Nyt Syyrian jatkosodan liekin kohentajat alkavat selvästi näkyä. Syyria ei pääse palaamaan rauhaan.

This week, Israel learned that Iran's military was flying direct flights over Iraq and Syria to Beirut, and directly supplying Hezbollah in its home country. Cutting this new supply route would require air strikes on Lebanon, which Israel will be reluctant to consider.

Israeluutisia tänään 2.12. 2018
 Tapahtumia 1975 jälkeen


Eilen 1.12. 2018  kun otin esille adventtikynttilöitä ja joulutavaroita, tuli esiin vanha Hashiva- lehti ja selasin hieman sen artikkeleita. En ollut aiemmin katsonut sitä mitenkään tarkasti läpi. Yhtäkkiä huomasin erikoisen uutisen joukossa: Hizbollahin joukosta mies oli päätynyt  Israelille uskolliseksi. Mikä voi saada sellaisen muutoksen aikaan? Oliko tämä jokin ihmekohtaaminen Jeesuksen  kanssa kuin Paavalilla  Damaskon tiellä vai mikä.? Artikkeli on aika pitkä ja ruotsiksi, mutta alan suomentaa, kun arvattavasti tämä lehti ei ilmesty suomenkielellä.
Suomennosta:

"14.5. 2016
Rabbi Avraham Sinai, ennen Ibrahim Yassin, toimi israelilaisten informaattorina  terroriorganisaation sydämessä.  Mitä siitä seurasi?    (Hyytävä kertomus, muta onnellinen loppu).

Vuonna 2016, 12.5.   seisoi 120 nuorta isralilaissotilasta presidentinlinnan edustalla Jerusalemissa ottamassa vastaan  ansiomitalin-  jokaisen yhteydessä mainittiin  heidän urotöistään  ja henkilöhistoriastaan.  Joukossa oli myös Amos Sinai, Golani-prikaatin jäsen saamassa kunniamerkkinsä.  Amos ei ole syntyään israelilainen, eikä edes juutalainen, vaan shiamuslimi Libanonista  Israelin radion uutisten mukaan 13.5. 2016
Hänen isänsä  rabbi Abraham Sinai oli entiseltä nimeltään Ibrahim Yassin ja  Israelin vakooja infiltroituneena terroristijärjestöön.  Amos  mainitsi , että kaikki kunnia,  mitä nyt hänelle suotiin, kuului itse asiassa hänen isälleen Abrahamille, joka meni helvetin tulen läpi suojataksensa  jäljelle jääneet lapsensa  Hizbollahin  sanomattomalta julmuudelta ja johti heidät  Israeliin, jossa heille tuli mahdollisuus  normaaliin lapsuuteen ja perhe-elämään vapaudessa ilman vainoja.

Kertomus  Siinai Vanhemman pettymyksestä omaan Libanoniinsa alkoi Libanonin vapaussodan aikana . Se sota puhkesi 1975 ja käsitti monta taistelevaa osapuolta, mm. Syyrian ja Israelin. Siinai kauhistui siitä, miten syyrialainen armeija ja aseistetut palestiinalaiset ryhmät käyttäytyivät konfliktin aikana. Hän kertoi, kuinka hänen tyttärensä pahoinpideltiin palestiinalaistaistelijoitten ryhmän käsissä.  Tyttö sidottiin  kiinni kahden auton väliin ja sitten autoja alettiin ajaa  vastakkaisiin suuntiin.  Isä Sinai  näki kaiken omin silmin ja kuuli tyttärensä huudot autojen repiessä tytön  kehoa.

Kun Israelin armeija  marssi 1982  Libanoniin hän sai heti positiivisen  vaikutelman  armeijasta.  Moni  toivotti israelilaiset tervetulleiksi, mutta varsinkin Sinaille  asia merkitsi koko tulevaisuutta. "-Vaimoni oli synnyttämäisillään, mutta ei ollut ketään, joka olisi voinut olla avuksi. Koko kylässä ei ollut autoa, ei lääkärinvastaanottoa, ei kätilöä. Silloin meni  israelilaispartio rutiinikierrollaan juuri ohi.  Sinai pyysi apua ja  israelilainen päällikkö   järjesti avun.  Tavallisesti nämä eivät menneet sisälle kylään, mutta nyt tällä kertaa israelilaiset  tekivät poikkeuksen vaarantaen oman henkensä ja ystäviensä kanssa  tilasivat helikopterin kylään ja saivat asetettua  vaimoni sen kyytiin ja kuljetettua  hänet Rambanin sairaalaan Haifaan".

Tämä tapaus vaikutti, että Siinai ystävystyi israelilaisten kanssa ja  ajoittain   avusti antamalla informaatiota. mutta sen sai vastamuodostunut Hizbollah  tietoonsa. Järjestö kidnappasi hänet vieden maanalaiseen bunkkeriin ja usean kuukauden ajan kidutti häntä.  Kiduttajien johtajana oli nuori Imad Mughniyeh, josta myöhemmin tuli ryhmän kansainvälisen toiminnan johtaja  ja surullisenkuuluisa aivo  järjestön terrorismissa.  Hän sai surmansa  pommista  Damaskossa 2008.
" Vain hänen askeltensa äänen kuuleminen sai minut tärisemään kauttaaltaan- jo ennen kuin hän oli lausunut sanaakaan "-kertoi Siinai Israelin radiolle. " Hän roikutti minua käsistä, sitten ampui köyden poikki ja antoi minun pudota polttavan kuumaan  veteen. Ei kulunut yhtä ainoata päivää, etten olisi maannut lopulta  tajuttomana hänen jalkojensa juuressa. "- Kun kiduttaja ei kuitenkaan päässyt edistymään  tietojen saamisessa, hän asetti lopuksi Siinain pikkupojan Sinain silmien eteen. Kun Sinai pysyi  vakaana  syyttömyydessään, kiduttaja antoi pikkupojan palaa kuoliaaksi isänsä silmien alla.  Loppujen lopuksi Hizbollah päästi hänet vapaaksi ja alkoi  jopa vakuuttua hänen syyttömyydestään   ja silloin hän päätti kostaa. Hän liittyi Hizbollahiin ja eteni arvoasteissa  ja informoi  samanaikaisesti Israelia Hizbollahjärjestön sisältä.  Hän kulki jalan aivan rajalle asti tavatakseen Israelin armeijan poikia. Näin tapahtui  kymmenen vuoden ajan ja hän pystyi antamaan paljon ratkaisevaa tietoa.  Hänen kontaktinsa oli eräs nuori Jooab  Mordekai, nykyinen kenraalimajuri ja hallituksen territoriaalinen koordinaattori. Mordekai mainitsi, että Sinain antama tieto pelasti kymmenien sotilaiden hengen.

Vuonna 1997 Israel  tunsi tilanteen tulevan aivan liian vaaralliseksi Sinaille, joten hänet  salakuljetettiin  vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa  Israeliin.  Sen jälkeen Sinai on  asunut  Galilean järven lähistöllä  ja  kouluttautunut rabbiiniksi.  Hän painotti, että ei kaipaa takaisin Libanoniin. " Kun katson sinne päin, sanon itselleni, että en halua nähdä sitä. Täällä on taivas , siellä on helvetti. Nyt olen taivaassa, niin miksi minun  menisin  takaisin helvettiin."

Aamos on neljäs Siinain poika joka on värväytynyt Israelin armeijaan. Sotaväen jälkeen hän aikoo jäädä palvelemaan turvallisuussektorilla, ehkä Shin Beth - järjestössä, ehkä vanginvartijana, hän kertoi Ynet - uutisissa.  Toisissa olosuhteissa Aamos olisi varmaan ollut  Hizbollahissa  ansioitunut, mutta Libanon kadotti hänessä   poikansa.

  Isä ja poika tapasivat  Siinain entisen kontaktin  Tel-Avivissa ja silloin muisteltiin menneitä hetkiä, kun tavattiin  yön pimeässä  syvällä Libanonissa granaattinheitintulen ympäröiminä.  Aamos  oli  odottavaa intoa  täynnä   ennen presidentin eteen menoa siinä kunnianmerkkiseremoniassa. Hän sanoi: "Minä tiedän miten suuresta merkityksestä tämä on minun isälleni." Rabbi Siinai vahvisti poikansa sanat:" Kolmekymmentä vuotta sitten minä seisoin Hizbollahin vankiluolassa veren peittämänä  pää kumarassa, vaatteet risoiksi revittyinä"- kertoi Siinai Ynetille. - "Ensi viikolla  (12.5. 2016)  seison valkoisessa paidassa , pää pystyssä Israelin Presidentin edessä,  kun hän antaa minun pojalleni  ansiomitalin". "ja silloin  tulen muistamaan tuskalla ja kyynelillä Aamoksen isoveljeä, joka ei koskaan saanut mahdollisuutta tulla Israeliin".

LÄHDE: HASHIVA- Återkomsten. En publikation från Lema´an Zion-spridd i 100 Länder.  Dr. Herbert Hillel. Årsgång XXXIX, Nummer 3, 2016-5776.USA.P.O.Box 338.  Victorville. , CA92393- 338.