Yksi päivä on Jumalan edessä kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.

Raamatun Sana Jumalan keskusteluista profeettojen kanssa on kuin eilisen tekstiä, aivan tuoretta.
Tapahtumat historian myllyssä ihmiskunnan  massojen liikehtiessä  tavanomaisissa ja epätavallisissa pahuuden ja pimeyden aalloissa herättävät  fokusoivasti mieleen jonkin  kohdan  Jumalan ajatusten kommunikoivasta virrasta, mikä on kiteytetty aikaan ja Sanaan ja on meidän käsiemme ulottuvilla.

Nyt välkehtii  esiin Hesekielin kirjan 21 luvun  teksti:  Jumalan miekka voi lähteä tupestaan hukuttamaan kaiken lihan, niin vanhurskaan  kuin jumalattoman- sillä hetkellä kun  taivas vihastuu. Tällaista vaaraa uumoilen, sillä  aikamme vauraudesta ja hyvinvoinnista huolimatta ihmiskunnan pahuus ja lähimmäisenrakkauden puute on huipuissaan kuin sulamaton jäävuori. Jäävuorikin sulaa helpommin kuin ihmisten välinen viha.

Lue Hesekiel 21. Hesekiel kohdistaa  sanansa niille, jotka tuntevat Jumalan ja ovat Hänen Israeliaan. Nythän koko kristikunta tietää ja kerskaa olevansa se oikea Jumalan Israel,  joten sana koskee koko kristikuntaa.

Jos Jumalan miekka lähtee tupestaan, se ei  enää palaa  takaisin. Tämä merkitsee armonajan äkillistä lyhenemistä ihmiskunnalta.  Hesekielin tehtävänä oli murehtia ja rukoilla  seurakunnan puolesta ja ilmoittaa vaara armonajan loppumisesta.  Hän kuvaa minkälainen on se Jumalan miekka, kirkas  välkehtivä ja tilavuuksia tekevä. Jumalan Sana on kuin kaksiteräinen miekka ja Jeesus on  on Jumalan Sana ja Hän tekee tilavuuksia, huoneita, joihin Hän ottaa seurakuntansa.

  Sitten  Hesekielin oli vielä käsiä taputtamalla yhteen lisättävä miekkaa ensin kahdeksi ja sitten edelleen  kolminkertaistaa  ja sitten edelleen Jumalakin lyö käsiansä yhteen ja lisää miekkalukua.

Tässä on muistettava Jeesuksen kysymys Öljymäellä: Onko teillä miekkaa.? On, meillä on kaksi. Tähän Jeesus sanoi: Riittää. Siis, Jeesus ikäänkuin pysäytti tuon Hesekielin ilmoittaman kiihtyvän  miekan monistumisprosessin  . ja  selitti Pyhän Hengen kautta  vähitellen seurakunnalle,   miten maallinen väkivallan miekka on oleva kuin paratiisin portin välkehtivä miekka  opetuslasten täytyttyä Jumalan Hengellä ja heille annettiin   avaimet taivasten valtakuntaan.

Sitten myöhemmin  Jumalan kaupungin Jerusalemin portit olivat kuin 12 helmeä,  sillä niin välkehtivät  nämä Pyhät miekat, että ne vaikuttivat  olevan kuin helmiä.

Tästä olen saanut runoaiheen.
Ensin unen ja sitten runon tuossa heinäkuun ja elokuun vaihteessa.


Kirkastusvuoriko, kirkas  ja jylhä,
pilvien yllä on huippunsa ylhä.
Siellä ei ketään ihmiskuntaa.
Alhaalla laaksoissa nukkuvat untaan.

Pietarin tavoin jos silmäsi avaat,
hahmoa kolme viel nytkin sä havaat:
Vaipuvin käsin ken, tuhkanharmaa?
Lie Mooseksen lähetti hän, se on varmaa.
vaan ei Aaron ei Huur ole  tukenansa,
Laaksoissa nukkuu myös valittu kansa.
Ken hoippuu kantaen ristin puuta?
Kyreneläinen vai heimoa muuta?
Ehkä on hengessään seurakuntaa,
hapsensa harmaat kuin valkeaa lunta.,
Vaan tulee Kolmas keskelleen
ja siirtää ristinpuun itselleen.
Karitsa Voittaja voittamaan
tullut on, Lähetit vahvistamaan.

Täysi on  taivainen sovitus
On  tallella ikuinen  lunastus.
Taivaasta miekka  kuin tupestaan
kädellä vuorelle ojennetaan.
Tätä kun  unessa katselen
taputan käsiä iloiten.
Kerran  lyön yhteen käteni
ja  miekka se tulee kahdeksi.

Jos taputan käsiä edelleen
se kolminkertaistuu itsekseen.
Riittää! - Nyt muistini muistuttaa
kuin salamanleimahdus varoittaa:
Riittää  ne kaksikin välkkyvää,
Jumalan huoneen  säilyttävää.
Muista: Ei voimalla, väellä,
vaan Jumalan Pyhällä Hengellä.