Leta i den här bloggen

söndag 28 december 2014

Chanukkajuhla

Chanukka firas med sång, tal, mat – och skridskoåkning


Rabbi Chaim Greisman under firandet i Kungsträdgården 2012.
Foto: Privat Rabbi Chaim Greisman under firandet i Kungsträdgården 2012.

Tre frågor till rabbi Chaim Greisman, från Chabad of Stockholm, som på torsdagkvällen firar chanukka i Kungsträdgården.

Tre frågor till rabbi Chaim Greisman, från Chabad of Stockholm, som på torsdagkvällen firar chanukka i Kungsträdgården.
1. Vad händer i Kungsträdgården i kväll?
– Vi kommer att fira den judiska högtiden chanukka med sånger, tal, mat och en glad atmosfär. Vi tänder ljusstaken som man gör under högtiden, ett ljus varje kväll under de åtta dagarna av chanukka. Och så kan man åka skridskor till judisk musik. Det blir en blandning av olika roliga judiska sånger medan folk får åka skridskor och komma in i högtidsstämningen innan själva festen börjar klockan fem.
2. Hur länge har ni firat på det här sättet i Kungsträdgården?
– Det är fjortonde året i rad vi firar i Kungsträdgården. Vi brukar vara runt 500 personer. Chanukka är en tradition som pågår samtidigt över hela världen, men förutom att fira det hemma så gör vi det tillsammans på en stor offentlig plats också. För att visa att man är glad över ljusets mirakel och firar sina traditioner.
3. Är alla som vill välkomna?
– Ja, det är öppet för alla, vem som helst får komma. Vi vill nå ut med budskapet och visa att alla är välkomna att fira tillsammans i det offentliga rummet.

Assurian imperiumi . Assur oli myös Aabrahamin juurta.

Aabraham lähetti takaisin juurilleen osan poikiansa, jotka luonnollisesti ovat seemiläistä kansaa. Simran, Joksan,  Medan, Midian, Jisbak ja Suuah.   Joksanille syntyi  Seba ja Dedan ja Dedanin  jälkeläisiä olivat assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset. Midianin pojat livat eefa, eefer, Hanok, Abida ja Eldaa.  (Midianilaisita  syntyi Jetro ja  Sippora, Mooseksen vaimo).  I M 25. tässä mainitut pojat ovat Aabrahamin kolmannesta vaimosta, sillä Haagarin ja ismaelin hän lähetti  egyptiin päin.  Saaran pojan Iisakin  Kanaanin maahan. Keturan pojat  tiäisille maille. Lisäksi aabrahamilla oli sivuvaimoja, ja niille poille Aabraham antoi lahjoja ja lähetti heidät itäisille maille, kauemmaksi itään, josa sielläkin on Aabrahamin lapsia.
Nyt on kyse Assurista.

Ancient Jewish History: The Assyrians

(1170 - 612 BCE)


Ancient Jewish History: Table of Contents | The Temples | Two Kingdoms


Print Friendly and PDF

The Assyrians were Semitic people living in the northern reaches of Mesopotamia; they have a long history in the area, but for most of that history they are subjugated to the more powerful kingdoms and peoples to the south. Under the monarch, Shamshi-Adad, the Assyrians attempted to build their own empire, but Hammurabi soon crushed the attempt and the Assyrians disappear from the historical stage. Eventually the Semitic peoples living in northern Mesopotamia were invaded by another Asiatic people, the Hurrians, who migrated into the area and began to build an empire of their own. But the Hurrian dream of empire was soon swallowed up in the dramatic growth of the Hittite empire, and the young Hurrian nation was swamped. After centuries of attempts at independence, the Assyrians finally had an independent state of their own since the Hittites did not annex Assyrian cities. For the next several hundred years, the balance of power would shift from the north to the south 

Beginning with the monarch, Tukulti-Ninurta (1235-1198 BC), Assyria began its first conquests, in this case the conquest of Babylon. 

The Assyrian dream of empire began with the monarch, Tiglat-Pileser (1116-1090), who extended Assyrian dominance to Syria and Armenia. But the greatest period of conquest occurred between 883 and 824, under the monarchies of Ashurnazirpal II (883-859 BC) and Shalmeneser III (858-824 BC), who conquered all of Syria and Palestine, all of Armenia, and, the prize of prizes, Babylon and southern Mesopotamia. 
The Assyrian conquerors invented a new policy towards the conquered: in order to prevent nationalist revolts by the conquered people, the Assyrians would force the people they conquered to migrate in large numbers to other areas of the empire. Besides guaranteeing the security of an empire built off of conquered people of different cultures and languages, these mass deportations of the populations in the Middle East, Mesopotamia, and Armenia, turned the region into a melting pot of diverse cultures, religions, and languages. Whereas there would be little cultural contact between the conquered and the conquerors in early Mesopotamian history, under the Assyrians the entire area became a vast experiment in cultural mixing.

 It was the Assyrian monarch, Sargon II (721-705 BC), who first forcefully relocated Hebrews after the conquest of Israel, the northern kingdom of the Hebrews. Although this was a comparatively mild deportation and perfectly in line with Assyrian practice, it marks the historical beginning of the Jewish diaspora. This chapter in the Jewish diaspora, however, never has been really written, for the Hebrews deported from Israel seem to have blended in with Assyrian society and,

 by the time Nebuchadnezzar II conquers Judah (587 BC), the southern kingdom of the Hebrews, the Israelites deported by Sargon II have disappeared nameless and faceless into the sands of northern Mesopotamia. 

The monarchs of Assyria, who hated Babylon with a passion since it constantly contemplated independence and sedition, destroyed that city and set up their capital in Nineveh. Later, however, feeling that the Babylonian god, Marduk, was angry at them, they rebuilt the city and returned the idol of Marduk to a temple in Babylon.

 The last great monarch of Assyria was Ashurbanipal (668-626 BC), who not only extended the empire, but also began a project of assembling a library of tablets of all the literature of Mesopotamia. Thirty thousand tablets still remain of Ashurbanipal's great library in the city of Nineveh; these tablets are our single greatest source of knowledge of Mesopotamian culture, myth, and literature. 

After Ashurbanipal, the great Assyrian empire began to crumble; the greatest pressure on the empire came from their old and bitter enemies, the Babylonians.

 Aided by another Semitic people, the Medes, the Babylonians led by Nabopolassar eventually conquered the Assyrian capital of Nineveh and burned it to the ground, ending forever Assyrian dominance in the region.

The Assyrian State

Simply put, the Assyrian state was forged in the crucible of war, invasion, and conquest. The upper, land-holding classes consisted almost entirely of military commanders who grew wealthy from the spoils taken in war. The army was the largest standing army ever seen in the Middle East or Mediterranean. The exigencies of war excited technological innovation which made the Assyrians almost unbeatable: iron swords, lances, metal armor, and battering rams made them a fearsome foe in battle.

Science and Mathematics

The odd paradox of Assyrian culture was the dramatic growth in science and mathematics; this can be in part explained by the Assyrian obsession with war and invasion. Among the great mathematical inventions of the Assyrians were the division of the circle into 360 degrees and were among the first to invent longitude and latitude in geographical navigation. They also developed a sophisticated medical science which greatly influenced medical science as far away as Greece.

Sources: Mesopotamia from Washington State University, ©Richard Hooker, reprinted by permission.

fredag 19 december 2014

Chanukkajuhlan kynttilänjalka chanukia

ekstikoko A A

Chanukia syttyy valon juhlan kunniaksi

Lähialue | Turun Sanomat 18.12.2014 14:03 | 2
Ensi sunnuntaina Turussa vietetään Turun juutalaisen seurakunnan ja Turun museotoimen yhdessä järjestämää chanuka-juhlaa. Turun Linnan pihalla syttyy lähes kaksimetrinen ja 36 kiloinen taottu chanukia.
– Juutalaisten chanuka-juhlaa vietetään lähellä joulua ja sen on tarkoitus tuoda valoa syksyn synkkyyteen. Valo viestii suvaitsevaisuudesta ja uskonvapaudesta. Juhla pohjautuu erityisesti Toran opetuksiin. Suvaitsevaisuuden valo on tarkoitettu kaikille ihmisille, Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Tomer Huhtamäki selventää.
Chanukiassa on kahdeksan kynttilää sekä yhdeksäs sytytyskynttilä. Chanuka-juhlan ensimmäisenä iltana sytytetään yksi kynttilä ja seuraavana iltana kaksi kunnes kahdeksantena iltana chanukiassa sytytetään kaikki kahdeksan kynttilää.
Edellisenä iltana poltetut kynttilät on vaihdettava aina uusiin, jotta kahdeksantena päivänä kaikki kynttilät ovat samassa tasossa.
Chanukia sytytetään nyt toista kertaa ulkona. Viime vuonna saatu vastaanotto oli hyvä, ja Huhtamäki toivookin, että julkisesti vietetystä chanuka-juhlasta voisi muodostua jokavuotinen perinne, ja kaupunkilaiset voivat tulla sitä seuraamaan.
– Kun astumme ulos synagogasta, on se yksi väylä viestiä keitä me olemme ja mitä edustamme.
Perinteen alku juontaa vuoteen 164 ennen ajanlaskun alkua, jolloin juutalaiset makkabealaiset valloittivat takaisin Jerusalemin toisen temppelin. Tätä ennen kreikkalaiset olivat muuttaneet temppelin Zeusin kulttipaikaksi.
Kun juutalaiset makkabealaiset siivosivat temppeliä, sieltä löytyi pieni purkki puhdistettua öljyä, joka riitti yhdeksi päiväksi temppelin lyhtyyn. Toran mukaan valon on palattava koko ajan.
– Sitten tapahtui ihme, ja pieni öljymäärä riitti kahdeksaksi päiväksi. Tämä aika riitti, jotta uutta öljyä ehdittiin puhdistaa. Tämän vuoksi juutalaiset viettävät juhlaa kahdeksan päivää, Huhtamäki kertoo.
Taustalla on helleeninen kulttuuri, joka kielsi juutalaisten jumalanpalvelukset ja ulkoiset uskonnolliset merkit. Huhtamäki jatkaa, että valon juhlana chanuka viestii kaikille, että jokaisella on vapaus omaan ideologiaan ja uskontoon.
– Turun Linna on myös merkittävä paikka, sillä siellä oli 1800-luvun loppupuolella Turun ensimmäinen juutalaisten rukoushuone. Meidän tiedon mukaan myös muslimeilla oli vastaavasti silloin paikka Turun Linnassa. Tämä kertoo siitä, että kaupungissa oli tahtoa ja halua auttaa vähemmistöjä.
Chanuka on perhejuhla. Monissa juutalaisissa perheissä annetaan chanuka-lahjat ja syödään muun muassa öljyssä paistettuja ruokia kuten räiskäleitä muistuttavia perunakakkuja – latkesia.
Maailmalla monissa kaupungeissa chanukiat sytytetään keskeisillä paikoilla. Tyypillisesti mukana tapahtumassa on esimerkiksi kyseisten kaupunkien päättäjiä tai muita tunnettuja henkilöitä.
Turussa chanukiaa ovat sytyttämässä juutalaisen seurakunnan omien jäsenten ja Suomen ylirabbi Simon Livsonin rinnalla muun muassa Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen, Israelin Suomen ja Viron suurlähettiläs Dan Ashbel puolisonsa Zehavan kanssa, Åbo Underrättelserin päätoimittaja Pär Landor puolisonsa Mayn kanssa, Åbo Akademin Judaica laitoksen esimies Pekka Lindqvist, Turun Linnan linnanvouti Jari Marjasto, Turun WIZO ry:n jäsenet sekä Turun kaupungin protokollapäällikkö Mika Akkanen.
Taotun chanukian ovat valmistaneet Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston opiskelijat oppilastyönä.
TS–MARIANNE MÄKITALO

lördag 13 december 2014

Eri terrorijärjestöt kuristavat Israelia monelta taholta.

Tämän vuoden 2014  syyskuussa  israelin vastaisten  terroristien  suunnittelema  Israelin invaasio epäonnistui ja  Ssrael suoritti Protective Edge operaation. Mutta ehkä on jo  pimeyden voimien puolella jokin toinen ultimatum  jonain lähipäivänä- lähivuotena, jota samaiset terrorilähteet  suunnittelevat "joint operaationa2  asteittain toteutettavaksi. 

Gavrielin uutisista sitaatti:

4. UUTISOTSIKOITA
·        PÄÄMINISTERI Netanyahu tapaa USA:n ulkoministeri John Kerryn Roomassa ensi viikolla. He keskustelevat PA/PLO:n jättämästä esityksestä YK:n turvallisuus-neuvostolle yhden uuden arabivaltion perustamiseksi entisten 22 lisäksi. Presidentti Obama on ilmaissut haluttomuutensa käyttää veto-oikeuttaan neuvoston kokouksessa estääkseen YK:n jäsenmaita sitovan päätöslauselman syntymisen. PA:n puheenjohtajan Mahmoud Abbasin laatima ja sponsoroima esitys on vastoin Oslon 1993 ja muiden sen jälkeen solmittuja sopimuksia ja siten laiton ja asettaa USA:n presidentinvarsin kiusalliseen asemaan. Israelin tiedustelujohtaja sanoo, ettei Israel painosta Yhdysvaltoja Iranin vastaisten pakotteiden koventamiseksi. http://www.jpost.com/Middle-East/Intel-official-Israel-not-pushing-for-tougher-Iran-sanctions-until-nuke-talks-deadline-384394
·        PLO ja Fatah keskustelevat turvallisuus- ja muiden suhteitten katkaisemisesta Israelin kanssa torstaina sattuneen 300 henkilön mielenosoittajajoukon ja IDF:n sotilaitten välillä tapahtuneen yhteenoton vuoksi, jossa PA:n hallituksen ministeri Zaid Anu Ein sai sydänkohtauksen ja kuoli sairaalassa. Ministeri Einin johtama joukko oli matkalla istuttamaan oliivipuita Israelin täyden valvonnan alaiselle C-alueelle ilmeisenä tarkoituksenaan maan varastaminen kirkkaassa päivänvalossa. Sotilaat antoivat 300 hengen joukon osoittaa mieltään, mutta estivät heitä pääsemästä istutusalueelle. Syntyneen kahinan aikana sotilaat työnsivät arabeja kivääreitään käsissään pitäen. On epäselvää, iskikö sotilas kiväärinperällään kuten PA väittää – Abbasin sanoi brutaalia väkivaltaa käyttäen - mutta Ein kouraisi kädellään rintaansa sydämen kohdalta ja kaatui maahan. Hän kieltäytyi IDF:n tarjoamasta ensiavusta, mikä olisi voinut pelastaa hänet. Hän kuoli PA:n sairaalassa torstain aikana.
Sekä Israelin että PA:n kuolinsyyn tutkijat totesivat, että Ein kuoli sydänhalvaukseen. PA:n johto kuitenkin jatkaa Israelin syyttämistä karkeasta murhasta kiistäen tutkimusten oikeellisuuden. PA teki valituksen tapauksesta YK:lle, joka on kehittymässä sen toimintapisteeksi.
Zeid Abu al-Ein ei ollut mikään enkeli – vaikka Abbas antoikin hänelle marttyyrin sädekehän – hänet tuomittiin Israelissa elinikäiseen vankeuteen kahden israelilaisen murhasta ja muusta terrorismista, mutta vapautettiin 3 vuoden kuluttua myönnytyksenä Abbasille, joka palkitsi hänet ministerinviralla. Israelilainen patologi sanoi tutkittuaan Einin ruumista, että hänen sydämensä oli toiminut 80 %:n teholla. Hän kärsi korkeasta verenpaineesta ja muista sairauksista. PA:n patologi sanoo löytäneensä jälkiä pahoinpitelystä kielessä, kaulassa ja henkitorvessa.
Tapaus sai aikaan mielenosoituksia etenkin Hebronissa ja ne voivat uusiutua tänään Temppelivuorella ja Jerusalemin itäosissa aamurukousten jälkeen. 
3. ISLAMIN VALTIO, lyhyesti IS, on levittämässä aktiivista toimintaansa ja vaikutusvaltaansa Egyptin omistamalle Siinain niemimaalle. Siinai on harvaan asuttu, vuoristoinen maa, jossa liikkuminen on vaikeaa ja nykyaikaiselle liikenteelle sopivia teitä on vähän. Alueen asukkaat ovat valtaosin beduiineja, joiden elinsuhteitten ja – olojen parantaminen on jäänyt hallituksen kiireysjärjestyksessä syrjittyyn asemaan, eivätkä työnsaantimahdollisuudet ole mainittavat rannikoiden turismiteollisuutta lukuun ottamatta.
Beduiinit elävät hyvin patriarkaalista elämää noudattaen omia vuosisataisia heimo-perinteitään. He toimivat alueillaan oppaina ja erilaisten ruoka- ja muiden välttämättömyys-tavaroitten kuljettajina, eikä salakuljetus ole vierasta heille. He myös liittoutuvat sen kanssa, joka maksaa eniten. Täten erilaiset järjestöt ovat saaneet jalansijaa Siinailla nauttien beduiinien tarjoamasta avustuksesta. Egyptin uusi presidentti Sisin johtama hallitus on pyrkinyt voimatoimin karkottamaan kutsumattomat vieraat Siinailta, koska ne tekevät terrori-iskuja sekä Egyptin armeijan sotilaita ja tukikohtia vastaan että myös alueen turismikohteisiin. Egypti syyttää, että Hamas on liittoutunut näiden järjestöjen kanssa, ja harjoittaa sieltä hallituksen vastaista toimintaansa Muslimijärjestön kanssa. Armeija on kärsinyt suuria menetyksiä tuossa verisessä puhdistusoperaatiossa. Israel sallii Egyptin tuovan lisäjoukkoja rauhansopimuksen vastaisesti sekä suorittaa sotilaslentoja alueella.
Kuten Debkafile kertoo, ainakin kymmenen IS:n operaattoria ja virkailijaa on päässyt Kairon turvallisuustarkastusten läpi väärennettyjä passeja käyttäen esiintyen lomamatkailijoina Euroopasta tai Lähi-Idän maista. Päästyään Sharn el-Sheikhiin he jatkavat matkaansa Siinaille ottaen siellä toimivan terrorijärjestön Ansar Beit al-Muqdasin johtajuuden. IS:n johtajan kaliifi Abu Bakr al-Bagdadin johtamat operaattorit tekivät hyökkäyksiä Egyptin armeijan sotilaita vastaan Libyasta, josta virtaa edelleen aseita muihin maihin presidentti Muammar Gaddafin entisistä asevarikoista, myös Siinaille ja Gazaan, vaikka yhteydet sinne ovatkin vaikeutuneet Egyptin sulkiessa salakuljetustunnelit, joita löydetään yhä uusia. Äskettäin Egypti ilmoitti 60 löydetyn tunnelin tuhoamisesta. Egyptin armeija raivaa kilometrin syvyistä puskurivyöhykettä Gazan puolelle rajaa armotta tuhoten kaikki alueen asunto- ja muut rakennukset estääkseen uusien tunnelien kaivamisen.
JOS Israel aloittaisi samanlaisen puskurivyöhykkeen perustamisen Gazan rajalleen, maailman ihmisoikeus- ja muut sosiaaliset järjestöt olisivat yhtenä laumana syyttämässä Israelia sota-rikoksista ja kaikista muista mahdollisista vääryyksistä, Nyt kaikkia ovat hiiren hiljaa, kun Egypti tuhoaa 800 asuntorakennusta raivaten koko 50 km:n pituisen alueen putipuhtaaksi. Israelin turvallisuuden kannalta Egyptin armeijan toimet Siinailla hyödyttävät Israelia. http://www.debka.com/article/24291/ISIS-posts-a-new-forward-command-group-to-Egyptian-Sinai---at-Israel’s-back-door
·        

fredag 12 december 2014

Oil leak in Arava 4 Dec. 2014

EAPC said that the Trans-Israel pipeline was damaged last Thursday during maintenance and sent millions of liters of oil gushing into the southern desert, severely damaging a nature reserve and other areas.
An EAPC spokesperson said the line, which facilitates the transport of crude oil between Europe and Asia, burst due to “a technical error.”
Work on the pipeline was being carried out in tandem with the construction of Eilat’s Timna International Airport, slated to become operational by 2016.
The Environment Ministry ordered the company to stop operating the line, a major oil conduit between the Mediterranean and the Red seas, until it is issued a new permit, Israel Radio reported.

söndag 7 december 2014

Käsivarsi, Talit ja Tefillin. Ilm. 6: 9-10

Sitaatti: Aruz7 lehdetä
In instances too numerous to list, we have been terrorized. And each time, we returned to recite HaGomel.

Published: Friday, December 05, 2014 10:46 AM


The Har Nof slaughter is just the latest atrocity in a history of atrocities perpetrated against Jews.  The wickedness pressing in around us feels relentless.  It is enough to make us seek stronger walls and wider moats to keep the world at bay.
But walling ourselves off from the world has never been an option.  We are in the world.  We are of the world.  We must not only engage the world, but to be stronger for that engagement.  It is not enough to merely survive.  We must thrive, physically, psychologically and spiritually.  Those who survived the physical slaughter at the Har Nof synagogue returned on Thursday to recite HaGomel, the blessing said after being saved from danger.  As Rav Rubin related to Rav Shteinman and Rav Kanievsky, “There has never been such HaGomels ever recited!”
To survive such a direct confrontation with the Angel of Death as they did is beyond human vocabulary.  Har Nof.  Treblinka.  Poland, 1648-49.  Hebron, 1929.  In instances too numerous to list, we have been terrorized.  And each time, we returned to recite HaGomel.  Yet, perhaps it is the profound threat of these instances, the life and death nature of them, that encourages piety.  Perhaps the more difficult task is to live in the secular world, to live with Laban, and to maintain our dignity and spirituality.
Before confronting Esau face to face, Jacob sent emissaries to transmit a message that begins, Im Laban garti – I have sojourned with Laban and I have lingered until now.
This is all true.  Jacob lived (garti) around Laban but he always remained a stranger, a ger.  He left his childhood home years before and then, as Rabbi Soloveitchik explains, lived “a long night of darkness, misery and distress.”  It is no easy task to survive an environment that is antithetical to one’s upbringing but Jacob emphasizes that he had not “gone off the derech,” the Jewish path.  As Rashi declares, “I have sojourned with Laban, yet I observed the 613 mitzvos.”
He had ample opportunity not to!  Certainly the twenty-plus years he sojourned with Laban was more than enough time to lose his identity and traditions, to learn and embrace the ways of Laban.  But Jacob asserts that he did not.  “He had not assimilated; he had not integrated himself into Laban’s society and community; he had not accepted their morals, their code of ethics, or their lifestyle.” (Rav Soloveitchik)
He was as dedicated at the end of his servitude in Laban’s house as he was that first night he spent on the cold stones of Beth El.
With Hanukkah approaching, we are reminded of how difficult it is to remain faithful in galut, Exile.  Indeed, galut is the ultimate Rorschach test for all Jewish generations.  How we understand and react to this reality defines us.  We cannot avoid it.  galut is our reality.  There are no walls tall enough nor moat wide enough to hold it at bay.  As frightening as that is, the truth is that there can be no Geula without galut. 
The question for each generation and for each of us is, Do we have what it takes to live through galut, to be able to declare as Jacob did to Esau, “I have made it through Laban!”  Implicit in his declaration was that he would survive all that Esau might have in store for him and his descendants, he would remain true and preserve Abraham’s covenant.
To be fully Jewish has nothing to do with time or place.  Im Laban garti.  Jacob sojourned with Laban and maintained his commitment.  He tells us so himself!  Which raises an interesting question, Is it appropriate for someone of Jacob’s religious and spiritual stature to “sing his own praise”? 
While it seems that is exactly what Jacob was doing, Rav Meir Shapiro of Lublin suggests another perspective, a novel perspective that suggests a way for us to engage our galut.  It’s true, Jacob admits, I did observe the Taryag mitzvoth in Laban’s environment, but I did not absorb any lessons from Laban’s approach (Lo lamadti mi’maasav ha’rayim). What is there after all to learn from Laban?  The answer, Rav Meir Shapiro teaches, is that inasmuch as a person is obligated to serve God with every facet of his life, one must constantly be alert to new ways to achieve those goals.  Just as one who seeks wealth is always on the lookout for new opportunities to increase his wealth, so too must we be looking for ways to increase our spiritual well-being.  After all, when I see the lengths people go to in order to fulfill their carnal desires… how much more should I be willing to go to achieve my spiritual goals?
Rabbi Meir Shapiro makes clear that, far from boasting, Jacob was taking himself to task.  “I lived with Laban all those years, I observed how single-minded he was in pursuit of his worldly desires. He let nothing get in his way.  But I did not learn a lesson from him that could have enhanced  my life.  Yes, I observed Taryag (613) mitzvoth, but I never achieved the same fervor in pursuing my spiritual goals.  My excitement in observing mitzvoth paled to his thrill in pursuing his meaningless goals.”
Im Laban
We too often assume that our learning and observance must be measured against the finest and best among us.  But such a perspective invites a sense of failure.  How can I possibly live up to the standards and achievements of the Chofetz Chaim or Rav Aaron Kotler or Rav Moshe Feinstein?
Wiser to evaluate our achievements not against the best but against the worst.  Im Laban…  It sounds odd.  It feels odd.  But isn’t that what Rav Shapiro’s teaching suggests?  I cannot expect to be like Reb Moshe ZTL or Reb Yaakov ZTL but I can exceed the Labans of the world!  I can certainly match the time and determination of those who instill fear and trembling in the world even if I can never match the time and spirituality of the best among us!
The Chofetz Chaim was once told about the seemingly enormous success of the missionaries throughout Europe.
“Oy vey!” the poor Jew cried.  “What can we do to respond to all of this sheker, these lies, they are spreading?”
The Chofetz Chaim smiled.  “If we were to work for the emes (truth) with an emes (genuine sincerity) like they work for the sheker with an emes, I can assure you that we would experience enormous success.”
Im Laban…

måndag 17 november 2014

Maailmassa ei ole ilmentynyt koskaan niin korkealaatuista elämää maan päällä kuin Jeesuksen elämä

Jumalan luomisen huippuhetki oli se kun pitkän esivalmistelun ja valintojen ketjun jälkeen   Aadamin lapsista, Seetin suvusta Aabrahamin siemenestä oli tullut  määrättyyn paikkaan asettuneesta kansasta määrätystä suvusta  henkilö, jonka sukupolvien  ketju Jumalan näkökulmasta oli seulottu  tovin-  meidän aikojamme monta sataa  vuotta- ja Jumala tämän suvun yhden naishenkilön kautta,  Nasaretin Marian  avulla,   loi maan päälle oman Poikansa, ihmisen mitassa,  ottamaan kontaktia ihiskuntaan tarkoin valitun  kontaktikykyisen pienen joukon,  Israelin kautta, jotta Hnen luomistyönsä pääsisi etenemään universumissa ihmiskunnasta  tulevan Jumalan ystävä- kansan  kanssa yhteistyössä.
Se  ihmisen hengen ylentäminen, sivistäminen ja opettaminen, mikä Raamatussa Jeesuksen ja apostolien  tulkinnan kirkastamana ja Paavalin kirjoittamana on säilynyt meidän päiviimme asti,  on riittoisa myös nykyihmiselle- suurempaan  demokratiaan ja tasa-arvoon tuskin  milloinkaan ylletään kuin siihen mikä alkuseurakunnassa vallitsi. Jeesus yhdessä pienessä tuokiossa  teki naiset ja miehet tasa-arvoisiksi  osallisuudessa Jumalan sanaan ja pelastukseen. Naiset saivat  heille sopivat tehtävät evankeliumin  edistämisessä, heihin luotettiin ja   heidän elämänosaansa  kiinnitettiin huomiota. Vielä viime hengenvedossa ennen kuin Hän siirtyi ihmismitastaan Ylösnousemusmittaansa Jeesus delegoi  äidistään huolehtimisen rakkaalle opetuslapselleen Johannekselle ja  antoi myös nuoren Johanneksen  saada kokea äidin rakkautta Marian kautta -  Siitä hyvyydestä  johtuen Johannes  joka sanallaan heijastaa seurakuntaan  suurta rakkautta ja huolenpitoa , mikä on Jumalan tarkoitus seurakunnan suhteen.
Pietari, joka oli  ison perheen pää, antoi myös  merkittävää ohjeita perhe-elämään ja seurakuntaan.
Paavali, joka oli  seurakunnan myrskylintu, suuntasi  saatua opetusta  pakanuuden suurimpiin syvyyksiin,  ja joutui organisoimaan  joka ainoan järjestyksen yhteiskunnassa ja perhe-elämässä  aivan  alkuelementeistä alkaen. Hän oli  opetettu jo vanhatestamentilliseen oikeaoppisuuteen ja siinä ontuen  teki sen virheen, että hyökkäsi  sydämen uskossa elävän alkuseurakunnan kimppuun, joten tämänkin virheen sovittamiseksi hän toimi  kiiruusti  totellen saamassaan  tehtävässään ja  Hengen antamissa suunnissa koettaen saada  ymmärtämystä  mooseksenuskoisissa  aikaan, että nämä eivät tuhoaisi Jumalan seurakuntaa, vaan liittyisivät pelastettujen joukkoon.  ja  uskoa aikaan  ateisteissa ja pimeyden vallassa olevissa pakanoissa, jotka  yhä uudestaan koettivat hyökätä  valoisan seurakunnan  kimppuun, niin  juutalaisten kuin kristittyjen. Paavali säästi  mahdollisesti rakastamaansakiin  naista ollen viemättä  häntä kaikenlaisiin matkojen kurimuksiin ja kivityksiin. Hän sanoi että hänellä olisi samoin oikeus  kuljettaa vaimonsa mukanansa kuten Pietarilla ja muilla  juutalaiskristillisen yhteisön veljillä oli tapana.  Jos  Jeesus ei olisi valinnut Paavalia, tällä luonnollisesti olisi iso perhe ja jokainen hänen pikansa ja pojan poikansakin   olisi kivittänyt  kristittyjä  koko lähi-idässä ja seurakunta olisi loppunut siihen kuten uskonnollisesti aggressivisten hallitsemissa syövereissä jumalten nimessä nykyaikana-  tavalliset  ihmiset katoavat  ymmärtämättömän uskon, "oman käden jumalten" kovasydämisyyden ja kivenheittojen   alla.
Jeesus otti pahimman kiivailijan  taivaan vaunuille ja osoitti  häikäisevän selkeästi mikä on väärin ja mikä on oikein. Jeesus eli Mooseksen lain  hyvää tarkoittavuuden todeksi ja karsi  sen mikä  oli vain ihmisen kivisydämen takia siihen myöhemmin liitettyä ja hengen vaikutuksesta loi seurakuntaan lihasydämen, hyvän sydämen joka tekee mielellään Jumalan tahdon.
 Nyt meillä on  tarkasti kirjoitettu Uusi Testamentti. ja kuten Paavali sanoo, kirottu olkoon se joka   julistaa toista evankeliumia kuin se mikä hänelle Paavalille  on Jeesukselta ilmoitettu ja jonka hän  Paavali Jeeusksen käskystä on pakanoille  julistanut. Jos seurakunnassa on asioita, joistaollaan eri mieltä,  on tutkittava kirjoituksista ja  pyydettävä Hengen viisautta, että tullaan havaitsemaan  Jumalan totuudet.
Jumala on Pyhä ja Hänen tarkoituksensa on saada seurakunnasta iankaikkisuuskelpoinen-  niitä jotka elävät iankaikkisesti. Koska  joskus tämä aineen universum joutuu  janan päähän, jossa tapahtuu instabilisoituminen ja silloin  on muuttuminen toiseen jatkuvaisuteen.  Se on tietysti minunkin vaikea käsittää.  Mutta jokainen asia on universumissa  erittäin ihmeellistä,  mikä tahansa mitä täällä maapallolla on, on ihmettä ja mielestäni  mahdottoman hienoa. ja saisi pysyä iät ja ajat.  Todennäkösitä on että tämä maapallolaisten kehittyminen on ainoaa  ihmiskuntakehitystä koko  universumissa.  Tämä on alkanut Janan  Alfasta ja päättyy jana Omegaan. Mutta iankaikkisuus on olemassa ja sinne on Tie.

Israel To Day uutiset Jeesusesta (Ludvg Schneider)

The Taboo Words of Jesus

Monday, February 17, 2014 |  Ludwig Schneider
This article first appeared in the November 2012 issue of Israel Today. A rebuttal by Dr. Erez Soref of Israel College of the Bible was published in our March 2013 issue. Dr. Soref's rebuttal can be read here.
The libraries of the world are filled with what others have written about Jesus; and yet there are very few pages on what Jesus said about Himself. Many of His words are ignored or overlooked because they do not fit in with traditional theology.
God’s Word is interpreted by means of skillful rhetoric. However, interpretations always contain human additions, even if they are well meant. Yet we are not permitted to manipulate the Word of God, for God commands, beginning with Deuteronomy 4:2 and right through to the last book of the Bible, Revelation 22:18-19, that we should neither add nor subtract anything from His Word.
Our interpretations must be in accordance with the Holy Scriptures. Therefore, the difficult words of Jesus cannot be ignored, such as the following verses:
Matthew 19:17; Mark 10:18; Luke 18:19
“Why do you call Me good? No one is good except God alone.”
John 20:17
“I ascend to My Father and your Father, and My God and your God.”
John 10:29
“My Father, who has given them to Me, is greater than all.”
John 17:3
“And this is eternal life, that they may know You, the only true God, and Jesus Christ whom You have sent.”
John 12:49
“For I did not speak on My own initiative, but the Father Himself who sent Me has given Me a commandment as to what to say and what to speak.”
John 14:1
“Do not let your heart be troubled; believe in God, believe also in Me.”
John 10:30
“I and the Father are one.”
John 5:19
“The Son can do nothing of himself, unless it is something He sees the Father doing; for whatever the Father does, these things the Son also does in like manner.”
Here we observe how Jesus emphasizes His dependence on God, without referring to Himself as God. Theologians interpret what the Scriptures say about Jesus. But here, Jesus is speaking about Himself. We are not permitted to add anything to or take anything away from Jesus’ words.
Jesus often begins what He is saying with “I am”: I am the way - I am the truth - I am the bread of life, etc. The Greek ego eimi (I am) does not mean “I am God” but rather “I am” the Christ, or Messiah, promised by God in the Scriptures (i.e., the Old Testament). Anything beyond this is adding to the Word of God. This is why we must compare every interpretation regarding Jesus with Jesus’ own statements about Himself.
Even the most well-known verse in the New Testament, John 3:16, draws a distinction between God and His Son: “For God so loved the world that He gave His only begotten Son…” The apostles also differentiate between God and His Son and emphasize that “there is...one mediator also between God and men, the man Christ Jesus” (1 Timothy 2:5). This is precisely what Jesus Christ was appointed to be, even before the foundation of the world.
In the epistle to the Corinthians, Paul describes the cycle of salvation history and Jesus’ role in it:
“The last enemy that will be abolished [by Christ] is death. For He has put all things in subjection under His [Christ’s] feet. But when He [Christ] says, ‘All things are put in subjection,’ it is evident that He is excepted who subjected everything to Him [namely God – YHVH]. When all things are subjected to Him [Christ], then the Son Himself will also be subjected to the One who subjected all things to Him, so that God may be all in all” (1 Corinthians 15:26-28).
This same Paul declares that in our praise and worship we should also be aware of the distinction between Father and Son:
“Be filled with the Spirit, speaking to one another in psalms and hymns and spiritual songs, singing and making melody with your heart to the Lord; always giving thanks for all things in the name of our Lord Jesus Christ to God, even the Father” (Ephesians 5:18-20).
Thus we should thank our heavenly Father as the one and only God - but we should do so in the name of Jesus.
Want more news from Israel?
Click Here to sign up for our FREE daily email updates

lördag 15 november 2014

Simon Wiesenthal Keskus hälyttää vuoden 2014 Kristalliyön vuosipäivästä

  • Iranin suuren kansan hengellinen johtohenkilö Ajatollah on julkaisut pimeyden ruhtinaan sydämestään ohjelman Juutalaisen Valtion tuhoamiseksi.. Julkaiseminen on tapahtunut samaan aikaan kuin natsismin aggression alkupurkausten  raivoisien  ryöstöjen ja murhien  Kristalliyön 1938 ( 76 vuotta sitten) vuosipäivä oli 9.11.2014.  Kristalliyö tapahtui Euroopan sivistyksen kehdossa. Olemukseltaan kaiken  pyhän ja arvokkaan annihiloiva natsismi oli kaikenlaisen materiaalin ja rahan ryöstöä, kuten näkyvän omaisuuden ryöstöä, ammattitulon poisottamista ja kaikkien elinkeinojen ja ihmisoikeuksien riistoa ja lopulta ihmisen sielun , hengen ja ruumiin täydellistä tuhoamista ja kaiken existenssin kieltämistä globaalisti  juutalaiselta ihmiseltä. Silloin ei ollut Juudan Valtiota, fysikaalista turvapaikkaa, joka saattoi omata virallisen Puolustusarmeijan kansalaistensa puolesta ja asettua defensiivisiin tai tarvittaessa offensiivisiin asemiin kansan pulesta., mikä on normaalia valtioelämään meidän kaikkien mielestä. Olemme tottuneet  oikeusvaltioon.   Nyt Iran haluaa poistaa Israelin Puolustusvoimat ja Juutalaisen valtion maan päältä ja uudestaan saada aikaan Juudan heimon Holokaustin ja asteittain pahenevan deprivaation ja  ryöstön. Natsit pystyivät tekemään annihilaation  sivistymaailman käsittämättä asiaa. Mutta nyt on opittu, että tuollainen sivistymättömyys  ja epäinhimillisyys  on mahdollista,  ja SWC,  Simon Wiesenthal Center, joka on omistautunut muistuttamaan Holokaustista seuraavaa sukupolvea, antaa nyt hälytyksen Ajatollah Khomeinin yhdeksän pykälän ohjelmasta.
     Koetan suomentaa tekstiä- ainakin mitä SWC sanoo.
     Khomeinin yhdeksän  annihilaatioajatusta  olkoot omassa arvossaan.  Yhdeksän annihilaatiota on  monidimensionaalista annihilaatiota.
    Hän itse on tehnyt itselleen ultimatumin.  Numero 9 on Mooseksen kirjaimissa ultimatum- merkki. Tällä kertaa   asia ei varmaan tule "painetuksi villasella ", vaikka monesta  islamilaisterroristien ja iranilaisten  lohikäärmeen kurkun  kiljusta mitä Israelin eetteriin kuuluu, moni juutalainenkin sanoo, että siihen  kähyyn tottuu ja että se on vain sanoja. 
SWC :n antama hälytys:
On Kristallnacht Anniversary: Iran’s Ayatollah Releases Nine-Point Program for the Destruction of the Jewish State November 9th, 2014 On the anniversary of Kristallnact (The Night of Broken Glass in Nazi Germany in 1938) it is appropriate for leaders to remember that when tyrants threaten, the world should listen. The world wouldn't take Hitler's threats seriously in the 1930s and the Nazi Holocaust and WWII were soon unleashed.
  • Ajatollahin genosidiset puheet Juutalaisen Valtion tuhoamiseksi on julkaistu ensi kerran jo heinäkuussa 2014 ja nyt toistamiseen Kristalliyön vuosipäivänä 9. marraskuuta 2014. Kun nyt Ajatollahin tuollaiset puheet ovat tuleet julki, Israelilla on oikeus ottaa sarvesta härkää, sanasta miestä. Amerikkalisilla on myös täysi valta asettaa kysymys: Onko tässä sellainen johtaja kyseessä, johon voi missään ydinmateriaalin sentrifuugeja tai ISIS:in vastaisesta taistelua koskevissa neuvotteluissa luottaa?
With the release of the Ayatollah’s genocidal calls for the destruction of the Jewish State, (first posted in July 2014 and reposted on November 9th), Israel is right to take the Ayatollah at his word. Americans have every right to ask: Is this a leader who can be trusted in any negotiations whether over nuclear centrifuges or fighting ISIS.
  • Simon Wiesenthalin Keskus on vakaasti kehottamassa presidentti Obamaa tuomitsemaan Ajatollahin jatkuvat genosidiset uhot Juutalaisen Valtion tuhoamisesta. Ainoa pätevä keino muuttaa Iranin käytöstä- koska kerran hallitus ei vaihdu - on asettaa jälleen kunnon pakoteet ja vaatimus ydinohjelman purkamisesta. Tätä mieltä ovat rabbiinit Marvin Hier ja Abraham Cooper. SWC:n johtaja ja varajohtaja.
The Simon Wiesenthal Center is urging President Obama to denounce the Ayatollah's continuing genocidal calls for the destruction of the Jewish State. “The only true path to change Iran's behavior short of regime change is the re-imposing of tough sanctions and the demand that it's nuclearization program be dismantled," said Rabbis Marvin Hier and Abraham Cooper, Dean and Associate Dean of the Simon Wiesenthal Center.


söndag 26 oktober 2014

Vaelluksesta

http://www.israelnationalnews.com/Articles/Article.aspx/15857#.VEyAU2diKsw
T'ämän päivän Aruz7:sta löysin seuraavaa opetusta:Nooasta. Vanhurskaan vaelluksesta   Noah: The Walk of the Righteous
Israelin askenaasipäärabbiinin Avraham Jizhak Ha Cohen Kookin ajatuksia.  

Torah thoughts of Israel's first Ashkenazic Chief Rabbi.
Published: Thursday, October 23, 2014 10:39 AM


 Vanhurskaittenkin kesken  on  erilaisuutta.  Eri yksilöt ovat edenneet  pyhityksessä ja oikeudenmukaisuudessa  eri määriin. Jumalan Laki  kiinnittää näihin eroavuuksiin mielenkiintomme kuvatessaan Nooaa ja Aabrahamia samankaltaisin muta silti hieman eriävin ilmaisuin. 

Not all tzaddikim are equal. Different individuals attain different levels of holiness and righteousness. The Torah calls our attention to these distinctions when it describes Noah and Abraham with similar yet slightly different phrases.

Nooasta Jumalan Lainkirja kertoo Nooasta: Nooa vaelsi Jumalan kanssa (Gen:9)  Aabrahamille toisasalta Jumala sanoi: Vaella minun edessäni. (Genesis 17:1) Nooa vaelsi Jumalan kanssa ja Aabraham vaelsi Jumalan edessä. Mikä ero tällä on? Kumpi on parempaa?

Regarding Noah, the Torah states that he "walked with God" (Gen. 6:9). To Abraham, on the other hand, God commanded, "Walk before Me"  (Gen. 17:1). Noah walked with God, while Abraham walked before God. What is the difference? Which is better?

Interestingly, we find in the Torah a third expression for living a holy life. The Torah charges us to "walk after the Lord, your God"  (Deut. 13:5). Where does "walking after God" fit in?

On mielenkiintoista, että löydämme Lain kirjasta kolmannenkin ilmaisun pyhityselämästaä.
Kulje Herran, Jumalasi  perässä. Det 13:5  Miten  tätä  sovelletaan?

Artikkelissa kerrotaan  Rabbiinin opetus asiasta.

 Tässä tuli myös omakin ajatukseni, jonka kirjoitan lisäksi.

 Tässä näkyy  ikäänkuin  hengellisen  ihmisen kehitys. kuten  pieni lapsi alkaessaan nousta jaloilleen ensin kävelee epävakain askelin käsi isän kädessä;  hän kävelee silloin isän kanssa, käsi kädessä.

 Mutta kun ensi askeleet ovat  niin vakaat, että voi isä irrottaa käsiotteen, lapsi kävelee  isän kasvojen edessä, isä ei uskalla edes kääntyä hetkeksikään,  vaan on kädet valmiina käymään  apuun.  Aivan kuin  kotkan silmin katselee  siivet valmiina  kantamaan poikasta.

Mutta kun  on kasvettu ymmärtämään kävelemisen taitoa, vakaannuttu, on mahdollista lapsen lähteä kulkemaan isänsä jäljissä. Ja sitä jäljissä kulkemista on esim ammattien periytyvyys sukupolvista toiseen. Siitä sanotaan että  poika kulki isänsä jälkiä.  Nuoremmissa  lapsissa isän jäljissä kulkeminen on  jotain erikoisen kaunista, jota  joskus näkee: on kuin  isän hahmon omaksumista; lapset tapaavat myös painottaa askeleet  samalla tavalla, pitää käsiänsä esim selän takana samalla tavalla kuin isä ja olla isän kaltaisia.

Before the Torah's revelation at Sinai, the world was not ready to receive its full light. Enlightenment is only bestowed according to the world's capacity to accept it. Nonetheless, the universe always contained a hidden potential for its future spiritual level, when it could absorb the Torah's light.

Messiaassa Vapahtajassamme, Jumala antoi kaltaisuutensa  esimerkin,, kuten Hän valaisi Moosesta, Daavidia ja Hesekieliä  Temppelirakennuksen kaavakuvalla, kaavalla paikasta, jossa Hän voi  antaa henkensa  levätä ja asua.  Jeesuksessa Nasaretilaisessa, Juudan  kuninkaassa Hän eli vanhurskaan elämän ihmisessä, ihmisten kanssa Immanuel.   Ihmiset olivat aina Hänen silmiensä edessä ja Hän oli ihmisten  silmien edessä ja Jumalan edessä.  Sinä aikana Jumala Hänessä opetti miten on mahdollista sitten kun Hän palaa asuntoonsa taivaaseen,  kulkeä Hänen jäljissään ihmiskunnassa. Paavali sai tehtäväkseen selvittää hengellisen rakennuksen kaavat seurakunnalle. jota  seurakunta  ymmärtää kulkeaJumalan jäljissä, sillä Jumala ei ole kiveä  tai puuta että Hän voisi  aina olisi paikallaan kiven ja puun sisällä - vaan Hänen Temppelinsä olemme me, seurakunta, jossa Hänen Henkensä asuu, että tekisimme niitä töitä, joihin meidät on kutsuttu Hänen henkensä suunnitelmassa.
Tämän asian ymmärtämisestä Vapahtajamme sanoi , että  silloin 2000 vuotta sitten oli vielä paljon mitä israelilaiset, Hänen oppilaansa eivät pystyneet vielä vastaanottamaan, mutta  Jumalan Henki on  ilmoittava ajallaan ja antava Viisautta,  kun Häneltä sitä pyydetään.

 

torsdag 23 oktober 2014

Aikamme Zelzach paikallistuu itävallan Kärnten alueeseen Euroopassa.

Mitä löytyy? Kärntenin juutalaisesta historiasta ja misä Kärnten ylipäätänsä  nyt on?
Ainakin Wikipediassa on tietoa.  Tässä yhteydesä  saan teitää että Euroopassa on vielä jokin sinti-heimokin olemassa, joka on romaanien alaryhmä ja ehkä kotoisin alunperin pakistanin Sindh alueilta ja jolla on  raskasta kohtaloa  ja oma kieli sekä paljon alaryhmiä ja vaeltava  historia. .

