LÄHDE: Jewish Encyclopedy
Raamatullista tietoa —Biblical Data:
The Book of Malachi is the last in the canon of the Old Testament Prophets. It has three chapters in the Masoretic text, while in the Septuagint, the Vulgate, and the Peshiṭta it has four. The King James Version also, following the latter versions, has four chapters.
Malakian kirja on Vanhan Tetamentin profeettojen kanonisista teoksista viimeinen. Masoreettisessa tekstissä se on jaettu kolmeen lukuun, kun taas Septuaginta, Vulgata ja Peshita jakavat sen neljään lukuun.
Myös King James Version jakaa jälkimmäisellä tavalla neljään lukuun.
As in the books of Isaiah, Lamentations, and Ecclesiastes, the last verse in the Masoretic text is a repetition of the last verse but one.
Kuten Jesajan kirjassa, Valitusvirsissä ja Saarnaajassa Masoreettisen tekstin viimeinen jae on toisto yhtä vaille viimeisestä jakeesta.
The style of the book is more prosaic than that of any of the other prophetical books; the parallelism met with in the others is here less pronounced, and the imagery often lacks force and beauty.
Tämän kirjan tyyli on enemmän proosaa kuin minkään muun profeetallisen kirjan teksti. Paralleelisuus , mitä muissa tavataan on paljon vähemmän esiintyvää ja kuvauksista puuttuu usein pontta ja pieteettiä.
The method of treatment is rather novel; it approaches the teaching method of the schools;
Kirjassa käytetty metodi on jokseenkin uutta. Se lähentelee kouluissa käytettyä opetustapaa.
Cornill speaks of it as "casuistic-dialectic."
Cornil kuvaa sitä kasuistis-dialektisena opetustapana.
Ensin profeetta esittää väittämänsä; sitten hän jatkaa vastaväitteillä, joita puhuteltavana olevat henkilöt lienevät ottaneet esiin; lopuksi hän palaa originaaliseen aiheeseensa. Tällainen muodollisuus lisää väitteen eloisuutta.
Thus the prophet first states his proposition;then he follows with remonstrances that might be raised by those he addresses; finally he reasserts his original thesis (comp. i. 2 et seq., 6 et seq.; ii. 13 et seq., 17; iii. 8, 13 et seq.). This form adds vividness to the argument.
Kirja lienee jaettavissa kolmeen jaksoon. (1) 1.1- 2.9; (2) 2.10-17; (3) luvut 3 ja 4, mitä jakoa noudatetaan Masoreetisessa tekstissä.
The book may be divided into three sections—(1) i. 1-ii. 9; (2) ii. 10-17; (3) iii. (A. V. iii. and iv.), the divisions given being those of the Masoretic text.
SISÄLTÖ_ Contents.
Ensimmäinen jakso esittää Jumalan Hallitsijana ja rakastavana Isänä. Aluksi on herkkä viittaus Jumalan osoittamaan aiempaan rakkauteen Juudaa kohtaan; kuitenkin Juuda oli uskoton ja hylkäsi hyväntekijänsä. Sitten Malakia kohdistautuu pappiskuntaan, joiden olisi johdettava kansa Jumalan tiellä. Hän soimaa heitä sanoillaan siitä, että he ovat toimineet kuin omistajaa vailla oleva laivahylky Jumalan alttaria kohtaan suoritettavissa velvollisuuksissaan ja tuoneet Jumalalle saastaista leipää ja viallista karjaa. Näin tekemällä he ovat osoittaneet pitävänsä Jumalan arvottomana. Mutta Jumala ei kaipaa heidän sellaista jumalanpalvelustaan ja on tuleva toinen aika, jolloin kaikki pakanakansatkin tulevat palvelemaan Jumalaa kunnioittavalla tavalla. Jos ei pappiskunta ota nuhtelusta vaarin, Jumala rankaisee heitä.
Ch. i. 2-ii. 9 represent Yhwh as Ruler and loving Father. It opens with a tender allusion to the love shown by Yhwh to Judah in the past; yet Judah acted faithlessly, deserting its benefactor. Malachi then addresses himself to the priests, those who are to lead the people in the way of Yhwh. He castigates them for being derelict in their duty by offering on Yhwh's altars polluted bread and animals that have blemishes. By doing so they show that they despise Yhwh (i. 6-10). But Yhwh can do without their worship, for the time will come when the whole heathen world will worship Him (i. 11-14). If the priests will not heed the admonition, dire punishment will be visited upon them (ii. 1-8).
Jatkossa ( 2.10-17) kerrotaan, miten Jumala on Kaikkivaltias ja kaikkien Isä ja nuhtelee niitä, jotka ovat hyljänneet omat mooseksenuskoiset vaimonsa ja naineet pakanallisia naisia.
Ch. ii. 10-17 speaks of Yhwh as the supreme God and Father of all, and inveighs against those who had left their Jewish wives and married heathen women.
3. ja 4. luku kertoo Jumalan vanhurskaudesta ja viimeisestä tuomiosta. Luku alkaa ilmoittamalla, että Jumalan lähettämänä tulee Sanansaattaja valmistamaan tietä Hänelle, joka tulee puhdistamaan yhteiskunnallisen ja hengellisen elämän.
Ch. iii. (A. V. iii. and iv.) speaks of Yhwh as the righteous and final Judge. It begins with the announcement that the messenger of Yhwh will come to prepare the way for Him by purifying the social and religious life (1-4).
Jumala on kutsuvat tuomiolle kaikki ne, jotka ovat rikkoneet moraalilakia vastaan ja olleet löyhiä sääntöjen noudattamisessa: harhaan menneitä Hän kutsuu palaamaan luokseen ja vastaanottamaan Hänen siunauksensa.
Yhwh will call to judgment all those who have transgressed the moral law and have been lax in the observance of the ritual; He invites all who have gone astray to return to Him and receive His blessings (5-15).
Se joka on uskollinen saa siunauksen, mutta pinttyneesti Jumalan lakia noudattamattomat saavat rangaistuksensa. Kirja päättyy lopussa kehoituksiin.
The faithful will be blessed, while those who persist in disobeying the law of God will be punished (16-21). The book closes with a final exhortation to the godly.
PROFEETALLINEN SÄVY_ Prophetic Tone.
Malakia päinvastoin kuin muut profeetalliset kirjat, painottaa hyvin paljon tarkkaa seremoniaalista noudattamista; Pappi on Jumalan Sanansaattaja ja Mooseksen antamaa lakia säädöksiä ja käytännön ohjeita tulee tarkasti noudattaa. Mutta Malakia ei ole kuitenkaan kaavoihin jähmettynyt kirjanoppinut;Hänen kirjansa huokuu aitoa profeetallista henkeä. Kaikkien Israelilaisten keskeisestä veljessuhteen aatteesta käsin hän johtaa esiin niitä sosiaalisia velvollisuuksia, joita itse kullakin on toisiaan kohtaan. Tarkka seremoniaalinen noudattaminen on hänen mielestään arvokasta niin kauan kuin sellainen johtaa hengelliseen jumalanpalvelukseen. Purevin sanoin hän julkituo aikansa moraalisen rappeutumisen, aviorikokset, väärin vannomiset, palkkalaisten, leskien ja orpojen ahdistamisen. Erityisen ankarasti (kuten Esra, jonka kirja päättyy kuin kesken) hän suhtautuu niihin, jotka ovat avioituneet pakanallisten naisten kanssa.
Malachi, as opposed to the other prophetical books, lays much stress upon ceremonial observance (i. 6 et seq., 13 et seq.; iii. 7 et seq., 22): the priest is Yhwh's messenger (ii. 7, iii. 3 et seq.), and the law of Moses, with its statutes and observances, must be strictly observed (iii. 22). Yet he is not a formalist; the book breathes the genuine prophetic spirit. Thus, from the idea of the brotherhood of all Israelites he deduces the social duties which they owe to one another (ii. 10). Ceremonial observance is of value in his eyes only so long as it leads to spiritual service. In scathing language he lays bare the moral degeneracy of his time, a time given over to adultery, false swearing, oppression of the hireling and the widow and the fatherless (iii. 5 et seq.). Especially severe is he toward those who had entered into wedlock with heathen women (ii. 11-16).
Malakian edeltäjien Haggain ja Sakarjan aikana esiintyneet olosuhteet näyttivät esiintyneen myös Malakian aikana. Pakkosiirtolaisuus oli ohitettu; Temppeli oli uudelleen pystytetty ja uhritoimituksia suoritettiin. Malakia kuvaa mitä tunnollisimmin sukupolvensa mielenlaatua. Kansa oli kulkenut harhaan Jumalan tieltä ja koetti paikata levottomuuttaan välinpitämättömyydella ja pilkallisuudella. Pakkosiirtolaisuudesta palanneitten illuusiot olivat särkyneet, kun he havaitsivat isänmaansa muuttuneen karuksii erämaaksi. Tyytymättömyys Luvattuun Maahan vain kasvoi kuivuudesta, heinäsirkkavitsauksista ja katovuosista. He olivat rakentaneet Jumalansa temppelinkin, mutta heidän tilanteensa ei ollut parantunut.
The conditions that existed under his predecessors Haggai and Zechariah seem to have existed at the time of Malachi. The Exile is a matter of the past; the Temple is built, and sacrifices are being offered (i. 10, iii. 1-10). Malachi describes most faithfully the temper of his generation. The people had strayed away from Yhwh, and sought, by an assumption of indifference and by mockery, to hide their restlessness. The exiles had been disillusioned when they found the land of their fathers a wilderness. Drought, locusts, failure of harvests (iii. 10 et seq.) had deepened their discontent. Yhwh's sanctuary had been rebuilt, but still their condition did not improve;
Heidän kasvava kärsimättömyytensä asetti Jumalan rakkauden koetukselle. Näiden epäsuotuisten tekijöitten paineessa ei papisto eikä kansa välittänyt osoittaa Jumalalle sitä kunniaa mikä Hänelle kuuluu.
they were growing impatient and were asking for proofs of Yhwh's love (iii. 13 et seq.). Under the pressure of these unfavorable circumstances, priests and people neglected to show Yhwh the honor due to Him (i. 2 et seq.).
Malakia painottaa Viimeisen Tuomion väistämättömyyttä jaTuomion päivän tuleminen osoittaisi epäilijöille, että Jumalan palvominen ja pelko ei ollut turhaa, vaan siitä on seuraava palkitaan. Malakian profetian päätösaiheena on julistukset Jumalan sanansaattajasta ja viimeisestä tuomiosta. Sanansaattaja tulee Elian henkilöhahmossa ja hän luo uutta kansassa ja palauttaa heidät Jumalan yhteyteen.
Malachi lays stress upon the inevitableness of the Day of Judgment, the coming of which would prove to the skeptical that devotion and fear of God are not in vain, but will be rewarded. The messenger of Yhwh and the Last Judgment form the closing theme of Malachi's prophecy. The messenger will come in the person of Elijah, who will regenerate the people and restore them to union with Yhwh.
Rabbiinisessa kirjallisuudessa —In Rabbinical Literature:
Rabbi Nahman identifioi Malakian Mordekain kaltaisena. Joshua b. Karba identifioi häntä Esran kaltaisena aikalaisissaan.
Malachi is identified with Mordecai by R. Naḥman and with Ezra by Joshua b. Ḳarḥa (Meg. 15a).
Jerome kirjoittaessan Malakian kommantaareja mainitsee että hänen aikanaan identifioitiin Malakiaa Esrana.
Jerome, in his preface to the commentary on Malachi, mentions that in his day the belief was current that Malachi was identical with Ezra ("Malachi Hebræi Esdram Existimant").
Jonatan ben Ussielin käännös antaa sanoille "Malakian( sanansaattajani) käden kautta" selityksen " jonka nimi on Esra kirjanoppinut"
The Targum of Jonathan ben Uzziel to the words "By the hand of Malachi" (i. 1) gives the gloss "Whose name is called Ezra the scribe."
Erään tekstin mukaan Malakian kuollessa Pyhä Henki erkani Israelista. Toisen lähteen mukaan hän oli yksi niistä kolmesta profeetasta, joiden mukaan on eräitä tiettyjä traditioita juutalaisen almanakan määrittelyssä ja eräs perimätieto viittaa Malakian olleen sebulonilaisia ja kuolleen nuorena ja tulleen haudatuksi isiensä maahan.
According to Soṭah 48b, when Malachi died the Holy Spirit departed from Israel. According to R. H. 19b, he was one of the three prophets concerning whom there are certain traditions with regard to the fixing of the Jewish almanac. A tradition preserved in pseudo-Epiphanius ("De Vitis Proph.") relates that Malachi was of the tribe of Zebulun, and was born after the Captivity. According to the same apocryphal story he died young, and was buried in his own country with his fathers.
Kriittisiä mielipiteitä —Critical View:
Sana MALACHI ei ole erisnimi. Yleisesti oletetaan sen olevan lyhennys sanoista Jumalan sanansaattaja MalachiJah, mikä vastaisi kreikkalaista Septuagintassa ja latinalaisessa Vulgatassa esiintyvää muotoa Malachias. Septuagintassa on huomautus be-Jad Malachi, Hänen enkelinsä käden kautta
The name 
is not a "nomen proprium"; it is generally assumed to be an abbreviation of 
(="messenger of Yhwh"), which conforms to the Μαλαχίας of the Septuagint and the "Malachias" of the Vulgate. The Septuagint superscription is ὲν χειρὶ ἀγγήλου αὐτοῦ, for 
.
Wellhausen, Kuenen ja Nowak pitävät 1:1 myöhempänä lisäyksenä viitaten kohtiin Sak. 9.1, 12.1. Cornill mainitsee, että Sakaria ja Malakia ovat anonyymejä kirjoja ja sen takia ne asetettiin profeetallisten kirjojen loppuun.
Wellhausen, Kuenen, and Nowack consider ch. i. 1 a late addition, pointing to Zech. ix. 1, xii. 1. Cornill states that Zech. ix.-xiv. and Malachi are anonymous, and were, therefore, placed at the end of the prophetical books.
Mal 3.1 osoittaa miltei ratkaisevasti, että termi MALACHI oli käsitetty väärin ja että sen erisnimeksi käsittäminen oli alkuperäisin väärä tulkinta. Ollaan yhtä mieltä siitä, että kirja on kirjoitettu 432- 434 eKr. Ja se oli aikaa Nehemian ensimmäisen ja toisen Jerusalemin käynnin väliltä. Joidenkin mielestä kirja on kirjoitettu ennen 458 eKr. , eli ennen Esran tuloa Jerusalemiin.
Mal. iii. 1 shows almost conclusively that the term 
was misunderstood, and that the proper name originated in a misconception of the word. The consensus of opinion seems to point to 432-424 B.C. as the time of the composition of the book. This was the time between the first and second visits of Nehemiah to Jerusalem. Some assert that the book was written before 458 B.C., that is, before the arrival of Ezra in Jerusalem.
Read more: http://www.jewishencyclopedia.com/view.jsp?artid=102&letter=M#ixzz181aISKcb