Lääkärit miettivät, miksi Hamasin vapauttamat lapset eivät nuku – syy oli järkyttävä
- Kaisa Paastela
- Julkaistu 21.12.2023 | 20:10
- Päivitetty 21.12.2023 | 13:46
Sairaalassa Israelin Tel Avivissa lääkärit ovat seuranneet Hamasin panttivankeina seitsemän viikkoa olleiden lasten kuntoutumista. Koettelemukset Gazassa näkyvät monin tavoin. Esimerkiksi kesken leikin pieni tyttö alkoi matkia Hamas-sotilaita: ”Suu tukkoon! Istu alas! Älä päästä ääntäkään, hän komensi toista lasta arabiaksi, lääkäri kertoo The Wall Street Journalille.
Kaikkiaan 39 lasta vapautettiin viikon kestäneen tulitauon aikana marraskuun lopussa. Lasten iät vaihtelevat 10 kuukaudesta 18 vuoteen, osa oli panttivankina vanhempiensa kanssa, mutta osa joutui olemaan erillään.
Lasten paluu Israeliin on aiheuttanut uuden haasteen terveydenhuollolle, ja psykiatrit, lastenlääkärit ja sosiaalityöntekijät ovat etsineet kansainvälistä tutkimustietoa palautetuista lapsipanttivangeista ja siitä, mitä on odotettavissa.
– En ole koskaan nähnyt mitään tällaista. Meistä tuntuu kuin oppikirja pitäisi kirjoittaa uudelleen, sairaalan psykiatrian osaston johtaja Renana Eitan kuvailee lehdelle.
Militanttiryhmien lapsisieppaukset ovat globaalisti kasvava ilmiö, sanoo YK:n erikoisedustaja Virginia Gamba.
– Valtavasti lapsia, etenkin tyttöjä, siepataan tällä hetkellä aseellisten ryhmittymien ja etenkin YK:n terroristijärjestöiksi luokittelemien ryhmien toimesta, alueilla kuten Sahel ja maissa kuten Somalia ja Kolumbia.
Gamban mukaan Hamasin kaappauksissa on kuitenkin ero muihin. Kun konfliktien yhteydessä lapsia yleensä kidnapataan lunnaiden tai värväyksen vuoksi, Hamas otti lapsia ihmiskilviksi ja terrorisoidakseen israelilaisia.
Nigerialainen psykiatri Fatima Akilu arvioi, että israelilaislasten oirehtiminen todennäköisesti muistuttaa Boko Haramin vuonna 2014 sieppaamien koulutyttöjen oireita.
– Olemme huomanneet, että jo lyhytaikainen kaappaus aiheuttaa pitkäaikaista psykologista ahdistusta, joka yleensä ilmenee traumana. Joskus seuraukset eivät näy heti, mutta ne näkyvät kymmenen tai 20 vuoden päästä, Akilu toteaa.
Lapsille yritetään nyt rakentaa turvallisuudentunnetta rutiineilla sekä rajoittamalla informaatiotulvaa. Israelilaislääkäreiden mukaan kuitenkaan mikään ei ole voinut valmistaa heitä haasteeseen, jonka fyysistä, psyykkistä ja jopa seksuaalista väkivaltaa kokemaan joutuneiden lasten hoitaminen tuo.
– He näyttävät lasten haamuilta, sanoo johtaja Efrat Bron-Harlev lastensairaalasta, jossa useaa panttivankia on hoidettu.
Moni menetti 10-15 prosenttia painostaan. Heillä oli tulehtuneita haavoja sekä ihottumaa siivottomista oloista. Eräs lääkäri kuvailee, ettei hän ole koskaan nähnyt niin suurta määrää täitä.
Lapset pääsivät kotiin toipumaan tyypillisesti lyhyehkön sairaalajakson jälkeen. Henkiset haavat ovat fyysisiä suurempia.
Lääkärit odottivat, että nälkää kärsineet lapset söisivät niin paljon, että heitä pitäisi varoittaa ylensyömisestä. Toisin kuitenkin kävi, lapset ottivat vain pieniä suupaloja. Kysyttäessä syytä he totesivat, että loput täytyy säästää myöhemmäksi.
Eniten lääkäreitä yllätti kuitenkin täydellinen hiljaisuus. Lapset puhuivat kuiskaamalla, ja kerättyään riittävästi rohkeutta, he kysyivät saavatko katsoa ulos ikkunasta tai avata oven.
Renana Eitanin mukaan heti ei ymmärretty myöskään, miksi jotkut lapsista eivät pystyneet nukkumaan. Vasta kuin toiset panttivangit kertoivat, että vartijat olivat antaneet lapsille rauhoittavia bentsodiatsepiineja ja muita lääkkeitä pitääkseen heidät hiljaisina, lääkärit totesivat lasten tottuneen nukkumaan lääkkeillä.
Monikaan lapsista ei puhu näkemistään kauhuista. Yksi 3-vuotias kuitenkin on maininnut usein ”punaiset miehet”, Bron-Harlevin mukaan luultavasti viitaten näkemiinsä verisiin ihmisiin.
Joissain tapauksissa lapset ovat taantuneet kehityksessä, tarrautuneet vanhempiinsa ja kärsineet yökastelusta. Joillakin on painajaisia.
Ne, jotka joutuivat eroon vanhemmistaan, kärsivät pahimmat seuraukset. Teini-ikäiset panttivangit ovat kertoneet, että kaappaajat väittivät ”Israelin lakanneen olemasta” ja että heidät on unohdettu.
– He eivät uskoneet, että kukaan etsisi heitä, Bron-Harlev kertoo.
Kahdessa sairaalassa Tel Avivissa työskentelevä lastenlääkäri Itai Pessach sanoo, että nekin lapset, jotka eivät kokeneet kaltoinkohtelua itse, ovat kärsineet nähtyään muita pahoinpideltävän, sekä siksi, että heitä on siirrelty paikasta toiseen.
– Se aiheuttaa toistuvaa vahinkoa psyykelle. Kerroksia on kuorittavana useita ja se tulee viemään aikaa, hän kuvaa toipumisprosessia.
Joillekin lapsille kotiinpaluu merkitsee uutta kriisiä. 4-vuotiaan Abigail Mor Idanin isä ja äiti eivät olleet häntä vastassa, kun Abigail palasi Gazasta. Hamas tappoi hänen molemmat vanhempansa lokakuun 7. päivän iskussa.
Pessachin mukaan siepatut lapset eivät tule takaisin siihen maailmaan, jonka he tunsivat.
– Heidän koko maailmansa on romahtanut.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar