Leta i den här bloggen

lördag 12 mars 2016

Syyrian rauhan tunnusteluista

12.3. 2016 Atuzshevalähteestä
Syrian President Bashar Al-Assad
Reuters
Syria's war enters its sixth year next week with a glimmer of hope that a landmark ceasefire and a push for peace could help resolve a conflict that recently has sent hundreds of thousands to Europe.
Analysts say the past 12 months have been transformative - with Russia's military intervention and pressure from the migrant crisis pushing world powers into renewed peace efforts.

Inspired by the Arab Spring uprisings of six years ago, protests erupted against President Bashar al-Assad's regime on March 15, 2011.
A brutal crackdown sparked the civil war, which has since left more than 270,000 people dead and forced millions to flee towns and cities devastated by bombing and clashes. ( Mahdollisesesti yli 470 000 )

Sporadic peace efforts over the next five years failed as fighting raged, with the emergence of the jihadist Islamic State (ISIS) group adding a terrifying new dimension to the conflict.

The last year has seen the war brought home to Europeans as never before, as hundreds of thousands of Syrians arrived on Europe's shores in the continent's worst refugee crisis since World War II.
Experts say the wave of refugees put the Syria crisis front and center for the West, prompting a surge of diplomatic action.

"Europe's fear about the refugee influx is one of the main factors that led to a reassessment of policies on Syria, making short-term stability a top priority at the expense of other political and geostrategic objectives," said Karim Bitar, an analyst at the Paris-based Institute of International and Strategic Relations.
The biggest international effort yet to resolve the conflict was launched late last year, with diplomats from world powers agreeing a plan for a ceasefire, the creation of a transitional authority and eventual elections.
A partial truce - which does not include fighting against ISIS and other extremist groups - took effect on February 27.

Russia's intervention in Syria last September marked another major shift, experts said.
"The Russian intervention was undoubtedly a turning point in the Syrian war," said Bitar. "It allowed a regime that was otherwise losing ground (to rebels) to consolidate its control over 'useful Syria'," or the most populous territories, he said.
The bombing campaign has bolstered Assad, helping him to firm up his grip on power despite years of opposition demands that he step down.

Against all expectations, the partial ceasefire has been holding, and Syria's regime and fragmented opposition will hold new peace talks next week in Geneva.

But divisions cut deep and despite the changes on the ground few are holding out much hope for the talks.
The key sticking point - Assad's fate - is far from being resolved, experts say. Moscow is showing no sign of backing away from its longstanding support for a key ally.
"Russia's intervention dotted the i's in their policy that 'we cannot let Bashar al-Assad fall'," said Yezid Sayigh, an analyst at the Carnegie Middle East Center in Beirut.

Washington, which has long supported Syria's opposition, is also unlikely to compromise.
"The US wants at the very least a pledge that Assad will leave in the beginning, during, or at the end of a transitional period, which the Russians still don't accept," Sayigh said.
"This core issue is like trying to square a circle," Bitar said.

If the negotiations collapse - as previous peace talks did in Geneva last month - Sayigh said the ceasefire is likely to soon follow.
"If the truce is not backed by a political accord, violence will return little by little," he said.
The push for peace is also likely to run up against the myriad regional interests at play in Syria, experts said.
Sunni powerhouse Saudi Arabia and its Gulf allies are backing the opposition while Shi'ite Iran and its Lebanese proxy Hezbollah are propping up Assad.

Turkey meanwhile is pounding Kurdish positions in northern Syria, provoking a rare rift between Ankara and its chief NATO ally Washington.

"Regional Sunni powers like Turkey and Saudi Arabia continue to walk a line that is much more intransigent (myöntymätön)and maximalist than (US President Barack) Obama's administration," Bitar said.
"In Syria, we allowed multiple proxy wars to develop that have nothing to do with the original demands of the Syrian people," he said. "The Syrian people remain the victim of score-settling among world powers."

AFP contributed to this report.
kommentti.
Olen koetanut hahmottaa taistelevien ryhmien määrää- myriadia omine intreeseineen, eikä niistä toistaiseksi näytä mikaan olevan  presidentinasemaa ansaitseva.
Assadia ei pitäisi syrjäyttää, koska hän ei ole syy vaan ilmeinen sotahaluisuus, jota alue on täynnä.  Demokraattista  omat asiat hoitavaa maanviljelijä ja siviiliväestöä ei ole ollut tarpeeksi. Sitten joukossa kytee siivellåä suuri lauma  niitä jotka suunnitelevatIsaelin tuhoamista kun "tältä sodalta " ehtivät. Suuri israelin vihollinen isis  joka puolella on nyt kaikkien  pro-assadilaisten , Venäjän,  USA.n naton, rauhallisten valtioiden vihollinen ja kun on joku heikko mario0netti saatu Assadin sijaan se kerää voimat Israelia kohtaan ja kokoaa ehkä väärillä Syyrian paseilla  levittäytyneet  terroristit uuten sotaan hävittämään,, sillä he vain hävittävät, eivät viljele eivätkä rakenna,,vaan ryöstävät ja tappavat.  En antaisi Assadille toistaiseksi muuta kuin marsalkan  merkit, kun on sotinut hyvin  äärimmäisiä tappajia vastaan ja kristittyjen puolesta ja kooperoinut  että saa kemialliset aseet tuhottua.  Assad pitää kuitenkin Syyrian valtiorakennetta yllä. Ulkomaiset  sotaintoilijat pitää poistaa, että maailoman sivistysvaltiot saavat myös rauhan eikä tarvitse  armeijoita käyttää raa-an sodan  kylomentämiseen.   Kaikki myriadit  pikkuryhmät ovat  osoitaneet maksimaalista epäinhimillisyyttä, jonka kaltaista voi  etsiä  tuhansien vuosien takaisista ihmishistorioista.

Ja jos Assad syrjäytetään,  nuo  epähumaanit kokoavat itsensä  riehuvassa tyhjiössä Israelia vastaan.  Oppositio ei ole  esittänyt  yhtään presidentiksi kelpoista Assadin veroista.  Kun rauhan tila saadaan, sinne pitää asettaa UN rauhanturvaajien verkosto oikeudella aseellisesti puolustautua terroristeja vastaan.  Nyt  se olisi vain yksi pääsiäislammas, mutta jos nyt rauhaa saadaan.  Syyria on ollut vahvasti kristittyjä suojeleva  ja islamin  käsittämättömät julmat sisäiset riidat ovat aina kärjistyneet  sitten sen ajattelutavan ulkopuolisten  tappamiseen. 
Israel on ehkä Assadin syrjäyttämistä vastaan,, mutta  kuka on parmepi kuin Assad et aliae  tällä hetkellä. Olen  tässä Venäjän kanssa yhtä mieltä. Kaikki sellaiset ratkaisut kuten kaukaa ohjelmoitu Gaddafin tappo tai Saddamin tappo, ovat vain kasvattaneet paikalle Isilin. Sitä virhettä ei pidä tehdä. 

Eikö jokainen sotaveteraani ole tehnyt jotain jota saa kunniamerkkinsä? Ei kai  niitä  pyhäkoulunopettajille  anneta.  Sodassa ei ole mitään lojaalia,, sanoi eräs sotaveteraani minulle. Jos valtio pakotetaan sotaan se on kuin leijona puolustautuessaan. Jos leijona puolustautuu, mitä outoa se tekee?  Olisiko se leijona, jos käyttäytyisi kuin mikäkin  ahven, joka grillataan ( kristityn symboli). 
Silloin kun oli puhe kemiallisten aseitten  purkamisesta, sanoin näin: Jos presidentti Assad et aliae  noudattaa  lupauksiaan ja purkaa nuo aseet,  en ole häntä vastaan  Syyrian jatkokehityksessä.
Ketä oppositio  pitää kelvollisena koko maan johtajaksi?  Tai minkälaista  hallitusrakennetta.
Ja kuinka oppositio kuvittelee selviytyvänsä isilistä ja niistä joiden intressi on vain tuhota,, turmella  ja häiritä valtiollista elämää. 
Tässä on jokin kohta, jossa oppositio ei ole "korttejaan paljastanut" - niillä on  pimeä kortti jossa lukee: ja hyökkää sitten  massiivin voimin Israeliin ja kerää ne  joukot jotka nyt on  asetettu kaikkialle Israelin ympärille pakolaisen  passilla ja ehkä todellisten pakolaisten  kilven alla.  Nimittäin jos syyrialaiset ja siellä asuvat lukuisat heimot haluaisivat rauhaa, he olisivat sen jo monta kertaa saaneet. Siellä on toisia intressejä, joille on eduksi  Syyrian  hajoittaminen ja infrastruktuurin rikkominen.  Koetin mm hahmotaa eri heimoja,, muta siten huomaisn että palestiinalaiset siellä ei olekaan heimo, se ei asetu, se ei ilmoita kaupunkejaan eikälukumääräänsä, se ei suostu asettumaan kuten muut heimot, vaikka sillä on oikeuksia asettua. ja sitten se paisuu kuin pullataikina muodottomaksi ilman statistiikkaa.  Siitä voi olla  joka ryhmässä  terroristeja ja  siitä on lähtenyt kaikiin Israelia ympäröiviin maihin suuret joukot nyt kun  Syyrian rajat ovat rikkoutuneet.  ja se on käsitteääkseni aina sotajalalla eikä viihdy missään asuma-alueessa saamatta tuhota  juutalaisia. sillä   he opiskelevat lapsuudesta asti etnistä vihaa. Tällaisen käsityksen olen saanut palestiinalaisista.  Harvinaista kyllä olen tavannut kristittyjä  arabeja,,  jotka ovat Israelin kansalaisia , sivistyneitä, opettajia  ja  muissa ammateissa,  aivan kuten  kuka tahansa-  samoin  tällä pohjolassa on niitä,  jotka  ovat asuttautuneet normaalin ihmisen tavoin eivätkä alituisesti jauha vihaa juutalaista kohtaan. Niitä jotka jauhavat vihaa on Lähi-itä varmaan pullollaan vaikka kaikki maa Eufratiin asti on sitä pyhää Aabrahamin maata. Siellä ei tavitsisi kuin ostaa oma tonttinsa Syyriassa ja rakentaa oma talonsa ja elää paikallaanaan niin olisi Raamatun  Pyhässä Maassa Aabrahamin alsten alueella.  Arabitkin ovat Aabrahamin lapsia ja heille on annettu  aluetta Eufratiin asti idässä.  ja Etelässä  Aabrahamin pojille tuli myös  aivan Saudiarabiat, naimakaupassa Ismailiat.  Vaan Jaakobin pojille oli pieni Kaanaan maa ja vain ystävällismieliset muukalaiset jotka  kunnioittivat Mooseksen lakia, olivat teretulleet asumaan  Israelin keskessä  siinä alueessa, jonka Jumala oli kirjan kansalleen valinnut. Kumma että  arabimaat eivät näe sitä että he ovat heille annetuissa alueissa, joka on suuri  rikas resursseista ( öljy) ja siitä huolimatta haluavat tuhota pienen Israelin  rantakaistan ja ottaa sen itselleen.
Syyriankin lasken niihin Pyhiin alueisiin, sillä Kirjain kirjan,, Raamatun   muodostuminen tarvitsi Syyrian aluetta. Assadien hallitus on antanut arvoa Raamatun historian pyhille paikoille ja arkeologialle ja suojannut kristillisiä instituutioita. 
