Wikipediateksti:
David Ben Gurion (hepreaksi דוד בן גוריון, syntyään David Grün, 16. lokakuuta 1886, Płońsk, Puola – 1. joulukuuta 1973) oli Israelin ensimmäinen pääministeri.
Sisällysluettelo
Varhaiset vaiheet
David Grün syntyi Płońskissa, Puolassa, silloisessa Venäjän keisarikunnassa. Hänen isänsä Avigdor Grün oli lakimies. Davidin äiti kuoli kun poika oli 11-vuotias.
David Ben Gurion koki nuorena Itä-Euroopanpogromit ja antisemitistiset vainot. Hänestä tuli siionisti ja sosialisti. David siirtyi Palestiinaan vuonna 1906.
Hän työskenteli lehtimiehenä ja otti heprealaisen nimen Ben Gurion
aloittaessaan poliittisen uransa. Hän tuli karkotetuksi ottomaanien
Palestiinasta poliittisen toiminnan vuoksi vuonna 1915. Muutettuaan New Yorkiin vuonna 1915, hän tapasi tulevan vaimonsa venäläissyntyisen Paula Munweissin. He avioituivat vuonna 1917 ja saivat kolme lasta. Perhe palasi Palestiinaan ensimmäisen maailmansodan loputtua.
Siionistijohtaja
Ben Gurion oli Työväen Siionistiliikkeen johtajana 15 vuotta. Hän oli perustamassa sotilaallista Haganah-järjestöä. Työväen Siionistit olivat maanalaisena liikkeenä brittiläisessä Palestiinassa. He perustivat kibbutzeja
ja juutalaissiirtokuntia. Molemmat vastarintaliikkeet painostivat
brittejä vakuuttumaan juutalaisen valtion perustamisen tärkeydestä
Palestiinassa ja saadakseen laillisen kansallisen mandaatin
(edustuksen), jotka toteutuivat vuonna 1948. Hän vastusti
Vallankumouksellista Siionistiliikettä ja sen johtajia Vladimir Jabotinskya ja Menachem Beginiä. Hän kylläkin avusti Beginin Irgun-järjestöä
väliaikaisesti. Israelin itsenäisyyden ensimmäisinä viikkoina hän
päätti kuitenkin vastustaa kaikkia vastarintaryhmiä.[1] Ben-Gurion vahvisti Israelin valtion asemaa. Hän halusi Israelin armeijan olevan ainoa aseellisten selkkausten selvittäjä. Ben Gurion antoi käskyn avata tuli Altalena-nimistä laivaa kohti ja upottaa se. Laiva oli lastattu Irgunin vastarintaliikkeen jäsenillä ja aseilla. Ben Gurion toimi Maailman Sionistijärjestön presidenttinä vuosina 1946–1956.
Pääministerinä
Ben Gurion johti Israelia sen itsenäisyyssodan aikana vuonna 1948. Hänestä tuli pääministeri 25. toukokuuta 1948. Hän toimi pääministerinä vuoteen 1963 asti lukuun ottamatta kahta vuotta 1953–1955. Vuonna 1953 hän lähti kibbutziin Negevin autiomaahan ja vietti siellä pari vuotta. Vuonna 1955 hän palasi hallituksen puolustusministeriksi ja takaisin pääministeriksi.
Suezin kriisin aikana vuonna 1956 hän hyväksyi brittien ja ranskalaisten "Muskettisoturi-suunnitelman". Israel hyökkäsi Siinain niemimaalle, mahdollistaen brittien ja ranskalaisten Suezin kanavan liikenteen turvaamisen. Lopulta kuitenkin Yhdysvallat ja Yhdistyneet kansakunnat pakottivat israelilaiset, britit ja ranskalaiset vetäytymään valtaamiltaan alueilta.
Ben Gurion oli työväenpuolue Mapain perustaja. Hän joutui luopumaan pääministerivirasta vuonna 1963 Lavon Fair -tapauksen vuoksi. Tällä tarkoitetaan Israelin tiedustelupalvelun Mossadin suunnittelemia pommi-iskuja Egyptiin. Kohteina olisivat olleet Yhdysvaltain tiedustelupalvelun virkailijat. Operaation oli hyväksynyt Israelin puolustusministeri Pinchas Lavon. Tapaus herätti epäluottamusta Ben Gurionia kohtaan. Tämä johti työväenpuolueen Mapain hajoamiseen, jonka jälkeen Levi Eshkol perusti uuden Rafi-puolueen. Ben Gurion vetäytyi politiikasta vuonna 1970.
David Ben Gurionia on pidetty Israelin valtion perustajana. Tätä
pidetäänkin hänen merkittävämpänä saavutuksenaan. Hän vietti viimeiset
vuotensa omalla kibbutsillaan.
Lähteet
Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 18. Suom. Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.
::::
David Ben Gurionin kibbutsi Sde Boker
Olen kibbutsin järjestämällä juudean matkalla poikennutnmyöstähän kibbutsiin. Lähdimme Kirjat Anavimista, jossa ryhmämme oli hedelmänkorjuutöissä kesä heinäkuussa 1967. Kahden kuukauden työaikaan sisältyi viikon amtkat, josita olimme saaneet Galilean-Samarian matkan toisessa erässä ja siten saimme Negevin, Juudena matkan toisesa erässä sekä erikseen osapäivän tiuleja , Benjaminiin, Jerusalemiin.
Kun tuli Negevin matka, yövyimme Gevimissä, jossa oli muita suomalaisia myös töissä. Sieltä aamulla tulimme Sde Bokeriin, jossa saimme lounaan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Gevim
Olen kibbutsin järjestämällä juudean matkalla poikennutnmyöstähän kibbutsiin. Lähdimme Kirjat Anavimista, jossa ryhmämme oli hedelmänkorjuutöissä kesä heinäkuussa 1967. Kahden kuukauden työaikaan sisältyi viikon amtkat, josita olimme saaneet Galilean-Samarian matkan toisessa erässä ja siten saimme Negevin, Juudena matkan toisesa erässä sekä erikseen osapäivän tiuleja , Benjaminiin, Jerusalemiin.
Kun tuli Negevin matka, yövyimme Gevimissä, jossa oli muita suomalaisia myös töissä. Sieltä aamulla tulimme Sde Bokeriin, jossa saimme lounaan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Gevim
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar