Löysin uutisia selatessa artikkelin Kinneretin tilanteesta
https://www.i24news.tv/en/news/israel/188705-181115-shrinking-sea-of-galilee-has-some-hoping-for-a-miracle
Artikkeli kuvasi niin hyvin tilannetta, että palautui mieleen ne havainnot jotka itse olen tehnyt Tiberiaassa käydessä.
Näin Kinneretin ensimmäisen kerran kesällä 1967, kun Kirjat Anavimin kibbutsista tehtiin kuorma-auton lavalla retki Jordanin laakson kautta Golanille ja sieltä pohjoista ylikulkutietä- Kuneitrakin katsottiin- alas Kapernaumin ja Korasinin kautta Kinneretin rantaan ja yövyttiin jossain Magdalan alapuolella olevassa hotellissa. Silloin illalla kävimme uimassa Kinneretissä. Järvi oli runsasvetinen, raikasta vettä ja se erikoinen makean veden tuoksu, mikä siellä Tiberiaan laaksossa vallitsee, oli vahvana tunnettavissa. Ilmassa oli myös miellyttävää kosteutta. Kesälämpö Jordanin laaksossa oli miellyttävää Pohjoismaitten viileyden vastapainoksi, vaikka oli kuivan kuumiakin paikkoja autiomaakohdissa.
1970 olin muutamia viikkoja Tiberiaassa, siellä Syvännöillä, ihan kuumina öinä vedin kenttäsängyn katolle taivaan alle siellä katolla olleeasta Porfeetan kamarista. Kävin rannassa uimassa. Tien päädyssä oli kohta, mistä väkeä meni rantaan uimaan. Raikasta ja kirkasta vettä. Äkkisyvää.
1972 olin Nasaretissa pääasiallisesti, mutta sieltä kävin joitain kertoja Tiberiaassa. Se oli alkuvuotta ja talven puolta, joten välillä oli sateita, ukkosia ja kylmää. Ei muistaakseni ollut Kinneretin suhteen mitään erityistä huolen aihetta. Yksi puolen päivän matka oli engl. sairaalaväen järjestämä järvenrannalle. Järvi oli normaalikorkeudellaan. Oli kylmää ja tuulista, joten uimisesta ei ollut kysymys. Oli kokous , englantilaisen kristillisen sairaalan väki oli vuokrannut oman bussin tätä matkaa varten Nasaretista. Vilustuin läpikotaisin , tärisin kuin talvipakkasessa ilman päällystakkia. Jopa sain korkean kuumepiikin yöllä, kun olin yötöissä; olin lähtenyt matkalle ohuessa satiinileningissä ja tuli tavattoman kylmä sade ja tuuli. Siihen vuoden aikaan aurinko helotti kuumana päiväsaikaan, mutta yöllä lämpötilat olivat hyvin matalat. Niihin aikoihin koin myös sen elämäni ukkosilman Nasaretissa. Koko taivas oli kuin sotatanner, horisontaalisia salamoita meni edes takaisin ja vuoret jylisivät ja tärisivät pauhusta. Nasaretin vanha kaupunki oli monen vuoren ympäröimässä laaksossa; tietysti nykyään on asuntoja vuoren rinteet täynnä lakea myöten.
Ehkä noin 1973 aikaan olin turistimatkalla veljeni ja yhden kollegani kanssa - silloinkin viikko Jerusalemissa ja viikko Tiberiaassa. Ystävättäreni Soile oli oikein Lapin tunturien kulkija ja partiossa aikanaan sekä harrasti judoa, hänellä oli judovaatteet jopa matkalla mukana, koska hän ajatteli löytää - kuten hän sanoi- Nasaretista jonkin judokerhon- siis sillä matkalla kiersimme koko Kinneretin länsirannan - tosin autolla- saimme sikäläisiltä järven eteläkulmilta autokyydin eteläkärjestä pohjoiskärkeen- ja sitten opastuksen siellä pohjoisrannalle erikoiseen ilmeiseti luonnosuojelulueeseen, jossa oli tavattoman rehevä rantakasvillisuus kurnuttavine sammakoineen ja veden yli kaartuvine rehevine puineen. En muista panneeni merkille mitään huolestuttavaa Kinneretistä. Minusta Kinneret oli silloin kuin ennenkin. Kävelimme Kinneretin rantaa pohjoisesta kulmasta Tiberiaan hotelliin yhtenä päivänä ja seurasimme sivujuoksutusuomaa, jossa johdettiin vulkaanista rikkipitoista vettä ohi järven altaan.Sellasita kitkerän rikkistä vettä tulee jostain sieltä Korasinin alamaista ja se pitää juoksuttaa ohi.
1978 Olin lyhyellä Turistimatkalla, poikalapseni olivat mukana; kahdet lastenvaunut. Näin järven, ilmasto oli hyvä, toinen pojista oli potenut pohjolassa yskää, joka lähti sitten siinä Tiberiaan erittäin hyvässä kostean lämpimässä ilmassa. En uinut sillä matkalla järvessä. Vain 2 viikon matka ja siitä vain viikko Tiberiaassa. Kinneretissä ei ollut mitään ongelmaa siihen aikaan muistaakseni. Ei mainittu sellaisesta.
Sitten kului aikaa, ennenkuin tuli mahdollisuus käydä Tiberiaassa. Sain syntymäpäivälahjaksi Israelin matkan, joka toteutui toukokuussa 2017. Olimme päätäneet käydä uimassa Kinneretissä ja niin sitten teimme yhden linja-automatkan keskipäivän helteessä- ilman lakkia muuten- kuten tyhmät turistit tekevät. Halusin kävellä sen rantamatkin , jonka silloinkin kun asuin Syvännöillä, eihän se ollut kuin 3,5 km.
Mutta tällä kertaa kuumuus oli suorastaan toisenlainen, ilma oli kuivempaa kuumuutta ja aurinko tosiaan poltti päälakeni.
Sitten kun tulin vanhaan uimapaikkaani, siinä oli mitä: Uimahallilaitos! Tuossa näkyy tie, mistä polku Syvännön entiselle asunnolle johti ja tässä kohtaa oli entinen uimapaikkani rannalla. Siis nyt siinä (kuvan ootopaiksta seläntakana) on uimala.
Koetimme etsiä jostain jonkin pätkän vapaata rantaa josta voi vain pulahtaa viileään veteen vaikka vaatteet päällä - jos alkaa olla jo niin trooppisen kuumat oltavat . Kylttejä oli monin paikoin hebreaksi, mutta ei muilla kielillä, että uiminen on kielletty. Jostain kohtaa kuitenkin kävimme uimassa. Järven pohjaa oli tullut esiin jo monelta vuodelta, koska vesijättömaa kasvoi jo männyn ja muiden puiden taimia Turismin merkkejä näkyi joka aarilla useita.
Mutta uitua tuli. Huomasin että vesi maistui suussa hieman suolaiselta. Se entinen kinnerettuoksu oli nyt heikentynyt, se makean veden ilmaston tuoksu. Tai hajuaistini on sitten huonontunut. Tuleeko toinen suolameri, tuli mieleen. Evaporaatio mahtaa olla aivan valtava. Pilven mudoostus taivaalle pään päälle oli kuin kerman vispilöintiä kokkareiksi- hetken ne olivat siinä palmun päällä auringon hehkussa ja sitten katosivat silmissä.
Kävelimme pikkuisen eteenkin päin.
Otin kuvan Tiberiaan suuntaan.
ja kuvan tiestä etelään päin.
Tuolla taustalla on yksi kukkula, jolle kiipesin puoleen väliin lukemaan Raamattua , kun löysin sopivan kielekkeen rinteestä (1970).
Toukokuista kukkaloistoa.
