Leta i den här bloggen

onsdag 23 mars 2016

Mitä tapahtui vuonna 1972 Lyddassa

Olin  lääketieteen opiskelujeni aivan viime vaiheissa. Varsinaiset kurssit olivat jo loppuneet. Minulla oli vain farmakologian lopputentti enää jäljellä.
Siinä vaiheessa  haluni mennä Israeliin töihin oli vain niin voimakas, että  hain jälleen yhden IFMSA- opiskelijapaikan ja sain töitä Nasaretissa.  Siellä oli lastensairaala, joka otti ranskalaisia vapaaehtoisia töihin paikallisten palkattujen arabityöntekijöiden lisäksi. Ulkomaiset olivat  katolilaisia voluntaarityöntekijöitä ja tulivat Ranskasta.  Tässä tyttöjoukossa sain  myös töitä- protestantti Pohjoisesta. Sairaala oli katolisen kirkon ylläpitämä ja sen yhteydessä oli Valkoisten nunnien luostari- nunnien puvut ja päähineet olivat valkoiset.   Työtahti oli vähän tiukempi kuin mihin olin tottunut Suomessa.. (Olin tietysti tehnyt yöpäivystyksiä sairaalassa , mutta  niitä  vapaitakin oli ainakin viikonloput).  Nämä katolilaiset tekivät töitä jatkuvassa kaavassa 12 tuntia, joka toinen yö, jos oli yötyöntekijä.  Sain yötyöpaikan ja työtoverini oli juutalainen sairaanhoitaja, Unkarista  Hitlerin ajoista pelastunut Israeliin..  Sikäläiset  katolilaiset  kestivät tätä schemaa hyvin, koska he pysyivät välipäivät siinä  aivan  paikoillaan. Minä taas  aina kun kynnelle kykenin kävin välipäivinä tapaamassa ystäviäni Tiberiaassa, Haifassa ja Jerusalemissa.  Siis  3 kuukauden aikana on päiviä n 90 kpl. eli öitä 90 ja niistä puolet  oli 12 tunnin töitä. 19-07. Siinä vaiheessa tunsin olevani aika poikki.
 Sattui niin, että olin oppinut aivan  sattumoisin Haifan Brethren seurakunnan messiaanisten kokouksessa tuntemaan erään suomalaisen tytön Liisa H:n Keuruulta.  Hän kutsui minua Karmelin laelle missä hänellä oli töitä Rose Warmerin kotiapulaisena. Menin kylään.  Sain pyynnön  tulla Liisan  sijaiseksi, koska hänen oli palattava Suomeen ja Suomesta oli tulossa toinen tyttö (Lehtosen M.),,  mutta välipäiviä oli paljon.  Sovin siellä sairaalassa Nasaretissa,  että olen kuukauden siellä yläKarmelilla Rosen  luona ja teen mitä hän pyytää: kotiaskareita,  joskus postituksia , joskus puutuarhatöitä, joskus lattioitten  kuurausta. kuukauden jälkeen menin  jatkotöihin  Nasaretiin, koska pyysivät  että pidentäisin aikaani koska he odottivat ransakalisia sairaanhoitajia tulevaksi ja näiden tulo  oli viipynyt.
 Joskus siellä Karmelilla Rosen luona sain olla mukana jakamassa Raamatuita  Beershebassa Yliopistolla- menimme  rannikkotietä ja palasimme Jerusalemin  vuoritien kautta-  ja kerran   Haifan Technionin porteiellakin jaoimme Raamatuita. ja kerran käytiin Lilly Wreschnerin joukon mukana viemässä avustuksia uudisasukasten kylään Carmieliin Galilean vuoristoon. - Niin en tästä ajatellut kertoa vaan erästä muusta.
Minulla oli oma huone  Rosen itse  rakentaman talon alakerrassa ja sinne meni puutarhan puolelta alarinteestä oma ulko-ovi.  Rosella oli yläkerrassa oma huone, keittiö , sali ja veranta.  Kerran yhtenä aamuna, kun tulin aamiaiselle yläkertaan, Rose oli aivan  järkyttynyt jostakin- hän kysyi  tiedänkö, mitä on tapahtunut- Mistä olisin voinut tietää- en tavannut koskaan pitää mitään radiota  mukana missään ja kännyköitä ei edes ollut olemassa eikä  sanomalehtikään tullut itsestään minnekään.  Niin- sitten Rose kertoi että Japanista oli tullut terroristeja Israeliin ja he oliat alkaneet lentokentällä Lyddassa ( nykyään Ben Gurionissa)  tappaa ihmisiä ja siellä oli  verilammikoita kun oliat joka suuntaan ampuneet ihmisjoukkoa.
--- Kirjoitan tämän sen takia, että  pari päivää sitten otin vanhan suomalaisen kirjan, joka kertoo Suomen historian aikajanaa vuosi vuodelta . Kirjan nimi on Ajantieto, Maailman ja Suomen historia 1492- 1987. Tässä sitten katsoin vuosi vuodelta myös niitä vuosia, kun olen ollut Israelissa ja etsin maailmantapahtumia niiltä vuosilta: Ensi kerran tulin Israeliin  viikko sen jälkeen,  kun kuuden päivän sota oli päättynyt 1967.  Vuonna  1970 olin Tiberiaassa, nukuin Syväntöjen katolla kattokamarissa. Silloin lensi ohjuksia, jotka tulivat Jordaniasta päin  ja ne menivät Tiberiaaseen päin. Syväntöjen talo oli vuoren rinteessä 3,5 km Tiberriaasta etelään. kun pommit viuhahti ohi. .
 Sitten  kun tulin vuoteen  1972, koetin muistella, oliko jotain erityistä uutista- eihän siihen aikaan Israelissa ollessa ikinä uutisia kuunnellut tai lehtiä lukenut.
 Paitsi  1969, kun isäntäperhe kutsui minut mukaan naapuriin katsomaan mustavalkoisesta TV:stä astronautti Neil Armstrongin kuukävelyn.
Vuoden 1972 osalta  sitten muistin tuon , mitä Rose yhtenä aamuna kertoi niistä japanilaisista terroristeista.
Tämän vain kirjoitan sen takia että nyt tänään on jotain mainintaa japanilaisesta suspektista  Aruz7- lehdessä. Ajattelin myös, että onkohan  siellä Japanissa kytemässä jotain samantapaista kuin oli  1972.katsotaan:

ARUZ7 , 23.3. 2016: Ensin eilisestä.
Police in Belgium reported on Wednesday that they had recovered a computer belonging to one of three suicide bombers involved in Tuesday’s deadly attacks in Brussels, AP reported.
The device, which was found in a trash can in the Schaerbeek neighborhood of Brussels, belonged to Ibrahim El Bakraoui, who set off a bomb in the waiting lounge of the Zaventem airport.
At least 12 people were killed in the twin blasts at the airport, which also killed the bombers, Ibrahim El Bakraoui and his brother Khalid.
El Bakraoui had a lengthy police record, but no history of terrorism prior to Tuesday’s attacks.
Belgian media outlets reported that ISIS material was found on El Bakraoui’s computer, bolstering suspicions that they attacks were coordinated by ISIS.
Police released some tantalizing clues found in a note written on the computer shortly before the attacks.
Described as a sort of last will and testament by the terrorist, the document provides further evidence that the terror cell responsible for Tuesday’s attacks in Belgium were linked to the terrorists involved in November’s terror attacks in Paris.
The document, which appears to have been written quickly just prior to the attack, reveals that El Bakraoui feared arrest for his activities, suggesting that ongoing investigations into the Paris attacks were likely to unearth his terror ties.
In the note, El Bakraoui said he was “in a rush, doesn’t know what to do” and that felt “surrounded by all sides.”
Claiming that he was “hunted everywhere”, El Bakraoui wrote that he “doesn’t want to end up in a cell next to him”, an apparent reference to Salah Abdeslam, the terrorist involved in the Paris attacks who evaded police for months.
Abdeslam’s arrest just four days before the Brussels attacks appeared to have triggered El Bakraoui’s fears and may have been the catalyst for Tuesday’s attacks.
Belgian police have called the material on El Bakraoui’s computer “interesting”, and believe there are more suspects still at large.
Toinen uutinen  päivän Aruz7  lehdestä-
Turkey has detained a Japanese citizen in the south of the country on suspicion of seeking to cross the border into Syria to join ISIS jihadists, the Dogan news agency said on Wednesday. The young man, aged 24 and named as M.M., was detained late on Tuesday in the Nizip district of the southern city of Gaziantep, close to the Syrian border. According to Dogan, he had admitted to wanting to travel to Syria after getting to know an unnamed contact by telephone and then agreeing the cross the frontier.He will be deported from Turkey back to Japan once the investigation is completed, the agency added. It said he was detained during a routine check by the Turkish gendarmerie while being driven towards the border settlement of Karkamis.
The official Anatolia news agency said police had confirmed his contacts with jihadists by examining messages on his mobile phone. Long accused of not doing enough to police its border with Syria, Turkey has in the last months tightened controls, detaining dozens of foreign jihadists.
The arrest of a Japanese citizen is hugely unusual, as most of those detained seeking to cross the border come from countries with large Muslim populations.
Images published by Dogan showed the bespectacled young man kneeling in the middle of the road  with his hands above his head, guarded by an armed soldier.
Turkish officials said security forces on Tuesday arrested 10 suspected ISIS members at the Syrian border in the Gaziantep region, including a would-be suicide bomber. Their nationalities were not disclosed.
Turkey is on high security alert after three Israelis and an Iranian were killed when a suicide bomber suspected to be affiliated with ISIS blew himself up on Istanbul's most famous shopping street on Saturday.
A radical offshoot of the outlawed Kurdistan Workers Party (PKK) meanwhile claimed a bombing in Ankara earlier this month that left 36 dead.
AFP contributed to this report.
Löydän tämän verilöylyn Israelin valtion PM arkistosta, netistä ja kopioin tähän:

