Jo pari vuotta ennen kuuden päivän sotaa uhottiin ympäri Israelia sen naapurimaissa heittää pieni siionistivaltio mereen ja sittenhän se yritys kaikkine voimineen käynnistettiin vuonna 1967 kesällä ja Israel existenssinsä ollessa totaalisti uhattuna vastasi äkisti ja sai itselleen soveliasta elintilaa.
Näistä ajoista asti on naapurivihan lukki kutonut yhä vahvemmat verkot ympäri pienen valtion ja tänä päivänä tilanne alkaa olla saman tapainen kuin 1965. Nimittäin goljatilainen uhkailu ja uhittelu on saman suuntaista. Eräät sivistysvaltiotkin Israelin ympärillä puhuvat Israelin annihiloimisesta, mikä on aivan hämmästyttävän primitiivistä nykyaikamme yhteiskunnan valtionjohtotasoilta.
Miten primitiivisesti tappajakansat ja ryhmittymät ajattelevat? Tästä on erittäin vaikea saada realistista käsitystä, sellaista breiviikmentaliteettia ei voi käsittää ja sellainen massiivi tappamisen into näyttää kuitenkin olevan monissa ryhmittymissä maan päällä. Aikamme tavattominta ja tunnottominta ihmistuhoa tapahtuu esim kokoaiinikulttuurissa toisella puolen maailmaa. Toinen suuri tappajasfääri on ääri-islamkulttuuri. Sitten on pienempiä tappajaryhmittymiä milloin missäkin puolen maailmaa, jopa Norjan kuningaskunnassa ja onhan sitä kategoriaa tapahtunut Suomessakin pienemmässä mitassa.
Tällainen tilanne asettaa oikeusvaltioiden päättävät elimet hyvin ymmälleen. Alkaa puuttua käsitys tuollaisen tappovimman generoitumiskohdista, jotta edes pystyttäisiin menemään erottamaan kiistapuolia tai asettamaan jotain poikkitelaa tunnottomille tappamisille. Syyrian suhteen on vain odotettu järkevöitymisiä, mitä ei ole tapahtunut, vaan kauhean ihmiskärsimyksen vuori alkaa hahmottua esiin muun maailman vain tarkkaillessa tilannetta syrjästä , ruotsalainen sana on: att avvakta.
Kynnelle kykenevät siviilit ja upseeritkin, monet johtohenkilötkin pakenevat Syyrian hurmeista tappopätsiä maihin joissa he näkevät olevan vielä jotain oikeusvaltion telttaa kansan yllä.
Satoihin tuhansiin kasvava kaikkensa menettänyt pakolaispilvi taas asettaa näille vastaanottajavaltioille äkkirasitteen, jonka ikeen yhteisen kantamiseenkaan muut kaukana sijaitsevat valtiot eivät näytä valveutuvan Islamimaailman tihenevän ja ahtaamman tynnyrin sisällä pimeyden ympäröimänä Israel koettaa pitää yllä temppelin öljylamppua. Islamin valottomuuden säkki vielä kuristaa temppelialueenkin, joten Temppelin palauttaminen kunniaansa on vielä tulevaisuuden ohjelmana eikä tämän päivän. Jokainen israelilaisperhe hoitaa viisaan neitsyen tavoin oman kodin pientä öljykynttilää - toivottavasti pitäen varaöljynkin varalla yhä pimenevässä tilanteessa. Aina tulee yö pitkän päivän jälkeen.
Asiaan ei tuo valontuiketta kristikunnassa paikoitellen esiintyvä närkästys Israelin pystyessä kaikesta huolimatta tuottamaan vientiin tuotteita. Mistä ihmeestä johtuu, että kristilliset maat, joiden oma metisten hedelmien tuotanto ei toimi oikeastaan ollenkaan, voivat kehdata vikoilla Israelin hedelmää?
Asioitten vielä synketessä Israel saattaa säilyttää omat tuotteensa katastrofivaraksi omalle kansalleen, koska pimeyden tynnyri sulkeutuu sulkeutumistaan ja uuden laajemman sodan uhkakin lisääntyy.
Israel elää nyt jo aikaa, joka on jo Suomen kannalta katsottuna eräänlainen Star Trek tulevaisuudessa. Ainoa hankala seikka on että ei ole mahdollisuutta wharpata pois turvallisempaan aikaan verenhimoisten tuhoojien alkaessa syöksyä rajojen yli. Siis Israelin on tähän meidän aikaamme vahvasti kutoutuneena puolustauduttava, jos hyökätään päälle.
Mieleeni tuli kesällä ne kaksi öljypuuta Sakariaan kirjasta ja kaksi öljypuun terttua joista käsin vuotaa öljyastioihin öljyä. Mutta mielessäni on aiemmin näkemiäni taideteoksia, joissa öljypuun tertut kuvataan kuin kahtena viinirypäleterttuna. Ei voi olla totta, ajattelin, että viinipuusta on kuviteltu tulevan öljyä. Kävin näissä ajatuksissa sitten Lempäälän kirjastossa tarkastamassa suomalaisen modernin, englantilaisen ja erään jehovalaisen raamatunkäännöksen ilmaisun niistä öljypuun tertuista. Tosiaankaan ne eivät ole viinipuun terttuja vaan, jehovalaiskirjassakin sanottiin kuten englantilaisessa öljypuun marjoja kantavien oksien kimpusta lähtevää öljyä.
Tuo Israelin kuristuva, kiristyvä ja ahdistuva tilanne vaikuttaa kyllä jollain tavalla ihan alintajuntaan asti. Unissakin ilmeisesti pohdin asiaa. Yhdessä unessa olin kuin Lempäälän Kirkkojärven rannalla ja katselin sen kirkasta vettä. Veden pohjalla istui kuin Ahti Väinämöinen, harmaahapsinen ja hänen vierellään kiviröykkiö, kaksitoista kiveä.
Tuota, eikö se ollut Jordanin pohja missä ne kaksitoista kiveä olivat kun Joosua oli johtanut Israelin Kanaanin maahan? Olihan se kun lukee Joosuan kirjaa. Ne 12 kiveä muistuttivat 11 Israelin sukukuntaa jotka olivat päättäneet vaelluksensa Egyptin pimeydestä ja kulkeneet yli Jordanin Kanaanin maahan , ikuisesti heille luvattuun omaan kotimaahan. Niinhän se oli. Asian voi lukea JOOSUA 4. Toiset 12 kiveä Joosua nostatti sieltä Jordanin pohjalta ja asetti maahan , ensimmäisen leiriytymispaikkaansa. Gilgaliin.
Tuhat vuotta on Luojalle kuin yksi päivä ja yksi päivä kuin tuhat vuotta. Ei Joosuastakaan ole kulunut edes Luojan täyttä viikkoakaan vielä.
Eräs toinen uni, jonka juuret varmaan ovat tuossa Israelin ahdistuksessa:
Olin siinäkin unessa siellä lapsuuden kotimaisemien kotikonnulla ja iso öljypuu siinä oli pihamaalla, lisäksi syksyinen tai talvinen tammi ja pyökkikin, siinä ne seisoivat,keskellä kesää, pähkinäpuun ja juhannusruusun ja koivun , sireenin ja jasmiinin välissä ja lapsia leikki niitten juurilla. Ajattelin, mitähän nuo jalopuut liikkuvat asunmasijoiltaan? Eiväthän ne edes kestä Suomen talvea.
Raamatussakin on vertaus jossa puut liikkuvat. Puut kuvaavat suuria sukuja ja perhekuntia. nyt on maailmassa ongelma kun yksi valtio (Syyria) on syössyt suvut juuriltaan ja uhkaa syöstä ympärillä olevatkin valtiot turmioon. Ikäänkuin kansat etsivät parempaa johtajuutta, kun "puut lähtevät liikkeelle". Islammaailman johtoportaan kykenemättömyys johtaa islamvaltioita nykyajan vaatimusten mukaisiksi oikeusvaltioiksi on niin suuri ongelma, että se järkyttää kaikki maapallon valtiot. Jokainen saa niiten pakolaisia.Pakolaisuudet heijastavat valtiollisia epoäoikeudenmukaisuuksia Öljypuuta pidän Israelin puuna, joten arvelen että Israelillakin on vaaransa joutua juuriltaan jos kaikki kuoleman ja tuonelan voimat purkaantuvat, mitä lähistön islammaailma sisältää. Tällöin myös pohjoiset valtiot tammen ja pyökin kasvualueet järkähtävät sijoiltaan. Tilanne koskee koko maailmaamme, varsinkin Eurooppaa.
Hesekiel varsinkin kuvasi suuria sukuja puina: Hesekiel 31. Myös Tuomarien kirja 9:7- 15.
Mitä tulee KIVEEN ja PUUHUN, ne ovat todellakin sukukuntien ja kansojen ja ihmisten vertauskuvia Raamatussa. Sellaiset pysyvät normaalissa rauhan ja oikeudenmukaisuuden tilassa paikallaan kuin kivet ja puut. Ihmissukujen elinajat ovat kuin puitten, sanotaan.
Raamattu varoittaa ihmisiä tekemästä jumalia aineesta, puusta ja kivestä.
Eräs profeetta sanoo:Voi sitä, joka sanoo puulle: Heräjä, ja mykälle kivelle: Nouse. Sekö voisi opettaa?
Habakuk 2: 19
Noiden kahden avainsanan lisäksi näin vielä yhden unen joka antoi lisäavainsanan. TELTTA
Meillä oli samalla pihalla ollut juuri sukujuhla 19. 8. ja ja 3-4 telttaa sijaitsi pihamaalla juhlavuorokauden ajan.
Näin unen telttojen purkamisen jälkeen , että jasmiinin ja sireenin edustalla oli vielä yksi uusi valkoinen katollinen teltta. Telttavaatteiden läpi yläkulmassa ailahteli taivasta pieneltä kolmiolta ja telttavaatteen kahden kaistan välistäkin näkyi hieman taivasta. Teltassa ei ollut ketään ja näin siitä vain taustaosan ja uni oli näin lyhyt. Telttavaate ei vaikuttanut liikahtelevan. vaan oli tyyni ilma tai uni oli ajallisesti vain mikrosekuntin.
Raamatussa teltta kuvaa ihmistä, ihmisen maallista olemusta. Teltta on helposti purettavissa ja liikutettavissa paikasta toiseen.
Tästä on taas paljon viitteitä Raamatussa.
Habakuk 3: 7
Ja oikeastaan, nykyaikaan mennen, todellisuuteen: . Syyrian pakolaisten ja muitten pakolaisten lisääntyvä kertymä teltta-yhteiskuntiin on aikamme uusi elämänmuoto. Telttojen tarve on mitä suunnattomin tänä päivänä. Pienikin teltta on suuri apu perheille, joilta on kaikki kadonnut. Maa, kotikontu, elinkeino, vesi, ruoka, kaikki mikä on normaalia yhteiskuntaa ja sosioekonomista elämänmuotoa. Suurin apu - ehkä- pakolaisperheille hyvin uskonnollisista kulttuureista on antaa teltta ensimmäisenä integriteetin palauttamisena valtiollisen luhistumisen tapahduttua, kuten Syyriassa.
Kun Jumala alkoi tulla ihmiskuntaan, Hänkin tarvitsi ensin teltan itseänsä varten ja sitten Hän tuli Messiaana ihmisen kehossa tavalliseen taloon, tavalliseen kaupunkiin, tavalliseen valtioon ja yhteiskuntaan. Jumala ihmisenä oli nikkari, joka osasi muokata puuta ja kiveä ja apostoli oli teltantekijä --
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar