Saiko Israel kokea juhlan iloa tänä hanukkajuhlana?
Toisaalta sai toisaalta ei.
Hanukan iloa on se että suurisuuntainen kuoleman palvojien, vihan kylväjien, kuoleman ansojen verkosto alkoi paljastua sinisistä vuorista. joiden sini on ollut unettavan pettävää lumetta sittenkin. Kun aina toivoo rauhaa, rauhan toivominen voi hämätä uskomaan, että näennäinen hiljaisuus ja sininen autere ovat se jo saapunut rauha. Rauhallisuus voi olla suuren kuoleman kamouflage.
Eikä murhaajat pitäneet murhanhimoaan tänäänkään aisoissa.
21 vuotias raskaanaoleva tyttö ammuttiin lantion ja vatsan alueelle. Kirurgit poistivat sikiön keisarin leikkauksella vammoittuneesta vatsaontelosta ja ennenaikainen vauva on nyt prematura-osastolla hoidossa,
Omaiset ovat ilmoittaneet tyttärensä nimen ja pyytävät seurakuntaa rukoilemaan tyttären ja vauvan puolesta. Vammat ovat vaikea-asteiset. Sairaalassa on muitakin hoidossa luotivammoistat: yhden vammat ovat kohtalaista astetta ja kahden lievää astetta.
ISRAEL NEWS
Dr. Alon Schwartz, a senior surgeon at the trauma unit of the Shaare
Zedek Hospital in Jerusalem, said on Sunday night that the hospital's
doctors had delivered the baby of the 21-year-old woman who was
seriously wounded in the shooting attack at the Ofra junction.
The baby is stable condition and has been transferred to the hospital
ward for premature babies. His wounded mother is in the operating room
and is still suffering from life threatening injuries.
The woman's family is asking the public to pray for the recovery for Shira Yael bat Liora.
Dr. Schwartz said that the victim is “suffering from gunshot wounds
in the pelvic area and abdomen. The woman arrived in critical condition,
she lost a lot of blood, received blood transfusions, was stabilized
and was taken to the operating room for urgent emergency surgery. She
underwent a caesarean section and then surgery to treat her injuries.
The baby is in the NICU and is being evaluated."
"The woman is still in the operating room, and it is still impossible
to say that her life is not in danger, but she is under supervision. In
addition, three more people arrived with gunshot wounds, one is in
moderate condition, and two others are in light condition,” the doctor
added.
Watch Dr. Schwartz’s update (in Hebrew):http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/255926
måndag 10 december 2018
onsdag 5 december 2018
Aasi ja joulu
jeesus sanoi opetuslapsille betanian- beetfagen tiellä, että edessä kylässä on emoaasi sidottuna ja sen viereellä oli aasinvarsa. (Sitähän taas ei tarvitse sitoa, koska se pysyy emoaasin vieressö), Hän käski irrottaa emoasi siteestä ja tuode tqamma varsoineen hänen käyttöönsä. Jos joku kysyy jotakin tuli vain sanoa Herra tarvitsee niitä. ja kohta Hän lähettää.
Jobin kirjassa Jumalan Henki kysyi Jobilta.
KUKA on lähettänyt vapaana kasvaneen aasiin (PERE) vapaana kulkemaan?
Tai KUKA on irrottanut vapauteen luodun aasin (AROD) siteet?
Niiden eläinten, joiden asunnoksi on annettu erämaa (ARAVA) ja suolainen maa asumukseksi (MISHKENOTAIV).
Sellainen aasi vain nauraa kaupungin humulle ja ajajan huutoja se ei kuuntele.
Vuoristoa se laiduntaa ja kaeikkea viheriää etsii,
...
Mitä Jeesu saarnasi tällä esimerkillä kun hän päästätti aasin poikineen vapaaksi ja kuljetutti ne luokseen hänelle. ja sitten lupasi lährttää ne.
opetuslapset tiesivät Jobin sanat kirjoituksista:
Herra vastasi Jobille tuulispäästä (Job 48) ja sanoi
Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni.
Vyötä kupeesi kuin mies. Minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
KUKA on määrännyt sen mitat- tottapa sen tiedät-
tahi KUKA on vetänyt mittanuoran sen ylitse.
Tässä Jobin olisi tullut jo kaksi kertaa vastata Jumalalle, Sinä Herra ja Luoja kaikkivaltias.
Sitten seuraa tässä luvussa vielä useita kysymyksiä, ainakin 14 johon Jobin olisi pitänyt antaa sama vastaus.
13 ja 14 koski näitä vapauteen luotuja aaseja.
Opetuslasten mieleen luonnollisesti on tullut asiayhteys.
ehkä myös toinen ja kolmaskin asiayhteys aasista. ehkä jokin neljäs tai viides. Jeesus ei tehnyt mitään, jolla ei olisi ollut suunnattoman paljon merkitystä ja tulkintaa, sillä moni asia oli vertauskuvallista ja vertaukset olivat Kirjotuksista.
Toinen oli Daavidin Ps. 32: 9. Daavidin psalmeista. Älkää te olko kuin hevonen (SUS), kuin muuli (PERED), ilman ymmärtämystä, kuolaimissa ja suitsissa pidettynä, jotta saa ne pysymään lähellänsä. .
Saattaa olla että tamma ja varsa menivät mielellään Jeesuksen käyttöön, mutta sitten palautettaessa tarvittiin oikein miesvoimilla kuljetusta ja ehkä opetuslapset saivat tosiaan kamppailla saadakseen varsan emoineen takaisin Beet Fageen. - varsinkin jos siellä oli äkäinen isäntä odotamassa.
Tai jos aasinatamman jalkaside oli samalla tavalla tehnyt syvän haavan asin jalkaan kuin taannoin Beersheban marrkkinoilta hankitulla aasilla 1970- luvun alussa oli. Syvännön poika osti tyttärelleen aasin varsan sieltä markkinoilta ja olin autossa mukana kun kuljtettiin aasi Jerusalemiin ja siitä muut jatkoivat aasin kanssa Jerikon kautta Tiberiaaseen ja minä palasin toista tietä työpaikalleni. Aasi piti välillä aikamoista äänä, jopa keskellä Jerusalemin linja-autoasemaa. Sittemmin sain kuulla että suomalaiset olivat huomanneet vahvan narun painuneen sen nilkassa syvälle verilihaan ja he ottivat aasilta jalkanarun irti ja hoitivat jalan terveeksi).
| אַל-תִּהְיוּ, כְּסוּס כְּפֶרֶד-- אֵין הָבִין: בְּמֶתֶג-וָרֶסֶן עֶדְיוֹ לִבְלוֹם; בַּל, קְרֹב אֵלֶיךָ. |
9 Be ye not as the horse, or as the mule, which have no understanding; {N} whose mouth must be held in with bit and bridle, that they come not near unto thee. |
Aasista on muutakin Raamatussa. esimerkiksi se ei kuulu niin sanottuihin puhtaisiin eläimiin, joilla on halkaistut sorkat kuten lehmillä ja lampailla ja joiden lihaa syödään ja joita tempplissäkin papit uhrasivat ja sitten söivät lihan määrätyistä lihoista.
Aasin lihaa ei syöty eikä sitä pidetty uhrieläimenä. Mutta jotain hyvin erikoista siinä oli. Se noudatti alkulakia, se söi kaikkea vihreää, mitä Luoja alkuluomakunnalle oli kaikille määrännyt. Osa eläimistä ja ihminen muuttuivat evoluutiossa petomaisiksi ja alkoivat syödä lihaa, mutta aasi ja hevonen ovat pysyneet vihreän ruohon syöjinä.
Kummallakin on "taivas käyttöä": Messias ratsasti aasilla, se oli ennustus, ja kun Hän tulee kuninkaana Hän ratsastaa valkoisilla hevosilla joukkoineen, sanotaan.
Sakarja 9: 9. Johanneksen ilmestys 19: 11-14.
Mooseksen kirjassa opetettaessa maailmalle lunastamisen merkitystä, kaikki lunastettiin Jumalan edessä . Lunastus on sitä Kaanaan kieltä, mitä on vaikea selittää kansoille, joilla ei ole tietoa pelastuksesta tai ihmiskunnan pelastumisen tarpeesta. Enkä voi sanoa että itsekään niin ymmärrän lunastamista kaikkine vivahduksineen. Varsinainen vastike lienee valtiollinen verotusarvo.
Kaikki karjaeläimet lunastettiin siten, että ensimmäisenä syntynyt urospuolinen karjaeläin oli luonnostaan Jumalalle kuuluva ja käytännössä kuului Temppelin pappien käyttöön. Ihmisten suhteen valittiin yksi heimo kaikkien heimojen joukosta erityisesti Jumalan käyttöön, Leevin heimo, josta Mooses ja Aaron olivat. Jokaisen puolesta oli myös maksettava lunastussekeli, mistä summasta samalla saatiin tietää kansan lukumäärä. Jokaisella Israelin heimolla oli joka perheessä esikoisensa ja kansan kaikkien muiden heimojen esikoisten sijaan Jumala käski valita Leevin heimon omaan käyttöönsä. ( Leeviläisyydessä lähinä oli kyse opetuksen kokoamisesta (TOORA) ja kirjoituksista, profetioiden muistiinpanosta ja historian ja ajanlaskun muistissa pitämisestä ja opettamisesta . Nämä olivat sellaisia henkisiä ammatteja, jotka asetettiin funktioon sinänsä etuajassa, varhaisessa vaiheessa, ja tämä ammattikunta ei olisi tullut toimeen, ellei olisi ollut lunastusjärjstelmää ja veronkantoa, josta he saivat palkkansa ja uhreja joista he saivat ruokansa kansan hyväksi toimiessaan. Muu maailma ei pystynyt vielä käsittämään tätä Jumalan ajatusta ja oli kuin Luomkunta Nooan arkissa.
Israelin kansa taas oli valittu lunastukseen kaikkine kansojen puolesta suorittamaan sovitusta koko maailman edestä. Evankeliumin kautta tämä lunastustehtävä edelleen jatkuu ja uusia sieluja tulee joka päivä luanstuksen yhteyteen. Tämä ei ole vanha asia, tämä on uutinen. jokaisen uuden pelastuneen kohdalla hyvä uutinen.
Mooseksen laista:
Jos aasille syntyi esikoinen, sille tuli myös lunastushinta sen arvon mukaan, jos sen myisi. Jos joku osti sen hän antoi vielä 20% lunastusarvon lisäksi sen hinnaksi.
Härän esikoisesta sanottiin: ne ovat jo Jumalan. Ne kuuluvat jo temppelille.
tässä tulee mieleen, olisiko jeesus maksanut aasin lainasta, kun hän lainsai aasin esikoisvarsaaa ja aasintammaa. Hän antoi tietää Herra tarvitsee aasintammaa ja sen varsaa.
Kuka ne päästää siteistä, kuka ne lähettää, kuka on antanut niille ne luonnolliset ominaisuudet ja avarat asuinsijat- eikö Hän voi ottaa niistä esikoista käyttöönä kuten Hän tahtoo. ja lähettää takaisin kuten Hän tahtoo . Hän oli luonnut ne sellaisiksi ja tarvitsi niitä sellaisina. Hän ei odottanut aaseilta muuta kuin sitä mihin ne pystyvät: kantamaan Häntä pienen matkaa. vaikka eivät edes olisi totelleet Hänen ääntänsä koska olivat aaseiksi luotuja. Herra tarvitsee myös aaseja, jotka tekevät sen tehtävän, jota varten ne ovat luotu. Ehkä opetuslapset saivat suitsista suistaen katsoa, että Jeesuksen lainaama aasi pysyi Temppelipolun suunnassa ja kulki kohti kansan massan suurenevaa kohinaa.
Mooseksen sääntöjä lunastamisesta:
Kyse oli valtiollisesta elämästä, jossa papistojohtoinen hallitus vastasi koko kansan hyvinvoinnista ja terveydestä sekä asuttamisista. Tähän tarvittiin keskuhallinnon varoja.
- "kaikki sinun arvioimisesi taphtukoon pyhäkkösekelin painon mukaan. Sekelissä olkoon kaksikymmentä geeraa. Mutta karjan esikoista joka ensiksi syntyneenä jo on Herran oma, älköön kukaan pyhittäkö; olipa se härkä tai lammas , se on jo Heran oma.
Jos se on saastaisia eläimiä, lunastakoon omistaja sen sinun arvioimastasi hinnasta ja pankoon lisäksi viidennen osan sen arvosta; jos sitä ei lunasteta , myytäköön se arvioimaasi hintaan." ( III M. 27: 25-27).
(IV M. 22: 23-34).
.
tisdag 4 december 2018
Egyptin kansanterveystyöllä on valtavat haasteet
https://www.jpost.com/Middle-East/Which-Middle-Eastern-country-has-the-highest-rate-of-Hep-C-and-a-plan-to-eradicate-it-573423
Egypt, which has the highest rate of hepatitis C in the world, is carrying out an unprecedented campaign to detect and treat the disease in a bid to eliminate it by 2022. It aims to test the entire adult population -- about 50 million people.
Nearly 4.4 percent of adult Egyptians are infected and about 40,000 die of the disease every year, making it the country's third leading cause of death, according to the World Bank.
The campaign, which runs from October to April, also tests for diabetes and high blood pressure.
"They are eliminating Egypt's two biggest health problems: Virus C and all the danger factors including the basic non-communicable diseases," said Jean Jabbour, the World Health Organization's representative in Egypt.
Hepatitis C is a liver disease caused by a blood-borne virus. Most cases can be cured with antiviral medicine, but many do not initially show symptoms. If left untreated the virus can cause cirrhosis or liver cancer.
In Egypt, many were infected decades ago when poorly sterilized needles were used as part of a national treatment campaign against schistosomiasis, a disease caused by parasitic worms.
Most donated blood is still not effectively screened, according to a recent World Bank report.
At least 11.5 million people have been screened in the new campaign, with 5 percent testing positive.
Large banners bearing health information and a picture of President Abdel Fattah al-Sisi appeared in many Cairo streets as the campaign came to the capital on Saturday.
The campaign, which also treats those infected for free, is mainly funded by the World Bank. The bank has provided $133 million for the tests and $129 million for the treatment, according to a cabinet statement.
Due to lack of health clinics, some churches, mosques and youth centers also offer the blood test.
A church in the village of Begam, which like the Mit Nama village is in the Qalyubia province north of Cairo, serves as a health clinic every Sunday.
"This initiative should have taken place much, much earlier, but it is good that the president thought of it now," said Ashyaa Abd al-Sayed, pastor at the church.
Unless the population is tested and treated in a single campaign, the disease won't be eliminated, said Health Minister Hala Zayed.
"If you only test and treat parts of the population... then those who weren't treated might infect others," she said. Globally, an estimated 71 million people suffer chronically from hepatitis C.
Egypt, which has the highest rate of hepatitis C in the world, is carrying out an unprecedented campaign to detect and treat the disease in a bid to eliminate it by 2022. It aims to test the entire adult population -- about 50 million people.
Nearly 4.4 percent of adult Egyptians are infected and about 40,000 die of the disease every year, making it the country's third leading cause of death, according to the World Bank.
The campaign, which runs from October to April, also tests for diabetes and high blood pressure.
"They are eliminating Egypt's two biggest health problems: Virus C and all the danger factors including the basic non-communicable diseases," said Jean Jabbour, the World Health Organization's representative in Egypt.
Hepatitis C is a liver disease caused by a blood-borne virus. Most cases can be cured with antiviral medicine, but many do not initially show symptoms. If left untreated the virus can cause cirrhosis or liver cancer.
In Egypt, many were infected decades ago when poorly sterilized needles were used as part of a national treatment campaign against schistosomiasis, a disease caused by parasitic worms.
Most donated blood is still not effectively screened, according to a recent World Bank report.
At least 11.5 million people have been screened in the new campaign, with 5 percent testing positive.
Large banners bearing health information and a picture of President Abdel Fattah al-Sisi appeared in many Cairo streets as the campaign came to the capital on Saturday.
The campaign, which also treats those infected for free, is mainly funded by the World Bank. The bank has provided $133 million for the tests and $129 million for the treatment, according to a cabinet statement.
Due to lack of health clinics, some churches, mosques and youth centers also offer the blood test.
A church in the village of Begam, which like the Mit Nama village is in the Qalyubia province north of Cairo, serves as a health clinic every Sunday.
"This initiative should have taken place much, much earlier, but it is good that the president thought of it now," said Ashyaa Abd al-Sayed, pastor at the church.
Unless the population is tested and treated in a single campaign, the disease won't be eliminated, said Health Minister Hala Zayed.
"If you only test and treat parts of the population... then those who weren't treated might infect others," she said. Globally, an estimated 71 million people suffer chronically from hepatitis C.
Ron Arad, piot missing in action 1986.
https://en.wikipedia.org/wiki/Israeli_MIAs
Lieutenant Colonel Ron Arad (Hebrew: רוֹן אָרָד; born 5 May 1958, presumed dead), was an Israeli Air Force weapon systems officer (WSO) who is officially classified as missing in action since October 1986, but is widely presumed dead. Arad was lost on a mission over Lebanon, captured by Shiite group Amal and was later handed over to the Hezbollah.[1]
In October 1985 Arad began studying chemical engineering at the Technion in Haifa.
Arad was married to Tami and is father to a daughter, Yuval.
Arad was brought to Beirut where he was held by then-head of security of Amal, Mustafa Dirani. Amal head Nabih Berri announced that he was holding Arad, and proposed an exchange for Shiite and Lebanese prisoners held in Israel.
In 1987, three letters in Arad's handwriting and two photos of a bearded Arad were received, proving Arad was alive. The Israeli government negotiated for his release, but talks failed in 1988. After this time, credible information about Arad has been hard to obtain, though unsubstantiated claims of new information are made regularly.
To gain further insight on his whereabouts, Israeli commandos captured Hezbollah member Abdel Karim Obeid in 1989, and Mustafa Dirani in 1994.[2] The Israeli government claimed it was holding them in order to find out information about Arad. During his interrogation by IDF officers, Dirani reportedly disclosed that on 4 May 1988, Arad was turned over first to a Hezbollah unit and then to Iranian Revolutionary Guards who were in Lebanon at the time aiding Hezbollah guerrillas, after which he may have been taken to Iran. But neither Iran nor any guerrilla group ever offered any useful information about Arad's fate. Karim-Obeid and Dirani were released in 2004 as part of a prisoner swap. No information on Arad's fate was released after the swap.
In 2004, Aman, the IDF's military intelligence branch, formed a secret commission to investigate Arad's fate, headed by Major-General Aharon Ze'evi-Farkash. The investigation was based on interrogation transcripts and polygraph tests of Mustafa Dirani, intercepted messages, and intelligence gathered by Mossad and the IDF, including information from a 2004 Hezbollah investigation. The Farkash commission concluded that Arad had died sometime between 1993 and 1997, with no signs of life received since 1995. According to the report, Arad had been captured by the Amal Movement, which openly demanded ransom money, arms, and a prisoner exchange. He was then abducted by Mustafa Dirani, then Amal's head of security, and was taken to the Beqaa Valley, where he was kept in hiding. When Dirani left Amal and defected to Hezbollah, he transferred Arad to Hezbollah custody. In early 1988, Arad was hidden in the village of Al-Nabi Shayth, where he was guarded by the Shukur clan. On May 5, 1988, his captors fled the area following Israeli bombing attacks. Arad was left behind, hidden in the bushes, and when the Shukur clan returned the next morning, they found that their prisoner had disappeared. Dirani then contacted a leader of the Iranian Revolutionary Guard Corps. Both Dirani and Hezbollah later suspected that Arad had been picked up by Revolutionary Guard personnel and taken to Iran. The commission claimed that he was taken to Tehran in 1990, where he was held in strict secrecy and in complete isolation. Arad was transferred back to Lebanon following the capture of Mustafa Dirani in a 1994 Israeli commando raid, after the Iranians feared that Dirani would implicate them. Arad was held at a Revolutionary Guard facility in Lebanon. The report stated that Arad died after he became gravely ill and was refused medical treatment, and that he was buried by militiamen in the Beqaa Valley. Furthermore, both Iran and Hezbollah did not know the precise location where he was buried, and were unable to locate his gravesite. While the majority of the committee members concluded that Arad had died in early 1995, others said that he probably died in late 1996 or early 1997. The report's analysis also revealed that Hezbollah assumed that Arad had died around 1995.
Prime Ministers Ariel Sharon, Ehud Olmert, Benjamin Netanyahu refused to publish the results, and military censors only released the findings after Israeli journalist Ronen Bergman threatened to file a complaint with the Supreme Court. After the report became public, Prime Minister Netanyahu stated that Israel would continue to work under the assumption that Arad was alive, unless there was "conclusive evidence" that he was dead.[3][4][5]
In the early 1990s, Israel offered Iran a $10 billion aid package and to help Iran negotiate a compromise with the United States over $5 billion in Iranian assets frozen after the 1979 Iranian revolution in exchange for information on Arad. The report also revealed that when Iran was negotiating long-term loans with Western European countries to prevent economic collapse, Israeli intelligence closely followed the negotiations and discovered a strategy of deceit used by Iranian negotiators to get better rates and longer terms out of European lenders by telling them that other lenders had offered better rates and longer terms. Israel threatened to expose this information if Arad was not released, and when Iran refused, Israel carried out its threat, which resulted in negotiations being halted. Israel threatened to expose more embarrassing information unless Arad was released. These details were revealed in 2005 in Yediot Ahronot.[6]
In 1998 Ahmad Rezaee, the son of the former Iranian Revolutionary Guards commander Mohsen Rezaee who had defected to the United States, claimed to have some information on the location of Arad and was willing to use his contacts in Iranian intelligence to find out his specific fate. However, his monetary demands were considered excessive and Israel rejected his offer.[7]
In 2006, Hezbollah head Hassan Nasrallah publicly stated that Hezbollah believed Arad to be dead and his remains lost. This marked the first time they publicly acknowledged their lack of knowledge about Arad's whereabouts.
On 28 August 2006, the Lebanese Broadcasting Corporation broadcast new footage of Arad. It is unknown when the footage was recorded.[8]
In October 2007, Israel received a two-decade old letter written by Arad to his family.
On 29 June 2008, United Nations negotiator Gerhard Konrad informed the Israeli government that according to Hezbollah, Arad had been killed during an escape attempt in 1988.[9]
In a news conference on 2 July 2008, held by Hassan Nasrallah, he stated that his group conducted a detailed investigation into the fate of the missing Israeli navigator. The investigation spanned three years, and included in-depth interviews with prominent figures in Lebanon. Nasrallah declined to indicate the findings of the investigation, but stated that a written report was handed to the United Nations representative mediating between the Lebanese group and the Israelis.
During the Gilad Shalit prisoner exchange in 2011, the son of Arad's pilot, Yishai Aviram, was the helicopter pilot who flew Gilad Shalit home after he personally appealed to Air Force commander Ido Nehoshtan.[10]
In February 2016, a Lebanese man, Moufid Kuntar, claimed in court that Arad died while being harshly interrogated in Lebanon in 1988 and was buried in a forest near Mount Lebanon. Kuntar was a commander of the Syrian Social Nationalist Party and claimed that the group captured Arad after he ejected. Kuntar was charged with spying for Israel's intelligence services, but claimed that he provided Israel with false information of Arad's fate until his court appearance.[11]
In October 2016, news reports revealed that a joint investigation carried out by Mossad and IDF Military Intelligence, based on new information received over the previous two years, concluded that Arad had died in 1988.[12]
Reference needed. Contrary to this - Hezbollah, Born in Vengeance, Hala Jaber, New York (1997), p.29
"Abduction of Sheikh Obeid, Security Council Resolution 638". JewishVirtualLibrary.org. Retrieved July 18, 2011.
Katz, Yaakov (13 July 2008). "Airman Ron Arad's family given new photos". The Jerusalem Post. Retrieved July 18, 2011.
"Missing for 23 Years: Secret Israeli Report Reveals Truth about Ron Arad's Fate". Der Spiegel. 7 September 2009. Retrieved August 11, 2010.
"MI report says Ron Arad died in '95". YnetNews.com. October 16, 1986. Retrieved August 11, 2010.
"Israel offered Iran billions for Arad". YnetNews.com. June 20, 1995. Retrieved July 18, 2011.
Carmon, Haggai (18 November 2011). "The Mysterious Death of Ahmad Rezaee: Whodunit?". huffingtonpost.com.
https://www.haaretz.com/1.4863425
"German negotiator informs Israel missing aviator is dead (Roundup)". Monsters and Critics. Retrieved August 11, 2010.
Zitun, Yoav (October 23, 2011). "Father flew with Ron Arad, Son brought Gilad Shalit home". YnetNews.com. Retrieved January 11, 2012.
Roi Kais (20 February 2016). "'Israeli captive Ron Arad died in 1988 after torture'". Ynetnews.
Lieutenant Colonel Ron Arad (Hebrew: רוֹן אָרָד; born 5 May 1958, presumed dead), was an Israeli Air Force weapon systems officer (WSO) who is officially classified as missing in action since October 1986, but is widely presumed dead. Arad was lost on a mission over Lebanon, captured by Shiite group Amal and was later handed over to the Hezbollah.[1]
Contents
Personal life
Arad was born on 5 May 1958 in Hod HaSharon, Israel. He studied in the Boarding Command School in Tel Aviv. Arad began military service in the Israel Defense Forces in 1978 and graduated from the IAF flight course in 1979 as a combat navigator.In October 1985 Arad began studying chemical engineering at the Technion in Haifa.
Arad was married to Tami and is father to a daughter, Yuval.
Capture
On 16 October 1986, Arad and pilot Yishai Aviram were on a mission to attack PLO targets near Sidon, Lebanon. A bomb dropped by their F-4 Phantom II apparently exploded prematurely, causing damage to the aircraft and forcing both crewmen to eject. Aviram was located by an Israeli Bell AH-1 Cobra a few hours later, and escaped by clinging to one of its landing skids as it flew away while under heavy enemy fire, but Arad was captured by the Lebanese Amal.Arad was brought to Beirut where he was held by then-head of security of Amal, Mustafa Dirani. Amal head Nabih Berri announced that he was holding Arad, and proposed an exchange for Shiite and Lebanese prisoners held in Israel.
In 1987, three letters in Arad's handwriting and two photos of a bearded Arad were received, proving Arad was alive. The Israeli government negotiated for his release, but talks failed in 1988. After this time, credible information about Arad has been hard to obtain, though unsubstantiated claims of new information are made regularly.
To gain further insight on his whereabouts, Israeli commandos captured Hezbollah member Abdel Karim Obeid in 1989, and Mustafa Dirani in 1994.[2] The Israeli government claimed it was holding them in order to find out information about Arad. During his interrogation by IDF officers, Dirani reportedly disclosed that on 4 May 1988, Arad was turned over first to a Hezbollah unit and then to Iranian Revolutionary Guards who were in Lebanon at the time aiding Hezbollah guerrillas, after which he may have been taken to Iran. But neither Iran nor any guerrilla group ever offered any useful information about Arad's fate. Karim-Obeid and Dirani were released in 2004 as part of a prisoner swap. No information on Arad's fate was released after the swap.
Efforts to determine his fate
In 2003, Israeli Prime Minister Ariel Sharon revealed that an intelligence agent had been killed during efforts to rescue Arad. In December 2003, an organization seeking information about Arad issued a reward of $10 million to anyone coming forward with such information.In 2004, Aman, the IDF's military intelligence branch, formed a secret commission to investigate Arad's fate, headed by Major-General Aharon Ze'evi-Farkash. The investigation was based on interrogation transcripts and polygraph tests of Mustafa Dirani, intercepted messages, and intelligence gathered by Mossad and the IDF, including information from a 2004 Hezbollah investigation. The Farkash commission concluded that Arad had died sometime between 1993 and 1997, with no signs of life received since 1995. According to the report, Arad had been captured by the Amal Movement, which openly demanded ransom money, arms, and a prisoner exchange. He was then abducted by Mustafa Dirani, then Amal's head of security, and was taken to the Beqaa Valley, where he was kept in hiding. When Dirani left Amal and defected to Hezbollah, he transferred Arad to Hezbollah custody. In early 1988, Arad was hidden in the village of Al-Nabi Shayth, where he was guarded by the Shukur clan. On May 5, 1988, his captors fled the area following Israeli bombing attacks. Arad was left behind, hidden in the bushes, and when the Shukur clan returned the next morning, they found that their prisoner had disappeared. Dirani then contacted a leader of the Iranian Revolutionary Guard Corps. Both Dirani and Hezbollah later suspected that Arad had been picked up by Revolutionary Guard personnel and taken to Iran. The commission claimed that he was taken to Tehran in 1990, where he was held in strict secrecy and in complete isolation. Arad was transferred back to Lebanon following the capture of Mustafa Dirani in a 1994 Israeli commando raid, after the Iranians feared that Dirani would implicate them. Arad was held at a Revolutionary Guard facility in Lebanon. The report stated that Arad died after he became gravely ill and was refused medical treatment, and that he was buried by militiamen in the Beqaa Valley. Furthermore, both Iran and Hezbollah did not know the precise location where he was buried, and were unable to locate his gravesite. While the majority of the committee members concluded that Arad had died in early 1995, others said that he probably died in late 1996 or early 1997. The report's analysis also revealed that Hezbollah assumed that Arad had died around 1995.
Prime Ministers Ariel Sharon, Ehud Olmert, Benjamin Netanyahu refused to publish the results, and military censors only released the findings after Israeli journalist Ronen Bergman threatened to file a complaint with the Supreme Court. After the report became public, Prime Minister Netanyahu stated that Israel would continue to work under the assumption that Arad was alive, unless there was "conclusive evidence" that he was dead.[3][4][5]
In the early 1990s, Israel offered Iran a $10 billion aid package and to help Iran negotiate a compromise with the United States over $5 billion in Iranian assets frozen after the 1979 Iranian revolution in exchange for information on Arad. The report also revealed that when Iran was negotiating long-term loans with Western European countries to prevent economic collapse, Israeli intelligence closely followed the negotiations and discovered a strategy of deceit used by Iranian negotiators to get better rates and longer terms out of European lenders by telling them that other lenders had offered better rates and longer terms. Israel threatened to expose this information if Arad was not released, and when Iran refused, Israel carried out its threat, which resulted in negotiations being halted. Israel threatened to expose more embarrassing information unless Arad was released. These details were revealed in 2005 in Yediot Ahronot.[6]
In 1998 Ahmad Rezaee, the son of the former Iranian Revolutionary Guards commander Mohsen Rezaee who had defected to the United States, claimed to have some information on the location of Arad and was willing to use his contacts in Iranian intelligence to find out his specific fate. However, his monetary demands were considered excessive and Israel rejected his offer.[7]
In 2006, Hezbollah head Hassan Nasrallah publicly stated that Hezbollah believed Arad to be dead and his remains lost. This marked the first time they publicly acknowledged their lack of knowledge about Arad's whereabouts.
On 28 August 2006, the Lebanese Broadcasting Corporation broadcast new footage of Arad. It is unknown when the footage was recorded.[8]
In October 2007, Israel received a two-decade old letter written by Arad to his family.
On 29 June 2008, United Nations negotiator Gerhard Konrad informed the Israeli government that according to Hezbollah, Arad had been killed during an escape attempt in 1988.[9]
In a news conference on 2 July 2008, held by Hassan Nasrallah, he stated that his group conducted a detailed investigation into the fate of the missing Israeli navigator. The investigation spanned three years, and included in-depth interviews with prominent figures in Lebanon. Nasrallah declined to indicate the findings of the investigation, but stated that a written report was handed to the United Nations representative mediating between the Lebanese group and the Israelis.
During the Gilad Shalit prisoner exchange in 2011, the son of Arad's pilot, Yishai Aviram, was the helicopter pilot who flew Gilad Shalit home after he personally appealed to Air Force commander Ido Nehoshtan.[10]
In February 2016, a Lebanese man, Moufid Kuntar, claimed in court that Arad died while being harshly interrogated in Lebanon in 1988 and was buried in a forest near Mount Lebanon. Kuntar was a commander of the Syrian Social Nationalist Party and claimed that the group captured Arad after he ejected. Kuntar was charged with spying for Israel's intelligence services, but claimed that he provided Israel with false information of Arad's fate until his court appearance.[11]
In October 2016, news reports revealed that a joint investigation carried out by Mossad and IDF Military Intelligence, based on new information received over the previous two years, concluded that Arad had died in 1988.[12]
See also
References
- "Israel believes missing airman Ron Arad died in 1988 — report". Times of Israel. 10 October 2016.
External links
- ICMIS bio on Ron Arad at the Wayback Machine (archived February 14, 2008)
- Story of Ron Arad at the Wayback Machine (archived April 12, 2005)
- Archive of news articles
- Ron Arad – Reward: A site that offers a $10,000,000 reward for any proven information leading to Ron Arad.
- Ron Arad News, Israeli newspaper with online reports about Ron Arad.
- Ron Arad on Lebanese TV? – Ynet article & video clip aired on the Lebanese Broadcasting Corporation
- Israel obtains two-decade-old letter from missing navigator
Categories:
- 1958 births
- Missing people
- Israeli Air Force personnel
- Israeli Jews
- Israeli military casualties
- Israeli torture victims
- Israeli–Lebanese conflict
- Missing in action
- Shot-down aviators
- Israeli prisoners of war
- People from Hod HaSharon
- Israeli people of Romanian-Jewish descent
- 1980s missing person cases
Israelissa on kiinnitetty huomio Libaanonista kaivettuijen terroritunneleiden mahdollisuuteen
Tänään on alkanut Pohjoisen kilpioperaatio Northern Shield, josta varmaan tulee tietoa mediaan vähitellen. Operaation syy on että jotkut tunnelit ovat menneet yli valtiorajan vuoren sisällä.
Aiemminhan jo Saddamin tuhovallan aikoihin tiedettiin Libanonissa olevilla terrorijärjestöillä olevan hyvin syvälle maahan kaivettuja tiloja. Sinnehän kidnapattiin israelilaisia sotilaitakin.
mahdollisesti Hizbollahin tunneleilla on ollut NYT tarkoituksena olla ansoja, johon voi napata Israelin kansalaisia. Joten ne voivat olla kuin sink holes- pinnalta.
Suurin piirtein on saatu kirjallisuuteen tietoa natsien sanoinkuvaamattomista julmuuksista viimeksi käydyn maailmansodan päivinä ja inhimillisen kärsimyksen aihauttamisen innovatiivisesta diversiteetistä. Täytyy muistaa että Hizbollah on jo aikaa sitten kerskunut tekevänsä suurempia asioita kuin Hitler ja että Hitlerin aika on vain kalpeneva sen tulevien tekojen rinnalla.
Siis julmuuden eksponentiaalisella määrälle ei ole sanoja, joilla sitä kuvata voi.
Toivottavasti normaalit ihmiet, joita ehkä maailmasas saattaa olla kuitenkin enemmistö, voisivat huomata että on muodostumassa natsiaikaa pahempi epäinhimillisyyden aika islamin kamouflagen alla ja sillä tosiaan ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Se on Jumalan, kristinuskolle uskollisten valtioiden , Israelin ja seurakunnan ulkopuolella olevaa pimeyttä, ja kuten tiedetään universumista, fysikaalisestakin universumista ihmiset näkevät vain minimaalisen alueen, niin noista ihmisjulmuuden hengen pimeyksestä ei tavallisella ihmiskunnalla ole tarpeeksi käsityskykyä,
ja niin amorfinen kaotisoiva tuhovoima pääsee leviämään huomaamatta ehkä niin pitkälle näennäisen valon varjossa, että maailmamme on oleva yhtäkkiä perikadon partaalla, tavallinen ihmiskunta kärsii.
Ne jotka ovat antautuneet tuolle julmuudelle tuhoamaan muita ihmisiä, eivät ole kiinnostuneet ilmasto-ongelmsita tai luonnon hyvinvoinnista tai maanpiirin viljelystä ja vesien hyväkuntoisuudesta. He johtavat maailmanvaluutankin kohti maan ja muun ihmiskunnan ( paitsi itsensä) tuhoamista.
Aiemminhan jo Saddamin tuhovallan aikoihin tiedettiin Libanonissa olevilla terrorijärjestöillä olevan hyvin syvälle maahan kaivettuja tiloja. Sinnehän kidnapattiin israelilaisia sotilaitakin.
mahdollisesti Hizbollahin tunneleilla on ollut NYT tarkoituksena olla ansoja, johon voi napata Israelin kansalaisia. Joten ne voivat olla kuin sink holes- pinnalta.
Suurin piirtein on saatu kirjallisuuteen tietoa natsien sanoinkuvaamattomista julmuuksista viimeksi käydyn maailmansodan päivinä ja inhimillisen kärsimyksen aihauttamisen innovatiivisesta diversiteetistä. Täytyy muistaa että Hizbollah on jo aikaa sitten kerskunut tekevänsä suurempia asioita kuin Hitler ja että Hitlerin aika on vain kalpeneva sen tulevien tekojen rinnalla.
Siis julmuuden eksponentiaalisella määrälle ei ole sanoja, joilla sitä kuvata voi.
Toivottavasti normaalit ihmiet, joita ehkä maailmasas saattaa olla kuitenkin enemmistö, voisivat huomata että on muodostumassa natsiaikaa pahempi epäinhimillisyyden aika islamin kamouflagen alla ja sillä tosiaan ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Se on Jumalan, kristinuskolle uskollisten valtioiden , Israelin ja seurakunnan ulkopuolella olevaa pimeyttä, ja kuten tiedetään universumista, fysikaalisestakin universumista ihmiset näkevät vain minimaalisen alueen, niin noista ihmisjulmuuden hengen pimeyksestä ei tavallisella ihmiskunnalla ole tarpeeksi käsityskykyä,
ja niin amorfinen kaotisoiva tuhovoima pääsee leviämään huomaamatta ehkä niin pitkälle näennäisen valon varjossa, että maailmamme on oleva yhtäkkiä perikadon partaalla, tavallinen ihmiskunta kärsii.
Ne jotka ovat antautuneet tuolle julmuudelle tuhoamaan muita ihmisiä, eivät ole kiinnostuneet ilmasto-ongelmsita tai luonnon hyvinvoinnista tai maanpiirin viljelystä ja vesien hyväkuntoisuudesta. He johtavat maailmanvaluutankin kohti maan ja muun ihmiskunnan ( paitsi itsensä) tuhoamista.
måndag 3 december 2018
Nyt Syyrian jatkosodan liekin kohentajat alkavat selvästi näkyä. Syyria ei pääse palaamaan rauhaan.
This week, Israel learned that Iran's military was flying direct flights
over Iraq and Syria to Beirut, and directly supplying Hezbollah in its
home country. Cutting this new supply route would require air strikes on
Lebanon, which Israel will be reluctant to consider.
Israeluutisia tänään 2.12. 2018
Tapahtumia 1975 jälkeen
Eilen 1.12. 2018 kun otin esille adventtikynttilöitä ja joulutavaroita, tuli esiin vanha Hashiva- lehti ja selasin hieman sen artikkeleita. En ollut aiemmin katsonut sitä mitenkään tarkasti läpi. Yhtäkkiä huomasin erikoisen uutisen joukossa: Hizbollahin joukosta mies oli päätynyt Israelille uskolliseksi. Mikä voi saada sellaisen muutoksen aikaan? Oliko tämä jokin ihmekohtaaminen Jeesuksen kanssa kuin Paavalilla Damaskon tiellä vai mikä.? Artikkeli on aika pitkä ja ruotsiksi, mutta alan suomentaa, kun arvattavasti tämä lehti ei ilmesty suomenkielellä.
Suomennosta:
"14.5. 2016
Rabbi Avraham Sinai, ennen Ibrahim Yassin, toimi israelilaisten informaattorina terroriorganisaation sydämessä. Mitä siitä seurasi? (Hyytävä kertomus, muta onnellinen loppu).
Vuonna 2016, 12.5. seisoi 120 nuorta isralilaissotilasta presidentinlinnan edustalla Jerusalemissa ottamassa vastaan ansiomitalin- jokaisen yhteydessä mainittiin heidän urotöistään ja henkilöhistoriastaan. Joukossa oli myös Amos Sinai, Golani-prikaatin jäsen saamassa kunniamerkkinsä. Amos ei ole syntyään israelilainen, eikä edes juutalainen, vaan shiamuslimi Libanonista Israelin radion uutisten mukaan 13.5. 2016
Hänen isänsä rabbi Abraham Sinai oli entiseltä nimeltään Ibrahim Yassin ja Israelin vakooja infiltroituneena terroristijärjestöön. Amos mainitsi , että kaikki kunnia, mitä nyt hänelle suotiin, kuului itse asiassa hänen isälleen Abrahamille, joka meni helvetin tulen läpi suojataksensa jäljelle jääneet lapsensa Hizbollahin sanomattomalta julmuudelta ja johti heidät Israeliin, jossa heille tuli mahdollisuus normaaliin lapsuuteen ja perhe-elämään vapaudessa ilman vainoja.
Kertomus Siinai Vanhemman pettymyksestä omaan Libanoniinsa alkoi Libanonin vapaussodan aikana . Se sota puhkesi 1975 ja käsitti monta taistelevaa osapuolta, mm. Syyrian ja Israelin. Siinai kauhistui siitä, miten syyrialainen armeija ja aseistetut palestiinalaiset ryhmät käyttäytyivät konfliktin aikana. Hän kertoi, kuinka hänen tyttärensä pahoinpideltiin palestiinalaistaistelijoitten ryhmän käsissä. Tyttö sidottiin kiinni kahden auton väliin ja sitten autoja alettiin ajaa vastakkaisiin suuntiin. Isä Sinai näki kaiken omin silmin ja kuuli tyttärensä huudot autojen repiessä tytön kehoa.
Kun Israelin armeija marssi 1982 Libanoniin hän sai heti positiivisen vaikutelman armeijasta. Moni toivotti israelilaiset tervetulleiksi, mutta varsinkin Sinaille asia merkitsi koko tulevaisuutta. "-Vaimoni oli synnyttämäisillään, mutta ei ollut ketään, joka olisi voinut olla avuksi. Koko kylässä ei ollut autoa, ei lääkärinvastaanottoa, ei kätilöä. Silloin meni israelilaispartio rutiinikierrollaan juuri ohi. Sinai pyysi apua ja israelilainen päällikkö järjesti avun. Tavallisesti nämä eivät menneet sisälle kylään, mutta nyt tällä kertaa israelilaiset tekivät poikkeuksen vaarantaen oman henkensä ja ystäviensä kanssa tilasivat helikopterin kylään ja saivat asetettua vaimoni sen kyytiin ja kuljetettua hänet Rambanin sairaalaan Haifaan".
Tämä tapaus vaikutti, että Siinai ystävystyi israelilaisten kanssa ja ajoittain avusti antamalla informaatiota. mutta sen sai vastamuodostunut Hizbollah tietoonsa. Järjestö kidnappasi hänet vieden maanalaiseen bunkkeriin ja usean kuukauden ajan kidutti häntä. Kiduttajien johtajana oli nuori Imad Mughniyeh, josta myöhemmin tuli ryhmän kansainvälisen toiminnan johtaja ja surullisenkuuluisa aivo järjestön terrorismissa. Hän sai surmansa pommista Damaskossa 2008.
" Vain hänen askeltensa äänen kuuleminen sai minut tärisemään kauttaaltaan- jo ennen kuin hän oli lausunut sanaakaan "-kertoi Siinai Israelin radiolle. " Hän roikutti minua käsistä, sitten ampui köyden poikki ja antoi minun pudota polttavan kuumaan veteen. Ei kulunut yhtä ainoata päivää, etten olisi maannut lopulta tajuttomana hänen jalkojensa juuressa. "- Kun kiduttaja ei kuitenkaan päässyt edistymään tietojen saamisessa, hän asetti lopuksi Siinain pikkupojan Sinain silmien eteen. Kun Sinai pysyi vakaana syyttömyydessään, kiduttaja antoi pikkupojan palaa kuoliaaksi isänsä silmien alla. Loppujen lopuksi Hizbollah päästi hänet vapaaksi ja alkoi jopa vakuuttua hänen syyttömyydestään ja silloin hän päätti kostaa. Hän liittyi Hizbollahiin ja eteni arvoasteissa ja informoi samanaikaisesti Israelia Hizbollahjärjestön sisältä. Hän kulki jalan aivan rajalle asti tavatakseen Israelin armeijan poikia. Näin tapahtui kymmenen vuoden ajan ja hän pystyi antamaan paljon ratkaisevaa tietoa. Hänen kontaktinsa oli eräs nuori Jooab Mordekai, nykyinen kenraalimajuri ja hallituksen territoriaalinen koordinaattori. Mordekai mainitsi, että Sinain antama tieto pelasti kymmenien sotilaiden hengen.
Vuonna 1997 Israel tunsi tilanteen tulevan aivan liian vaaralliseksi Sinaille, joten hänet salakuljetettiin vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa Israeliin. Sen jälkeen Sinai on asunut Galilean järven lähistöllä ja kouluttautunut rabbiiniksi. Hän painotti, että ei kaipaa takaisin Libanoniin. " Kun katson sinne päin, sanon itselleni, että en halua nähdä sitä. Täällä on taivas , siellä on helvetti. Nyt olen taivaassa, niin miksi minun menisin takaisin helvettiin."
Aamos on neljäs Siinain poika joka on värväytynyt Israelin armeijaan. Sotaväen jälkeen hän aikoo jäädä palvelemaan turvallisuussektorilla, ehkä Shin Beth - järjestössä, ehkä vanginvartijana, hän kertoi Ynet - uutisissa. Toisissa olosuhteissa Aamos olisi varmaan ollut Hizbollahissa ansioitunut, mutta Libanon kadotti hänessä poikansa.
Isä ja poika tapasivat Siinain entisen kontaktin Tel-Avivissa ja silloin muisteltiin menneitä hetkiä, kun tavattiin yön pimeässä syvällä Libanonissa granaattinheitintulen ympäröiminä. Aamos oli odottavaa intoa täynnä ennen presidentin eteen menoa siinä kunnianmerkkiseremoniassa. Hän sanoi: "Minä tiedän miten suuresta merkityksestä tämä on minun isälleni." Rabbi Siinai vahvisti poikansa sanat:" Kolmekymmentä vuotta sitten minä seisoin Hizbollahin vankiluolassa veren peittämänä pää kumarassa, vaatteet risoiksi revittyinä"- kertoi Siinai Ynetille. - "Ensi viikolla (12.5. 2016) seison valkoisessa paidassa , pää pystyssä Israelin Presidentin edessä, kun hän antaa minun pojalleni ansiomitalin". "ja silloin tulen muistamaan tuskalla ja kyynelillä Aamoksen isoveljeä, joka ei koskaan saanut mahdollisuutta tulla Israeliin".
LÄHDE: HASHIVA- Återkomsten. En publikation från Lema´an Zion-spridd i 100 Länder. Dr. Herbert Hillel. Årsgång XXXIX, Nummer 3, 2016-5776.USA.P.O.Box 338. Victorville. , CA92393- 338.
Israeluutisia tänään 2.12. 2018
Tapahtumia 1975 jälkeen
Eilen 1.12. 2018 kun otin esille adventtikynttilöitä ja joulutavaroita, tuli esiin vanha Hashiva- lehti ja selasin hieman sen artikkeleita. En ollut aiemmin katsonut sitä mitenkään tarkasti läpi. Yhtäkkiä huomasin erikoisen uutisen joukossa: Hizbollahin joukosta mies oli päätynyt Israelille uskolliseksi. Mikä voi saada sellaisen muutoksen aikaan? Oliko tämä jokin ihmekohtaaminen Jeesuksen kanssa kuin Paavalilla Damaskon tiellä vai mikä.? Artikkeli on aika pitkä ja ruotsiksi, mutta alan suomentaa, kun arvattavasti tämä lehti ei ilmesty suomenkielellä.
Suomennosta:
"14.5. 2016
Rabbi Avraham Sinai, ennen Ibrahim Yassin, toimi israelilaisten informaattorina terroriorganisaation sydämessä. Mitä siitä seurasi? (Hyytävä kertomus, muta onnellinen loppu).
Vuonna 2016, 12.5. seisoi 120 nuorta isralilaissotilasta presidentinlinnan edustalla Jerusalemissa ottamassa vastaan ansiomitalin- jokaisen yhteydessä mainittiin heidän urotöistään ja henkilöhistoriastaan. Joukossa oli myös Amos Sinai, Golani-prikaatin jäsen saamassa kunniamerkkinsä. Amos ei ole syntyään israelilainen, eikä edes juutalainen, vaan shiamuslimi Libanonista Israelin radion uutisten mukaan 13.5. 2016
Hänen isänsä rabbi Abraham Sinai oli entiseltä nimeltään Ibrahim Yassin ja Israelin vakooja infiltroituneena terroristijärjestöön. Amos mainitsi , että kaikki kunnia, mitä nyt hänelle suotiin, kuului itse asiassa hänen isälleen Abrahamille, joka meni helvetin tulen läpi suojataksensa jäljelle jääneet lapsensa Hizbollahin sanomattomalta julmuudelta ja johti heidät Israeliin, jossa heille tuli mahdollisuus normaaliin lapsuuteen ja perhe-elämään vapaudessa ilman vainoja.
Kertomus Siinai Vanhemman pettymyksestä omaan Libanoniinsa alkoi Libanonin vapaussodan aikana . Se sota puhkesi 1975 ja käsitti monta taistelevaa osapuolta, mm. Syyrian ja Israelin. Siinai kauhistui siitä, miten syyrialainen armeija ja aseistetut palestiinalaiset ryhmät käyttäytyivät konfliktin aikana. Hän kertoi, kuinka hänen tyttärensä pahoinpideltiin palestiinalaistaistelijoitten ryhmän käsissä. Tyttö sidottiin kiinni kahden auton väliin ja sitten autoja alettiin ajaa vastakkaisiin suuntiin. Isä Sinai näki kaiken omin silmin ja kuuli tyttärensä huudot autojen repiessä tytön kehoa.
Kun Israelin armeija marssi 1982 Libanoniin hän sai heti positiivisen vaikutelman armeijasta. Moni toivotti israelilaiset tervetulleiksi, mutta varsinkin Sinaille asia merkitsi koko tulevaisuutta. "-Vaimoni oli synnyttämäisillään, mutta ei ollut ketään, joka olisi voinut olla avuksi. Koko kylässä ei ollut autoa, ei lääkärinvastaanottoa, ei kätilöä. Silloin meni israelilaispartio rutiinikierrollaan juuri ohi. Sinai pyysi apua ja israelilainen päällikkö järjesti avun. Tavallisesti nämä eivät menneet sisälle kylään, mutta nyt tällä kertaa israelilaiset tekivät poikkeuksen vaarantaen oman henkensä ja ystäviensä kanssa tilasivat helikopterin kylään ja saivat asetettua vaimoni sen kyytiin ja kuljetettua hänet Rambanin sairaalaan Haifaan".
Tämä tapaus vaikutti, että Siinai ystävystyi israelilaisten kanssa ja ajoittain avusti antamalla informaatiota. mutta sen sai vastamuodostunut Hizbollah tietoonsa. Järjestö kidnappasi hänet vieden maanalaiseen bunkkeriin ja usean kuukauden ajan kidutti häntä. Kiduttajien johtajana oli nuori Imad Mughniyeh, josta myöhemmin tuli ryhmän kansainvälisen toiminnan johtaja ja surullisenkuuluisa aivo järjestön terrorismissa. Hän sai surmansa pommista Damaskossa 2008.
" Vain hänen askeltensa äänen kuuleminen sai minut tärisemään kauttaaltaan- jo ennen kuin hän oli lausunut sanaakaan "-kertoi Siinai Israelin radiolle. " Hän roikutti minua käsistä, sitten ampui köyden poikki ja antoi minun pudota polttavan kuumaan veteen. Ei kulunut yhtä ainoata päivää, etten olisi maannut lopulta tajuttomana hänen jalkojensa juuressa. "- Kun kiduttaja ei kuitenkaan päässyt edistymään tietojen saamisessa, hän asetti lopuksi Siinain pikkupojan Sinain silmien eteen. Kun Sinai pysyi vakaana syyttömyydessään, kiduttaja antoi pikkupojan palaa kuoliaaksi isänsä silmien alla. Loppujen lopuksi Hizbollah päästi hänet vapaaksi ja alkoi jopa vakuuttua hänen syyttömyydestään ja silloin hän päätti kostaa. Hän liittyi Hizbollahiin ja eteni arvoasteissa ja informoi samanaikaisesti Israelia Hizbollahjärjestön sisältä. Hän kulki jalan aivan rajalle asti tavatakseen Israelin armeijan poikia. Näin tapahtui kymmenen vuoden ajan ja hän pystyi antamaan paljon ratkaisevaa tietoa. Hänen kontaktinsa oli eräs nuori Jooab Mordekai, nykyinen kenraalimajuri ja hallituksen territoriaalinen koordinaattori. Mordekai mainitsi, että Sinain antama tieto pelasti kymmenien sotilaiden hengen.
Vuonna 1997 Israel tunsi tilanteen tulevan aivan liian vaaralliseksi Sinaille, joten hänet salakuljetettiin vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa Israeliin. Sen jälkeen Sinai on asunut Galilean järven lähistöllä ja kouluttautunut rabbiiniksi. Hän painotti, että ei kaipaa takaisin Libanoniin. " Kun katson sinne päin, sanon itselleni, että en halua nähdä sitä. Täällä on taivas , siellä on helvetti. Nyt olen taivaassa, niin miksi minun menisin takaisin helvettiin."
Aamos on neljäs Siinain poika joka on värväytynyt Israelin armeijaan. Sotaväen jälkeen hän aikoo jäädä palvelemaan turvallisuussektorilla, ehkä Shin Beth - järjestössä, ehkä vanginvartijana, hän kertoi Ynet - uutisissa. Toisissa olosuhteissa Aamos olisi varmaan ollut Hizbollahissa ansioitunut, mutta Libanon kadotti hänessä poikansa.
Isä ja poika tapasivat Siinain entisen kontaktin Tel-Avivissa ja silloin muisteltiin menneitä hetkiä, kun tavattiin yön pimeässä syvällä Libanonissa granaattinheitintulen ympäröiminä. Aamos oli odottavaa intoa täynnä ennen presidentin eteen menoa siinä kunnianmerkkiseremoniassa. Hän sanoi: "Minä tiedän miten suuresta merkityksestä tämä on minun isälleni." Rabbi Siinai vahvisti poikansa sanat:" Kolmekymmentä vuotta sitten minä seisoin Hizbollahin vankiluolassa veren peittämänä pää kumarassa, vaatteet risoiksi revittyinä"- kertoi Siinai Ynetille. - "Ensi viikolla (12.5. 2016) seison valkoisessa paidassa , pää pystyssä Israelin Presidentin edessä, kun hän antaa minun pojalleni ansiomitalin". "ja silloin tulen muistamaan tuskalla ja kyynelillä Aamoksen isoveljeä, joka ei koskaan saanut mahdollisuutta tulla Israeliin".
LÄHDE: HASHIVA- Återkomsten. En publikation från Lema´an Zion-spridd i 100 Länder. Dr. Herbert Hillel. Årsgång XXXIX, Nummer 3, 2016-5776.USA.P.O.Box 338. Victorville. , CA92393- 338.
söndag 2 december 2018
Hanukkajuhlan ensimmäisen kynttilän päivä alkaa tänään illalla
First night of Hanukkah: One candle or eight?
Why do we light one candle on the first night of Hanukkah and not eight? There is a worldview here.
Daniel Pinner, 02/12/18 07:18 | updated: 07:10
Share
Daniel Pinner
Daniel Pinner is a veteran immigrant from England, a teacher and an electrician by profession; a Torah scholar who has been active in causes promoting Eretz Israel and Torat Israel.The Talmud (Shabbat 21b) records the different opinions of Beit Shammai (the Academy of Shammai) and Beit Hillel (the Academy of Hillel): “Beit Shammai says that on the first day we light eight [candles], and from then on decrease by one each day; Beit Hillel says that on the first day we light one [candle], and from then on increase by one each day”.
The difference is not merely technical. Rather, it is indicative of two different world-views. Shammai typically emphasises the future potential, and Hillel typically emphasises the presently-existing actual.
Hence on Hanukkah, according to the Academy of Shammai the number of candles we light on each night indicates the number of days still to come (the potential, the future yet to come); according to the Academy of Hillel, the number of candles indicates which night of Hanukkah this is (the actual, what exists in the present).
This follows the explanation of the Amora (Talmudic sage of the post-Mishnaic period) Rabbi Yossi bar Avin [1], cited in the Talmud, (ibid).
Another Amora, Rabbi Yossi bar Zavida [2], offered an alternative explanation for Hillel and Shammai’s difference of opinion:
According to him, Shammai saw the Hanukkah candles as paralleling the bulls which were sacrificed on Sukkot, which diminished from thirteen bulls on the first day of Sukkot, to twelve on the second day, and so on down to seven bulls on the seventh and final day of Sukkot (Numbers 29:12-34).
Hillel, by contrast, applied the principle that “we increase sanctity, and we do not decrease it”.
The principle that “we increase sanctity, and we do not decrease it” occurs throughout the Talmud to adjudicate such diverse halakhot as determining the place where the show-bread was offered (Shekalim 6:4 and Menachot 11:7), the tasks that certain rabbis could perform (Berachot 28a and Yoma 20b), how many verses each man called up to the Torah on a weekday should read (Megillah 21b), under what circumstances a Kohen who has been disqualified can be restored to his office (Horayot 12b), recycling the parchment of Tefillin to make a Mezuzah or vice versa (Soferim 14:20), and dozens of other instances.
Shammai, by contrast, saw a parallel between Sukkot and Hanukkah
Rabbi Yossi bar Zavida’s explanation of Shammai’s ruling compels the question: What is the connexion between Sukkot and Hanukkah?
The seventy bulls sacrificed during Sukkot (13 on the first day, 12 on the second, and so on down to 7 on the final day) correspond to the seventy nations of the world. (This idea occurs in countless Midrashim; see for example Bamidbar Rabbah 21:24, Eichah Rabbah 1:23, Shir ha-Shirim Rabbah 1 [15]:2, Midrash Shocher Tov to Psalms 109, and Yalkut Shimoni, Psalms 868.)
We would sacrifice 70 bulls during Sukkot to atone for the sins of all 70 nations, hence Rabbi Yehoshua ben Levi’s aphorism that “had the nations of the world known how beneficial the Holy Temple was for them, they would have built fortresses around it to defend it, for it was even more beneficial for them than it was for Israel” (Bamidbar Rabbah 1:3 and Tanhuma, Bamidbar 3).
And Hanukkah is the Festival that celebrates our victory over the Seleucid Empire which defiled our Holy Temple, which for decades used its seemingly invincible military might to prevent us from bringing any sacrifices. As a result of the Hanukkah victory, the sacrifices in the Holy Temple were restored, and those 70 bulls, atoning for the 70 nations, could once again be sacrificed.
As Sukkot teaches our potential to elevate the entire world – not only Israel – in sanctity, so Hanukkah is the Festival that celebrates the restoration of that potential. So Shammai, who focuses on the potential, derives the laws of Hanukkah from the laws of Sukkot.
Hillel, by contrast, focuses on the actual. The Holy Temple is the very epitome of sanctity, the actualisation of sanctity in this physical, temporal world. So Hillel derives the laws of Hanukkah from the principle that “we increase sanctity, and we do not decrease it” – hence according to him we increase from one candle on the first night to two candles on the second night, and so forth.
In this, as in almost all disputes between Hillel and Shammai, we follow Hillel’s opinion.
The Talmud (Eiruvin 13b) records that “for three years the Academy of Shammai and the Academy of Hillel disputed, each one claiming that ‘the halakhah follows us!’. A Heavenly Voice came forth, proclaiming: Both are the words of the Living God – and the halakhah follows the Academy of Hillel”.
The Yerushalmi cites the same episode in several places (Berachot 1:4, Yevamot 1:6, Sotah 3:4, Kiddushin 1:1), but provides an additional detail: “Where did this Heavenly Voice come forth? – …In Yavneh”.
“In Yavneh” – meaning after the destruction of the Holy Temple, after the Sanhedrin relocated from the Chamber of Hewn Stone at the entrance of the Holy Temple to Yavneh.
So we follow the opinion of the Academy of Hillel in the present era, the time in which the Holy Temple is yet to be restored.
And when will Beit Shammai’s opinion constitute practical halakhah? – The Zohar (Ra’ayah Meheimnah Volume 3, Parashat Pinchas 245) explains that Hillel’s opinion is appropriate for this world, while Shammai’s opinion is reserved for the days of mashiach.
So in the days of mashiach, the time when today’s potential will become the actual, we will light eight candles on the first night of Hanukkah, seven on the second, and steadily diminish until we will light one candle on the eighth and final night.
We have always lit the Menorah according to Hillel’s ruling, lighting one candle on the first night, two on the second night, and so on. But in the future time to come, in the days of mashiach, when the third and final and eternal Holy Temple will stand, we will celebrate Hanukkah according to the ruling of the Academy of Shammai. Then we will light eight candles on the first night, seven on the second night, and so on.
And so on Sunday afternoon, as I prepare my Hanukkah Menorah for the first night of Hanukkah while the sun is still shining, I will fill eight vials of olive oil ready for lighting. Because I don’t know what might happen between preparing the Menorah and sunset, and I want to be ready for anything that may happen. And maybe, just maybe, before sunset…
Endnotes
[1] Rabbi Yossi bar Avin was a fifth-generation Amora – one of the last of all the Israeli Amora’im (the Amora’im would continue in Babylon for another century). Born in Israel, he went down to Babylon (Yevamot 75b), and later returned to Israel (Yerushalmi Pesachim 10:2). He lived in the mid-4th century, almost four centuries after Hillel and Shammai. His chain of learning descends from Hillel: Rabbi Yossi bar Avin was a disciple of Rabbi Avahu, who was a disciple of Rabbi Yochanan bar Nafcha, who was a disciple of Rabbi Yannai, who was a disciple of Rabbi Chanina bar Chama, who was a disciple of Rabbi Yehudah the Nasi [Head of the Sanhedrin], who was son and disciple of Rabban Shimon ben Gamliel, who was son and disciple of Rabban Gamliel, who was son and disciple of Rabban Shimon (the second), who was son and disciple of Rabban Gamliel the Elder, who was son and disciple of Rabban Shimon (the first), who was son and disciple of Hillel.
[2] Rabbi Yossi bar Zavida (in some texts called Rabbi Yossi bar Zavda, probably erroneously) was a contemporary, colleague, and friend of Rabbi Yossi bar Avin (Berachot 22a), and also studied under Rabbi Avahu, so he came from the identical chain of learning and tradition. JPost 2.11. 2018
onsdag 28 november 2018
Tärkeä juomavesi
JPOST 28.11. 2018
Two new desalinization plants will be built in Israel by 2023-2024, Water Authority head Giora Shaham said on Tuesday during a committee discussion on the water sector.
One will be built in Sorek and the other in the Western Galilee.
Two new desalinization plants will be built in Israel by 2023-2024, Water Authority head Giora Shaham said on Tuesday during a committee discussion on the water sector.
One will be built in Sorek and the other in the Western Galilee.
lördag 24 november 2018
Shalom aleichem malachei hasharet
12:56
https://news.walla.co.il/item/3202585
Tässä artikkelissa mm. palautetaan mieleen vuoden 1972 Jom kippur sota.
Katson miten se leimahti. Mistä päin? Wikipedian ruotsalainen teksti:
- Oktoberkriget, Jom kippurkriget, Ramadankriget (hebreiska: מלחמת יום הכיפורים; translitteration: Milẖemet Yom HaKipurim eller מלחמת יום כיפור, Milẖemet Yom Kipur; arabiska: حرب أكتوبر; translitteration: ħarb Aktoobar eller حرب تشرين, ħarb Tishrin) också känt som Arabisk-israeliska kriget 1973 och Fjärde arabisk-israeliska kriget, utkämpades mellan 6 och 25 oktober 1973 mellan Israel och en koalition av arabiska stater under ledning av Egypten och Syrien.
- Kriget började när koalitionen påbörjade ett gemensamt överraskningsanfall mot Israel under Jom kippur, den heligaste dagen i judendomen, som sammanföll med den muslimska fastemånaden Ramadan. Egyptiska och syriska styrkor korsade vapenstilleståndslinjer för att gå in i den israelkontrollerade Sinaihalvön och Golanhöjderna, som hade blivit erövrade och ockuperade sedan Sexdagarskriget 1967. Konflikten ledde till en nära konfrontation mellan de två kärnvapenbestyckade supermakterna USA och Sovjetunionen, som båda inledde massiva ansträngningar för att proviantera sina allierade under kriget.
- Vapenstillestånd uppnåddes sedan den egyptiska tredje armén omringats och Egypten vädjat till USA. Militärt slutade kriget i ett dödläge även om israelerna vid tidpunkten för vapenstilleståndet hade tagit initiativet gentemot den egyptiska armén som ännu inte var besegrad.
Sapatti päivä klo 1150 Ruotsin aikaa
Jpost mainitsee ´Azan perjantaisodan konfrontaatioista:
14 Palestinians were injured by IDF snipers during the Friday March of Return protests along the Gaza border security fence.
The protests, called by the Palestinians MArch of Return, attracted 8,500 participants who protested in five different locations, the Palestinian Ministry of Health reported.
Hamas activists were on location and prevented protesters from coming too near to the fence.
WALLA https://news.walla.co.il/item/3202349
Sapatti yö
Walla: sataa, tuulee ja salamoi
https://news.walla.co.il/item/3202436
gazan rajalla 1000 palestiinalaisen mielenosoitus ja konfrontaatio.
klo 0102
egyptin armeijaoli löytänyt hamasille tulossa olean rakenttitoimituksen isisjärjestön varastoista siinaissa ja takavarikoi ne.
Mikä on Kornet ohjus? missä niitä valmistetaan ? Google-kuvien mukaan ne ovat lavetilta laukaistavia panssariaseita, jotka on tarkoitettu panssarivaunuja vastaan. "tank-killers" ja ne yleensä pidetään siinä maassa, missä ne on tehty ja kuuluvat defensiiviseen varustukseen.
The Egyptian army recently announced that Kornet missiles were found in ISIS warehouses in the Sinai Peninsula. The Egyptian Army took over the equipment.
JPost 24.11. 2018
Palavaa fosforia käytetty Deir Ezzorissa. Surullinen uutinen.
International coalition targets with white phosphorus bombs Hajin city in Deir Ezzor
https://sana.sy/en/?p=151624Deir Ezzor, SANA – The US-led international coalition committed another massacre using internationally-banned weapons in Hajin city in Deir Ezzor province’s southeastern countryside.
Local sources told SANA’s correspondent that the coalition’s warplanes targeted with white phosphorus bombs residential areas in Hajin city, martyring and injuring a number of civilians.
During the past week, the coalition’s warplanes attacked with white phosphorus and cluster bombs towns and villages in Deir Ezzor countryside, claiming the lives of more than 100 civilians.
Hazem Sabbagh
21.11. 2018 Mikdad:
Syria condemns in the strongest terms any use of chemical weapons in any place, by anyone and under any circumstance
onsdag 21 november 2018
Gavrielin uutisista 11 vuotta sitten
Gavrielin uutisista
11 vuotta siten.
5.
NEGEVIN LABORATORIO
tarjoaa toivoa toisille maille taistelussa aavikoitumista vastaan,
lupaa Laura Rheinheimerin artikkeli (Jpost 27.04.07). Artikkelissa
kerrotaan, että Israelin maa-alueesta 95 % ja maailman vastaavasta
alueesta 40 % on vaarassa autioitua ihmisten paetessa alueilta sen
kuivumisesta ja sodista johtuen. Näillä alueilla asuu yli 2
miljardia asukasta. Negevin erämaa leviää Välimeren rannikon
suuntaan ja maailman lämpötilan noususta johtuen myös Israelin
pohjoisosa kuivuu vaarantaen joittenkin kasvi- ja eläinlajien
säilymisen hengissä.
BEIT DAGANISSA sijaitsevan Volcani-keskuksen johtaja Nir Atzmon luettelee muutamia suojelutoimenpiteitä: Vedensäännöstely, kuten yleistynyt tiputus-kastelu, maapohjan laadun parantaminen, synergisesti suunnitellut yhteisöt ja puistoalueet. Atzmon osallistui kaikkialta maailmasta saapuneitten tiedemiesten, metsänhoitajien ja hallitusten edustajien kanssa konferenssiin Jerusalemissa teemalla ”Metsiä aavikoitumisen estämiseksi”.
OSANOTTAJAT VIETIIN katsomaan JNF:n rahoittamaa yritystä Gilatissa Beersheban pohjoispuolella, jossa heille näytettiin eksoottisia puita, pensaita ja kasveja kaikkialta maailmasta istutettuina karuun maaperään. Aito Negevin kasvi vastustaa kuivuutta ja tarvitsee vähän maaperää. ”Täällä jokainen kasvi joutuu taistelemaan elämästään,” sanoo Negevin puiston johtaja Elisha Mizrahi. Jokaista puuta seurataan henkilökohtaisesti ja sille annetaan sen tarvitsema huolto. Puun ja pensaitten taimia suojellaan kahden vuoden ajan, mukaan lukien suoja niitä syöviä eläimiä vastaan.
SUURIN JNF:N RAHOITTAMA puusto sijaitsee itään Beershebasta, 30 neliökm:n Yatir Forest, joka istutettiin Hebronin vuoren etelärinteelle 1964. Tiedemiehet asensivat tarkkailupisteen metsän sisään. Analysoinnin perusteella havaittiin, että puut käyttävät yhtä paljon hiilidioksiidia kuin paljon kosteammilla alueilla Euroopassa kasvavat ja ne voivat myös imeä säteilyä.
KAIKKEIN TÄRKEIN on kuitenkin veden saanti. Israel käyttää enenevässä määrin puhdistettua viemärivettä varsinkin Negevissä. Se puhdistetaan Rishon Legionissa ja pumpataan pelloille Negeviin. Israelissa käytetään 250 miljoonaa kuutiometriä puhdistettua viemärivettä ja sen toivotaan kaksinkertaistuvan.
ISRAELISSA TUTKITAAN myös omien vesivarastojen käyttöä. Suolainen lähde löydettiin 1000 m maanpinnan alapuolella, ja se ulottuu Saudi Arabiaan saakka. Suolaista pohjavettä ja myös merivettä käytetään Negevissä pienessä määrin kalalammikoissa sekä melonien, oliivien ja kukkien kasvattamiseen. Vaikka sadevettä saadaan vain 200 mm vuodessa, maanviljelijät käyttävät vedenmäärän tarkkailemiseksi vesivarastoissa uudenaikaisia menetelmiä, joitten ansiosta vähäinen sadevesimäärä ei huuhtoudu mereen vaan se pumpataan automaattisesti pelloille.
söndag 18 november 2018
fredag 16 november 2018
Kinneret statuksesta
Löysin uutisia selatessa artikkelin Kinneretin tilanteesta
https://www.i24news.tv/en/news/israel/188705-181115-shrinking-sea-of-galilee-has-some-hoping-for-a-miracle
Artikkeli kuvasi niin hyvin tilannetta, että palautui mieleen ne havainnot jotka itse olen tehnyt Tiberiaassa käydessä.
Näin Kinneretin ensimmäisen kerran kesällä 1967, kun Kirjat Anavimin kibbutsista tehtiin kuorma-auton lavalla retki Jordanin laakson kautta Golanille ja sieltä pohjoista ylikulkutietä- Kuneitrakin katsottiin- alas Kapernaumin ja Korasinin kautta Kinneretin rantaan ja yövyttiin jossain Magdalan alapuolella olevassa hotellissa. Silloin illalla kävimme uimassa Kinneretissä. Järvi oli runsasvetinen, raikasta vettä ja se erikoinen makean veden tuoksu, mikä siellä Tiberiaan laaksossa vallitsee, oli vahvana tunnettavissa. Ilmassa oli myös miellyttävää kosteutta. Kesälämpö Jordanin laaksossa oli miellyttävää Pohjoismaitten viileyden vastapainoksi, vaikka oli kuivan kuumiakin paikkoja autiomaakohdissa.
1970 olin muutamia viikkoja Tiberiaassa, siellä Syvännöillä, ihan kuumina öinä vedin kenttäsängyn katolle taivaan alle siellä katolla olleeasta Porfeetan kamarista. Kävin rannassa uimassa. Tien päädyssä oli kohta, mistä väkeä meni rantaan uimaan. Raikasta ja kirkasta vettä. Äkkisyvää.
1972 olin Nasaretissa pääasiallisesti, mutta sieltä kävin joitain kertoja Tiberiaassa. Se oli alkuvuotta ja talven puolta, joten välillä oli sateita, ukkosia ja kylmää. Ei muistaakseni ollut Kinneretin suhteen mitään erityistä huolen aihetta. Yksi puolen päivän matka oli engl. sairaalaväen järjestämä järvenrannalle. Järvi oli normaalikorkeudellaan. Oli kylmää ja tuulista, joten uimisesta ei ollut kysymys. Oli kokous , englantilaisen kristillisen sairaalan väki oli vuokrannut oman bussin tätä matkaa varten Nasaretista. Vilustuin läpikotaisin , tärisin kuin talvipakkasessa ilman päällystakkia. Jopa sain korkean kuumepiikin yöllä, kun olin yötöissä; olin lähtenyt matkalle ohuessa satiinileningissä ja tuli tavattoman kylmä sade ja tuuli. Siihen vuoden aikaan aurinko helotti kuumana päiväsaikaan, mutta yöllä lämpötilat olivat hyvin matalat. Niihin aikoihin koin myös sen elämäni ukkosilman Nasaretissa. Koko taivas oli kuin sotatanner, horisontaalisia salamoita meni edes takaisin ja vuoret jylisivät ja tärisivät pauhusta. Nasaretin vanha kaupunki oli monen vuoren ympäröimässä laaksossa; tietysti nykyään on asuntoja vuoren rinteet täynnä lakea myöten.
Ehkä noin 1973 aikaan olin turistimatkalla veljeni ja yhden kollegani kanssa - silloinkin viikko Jerusalemissa ja viikko Tiberiaassa. Ystävättäreni Soile oli oikein Lapin tunturien kulkija ja partiossa aikanaan sekä harrasti judoa, hänellä oli judovaatteet jopa matkalla mukana, koska hän ajatteli löytää - kuten hän sanoi- Nasaretista jonkin judokerhon- siis sillä matkalla kiersimme koko Kinneretin länsirannan - tosin autolla- saimme sikäläisiltä järven eteläkulmilta autokyydin eteläkärjestä pohjoiskärkeen- ja sitten opastuksen siellä pohjoisrannalle erikoiseen ilmeiseti luonnosuojelulueeseen, jossa oli tavattoman rehevä rantakasvillisuus kurnuttavine sammakoineen ja veden yli kaartuvine rehevine puineen. En muista panneeni merkille mitään huolestuttavaa Kinneretistä. Minusta Kinneret oli silloin kuin ennenkin. Kävelimme Kinneretin rantaa pohjoisesta kulmasta Tiberiaan hotelliin yhtenä päivänä ja seurasimme sivujuoksutusuomaa, jossa johdettiin vulkaanista rikkipitoista vettä ohi järven altaan.Sellasita kitkerän rikkistä vettä tulee jostain sieltä Korasinin alamaista ja se pitää juoksuttaa ohi.
1978 Olin lyhyellä Turistimatkalla, poikalapseni olivat mukana; kahdet lastenvaunut. Näin järven, ilmasto oli hyvä, toinen pojista oli potenut pohjolassa yskää, joka lähti sitten siinä Tiberiaan erittäin hyvässä kostean lämpimässä ilmassa. En uinut sillä matkalla järvessä. Vain 2 viikon matka ja siitä vain viikko Tiberiaassa. Kinneretissä ei ollut mitään ongelmaa siihen aikaan muistaakseni. Ei mainittu sellaisesta.
Sitten kului aikaa, ennenkuin tuli mahdollisuus käydä Tiberiaassa. Sain syntymäpäivälahjaksi Israelin matkan, joka toteutui toukokuussa 2017. Olimme päätäneet käydä uimassa Kinneretissä ja niin sitten teimme yhden linja-automatkan keskipäivän helteessä- ilman lakkia muuten- kuten tyhmät turistit tekevät. Halusin kävellä sen rantamatkin , jonka silloinkin kun asuin Syvännöillä, eihän se ollut kuin 3,5 km.
Mutta tällä kertaa kuumuus oli suorastaan toisenlainen, ilma oli kuivempaa kuumuutta ja aurinko tosiaan poltti päälakeni.
Sitten kun tulin vanhaan uimapaikkaani, siinä oli mitä: Uimahallilaitos! Tuossa näkyy tie, mistä polku Syvännön entiselle asunnolle johti ja tässä kohtaa oli entinen uimapaikkani rannalla. Siis nyt siinä (kuvan ootopaiksta seläntakana) on uimala.
Koetimme etsiä jostain jonkin pätkän vapaata rantaa josta voi vain pulahtaa viileään veteen vaikka vaatteet päällä - jos alkaa olla jo niin trooppisen kuumat oltavat . Kylttejä oli monin paikoin hebreaksi, mutta ei muilla kielillä, että uiminen on kielletty. Jostain kohtaa kuitenkin kävimme uimassa. Järven pohjaa oli tullut esiin jo monelta vuodelta, koska vesijättömaa kasvoi jo männyn ja muiden puiden taimia Turismin merkkejä näkyi joka aarilla useita.
Mutta uitua tuli. Huomasin että vesi maistui suussa hieman suolaiselta. Se entinen kinnerettuoksu oli nyt heikentynyt, se makean veden ilmaston tuoksu. Tai hajuaistini on sitten huonontunut. Tuleeko toinen suolameri, tuli mieleen. Evaporaatio mahtaa olla aivan valtava. Pilven mudoostus taivaalle pään päälle oli kuin kerman vispilöintiä kokkareiksi- hetken ne olivat siinä palmun päällä auringon hehkussa ja sitten katosivat silmissä.
Kävelimme pikkuisen eteenkin päin.
Otin kuvan Tiberiaan suuntaan.
ja kuvan tiestä etelään päin.
Tuolla taustalla on yksi kukkula, jolle kiipesin puoleen väliin lukemaan Raamattua , kun löysin sopivan kielekkeen rinteestä (1970).
Toukokuista kukkaloistoa.
Tässä vaiheessa kuuuus alkoi jo niin kärventää että palasimme kohti kaupungia ja - otimme bussin takaisin.
Tuolta Ganei Hamatin edestä löytyi sitten bussipysäkki.
Ihan jokaista kukkaa ei kyllä siinä ehtinyt valokuvata.
Pilvet viekoittelivat pohjoisrannan suuntaan.
Ja ohdakkeetkin olivat ihanan värisiä!
Ser du mig o förgät mig ej!
Pilvet ovat Kapernaumissa päin!
Miten voi estää järven evaporaation. Pinta on valtavan laaja. Koko arabian niemimaan evaporaatio-ongelma alkaa jo tuntua Israeliinkin ja jäytää rajamaata. Olisipa Ruuben Gaad ja Manasse pysyneet paikoillaan ja pitäneet maan vihreänä. ja vartioinet vesilähteitä. Olen ihmetellyt, miten Israelissa on ollut niin vihreää, kun ympärillä autiomaan kasvu, sodan aiheutama raunioitaminen ja pohjaveden kato kiihtyvästi lisääntyy ja kansat alati sotivat. Jossain vaiheessa Israel joutuu näännyttävään tilanteeseen, jos ei kaikkiin arabimaihin tule ajattelutavan muutos ja vesiasiankin pohtiminen satavuotisella suunnitelmalla vähintään, ellei 120 vuoden suunnitelmalla - siis periaattein jotka kattavat sukupolven vaihtumisien psyykkiset ongelmat (seuraava sukupolvi haluaa tehdä kaiken päinvastoin kuin edellinen).
Onneksi eletään aikaa, että tekniikan avulla voidaan paljon järjestää tässä entisessä Eedenissä.
Mitään suoraa suolavettä ei tietysti kannata asettaa edes suolamereen, luulisin, Desalinoitu on ensisijaisesti ihmisille tärkeä. Sadevesiä voi toivoa ja lunta.
Täytyy toivoa että maapallon osaksi tulevat suuret vesimassat ja vesimolekyylin muodostus tulee myös Arabien niemimaan puolelle. Saattaahan tuuli kääntyä. Onneksi Syyrian sodan liekki alkaa hiipua ja siellä näkyy ihan tavallisiakin kohtia maassa jo uutisten mukaan. Vesiongelma on niin suuri asia, että pelkästään sen ratkaisuun kannattaisi kaikin keinoin pitää rauhaa yllä. Laihakin vetinen rauha on parempi kuin lihava öljyinen riita.
Ruotsikin koki rutikuivan kesän niin että ruohokellastui yhtä ruskeaksi kuin heinäkuussa Israelin autiomaissa. Sen sijaan nyt marraskuussa meillä on vihreät niityt ja tänäänkin +8 astetta,
--Vert. 1990-luvulla sai amrraskuussa kahlata joskus reittä myöten lumihangessa , kaikki raitio- ja linja-autoliikenne pysähtyneenä joitain kertoja. Tämä lämminhenkäys talvisäässä johtuu jostain kaukaisen orkaanin jälkivaikutuksesta. Kävin katsomassa onko vedet tämän kylän järviin palanneet. Nyt on pinta noussut niin , ettei enää ole mittari punaisella alueella, vaikka entinen pintakorkeus ei ole palannut vielä. Väki on ollut hyvin säästäväistä veden suhteen- viranomaisten kehoituksesta-, eikä vedet ole loppuneet suurkaupunkimme talouksista kesäkuuman takia.
Siis kaikin puolin- äkillinen ilmastonmuutos - globaali- on tapahtunut- eikä vain mahdollisesti eikä todennäköisesti, vaan ihan tosiaan Mannaminne ei Ruotsin järvissäkään ole ollut sellaista pinnan laskua kuin viime kesän aikana.
Alan pitää aamurukouksen yhteydessä hyvästä raikkaasta juomavedestä ja vesilasista kiittämisen rukouksen.
https://www.i24news.tv/en/news/israel/188705-181115-shrinking-sea-of-galilee-has-some-hoping-for-a-miracle
Artikkeli kuvasi niin hyvin tilannetta, että palautui mieleen ne havainnot jotka itse olen tehnyt Tiberiaassa käydessä.
Näin Kinneretin ensimmäisen kerran kesällä 1967, kun Kirjat Anavimin kibbutsista tehtiin kuorma-auton lavalla retki Jordanin laakson kautta Golanille ja sieltä pohjoista ylikulkutietä- Kuneitrakin katsottiin- alas Kapernaumin ja Korasinin kautta Kinneretin rantaan ja yövyttiin jossain Magdalan alapuolella olevassa hotellissa. Silloin illalla kävimme uimassa Kinneretissä. Järvi oli runsasvetinen, raikasta vettä ja se erikoinen makean veden tuoksu, mikä siellä Tiberiaan laaksossa vallitsee, oli vahvana tunnettavissa. Ilmassa oli myös miellyttävää kosteutta. Kesälämpö Jordanin laaksossa oli miellyttävää Pohjoismaitten viileyden vastapainoksi, vaikka oli kuivan kuumiakin paikkoja autiomaakohdissa.
1970 olin muutamia viikkoja Tiberiaassa, siellä Syvännöillä, ihan kuumina öinä vedin kenttäsängyn katolle taivaan alle siellä katolla olleeasta Porfeetan kamarista. Kävin rannassa uimassa. Tien päädyssä oli kohta, mistä väkeä meni rantaan uimaan. Raikasta ja kirkasta vettä. Äkkisyvää.
1972 olin Nasaretissa pääasiallisesti, mutta sieltä kävin joitain kertoja Tiberiaassa. Se oli alkuvuotta ja talven puolta, joten välillä oli sateita, ukkosia ja kylmää. Ei muistaakseni ollut Kinneretin suhteen mitään erityistä huolen aihetta. Yksi puolen päivän matka oli engl. sairaalaväen järjestämä järvenrannalle. Järvi oli normaalikorkeudellaan. Oli kylmää ja tuulista, joten uimisesta ei ollut kysymys. Oli kokous , englantilaisen kristillisen sairaalan väki oli vuokrannut oman bussin tätä matkaa varten Nasaretista. Vilustuin läpikotaisin , tärisin kuin talvipakkasessa ilman päällystakkia. Jopa sain korkean kuumepiikin yöllä, kun olin yötöissä; olin lähtenyt matkalle ohuessa satiinileningissä ja tuli tavattoman kylmä sade ja tuuli. Siihen vuoden aikaan aurinko helotti kuumana päiväsaikaan, mutta yöllä lämpötilat olivat hyvin matalat. Niihin aikoihin koin myös sen elämäni ukkosilman Nasaretissa. Koko taivas oli kuin sotatanner, horisontaalisia salamoita meni edes takaisin ja vuoret jylisivät ja tärisivät pauhusta. Nasaretin vanha kaupunki oli monen vuoren ympäröimässä laaksossa; tietysti nykyään on asuntoja vuoren rinteet täynnä lakea myöten.
Ehkä noin 1973 aikaan olin turistimatkalla veljeni ja yhden kollegani kanssa - silloinkin viikko Jerusalemissa ja viikko Tiberiaassa. Ystävättäreni Soile oli oikein Lapin tunturien kulkija ja partiossa aikanaan sekä harrasti judoa, hänellä oli judovaatteet jopa matkalla mukana, koska hän ajatteli löytää - kuten hän sanoi- Nasaretista jonkin judokerhon- siis sillä matkalla kiersimme koko Kinneretin länsirannan - tosin autolla- saimme sikäläisiltä järven eteläkulmilta autokyydin eteläkärjestä pohjoiskärkeen- ja sitten opastuksen siellä pohjoisrannalle erikoiseen ilmeiseti luonnosuojelulueeseen, jossa oli tavattoman rehevä rantakasvillisuus kurnuttavine sammakoineen ja veden yli kaartuvine rehevine puineen. En muista panneeni merkille mitään huolestuttavaa Kinneretistä. Minusta Kinneret oli silloin kuin ennenkin. Kävelimme Kinneretin rantaa pohjoisesta kulmasta Tiberiaan hotelliin yhtenä päivänä ja seurasimme sivujuoksutusuomaa, jossa johdettiin vulkaanista rikkipitoista vettä ohi järven altaan.Sellasita kitkerän rikkistä vettä tulee jostain sieltä Korasinin alamaista ja se pitää juoksuttaa ohi.
1978 Olin lyhyellä Turistimatkalla, poikalapseni olivat mukana; kahdet lastenvaunut. Näin järven, ilmasto oli hyvä, toinen pojista oli potenut pohjolassa yskää, joka lähti sitten siinä Tiberiaan erittäin hyvässä kostean lämpimässä ilmassa. En uinut sillä matkalla järvessä. Vain 2 viikon matka ja siitä vain viikko Tiberiaassa. Kinneretissä ei ollut mitään ongelmaa siihen aikaan muistaakseni. Ei mainittu sellaisesta.
Sitten kului aikaa, ennenkuin tuli mahdollisuus käydä Tiberiaassa. Sain syntymäpäivälahjaksi Israelin matkan, joka toteutui toukokuussa 2017. Olimme päätäneet käydä uimassa Kinneretissä ja niin sitten teimme yhden linja-automatkan keskipäivän helteessä- ilman lakkia muuten- kuten tyhmät turistit tekevät. Halusin kävellä sen rantamatkin , jonka silloinkin kun asuin Syvännöillä, eihän se ollut kuin 3,5 km.
Sitten kun tulin vanhaan uimapaikkaani, siinä oli mitä: Uimahallilaitos! Tuossa näkyy tie, mistä polku Syvännön entiselle asunnolle johti ja tässä kohtaa oli entinen uimapaikkani rannalla. Siis nyt siinä (kuvan ootopaiksta seläntakana) on uimala.
Koetimme etsiä jostain jonkin pätkän vapaata rantaa josta voi vain pulahtaa viileään veteen vaikka vaatteet päällä - jos alkaa olla jo niin trooppisen kuumat oltavat . Kylttejä oli monin paikoin hebreaksi, mutta ei muilla kielillä, että uiminen on kielletty. Jostain kohtaa kuitenkin kävimme uimassa. Järven pohjaa oli tullut esiin jo monelta vuodelta, koska vesijättömaa kasvoi jo männyn ja muiden puiden taimia Turismin merkkejä näkyi joka aarilla useita.
Mutta uitua tuli. Huomasin että vesi maistui suussa hieman suolaiselta. Se entinen kinnerettuoksu oli nyt heikentynyt, se makean veden ilmaston tuoksu. Tai hajuaistini on sitten huonontunut. Tuleeko toinen suolameri, tuli mieleen. Evaporaatio mahtaa olla aivan valtava. Pilven mudoostus taivaalle pään päälle oli kuin kerman vispilöintiä kokkareiksi- hetken ne olivat siinä palmun päällä auringon hehkussa ja sitten katosivat silmissä.
Kävelimme pikkuisen eteenkin päin.
Tuolla taustalla on yksi kukkula, jolle kiipesin puoleen väliin lukemaan Raamattua , kun löysin sopivan kielekkeen rinteestä (1970).
Tässä vaiheessa kuuuus alkoi jo niin kärventää että palasimme kohti kaupungia ja - otimme bussin takaisin.
Ja ohdakkeetkin olivat ihanan värisiä!
Miten voi estää järven evaporaation. Pinta on valtavan laaja. Koko arabian niemimaan evaporaatio-ongelma alkaa jo tuntua Israeliinkin ja jäytää rajamaata. Olisipa Ruuben Gaad ja Manasse pysyneet paikoillaan ja pitäneet maan vihreänä. ja vartioinet vesilähteitä. Olen ihmetellyt, miten Israelissa on ollut niin vihreää, kun ympärillä autiomaan kasvu, sodan aiheutama raunioitaminen ja pohjaveden kato kiihtyvästi lisääntyy ja kansat alati sotivat. Jossain vaiheessa Israel joutuu näännyttävään tilanteeseen, jos ei kaikkiin arabimaihin tule ajattelutavan muutos ja vesiasiankin pohtiminen satavuotisella suunnitelmalla vähintään, ellei 120 vuoden suunnitelmalla - siis periaattein jotka kattavat sukupolven vaihtumisien psyykkiset ongelmat (seuraava sukupolvi haluaa tehdä kaiken päinvastoin kuin edellinen).
Onneksi eletään aikaa, että tekniikan avulla voidaan paljon järjestää tässä entisessä Eedenissä.
Mitään suoraa suolavettä ei tietysti kannata asettaa edes suolamereen, luulisin, Desalinoitu on ensisijaisesti ihmisille tärkeä. Sadevesiä voi toivoa ja lunta.
Täytyy toivoa että maapallon osaksi tulevat suuret vesimassat ja vesimolekyylin muodostus tulee myös Arabien niemimaan puolelle. Saattaahan tuuli kääntyä. Onneksi Syyrian sodan liekki alkaa hiipua ja siellä näkyy ihan tavallisiakin kohtia maassa jo uutisten mukaan. Vesiongelma on niin suuri asia, että pelkästään sen ratkaisuun kannattaisi kaikin keinoin pitää rauhaa yllä. Laihakin vetinen rauha on parempi kuin lihava öljyinen riita.
Ruotsikin koki rutikuivan kesän niin että ruohokellastui yhtä ruskeaksi kuin heinäkuussa Israelin autiomaissa. Sen sijaan nyt marraskuussa meillä on vihreät niityt ja tänäänkin +8 astetta,
--Vert. 1990-luvulla sai amrraskuussa kahlata joskus reittä myöten lumihangessa , kaikki raitio- ja linja-autoliikenne pysähtyneenä joitain kertoja. Tämä lämminhenkäys talvisäässä johtuu jostain kaukaisen orkaanin jälkivaikutuksesta. Kävin katsomassa onko vedet tämän kylän järviin palanneet. Nyt on pinta noussut niin , ettei enää ole mittari punaisella alueella, vaikka entinen pintakorkeus ei ole palannut vielä. Väki on ollut hyvin säästäväistä veden suhteen- viranomaisten kehoituksesta-, eikä vedet ole loppuneet suurkaupunkimme talouksista kesäkuuman takia.
Siis kaikin puolin- äkillinen ilmastonmuutos - globaali- on tapahtunut- eikä vain mahdollisesti eikä todennäköisesti, vaan ihan tosiaan Mannaminne ei Ruotsin järvissäkään ole ollut sellaista pinnan laskua kuin viime kesän aikana.
Alan pitää aamurukouksen yhteydessä hyvästä raikkaasta juomavedestä ja vesilasista kiittämisen rukouksen.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)