Palestiinalaisvaltiolle tulisi katsoa alueensa   Aabrahamin  alueista, joka ei  ei ole Jaakobin alue, jos he haluavat menestyä kuin jokin Qatar tai kuwit, muta jos he haluavat jäädä  vihaan surkastuvaksi terrorijoukoksi, niin koettavat iskeytyä jaakobin kyljen  veitsekei ja okaaksi keskelle Israelin heimoja. Jos asuu Israelin heimoissa, tulee olla niiten heimojen uskon toteutus ohjenuorana.  Alueilla on omat auktoriteettinsa- kuin taivaan valtakunnan huoneilla.  - jonka vieraat sitten koettavat temmata itselleen ja tuoda  omia  epäjumaliaan  niihin huoneisiin.   En tunne  islamilaisajattelutapaa.  Näen vain sen käden julmat työt, el-jad, sanotaan:  oman käden oikeudet jumalana.  Ilmeiseti islamilaisetn pahimmat puolet tuleat esiin heti kun he tunkeutuvat kaanaan maan sille puolelle, jonka Jumala antoi israelille. Mutta kun he menevät toisen suuntaan  Aabrahamin muille alueille, he nousevat  kirkkauteensa ja kunniansa kuten kaikki arabimaat jotka  sijaitsevat poispäin israelista.  Siinä mielssä palestiinalaisilla  on  hankala osuus, jos heidän syntymäpaikkansa on ollut  Kaanaan puolella ja siten sukupolvet  kasvavat jossain muualla, kteun ykeesnä maailmassa on- ihmiset harvoin elävät syntymäkotikunnassaan koko elämäänsä, palestiinalaiset eivät  ota sittä asiaa luonnollisena että asuttautuisivat maan päällä tavallisina ihmisinä sinne minne  ammatti, koulutus ym normaalit seikat johtavat, vaan täytyy jauhaa kitkuttaa sitä että on  palestiinalainen jonka pitää mahtua kehtoonsa siihen ja siihen kylään.  Ehkä heidän osanaan on diaspora, kuten  2000- 2500 vuotta  on ollut juutalaisten samanlaisten  heimojen osalla ollut, mistä sitten sukeutui moderni kansa, nykyIsrael. Ehkä he ovat nyt lähdössä Jumalan kouluun kautta koko maailman ,  ehkä 400 vuodeksi  oppimaan jotain muuta kuin veljesvihaa ja kehittämään identiteetissään sitä puolta, että haluavat jonkin kappaleen laajasta autioituvasta  Arabian niemimaasta  kohottaa   valtioksi joka on kuin Kuwait ja joka on heidän omansa eikä  Israel.
Niistä paikallisheimoista, kuten Mooab aikanaan, sanottiin,  "istuu kuin Mooab sakkansa päällä", kerrottiin että Jumala  otti Mooabinkin,, ilkeän  tappajaheimon, käsittelyynsä, seuloi sitä ja sanoi että aikojen lopulla käännetään myös Mooabin kohtalo. Siellä Mooabissa onkin nyt Jordanian valtion  modernia aluetta. 
Tietysti israelin arabeilla ja juutalaisilla on parempi keskinänen kansaakaynti ja ymmärtämys kuin meikäläisellä joka täällä tuhansiewn kilometrien päässä katsoo Raamatun lehdiltä Jumalan karttoja ja maan lakeja, jotka Israelin alueessa vallitsevat. 
Nyt  palestiinalaiset haluavat tehdä valtion joka kattaa  Raamtun auktoriteettialueita  Ruhtinas Joosefin jaakobin pojan  sukukunta-alueita,  jaakobin lempipojan, ensimmäisen kuningassuvun  benjaminin aluetta ja Juudan kuningassuvun aluetta. Siis Israelin hallitsijasukujen alueet.
  Tästä tulee  iso riitä vielä. Lisäksi  islamilaisilla on vaikka kuinka monta pyhää paikkaa, muta he haluavat pitää  israelin ainoan pyhäkkövuoren kohdan  miehitettynä. Tietysti elävä Jumala sallii sen jostain syystä,  sillä Jumalan sallimatta se kohta ei koskaan ole kenenkään hallussa ollut ennenkään. 
mahdollisesti se on merkki siitä, että juamla tarkkaa koko islamilaista maailmaa,, punnitsee heidän tekonsa ja  antaa olla armonsa vielä sen heimon päällä, että  he uskoessaan häneen, ainoaan Jumalaan,, ehtivät saada tiedon siitä mitä Hän ainoa Jumala on ilmoittanut ihmiselle pelastuksesta ja  maailman tapahtumista.  ja omasta tahdostaan. islamilaiset kohisevat niin paljon sitä  Jumalansa nimeä ja huutoaan, että  he eivät kuule jos Jumala vastaa ja puhuu heille. meillä taas on varoitus: Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä. 

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar