Ralph Maddenin artikkeli vuodelta 1966 suomennettuna

2013-03-24 Suomennos Aune Lehtisalon pyynnöstä AIRUT lehdelle eokuussa vuonna 1966 Ralph Maddenin artikkelista

(Ralf Madden , 5 Beechfield Hilldale, Parbold, Lancashire, England).

Daavidin tähteen kätketty sanoma. Ei-juutalaisen tervehdys juutalaisille

Vertauskuvallinen Daavidin tähti ( hebreaksi : kilpi) näkyy nyt Israelin valtion lipussa kaikissa maanosissa ja julistaa erään maailman vanhimman mahdin jälleensyntymää- kansakunnan, joka on alle 3 miljoonan ihmisen muodostama, tarkoin suljettu rajojensa sisäpuolelle ympärillään katkerat viholliset. Väestö koostuu maan kaukaisilta kulmilta tulleista, monessa suhteessa täysin erilaisista ihmisistä, jotka kuitenkin sekä idästä että lännestä tulevat oppimaan todellisen kansalaisoikeuden tietä ja jäsentymään vastasyntyneeseen Israelin valtioon.
Mitä voimme odottaa sellaiselta kansalta?
Mitkä ovat ne yhdyssiteet ja tekijät, joihin peurstuen he vaativat osakkuutta siinä kansakunnassa ja miten vasta maahan tullut voi parhaiten palvella kansaansa?
On totta, että monia on vetänyt sinne pakottava rakkaus isänmaata, kansansa perustajien kotiseutua kohtaan. Murheella on kuitenkin tunnustettava, että monia muita ovat vainot ajaneet.sinne. Sitäkin enemmän he ovat itkeneet rakkaudesta kotimaahansa ja ainoaan paikkaan maailmassa, missä he voivat kasvattaa perheensä rauhassa ja turvassa. Mutta niin ainutlaatuinen kuin tämän kansan historia ja jälleenkokoontuminen onkin, on siinä havaittavissa kansantieteellisiä yhdyssiteitä suurempi tekijä, joka vie voiton nykyaikaisten kansakuntien ideologisesta kiinnevoimasta. Se tekijä on olemukseltaan hengellinen ja on nyt todistamassa kestävimmästä perustuksesta, jolle kansakunta voi rakentaa talouselämänsä. Samoin se vaikuttaa yleis- ja paikallishallinnossa. Sellainen kadehdittava perustus on laskettu heidän uskossaan Jahveen, isiensä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan sekä jumalallisen lain omaksumisessa, jonka he vastaanottivat johtajansa Mooseksen kautta. Se on yhdistänyt heidät kokonaisuudeksi, kansakunnaksi, jota liittää yhteen usko ja veri.
Koska he luonten ja uskon siteiden vetäminä kokoontuvat kaukaa, voivat kansalaisoikeuden äskettäin saaneet parhaiten palvella kansakuntaansa palvelemalla Kaikkivaltiasta, kansansa hengellistä Isää ja Suojelijaa. He eivät tule vain perintömaahansa, vaan tulevat uudistunella uskolla ja antaumuksella taivaallisen Isänsä, Hänen lakinsa ja säädöstensä tykö, Hänen suojelukseensa ja ennaltamäärättyyn paikkaansa kansojen keskellä.
Mikä sitten on ikivanhaan vertauskuvalliseen Daavidin tähteen kätketty sanoma?
Katso toisiaan leikkaavia kolmioita: toinen on suunnattuna ylöspäin ja toinen käännetty päinvastoin. Niissä on johtava avainajatus merkittäviin tapahtumiin, jotka johtivat Israelin valtion perustamiseen. Se ohjaa toivomme Israelin valtion tulevaisuudesta sekasorron ja kiistojen maailamssa.
Toinen kolmion sanoma symbolisoi alanemista (jerd, jeridah), sillä käännetyn kolmion kärki osoittaa alaspäin, kun tass ylöspäin suunnatun kolmion kärki kuvaa nousua (olah, alijah).
Nämä vastakkaiset käsitteet selittävät Israelin kansan taustalla olevaa perusvoimaa. Ymmärrämme ne paljon selkeämmin, jos tutkimme tarkasti III Mooseksen kirjan 26. luvun ja IV Mooseksen kirjan 28. luvun. Ne kuvavat yksityiskohtaisesti niitä siunauksia, palkkioita ja kansallista valta-asemaa, mitkä saadaan kunnioittamalla Jahvea ja tottelemalla Hänen lakejansa ja tahtoansa. Toisaalta ne kuvaavat rangaistuksia ja alennustilaa, mitkä joudutaan kokemaan tottelemattomuuden tähden. IV Moos. 28 säätää erikoisesti kiroukset, hajoituksen, kaiken maallisen mahdin menetyksen ja muiden kansojen vallan alle alistamisen.
Totisesti Israelin kansan kokemukset ovat olleet tällaisia. He menettivät jumalanpalveluspaikkansa, Temppelin, kuningskuntansa, maansa. Miljoonat menettivät henkensä ja vuodattivat verensä painuessaan yhä alemmaksi pakanakansojen sekaan hajoitettuna, lyötyinä ja ahdistettuina noiden valtojen ikeen alle. Tämä on tapahtunutta todellisuutta ja ylösalaisin käännetyn kolmion sanoma. Kaikissa noissa maanpakolaisuuden murheissa, kun kaikki heitä kansana koossapitävä oli näennäisesti menetetty, pysyi kuitenkin yksi ihmeellinen kätketty voima, joka liitti heidät yhteen: he säilyttivät muistossa Jahven lain, he pysyivät Jumalan lain vartijoina, ja se oli yhtä elintärkeää kuin sydänveri heidän olemassaololleen. Ei Temppeliä, ei kuningasta, ei maata- vain Laki, joka kaikkina aikoina kaikkialla on ollut heidän kansanheimonsa muista erottava ominisuus. Nyt siitä on tullut avain muutoksiin, jotka huipentuvat heidän kotiinpalaamiseensa ja viimeaikaiseen hyvinvointiinsa.
Hajaannus ja aleneminen on mitattu tarkasti ajanjaksoissa. Kirjoitukset osoittavat Israelia kohtaavan kirouksen olevan kestoltaan seitsenkertaisen. ”..niin Minä vielä kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden” III Moos. 26:18.- ”Mutta sitenkään, vaikka he ovat vihollistensa maassa, en minä heitä hylkää enkä viero heitä niin, että lopettaisin heidät ja rikkoisin liittoni heidän kansansa; sillä Minä olen Herra, heidän Jumalansa. Ja Minä muistan heidän hyväksensä liiton heidän isiensä kanssa”. III Moos. 26: 44-45.
Tämän kurituksen jälkeen on tapahtuva muutos:
”Ja Herra tekee Sinut pääksi eikä hännäksi; ja Sinä aina vain ylenet etkä koskaan alene, jos tottelet Herran Sinun Jumalasi käskyjä, jotak minä tänä päivänä sinulle annan, että ne tarkoin pitäisit” V Moos. 28: 13.
Rohkeneeko joku kieltää, että nyt todistamme ennustetun muutoksen tapahtumista todellisudessa? Saataako joku kieltää sen tosiasian, että Israel maana varmistettiin vuonna 1917 turkkilaismuhamettilaisen mahdin kärsittyä tappion. Uskalletaanko kieltää, että 14.5. 1948 Israel vakiintui itsenäisenä kansakuntana muiden kansojen edessä ja että se 11.5. 1949 hyväksyttiin YK:n jäseneksi?
Jos on mahdotonta kieltää ylläolevat tosiasiat, on samalla mahdollista havaita ja hyväksyä ne ennusteina Israelin uudesta elämästä. Ne ovat uudestisyntymisen ensimmäiset merkit ja- kuten luonnollisessakin syntymän jälkeisessä kehityksessä - täysi-ikäisyyteen kasvaminen on asteittaista. Mutta ne kertovat meille selvästi tapahtumassa olevasta muutoksesta. Israel on nyt nosussa. Sen hajoituksen ja pimeyden päivät ovat taakse jäämäisillään ja valkeus ja elämä saavuttvat sen.
Juudan kansan ensimmäinen saapuminen luvattuun maahansa ja asumaan asettuminen sinne oli asteittaista kehitystä Jahve- Enkelin suojeluksessa. (Katso II Moos. 23: 22- 31 ja Jesaja 63: 7-9).
Samankaltaisesti on lopullinen yhdistyminen määrätty tapahtumaan Enkeli Mikaelin valvonnan alaisena - sen suuren enkeliruhtinaan, joka seisoo Israelin kansan lasten suojana (Danielinkirja 12: 1).
Nyt ( vuonna 1966) kuten aikaisemminkin Israelia ympäröivät sen vihollisiksi julkisesti tunnustautuneet kansat. Näihin kuuluu Egypti ja muut arabikansakunnat, joiden ainoa yhdysside muhamettilaisuutta lukuunottamatta on päätös tuhota israel perinpohjin. Toiset niistä ovat Neuvostoliiton aseistamia, toiset USA:n Israel ei ole minkään poliittisen ryhmittymän jäsen. Saataisi näyttää siltä, että tämä pienen pinei kansakunta olisi kokoontu ut vartavastenb kohaamaan tuhonsa, ellei tosiasia olisi, että israelin ja sen kokoontumisen taustalla on voima, jota ei kyetä koskaan tuhoamaan: Jumalan varjelus. Epäilemättä he voivat täydellä luottamuksella väittää:
”Herra Sebaot on meidän kansamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme.” Ps. 46: 7-11
Silmäilkäämme nyt historiaa taaksepäin ja huomioikaamme muuan tosiasia, joka koskee vakavasti tämänpäivän maailman sekasortoista tilaa: Israelin ollessa ALHAALLA pakanamahdit olivat YLHÄÄLLÄ ja maailman valvonta oli niiden käsissä. Ne perustivat imperiumeja, murskasivat pienempiä kuningaskuntia ja muodostivat turvallisuusvyöhykkeitä valloituksiaan suojelemaan. Juuri nämä ovat kautta aikojen jakaneet maailman selvästi erillisiin vastakkaisiin aatesuuntausten ja poliittisten pyrkimysten leireihin.Hampaisiin sti asestautuneina ja täydellisesti järjestäytyneinä pelätään nyt sotaa, jossa kukaan ei tule olemaan voittaja, mutta joka johtaa miltei täydelliseen ihmiskunnan tuhoon.
Tämä on siis pakanain hallituksen perintö ja lopullinen tulos: alituinen totaalisen tuhon pelko. Israelin kulkiessa seitsenkertaisen ALANEMISEN läpi, pakanat johtivat YLHÄÄLLÄ ihmiskunnan asioita. Nyt heidät Jumalan tuomion vaa´assa punnittuna on havaittu köykäisiksi.
Emmekö vielä ole vakuuttuneet siitä, että kansainvälisten asioiden nykyisessä tilassa (1966) tarvitsemme”pelastajakansakuntaa”?
”Ellei Herra olisi jättänyt meistä jäännöstä, olisi meidän käynyt pian kuin Sodoman, olisimme tulelet Gomorran kaltaisiksi.” Jesaja 1:9.
Nykypäivinä näilllä sanoilla on pontta ja maailmanlaajuinen sovellutus. Emmekö tarvitsekin kansaa, joka ensin esimerkein sitten ohjein osoittaa tien tämän 20. vuosisadan toivottomuudesta uuteen elämäntapaan?
Uskomme, että Israel on tuo kansa. Se on nyt valmistumisvaiheessaan, mutta kun aika tulee, se ilmestyy esiin täyttämään ennaltamäärätyn maailmanlaajuisen lähetystyönsä. Kautta Raamatun löydämme tästä todisteita alkaen ensimmäisestä lupauksesta uskolliselle Aabrahamille:
”Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” I Moos. 12:3
Huomatkaamme myös monien alistaminen:
”Monet kansat lähtevät liikkelle sanoen. Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan Temppeliin, että Hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme Hänen polkujansa!” Jesaja 2:2.
”Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansojen kielistä, tarttuu Juudan miestä viitanliepeeseen sanoen: Me tahdomme käydä Teidän kansanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on Teidän kansanne.” Sakarja: 8: 23.
Israel ei ole vielä valmis tähän suureen kutsumukseen. Se on vielä epätäydellinen, ilman Pyhäkköä ja ilman Kuningasta. Uskommeko me Israelin olevan jälleen ”olemassa”, koottuna kansaksi ja kansakunnaksi? Jos uskomme, tällöin emme voi välttyä johtopäätökseltä, että kerran se on oleva täydellinen Messiaan sitä hallitessa ja tuo päivä on merkkinä heidän lähetystyönsä alkamisesta. Messiaan hallitessa Israel osoittautuu Jumalan pappiskansaksi, joksi Hän on sen valinnut olemaan.
”... että Hän asettaisi Sinut korkeammaksi kaikkia luomiansa kansoja, ylistykseksi, kunniaksi ja kirkkaudeksi, ja että olisit Herralle, Sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa, niinkuin Hän on puhunut” V Moos. 26: 19.
niinpä Israel on laajentava vaikutustaan ja lähettävä Jumalan lain kansakunnille. Se on palveleva jakamalla Messiaansa rauhoittavat ja terveeksitekevät sant. Se on parantava sairastuneitten kansakuntien kuumeet ja taudit, ja rauhan ja hyväntahdon Valtakunta perustetaan.
Tunnetaanko nyky-Israelissa (1966) tämä kutsumustietoisuus? Onko mitään, mihin sen voisi perustaa? Älkäämme epäilkö totuutta, sillä tämä totuus on kätkettynä Pyhän Raamatun profetioihin. Niin, se on totta ja tietäköön jokainen Israelissa oleva, että hän on jumalallisen huolenpidon alainen ja kuuluu kansakuntaan, joka ratkaisevasti vaikuttaa koko ihmiskunnan lopulliseen päämäärään saada olla siunaukseksi todellisen elämäntarkoituksen toteutuessa niinkuin Jumala on sen tarkoittanut. Israelilla on Jumalan Laki, Toora, jota se kautta aikojen on varjellut aarteen tavoin. Mutta sen todellisen arvon päivä nähdään, kun tämä parantava laki, jumalallisen Elämän Lakia on korjaava, ei vain Isaelin vaan koko maailman johtaen ihmiset rakkauden ja hyvän tahdon kanaviksi.
Daavidin tähden kolmio osoittaa YLÖSPÄIN kohti tällaista hengellistä Kuningaskuntaa. Edistyköön Israelin NOUSU ja kohotkoon se sille tarkoitetulle hengelliselle tasolle. Älköön se omistako vain lakia, Jumalan hallitseman valtion rakennetta, vaan vastanottakoon se myös ylhäältä hengellisen voiman valvomalla, odottamalla ja rukoilemalla, että sen tuleva Messias saapuessaan havaitsee sen olevan valmiina hänen johtoonsa.
Elokuusa 1966 alkuperäisen englantilaisen tekstin kirjoittanut Ralph Madden Englannissa. Alkuperäinen teksti käytti ei juutalaisesta sanaa pagan, mutta käänsin tässä nyt: Ei-juutalainen. Ralph Maddenista saan internetin kautta viitettä:Ralph Madden ist über Hilldale, Lancashire, England (Bnai Noach, Nooan lapset, )
http://www.wikinoah.org/index.php?title=Websites
Näitä suomennettuja tekstejä jakoi Raamattujen Lahjalähetys r.y. Tampere.
Kirjoitan tietokoneelle 24.3. 2013, kun artikkelin kirjoituksesta ja suomennoksesta on kulunut 47 vuotta. Artikkeli oli aivan 1967 sodan alla kirjoitettu, mikä vaikea tilanne myös heijastuu tekstiin.