YKSI KYLÄYHTEISÖ 500 juutalaisesta yhteiskunnasta Liettuassa
ZIDIKAIN juutalainen seurakunta
Zidikain historia.
Katsottu 15.7. 2017 http://kehilalinks.jewishgen.org/Zidikai/JHistory.htm
1600-luvulla tulivat ensimmäiset
juutalaiset Zidikain kylään ja puinen
synagoga valmistui 1780 ollen Liettuan ensimmäisia synagogia.
1800-luvun lopulla lopulla oli Sidikiassa 914 juutalaista henkilöä, 73% pienen kylän
väestä.
1881 tapahtui, että
valankumoukselliset salamurhasivat keisari Aleksanteri II:n
Venäjällä maaliskuussa ja silloinen hallitus alkoi syyttää
juutalaisia tästä salamurhasta, mikä johti juutalaisiin
seurakuntiin kohdistuviin vainoihin, pogromeihin, raiskauksiin ja
murhiin ja tehtiin uusia lakeja,
1882 Toukokuunlait: niissä
säädettiin, että juutalaiset eivät saa asettua asumaan
tiettyjen asutustensa Shtetl ulkopuolelle ja kaikki
kiinteistökaupat juutalaisten nimissä näiden asutusten ulkouolella
mitätöitiin ja juutalaisilta kiellettiin kaupunkäynti sunnuntaina
ja kristillisinä pyhinä.
-
Jews first settled in Židikai in the 17th Century and its wooden synagogue was built in 1780 and was one of the first of its kind in Lithuania. At the end of the 19th Century there were 914 Jews in Židikai, 73% of the general population. In March 1881 Alexander II of Russia was assassinated by revolutionaries and the government blamed the Jews. This resulted in rioting, pogroms, rape and murder of Jewish communities and in1882 the May Laws were introduced. These laws meant that Jews were forbidden to settle outside a Shtetl, deeds of sale of real estate in the names of Jews outside Shtetls were nulled and Jews were prohibited from trading on Sundays and Christian holidays.
1915 ensimmäisen
maailmansodan päivinä vuonna juutalaiset karkotettiin Venäjän
kaukaisiin sisäosiin, eikä kaikki palanneet sieltä takaisin sodan
jälkeen.
1921 oli vain 366
juutalaista Zidikaissa jäljellä. Köyhyys alkoi olla yleistä ja
eristäytyneisyys teki resistentiksi uusia aatteita kohtaan ja
köyhyys vaikuti maastamuuttoa Amerikkaan, Etelä-Afrikkaan,
Englantiin ja Irlantiin.
-
In 1915, during World War I, Jews were exiled into the interior of Russia and not all of them returned after the end of the war. In 1921 there were only 366 Jews in Židikai. General poverty and isolation made the community resistant to new ideas and poverty induced emigration to the US, South Africa, England and Ireland.
Zidikaissa oli
rukoushuone, synagoga ja lukuisia huoneita. Liettuan itsenäisyyden
jakson aikana oli myös hebrealainen koulu, joka kuului Tarbut eli
kulttuuriverkostoon. Seurakunnalla oli virallisten rabbien jatkumo.
Viimeinen rabbiini oli Rabbi Eliahu Lotzki.
Zidikain
seurakuntaa palvelleita rabbiineja ovat olleet:
Rabbi Zvi-Hirsch;
Dov bar Zvi Dimand (
ennen Zidkiaa Tavrigin rabbiini, myöhemmin hän meni Piltenin
rabbiiniksi)
Rabbi Moshe-Shlomo
bar Yosef Levinberg (toimi rabbiinina 38 v. Z”L 5656/1896.
Rabbi Haim bar
Avraham Natansohn
Rabbi Avraham-Zeev
Heller (myöhemmin hän toimi Mariampolessa)
Rabbi Yitzhak Begun
(myöhemmin hän toimi Radvilishukissa)
Viimeinen rabbiini:
Rabbi Eliahu Lotzki.
-
Židikai had a prayer house, a synagogue and a number of ‘Hadarim’. During the period of Lithaunia’s independence there existed also a Hebrew school of the ‘Tarbuth’ network. The community had an unbroken line of officiating Rabbis, with Rabbi Eliahu Lotzki the last one.
-
The Rabbis that served in Židikai included: Rabbi Zvi-Hirsch; Dov bar Zvi Dimand (formerly of Tavrig; later went to Pilten); Rabbi Moshe-Shlomo bar Yosef Levinberg (served as Rabbi for 38 years; he died in 5656/1896); Rabbi Haim bar Avraham Natansohn; Rabbi Avraham-Zeev Heller (later Mariampole); Rabbi Yitzhak Begun (later in Radvilishuk) and the last Rabbi Eliahu Lotzki.
Arvelemme, että
juutalaiset asuivat ja pitivät seurakuntansa muutaman harvan kadun
varrella kaupungin oikealla kulmalla, joka on nykyisin
maanviljelysaluetta. Synagoga on nyt vain kivikasa ja siinä
lähistöllä oli myöskin terastajilla, leipojilla ja kauppiailla
toimitilansa. Pieni luonnollinen uima-allas mudostui alunperin
siitä vedestä, mikä nahkuriverstaista oli peräisin. Alueen
runsaassa nahakteollisuudessa toimi moni juutalaisista ja sai siitä
elantonsa.
-
The Jews, we think, lived and congregated around a few small lanes to the right of the town, which is now farmland. The synagogue is now a pile of stone rubble and it was there that the butchers, bakers and shops were based. There are just some sandy lanes now and nothing remains of the wooden structures. Across from a small natural swimming pool originally formed by the drainage water from several tanneries was where most of the Jews lived and worked.
Zidikain
juutalaisten elinkeinona oli vähittäismyynti ja kauppamatkustus.
Jotkut olivat töissä paikallisessa nahkurinverstaassa ja muutama
perhe oli maanviljelijöitä. Paikallinen mylly oli juutalaisten
omistama. Juutalaisella pankilla oli vuonna 1929 jäseniä 87.
-
The Jews of Židikai make a living from small trade and peddling. Some worked in the local tannery and a few families were farmers. The local flour mill belonged to a Jew. The Jewish bank had 87 members in 1929.
Holokaustin ajanjakso
Sen jälkeen kun II maailmansota oli puhjennut ja Saksa oli
miehittänyt Puolan, Liettua joutui Neuvostoliiton hallinnon
alaiseksi. Liittymä Neuvostoliitton tehtiin kesän 1940 lopulla.
Toisen maailmansodan alkaessa oli Zidikaissa 150- 200 juutalaista,
noin 30 perhettä.
Kolme päivää sen jälkeen kun Saksa oli lähtenyt hyökkäämään
Neuvostoliittoa vastaan kesäkuussa 1941, saksalaiset tulivat
Zidikaihin. Paikalliset nationalistiset liettualaiset ottivat
kaupungin johdon käsiinä ja alkoivat ahdistaa juutalaista
yhdyskuntaa. Seurasi ryöstämistä ja hävitysvimmaa ja myös
murhia. Liettualaiset ”aktivistit” ottivat senjälkeen heti
vallan ja juutalaisten elämä vaaraantui. Ylläkköratsioitten
tekijät eivät tyytyneet vain saalistamaan ja ryöstämään, vaan
he käyttivät mitä tahansa keinoja surmatakseen juutalaisia. Moni
liettualainen käytti tätä aikaa maksaakseen ”velkojaan”.
-
The Holocaust Period
-
After the outbreak of World War II, and the conquest of Poland by the German, Lithuania came under Soviet rule and at the end of Summer 1940, was annexed by the Soviet Union. At the start of World War II there were between 150-200 Jews in Židikai – approximately 30 families.
-
Three days after the German attack on the Soviet Union in June 1941, the Germans entered Židikai. Local nationalistic Lithuanians took over the town and harassed the Jewish community. They looted and vandalised their belongings and there were cases of murder.
-
The Lithuanian ‘activists’ took over immediately afterwards and the lives of the Jews became precarious. The raiders did not merely loot and rob, but used any means to murder Jews. Many Lithuanians used this time to settle ‘accounts’.
Tässä on eräs
tyypillinen esimerkki.
Eräs Zidikain liettualainen ei pitänyt
siirtomaatavarakauppias Y.N. Neimanista Molemmilla näet oli kauppa
ja he olivat kilpailijoita. Sudan puhjetessa Neiman pysytteli
tyttärensä luona Latviassa, rajan toisella puolella. Liettualainen
havaitsi tämän ja matkusti tyttären talolle,raastoi Neimanin
väkivalloin ulos talosta ja vei hänet juutalaiselle hautausmaalle
ja käski Neimanin kaivaa hauta itselleen. Liettualainen odotteli,
kunnes Neiman oli valmis ja sitten sieppasi lapion itelleen ja
hakkasi miehen lapiolla alas kuoppaan. Liettualainen peitti ruumiin
maa-aineksella uhrin vielä eläessä.
-
Here is a typical example: a Zhidik Lithuanian was unhappy about the grocer Y. N. Neiman. They both had shops and were competitors. At the outbreak of war, Neiman was staying with his daughter, who lived across the border, in Latvia. The Lithuanian found out and traveled to the daughter’s house, got Neiman out by force, brought him to the Jewish graveyard and told him to dig a grave for himself. The Lithuanian waited until Neiman finished digging and then grabbed the spade and started beating him until he fell dying into the grave. The Lithuanian covered the body with soil, burying his victim while still alive.
Vähän ajan
kuluttua saksalaiset julistivat juutalaisille käskyn kokoontua
rukoushuoneelle. Siellä heitä pidettiin viikko ilman ruokaa ja
vettä. Sillä aikaa liettualaiset ryöstivät heidän omaisuutensa.
Rukoushuoneelta juutalaiset viettiin toiseen kokoontumispaikkaan
Luse -nimiseen lähelle joen rantaa parin kilometrin päähän
Zidikaista. Myös Pikelain kaupungin juutalaiset oli tuotu sinne.
Viikon päästä heitä marssitettiin 15 km kivilouhokselle ja
siellä heiltä otettiin kaikki vaatteet pois ja marssitettiin
edelleen Mazeikiai-nimiseen paikkaan. Sinne oli tuotu myös kaikki
Mazeikiain juutalaiset. Kaikki nämä juutalaiset miehet
murhattiin. Elokuun 4. päivänä 1941 naiset ja lapset tuotiin
massahaudoille ja heidät surmattiin yhdessä Mazeikiain ja sen
ympäristön juutalaisten naisten ja lasten kanssa.
-
After a short time, the Germans published an edict ordering the Jews to assemble in the prayer house. There they were kept for a week without food or water. During that time the Lithuanians robbed them of their belongings. From the prayer house the Jews were taken to another assembly point, in Luse near the local river, a few kilometres from Židikai. The Jews from the town of Pikelai were also brought there. After a week they were made to walk the 15km to a quarry, stripped naked and marched to Mažeikiai. There they were murdered together with Mažeikiai Jews. On August 4th 1941 the women and children were also brought to the mass graves and murdered with the women and children from Mažeikiai and its environs.
Kaksi Zidikian
tyttöä pystyivät piilottautumaan kahdeksi vuodeksi paikallisten
maanviljelijiden luokse. Ehkä liettualaiset kyllästyivät heihin
tai ehkä he pelkäsivät kätkeä juutalaisia, joten he menivät
luovuttamaan tytöt saksalaiselle poliisille. Saksalainen komentaja
ihmetteli niin paljon sitä, etä tytöt olivat selviytyneet
hengissä sellaisen pitkän ajan, että hän aikoi jättää heidät
henkiin. Mutta siten hän muutti mielensä ja tarjosi tupakat sille
liettualaiselle apulaispoliisille, joka surmaisi tytöt. Tupakasta
oli moni kilpailemassa.
-
Two girls from Židikai managed to hide for two years with local peasants. Eventually the Lithuanians had enough or perhaps they became afraid to continue to hide Jews, so they went to the German police and gave the girls away. The German commander was so amazed that the girls managed to hide for such a long time, that he was going to leave them be. However, he then changed his mind and offered cigarettes to any of the Lithuanian auxiliary policemen who would kill them. There were many competitors for these cigarettes.
Muutama harva
juutalainen onnistui pakoyrityksissään Neuvostoliiton puolelle.
Useimmat tuhoutuvat tällä matkalla. Muutamat erehtyivät menemään
Kovnoon sodan aattona ja saivat Kovnon ghetton juutalaisten
kohtalon.
-
A few Jews who tried to escape to the Soviet Union succeeded in getting there. Most perished en route. A few got stuck at the eve of the war in Kovno and shared the fate of the Jews of the Kovno ghetto.
Tämä oli Zidikian
juutalaisen seurakunnan loppu. Sodan jälkeen pystytettin Mazeikain
joukkohaudalle muistomerkki.
-
That was the end of the Jewish community of Židikai. After the war a memorial was erected on the site of the mass grave in Mažeikiai.
http://www.holocaustatlas.lt/EN/#perpetrators/
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar