Huhtala Pauli(1948): Taistelu Unkarista

Huhtala Pauli(1948) Toinen maailmansota.

A. Taistelu Unkarista 1943- 1944

UNKARI oli joutunut maailmansotaan Saksan rinnalla samalla tavoin kuin muutkin pikkuvaltiot, joiden maantieteellinen asema vei ne auttamattomasti suursodan jalkoihin. Niinpä joutui myös Unkari liittymään kolmen vallan sopimukseen ( Axis vallat, akselivallat). Tämä tiesi käytännössä sitä, että maa oli poliittisesti että sotilaallisesti täysin Saksan johdossa.

Tilanteen kehityksestä johtuen oli Unkarin jo vuonna 1941 julistettava sota sekä Jugoslaviaa että Venäjää vastaan.

Kun unkarilaiset joukot olivat Voronezin taisteluissa vuonna 1943 menettäneet n. 70 000 miestä, oli Unkari jo valmis irtautumaan sodasta, ja se vetikin nyt pois sekä joukkonsa taistelukentältä että työmiehensä Saksan sotateollisuudesta.

Talvella 1943- 1944 Saksan ja Unkarin suhde muuttui kriitilliseksi idän rintaman lähestyessä Unkarin rajoja. Saadakseen vapaat toimintamahdollisuudet maassa saksalaiset miehittivät Unkarin maaliskuussa 1944 (19- 20.3. 1944 ).( Huom: Tässä vaiheessa vuoden 1944 alussa oli Unkarissa 700 000 juutalaista).

Kun venäläisten hyökkäystä Romaniaan ( 19.8. 1944 suurhyökkäys Romaniaan) seurasi välittömästi yhtyneitten venäläis-romanialaisten joukkojen hyökkäys Unkaria kohti, asettuivat Unkarin armeija samoin kuin siellä olevat saksalaiset joukot puolustukseen maan rajoille, Karpaateille ja Siebenburgeniin.

1944 loppuvuonna venäläiset joukot hyökkäsivät Unkariin kahtena voimaryhmänä.

4. ukrainalainen armeija, jota komensi Petrov, hyökkäsi yli Karpaattien, mutta vasta marraskuun loppuun mennessä 1944 oli tämän armeijan onnistunut tunkeutua sitkeän unkarilaisen puolustuksen läpi Karpaattien etelärinteelle, mistä nämä joukot suunnattiin hyökkäykseen Tokajin suuntaan Tiszan yläjuoksulle.

Päähyökkäykseen Unkaria vastaan suunnattiin kuitenkin marsalkka Malinovskin armeija, joka Itä-Karpaateilta eteni Unkaria kohti kahtena hyökkäyskiilana.
Toinen suuntautui Sibenburgenin ja Grosswardeinin kautta Debreceniä kohti ja
toinen Temesvarin kautta Szegediä kohti. Ensimmäisen tiukemman vastarinnan venäläiset kohtasivat Tisza-joella, missä heidän onnistui suorittaa ylimeno vasta hyvin sitkeän taistelun jälkeen. Szeged ja Grosswardein joutuivat venäläisten valtaan lokakuun 11. päivänä 1944.
Debrecenin suunnasta saksalaiset suorittivat vastahyökkäyksen, mutta se valui hiekkaan.
Venäläisten hyökkäys kohti Tonavaa kehittyi nyt nopeasti, ja lokakuun lopussa 1944 venäläiset olivat leveällä rintamalla tavoittaneet Tonavan itärannan. Mutta saksalaiset olivat tähän mennessä saaneet uusia joukkoja irrotetuksi ja suuntasivat ne Tonavan linjojen vahvistukseen. Venäläiset eivät saaneet hyökkäystään enää tässä vaiheessa jatkumaan.

SOTILAALLINEN TILANNE VUODEN 1945 ALKAESSA (s330-
Saksalla oli taisteluvoimien ylipäällikkömnä Guderian. Itärintamalla oli 4 armeijaryhmää ja 120-130 divisioonaa. Slovakiassa ja Unkarissa oli Friessnerin komentama armeijaryhmä.

Tammikuussa alkavaa hyökkäystä varten olivat venäläiset ryhmittäneet mm seuraavasti Slovakiassa oli 4. ukrainalainen armeijaryhmä komentajana kenraali Petrov. Sen toimintasuuntana oli Bratislava.
Unkarissa olivat taisteluissa marsalkkojen Malinovskin jaTolbuhin armeijaryhmät.
Näille oli alistettu bulgarialaisia ja romanialaisia joukkoja.
Koko neuvostorintama ulottui Kuurinmaalta Unkariin, 260 divisioonaa, reservien noustessa 80-90 divisioonaan.

VENÄLÄISTEN TALVIHYÖKKÄYS UNKARIN OSALTA
Unkarissa taistelut alkoivat jo tammikuun 2. päivänä 1945 saksalaisten ryhtyessä vastahyökkäykseen molemmin puolin Tonavaa Budapestin länsi- ja luoteispuolella pyrkimyksenä tukea Budapestin puolustusjoukkojen taistelua. Vastahyökkäys sai aluksi hyvän vauhdin ja venäläisten oli tyhjennettävä aikaisemmin valtaamansa Esztergom ja Szekesfehervar. Mutta saksalaisten vastahyökkäys ei voinut kestää kolminkertaista ylivoimaa, ja tammikuun loppuun mennessä se oli ehtynyt saamatta aikaan helpotusta Budapestin puolustukselle.

(Tammikuun lopulla venäläiset ilmoittivat saksalaisten siihen mennessä menettäneen 800 000 miestä kaatuneina ja 350 000 vankeina; venäläisten käsiin oli joutunut saman ilmoituksen mukaan 3000 lentokonetta, 4500 pansssarivaunua ja 12 000 tykkiä koko hyökkäysrintamalta).

UNKARIN RINTAMALLA taistelut olivat jatkuneet yhtämittaisesti saksalaisten epäonnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen. Venäläiset kohdistivat erityisen suuria voimia Budapestin valloitukseen. Ratkaiseva taistelu Unkarin pääkaupungista alkoi tammikuun 30. päivänä 1945, ja sitä käytiin talo talolta kahden viikon ajan. Helmikuun 12. päivänä saarrettiin ja vangittiin Budapestin puolustuksen komentaja, kenraalieversti Wildenbruch ja n 30 000 suurimmalta osalta haavoittunutta miestä.

BUDAPESTIN VALLOITUKSEN (13.2. 1945) JÄLKEEN Unkarissa alkoi toinen saksalaisten vastahyökkäys, johon Saksa oli irrottanut voimia myös länsirintamalta. Saksalaisten vastahyökkäys alkoi helmikuun puolivälissä ja suuntautui osin Budapestin länsipuolelta, osin Tonavan pohjoispuolelta itään. Tämä vastjhyökäys kesti aina maaliskuun puoliväliin saakka, mutta sillä ei saksalaiset enää saavuttaneet mitään tuloksia.

Viikkoa saksalaisten vastahyökkäyksen päättymisen jälkeen alkoi venäläisten uusi offensiivi koko Unkarin ja Slovakian rintaman leveydeltä. Tähän hyökkäykseen osallistui kolme venäläistä armeijaryhmää: Tolbuhinin, Malinovskin ja Petrovin.
Marsalkka Tolbuhinin armeijaryhmn oieka sivusta hyökkäsi Tonavan suunnassa Wieniä kohraan. ja sen vasen sivusta bulgarialaisin joukoin vahvistettuna Steiermarkiin.
Marsalkka Malinovskin joukot hyökkäsivät Wieniä kohti Tonavan pohjoispuolitse ja kenraali Petrovin armeijaryhmä, jota tässä vaiheessa komensi Jeremenko, Tsekkoslovakiassa Prahaa kohti. Huhtikuun alkupäivinä Tolbuhinin joukot saavuttivat Wienin , jolloin alkoi raivoisa taistelu kaupugin omistuksesta.

13.4. 1945 Wien oli venäläisten hallussa. Wienin valloituksen jälkeen suunanttiin venäläisiä voimia hyökkäykseen myös Grazin, Linzin ja Prahan suuntiin.

(HUOM:
Tässä rintamien myllynkivien välissä Raoul Wallenberg on ollut 17.1.1945 kohtaamassa marsalkka Malinovskin armeijakunnan jotain osastoa ja etujoukkoa ja mennyt heidän eskortissaan Debreceniin. Tässä päättyy jäljet hänestä ja hänen autonajajastaan nimeltä Vilmos Langfelder.)