Illan historian kertausta "METAPONTO, POW leiri 1943) ..Uloa- niminen laiva

Jostain hankin  kirjan  ,Anthony Kemp (19939Kirja on kirjoitettu  kenraaliluutantti Sir Archibald David Stirlingin muistoksi ja kuvaa hänen merkitystään II maailmansodan taisteluissa  Liittoutuneitten armeijaa tukevissa operaatioissa.
Katsoin mitä kerrottiin  Sisilian ja italian vapauttamisen ajoista. Kun  ryhmät tulivat  Italian kaakkoisosiin kesällä 1943, he löysivät sieltä mm.  yhden keskitysleirin jos oli poliittisia vankeja (POW). Tämä leiri sijaitsi Metapontossa.  Vertasin  niiden aikojjen rintaman etenemistä Pauli Huhtalan suomenkielella kirjoittamaan kuvaukseen ja karttaan.

Pidin sitten Google hakusanan Metaponton  keskitysleiriä 1943  ja löysin siitä myös sodanjälkeistä tietoa.

Asetan viitteen sodan jälkeisestä ajasta.
 Henkilö joka kertoo  elämäntarinaansa on Puolan juutalaisia ja  Palestiinan matkallaan oli sellaisessakin laivassa, joka  kävi Ruotsin rannalla.  Metaponto oli hänen elämässään yksi pysäkki.  Hän pääsilopulta  Israelin maahan , mutta joutui vielä kerran  sotavankeuteen Egyptiinkin israelin puolustussotien vaiheissa.
 http://www.zionism-israel.com/ezine/Palestine_war_1948.htm

• The ship Uloa arrived a couple of weeks later and anchored a couple of miles from the shore. The water was shallow there –the only way to board was by sailing from the shore to the ship in rubber boats, which we did. The ship had come all the way from Sweden, where it took on 700 ma`apilim, mostly women survivors of Bergen Belsen who were allowed to enter Sweden after liberation.

• The Uloa was in bad shape. It had survived a heavy storm in Atlantic and had very little food and drinking water, not much room either. The crew commanded by Lyova Eliav (Arthur) loaded most of us plus some food and water. Lyova met his future wife – Tanya – among the ma`apilim.

• In addition to the 700 or so and people from Sweden there were about 700 more boarded in Metaponto. The”Swedish” passengers threw most of their suitcases and belongings over the board to make some room for the “Italians”. The ship had no passenger facilities at all, except for the crew, all m'aapilim were loaded into ship cargo holds. Holds were outfitted with 5 or six layers of wooden floors, separated by about 50 cm in height and leaving only a few passages. On the planks they put mattresses.