä oli tarkoitus pitää salassa, sillä jos A Hitler olisi saanut tämän tietää, muut vapauttamiset olisivat vaikeutuneet. Ditleff teki uuden toimintasuunnitelmaehdotuksen Ruotsin ulkoministeriölle ja sen takana oli myös Norja virallisesti. Ruotsia pyydettiin lähettämään Punaisen Ristin delegaatio Berliiniin neuvottelemaan skandinavialaisista vangeista ja sen jälkeen olisi mahdollista lähettää ruotsalainen avustusretkikunta. Ruotsin ulkoministeri Christian Gunther asennoitui positiivisesti asiaan ja antoi suostumuksensa siihen, että kreivi Folke Bernadotte Ruotsin Punaisen Ristin varapuheenjohtajana voisi tunnustella mahdollisuuksia internoitujen norjalaisten ja tanskalaisten palauttamiseksi Ruotsiin tai Tanskaan.

1945_01_16
Kreivi Folke Bernadotte lensi Berliiniin 16.1.1945 ja tapasi muutamia natsijohtajia kuten ulkominiseri Joachim v. Ribbentropin ja Ernst Kaltenbrunnerin, Walter Schellenbergin ja Heinrich Himmlerin, SS-päällikön, joka lie ollut Hitlerin jälkeen Natsi-Saksan mahtavimpia hahmoja._ (Sekä Ribbentrop että Himmler ammensivat oppejaan Koraanista ja halusivat palauttaa saksalaista alkugermaanista uskontoa, joka vallitsi ennen kristnuskoa- Felix Kersten mainitsi kirjassaan vuodelta 1948). Bernadotte välitti tiedon, että skandinaavisia vankeja oli 13 000- kun taas Himmler arveli että vain ”pari- kolme tuhatta”

1945_02_21
21.2.1945 oli toinen kokous, missä kreivi Bernadotte sai hyväksytyksi, että skandinaavisia vankeja sai koota yhteen leiriin ( Neuengamme), josta tullaan noutamaan. Hän tapasi myös ”Gross Kreutzin” piiriä: Didrik Arup Seip, Conrad Vogt-Svendsen, Wanda Hjort och Bjørn Heger. Bernadotten toinen ehdotus Himmlerille oli Hegerin muokkaama ja sekin hyväksyttiin.

Retkikunta saadaan kokoon
Monen vuoden suunnitelmien ja tanskalaisilta ja norjalaisilta saatujen tietojen kokoamisen jälkeen saatiin avustusretkikunta valmiiksi. Ruotsin Punainen risti otti yhteyttä Ruotsin Puolustuslaitokseen, joka auliisti antoi kuljetusvälineitä, vaikka oikeastaan asia oli Ruotsin valtion ja vapaaehtoisista koottua joukkoa; varustukset olivat Puolustusvoimien varastoista ja kustannukset valtionkassasta. Retkikuntaan kuului 308 henkilöä, joista 20 oli terveydenhoitohenkilökuntaa, kuten lääkäri, sairaanhoitajia, apuhoitajia. Muut olivat vapaaehtoisia rykmenteistä T1, T2 ja T4. Ylipäällikkönä ja näiden rykmenttien tarkastajana Gottfrid Björck. Varusteina oli 36 sairaankuljetuslinja-autoa; 19 kuorma-autoa; 7 henkilöautoa; 7 moottoripyörää; Hinausauto, korjaamoauto, kenttäkeittiö; Täysvarustuksena ruokaa, polttoainetta ja varaosia, joita ei saa hankittua Saksasta; Laiva Lillie Matthiessen joka toi Lyypekkiin 350 tonnia polttoainetta ja 6000 pakettia vangeille, lisäksi toinen laiva Magdalena, jotka molemmat olivat Sale´nin laivavarustamolta. Retkikunta jaettiin kolmeen linja-autokuljetusryhmään, jossa jokaisessa oli 12 linja-autoa, yksi kuorma-autoryhmä (12 kuorma-autoa) ja yksi huoltoryhmä. Retkikunnan kuljetuskapasiteetti oli 1000 henkilöä pitempiä matkoja ja 1200 henkilöä lyhempiä matkoja, jolloin saattoi käyttää myös kuorma-autoja ihmiskuljetuksiin. Bussit käyttivät motyyliä polttoaineena, missä on sekoituksena 50% bensiiniä ja 50 % alkoholia. Niissä oli kahdeksan sairaspaaria tai istumapaikkoja 30 ihmiselle. Polttoaineen kulutus oli pieni mailia kohden 5 litra / 10 km. Täystankki meni joka 100 kilometrilla. Joka bussilla oli 2 kuljettajaa, jotka vastasivat ajosta vuoron perään. Jotta asia ei joutuisi häirintään, Valtion Informaatiohallitus kehoitti toimituksia olemaan raportoimatta. Tanskan Tukholman lähettiläs oli tarjonnut 13. 2. 1945 suurehkon vahvuuden apua: 40 bussia, 30 kuorma-autoa, 18 ambulanssia ja muuta kuljetusvälinettä, mutta sitä ei poliittisista syistä voitu silloin ottaa vastaan, vaan koko retkikunnan oli pysyttävä täysin ruotsalaisena.

1945_03_08 Retkikunnan startti
Lähtö tapahtui 8. maaliskuuta Hässleholmista Malmön lautalla Kööpenhaminaan. Tanskan vastarintaliike oli saanut tiedon ja oli valmistautunut, mutta hankaluuksia ei tullut, vaan Ruotsin retkikunta otettiin ystävällisesti vastaan.

1945_03_12
Retkikunta tuli ensimmäista kertaa perille Friedrichsruhin linnaan, joka on 30 km Hamburgista kaakkoon, mikä on aika lähellä Tanskaa ja Neuengammen keskitysleirin lähistöllä, jonne vankien oli kokoonnuttava. Friedrichsruh kuului Otto von Bismarckille, joka oli naimisissa ruotsalaisen kanssa ja kreivi Folke Bernadotten tuttava. Retkikunta majoitettiin linnaan ja läheiseen majataloon, kun taas sotaväki pystytti telttaleirin linnanpuistoon.
Retkikuntaan oli liittyneenä saksalaisia yhteysupseereja ja korkeimpana päällystönä oli Himmlerin yhteysupseeri SS-Oberstrumbannfuhrer Karl Rennau. Myös Gestapon yhteysupseeri oli mukana, hänen päällikkönsä oli Franz Göring. Kaiken kaikkiaan retkikunnassa oli 40 saksalaista upseeria, SS-miestä ja Gestapomiehiä. Saksalaiset vaativat joka toiseen kulkuneuvoon saksalaisen mukaan. Valkoisten Linja-autojen toiminta oli täysin riippuvainen yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Saksalaiset natsiaikana toimivat poliisivaltiona, jossa Gestapon ja SS-joukon yhteysmies tuli joka puolelle mukaan. Kreivi Bernadotte oli luvannut Schellenbergille tehdä parhaansa, että kolonna olisi Warnemundessa 3.3.1945, mutta tässä myöhästyttiin yhdellä viikolla. Oli vaikeuksia saada Liittoutuneilta takuita siitä, että retkikuntaan ei tultaisi hyökkäämään. Siihen aikaan oli Liitoutuneilla jo ilmatilassa täydellinen herraus ja hyökkäykset Saksan maanteillä olivat häikäilemättömässä vauhdissa. Valkoisten Linja-autojen piti pääasiassa liikkua brittiläisen lentovoiman kontrolloimilla alueilla.

1945_03_08
8. maaliskuuta 1945 ilmoitti Englannin hallitus, että on ymmärretty retkikunnan tarkoitusperät, mutta mitään takuita ei voida antaa ja ruotsalaisten kolonna liikkukoon omalla vastuullaan saksalaisessa territoriossa.

Uusia neuvotteluita
Kreivi Folke Bernadotte oli mennyt Berliiniin 6.3.1945 hankkimaan vakuuksia skandinaavisten vankien kuljetuksiin. Suomen kansalainen, Himmlerin henkilääkäri Felix Kersten oli jo tullut Berliiniin Tukholmasta. Ruotsin ulkoministeriö antoi ohjeita Berliinin lähettiläälleen Arvid Richertille, jotta hän antaisi apuaan Felix Kerstenille ja tämä voisi vaikuttaa Himmleriin. Samaan aikaan Tanskan edustajat , lähinnä Berliinin lähettiläs Otto Carl Mohr koetti saada lisää tanskalaisia vapautetuksi. Ruotsalaisten ja tanskalaisten neuvottelutavoitteet olivat jonkin verran erilaisia, ruotsalaiset neuvottelivat Himmler/Schellenbergin kanssa keskittyen kokoamaan vankeja Neuengammeniin päin. Tanskalaiset neuvottelivat Kaltenbrunnerin kanssa ja koettivat saada vankejaan vapaaksi tai internoitua Tanskan puolelle.

1945_03_12
12.maaliskuuta tanskalaiset saivat luvan suorittaa kuljetuksia 21.maaliskuuta asti.
262 vankia eri ryhmistä oli noudettu jo kotimaahan Tanskaan tanskalaisin kuljetusvälinein. Sitten tanskalaisten kuljetuksiin tuli tauko ja ruotsalaiset alkoivat kuljettaa.
Valkoisten Linja-autojen joukkokuljetukset pääsevät alkuun

1945_03_15
Friedrichsruhissa retkikunta jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä sai osalleen kuljettaa Sachsenhausenista ( Berliinin pohjoispuolelta) vankeja Neuengammeniin. Kuljetus tapahtui 15.3.1945 ja matka oli 540 km. Ja kun tehtiin 7 eri matkaa, saatiin 2200 tanskalaista ja norjalaista siirrettyä Neuengammeniin. 
Sven Frykman johti erästä näistä kuljetuksista ja kertoo seuraavaa. ” Henkilöt olivat suhteellisen hyväkuntoisia verrattuna siihen , mitä olin nähnyt eikä hygieniassakaan ollut valittamista. He kertoivat, että Norjasta ja Tanskasta lähetettyjen pakettien antamalla tuella he olivat pysyneet kunnossa ja viime aikoina leirilläkin kohtelu oli hieman kohentunut. He olivat kaikki liikuttuneita ja kiitollisia. Kuten me, että saimme auttaa.” _ Kun Sachsenhausenin vankeja noudettiin kontrolloitiin koko nimilista, ettei Gross Kreutz-ryhmästä kukaan jäänyt unohdetuksi.

1945_03_19
Toinen ryhmä, ryhmät 2 ja 3, saivat vastuulleen hakea vankeja Etelä-Saksasta Dachausta. joka sijaitsee Munchenistä pohjoiseen ja Schömbergistä, joka on 8 mailia Stuttgartista etelään sekä Mauthausenista, joka on 12 km itään Linzistä. Nämä välimatkat olivat pidemmät kuin muissa kuljetuksissa. Pelkästään Muncheniin oli 800 km. Sitäpaitsi alkoi kuljetukset myöhemmin, koska oli odotettava lupia. Ensimmäinen kolonna lähti matkaan 19.3.1945.


1945_03_24
Eversti Björck johti 35 ajoneuvoa ja oli takaisin Neuengammenissa 24. 3 . 1945. Ruotsalainen sairaanhoitaja Margaretha Björcke kertoo seuraavaa: ” Koskaan 12 vuotisen työelämäni aikana en ole näin pienessä ajassa nähnyt näin paljon kurjuutta. Kehot täynnä paiseita päästä kantapäähän - sellaisia, joista yhdestä ainoastakin ajoksesta ruotsalainen olisi jo ollut viikon sairaskirjoilla. Laskin sellaisia ajoksia eräässäkin henkilössä kokonaista 20, mutta hän ei valittanut mitään.” _Tämä kuljetus toi vapauteen 559 henkilöä, mutta 67 liian vaikeasti sairasta oli jätettävä jäljelle. Suurena ongelmana kuljetusten aikana oli potilaiden krooninen ripuli, mikä tosin jälkivaiheessa tuli autetuksi, kun tanskalaisilta järjestyi tilapäistoaletteja, mistä heillä itsellään oli jo aiemmista kuljetuksista hyvää kokemusta. Neuengammeniin kertyi yhä enemmän vankeja ja se skandinaavisten vankien joukko, mikä oli luvattu Bernadottelle Himmleriltä, viipyi. Ruotsalainen terveydenhoitohenkilöstö ei myöskään saanut välittömästi mennä leirialueille. Kuljetusten alkuvaiheissa ei annettu linja-autojen ajaa leireille sisälle, vaan vankien oli itse kuljettava viimeinen pala matkaa, koska saksalaiset eivät antaneet ruotsalaisten nähdä leirejä.

1945_03_26
Ruotsalaisia naisia ja lapsia Ruotsiin
Jo helmikuun alusta oli pienehkö Ruotsin Punaisen Ristin retkikunta, jossa oli 6 miestä, 2 linja-autoa ja 1 henkilöauto kapteeni Hultgrenin johtamana saapunut Berliiniin. Tarkoituksena oli ollut saada kotimaahan saksalaisten kanssa naimisissa olleita ruotsalaisia naisia ja jotka halusivat palata Ruotsiin, kun Saksa alkoi luhistua. Kuljetus alkoi 26.3.1945 ja 20.4.1945 mennessä oli Ruotsiin tullut 1400 naista ja lasta Malmöön Lyypekin ja Tanskan kautta.

1945_03_27
SS:lle hantlankarina
Neuengammenin keskitysleiri oli kuitenkin ääriään myöten täynnä ja jotta saataisin edeltä paikkoja skandinaavisille vangeille, oli SS:n siirrettävä muita vankeja toisiin leireihin. Neuengammenin leirin johto ei omannut mitään kuljetusvälineitä, vaan vaati Valkoisia Linja-autoja käyttöönsä kuljettaakseen muitten maitten vankeja ulos leiristä ja tehdäkseen sijaa vastasaapuneille skandinaaveille rakennuksessa, jonka nimi oli ”Schonungsblock”,
Noin 2000 ranskalaista, belgialaista, hollantilaista, venäläistä ja puolalaista vankia kuljetettiin muihin leireihin. He olivat hyvin sairaita, sillä ”Schonungsblock” oli sellainen paikka, jonne vietiin työkyvyttömiä, sairaita ja kuolevia vankeja. Jo kuljetuksen aikana kuoli 50-100 vankia ja vielä enemmän kuoli siinä yhteydessä, kun lähdettiin uusiin kuljetuksiin liittoutuneitten alkaessa lähestyä. Useimmat SS-ryhmän vaatimat kuljetukset tehtiin 27.3.-29.3.1945 välisenä aikana Neuengammenista Hannoverin ja Salzgitterin ja Bergen-Belsenin leireille. Ruotsalainen luutnantti Åke Svensson kirjoittaa: ” Nyt saimme nähdä miten saksalaiset käsittelivät omia internoitujaan yleensä, ranskalaisia, belgialaisia, hollantilaisia, puolalaisia ja venäläisiä. Se oli jotain hirvittävää. Tällä kertaa oli saksalaisten pakko sallia meidän ajaa sisään leireille, koska suurin osa matkustajista ei pystynyt edes kulkemaan omin jaloin sitä pientä matkaa parakeista maantielle. Näistä parakeista vain hutkittiin, tuupittiin ja johdatettiin joukko olentoja ulos, eivätkä he enää edes vaikuttaneet ihmismäisiltä”.
Viimeisin tällainen SS-kuljetus tapahtui niinkin myöhään kuin 13. 4.1945, jolloin 450 huomattavaa ranskalaista vangiksi joutunutta henkilöä piti lähettää takaisin Sveitsin kautta. Heissä oli senaattoreita, johtavia liikemiehiä ym. Vangit olisi tullut suunnitelmien mukaan toimittaa keskitysleiriin nimeltä Flossenburg, jossa heitä noutamaan piti tulla Sveitsiläisen Punaisen Ristin. Mutta osoittautui, että tämä ”luovutus Sveitsiin” oli vain valhetta ja sitäpaitsi Flossenburgin keskitysleiri oli täynnä, joten vangit vietiin edelleen Theresienstadtiin, josta Valkoisten Linja-autojen piti hakea 400 Tanskan juutalaista.
Kokoamiset Neuengammeniin
Niissä kuljetuksissa , joita tehtiin 30.3.-2.4.1945 Torgaun, Muhlbergin ja Oschatzin leireistä Leipzigin ympäristöstä haettiin tanskalaisia poliiseja ja muita skandinaaveja, yhteensä 1200 vangiksi otettua. Tanskalaiset poliisit kuljetettiin kahdella tanskalaisella joukkokuljetuksella Tanskaan 3-5. 4. 1945. Kuljetus edelleen Ruotsiin jatkui 23.4. ja siinä oli 1000 em joukosta.

19.3.1945 pääsi Ruotsin Punainen Risti vihdoinkin Neuengammenin leirille ja saattoi jakaa lääkkeitä, hygieniatarvikkeita ja elintarvikkeita leirissä oleville. Siellä pystytettiin skandinaavialainen osasto ja olosuhteet kohentuivat sen verran, että tästä syntyi negatiivista asennetta muitten kansakuntien jäsenten joukkoon.

1945_03_28
Kreivi Folke Bernadotte tuli Berliiniin Tukholmasta 28.3.1945 tekemään uusia neuvotteluja Himmlerin kanssa. Hän halusi saada kaikki vangitut ja maistaan poisviedyt skandinaavit Ruotsiin, myös Skandinaavian juutalaisia, jos mahdollista sekä pääsyn leirille.

30.3.1945
Kreivi Folke Bernadotte sai ensimmäisen kerran käydä Neuengammen leirissä. Eräs tanskalainen vangiksi otettu JB Holmberg muistelee tästä. ”Kerta ensimmäinen Neuengammenin historiassa ei viuhunut natsipyöveleitten Paulyn ja Thumannin piiskat. He hiipivät Bernadotten jäljissä, yhtäkkiä kovin hööveleinä ja palvelunhaluisina ---olimme silloin varmoja että tulisimme pääsemään takaisin kotiin”.

1945_04_02
Huhtikuun alussa oli Neuengammenin skandinaaviset vangit koossa, mutta operaatio vei aikaa. Eversti Björck palasi Ruotsiin ja majuri Sten Frykman alkoi johtaa joukkokuljetuksia. Osa henkilökunnastakin palasi, mutta kun päiväpalkkaa lisättiin, puolet henkilöstöstä (130) jäi jäljelle.
2.4.1945 lähti uusi retkikunta kohti E-Saksaa, josta oli haettavissa viimeiset Mauthausenin ja Dachaun skandinaavit. Yhden linja-auton, jossa oli mukana norjalainen lääkäri Björn Heger, piti etsiä 30 vankia ”Gross Kreutz”:sta jonka luultiin sijaitsevan Schömbergin alueella. Olosuhteet olivat vaikeita ja Molin kirjoittaa: ” Matkalla Schömbergiin oli ilmasota hyvin aktiivia ja liitoutuneitten hävittäjät lensivät monta kertaa yli, tosin tulittamatta meitä. Eräässä kaoottisessa kohdassa emme voineet vain ajaa ohi Punaisen Ristin merkeillä, vaan jäimme auttamaan antaen ensiavun. Vammat olivat hyvin laajoja eräillä.”
Leirissä, jonka nimi oli Vaihingen, oli vain 16 enää 30:stä hengissä. Henkiin jääneet olivat vakavasti sairaita. Heissä oli Trygve Bratteli ja Kristian Ottosen.
http://www.scrapbookpages.com/natzweiler/History/SubCamps.html
Kaikenkaikkiaan tämä joukkokuljetus pystyi auttamaan 75 vankia, joista 16 oli Vaihingenin leiristä, 16 naista, ”NN-vankia”, Mauthausenista ja 343 vaikeasti sairasta Dachausta.

Tanskalaiset tulevat apuun
1945_04_05
5.huhtikuuta matkusti noin puolet ruotsalaista henkilökuntaa kotimaahan ja heidän sijaansa tuli tanskalaisia, minkä saksalaiset hyväksyivät ja Ruotsin ulkoministeriökin hyväksyi. Tanskan ulkoministeriöstä Frants Hvass tuli johtamaan joukkokuljetuksia, joissa oli käytettävänä nyt Tanskan ulkoministeriön toimittamat 33 linja-autoa, 14 ambulanssia, 7 kuorma-autoa ja 4 henkilöautoa.

1945_04_08
Tanskalaiset ja ruotsalaiset integroivat yhteistoimintansa ja 8.4. 1945 aktioon osallistui ruotsalais-tanskalainen työryhmä ruotsalaisten kommennuksessa. Myös tanskalaiset kuljetusvälineet olivat valkeaksi maalattuja, mutta käyttivät Tanskan lippua Punaisen Ristin lipun sijasta. Ne vangit, joita pidetiin tavallisissa vankiloissa ( kuritushuoneissa), olivat oma ryhmänsä ja näiden hakemiseen annettiin ensimmäinen lupa huhtikuussa. 9.4.1945 Berliiniin lähetetty Folke Bernadotte johti ruotsalais-tanskalaista joukkokuljetusta , jossa haettiin 200 kuritushuonevankia, joista oli Vogt Svendsen antanut tietoa. Yhteensä 211 kuritushuonevankia 20 eri vankilasta käytiin hakemassa, niitä vankiloita oli Waldheimissa , joka on Dresdenistä itään ja Dresdenissä, Cottbusissa, Luckanissa, Zeithinissä ja Grotischissa. Kun palattiin Neugammeniin 11.4., nähtiin ensimmäisen kerran saksalainen auto, joka oli merkattu samalla tavalla kuin Valkoiset Linja-autot, Punaisen Ristin symbolein.
15.4.1945 saatiin haettua 524 vangittua Mecklenburgista.

Theresienstadt
Ne Tanskan juutalaiset, jotka eivät olleet ehtineet pakenemaan, oli vangitsemisen jälkeen kuljetettu Theresienstadtin keskitysleirille. Se sijaitsi Terezin- nimisen kauungin lähellä nykyisen Tjeckian alueella. Kesti ennen kuin saksalaiset antoivat tie-selvä-merkkiä ja Liitoutuneet olivat jo silloin lähellä.

1945_04_12
Saksalaisen yhteysupseerin Rennaun onnistui lopulta saada Gestapolta lupa ja 12.4. 1945 kapteeni Folke Bernadotten komennossa lähti retkikunta liikkeelle joukkokuljetusvälineinä 23 ruotsalaista linja-autoa, 12 ruotsalaista autoa ja 3 moottoripyörää sekä joukko tanskalaisia ambulansseja mukana tanskalaisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia
Nyt oli tilanne Saksassa kriittinen ja ruotsalaiset autonkuljettajat saivat tiedon suurista riskeistä. Viime hetkellä koetti Ruotsin ulkoministeriökin pysäyttää lähdön, koska oli saatu tietää, että Venäjän voimat olivat tukkineet teitä, mutta lähdettiin kuitenkin . Mukana oli Neuengammenista 450 ranskalaista vankia, joita SS sanoi lähettävänsä Schweiziin Flossenbergin leirin katta, mikä oli valhe ja vangit vietiin silloin Theresienstadtiin.

1945_04_15
haettiin 423 Skandinavian juutalaista takaisin Tanskaan ja matkalla mentiin ohi Dresdenin, mutta se oli hävitetty maan tasalle. Yölla pysähdyttiin Potsdamissa, jota oli juuri ennen pommitettu. Joukkokuljetus pääsi kyllä Padborgiin 17.4.1945 ja lähetettiin lautalla yli Malmöön.

1945_04_18
Ensimmäinen hyökkäys Valkoisia Linja-autoja kohtaan tapahtui 18.4.1945, kun Friedrichsruhin tanskalainen leiri joutui Liittoutuneitten hävittäjäin hyökkäyksen kohteeksi. Neljä autonkuljettajaa ja yksi sairaanhoitaja saivat vammoja ja 10 autoa tuhoutui. Seuraavina päivinä oli vielä enemmän ilmahyökkäyksia ja monia kuoli ja haavoittui.

Matka Ruotsiin
1945_04_20
Bernadotte oli tehnyt uusia neuvotteluita ja saanut selvä-merkkiä ja saattoi alkaa evakuoida vakavasti sairaita, joitten kuljetus alkoi Neuengammenista 9.4.1945 12 bussilla ja 8 ambulanssilla. 153 vankia, joista suurin osa oli vuodepotilaita, tuotiin Tanskaan. Padborgiin oli tanskalaiset tehneet karanteenin, jossa vangit saivat levätä ennen matkaa Kööpenhaminaan, josta he menivät laivalla Malmöön. 18.4.1945 mennessä oli 1216 sairasta tanskalaista ja norjalaista vankia lähetetty Ruotsiin. Kaksi päivää myöhemmin 20.4. 1945 evakuoitiin kaikki skandinaavialaiset vangit Neuengammenista.
19.4. oli neuvotteluissa olleet Bernadotte, Frykman, Richert ruotsalaisten puolelta , saksalaisten puolelta Rennau ja tanskalaisista Hvass ja Holm. Tilanne oli akuutti, kuljetusvälineistä oli puutetta. Tanskalaiset tarjosivat Jyllanin insatsia, mikä nyt otettiin vastaan. Kaiken kaikkiaan evakuoitiin 4255 tanskalaista ja norjalaista vankia 120 bussilla, joista 20 oli ruotsalaista ja 100 tanskalaista. Muutama päivä myöhemmin Tanska lähetti vapautettuja vankeja lautalla edelleen Malmön kautta Ruotsiin.

1945_04_22
Evakuointi Ravensbrückistä
Ravensbruck oli keskitysleiri noin 90 km Berliinistä pohjoiseen ja se oli tehty vangituille naisille vuonna 1938. Huhtikuun 8. pv 1945 evakuoitiin noin 100 skandinaavialaista naista joissa oli 2 ranskatarta joukossa ja heidät vietiin suoraan Padborgiin Tanskaan. Folke Bernadotte oli kuitenkin saanut luvan Himmleriltä hakea kaikki sairaat vangit ja niin 22.4. autojono 15 tanskalaista ambulanssia Friedrichsruhista kapteeni Arnoldssonin johdolla nouti sairaat naiset Ravensbruckista.
Kun leiriin tultiin, seurasi kaaos. Arnoldsson sai tietää, että hän saa ottaa mukaansa kaikki ranskalaiset, belgialaiset, hollantilaiset ja puolalaiset naiset, yhteensä 15 000. Arnoldsson päätti ottaa kaikki, vaikka se oli 3 kertaa niin paljon kuin valkoiset linja-autot olivat pelastusoperaatioissa pelastaneet jo. Ambulanssit ottivat 112 sairasta naista. Lyypekkiin tultaessa Arnoldsson ilmoitti Folke Bernadottelle lisäkuljetusvälineitten tarpeesta ja sai lupauksen resursseista, jotka voidaan asettaa käyttöön.

1945_04_23
Kaksi uutta joukkokuljetusta saapui Ravensbruckiin ja ensimmäinen saattoi lähteä liikkeelle leiristä 786 ranskalaista naista mukanaan ja suurin osa tuli suoraan Padborgiin. Toinen osa kuljetusryhmää nouti 360 ranskalaista naista.

1945_04_25
Viimeinen retkikunta saapui Ravansbruckiin 25.4.1945
Nyt alkoi tilanne Saksassa pahentua nopeasti. Kuljetuksia tulitettiin. Leirissa kerättiin 706 ranskalaista, belgialaista, hollantilaista ja puolalaista naista erääseen joukkokuljetukseen, jossa oli tanskalaisia ambulanseja ja kuorma-autoja kansainvälisen Punaisen Ristin merkin alla.  Tähän joukkokuljetukseen iski matkalla Padborgiin Liittoutuneitten hävittäjä. Ainakin 11 kuoli ja 26 haavoittui. Lopullinen kuolinluku oli 25.
Viimeisessä joukkokuljetuksessa, jota johti luutnantti Svensson, oli 934 naista, useimmat olivat puolalaisia tai ranskalaisia, amerikkalaisia tai englantilaisia, 20 linja-autollista. Yön aikana autokolonna joutui hävittäjätulitukseen , mutta ketään ei vahingoittunut ja kolonna tuli Padborgiin 26.4. 1945. Tämä olikin viimeinen ruotsalaisten kuljetus ennen kuin Saksa laski aseet.
Ruotsalaiset saivat käyttöönsa junan, jossa oli 50 tavaravaunua ja niihin sullottiin 80 vankia joka vaunuun, yhteensä 3989 naista. Juna lähti Ravensbruckista 25.4. 1945 ja tuli Lyypekkiin 29.4.1945. Sen jälkeen kun naiset olivat saaneet ruokaa, juna jatkoi edelleen Tanskaan. Muutamassa päivässä saatiin n. 7000 naista pelastettua Ravensbruckista Tanskaan ja edelleen Ruotsiin.

1945_04_28
Viimeiset evakuoidut
Ratsumestari Ankarcrona johti 28.4.1945 Punaisen Ristin autokolonnan Neu-Brandenburgin leiriin. Kolonna , jota ohitti venäläiset joukot, löysi 200 marssiin pakotettua naista ja otti nämä kyytiin ja palasi Lyypekkiin. Saksalainen Gestapomies Franz Göring organisoi junakuljetuksen Hamburgista 2000 naiselle (960 juutalaista, 790 puolalaista ja 250 ranskalaista naista) ja he saapuivat Padborgiin 2 toukokuuta 1945. Tämä kuljetus ei ole laskettu mukaan Punaisen Ristin katsaukseen pelastetuista, mutta katsotaan kuitenkin oikeaksi mainita tämä kuljetus Valkoisten Linja-autojen yhteydessä.

1945_04_30
Ruotsalainen laiva Magdalena kuljetti 223 vankia ja Lillie Matthiesen kuljetti 225 vankia Lyypekistä. Nämä olivat vankeja jotka oli pakotettu marssimaan Neuengammenista. Venekuljetukset järjesti ruotsalainen lääkäri Hans Arnoldsson apunaan Björn Heger.

1945_05_03
Menetettiin tuhansia Neuengammenista tulevia naisvankeja, yhteensä 7500, joita oli sullottu laivaan SS Cap Arcona, kun se 3.5. joutui brittienilmavoimien pommitukseen.

1945_05_04
Viimeinen ryhmä naisvankeja lähti lautalla Kööpenhaminasta Malmöön 4. toukokuuta 1945.

Tanskan vastaanottokeskukset
Padborg rajakaupunkina oli suuri vastaanottoasema, jossa vapautetut saivat ravintoa ja lääkärinapua ennen kuin matka jatkui Tanskaan ja Ruotsiin, missä oli Lääninhallitus ja Siiviilipuolustus ottamassa vastuuta tulijoista. Ruotsissa kaikki menivät karanteenin kautta. Oli 23 laitosta, joista useimmat olivat Malmön läänissä. Niissä oli 11 000 vuodesijaa. Polikliinisiä terveyskeskuksia pystytettiin ja niissä toimi norjalaisia ja tanskalaisia lääkäreitä, jotka itse olivat joutuneet sodan jaloissa pakenemaan. Mutta monille apu oli liian myöhä ja 110 kuoli aivan heti Ruotsiin tultuaan, useimmat menehtyneet olivat puolalaisia.
Ruotsin Punaisen Ristin statistiikan mukaan pystyttiin pelastamaan 15 345 vankia ja heistä oli 7795 skandinaavialaista ja 7550 muista maista. Noin 1500 saksalaisruotsalaista kuljetettiin Ruotsiin. Neuengammenista kuljetettiin 2000 muihin leireihin, jotta olisi saatu paikkaa skandinaavisille vangeille. 400 ranskalaista vankia kuljetettiin Neuengammenista Theresienstadtin leiriin, koska heitä ei voitu kuljettaa edelleen Flossenburgiin.
Ruotsille tämä Valkoisten Linja-autojen aktio oli triumfi, joka merkitsi sitten, kun oli rauha tullut, sitä hyvää tietoisuutta, että ei jäänyt tekemättä se auttava kädenojennus silloin, kun hätä oli suurin. Bussien Paluut Tanskan kautta olivat riemullisia. Omaa kansaa oli pystytty pelastamaan varmasta tuhosta ja vähän muitakin.

Näistä valkoisista busseista ja Ruotsin Punaisen Ristin aktiosta on enemmän tietoa WIKIPEDIA lähteessä The White Buses
De vita bussarna
Myös Suomen osalta tärkeä diplomaattinen henkilö asiassa oli Tartossa syntynyt Felix Kersten, sillä hänellä on taustanaan Suomen sotaväki ja Suomen kansalaisuus, myös Ruotsin kansalaisuus 1953 lähtien.

Muistiin historiasta. Käännöstä ruotsinkielisestä tekstistä.
L Bright 2007-02-11 19:11
Kotisivulle II maailmansodan historiasta.

Vaihingen

Hakusana Vaihingen 

LÄHDE:
http://www.scrapbookpages.com/natzweiler/History/index.html
Lukiessani ruotsalaista historiaa valkoisten linja-autojen pelastusoperaatiosta vuonna 1945, siinä mainittiin Vaihingen niminen paikka. Kun etsin tätä nimeä, törmäsin lähteen artikkeliin, josta otan hieman suomennosta:

“Natzweiler-Struthof”

Ranskalaiset kutsuivat tätä Struthofiksi, natsit kutsuivat keskitysleiriksi Natzweiler. Amerikkalaiset käyttivät kaksiosaista nimeä kuten otsikossa. Miten tahansa, mutta kyse oli kauhujen leiristä, jossa vangit kärsivät epäinhimillisistä kohteluista tai natsit surmasivat heitä sinä aikana kun Alsace oli liitettynä Suur-Saksan  valtakuntaan Ranskan hävitessä vuonna 1940. Nykyään kaunis Alsacen provinssi kuuluu jälleen Ranskalle ja leiri on sikäli ainutlaatuinen, että se on ainoa keskitysleiri  Ranskan maaperällä.

Entinen Natzweiler-Struthofin keskitysleiri on nykään suojeltu historiallinen  paikka,jonka nimenä on poiskuljetusten muistomerkki, Memorial of Deportation. Se sijaitsee maisemallisesti kauniilla seudulla, majesteettisilla  Vosges-vuorilla Bruchen laakson yläpuolella lähellä entistä  Struthofin Hotellia, joka oli kerran Alsacen sydämessä sijaitseva kuuluisia talvilomahotelli.  

Poiskuljetuksilla tarkoitetaan Ranskan vastarintaliikkeen taistelijoitten kuljetuksia Suur-Saksaan, kun heidät oli saatu vangiksi. Lainsuojattomina univormuttomina  taistelijoina Geneve sopimuksen 1929 rikkoneena heidät olisi voitu laillisesti ampua, mutta sen sijaan he joutuivat tekemään työtä kuoliaaksi asti keskitysleireissä, erityisesti Natrzweilerissa, mutta myös Buchenwaldissa ja Mauthausenissa.

Nattzweiler-Struthofin keskitysleiri otettiin natsien käyttöön 21. toukokuuta 1941 Alsacessa pienen Natzwillerin ranskalaiskylän lähistöllä Vosges-vuorilla. 31 mailia lounaaseen Strasburgista . Tämä sijainti valittiin syksyllä 1940, koska eräs SS:n omistama yhtiö halusi hyödyntää läheisiä graniittilouhoksia-missä  työn suorittaisivat sitten raskaaseen pakkotyöhön tuomitut saksalaiset vangit. Näissä louhoksissa oli varsin kaunista punaista graniittia, jota käytettäisiin Nurnbergin , epävirallisen natsipääkaupungin ja Hitlerin erään suosikkikaupungin rakennuksiin.

Eräässä kirjassa missä on kirjoituksia useilta Natzweilerista eloonjääneeltä, François Faure kirjoitti seuraavaa:
Natzweiler sijaitsee Bas-Rhinissa, 30 mailia Strasburgista lounaaseen. Se on ihastuttava Alsacelainen kylä kuten moni muukin kylä, eikä  sotaa edeltäneenä onnellisena aikana pystytty enteilemään, miten paljon traagisia muistoja paikkaan tuli liittymään. Mutta syyskuussa 1940 eräs Blumberg, SS - Standarten Führer, joka tutki aluetta, päätti asettaa sinne korkealle Donon vuorta vastapäätä, Louisekallion pohjoispuolelle,  tunnettuun hiihtokeskukseen,  kaivoksen ja keskitysleirin, josta tuli ainoa natsien tuholeiri Ranskan maaperällä. (Natzwiller äännetään Nots-veeler joka muistuttaa  sanaa Rottweiler).

Ensimmäiset vangit olivat 300 saksalaista rikollista. He asuivat väliaikaisissa parakeissa lähellä Struthofin hotellia. Nämä kantoivat selässään kaiken materiaalin mitä ensimmäisiin blokkeihin tarvittiin, tekivät perustukset  ja rakenteet. Kun blokit 1,2,3  olivat valmiit, vankien määrä nousi 800 saksalaiseen. Elokuun 15. vuonna 1942 tulivat ensimmäiset poliittiset vangit leiriin ja Natzweilerista tuli pääleiri, minne kuljetettiin Ranskan vastarintaliikkeen taistelijoita. Parakit olivat rakennettu jyrkille vuorenrinteille Parakkivälitilaa käytettiin joka-aamuiseen ja jokailtaiseen nimenhuutoon.

Natzweiler oli konstruoitu alunperin 1500 vankia varten, jotka tekivät kaivoslouhintaa. Mutta vain noin 500 oli kaivoksilla , enimmäkseen vankeja pidettiin asetehtaissa. kesällä 1943 Natzweilerin vangit pantiin tekemään ilmavoimien koneita.

Vuoden 1944 alussa oli vankeja vajaat 2000, mutta syyskuussa 1944 kun leiriä oli evakuoitava, siellä oli  7000 vankia. Osa heistä oli sotalinjan muista leireistä tuotuja.

Natzweilerin leirin ensimmäinen komentaja oli Josef Kramer. Kun Kramer siirrettiin Auschwitziin hänen sijalleen tuli Fritz Hartjenstein, joka oli aiemmin toiminut AuschwitzII kuolemanleirin Birkenaun komentajana. Hän oli  SS:ssä kenraaliluuttnantti arvoltaan. Han sai koulutuksensa keskitysleirisysteemiin Sachsenhausenissa vuonna 1938. Sieltä hänet siirrettiin 1939 Niederhageniin ja 1941 hän palveli vuoden 3. aseellisessa -SS- divisioonassa Totenkopf- nimeltään. Kun Natzweilerin leiri suljettiin, hänet  siirrettiin Flossenburgiin komentajaksi.  Vuonna 1946 9.4. hänet ja viisi Natzweilerin  henkilökunnasta  vietiin brittiläisen sotilastuomioistuimen eteen Wuppertaliin Saksaan. Tutkimus päättyi 5.5. 1946 syylliseksi julistamisiin. Hartjensteinin kuolemantuomiotuomio muutettiin elinkautiseksi  Kaksi  heistä teloitettiin , muut saivat 10-15 vuotta vankeutta.
Josef Kramer siirrettiin Auschwitzistä Bergen-Belseniin joulukuussa 1944, kun  läpikulkuleiri muutettiin keskitysleiriksi. Hänet vangitsi britit kun Bergen-Belsen antautui heille 15.4. 1945 ja hänet asetettiin brittiläisen sotilastuomioistuimen eteen ja julisitettiin syylliseksi ja teloitettiin 1945.

Sub-Camps of Natzweiler-Struthof
Kuten kaikilla natsien keskitysleireille, niin Natzweilerilläkin oli alaleirejä tietty järjestelmänsä.  Natzweilerin pääleiriin liittyi 55 alaleirin ja kommandojen verkosto. Osa niistä sijaitsi  saksalaisissa osavaltioissa Badenissa ja Wurttembergissä, Alsacen naapurustossa. Eräs kirja jonka voi hankkia tästä muistomerkkipaikasta kertoo vuodesta 1944. Kaiken kaikkiaan 7000-8000 henkilöä asui leirissä ja 14 000 poiskuljetettua teki työtä 18 ulkopuolisissa  kommandoissa.
Koska Liittoutuneet pommittivat Saksaa, tehtaat rakennettiin maan alle ja Natzweiler-Struthofin vankien  oli tehtävä pakkotyönsä maanalaisten teollisuus laitosten  konstruktiossa.
Kommandot luotiin maaliskuussa 1944 rakentamaan Saksan ilmavoimien maanalaisia tehtaita. Maanalaiset työt aloitettiin Neckarin laaksossa, jossa jo oli aiempia kaivostunneleita.  Neckarin laakson leirien nimet olivat Neckarelz 1 ja 2, Neckargerach, Bischosheim, Mossbach, Bad-Oppenau, Ansbach etc.  Maaliskuun 1944- 1945 välisenä aikana tässä projektissa teki työtä 2500 3500 vankia.

Aime Spitz, eräs joka on jänyt henkiin Natzweileristä, kertoo alaleiristä nimeltä Vaihingen
Vaihingenin kommando: Tämä oli aiempi juutalaisten tuholeiri, jota vuoden 1944 marraskuun  jälkeen käytettiin sairaille ihmisille. Se oli lerii, jossa S.S. antoi ihmisten kuolla, jos eivät tappaneet heitä, samaan tapaan kuten Belsenissä.  Se rakentui kuudesta blokista. Vuonna 1945 maaliskuussa  oli sairaista 9. tammikuuta 1944 saapuneista 1 281 ihmisestä  kuollut jo  1 250 ihmistä. Kun leiri vapautettiin, löydettiin 1 500 ruumista haudattuna yhteishautaan.
Kaikista kommandoista seuraavissa paikoissa  Binau, Kochendorf, Loenberg, Hasbach, Vaihingen on ranskalaiset  asiantuntijat psytyneet löytämään 2 500 ruumista, joista 500 oli ranskalaista.

Dr. Ragot: ja muut henkiin jääneet kertovat.
Kaikista  liitännäiskommandoista Kochemissa oli eräs kammottavin.  Keskelle tunnelia oli kaivettava kanaali ja kaikki materiaali oli purettava ja kannattava asemaan. Hyvin vähän ihmisiä jäi henkiin Kochemista, paitsi muutama N.N. joihin kuului tri Ragot, joka ihmeen kautta pääsi pakoon, kun  leirin hallinto oivalsi että N.N. vangit  (Nacht und Nebel) eivät saaneet lupaa työskennellä liitännäiskommandoissa, hänet piti viedä  takaisin Natzweileriin. 150 ranskalaisesta  kuoli 40 yhdessä kuukaudessa siellä.

Termi Nacht und Nebel ( N.N, Night und Fog)  viittaa niihin vankeihin, jotka olivat vastarintataistelijoita ja lähetetty keskitysleirille antamatta mitään informaatiota heidän sukulaisilleen siitä mitä heille tapahtui. Heidät saatettiin katoamaan yössä ja sumussa. Näin tehtiin siviilien  pelottelumielessä, jotta lainsuojattomia kapinoitsijoita ei nousisi kansassa.
Sinä jaksona kun Natzweiler-Struthofin leiri ja alaleirit olivat toiminassa toukokuusta 1941 maaliskuuhun 1945, arviolta 17 000 vangittua kuoli.  Jos tämä arvio pitää paikkansa siellä kuolleisuus oli 66%, mikä oli paljn korkeampi kuin Suur-Saksan vastaavissa leireissä.
Yksi alaleireistä oli nimeltään Dautmergen ja sieltä jäi  muutamia juutalaisia eloon.

Kts. Norjan pääministerit: Tryggve Bratteli
http://fi.wikipedia.org/wiki/Trygve_Bratteli

Ottosen kristian (1921- 2006)

Tammik 17, 2010

Kirjallisuustieteilijä, kirjailija, suuri norjalainen henkilö:  Kristian Ottosen (1921-2006)
Suomennosota Wikipedian anglosaksisesta germaanisesta tekstistä.

Kristian Ottosen syntyi 15. tammikuuta vuonna 1921 Solundissa  ylisessä Sognissa  – Hän kuoli 1. kesäkuuta vuonna 2006 Oslossa. Hän oli maailmansodan aikaan  Norjan vastarintaliikkeen miehiä (Norwegian resistance movement), kirjailija ja virkamies

ELÄMÄKERTAA:
Kristian Ottosen oli syntynyt Solundissa mutta perhe muutti pian Bergeniin, jossa Ottosen  kävi koulujaan, myös yliopistoa.  Toukokuussa 1940 hän kiinnostui norjalaisesta vastarintaliikkeestä ja liittyi Bergenin Theta-ryhmään. Tämä ryhmä kuitenkin hajoitettiin ja hänestä tuli NN –vanki natsien kourissa Sachsenhausenissa (imprisoned as a Nacht und Nebel inmate).

Keväällä 1945 Kristian Ottosen vihdoin palasi takaisin Saksasta valkoisilla linja-autoilla ja jatkoi yliopisto-opintojaan lukien filologiaa.
Vuosina  1950-1979 hän toimi Norjan opiskelijayhdistyksen johtajana (Det Norske Studentersamfund), mutta lisäksi hän  toimi  neuvonantajana  ja oli Oslon Yliopiston palkkaama virkailija.  Hän johti komissiota, joka suositteli  alueellisten yliopistollisten oppilaitosten perustamista eri puolille Norjaa ja Norjan Valtionopintolainarahaston perustamista ( Norwegian State Educational Loan Fund ).  Jo 1960-luvun lopulla hän vastasi jatkokoulutusten selvittelemisestä ns Ottosenin  komiteassa. (Ottesen-komiteen).
Vuosina 1972- 1979 hän oli NRK:n puheenjohtaja ja kuului Kansallisteatterin johtokuntaan vuosina 1981- 1989.

Eläkkeellä ollessaan hän ponnisteli  saadakseen  valoa norjalaisten vankien toisen maailmansodan aikaiseen kohtaloon.  Vuoden 1980 jälkeen hän  paneutui  perusteellisesti norjalaisten sotavankien kohtaloon II maailmansodan aikaisissa saksalaisissa ja japanilaisissa vankiloissa sekä keskitysleireillä.  Hän kirjoitti monta kirjaa, joissa hän mm kertoi Sachsenhausenin (Sachsenhausen), Ravensbruckin (Ravensbrück) ja Japanin vangeista.

Hän on kirjoittanut myös kirjoja Norjan juutalaisten poiskuljettamisista.  Vuodesta 1989 lähtien hän toimi sellaisen projektinjohtajana , jossa selvitettiin Norjan vankirekistereitä vuodelta 1940- 1945. Projektin ensimmäinen tulos julkaistiin yhteistyönä Valtionarkiston kanssa 1995 ja vuonna 2003 esitettiin koko työmateriaali, jossa oli noin 45 000 nimeä ja kirjan nimi on Vankeudesssa vuosina 1940- 1945 olleet norjalaiset;  Nordmenn i fangenskap 1940- 1945.  (Nordmenn i fangenskap 1940-1945) .

Vuonna 1994 Kristian Ottesen nimitettiin Pyhän Olavin ritarikunnan komentajaksi ( Royal Norwegian Order of St. Olav).  Sen työnsä takia, mitä hän suoritti auttaakseen kanssavankejaan Saksan keskitysleireissä, hänen kunniakseen nimitettiin vuonna 1987  Antarktiksen eräs tunturinhuippu. Siitä tuli Ottosenknatten. Hän on myös Norjan Työväenpuolueen kunniajäsen.(Norwegian Labour Party).

Hänen teoksiaan:

1. Ottosen, Kristian (in Norwegian). Theta Theta : et blad fra motstandskampens historie, 1940-1945. (1983, 2. utg. 1991). Bergen: Universitetsforlaget. ISBN 82-00-06823-4. Kirja kertoo  Theta-Theta-nimellä tunnetun vastarintaliikeryhmän toiminnasta.
2. Ottosen, Kristian (in Norwegian). Natt og tåke : historien om Natzweiler-fangene. (1989)  Oslo: Aschehoug. ISBN 82-03-16108-1.  – Tämä kirja kertoo Nacht und Nebel-vangeista Natzweiler- nimisestä keskitysleirissä lähinnä sinne viedyistä norjalaisista.
3. Ottosen, Kristian (in Norwegian). Liv og død : historien om Sachsenhausen-fangene. (1990) Oslo: Aschehoug. ISBN 82-03-16484-6.  Tämä kirja kertoo -Sachsenhausen concentration camp- nimisestä keskitysleiristä.
4. Ottosen, Kristian (in Norwegian). Kvinneleiren : historien om Ravensbrück-fangene. (1991)  Oslo: Aschehoug. ISBN 82-03-16791-8.  – Tämä kirja kertoo naisten keskitysleireistä kuten Ravensbrück concentration camp- nimisestä leiristä.
5. Ottosen, Kristian (in Norwegian). Bak lås og slå : historien om norske kvinner og menn i Hitlers fengsler og tukthus. (1993)Oslo: Aschehoug. ISBN 82-03-26000-4.  –Tämä kirja kertoo norjalaisten miesten ja naisten poiskuljetuksista ja vangitssemisista  eri puolella Saksaa sijaitseviin vankiloihin.
6. Ottosen, Kristian (in Norwegian). I slik en natt : historien om deportasjonen av jøder fra Norge. (1994) Oslo: Aschehoug. ISBN 82-03-26049-7.  – about the deportation and fate of Jews from Norway. Tämä kirja kertoo Norjan juutalaisten poiskuljetuksista.
7. Ottosen, Kristian (in Norwegian). Nordmenn i fangenskap 1940-1945. (1995, utökad utgåva 2003)Oslo: Universitetsforlaget. ISBN 82-00-22372-8.  –Tämä kirja on alkuperäinen luettelo  norjalaisista yksilöistä, joita pidettiin Saksan  vankeina II maailmansodan aikana.
8. Ingen nåde. Historien om nordmenn i japansk fangenskap, (1996). Kirjan nimi on Ei armoa. Tämä kirja kertoo norjalaisista japanilaisten vankina.
9. Nasjonalhjelpen. Et lys i mørket, (1997)
10. Redningen. Veien ut av fangenskapet våren 1945, (1998)
11. Den annen verdenskrig, (2000)
12. Studentvelferd i vekst. Førti år i studentenes tjeneste, (2005)
13. Motstand, fangenskap og frihet. Erindringer 1940–45, (2005)

17/01/2010 01:44:37