jatkoa Simon Wiesenthalin kirjan lukuun Kyynelten Galleria .

 Clas Svahn kirjoittaa  Dagens Nyheter- lehdessä, että  eräästä taidevarastosta on  löytynyt Saksan Muenchenissä  arvokkaita kadonneita tauluja.  Ne ovat niihin taideaarteisiin kuuluvia, joita ryöstettiin natsien toimesta toisen maailmansodan aikana. Löytö on tullut päivänvaloon kaksi vuotta sitten. Tässä löydössä paljastui 1500 taulua, Picassoa, Matissea,  Paul Kleetä, Max Liebermannia ja Marc Chagallia joukossa.  Nämä löytyivät veroratsian  aikana  2011.  Tauluista ainakin 200 oli poliisin etsintäkuuluttamaa. Amerikkalaisen Holokaustimuseon arvion  mukaan natsit ryöstivät noin 16 000 taulua  valtansa aikana Niistä moni tuhoutui, mutta muut joutuivat  varakkaille natseille.  Sodan jälkeen osa tauluista kätkettiin kaivoksiin, joista Liittoutuneiten joukot niitä löysivät.

http://www.dn.se/kultur-noje/konst-form/nazistgomma-med-stulen-konst-funnen/

Nazistgömma med stulen konst funnen

Konst till ett värde av 8,5 miljarder kronor göms nu på ett lager i München. Tavlorna stals av nazisterna under andra världskriget och återfanns för två år sedan.

Sammanlagt rör det sig om cirka 1.500 tavlor av bland andra Pablo Picasso, Henri Matisse, Paul Klee, Max Liebermann och Marc Chagall som hittades under en skatterazzia mot en son till en konsthandlare i München 2011, skriver den tyska tidningen Focus.
När polisen genomförde en husrannsakan mot mannens våning upptäcktes tavlorna som varit försvunna sedan 1940-talet. Då konfiskerades, stals, många av dem av nazisterna eftersom de ansågs utgöra "degenererande konst" och därmed "otysk".

Enlig tidningen är åtminstone 200 av tavlorna eftersökta av polisen sedan länge.
Enligt Focus har mannen som förvarade tavlorna hemma sålt en tavla då och då för att få in kontanter.
Konsten förvaras nu på ett lager i München i väntan på att värderas och att få sitt ursprung spårat.
Det amerikanska Förintelsemuseet uppskattar att nazisterna sammanlagt stal omkring 16.000 tavlor, skriver BBC. Många av dem förstördes medan andra hamnade hos höga nazister. Vid krigsslutet gömdes en del av konsten i gruvor där den sedan upptäcktes av de allierade trupperna.

Clas Svahn

• MITÄ  Simon Wiesenthal kirjoitti niistä taideaarteista kirjassaan 1967 ?

Siteeraan  kirjaa  sivulta 310. ( Wiesenthalilta  erään  rouvan asianajaja  oli pyytänyt apua oman taulunsa takaisinsaamiseksi. Asianajaja  Wiesenthalille:)
-"Törmäsin sumuverhoon, asianajaja kertoi. Minuun suhtauduttiin kaikkialla kuin aikoisin varastaa jotakin. teidän pitäisi tutkia asiaa, Wiesenthal. Minusta  tuntuu että asiassa salaillaan jotakin.
-Niin kuin salailtiinkin.
Ryhdyin tutkimuksiin, vaikka minulla ei ollutkaan kokemuksia tällä alalla. Tulokset olivat sangen kiintoisia. Sodan loppuun mennessä oli mannermaan taideaarteet riepoteltu ympäriinsä. Natsit olivat järjestäneet historian suurimman taidevarkauden. Koska Hitler, Göring ja Ribbentropp osoittivat yllättävää kiinnostusta  taidetta kohtaan, keräilemisestä tuli natseille tärkeä statussymboli ja vapaa-ajan harrastus. Ja se oli tuottavampaa kuin metsästys tai kalastus. Fuehrer itse oli johtava taideteosten keräilijä. Hän aikoi suurieleisesti lahjoittaa rakkaalle kotikaupungilleen Linzille suurimman taidekokoelman mitä ikinä oli nähty. Se jättäisi helposti Louvren, Uffizin ja Pradon varjoon. Samalla tehtäisiin historian suurimmat taideostot. Hitlerin väsymätön kulttuuriasiantuntija Alfred Rosenberg kokosi erikoisosaston taideteosten ryöstämistä varten natsien valtaamista maista. Osaston jäsenet valittiin intendenttien, asiantuntijoiden ja taidekauppiaiden joukosta.
Natsien kokelmat hankittiin joko suoranaisilla takavarikoinneilla tai sitten laillisuudella sumuttamalla. Eräs hollantilainen ystäväni kertoi  äskettäin jälkimmäisestä menetelmästä.
-Tiedetiin että hallussani oli kaunis Frans Hals. Niitä ei ole paljon yksityisomistuksessa. Rosenbergin asiantuntijat tulivat luokseni 1941 ja heillä oli mukanaan kaksi ystäväänsä Gestaposta. He tutkivat  Halsiani ja pitivät siitä. Tietysti. He ehdottivat, että ostaisivat taulun Fuehrerin tulevaa museota varten. Minä saisin suuren kunnian ja etuoikeuden antaa tauluni tuohon verrattomaan museoon. He tahtoivat osoittaa  arvonantoaan tarjoamalla kunnon hintaa.
Ystäväni nauroi. - 30- luvun pulakauden aikanakin taulusta oli luvattu 150 000 markkaa. Nyt he tarjosivat siitä 1500 markkaa. He eivät halunneet hyötyä kustannuksellani, niin he sanoivat. Toinen Gestapon miehistä sanoi, että hänen mielestään siinä oli 1500 markkaa liikaa. Sain minuutin miettimisaikaa ja suostuin.
-Mitä olisi tapahtunut ellet olisi suostunut?
Ystäväni nauroi taas.- Tiedän erään,  joka oli jääräpäinen. Gestapo vei hänen taulunsa ja otti hänet mukaansa. Hän ei tullut koskaan takaisin.
---