Nyt koetan katsoa Kärntenin juutalaista historiaa. Löytyy jopa Mauthausenin keskitysleirin kaksi alaleiriä.
 http://de.wikipedia.org/wiki/

"Die Vertreter der Katholischen Kirche hatten zunächst auf eine friedliche Koexistenz mit dem NS-Regime gehofft. Jedoch wurden bereits 1938 zahlreiche Geistliche verhaftet und in Konzentrationslager gebracht. Fürstbischof Adam Hefter, der 1938 noch persönlich mit Hitler zusammentraf, zeigte sich in seiner Silvesteransprache 1938 von der Entwicklung enttäuscht und trat 1939 zurück. Sein Nachfolger Andreas Rohracher konnte aufgrund des Einspruchs der Machthaber nicht Bischof werden und trug nur den Titel eines Kapitularvikars.
In weiterer Folge wurden katholische Schulen geschlossen, Klöster wie St. Paul im Lavanttal aufgehoben, kirchliche Güter eingezogen wie das Sanatorium Maria Hilf in Klagenfurt und die Druckerei Carinthia. Die Kirchenaustrittspropaganda war in Kärnten recht wirkungsvoll, 1940 etwa traten 4.327 Katholiken und 828 Evangelische aus den Kirchen aus.
Auch in Kärnten wurden viele Kriegsgefangene und zwangsverpflichtete Fremdarbeiter als Arbeitskräfte eingesetzt. Rund 26.000 Ausländer arbeiteten in der Landwirtschaft, rund 36.000 in anderen Wirtschaftsbereichen. Auf Kärntner Gebiet gab es zwei Kriegsgefangenen-Stammlager, Wolfsberg und Spittal an der Drau. Das KZ Loibl und das KZ-Nebenlager Klagenfurt-Lendorf waren Außenlager des KZ Mauthausen.
662 behinderte Kärntner fielen 1940/41 der „Euthanasie“ in Schloss Hartheim in Oberösterreich zum Opfer. In der „Reichspogromnacht“ am 8. November 1938 wurden alle männlichen Kärntner Juden verhaftet und in die KZ Dachau und Buchenwald gebracht. Bis Anfang 1940 waren die jüdischen Betriebe zur Hälfte „arisiert“, zur anderen Hälfte liquidiert. Bis Anfang 1943 waren auch sämtliche Kärntner Roma und Sinti in KZ gebracht worden, nur wenige überlebten. Insgesamt wurden etwa 2.400 Kärntner Opfer der NS-Verfolgung."
 http://de.wikipedia.org/wiki/Kategorie:Au%C3%9Fenlager_des_KZ_Mauthausen

Der Krieg in Kärnten..."

Kommentti:   Etsin internetistä  Mauthausenin alaleirit = Subcamps ja se löytyy Jewish Virtual History luettelosta. Otan sitaatin.   Siitä löytyy sana Loiblpass, Klagenfurt ja Lenzing. Näille näyttää olleen on tyypillistä  leirien kapasiteetin mittana    vankimäärän   maksimi numero, mutta  se sisällyttää ( luettelossa näkymättömät)  jatkuvat uudet sisäänkuljetukset ja poiskuljetukset, joten eri leirien erilainen   turnover  ja tuhoutuneiten  joukkojen kerrannaisluku (n)  ei ole tällaisessa luettelossa  ja sen takia tuhottujen määrää ei voi koskaan varmuudella tietää, koska  korkein  hallitseva   virkamiesjärjestö, joka  ylläpiti systeemiä, yksin tiesi  ihmisten vaihtuvuuden tavat ja luvut.  Ja moni virkamies- olihan kyse miljoonista  virkamiehistä Euroopassa  -  ei koskaan  kertonut  tapahtumista- vain muutaman tietämys  tuli historiaan dokumentoituna- 

Tieto on lähinnä henkiin jääneiltä uhreilta saatu kokoon. 

 Se sukupolvi on kohta kaikki jo  manan majoilla- niin virkamiehistö kuin  elossapysyneet  uhrit ja pakoonpäässeet. . Tietojen dokumentoimiseen todellakin tarvitsae olla  siihen antatuneita  tiedemiehiä , korkean koulutuksen saaneita sekä järjestäytyneitä organisaatioita kuten Jad VaShem ja SWC  ja muut vastaavat .   Varsinkin nyt kun uusnatsismi alkaa taas rehottaa ja muisti on uudelta sukupolvelta lähinnä  lataamaton näiden historian asioiden suhteen.  Ihmisten tappamisen ja pakkotyöllistämisen järjestelmä oli tähtitieteellisen  mittainen janlaajuinen   pahuus, joten  yksi ihminen yksin ei koskaan elämänsä aikana pystyisi karttoitamaan tapahtunutta- tai ylipäätänsä käsittämään- - varsinkin kun  genosidin lieska  nuolee maan pintaa  edelleen paikoitiellen ja asian tutkijatkin ovat lieskan  löytyvillä.  Ja niittenkin   nykygenosidien hahmottamisessa  vaikka ne ovat nykyaikaa, NYT, on  vaikeuksia, .  vaikka  jopa lukemattomat  ruumiitkin ovat vielä  osittain hajoamattomina pitkin maapallon pintaa ja DNA saatavilla.  kuten Lähi-Idän sotaisilla  tantereilla terroririntamien  jäljiltä. Vain harvalla on kykyä tässä olla maailman  nykyhetken pulssilla- ja jos on kykyä ei ehkä ole motiivia ja jos on motiivia ei ehkä ole resursseja jne.  Arkeologiaan on aina aikaa. Kyllähän jopa dinosauruksenkin pystyy hahmottamaan ajallaan. Siihen näyttää olevan suuretkin motiivit joillain.

Mauthausen:
Subcamps of Mauthausen


Mauthausen: Table of Contents | History & Overview | Photographs





Subcamp Name Purpose Maximum Number of Prisoners
Amstetten Railroad construction
2,966
Amstetten (women) Railroad construction
500
Bretstein SS Farm
approx. 80
Dippoldsau Power plant construction
Approx. 130
Ebensee Underground tunneling, armaments plant
18,437
Eisenerz Iron ore mining
400
Grein Armaments plant
120
Grossraming Power plant construction
1,013
Gunskirchen Reception camp
approx. 15,000
Gusen I Quarries and armaments plant
11,480
Gusen II Underground tunneling, armaments plant
12,537
Gusen III Brickworks
274
Hirtenberg (women) Cartridge factory
459
Hinterbrühl Aircraft factory
approx. 1,800
Klagenfurt SS barrack building
130
Lenzing (women) Textile factory
565
Schloss Lind SS Farm
20
Linz I Armaments plant
790
Linz II Air-raid shelter construction
285
Linz III Armaments plant
5,615
*Loiblpass Two camps, road tunnel construction
1,294
Melk Underground tunneling, armaments factories
10,314
Schloss Mittersill (women) SS research institute
15
Passau Armaments plant
83
Passau II Armaments plant
333
Leibnitz Armaments plant
655
Schlier Redl-Zipf Production of V-weapons and money forgery
1,488
Saurer-Wien-Werke Armaments plant
1,480
Schönbrunn-Wien Experimental station
5
Steyr Armaments plant
1,791
St. Agyd a. Neuwalde Armaments plant
303
St. Lambrecht SS Farm
80
St. Lambrecht (women) SS Farm
20
St. Valentin Tank production
1,480
Ternberg Power plant construction
406
Vöcklabrück Road construction
300
Wels I Armaments plant
397
Wiener Neudorf Aircraft engine work
2,954
Wiener Neustadt Armaments plant
approx. 1,000
Schwechat Aircraft construction
2,568
Floridsdorf/Jedlesee Armaments plant
Unknown
Bachmanning Saw mill
20
Enns Shelter construction
approx. 2,000
Schiff Reception camp
approx. 700
Zeltlager Reception camp
approx. 10,000

Sources: Mauthausen, Osterreichische Lagergemeinschaft Mauthausen




Ikivanha Zelzach

 Etsin   Benjaminin ja juudan rajan Zelzahin ( Auringon Varjon , tai Kirkkaan Varjon) ) kohtaa, Raakelin haudan lähikohtaa, jonka näin I samulein kirjasta.

http://www.jewish-history.com/palestine/desert.html  Tässä yheydessä  havaitsin,että Itävallassa Kärnten - alueella on sen niminen paikka ja lisäksi Zelzach on  sukunimi jossain päin maailmaa.  23.10.2014

 

Descriptive Geography and Brief Historical Sketch of Palestine

By Rabbi Joseph Schwarz, 1850

The Towns in the Palestinian Desert.

Under this name are understood all the towns of that desert which commences on the western shore of the Dead Sea, and extends up to Zin. This district is briefly called "the Desert;" whilst those situated in the "South" of Judah are but small, and take their names from the towns nearest to them; for example, the Desert of Maon (1 Sam. 23:24); the Desert of Ziph (ibid. 24:12); the Desert of Jeruel (2 Chron. 20:10), &c.
Beth-Arabah בית הערבה. See above, The Divisions of Judah.
Ir-Hammelach (the City of Salt, עיר המלח). See Zoar.
En-Gedi עין גדי. Almost due east from Hebron, but a little to the south, and at a distance of 12 English miles, hard upon the shore of the Dead Sea, is a spot which the Arabs call En-Djedi, unquestionably the ancient En-Gedi, which was also called Hazezon Thamar חצצן תמר (Chron. 20:2). Two English miles north of this spot there is a valley or Wady, which the Arabs call Wady al Huzazan, which I conceive to be so named from the ancient Hazezon (Thamar).
The other cities of Judah mentioned elsewhere are--
Eloneh Mamreh אלוני ממרה (Gen. 14:13). North of Chebron, and sideward from Chalchul, is a plain about 2½ English miles in length, which the Arabs call Elon, no doubt the ancient dwelling place of Abraham in question.
Gerar גרר (ibid. 20:1). This town, which was still in existence in the time of Hieronymus, was situated, as he reports, 25 mill south of Eleutheropolis (Beth Djibrin); consequently between Beersheba and Gaza, for which reason the environs of Beersheba were called in the time of the Romans "the District of Gerar." In the Talmudic writings this district is termed Gerarki. (See Yerushalmi Shebiith, chap. vi.; and Bereshith Rabbah, chap. 64.) At present, however, no trace whatever of this town can be discovered.
Ephrath אפרת which is also called Beth-Lechem, (Gen. 35:19), is even at the present day a large village, 3 English miles south of Jerusalem.
The Grave of Rachel קבורת רחל.  Four English miles south-southwest of Jerusalem, about 1 English mile northwest of Beth-Lehem, on the road from the former to Hebron, is found this ancient and famous monument; it is a small, low, square chapel, with a cupola, which is somewhat pointed. In the middle of the same, running east and west, is a monument, composed of several large stones, about 7 feet in length, 4 broad, and 5 in height. It was always believed that this stood over the grave of the beloved wife of Jacob. But about twenty-five years ago, when the structure needed some repairs, they were compelled to dig down at the foot of this monument; and it was then found that it was not erected over the cavity in which the grave of Rachel actually is; but at a little distance from the monument there was discovered an uncommonly deep cavern, the opening and direction of which was not precisely under the superstructure in question.
In the year 5601 (1841), Sir Moses Montefiore, of London, caused the same to be entirely renovated, furnished it with a cupola, and an entrance hall, so that at present it is quite a handsome building. I think it advisable to speak somewhat more at large about this monument, since we find in the Scriptures several passages which almost seem to place it in another position than where it is. Let us first investigate the measure of distance employed in Gen. 26:16, "Kibrath Eretz" כברת ארץ between the grave and Beth-Lehem, so that thereby we may be able to ascertain the true position. The Arabic version of Saadiah has mill, a mile; the Persian translation gives it with Fersh, i. e. the length of a field, an acre; Ben Seruk explains כברת as derived from כביר "a great length;" Rashi alleges it to be a Parsah, or 3 English miles; Nachmanides (Ramban) expounds it as derived from בר Bar, "a very little, insignificant," as ברי בר in Prov. 31:2 ; and in point of fact the latter explanation does appear as the most correct, since the distance from the monument to Beth-Lehem is quite small, scarcely an English mile, and wherefore also we may take for granted that the building actually marks the grave of Rachel.
Still there is one passage which offers us some difficulty; I refer to 1 Sam. 10:2, where Samuel tells Saul, "When thou departest this day from me, thou wilt meet two men near the grave of Rachel, on the boundary of Benjamin in Zelzach." This then places the sepulchre on the border of Benjamin; and still we do not find this line to be within 4 English miles north thereof. I would ask farther, since Saul travelled at the time from Ramah (Ramathaim Zophim), to his home Gibeath Saul (Kirjath-Jearim), and as Beth-Lehem and the monument are near 10 English miles southeast of Gibeah, and consequently entirely out of his way: how should he happen to meet the two men at the grave of Rachel on his return journey? In Bereshith Rabbali to Section Vayishlach, the difficulty of the grave of Rachel being on the boundary of Benjamin, is indeed touched upon, and explained in two different ways; the solution is nevertheless obscure and unsatisfactory. But in Midrash Samuel to the passage cited, there is a more correct elucidation, as follows: "When thou departest (already) this day from me, thou wilt meet (to-morrow) at the boundary of Benjamin, at Zelzach, two men, (who will quit to-morrow) the grave of Rachel;" that is to say, he was going one way and they were coming from another direction, and would thus meet on the boundary line.* If Saul and the pilgrims had both commenced their journey at the same time, it would have been impossible for them to meet at Zelzach, because the distance from there to Ramah is far greater than to the grave of Rachel; but it was probable that they should so meet if Saul set out on the day he was speaking with Samuel, and the others set out only the day following. From all this, it appears that not the grave of Rachel but Zelzach must be sought for on the border of Benjamin; whence, therefore, the three words עם קבורת רחל or "by the grave of Rachel," must be taken as an explanation, giving the whereabout of the two men at the time Samuel was speaking, of whom it is said ומצאת שני אנשים בגבול בנימין בצלצח "And thou shalt find these men at the border of Benjamin at Zelzach."
* See also farther art. Zelzach, which is said to be, according to the same Midrash, no other than Jerusalem; and I suppose that a trace of the name may be found in that of the village Tsellsia.
There is also a difficult passage in Sifri to Deut. 33:3, where it says that Rachel died in the land of her son (Benjamin), and still her grave is in the land of Judah. But I would explain this, that the Sifri neither said nor meant that her grave is in Benjamin's portion, but that she died whilst Jacob was on his journey from Beth-El to Bethlehem, consequently whilst traversing the territory of Benjamin, and perhaps they were still in it when Rachel was taken dangerously ill, and being near death, she might be considered dead already before they reached the land of Judah. The explanation of Nachmanides to Genesis 48:7, "that she did not die on the journey, but in Ramah, a city of Benjamin, and that she was buried there," is extremely surprising. It appears that this very learned man wrote this before he lived in the Holy Land, and before he had the opportunity of convincing himself of the actual condition of the things, and the locality of the various places in question. (See also Mechiltha, chap. I.) Upon the whole, it is my conviction that the monument marks correctly the grave of Rachel, although others have without sufficient reason placed the sepulchre in another spot.
Migdal-Eder מגדל עדר (Gen. 35:21), was situated, according to a well-known tradition, 2½ English miles southwest of Beth­Lehem, on a hill near the aqueduct from the spring Etam (2 Chron. 11:6). See article EnEtam.
In the conquests of David (I Sam. 30.), are mentioned Beth-El, Aroer, the cities of the Kenites, and Athach.
Beth-El* בית אל  (I Sam. 30:27), also called Kesil (Joshua 15: 30), and Bethul (1 Chron. iv. 30), was situated 17 English miles southwest of Eleutheropolis; and to this day there are discoverable in this position, on a high hill, some ruins of a fort, which, as I learned from records, are called Bethulia. Near these ruins is the village Kesi (Kesil). It appears, therefore, that this Bethulia and Kesi are the Beth-El, Bethul, and Kesil of Samuel.
* In Echah Rabbethi to chap. 1:16, there is spoken of a Beth-El in Judah, which means that there was yet another, I presume the Beth-El in the land of the Philistines.
Aroer ערער (ibid. 5:28),. probably the modern village Arar, situated 2½ English miles south of Moladah.
The cities of the Kenites ערי הקיני. In the Greek translation of the Septuagint, there are added to these cities Zaphet, probably Zephath or Chormah of Joshua 15:30 ; next Karmilos, i. e. Karmel near Ziph;* but Haleis is unknown to me.
* This is in accordance with Josephus, who represents Ziph as a town situated in the land of the Kenites.
Athach עתך (ibid. 5:30). There is at this day a valley called Athacha, north of Mount Madura. Without doubt the town of Athach must have been situated there.
Geshurites, Gezrites גשורי גרזי (I Sam. 27:8). The first name is discoverable in the modern village Adshur, which is situated 1 English mile from Dir-Dibon, on the road leading to Migdal. The latter name is to be met with in that of the village Beth-Djirsi, which lies near the Wady Simsum.
The hill Chachilah גבעת החכילה (ibid. 23:19). Two and a half English miles west of Hebron, on the road to Beth­ Djibrin, is the village Beth-Chachal, which has derived its name, in all probability, from this hill.
Adoraim אדורים (II Chron. 11:9), is at present a village called Dura, situated 4 English miles west of Hebron. It is the seat of the sheich of the district Abd Rachman, whose territory extends to Egypt.
Etam עיטם (ibid. 11:6), is at present a little fort, called Al Burak, and distant 2½ English miles south of the grave of Rachel. For more particulars, see farther, in art. En Etam.
Tekoa תקוע (ibid.) Five English miles south of Beth-Lehem, there are still some ruins called Thakua. Two and a half miles northeast of this place there is a separately situated mount, called Djebl Fridis, also, the Franks' Mount,* because the Franks, i. e. the European Christians, maintained themselves for some time in a fort which once stood on this mount, after they had been driven out of Jerusalem and other cities of Palestine by the rulers of Egypt. This Herod's Mount, as Josephus calls it, has the shape of a long apple, and the ruins of the ancient fortification are still visible on its summit. Some are of opinion that this mount is the Beth­Hakkerem (the vineyard-house), which is mentioned in connexion with Tekoa, in Jer. 6:1, since to this day there are visible terraces suitable for the cultivation of the vine. Perhaps Solomon alludes to this mount in his Song 1:14, when referring to his vineyard at En-Gedi; since they are not far apart. Northwest from this mount is the cave Al Mama, 60 feet long and 6 high; and I suppose that this it was which Saul entered, when pursuing David in the desert of En-Gedi (1 Sam. 24:4). West from the ruins of Thakuah are found many caverns in the depths of the mountains; they are called Al Kreitun (Labyrinth), and served the inhabitants of Tekoa as places of refuge when they had to fly before the pursuing Arabic hordes, in the year 4898 (1138).†
* Although it is not my purpose to discuss and censure erroneous and false views of the learned of modern and the latest times, I nevertheless cannot avoid calling the reader's attention to a gross mistake made in several modern Hebrew descriptions of Palestine, in respect to the name of this mount. I do this merely to prove that all these works are but copies of ancient writings, which, however, were not correctly understood. Now the modern learned men call this Franks' Mount הר חפשי "The Mount of Freedom" (Exod. 21:2, because they understood the name of Franks to signify the idea of freedom, franco; whereas the real meaning is "the mount of the Franks," or the strangers who came from Frankland (France), wherefore they ought to have translated it הר עם פראנקא or הר בני ארץ פראנקיא
† This town belonged to the portion of Judah, as appears distinctly from the passage cited (2 Chron 11:6). The more surprising, therefore, appears the opinion of the celebrated David Kimchi to 2 Sam. 14:2, and Amos 7:10, that it belonged to Asher. This hypothesis is based, however, on a misunderstanding of a passage in Talmud Menachoth, fol. 85b, which says that Tekoa produced the best oil; and whereas the land of Asher produced much oil, so that it was said (Deut 33:24), "He (Asher) dips his foot in oil," this learned commentator concluded that Tekoa must have belonged to Asher. But Tekoa, as will appear from Mishna, Menachoth chap. 8 § 3, furnished merely the finest oil, but by no means in great abundance. But the place where it was produced in such uncommonly large quantities was Gush-Chalab גוש חלב, as is told as an historical fact in the above-cited passage from Talmud Menachoth, fol. 85; and this town actually belonged to Asher, as we read in Judges 1:31: "Asher did not drive out the inhabitants of Achlab," i.e. those of the present Gush-Chalab. The error of Kimchi now arises from his mistaking Tekoa for Gush-Chalab, and placing the first in Asher, which is wrong.
Raphiach רפיח. Onkelos paraphrases Deut. 2:23, "And the Avites who dwell in open places (Chazerim) unto Gaza," with, "in Raphiach unto Gaza." To this day are some ruins on the shore of the Mediterranean between Gaza and the village Al Arish, which are called Rapha; another proof that the Avites had extended their settlements up to that place, and in the southern portion of Palestine. (See Hezron.)
Bor-Hassirah בור הסירה "the fenced in pit" (2 Sam. 3:26), was, according to Josephus, called Besera, and was 20 riss (2½ English miles) distant from Hebron. Perhaps we may discover a trace of the name in the modern Siar (see Zior), since it is precisely that distance from Hebron.
Lechi לחי (Judges 15:9). Josephus reports that this place was called by the Greeks Siaron (identical with the Hebrew Lechi "jawbone"). Since, however, there was a spring formerly near Eleutheropolis, called Siaron, it proves to a certainty that Lechi was near Beth-Djibrin (Eleutheropolis).
Shaphir שפיר (Micha 1:2), no doubt the village Suaphir as yet existing, situated 5 English miles southeast from Ashdod; and is perhaps identical with the Kefar Sephuria of Yerushalmi Kiddushin, chap. iii., and the Beth-Shuphrin of Vayikra Rabbah, chap. 22.
Charsha חרשא (Ezra 2:52), probably identical with the ruins, called by the Arabs Charsha, situated south of Wady Zarr, and at some distance from the ruins of Gadar.
Barkos ברקוס (ibid. 53), the modern village Barkusia, 6 English miles northwest of Beth-Djibrin.
Jeshua ישוע (Nehem. 11:26), the village Yesué, near the village Chulda, situated to the east of Ekron, at a distance of about 5 English miles. Here commences the so-called Lowland or plain, on this side.
Dibon דיבון (ibid. 25), the village Dir-Dibon, 5 English miles north of Beth-Djibrin.
Ir-Nachash עיר נחש (I Chron. 4:12), the village Dir Nachas, 1 mile east of Beth-Djibrin.
Rechah רכה (ibid.), the village Rashia, 3 English miles south of Hebron.
Zobebah צבבה (ibid. 8), the village Beth Zaphapha, 2½ English miles south of Jerusalem.
I will now mention the following places, noticed in the Talmudic writings as belonging to the tribe of Judah:
Beth-Gubrin* בית גוברין. This formerly very large and celebrated free city, called in the times of the Greeks and Romans Eleutheropolis, from Eleutheros "free," and polis "a city,"† is situated 17 English miles west-northwest of Hebron, and has remarkable buildings and ruins, together with a very large and wide subterranean cave, in which there are several Christian chapels, which date from the time when Christian princes bore rule in Palestine. In the year 4557 (797), the city was destroyed by the Saracens, and it is at present but a large village, called Beth-Djibrin. This city has been almost constantly in the hands of non-Israelites, wherefore it could hardly be regarded as Jewish property; which circumstance will explain the meaning of Bereshith Rabbah, chap. 61, which comments, "And of the dew of heaven from above (Gen. 27:39), means Beth-Gubrin," by which blessing this city was assigned by the patriarch Isaac to his son Esau. (See ibid. chap. 60; Shir Hashirim Rabbah, fol. 2a; Koheleth Rabbah, fol. 102b; Bereshith Rabbethi, chap. 10.)
* Literally "the city of the mighty," because in its vicinity lived formerly very strong and gigantic men. Jonathan translates Hebron (Gen. 23:2) with קרית דגוברא "the city of heroes."
† Compare with Bereshith Rabbah, chap. 42, which says, "And the Chori (Gen. 14:6), is Elitheropolis."
Barur Chayil ברור חיל; this is the manner in which the name is given in Sanhedrin, fol. 32a, and Tosephtah Maaseroth, beginning of chap. 2; but in Megillah 18a, it is given as גבור חיל Gibbor Chayil, and in Yerushalmi Demai, beginning of chap. 3, as בלי חיל  Blee Chayil, which, however, appears to be a mistake of the transcriber. I presume to discover in this name some historical allusion. Josephus relates in his Jewish War that the Emperor Vespasian sent a colony composed of the dismissed and meritorious veterans of his army to Emaus, 60 stadia (7½ English miles) from Jerusalem. I now consider that Barur Chayil refers "to the chosen men from the army," selected to occupy it, and that we find for the same reason Gibbor Chayil "the heroes of the army," and that it is the same with the town of Emaus. South of Saris (which see), about 7½ English miles from Jerusalem, are met with some ruins, which the Arabs call Baburaia, probably corrupted from Barureia, i. e. Barur Chayil, and that it marks the site of the military colony of Vespasian as given by Josephus.
Amus or Emius, עימאוס אמאוס formerly Nicopolis, "the City of Victory," is now the village Ameius, near which is a good spring. It is 7½ English miles east of Ekron, and south of Kabab. It is, however, not to be taken for the town just mentioned; as there were two places of similar names.
Beth-Deli בית דלי mentioned at the end of Yebamoth, is the village Beth-Dulia, or corrupted into Beth-Ulia, 7½ English miles from Hebron, on the road to Jaffa.
Beth-Garem  בית גרם (Erubin 19a, and perhaps the הגרמי of 1 Chron. 4:19). One and a half day's journey east from Gaza was, according to Astori, the author of Caphtor Vapherach, the village Mansul Garem; but it is now unknown.
Malchaya מלחיא of Vayikra Rabbah 26, is the village Malcha, 4 English miles west-southwest from Jerusalem; it has an excellent spring, the water of which is light and wholesome. Here are also found a large quantity of roses.
Abus כפר אבוס of Yerushalmi Sanhedrin, chap. ii., is, according to my opinion, the same with Abis, mentioned in Josephus, Bell. Jud. 8:5, and which he places in Upper Judea; it was probably near the ruins of Gadar in the Wady Zarr. To this circumstance it is no doubt owing that the spring found there is called "the Spring of Abis." (See also above in the northern boundary of Judah.)
Imra כפר אימרא of Yerushalmi Thanith, chap. iv., is the village Beth-Imra, 2½ English miles south-southwest of Hebron.
Aryeh כפר אריה of Yerushalmi Kelayim, chap. i., is, according to ancient records, a village near Eleutheropolis.
Barkah כפר ברקא of Talmud Cheritoth (end) was, according to Eusebius, not far from Ashdod, but is at present unknown.
Darum כפר דרום of Sota 20b, was the village Darum, 5 English miles southeast from Gaza, as reported by Astori; it is at present unknown.
Shachra  כפר שחרא  of Tosephtah, end Yebamoth, is probably the village Beth-Sachur, 2½ English miles northeast from Bethlehem, in the district of Tekoa. It may, perhaps, be the same as Achchur, comp. 1 Chron. 2:24, "Achchur, the father of Tekoa." Jos. Bell. Jud. i. 1, called it Beth-Zacharias.
Atim כפר עיטם of Yebamoth, end of chap. 12, for which see article En-Etam.

Places Mentioned in the Books of the Maccabees.

Kedron קדרון, I book, 15:39, 3 English miles west of Ekron, now the large village called Qadrun. It is remarkable that several learned men in their geographical descriptions of Palestine, have alleged, that despite of laborious investigation, they had not been able to find this place, and that there must have occurred a mistake in the transcriber by putting Kedron instead of Gedar. But it is undoubted, and easily capable of demonstration, that the author of the books of the Maccabees meant no other place than the present Qadrun, situated in the vicinity of the land of the Philistines.
Chamma חאממא, I book 3:40, is the village Chamameh, 2½ English miles south of Migdal, and is situated in the Lowland, as is stated in the book cited.