Rooman aikakausi

Aleksanteri Suuren valloitusten myötä lähi- itä liitettiin kreikkalaisperäisen kulttuurin piiriin 330-320-luvuilla eKr. . Maahan virtasi kreikkalaisia virkamiehiä ja kulttuuri kreikkalaistui. Myös Juudean, Galilean ja  Välimeren rannan   väestön ylimmät kerrokset kreikkalaistuivat. Aleksanterin lyhyttä valtakautta seurasi riitelevien kenraalien valtataistelu, joka lopulta jakoi Aleksanterin Suuren valtakunnan kolmeen kuningaskuntaan: Ptolemaiokset Egyptissä, Antigonokset Kreikassa ja Vähä-Aasiassa ja Seleukidit idässä, kuten edellä  lueteltiin.

Rooman vaikutusvalta idässä alkoi tuntua n. 120-luvulla e.a.a. 

 Tosin vasta Pompeiuksen retket 60-l e.a.a. liittivät Palestiinan alueen lähemmäksi Roomaa. Nämä Palestiinan valtiot olivat kyllä muodollisesti itsenäisiä mutta alistuivat usein vasallisuhteeseen Rooman kanssa. Pisimpään itsenäisyyden säilytti Juudean maakunta.

 Syyriasta tehtiin roomalaisprovinssi jo Pompeiuksen aikana ja Juudean kuninkaat saivat valtansa Rooman myötämielisyydestä. Juudean kuningas Herodes (Suuri) hallitsi aina vuoteen 4.e.a.a. Juuri keisari Augustuksen ajoista alkaen Juudea oli siirtymässä suoraan Rooman provinssiksi (lopullisesti 30-l a.a.j).

Herodes I Suuri (73 eaa., Askalon – 4 eaa.^[1], Jeriko) oli Juudean kuningas vuodesta 37 eaa. kuolemaansa saakka. Herodes oli Juudean prokuraattorin Antipaterin ja tämän nabatealaisen vaimon Kyproksen toiseksi vanhin poika.

Herodeksen ura alkoi vuonna 47 eaa., kun hänen isänsä nimitti hänet Galilean käskynhaltijaksi. Juudea oli tuolloin jo osa Rooman valtakuntaa.

 Herodes tuki aluksi isänsä kanssa Rooman silloista mahtimiestä Julius Caesaria. Caesarin murhan jälkeen Herodes tuki Marcus Antoniusta, jonka avustuksella Rooman senaatti valitsi Herodeksen Juudean kuninkaaksi.

Antoniuksen kärsittyä tappion sodassa Octavianusta vastaan Herodes siirtyi heti jälkimmäisen leiriin. Herodes oli Octavianuksen eli Augustuksen uskollinen alainen kahdenkymmenenseitsemän vuoden ajan. Vaikka Herodes oli alkujaan idumealainen, sai hän kuitenkin juutalaisten sympatiat puolelleen muun muassa sen jälkeen, kun hän pani toimeen Jerusalemin temppelin laajennustyöt.
Roomalaiset asettivat Herodeksen valtaistuimelle. Näin he pystyivät Herodeksen avulla takaamaan uskonnon ja valtion erottamisen toisistaan. Hän vähensi huomattavasti pappien valtaa, joten heille jäi vain hengellinen rooli. Salaliittojen pelossa hän ajoittaisten mielenhäiriöiden vallassa murhasi vaimonsa Mariammen ja useita lapsiaan.

Kreikkalainen lääkäri Luukas kirjoittaa seuraavaa:
Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean neljännysruhtinaana ja hänen veljensä Filippus Iturean ja Trakoniitin maan neljännysruhtinaana ja Lysanius Abilenen neljänneysruhtinaana, siihen aikaan kun Hannas oli ylimmäisenä pappina, ynnä myös Kaifas, tuli Jumalan Sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa.

Israel oli jo niin tottunut siihen että Jumalan porfeettoja ei herää, ainoastaan näkyjä ja unia oli nähty esim  hellenististen  vainojen ja makkabealaissotien aikana.
Nyt  syntyi jälleen Kirjoituksia ja Uusi Testamentti kristalloitui esiin Elävänä Kuultuna sanana. Juudan kansa sai asua kokonaisen sukupolven  rauhassa omassa maassaan. Ja Temppeli toimi ja oli maailman kaunein rakennus.