Jordanin tuoreen veden tallennus

http://e360.yale.edu/feature/will_the_jordan_river_keep_on_flowing/2064/
Koska  sekä Jarmuk että  Jabbok  diversio on tehty, pitää tehdä  niiten lähtökohtien alapuolelle pato molempiin ja otaa talteen joka pisara.  Varsinaisesti ei tarvitse syöttää merta. Ei mitään merta tarvitse syöttää.
Kuitenkin sinne menee sadetulva vedet ja sadevedet jotka lisääntyvät vain kun maata viljellään.   Sen suola on hyvä resurssi niille ajoille kun vedet jälleen lisääntyvät hirveän paljon niin  suola liukenee ja pidättää vettä. Se voi odottaa suoloissaan sellaista aikaa. Ei sitä tarvitse Jordanilla syöttää. Se on volyymiresurssi,tilavguus. puskuri.
Myös Juudan puronotkot voi padota, jos on jokia ja tehdä notkopatoja, notkojärviä.
Mielestäni.
Tekisin patoja myös  siihen Adumimimn läheisiin wadihaaroihin.

Myös Kinneret on padottavissa.

Vulkaaniset myrkkyvedet voi  kerätä kaikki suolajamineraalikoostumaan ( Suolamereen), teollisuutta varten.  kuten ennen.  Orgaaninen suolaliuos on arvokas  teollinen raaka-aine. Myös terveyskylpyläilmastona  suositeltava.

Runo:
Kellun Kinneretissä,
vedessä ihanan pehmeässä.
Ilta saa ja hämärtyy.
Joku  tuolla lähestyy.
Tulee Kapernaumista
kulkee järven pinnalla
Katsoo siinä minua,
kätensä käteen  ojentaa,
nostaa siinä istumaan
Talitakuum- käyn aattelemaan.
ja nousen siitä  istumaan,
vaan jo  hahmo valkea
 kiiruhtaa  samaa kulkua,
jatkaa  päällä vesien
 etelään päin kulkien, 
järven pintaa  pimeään,
kiirehdin jo perässään. 
Olikohan Vetten  enkeli
vai Jeesus, pohdin kiireesti,,
juoksen  kohti  etelää,
missä Kinneretin kärkipää
vaan kummallista: syvyyteen
pinta kaartuu pimeyteen.
Eihän vesi sellainen
ole,  aivan mäkinen,
kun vain silloin, edessä
jos syöveri on synkkänä..
Siellähän pitäisi  vielä olla
neljäntuhennen vuoden  traditiolla
se kastepaikkakin  entinen.
Voisiko niellä syvyys sen?

Sitä sitten pohtimaan
vaan  käy jo  uni loppumaan. 

10.3. 2016

Jumala kutsui Israelin pakanoitten raskaitten kivien hakkaamisesta ja pinoamisesta Erämaahan rakentamaan ihanaa iIlmestysmajaa

ainJudaismThe wise-hearted who built the Tabernacle

Judaism: The wise-hearted who built the Tabernacle

What characterized those who came to help build the Tabernacle?

Published: Friday, March 04, 2016 4:50 PM

Moshe Kempinski

Moshe Kempinski, author of "The Teacher and the Preacher", is the editor...

► More from this writer

The final Torah portions of the book of Exodus deal with the creating of the Mishkan, the tabernacle of G-d.

Moshe gathers together the people and relates the following in the Torah portion of Vaykhel;

And Moses spoke to the entire community of the children of Israel, saying: "This is the word that Hashem has commanded to say: Take from yourselves an offering for Hashem; every generous hearted person shall bring it, [namely] Hashem's offering: gold, silver, and copper.

Subsequently, we read of the intricate and elaborate plans for the building of this Tabernacle. The Mishkan or Tabernacle was to be the earthly abode or expression of Hashem's glory.

One wonders, then, why a structure that is so symbolic of Hashem’s presence need be constructed with such intricate design and ornate furnishings? Could not a simple tent provide a more appropriate metaphor for the Presence of Hashem?

This question is addressed by Rabi Yehuda Halevy in his monumental book the Kuzari;

Hashem elucidated the details of the sacrificial laws and other laws – every facet involving very detailed laws. The same attention to detail is prevalent in all of nature. Each physical object is made up of a combination of different elements, combined according to very exact specifications. The proportions must be more precise than the mind could imagine; even if the smallest error was made in the proportions of these elements, the object would no longer exist as it is. The plant, animal, or limb in question would be defective or would not exist at all.... Similarly the Shulchan, Menorah, Aron, Courtyard, Pillars, Covers and all procedures, were shown to Moshe and required intricate specifications. (Kuzari 1:99)

The Mishkan, in essence, represents the ultimate purpose of this natural world. The Mishkan represents what the world we live in needs to be acknowledged as being. For  it is the world that is the ultimate vessel of Hashem's Glory.(Shmot Rabbah 12:13.)  As King David proclaimed: Let His glory fill all the earth, Amen and Amen! (Psalm 72:19) Therefore, just as all of our perceived reality is a function of intricate and sometimes ornate details so must the Mishkan be.

That being so then we must understand how can such a structure can in fact be created.

We read a verse in the Torah portion that seems to repeat a concept unnecessarily:

Every man whose heart uplifted him came, and everyone whose spirit inspired him to generosity brought the offering of Hashem for the work of the Tent of Meeting, for all its service, and for the holy garments.(verse 21)

The terms "whose heart uplifted him came" and "everyone whose spirit inspired him to generosity brought” seem to be relating the same thought.

The Ramban in explaining this, understands the term "whose heart uplifted him came" as relating not to those who brought donations but rather to those who stepped up to offer their services to actually  create the Mishkan.  Ramban then asks There was no one among them (the people) who learned these skills from a teacher.  They received no formal training.  Rather, they found within themselves (their nature) that they could perform these tasks and they came before Moshe and said, ‘We will do whatever the master requires’.

These were not artisans who left Egypt after generations of slavery. These were not embroiderers and wood-crafting artists, but slaves who had carried heavy burdens and chiseled gigantic stones.

Yet when they heard the call, they came. They simply were moved to do whatever Hashem puts before them and were convinced in their faith and faithfulness that whatever talents were needed could be acquired or developed out of a deep and spiritual instinct.

They were ready to be lifted by their spiritually elevated hearts; To all the wise hearted have I given wisdom (Exodus 36:2). King Solomon writes of such wise hearted people that the wise of heart will receive commands, But a babbling fool will be ruined. (Proverbs 10:8).

Therein lies the secret. There is a Divine whisper in every one of our hearts. That whisper motivating our Neshama ( soul) was introduced into our hearts by  the Neshima ( breath) of our creation. When we attune our ears to hear it , then everything becomes possible . Even building a resting place for Hashem’s Presence in the wilderness and subsequently in our own hearts.

LeRefuat Yehudit bat Golda Yocheved

Tel-Avivissa surmattu amerikkalaisopiskelija oli armeija-ajaltaan kenttätykistön upseeri

TAYLOR FORCE, Z"L,
A West Point graduate, a US Army Artillery Field officer who served in Afghanistan and Iraq and an Eagle Scout, Taylor Force left behind a legacy of service when his life was cut short Tuesday night by a terrorist who went on a stabbing spree on the Jaffa beachfront promenade.

The Lubbock, Texas native was eulogized by Barrett Caldwell, who in a Facebook post described himself as a close friend heartbroken at the loss of a unique and heroic man.

“My boy graduated West Point in 2009 and deployed to the front lines in Afghanistan and Iraq where he served and led as a Field Artillery Officer amongst his men in battle. His decisions, actions, and leadership were heroic and yet he stayed so humble when we talked privately.

I know it's often said when we lose someone, but man, Taylor was the epitome of a gentleman, a fellow military officer, and a friend. I can hear his voice and laugh now as we talked about life and memories together.”

Caldwell said he learned of his friend’s murder on Twitter, and began sobbing in a parking lot a world away in Florida.

“Dude was such a good good man,” he wrote in the viral Facebook post, adding that his friend “exemplified service, character, intentionality in fellowship, and was an absolute joy to be around time after time. Love the guy.”

In a message posted on Tuesday, Vanderbilt University Chancellor Nicholas S. Zeppos said “It is with extreme sadness that I write to inform you that Taylor Force, a student at our Owen Graduate School of Management, was fatally wounded March 8 in a stabbing attack while on an Owen school trip to Tel Aviv, Israel. All other Vanderbilt students, faculty and staff on the trip are safe.”

“Taylor embarked on this trip to expand his understanding of global entrepreneurship and also to share his insights and knowledge with start-ups in Israel. He exemplified the spirit of discovery, learning and service that is the hallmark of our wonderful Owen community. This horrific act of violence has robbed our Vanderbilt family of a young hopeful life and all of the bright promise that he held for bettering our greater world,” the statement continued.

In a November 2015 profile on the website “Poets and Quants”, Force said of his goals at Vanderbilt that “in addition to learning the skills needed to be successful in business, I want to establish life-long connections and friendships with my fellow students from the U.S. and around the globe. Also, Vanderbilt already does a terrific job being a part of and giving back to the community; I would like to help maintain and promote that altruistic culture.”

Reached on Wednesday, a media representative for Vanderbilt said they currently do not have clearance to discuss the incident or provide names of other students attending the trip to Israel with Force.

A former West Point classmate of Force, David Simpkins, told the Jerusalem Post on Wednesday that Force “was what everyone expects someone who goes to West Point to be – the best and brightest, the best combination of brains and athleticism.”

“There’s nothing bad that anybody I know could say about the guy,” Simpkins said. 

Massive stabbing epidemic among arabs

Huomasin Göteborgissa kävellessäni yhdessä  pyöreässä pilarissa kovasti uusia ilmoituksia. Katselin esnin pikimustaa woodoo-tilaisuutta edustavaa lappua ja sitten kiersin pylvästä ja sen takana oli palestiinalaisasiasta lappu. Otin siitä valokuvan ja siinä oli ilmoitus kevään kokouksista jossain täällä paikallisesti.  Teksti alkoi: 
sanoilla STUDIECIRKEL: Varför sköljer  en våg av knivdåd över Israel och varför utsätts palestinierna  för en allt mer aggressiv ockupationsmakt? 
Pylväsilmoistu kertoo 5 tilaisuudesta jossa koetetaan  selvittää syntyjä syvitä konfliktista ja koetetaan etsiä siihen ratkaisuja. Kokoontuminen on joka toinen viikko kevään ajan.

(Asiaa voi tosiaan pohtia.  Jos samanlainen kivittely ja sadat puukon pistot olisi isketty suomalaisiin selkiin ja niskoihin, keuhkohin, sydämiin  ja päihin, niin varmaaan  olisi vähemmän kysyttävää. Lampaat ja vuohet ovat tottuneet teurastajiin, jopa  possut ja siat etc, mutta  jos  ihmistä iankaiken pistelee, joskus tulee vaste.  Nytkin on  joku ultraortodoksi tempaissut pistelyjen jälkeen puukon murhayritystä tehneen kädestä ja pisti puukon takaisin päin. Sternin henkeä.  Se siitä vain herää. Voi tulla oikein  härmäläinen käsirysy palestiinalaisia vastaan. Tällä hetkellä  lähinnä paikalleosuneet sotilaat  ampuvat , mutta jos ei olevirkavaltaa,  sotilaita tai poliiseja  tulee käsirysyä paljain käsin puukottajia vastaan, jossa puukot kääntyvät puukottajiin.  mikä on käsitettävää ainakin noin suomalaisesta historiasta. Olisi syytä palestiinalaisten pyrkiä harrastamaan diplomatiaa ja yhteistyötä  maanhoidossa ja rakentamisessa, kaupunkäynnissä ja sivistyksessä.  Ei sellainen mamelukkien, tsingiskaanien ja muitten  tappajaimperiumien  tyyli oikein enää käy, vaikka onkin epäkristillinen  uskonto.
 Palestiinalaiset olettavat että Israel sivistyskansana on kuin  lammas, jota voi käydä teurastamassa kuin riistaa. Israel voi muuttua: Ottaa heistä peilikuvaesimerkkiä julmuudessa. Israelilla ei ole  kristillisiä estoja tässä. Kristittynä sitä todellakin vain kädet ristissä rukoilee molempien puolesta,, että heidän sotaisuutensa laimenisi ja alettaisiin totella Jumalaa ja viljellä maata- tehdä niitä hyviä tekoja, joita Hänkin aina tekee- jopa islamilaiskirjassakin on kaiketi käskyjä tehdä hyviä töitä- vaikka niitä ei näekään. 

. Molemmat uskontoryhmät  kun ovat niin jumalisia- kaikkein uskonnollisimmat koko maailamssa-  - molemmat  kokevat, että heillä yksin  on ainoa OIKEA Jumala ja vain yksi Jumala kummallakin. 
Vaan oikea Jumala Siis Elävä Jumala, sieluja pelastava, ihmisisä parannuksen vaikuttava,  iankaikkisuuteen asti vievä ja ylösnousemuksen päivänä herättävä Jumala,    haluaa että  tässä aivan tavallisessa  maassa  on rauha ja ihmisellä hyvä tahto ja maata viljellään ja teitä rakennetaan eikä tapeta rauhassa kulkevia, rauhaan pyrkiviä. Tietysti  puolustusvoimat ja turvajoukot  täytyy olla, koska on  noin paljon sitä murhanhenkeä maan  pimeissä luolissa,   kuin hiekkamyrskyä erämaasta.  Lammaslaumalla täytyy olla vartijansa sutta vastaan.  koko islam tekee Jumalan nimessä  hävitystään ( tekeekö mitään hyvää yhtä tehokkaasti???) Jokaatapauksessa Israel tekee Jumalan nimessä maanviljelyä ja se on hyvä hedelmä, joka monelta kristillisen Jumalan omaavalta kansalta  on taas pakettiin pantua asiaa. Kirstikunta on  symbolisoinut jopa  maanvilejlyn ja kylvämisen ja kyntämisen.  Minkä alkaa jo huomata autioituvissa maailmanosissa..  Lappua ja lippua tulee kuin puun lehtiä syksyllä. Hyvä tietysti on levittää kirjaintakin, jos teksti on  oikeaa Juamlan sanaa. Muta jokin kompromissa tulisi olla kirjaimen ja käytännön  välilläkin.  Israel ainakin elvyuttää autiomaita. kuten  sana käskee, rakentaa, teitä, vesilähteitä erämaahan.  Ehkä syy on se että he ovat tunteneet kirjallisen sanan niin kauan kuin ihmiskunta  nyt pystyy taaksepäin ajatelemaaan.  nuoret kristikunnat ovat  hyvin  nuorta sanan lukijana ja sitäpaitsi kristikunta on kuin  Okasakin fragmenteista- joka sukupolvi uudestaan  evankelioitava.

JP kertoo tältä päivältä: 

Prime Minister Benjamin Netanyahu held emergency consultations with his defense chiefs late Tuesday following the wave of terrorist attacks that gripped central Israel just hours earlier.

The meeting was attended by Defense Minister Moshe Ya’alon, Public Security Minister Gilad Erdan, Police Commissioner Roni Alsheich, the coordinator of government activities in the territories Yoav Mordechai, and representatives from the IDF and the Israel Security Agency (Shin Bet).

The meeting ended with the participants resolving to take a number of immediate steps aimed at stemming the tide of Palestinian violence, including: sealing the gaps in the fence which runs through the Jerusalem area; building a fence in the Tarkumiya region; advancing legislation that would levy penalties for those who aid and abet illegal aliens and labor migrants; shutting down media outlets that propagate incitement; and revoking work permits.

 Sitaatti on 9.3. 2016 päivältä.

Otan tämän sitaatin talteen, kun   näin taas niin kummallisen unen Israelista. ja siinä oli taas asioita mitä  en oikeastaan ole koskaan kokenut tai nähnyt - tosin ainekset olivat kuin koottuja kokemuksistakin.

UNI: Tulin hyvin kiviselle tielle, joka vietti ylöspäin.  Se oli samaa avvalkopunervaa rautapitoista kalkkikiveä kuin  Juudean erämaassa Israelissa,  jos kalliota  alkaa murskata. Tällaiseen kivimurskaan oli tehty  kapea, yhden kaistan traktoritie ja  kuljin sitä ylöspäin. Vasemmalla puolen näkyi jotain  vettä ja jotain  ehkä metsän varjoa.  Mutta tien oikealla puolella näkyi talorivi ja se oli kuin laskevan auringon oranssin värinen monikerroksisia taloja tiivistii toisissaaan tasaisena fasadina . Sitten katsoin mitä oli tien ja sen talofasadin välissä, siinä  avautui näkyviin syvä rotko- ei vain mikään oja. Kurkistin rotkon pohjalle. Se oli syvä kuin Wadi Kelt ja pohjalla oli jotain vihreää, varjoista.  Sitten taas koetin kompuroida ylöspäin sitä  tietä. Vierellä kulki joku israelilainen. Ajatelin että onpa  Netanjahun näköinen. ( Luonnossa olen kyllä ollut israelilaisjoukossa vaeltamassa Wadi Keltin  pohjalle ja ylös takaisin- se tie on jo asfaltoitua Wadin eteläisellä sivustalla https://en.wikipedia.org/wiki/St._George's_Monastery,_Wadi_Qelt )
Mutta  tie meni unessani siten, että huipun takana näkyi vain taivasta enkä tässä unessa sitten päässyt  sinne mäenpäälle, että olisi nähnyt mitä  sieltä aukeaa näkymää.  Tässä sitten heräsin.


Pohdiskelin taas tällaista unta. Sitten selasin Israelista videoita Wadi Kel ja lopulta  Jffankin kaupungista.  Tuollaista rakennusfasadia on todellisuudessa Wadiseinämässä  vähäisen.  kuten ST. Georgen luostarissa,,Wadiklelt kanjonin pohjanpuolen  seinämässä, mutta luostari on  luonnossa valkoinen, sen tiedän, koska olen siellä ollut.  Siten Jaffavideossa  jota  katselin ( Napoleonin ajan historiasta kertova opetusfilmi) oli merelät päin otettuna kaupunkifasadi, joka aruringon laskussa  oli tuolla tavoin punervaa, oranssia kuin unessanikin. Pitkä fasadi. 

Siis tämä on vain uni. Mutta johtui varmaant taas siitä kun eilen 8.3. 2016  oli niin paljon terroritekoja että ajatuksissani ennen nukkumaanmenoa ajttelin Israelia ja taas  suljin  tilannetta esirukouksiini. 
Varmuuden vuoksi selaisin tämän päiän  lehdistöstä esiin ,mitä Israelin pääminsiteri nyt tekee, kun on ollut noin paha terroriaalto ja ulkomaalaisia myös kivitetty ja nyt puukotettu. 
 Huomaan tuosta JP tekstistä, etta todella on ollut hätätilakokous aivan eilen jo myöhään.
  Teksti on vaikeaa englantia joten en sitä tähän tänään suomenna.  

Djerban ovilla taphtuu tänään...

http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/africaandindianocean/tunisia/12186136/At-least-30-killed-as-militants-attack-Tunisia-border-security-mission-mentored-by-UK-troops.html
Tunisian joukot  ovat hälytystilass infiltraation varalta.
Djerba on varmistettu ja 2 Libyan rajatullia on suljettu.  klo 15: 20.  8.3. 2016 Swe time

Wikipediatietoa Tunisiasta

Koska Tunisia oli ensimmäinen arabivaltio, joka ensmmäisenä tuli natsien täysin miehittämäksi 1942,  siellä olisivoinut tapahtua täystuhoa yli 100 000 juutalaisen väestössä. Tässä on mm Wikipediatietoa. Liitoutuneiten toisen rintaman muodostuttua saksaliset eivät kestäneet Liitoutuneitten painetta , ja Tunis ja Biserta  antautuivat 7.5. 1943, mikä  saattoi olla juutalaisten elämän kannalta ratkaisevaa, koska  Saksassa ja Euroopassa  oli kuolemankoneisto  asetettu jylläämään täysillä-    ja Afrikassa saatiin strateginen pysähtymä aikaan eikä natsirintamat saaneet suljettua  Churchillin aavistamaa kuristusympyrää Palestiinan ja Kaukasian kautta  solmittua.  Tämä on pidettävä mielessä koska nykyisllä terrorijärjestöillä voi olla vanhojen natsien kaavoja Israelin kuristamiseksi.  ( Hitlerin keskeneräinen kaava).

 

Maailmansodasta nykypäivään (Wikipedia)

Uskonnollisia menoja El Ghriban synagogalla Djerbassa.

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 Natsi-Saksa miehitti Tunisiaa. Tuolloin juutalaisia pakotettiin työleireille, joiden lisäksi heitä karkotettiin ja teloitettiin. Juutalaisten määrä oli kuitenkin joka tapauksessa huipussaan juuri ennen Tunisian itsenäisyyttä 1940-luvun lopulla. Tuolloin Tunisian juutalaisia oli 80 000-105 000, eli noin 2 % koko maan väestöstä. Osa juutalaisista, kuten Albert Memmi, tukivat maan itsenäisyyttä, mutta suurin osa suhtautui siihen varauksellisesti. Tunisian itsenäistyessä maa suhtautui kuitenkin juutalaisväestöön huomattavasti paremmin kuin muu arabimaailma. Juutalaiset saivat laillisesti muuttaa Israeliin, mutta muuttoliikettä ei kannustettu. Vuonna 1961 Bizerten kriisi Ranskan ja Tunisian välillä kuitenkin laukaisi suuremman muuttoliikkeen. Vuonna 1967 juutalaisia oli enää 20 000, suurimman osan muuttaessa Israeliin, Ranskaan ja Kanadan Quebeciin. Tunisin pääsynagoga tuhoutui osin tuhopoltossa kuuden päivän sodan aikana, mutta Tunisian valtio kustansi sen jälleenrakennuksen. El Ghriban synagoga tuhoutui puolestaan Al Qaedan pommi-iskussa vuonna 2002, mutta Tunisian valtio korvasi jälleen vahingot.^[1]

Kulttuuri

Tunisian ollessa Ranskan siirtomaa suuri osa juutalaisista omaksui ranskalaisen kulttuurin. Tähän vaikutti osaltaan mahdollisuus käydä ranskan kielistä Alliance Israélite Universellen järjestämää koulua vuodesta 1878 eteenpäin. Eurooppalaistumisen myötä myös erot maan alkuperäisen juutalaisyhteisön ja uudemman yhteisön välillillä olivat miltei katoamassa. Eurooppalaistumista ja sekularisoitumista vastustaneet alkuperäisten juutalaisten rabbit kuitenkin lopulta estivät tämän ja erot näkyvät edelleen alkuperäisen yhteisön harjoittaessa vanhoillisempaa juutalaisuutta. Tunisiassa toimii nykyisin 11 synagogaa.^[1]

Tunisian juutalainen historia

http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/vjw/Tunisiavjw.html

Tunisialla on ollut merkitsevä juutalainen minoriteettinsä ainakin Rooman imperiumin ajosita.  Vuonna 1948 juutalaisväestön arvioitiin olevan  105 000 henkilöä, mutta  vuoden 1967 aikaan useimmat Tunisian juutalaisista oli muutanut  Ranskaan tai Israeliin ja yhteisö oli supistunut 20 000 henkeen.   Vuonna 2012 yhteisö  oli edelleen vähentynyt niin että arviolta 150 juutalaista, toisen arvion mukaan noin  1000  henkeä  olisi vielä  turistisaarella Djerbassa, mikä muodostaisi tämän maan suurimman  alkuperäisasukkaitten  uskonnollisen minoriteetin. 

Tunisia has had a significant Jewish minority since at least Roman times. In 1948, the Jewish population was an estimated 105,000, but by 1967, most Tunisian Jews had left the country for France or Israel, and the population had shrunk to 20,000. As of 2012, however, the population had shrunk to an estimated 150 Jews with another approximately 1,000 on the resort island of Djerba, comprising the country’s largest indigenous religious minority.

- Early History
- Under Islam
- Under the Hafsites ,  Spanish (1236-1857)
- Mohammed Bey (1855-1881)
- 1881 - Present
- Island of Djerba
- El Kef

 Varhaishistoria 

Ensimmäisten juutalaisasukkaiten jälkeläisten perimätiedon mukaan heidän  esivanhempansa oliat asettuneet tähän Pohjois-Afrikan tienooseen kauan ennen  ensimmäinen tempplin tuhoa   kuudennella vuosisadalla ( 586 eKr.) . Ranskalainen kapteeni Prudhomme  löysi  asuma-alueeltaan Hammam Lifsistä   vuonna 1883  juutalaisen monumentin  ajalta, joka oli  ennen  kristinuskon leiviämistä sinne. Kun juutalainen altio  oli hajonnut, keisari Tiitus lähetti suuret joukot juutalaisia  mauritaniaan ja moni  heistä asettui Tunisiin. Nämä asukkaat olivat maanviljelijöitä, karjankasvattajia ja kauppiaita.  he olivat jakantuneena kahteen heimoon jolla kummallakin oli omat päälliköt ja heidän oli maksettava Roomalle  henkirahaa  kaksi sekeliä henkilöä kohden. Rooman hallituksen aikana ja  vuoden 429 jälkeen  kerrassaan suvaitsevaisten  vandaalien aikana Tunisin juutalaiset asukkaat lisääntyivät ja menestyivät siinä määrin, että  Afrikan kirkon  neuvostot olivat sitä mieltä, että on välttämätöntä laatia heitä kohtaan rajoittavia lakeja. Kun Belisarius vuonna 534 karkoitti vandaalit, Justinius I  laati vainoista  käskykirjeen, jossa  juutalaiset  luokiteltiin  ariaaneihin ja pakanoihin.

Seitsemännellä vuosisadalla juutalaisväestö vahvistui  Espanjasta tulevilla maahanmuuttajilla, jotka olivat pakenemassa visigoottikuninkaan Sisebutin  ja hänen seuraajiensa vainoja. , pakenivat Mauritaniaan  ja asettuivat Bysantin kaupunkeihin. Nämä asukkaat - arabihistorian mukaan- sekoittuivat  berberiväestöön ja käännytti monia  vahvoja heimoja, jotka harjoittivat  juutalaista uskontoa, kunnes Idrisid dynastian perustajan  hallitus alkoi. Al kairuwani  viitaa, että siihen aikaan  kun  Hasan vuonna 698 jKr. valloitti Hippo Zaritus nimisen paikan (Bizerta) , sen alueen komentajana oli juutalainen henkilö. Kun Tunis joutui arabien hallinnon alaisuuteen eli Bagdadin arabikalifaatin alaisuuteen, tapahtui toinen arabimaitten juutalaisten muuttovirta Tunisiin. Kuten  kaikki muutkin juutalaiset islamilaisissa maissa niin Tunisinkin  juutalaiset olivat  Umar ibn al-Khattabin  määräysten alaisia.

Early History

A tradition among the descendants of the first Jewish settlers were that their ancestors settled in that part of North Africa long before the destruction of the First Temple in the 6th century BCE. Though this is unfounded, the presence of Jews there at the appearance of Christianity is attested by the Jewish monument found by the French captain Prudhomme in his Hammam-Lif residence in 1883. After the dissolution of the Jewish state, a great number of Jews were sent by Titus to Mauritania, and many of them settled in Tunis. These settlers were engaged in agriculture, cattle-raising, and trade. They were divided into clans, or tribes, governed by their respective heads, and had to pay the Romans a capitation tax of 2 shekels. Under the dominion of the Romans and (after 429) of the fairly tolerant Vandals, the Jewish inhabitants of Tunis increased and prospered to such a degree that African Church councils deemed it necessary to enact restrictive laws against them. After the overthrow of the Vandals by Belisarius in 534, Justinian I issued his edict of persecution, in which the Jews were classed with the Arians and heathens.

In the seventh century, the Jewish population was largely augmented by Spanish immigrants, who, fleeing from the persecutions of the Visigothic king Sisebut and his successors, escaped to Mauritania and settled in the Byzantine cities. These settlers, according to the Arabic historians, mingled with the Berber population and converted many powerful tribes, which continued to profess Judaism until the reign of the founder of the Idrisid dynasty. Al-Kairuwani relates that at the time of the conquest of Hippo Zaritus (Bizerta) by Hasan in 698 the governor of that district was a Jew. When Tunis came under the dominion of the Arabs, or of the Arabian caliphate of Baghdad, another influx of Arab Jews into Tunis took place. Like all other Jews in Islamic countries, those of Tunis were subject to the ordinance of Umar ibn al-Khattab.

 ------(Nykyhistorian jaksoa en tänään suomenna, muta asetan vuosiluvut suurilla numeroilla)

1881 - Present

Tunisia was the only Arab country to come under direct and full Nazi occupation during World War II; Morocco and Algeria were governed by Vichy France. When the Nazis arrived in Tunisia in November 1942, the nation was home to some 100,000 Jews. According to Yad Vashem, the Nazis imposed anti-Semitic policies including forcing Jews to wear Star of David badges, fines, and confiscation of property. More than 5,000 Jews were sent to forced labor camps, where 46 are known to have died; an additional 160 Tunisian Jews in France were sent to European death camps. Tunisia, however, was home to Khaled Abdelwahhab, the first Arab nominated for the Israeli Righteous Among the Nations award.

Mourners in the Jewish cemetery in Tunis, c. 1900

During the 1950's, most Jews supported Tunisia's independence movement, led by Habib Bourguiba, who would become the country's first free president.  He appointed many Jews to prominent positions and guaranteed their religious and civil rights, however after independence Tunisia’s Jewish Community Council was abolished by the government and many Jewish areas and buildings were destroyed for “urban renewal.”

The current head of the Jewish community in Tunisia, Perez Trebelsi, however, questions the narrative of some Western historians that Jews were also persecuted under Tunisian President Habib Bourguiba, the founder of the republic after independence from France in 1956.

"Bourguiba put all Tunisians on an equal footing, excluded nationalists, and annulled Sharia-compliant articles in the constitution like the ones related to polygamy and inheritance," says the head of the Jewish community in Tunisia, Perez Trebelsi.

By 1967, the country’s Jewish population was fleeing, over 40,000 had left for Israel, leaving 20,000. During the Six Day War, Jews were attacked in riots, and, despite government apologies, 7,000 Jews immigrated to France. "Anti-Jewish sentiments ran high during the [1967] Six-Day War," Mr. Trebelsi recalls. "Some [Tunisian] Jews came under attack but from mobs. It was individual practices really, not systematic".

In 1985, Yasser Arafat’s offices in Tunis were bombed by the Israeli Air Force in retaliation for the murder of three Israelis in Cyprus, an attack that killed over 70 people and leveled the entire PLO complex.

In 1987, a military coup led to the rule of Zine El-Abidine Ben Ali who allowed the Jewish community to thrive despite occasional bursts of anti-Semitic violence. Many prominent Tunisian Jews hailed Ben Ali as their "protector," and in comparison to other Muslim countries, the Jews of Tunisia fared relatively well. 

By 2004, the Jewish community in Tunis supported three primary schools, two secondary schools, a yeshiva, and the Chief Rabbi. The Jewish community in Djerba was supporting one kindergarten, two primary schools, two secondary schools, a yeshiva, and a Rabbi. There was also a Jewish primary school and synagogue in the coastal city of Zarzis and the community supported two homes for the aged, several kosher restaurants and four other rabbis.

In January 2011, however, an uprising started by a fruit salesmen in Tunis led to revolution across the Arab world.  Ben Ali eventually fled the country to Saudi Arabia and out of the confusion of revolts stepped Islamist parties to take over the government.  Though the spiritual leader of the ruling Emnahda party, Rachid Ghannouchi, pledged to support the Jewish community and counter anti-Semitic waves, there have been a number of causes for concern.  First, soon after the revolution, a Hamas leader visited Tunis and upon arrival at the airport shouted, "Kill the Jews!" A couple of months after that incident, a crowd of Salafi Muslims gathered in front of Tunis's Grand Synagogue shouting anti-Jewish slogans, led by a cleric who urged Muslims to "rise up and wage a war against the Jews."

"Revolution is never a good thing," said Roger Bismuth, a leading Jewish businessman in Tunis who prospered under Ben Ali. "I thought [the Arab Spring] was going to be a mess, and it's even worse than I thought."

Ridha Belhadj, chairman of Hizb Tahrir - the Party of Liberation, which calls for a Muslim caliphate to rule the entire Arab world - disagrees that the Jews of Tunisia face any discrimination from the new government. "Why are people exaggerating this problem?" Belhadj asks. "No one has a problem with Jews who live here. They've been here for centuries. They are our neighbors. When they were preaching against the Jews, they meant Israel - not individual Jews here in Tunisia." Rafik Ghaki, a lawyer for a Salafi organization, agrees. "The fact is that when you talk about 'Jews' in Tunisia, you're talking about Zionists. Even the Jews understand that when you talk of Jews, you are speaking only of Zionists."

In April 2012, Tunisian President Moncef Marzouki visited the El Ghriba synagogue to commemorate a decade since the deadly bombing and to ensure that he would do all in his power to protect Tunisia's dwindling Jewish community. Some Jews in the country were unsettled by street demonstrations held in the months priors to the president's visit in which radical Salafi Islamists called on Muslims to kill Jews everywhere.

“It is a blessing to live together as Tunisians. Muslims and Jews, our bonds challenge the hatred of the Salafists,” said Perez Trabelsi, president of the El Ghariba synagogue and the Jewish community of Hara Segira, Djerba. “The day-to-day living situation for Jews has not changed since the revolution, and we hope it will never change. We don’t live in fear.”

However, nearly a year and a half later, in October 2013, Yamina Thabet, head of the Tunisian Association Supporting Minorities, said "Tunisian Jews feel in danger, they are really afraid." Thabet's quote came during a visit to the island of Djerba following a number of attacks on the Jewish community in the past few months. Thabet denounced “harassment” by Tunisian security forces and blamed the government, opposition parties and the National Constituent Assembly for the attacks on Jews.

The last Kosher restaurant in Tunisia's capital closed in November 2015, out of concern for the security of their patrons due to terrorist threats. After being warned by the Tunisian government, the owner shut down amid security threats against him and his establishment.

The Island of Djerba

It’s difficult to pin down the exact origins of the Jewish community in Djerba. Depending on different oral histories, the first settlers may have come from Judea about 3,000 years ago, at the time of King David and King Solomon, or at the time of the destruction of the First Temple and the forced Babylonian exile in 586 BCE. They were probably joined by the Jews who fled Jerusalem after the destruction of the Second Temple in 70 CE, and others who ran from the Spanish Inquisition. They settled in two separate communities: Hara Kabira (the large Jewish quarter) and Hara Saghira (the small Jewish quarter).

According to local lore, the priestly Kohanim who escaped from Jerusalem in 70 CE settled in Hara Saghira, and their descendants still live there today. The Jews dress exactly like their Muslim neighbors - the men in red felt hats, tunics and pantaloons and the women in long dresses and headcoverings, while the younger generation dresses in Western style garb. The only distinguishing feature is a narrow black band at the bottom of the mens’ pantaloons, a sign of mourning for the destruction of the Temple.

7.3. 2016