The Terrorist Attack on Lod Airport: 40 Years After
King Hussein Expresses Sympathy, the Government Considers the Death Penalty




A policeman holding a submachine gun used during the attack on Lod Airport, 31 May 1972
Photograph: Moshe Milner, Government Press Office




A. The Lod Massacre
On the night of 30 May 1972, at around 10:30 p.m., three Japanese citizens stood with a group of passengers on an Air France flight which had just arrived at Lod Airport (now Ben-Gurion Airport) in Israel and was waiting for their luggage. No one guessed that they were members of the international terror group known as the Japanese Red Army and they had come to Israel on a mission for a Palestinian terror organization, the Popular Front for the Liberation of Palestine. When the three received their suitcases they suddenly took out submachine guns and hand grenades and began to shoot and throw grenades in all directions. When the firing stopped it was found that 24 people had been killed and over 70 wounded. Eight of the dead were Israelis and the rest foreign tourists. Two of the terrorists were killed, and the third, Kozo Okamoto, was wounded and captured. An internationally renowned Israeli scientist, Aharon Katzir, brother of future president Ephraim Katzir, was killed in the attack.
40 years later, the Israel State Archives is publishing three documents dealing with the Lod Massacre for the first time: a telegram of sympathy sent by King Hussein of Jordan to Prime Minister Golda Meir, Golda Meir's reply to Hussein and a debate by the government on whether to demand the death penalty for the captured terrorist.

B. International Reaction to the Massacre and Hussein's Telegram
The massacre at the airport caused international shock and horror. The murder of many innocent passengers, among them a group of pilgrims from Puerto Rico on a once-in-a-lifetime trip to the Holy Land, aroused general  condemnation. Telegrams of condolence and regret were sent to Israel by many heads of state, among them the Japanese prime minister, who expressed his deep apologies for the acts of his countrymen. But it seems that emotions in the Prime Minister's office were most stirred by the telegram of sympathy which arrived a day after the massacre from King Hussein of Jordan. At that time Hussein and Prime Minister Meir were holding a series of meetings and diplomatic contacts in an attempt to reach a peace settlement between Jordan and Israel. In the telegram (Document No. 1) Hussein (codenamed March) strongly condemned the "atrocious crime" committed at Lod and sent Golda (codenamed "April") his condolences.  Jordan would do its utmost to combat the "forces of evil and destruction" responsible. In her reply Golda Meir thanked him warmly for the telegram (Document No. 2).

C. The Government Debates a Possible Death Penalty for Okamoto
David Elazar, the IDF Chief of Staff, set up a special military court to try Okamoto, which was authorized to impose a death sentence. The trial opened on 10 July 1972 and the verdict was expected on 17 July. The day before the government discussed whether to change a previous decision of October 1967 that the death penalty would not be demanded in Israeli courts and military tribunals, and to instruct the prosecutor to demand a death sentence for Okamoto.
The debate touched on questions of principle about the death penalty and its significance for Israel's moral character and values. Minister of Transport Shimon Peres, supported a death sentence for the Japanese terrorist, as his acts "really came close to a case of genocide carried out by one person". Sparing his life although he had not expressed contrition would encourage similar acts. All the other speakers opposed changing the decision for practical reasons and in principle. The minister of religious affairs, from the National Religious Party, Zerah Warhaftig, said: "I don't think we should change our image as a liberal country". Foreign Minister, Abba Eban said "I see the renunciation of the death penalty as one of the distinguishing marks of social and cultural progress." Golda Meir, who did not express an opinion, summed up and said that the government had decided not to change the previous decision(Document No. 3 in Hebrew). The following day Okamoto was sentenced to three life sentences and a further ten years. The judges explained that in view of his crimes, he deserved the maximum penalty (death) but they had decided not to impose it in view of the prosecutor's request. Okamoto served only 13 years and was released on 21 May 1985 in the prisoner exchange with the Ahmed Jibril terrorist organization.




Inga kommentarer:

Skicka en kommentar