Tässä vaiheessa kuuuus alkoi jo niin kärventää että palasimme kohti kaupungia ja - otimme bussin takaisin.
Tuolta Ganei Hamatin edestä löytyi sitten bussipysäkki.
Ihan jokaista kukkaa ei kyllä siinä ehtinyt valokuvata.
Pilvet viekoittelivat pohjoisrannan suuntaan.
Ja ohdakkeetkin olivat ihanan värisiä!
Ser du mig o förgät mig ej!
Pilvet ovat Kapernaumissa päin!
Miten voi estää järven evaporaation. Pinta on valtavan laaja. Koko arabian niemimaan evaporaatio-ongelma alkaa jo tuntua Israeliinkin ja jäytää rajamaata. Olisipa Ruuben Gaad ja Manasse pysyneet paikoillaan ja pitäneet maan vihreänä. ja vartioinet vesilähteitä. Olen ihmetellyt, miten Israelissa on ollut niin vihreää, kun ympärillä autiomaan kasvu, sodan aiheutama raunioitaminen ja pohjaveden kato kiihtyvästi lisääntyy ja kansat alati sotivat. Jossain vaiheessa Israel joutuu näännyttävään tilanteeseen, jos ei kaikkiin arabimaihin tule ajattelutavan muutos ja vesiasiankin pohtiminen satavuotisella suunnitelmalla vähintään, ellei 120 vuoden suunnitelmalla - siis periaattein jotka kattavat sukupolven vaihtumisien psyykkiset ongelmat (seuraava sukupolvi haluaa tehdä kaiken päinvastoin kuin edellinen).
Onneksi eletään aikaa, että tekniikan avulla voidaan paljon järjestää tässä entisessä Eedenissä.
Mitään suoraa suolavettä ei tietysti kannata asettaa edes suolamereen, luulisin, Desalinoitu on ensisijaisesti ihmisille tärkeä. Sadevesiä voi toivoa ja lunta.
Täytyy toivoa että maapallon osaksi tulevat suuret vesimassat ja vesimolekyylin muodostus tulee myös Arabien niemimaan puolelle. Saattaahan tuuli kääntyä. Onneksi Syyrian sodan liekki alkaa hiipua ja siellä näkyy ihan tavallisiakin kohtia maassa jo uutisten mukaan. Vesiongelma on niin suuri asia, että pelkästään sen ratkaisuun kannattaisi kaikin keinoin pitää rauhaa yllä. Laihakin vetinen rauha on parempi kuin lihava öljyinen riita.
Ruotsikin koki rutikuivan kesän niin että ruohokellastui yhtä ruskeaksi kuin heinäkuussa Israelin autiomaissa. Sen sijaan nyt marraskuussa meillä on vihreät niityt ja tänäänkin +8 astetta,
--Vert. 1990-luvulla sai amrraskuussa kahlata joskus reittä myöten lumihangessa , kaikki raitio- ja linja-autoliikenne pysähtyneenä joitain kertoja. Tämä lämminhenkäys talvisäässä johtuu jostain kaukaisen orkaanin jälkivaikutuksesta. Kävin katsomassa onko vedet tämän kylän järviin palanneet. Nyt on pinta noussut niin , ettei enää ole mittari punaisella alueella, vaikka entinen pintakorkeus ei ole palannut vielä. Väki on ollut hyvin säästäväistä veden suhteen- viranomaisten kehoituksesta-, eikä vedet ole loppuneet suurkaupunkimme talouksista kesäkuuman takia.
Siis kaikin puolin- äkillinen ilmastonmuutos - globaali- on tapahtunut- eikä vain mahdollisesti eikä todennäköisesti, vaan ihan tosiaan Mannaminne ei Ruotsin järvissäkään ole ollut sellaista pinnan laskua kuin viime kesän aikana.
Alan pitää aamurukouksen yhteydessä hyvästä raikkaasta juomavedestä ja vesilasista kiittämisen rukouksen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar