http://www.jpost.com/Magazine/Crash-test-dummies-486885
Kun teitten järjestelmä kohentui Israelissa, liikenneonnettomuudet ensin vähenivät, mutta nyt viime vuosina on tapahtunut U-käännös ja onnettomuuksien määrä on nousuun päin. Suurimmat tekijät ovat arabien aiheuttamat liikenneonnettomuudet, sekä trukki- ja kuorma-autoihin liittyneet onnettomuudet. Lehti toteaakin että tiet ovat jo valmiina ( kuten Messiaan tuloa varten pitäisikin olla), mutta messiaaninen henki, liikennekohteliaisuus, ei ole vielä ilmentynyt.
Tosiaankin voi sanoa, että kautta maan torvet törähtelevät, nimittäin autojen signaalit kautta vuorokauden. Mitä pienimmistäkin syystä käytetään äänisignaalia, ainakin Haifassa. Toinen asia on ne parkkipaikat. Haifan vanhat kadut ovat niin kapeita, että autot parkkeerataan tiheästi katukäytävälle nokka talon seinämää vasten niin, että jalankulkijat joutuvat useinkin ohittamaan autoja ajokaistan kautta ja silloin on oltava tarkkaavainen ja vikkelä: Katso ensin vasemmalle, sitten kerran oikealle , vielä kerran vasemmalle- ja vielä oikealle- ja juokse! Moni hyvin kapea katu on yksisuuntainen, joten autovirran suunta voi olla oikealta. Mutta vanhemman Haifan tilanne ei ratkea vain liikennesäännöillä, vaan ajan mittaan talojen uudistumisen myötä ja korttelien kaavoituksen avulla. Maan uusissa asutuksissahan on leveät ja turvalliset kadut - Amerikan tapaan Autojen jatkuva virta oli mielestäni aivan uusi elämys, sellaista tiheyttä ei ole täällä Göteborgissa kuin klo 16 ruuhkassa tunneleissa tietyömaitten kohdalla jonkin kaistan ollessa tukossa. Tätä maksimaalista ruuhkaa oli eniten Tel-Avivissa ja useimmat pyörivistä autoista olivat niitä, jotka etsivät parkkipaikkaa. Ruotsissa on mahtavia paikoitustaloja ja ehkä niitä löytyy Israelistakin kun vain tietää etsiä niitä.
Yhden asian huomasin yön pimeässä: Joissain teissä valkoiset viivat olivat hyvin vaikeasti nähtävissä. Sellaisia voisi sivellä useammin heijastaviksi. Niistä viivoista on yöajoissa apua ainakin Pohjolassa, ja varmasti myös Israelissa. Ajoimme täysikuun aikaan. Ilman kuuta valkoiset viivat ovat vielä olennaisempia.
Israelissa harrastetaan pyöräilyä ilmeiseti enenevissä määrin . En tiedä onko pyöräreittejä erikseen, Mutta ainakin autoteillä näkyi pyöräilijöitä suurine pakkauksineen. Aravan laaksossa Tsukimin kohdan kahvilassa tapasimme pyöräilijän tauolla. Hän oli tullut pakkauksineen eilatista ja oli jatkamassa 90- tietä Suolameren pohjukkaan päin. Hän oli saksalainen nuorimies, joka oli päättänyt pyöräillä Israelia yksikseen ristiin rastiin. Taisi ehtiä ennen hiekkamyrskyä ylämaan puolelle Aravasta.
Siellä missä on moderneja teitä, ne ovat tosiaan hyviä, ehkä paremminkin suunniteltuja kuin Pohjolassa, eli amerikkalaiseen tyyliin. Mutta Israelin pieni maa on tosi laaja kun ajattelee tieverkoston tasapuolisia tarpeita - tarve hyvästä tiestä on sama joka puolella. Maan kasvustonkin kohentamiseen on avuksi kun taimi- ja maa-aineskuljetus voidaan tehdä joka puolelle hyivn. istuttajien ja kastelijoiden kuljettaminen, kastelujärjestelmän luominen- siis oli kyseessä mitä tahansa , aina tarvitaan ensin tietä. Koska erämaan kuivuus ja kuumuus on todellakin hengenvaarallinen tekijä, hyvä tie ja hyvät liikennevälineet ja kommunikaatiomahdollisuudet ovat asian A. Pienellekään erämaa-ajelulle ei kannata lähteä varustautumatta vedellä, varjostavilla vaatteilla ja kommunikaatiovälineillä. Minulle on olennaista veden lisäksi mineraaleja antava ravinto, koska olen sellainen "kaliumin menettäjä", pidin mukana juomaveden lisäksi hedelmiä, appelsiineja, banaania ja suklaamassa Nutellaa, jotka antavat kaliumia, magnesiumia ja energiaa hyvin.
Israelissakin on alettu tehdä liikenneympyröitä kuten Suomessa ja Ruotsissa, yhä useampia, koska niiden ihmeellinen nopeutta hillitsevä vauhti korvaa monta liikennevalvontalaitetta ja jopa liikennepoliisia. Ruotsissa kylvetään myös niitä vauhtia hiljentäviä pavlovilaisia kumpuja esim koulujen kohdalla. että vauhdit saadaan alas- muuten nitkahtaa ajajan niskat ja auto saa aika tällin sekin.
Benjaminin ja Juudan alueen huimat mäet ja kurvit on saatu hienosti oikaistua. Samaa toivoisi Meromin- Safedin seudulle. Tietysti on elämys matkustaa niitä jyrkkyyksiä, mutta entä jos on sadeaika, liejua tiellä, ehkä jäähilettä ja sumua? Tietyisti sellaiseen hurjaan ajoon tottuneet ovat hyviä ajajia ja autotovat hyvin katsastettuja, jarrut ja vaihteet toimivat - siis kaikenkaikkiaan Israelissa ajetaan hyvin. Niissä oloissa tasaista Suomennientä Hämeessa ja Varsinais-Suomessa alamailla ajokorttinsa saanut istahtaa mieluummin bussiin, oli sitten arabi tai juutalainen israelilainen auton ratissa. Jotenkin tuli mieleen Villi Länsi kun viiletettiin busseilla vuoristoja. Mahtavaa!
Mieluiten, jos itse olisin ratissa, ajaisin Asseria, Saaronia tai Aravaa myöten. Tyttöni joka suurimmaksi osaksi ajoi Israelin matkan aikana, on hankkinut ajokorttinsa Tanskassa ja ajanut autoa Färsaaren vulkaanisten vuorten rinteitä kiertävillä serpentiiniteillä, jossa tien vierellä on pudotus Atlantin mereen- sekä Norjan vuoriston kapeilla mutkaisilla, jyrkillä yhden kaistan teillä , joten hänelle Meroninkin ja Safedin kaksikaistaiset asfaltoidut serpentiinitiet ja Suolameren laakson rinteen jyrkkämutkaiset tiet olivat mietoa laatua, päällystettyjä, merkattuja, kaiteellisia, kaksikaistaisia ja selkeät liikenneohjeet antavia.
Koska Israelissa ei ole vielä kattavia raitiovaunulinjoja ja jokapaikan bussilinjoja kuten esim demokraattisessa Göteborgissa, on ymmärrettävää, että pikkuautojen määrä yhä nousee ja nousee, kun taas täällä Göteborgissa puhutaan miljööajattelusta ja kollektiivisen kulkuvälineen käytöstä miljöö ja ekonomiasyistä. Göteborgin Kaupunki koettaa busseilla ja laajalla raitiovaunuverkolla tavoittaa kaikki kyläyhteisöt kattavasti ja ajallisesti tiheästi, jolloin väkimäärä yhdessä bussissa tai vaunussa ei paisu yli äyräiden.
Tällä kertaa Israelissa pikkuautot ja Sherut, Monit -järjestelmät ovat välttämätön vaihe liikkuvuuden varmistamisessa joustavaksi. Parkkitalot olisivat kyllä asiallisia esim kaupunkien ulkopuoliseen maastoon ja sieltä käsin voisi ottaa kaupunkialueen sisäliikenteen bussin tai raitiovaunun. Ehkä siellä muuten on parkkitaloja, mutta emme niitä vain löytäneet.
Miten voisi onnettomuuksien määrää alentaa niissä oloissa?
Tähän täytyisi analysoida joka onnettomuduen mekanismi viime vuosilta ja sitten katsoa missä on syy.
Kuhmuisia ja kivenjälkisiä autoja oli aika paljon verrattuna Ruotsin oloihin. Meidän vuokra-automme oli niin moderni, että siinä oli parkkeerausapukin. Skärmistä näkyi auton liikeet edessä ja takana olevan auton suhteen, joten erittäin pieneenkiin tilaan "fickparkering" onnistui.
Hotellikin tarjosi parkkipaikan ilmaiseksi. Erittäin pieni neliömäinen alue, jossa ensin on perällä kaksi autoa ja sitten niiden edessä kaksi autoa. Saimme epäkiitollisen paikan eturivissä ja takarivistä ulostunkeutuva(t) ei(vät) tosiaan selitellyt(/lleet), miten oli(vat) sieltä päässyt varhaisaamuna ulos pyytämättä meitä siirtämään autoa ensin edestä pois. Ihmeiden aika ei ole ohi.
Kaikenkaikkiaan Israelissa oli mukava matkustaa uusilla junilla, busseilla, vuokra-autolla, Sheruttaksilla, Monit-taksilla. ja rinteitä myöten kävellen portaita. Uutta Jerusalemin raitiovaunua emme ehtineet koematkustaa, mutta näimme sen. Pyöräilyäkään emme harrastaneet. Kuumuus olikin yllättävän korkea. Autossamme oli hyvä tuuletus ja viilennysjärjestelmä, joten emme kärsineet kuumuudesta pikkuautomatkoilla edes Aravan tien ajossa! Ein Gedistä Qalyat uimapaikkaan ajoin autoa vuorostani. Etsin jotain uimapaikkaa jostain kohtaa, koska Ein Gedi oli sulkeutunut juuri minuutilleen kun tulimme sinne Eilatista. Siinä sitten lähdin tarkistamaan, jos Qalyatin ranta on vielä olemassa ja olihan se! Aivan ihastuttava löytö ja se oli vielä auki 19:00 asti. Tämä suolameressä uinti on yksi matkamme kohokohtia. Lisäksi saimme sieltä matkamuistokaupasta juuri niitä kortteja ja matkamuistoja joita halusimme! Hamsat kotiväelle myös.
Täysin tyytyväisinä matkaamme istuimme siten Norwegian Airlines -lentokoneen ikkunapaikalle ja cumuluspilvet alla tulimme Kööpenhaminaan.
Sieltä Pohjois-Jyllantiin junalla. Yöllä oli satanut Holstebrossa. jossa tyttäreni asuu ja on töissä.
Sieltä sitten lähdin bussilla Aalborgin kautta laivalle ja Fredrikshavenista tulin Göteborgiin Stena Line laivalla. Poikani oli vastassa satamassa pikkuautollaan lastensa kanssa ja toivat minut kotikylään Angeredin Rannebergiin.
Israel oli valmistautumassa juuri presidentti Trumpin tuloon, joten päässimme ajoissa pois niistä suurjärjestelyistä ja sulkutilanteista liikenteessä ja terminaaleissa- liikenteen oleessa vielä normaalitilassa. Ehdimme myös Aravan tieltä ennen hiekkamyrskyä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar