Ruotsin humanitaarisuudesta

Ruotsi teki voitavansa  juutalaisten pelastamiseksi sodan päivinä kuoleman kidasta, myös suomalaiset ovat saaneet  nauttia Ruotsin humanitaarisuudesta, minkä takia täällä on miltei puoli miljoonaa suomalaissukuista asumassa nykyisin, vaikka on oma maa vieressä. Myös islam väestö ties miten monesta arabimaasta  invasoituu tänne paremman ekonomisen elämän toivossa- koska omat maat ovat  epähumanitaarisia heitä itseään kohtaankin- , mutta invasoituva islam alkaa samalla kaivaa maata Ruotsin kuningaskunnan peruspilareitten alta, mikä on  todella järkyttävän  epäkohteliasta invasoituvalta  maahanmuuttajajoukolta.
Kts. Ruotsin islamradion  spekulaatiota  kuningashuoneen juutalaisista  jäsenistä. Asiasta voi kehittyä  hengenvaarallisia tilanteita humanitaariselle ja neutraalille Ruotsille.

Romanialaisen Iasi- kaupungin historiasta II maailmansodan päiviltä

Paula Junttilan kirja Euroopan Juutalaisten Kutsu mainitsee että Iasi- nimisen kaupungin juutalaisväestö annihiloitiin. En ollut koskaan kuullut tämmöisen kaupungin nimeäkään, joten katson netistä tiedot nyt tänään 16.10. 2013.  Vain henkiinjääneet voivat kertoa mitä oli tapahtunut.

The Holocaust in Romania by Radu Ioanid, Elie Weisel Paperback, 380 Pages, Published 2008
ISBN-10: 1-56663-771-6        / 1566637716 ISBN-13: 978-1-56663-771-8 / 9781566637718

http://www.jewishgen.org/databases/holocaust/0099_Iasi.html

Sitaatti ja käännöstä


Jews From Iaşi (Jassy) Who Survived the Transports 

• Ennen toisen maailmansodan alkua asui Iasissa 50 000 juutalaista, mikä oli puolet sen väestöstä. Kuitenkin se pogromi, mikä kohtasi Iasia vuoden 1941 kesäkuun lopulla- oli kuten Radu Ioanid sanoo-  toisen maailmansodan raaimpia.   Hän lisää: Romanian holokaustissa:  Antonescun hallituksen 1940- 1944  aikana tapahtuneessa juutalaisten ja romaanien  tuhoutumisessa Iasin merkitys Romanian  antisemitismissä  oli verrattavissa   siihen antisemitismiin , mikä ilmeni Wienissä  natsien juutalaisvihassa.

Before the beginning of World War II, there were 50,000 Jewish residents in Iaşi, 50 percent of the total population.  Yet the pogrom that took place in Iaşi on at the end of June 1941 was, according to Radu Ioanid, "one of the most savage pogroms of World War II".  He adds, in The Holocaust in Romania: The Destruction of Jews and Gypsies under the Antonescu Regime, 1940-1944, that "Iaş i was to Romanian anti-Semitism what Vienna was to Nazi Jew-hatred".

•  Pogromien  tuhoisa noidankehä alkoi itse asiassa   kesäkuun 26. päivä, jolloin  juutalaisia syytettiin  yhteistyöstä Neuvostoliiton juutalaisten lentäjien kanssa ja  tätä käytettiin  näennäisenä  aiheena  evakuoitaessa juutalaisia kahteen kauhistuttavaan matkaan, mikä alkoi 29. kesäkuuta, mutta oli jo aiemmin suuniteltu. Ei ole olemassa mitään täsmällistä lukumäärää tässä pogromissa  murhatuille ja haavoitetuille, mutta jälkeenpäin asioita selviteltäessä käytetään arviota  13 266 henkilöä.  Tässä artikkelissa otetaan huomioon- ei niinkään varsinaista pogromia vaan ne jotka selvisivät hengissä näistä kahdesta kuolemanjunasta, jotka lähtivät Iasista  tuhansia juutalaisia mukanaan.

 The vicious pogrom, which really started on June 26 when Jews were accused of collaboration with Soviet Jewish aviators, became the cover for the evacuation of Jews on two horrible journeys which began on June 29 but which had been planned earlier.  There is no accurate count of those murdered and injured in the pogrom, but estimates range from 900-4000.  Ioanid cites a different number when he includes not only the pogrom but the "aftermath," using an estimate of 13,266.  Here we are concerned, however, not with the pogrom itself but with the survivors of the two "death trains" that left Iaşi with thousands of Jews.

JUNA Numero 1.  Train Number 1

•  Sunnuntaina 8. kesäkuuta 1941 siirrettiin  rautatieasemalle  noin 2 500 ( kaksituhatta viisisataa) juutalaista, jotka olviat selvinneet pogromista hengissä ja joita pidettiin poliisiasemalla.  Monet laskelmat arvioivat että 2430 -  2 590 vankia  oli ahdettuna 33- 39 ikkunattomaan autoon ja jokaisessa autossa oli  80 - 200 juutalaista. Ioanid käyttää lukua 2530 juutalaista.

About 8 p.m. on Sunday, June 29, 1941, the 2,500 or so Jews who had survived the pogrom and were being held at the police station were transferred to the train station.  Various accounts estimated 2,430-2,590 prisoners were herded into 33-39 windowless cars, with about 80-200 Jews in each.  Ioanid uses the figure of 2,530.

• Alunperin piti kuljetettavat  viedä Tirgu Frumos- nimiseen paikkaan ja siten valittiin Kalarash- niminen paikka. Muta tämä oli vasta alkua ristiriitaisille  muutoksille.  Ensimmäinen juna lähti Iasista 3:30 ja 4:15 välillä aamuyöstä 30. päivä kesäkuuta ja ohitti Tirgu Frumosin ( 40 km päässä Iasista) ja meni Pastsaniin, Lespetsiin, palasi jälleen Psatsaaniin ja sitten meni Roman- nimiseen paikkaan ja viipyi siinä  11: 45 aamupäivästä  klo 16 iltapäivään, jolloin se meni takaisin Tirgu Frumosiin jälleen. Täyteen ahdettujen pakettiautojen ovet oli pidetty suljettuina koko ajan eikä vangeilla ollut ruokaa  tai juomaa koko matkan aikana. Olosuhteet matkalla ja kuolleitten poistaminen ovat yksi  hirveä yksityiskohta Ioanidin  kirjassa. 

Originally the "deportees" were to be sent to Tîrgu Frumos; then Călăraşi (Kalarash) was chosen.  But that was just the beginning of the contradictory changes.  The first train left Iaşi between 3:30 and 4:15 a.m. on the 30th; at 7:30 a.m. it passed Tîrgu Frumos (40 km from Iaşi), went to Paşcani, Lespezi, returned to Paşcani, then went to Roman, and stayed there from 11:45 a.m. to 4:00 p.m., at which time it went to Tîrgu Frumos again, arriving at 9:30 p.m.  The doors to the packed boxcars had been closed the entire time, and the prisoners had had no food or drink the entire trip.  The conditions on the trip and the removal of the dead are described in horrifying detail in Ioanid's book. 

•  Viimeisessä pakettiautossa  olleitten elävien henkilöiten sallittiin purkautua- vain 200 jäi henkiin 17- tunnin kuolemanjunasta ja heidät  vietiin synagogaan, jossa heitä muilla tavoilla kidutettiin. 

 The living in the last boxcar were allowed to disembark -- barely 200 survivors of the 17-hour death train-and moved to a synagogue, where they were subjected to other tortures. 

•  Heinäkuun 1. päivänä santarmit  tulivat  töihin ja tyhjensivät ruumiit ja noin  klo 16 iltapäivällä kuolemanjuna ryhtyi jälleen suuntamaan matkaa Kalarashiin.  Juna pysähtyi Mirsestissä, 40 km päsäsä Tirgu Frumos- paikkakunnasta. Seuraavana aamuna 327 ruumista purettiin.  heinäkuun 3. päivä juna ohitti Sabaoanin 10 km päässä ja sitten kääntyi Roman- paikkakunnalle., missä sen ei annettu pysähtyä hajun takia.  Lopulta kun juna palasi Roman- paikkakunnalle, oli siitä poistettu  53 ruumista. 

 On July 1 Iaşi gendarmes took charge and emptied the corpses and at approximately 4:00 p.m. the death train resumed its journey to Călăraşi.  The train stopped at Mirceşti, 40 kms from Tîrgu Frumos, the next morning, where 327 corpses were unloaded.  On July 3 the train passed through Săbăoani, 10m kms away, and then went to Roman, where it was not allowed to stop because of the smell.  Finally the train returned to Roman, where 53 more corpses were removed. 

• Heinäkuun 4- 5 päivinä juna oli Marasestissa ( 120 km Roman- paikkakunansta)  ja siellä poistettiin junasta 10 ruumista.  Seuraavana yönä Inotesti- nimisessä paikkakunanssa poistettiin 40 ruumista.  Lopulta Ploiesti- nimisessä paikkakunanssa  annettiin eloon jääneille leipää ja vettä.  heinäkuun 6. päivänä juna tuli  Kalarashiin ja siinä oli  1076 elossaolevaa, 69 kuolemaisillaan ja 25 ruumista lisää. 

500 km matka 6 ja puolen päivän aikana tukahduttavassa helteessä ilman vettä suurin osa ajasta oli aiheuttanut 1400 kuolemaa. 

 On July 4-5 the train was at Mărăşeşti (120 kms from Roman), where 10 additional dead bodies were removed.  The next night, 40 more were removed at Inoteşti.  Finally at Ploieşti the surviving prisoners were give bread and water.  On July 6, the train arrived at Călăraşi, with 1,076 survivors, 69 close to death, and 25 more corpses.
The 500 km journey over a period of 6 1/2 days in excruciating heat, mostly without water, for the prisoners had yielded 1,400 fatalities.

Junanumero 2 . Train Number 2

•  Noin klo 16 aikaan  kesäkuun 30. päivä vuonna  1941 oli noin 1902 juutalaisesta  haalittu kokoon  poliisiasemalle  toiseen junaan.  Tämä juna lähti aamulla klo 6.00 ja siinä oli 18 pakettiautoa. Viimeisessä autossa oli 80 kuollutta, aiemmin tapettua juutalaista.  kahdeksan tunnin päässtä juna tuli podul Iloaei nimiselle asemalle 20 km päähän Iasista., päämääräänsä.  Ioanid kirjoittaa kirjassaan. Joissain pakettiautoissa oli jopa sata kuollutta  ja joissain harvoissa  3- 4 eloonjäänyttä nääntynyttä, joissain junanvaunuissa vanki kuoli  keskimäärin 2- 3 minuutissa. Podu Iloaei- asemalla havaittiin 708 hengissä pysynyttä ja 1194 kuollutta.

About 4 am on June 30 1941, another contingent of approximately 1,902 Jews at the police station was scheduled for the second train.  The train left at 6:00 a.m. with 18 cars; the last car included 80 dead bodies of Jews killed earlier.  The train arrived after 8 hours at Podul Iloaei (20 kms from Iaşi), its destination.  Ioanid writes, "Some cars arrived with as many as one hundred dead and as few as three or four half-dead survivors; in some of the wagons a prisoner had died, on average, two or three minutes."  At Podu Iloaei, there were 708 survivors and 1,194 dead.

 TIETUE  Database

•  Tähän on koottu kahteen erilliseen listaan niiden juutalaisten nimet, jotka säilyivät kuolemanjunista hengissä Romanian Iasin kaupungista.  Tässä kokoelmassa on 1609 talletusta: Junasta  numero 1 on 1056 muistiinmerkintää ja junasta numero 2 on 553 muistiinmerkintää. Iasin juutalainen yhteiskunta on tietokonekäsitellyt elossapysyneitten listoja, mutta ne eivät vastaa niitä mitä Radu Ioanid  siteeraa kirjassaan.

This collection consists of two separate lists of Jews who survived two transports by train from Iaşi (Jassy) Romania.  There are 1,609 records in this collection: 1,056 from Train #1 and 553 from Train #2.  These lists were compiled by the Jewish community of Iaşi but the numbers of survivors do not correspond to those cited by Radu Ioanid in his book.

•  Koska originaalikuvista on mahdotonta lukea, on erityisen tärkeää että tutkiessaan  tietuetta tutkija ottaa huomioon  vaihtoehtoisen ääntämyksen. Sivut ovat erityisen tummia kohdilta jossa on osoitelistoja, jolloin on vaikea  saada informaatiota  tulkittua Onneksi on ollut vapaaehtoisia  työntekijöitä, joille romaniankieli on tuttua ja he ovat voineet  täydentää tietuetta. Tietue käsittää seuraavia otsikoita.

Due to the illegibility of the original images, it is especially important that when searching the database, the researcher takes into consideration alternate spellings.  The pages are especially dark where the addresses are listed, making that information difficult to decipher.  We were fortunate to have volunteers familiar with the Romanian language enter the data for this collection.
The fields of the database are as follows:

• Page Number (Train 2 only) Sivunumero  ( koskien vain  junaa numero 2)
• Surname, sukunimi
• Given Name, annettu nimi
• Age / Year of Birth,  ikä , syntymävuosi
• Occupation, ammatti
• Address, osoite
• Comments, kommentit
• Number (Train 1 only) Sivunumero  ( Vain  juna numero 1)
• Train #Juna

For assistance with the translation of "Occupations", please see the JewishGen InfoFile: "Romanian Occupation Definitions - English Translations" at: http://www.jewishgen.org/InfoFiles/RomanianOccs.htm.

Acknowledgments

The information contained in this database was indexed from the files of the United States Holocaust Memorial Museum (RG-25-004M, Reel 148).  This information is accessible to you today thanks to the efforts of the following JewishGen volunteers: Nolan Altman (coordinator), Tibor Hollander, Israel Holdengraeber, Edward Mitelsbach, Monica Talmor and Susan Vendel and Paula Zieselman who recorded all of the names from Train #1.
In addition, thanks to JewishGen Inc. for providing the website and database expertise to make this database accessible.  Special thanks to Susan King, Warren Blatt and Michael Tobias for their continued contributions to Jewish genealogy.  Particular thanks to the Research Division headed by Joyce Field and to Nolan Altman, coordinator of Holocaust files.
Nolan Altman and Joyce Field
April, 2005, Huhtikuu 2005 "



Kommentti:

Iasin kaupungin juutalaiset koetettiin tuhotta viikossa  ahtaamalla  pieneen tilaan kuumana päivänä veden ja ravinnon puutteessa,  hygienian ollessa olematon ja hengityshiilidioksidin täyttäessä toksisin määrin  pienen tilavuuden.  Siis CO2- kaasumyrkytyskuolema, jossa  hiilidioksidi ja henkilöiden kauhutila ja tukehduttava pakkausasento myötävaikutti kuolemaa jopa 2-3 minuutissa.
Toisaalta löydön tieto  Romanialaisesta rautakaartista:http://en.wikipedia.org/wiki/Iron_Guard

Tunnelilöytö

http://www.timesofisrael.com/terror-tunnel-discovered-running-from-gaza-to-israel/

Runo 15. 10. 2013

Kirjakääröt kokoontuvat
kiehkuroiksi päistään
avoimesta supistuvat,
palautuvat jäistään,
pehmeä kuin liinavaate
vitivalkea
yhteen rullaan kokoontuu
kuin Toora kaapissa.
Kilahtaen vasken tavoin
levy putoaa
taivaankannen yltä jostain
lujaa sinkoaa.
Siinä koko Israel on
karttamitassa,
vaskimalliin valettuna
hahmo oikea.
Kirjakäärö synnytti kai
kartan oikean,
sitten alkoi sulkeutua
taasen levossaan..
Lienee kartta sukukuntain
täysimitassaan,
vaskivalos  vahva,  tarkka
 tilavuuksissaan
Todellinen niinkuin  hieno
aine timantti
otti vastaan vaskikartan
että helähti..
Kuin timantilla,  kannella
se karttamalli on,
on  pohja  vahva kantava,
ja kirkas, varjoton.
On  pohjoisessa jossain tuolla
pätsi hahmoton
 ei  taivasta sen yllä näy
sen  sula pohjaton. 

Traakia ja Makedonia

http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/142313#.Ul2HVVPzO-

http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/vjw/Macedonia.html

•  Vuonna 1920  asui Makedoniassa ja Salonikassa  yli 90 000 juutalaista. Salonika, Tessalonika,  kuuluu nykyään Kreikkaan.  Salonika oli 1910 kaikkein tiheiten  juutalaisten asuttama kaupunki. Itse asiassa siellä oli niin paljon juutalaisia, että kaikki kaupunkilaiset, niin juutalaiset kuin ei-juutalaisetkin puhuivat ladinoa, joka on hebrean ja espanjan sekakieli.  Kaupungissa pidettiin myös sapatti.
•  Kreikkalaiset ottivat Salonikan  haltuunsa 1912 ja kielsivät juutalaisia  asumasta joissakin kaupunginosissa.  Tästä seurasi juutalaisten  toinen massamuuttoaalto  USA:han ja muihin Euroopan maihin.

More than 90,000 Jews lived in Macedonia in 1910 with Salonika (now Thessoloniki of Greece) being the most heavily populated Jewish city. In fact, there were so many Jews in Salonika that all of the citizens (including the non-Jews) were fluent in Ladino (a mixture of Hebrew and Spanish). Also, Shabbat was observed throughout the city. The Greeks took over the city of Salonika in 1912 and Jews were prohibited from residing in certain parts of the city. This led to another mass migration to the United States and other European countries.

II maailmansota . Holokausti   World War II  the Holocaust

•  Huolimatta  suuresta maastamuutosta oli Makedoniassa vielä yli 100 000 juutalsita  vaikka ilmapiiri oli kylmentynyt. Natsihallinnon aikana vuonna 1941 bulgarialaiset invasoituivat Makedoniaan  ja heidän mukanaan juutalaisviha ja genosidi.
•  Suuri  Salonikan juutalainen yhteiskunta asetti rabbi  tri Zvi Koretzin kaupungin johtoon. Hän puhui sujuvaa saksaa ja yhteiskunta uskoi hänen pystyvän neuvottelemaan natsihallituksen kanssa. Korez johdettiin  neuvottelutaktiikassa harhaan  Hän koetti johdonmukaisesti lepytellä saksalaisia siinä uskossa, että jos he noudattavat  natsien käskyjä Salonika säästyisi. Maaliskuussa 1942  Korez  jopa keräsi kokoon joukon Salonikan juutalaisia ja lähetti heidät Puolan leireille.

Even with the heavy migration, more than 100,000 Jews were still living in Macedonia when the relatively calm atmosphere changed. The Bulgarians (under the Nazi regime) invaded Macedonia in 1941 and brought with them a hatred for the Jews and a mission of genocide. The large Jewish community of Salonika appointed Rabbi Dr. Zvi Koretz as president of the city. Rabbi Koretz spoke fluent German and the community believed him to have the ability to negotiate with the Nazi regime. Koretz was misguided in his negotiation tactics. He consistently appeased the Germans, believing that if he followed Nazi commands, Salonika would be spared. In March 1943, Koretz actually gathered a number of Jews in Salonika and sent them to camps in Poland. 

•  Makedonian juutalaisiin kohdistui nyt diskriminoivat rotulait ja heidät pakotettiin pitämään tunnuksenaan asussaan keltaisia tähtiä.  Natsihallitus  lopetti äkkiä Salonikan juutalaisen sanomalehden The Messagero. Vuonna 1943 suurin osa Makedonian juutalaisista  oli joko natsien  pidättämiä  tai  tappamia. 

Jews in Macedonia faced "racial laws" of segregation and were forced to wear identifying yellow stars. The Messagero (the Jewish newspaper in Salonika) was quickly shut down by the Nazi regime. By 1943, a majority of the Jews in Macedonia had been either arrested or killed by the Nazis.

•  Maaliskuun 10. päivänä vuonna 1943 kuljetettiin Etelä - Makedonian Bitolan kaupungin koko juutalaisväestö Auschwitzin  ja Treblinkan keskitysleireille. Moni juutalainen, jota ei oltu pidätetty kaupungissaan,  surmattiin sodan  aikana. Pelkästään Salonikassa murhattiin 50 000 juutalaista. Natsit takavarikoivat  jalokivet, kullan ja korvakorut Makedonian  varakkailta juutalaisilta ja he jättivät jokaisen  hengissäpysyneen juutalaisen  köyhäksi. Kaikenkaikkiaan tuhoutui Holokaustissa  noin 98 prosenttia Makedonian juutalaisesta väestöstä.
  

 On March 10, 1943, the entire Jewish population of the city of Bitola in southern Macedonia was deported. Those who were arrested were brought to the concentration camps of Auschwitz and Treblinka. Many Jews who were not arrested in their towns were killed over the course of the war.

Fifty thousand Jews were killed from the city of Salonika alone. The jewels, gold, and earnings of the prosperous Jews of Macedonia were also confiscated by the Nazis, leaving any surviving Jews to return in poverty. Altogether, about 98% of Macedonia's Jewish population at the time perished in the Holocaust. 

• Mikä on TRAAKIAN ALUE (Wikipediasta)

 

Traakia

Traakian nykyalue Kreikassa, Turkissa ja Bulgariassa.

Traakia (bulg. Тракия tai Trakiya/Trakia, kreik. Θράκη tai Thráki, turk. Trakya) on historiallinen alue Kaakkois-Euroopassa Balkanilla. Siihen kuuluvat Koillis-Kreikka, Etelä-Bulgaria ja Turkin Eurooppaan kuuluva alue. Kreikassa se kuuluu hallinnolliseen alueeseen Itä-Makedonia ja Traakia. Turkkiin kuuluvasta Traakian alueesta käytetään myös nimitystä Rumelia.

Mikä oli Mechelen?

Luen  Belgian  juutalaista historiaa Paula Junttilan ja Harri Kruegerin kirjsta. Siinä mainitaan  Mechelenin läpikulkuleiri, jonka kautta kuljetettiin maasta pois yli 25 000 Belgian juutalaista.
LÄHDE: http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/judaica/ejud_0002_0013_0_13094.html

Malines/Mechelen

---

•  Malines/ Mechelen oli läpikulkuleiri, jonka  natsit olivat pystyttäneet Belgiaan kahden suurimman juutalaisen yhteiskunnan,  Antwerpenin ja Brysselin väliin lokakuussa 1941, 72 vuotta  sitten. ja sen tarkoituksena oli   saada koottua  yhteen paikkaan  juutalaisia ennen heidän kuljettamistaan Itä-Eurooppaan.

Malines/Mechelen, transit camp established by the Nazis in Belgium, between its two largest Jewish communities, Antwerp and Brussels, in October 1941 to concentrate Jews before transporting them to Eastern Europe. 

•  Paikanpäällä oli jo valmista infrastruktuuria ja rautatie johti suoraan leiriin,jotsta tuli  kuoleman esikartano. Leirin ympärillä asui paikallista väestöä. Belgian juutalaisten ensimmäinen ryhmä pidätettiin heinäkuun 22. päivänä ja ensin heidät  vietiin Breendonck nimiseen paikkaan ja sitten Malinesiin.

 An infrastructure was already in place and a railway line led directly to the camp, which became an antechamber to death. The camp was surrounded by local inhabitants. The first group of Belgium Jews was arrested on July 22 and taken to Breendonck and then to Malines.

•  Ensimäinen kuljetus Mechelenistä tapahtui  elokuun 4. päivä  vuonna 1942 ja se päätyi Auschwitziin  elokuun 6. päivä  Mechelenin arkistojen mukaan elokuun 4. päivän 1942 ja heinäkuun  1944 välisenä aikana tehtiin 28 kuljetusta itään ja niissä kuljetettiin yli 25 257 juutalaista vuonna  1943 ja 1944  kuljetettiin  joitakin romaaneja

The first transport from Mechelen was on August 4, 1942, and arrived in Auschwitz on August 6. According to a list in the Mechelen archive, between August 4, 1942 and July 1944 there were 28 transports to the east with more than 25,257 Jews; some gypsies were transported in 1943 and 1944.

• Kaikilla leirin vangeilla oli oltava erikoistunnuksensa. Tunnukset olivat erilaiset leirin juutalaisille.  Erilaiset tunnetut symbolit olivat , T = poiskuljetettava juutalainen, Z = Liittoutuneitten maitten kansalainen tai neurtraalin maan kansalainen; E = rajatapaus , jonka identiteetti on varmistettava jatkossa , G = Vaarallinen juutalainen, joka pitää lähettää jonnekin rangaistusleiriin. Juutalaiset, jotka olivat  solmineet avioliiton ei- juutalaisen kanssa, lähetettiin Drancy- nimiseen paikkaan Saksan miehittämään Ranskaan.

 All the inmates of the camp had to wear identification badges. The badges differed for the Jews in the camp. The various known symbols were: T = Transport-Juden (Jews who would be sent to the east), Z = citizens of the Allied countries or neutral countries, E = Entscheidungsfalle, borderline cases, whose identity required further investigation, G = Gefaehrliche Juden (dangerous Jews to be sent to punishment camps elsewhere). Jews who were married to non-Jews were sent to Drancy in German-occupied France. 

•  Juutalaisen Puolustuksen Komitea)CDJ) , joka piti kontaktia Belgian vastarintaliikkeeseen ja katolilaiseen taistelijajärjestöön, pystyi tunkeutumaan Mewcheleniin lukuisia kertoja varoittamaan  vankeja ja yrittämään   vapauttaa heitä. Järjestäytynyt juutalainen yhteisö lähetti paketteja. Leirin vapautti Liittoutuneet lopulta syyskuussa 1944  muutaman sadan  juutalaisen  onnistuttua  pysymään elossa.

Members of the Committee for Jewish Defense (CDJ) which was in contact with the Belgian resistance movement, and the Catholic fighters' organization, penetrated into Mechelen a number of times in order to warn the inmates and try to liberate them. The organized Jewish community sent in packages. The camp was finally liberated by the Allies in September 1944; a few hundred Jews had managed to survive.

Tästä historiasta on myös  tilastotietoja Wikipedialähteessä.englanniksi, saksaksi ja hebreaksi.

Mikä oli Westerbork?

Tänään olen lukenut  Junttilan- Kruegerin kirjasta Euroopan juutalaisten kutsu (2013)  sen kappaleen, jossa lyhyesti kerrotaan Hollantia eli Alankomaita koskevaa historiaa.  Linkeissä mainitaan : Westerborkin kokoamisleiri. Tämä  sana on minulle aivan tuntematon, joten etsin  tällä kertaa siitä lisätietoja.
http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Holocaust/westtoc.html

•  Westerborkin leiri sijaitsi noin 15 km Westerborkin kylästä. Leirin aukaisivat  (74 vuotta sitten)  hollantilaisviranomaiset kesällä 1939 tarkoituksena ottaa  sinne vastaan Saksasta tulevia pakolaisia. Ensimmäiset pakolaiset saapuivat lokakuun 9. päivä 1939.  Saksalaisarmeijan invasoituessa Hollantiin oli leirillä 750 pakolaista.

The camp of Westerbork was situated about 15 km from the village of Westerbork. This camp had been opened by the Dutch authorities during the summer 1939 in order to receive the Jewish refugees coming from Germany. The first refugees arrived in Westerbork on October 9, 1939. When the German army invaded Holland, there were 750 refugees in the camp.

•  Vuoden 1942 heinäkuun ensimmäisenä päivänä saksalaisviranomaiset  ottivat leirin hallintaansa. Westerborkista tuli silloin "läpikulkuleiri".  Heinäkuun 14. päivänä 1942 kaikki juutalaiset tutkittiin työkykyisyyden määrittelemiseksi. Ensimmäinen juna saapui 15. heinäkuuta ja lähti leiriltä 16. heinäkuuta  valikoidut 1125 juutalaista mukanaan.  Saman  kuukauden loppuun mennessä oli noin 6000  Hollannin juutalaista tosiasiallisesti  viety Auschwitziin ja heistä suurin osa  kaasutettu kuoliaaksi. Tämän junan pääteasema oli Auschwitz. Toiset junat johtivat Bergen- Belseniin, Theresienstadtiin ja Vitteliin.  Aluksi  kuljetukset  valmistettiin Hooghalenin asemalla. Marraskuussa 1942 ja sen jälkeen konstruoitiin uusia raiteita, joista junat  tulivat  leirille suoraan. Yli 103 000 juutalaista kuljetettiin Westerborkista Auschwitziin tai Sobiboriin.

On July 1, 1942, the German authorities took control of the camp. Westerbork became officially a "transit camp" (Durchgangslager Westerbork). On July 14, 1942, all the Jews were examined by the SS in order to determine who was able to work or not. The first train arrived on July 15th and left the camp on July 16th with 1,135 of the first selected Jews. By the end of the month, nearly 6,000 Dutch Jews had, in fact reached Auschwitz, where the majority were gassed. The destination of this train was Auschwitz [other trains went to Bergen-Belsen, Theresienstadt, and Vittel]. In the beginning, the transfers were done at the station of Hooghalen. In November 1942, and after new rail lines had been constructed, the trains arrived directly into the camp. More than 103.000 Jews were transferred from Westerbork to Auschwitz or Sobibor. 

•  Westerborkin leiri oli hyvin outo paikka. Siellä oli koulu, kampaaja, orkesteri,  täydellinen cabaree kuuluisine hollantilaisine taiteilijoineen  piristämäsä vankeja - kaikki esitykset oli suoritettava saksankielellä- siellä oli jopa ravintolakin. Jos vangilla oli tarpeeksi rahaa, hän saattoi ostaa sellaistakin, mitä muualta Hollannista oli siihen aikaan mahdoton  saada ostetuksi.  Tällaiset ylellisyydet  oli  suunniteltu lieventämään  kaikkia mahdollisia  ongelmia, mitä Auschwitziin kuljetuksessa olisi voinut kehkeytyä. Moni vanki kuvittelikin, että olosuhteet  jatkuisivat samanlaisina  Puolan leirillä.  Natseilla oli aina  tapana jättää  jonkin verran elossapysymistoivolle sijaa.

The camp of Westerbork was a very strange place. There was a school, a hair-dresser, an orchestra [also a complete cabaret group consisting of famous Dutch artists who tried to cheer up the inmates, and were required to present all performances in German], and even a restaurant. If a prisoner had enough money, it was possible for him to buy goods that were impossible to find elsewhere in Holland at this time. This "comfort" was designed by the SS in order to avoid any problem during the transfers to Auschwitz. A lot of prisoners thought that the condition of life would be the same in the camps of Poland. The Nazis seemed to always leave just a little hope for survival. 

Members of the "OD", the Jewish Police, direct arriving Jews

•  Tämän leirin tarinassa kaikkein traagisinta oli se, että varsinaisilla  SS saksalaisilla  oli  hyvin vähän suoraa interventiota kuljetettaviin: Selektiota suorittamaan asetettiin juutalaisista koottu  turvallisuuspalvelu.  Natsihallinto antoi määräyksen ja juutalainen  hallinnollinen  elin vain  toimeenpani käskyn  peläten  joutuvansa itse poiskuljetettavaksi. Kuvitelkaa miten ironista,  että juutalaiset ovat valikoimassa  toisia juutalaisia varmaan kuolemaan. Kuljetuksia valvoi  usein hollantilaispoliisi. Joka tiistai oli  kuljetus tuhoamisleireille. Ennen tiistaita vallitsi leirillä paniikki. Joka ikinen vanki pelkäsi valintaa seuraavaan kuljetukseen. Niillä,  jotka  jäivät jäljelle, oli vain viikko aikaa seuraavan  selektioon.

The most tragic part of the story of this camp is that the SS had very little to do with the transfers: the selections were made by a Jewish security service. The Nazi commandant gave the orders; the Jewish "governing" body only carried them out, in fear of themselves being deported. Imagine the irony, Jews selecting other Jews for certain death. The transfers were often done under the control of Dutch policemen. There was a transport to the extermination camps every Tuesday. Before Tuesday, the camp was in panic. Every prisoner feared selection for the next transport. On Tuesday evenings, those who were not selected had just one more week of rest before the next selection.

• Kuljetukset lopetettiin vuonna 1944 Liittoutuneitten vapautettua Westerborkin   Silloin leirillä oli  jäljellä 900 vankia. Vapautuksen jälkeen leiri on ollut täydellisesti tuhottuna. Siitä ei ole mitään jäljellä. Kuitenkin siellä on hyvin  tuskallinen nonumentti ja  erittäin  mielenkiintoinen ja hyvin dokumentoitu muistomerkkikeskus sillä kohdalla. Monumentissa on pala rautatietä, joka on päädystään taivutettu osoittamaan   kohti taivasta.

The transports stopped in September 1944. When the Allies liberated Westerbork, 900 prisoners remained in the camp. The camp has been totally destroyed after the liberation. Nothing remains of the camp. However, there is a very poignant monument and a very interesting and well documented memorial center at the site. The monument consists of a piece of railroad track, which at its end is twisted and points into the sky. 
 http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Holocaust/WesterborkMonumentPhotos.html