Kuin kuuden päivän sodan aattoaikoina

Jo pari vuotta ennen kuuden päivän sotaa uhottiin ympäri Israelia sen naapurimaissa heittää pieni siionistivaltio mereen ja sittenhän se yritys  kaikkine voimineen käynnistettiin vuonna 1967 kesällä ja Israel  existenssinsä ollessa totaalisti uhattuna vastasi äkisti ja  sai  itselleen soveliasta elintilaa.
Näistä ajoista asti on naapurivihan lukki kutonut yhä vahvemmat verkot ympäri pienen valtion ja tänä päivänä  tilanne alkaa olla saman tapainen kuin 1965. Nimittäin goljatilainen uhkailu ja uhittelu on saman suuntaista. Eräät sivistysvaltiotkin Israelin  ympärillä puhuvat Israelin annihiloimisesta, mikä on aivan hämmästyttävän primitiivistä nykyaikamme yhteiskunnan  valtionjohtotasoilta.

Miten primitiivisesti  tappajakansat ja ryhmittymät ajattelevat? Tästä on erittäin vaikea saada realistista käsitystä, sellaista breiviikmentaliteettia ei voi käsittää  ja sellainen  massiivi tappamisen into näyttää kuitenkin  olevan  monissa ryhmittymissä maan päällä. Aikamme tavattominta ja tunnottominta  ihmistuhoa tapahtuu esim kokoaiinikulttuurissa toisella puolen maailmaa. Toinen suuri tappajasfääri on ääri-islamkulttuuri. Sitten on pienempiä tappajaryhmittymiä milloin missäkin puolen maailmaa, jopa Norjan kuningaskunnassa ja onhan sitä kategoriaa tapahtunut Suomessakin pienemmässä mitassa.

Tällainen tilanne  asettaa oikeusvaltioiden päättävät elimet  hyvin ymmälleen. Alkaa puuttua käsitys tuollaisen tappovimman generoitumiskohdista, jotta edes pystyttäisiin menemään  erottamaan kiistapuolia tai asettamaan jotain poikkitelaa tunnottomille tappamisille. Syyrian suhteen on vain odotettu järkevöitymisiä, mitä ei ole tapahtunut,  vaan kauhean ihmiskärsimyksen vuori alkaa hahmottua esiin muun maailman vain  tarkkaillessa  tilannetta syrjästä , ruotsalainen sana on:   att avvakta.

Kynnelle kykenevät siviilit ja upseeritkin, monet johtohenkilötkin pakenevat Syyrian hurmeista   tappopätsiä maihin joissa he näkevät olevan vielä jotain oikeusvaltion telttaa kansan yllä. 
Satoihin tuhansiin kasvava kaikkensa menettänyt pakolaispilvi taas  asettaa näille vastaanottajavaltioille  äkkirasitteen,  jonka ikeen yhteisen kantamiseenkaan  muut kaukana sijaitsevat valtiot eivät näytä  valveutuvan  Islamimaailman  tihenevän ja ahtaamman tynnyrin sisällä pimeyden ympäröimänä Israel  koettaa  pitää yllä  temppelin öljylamppua. Islamin  valottomuuden  säkki vielä kuristaa temppelialueenkin, joten Temppelin palauttaminen  kunniaansa on vielä tulevaisuuden ohjelmana eikä tämän päivän. Jokainen israelilaisperhe hoitaa  viisaan neitsyen tavoin oman kodin pientä öljykynttilää - toivottavasti  pitäen varaöljynkin varalla yhä pimenevässä tilanteessa. Aina tulee yö pitkän päivän jälkeen.

Asiaan ei tuo    valontuiketta  kristikunnassa paikoitellen  esiintyvä närkästys Israelin pystyessä kaikesta huolimatta tuottamaan vientiin tuotteita.  Mistä ihmeestä  johtuu, että kristilliset maat, joiden oma  metisten hedelmien tuotanto ei toimi oikeastaan ollenkaan, voivat kehdata  vikoilla Israelin hedelmää?

Asioitten vielä synketessä Israel  saattaa säilyttää omat tuotteensa  katastrofivaraksi omalle kansalleen, koska pimeyden tynnyri  sulkeutuu sulkeutumistaan ja uuden laajemman sodan uhkakin lisääntyy.

Israel elää  nyt jo aikaa, joka on jo Suomen kannalta katsottuna  eräänlainen Star Trek tulevaisuudessa.   Ainoa  hankala seikka on että ei ole mahdollisuutta wharpata pois  turvallisempaan aikaan verenhimoisten  tuhoojien  alkaessa syöksyä rajojen yli. Siis Israelin on tähän meidän aikaamme vahvasti kutoutuneena  puolustauduttava, jos hyökätään päälle.

Mieleeni tuli kesällä  ne kaksi öljypuuta Sakariaan kirjasta ja kaksi öljypuun terttua joista käsin vuotaa öljyastioihin öljyä. Mutta mielessäni on  aiemmin näkemiäni  taideteoksia, joissa öljypuun tertut kuvataan kuin kahtena viinirypäleterttuna. Ei voi olla totta, ajattelin, että  viinipuusta on kuviteltu  tulevan  öljyä. Kävin näissä ajatuksissa sitten Lempäälän kirjastossa  tarkastamassa suomalaisen modernin,  englantilaisen ja erään jehovalaisen raamatunkäännöksen ilmaisun niistä öljypuun tertuista. Tosiaankaan ne eivät ole viinipuun terttuja vaan, jehovalaiskirjassakin sanottiin kuten englantilaisessa öljypuun marjoja kantavien oksien kimpusta lähtevää öljyä.

Tuo Israelin kuristuva, kiristyvä ja ahdistuva tilanne  vaikuttaa kyllä  jollain tavalla ihan alintajuntaan asti. Unissakin ilmeisesti pohdin  asiaa. Yhdessä unessa olin kuin Lempäälän  Kirkkojärven   rannalla ja katselin sen kirkasta vettä. Veden pohjalla istui kuin  Ahti Väinämöinen, harmaahapsinen ja hänen vierellään kiviröykkiö, kaksitoista kiveä.
Tuota, eikö se ollut Jordanin pohja missä ne kaksitoista kiveä olivat kun Joosua oli johtanut Israelin Kanaanin maahan? Olihan se kun lukee Joosuan kirjaa. Ne  12 kiveä muistuttivat 11 Israelin sukukuntaa jotka olivat päättäneet  vaelluksensa Egyptin pimeydestä ja kulkeneet yli Jordanin Kanaanin maahan , ikuisesti heille luvattuun omaan kotimaahan. Niinhän se oli. Asian voi lukea JOOSUA 4.  Toiset 12 kiveä Joosua nostatti sieltä Jordanin pohjalta ja asetti maahan ,  ensimmäisen leiriytymispaikkaansa. Gilgaliin.

Tuhat vuotta on Luojalle kuin yksi päivä ja yksi päivä kuin tuhat vuotta. Ei Joosuastakaan ole kulunut edes Luojan täyttä  viikkoakaan vielä.

Eräs toinen uni, jonka juuret varmaan ovat tuossa Israelin  ahdistuksessa:
Olin siinäkin unessa siellä lapsuuden kotimaisemien kotikonnulla ja iso öljypuu siinä oli  pihamaalla, lisäksi syksyinen  tai talvinen  tammi ja pyökkikin, siinä ne seisoivat,keskellä kesää,  pähkinäpuun ja juhannusruusun ja koivun , sireenin ja jasmiinin  välissä     ja lapsia leikki niitten juurilla. Ajattelin, mitähän nuo jalopuut liikkuvat asunmasijoiltaan?  Eiväthän ne edes kestä Suomen talvea.

Raamatussakin on vertaus jossa puut liikkuvat. Puut kuvaavat suuria sukuja ja perhekuntia. nyt on maailmassa ongelma kun yksi valtio (Syyria)  on syössyt  suvut juuriltaan ja uhkaa syöstä ympärillä olevatkin valtiot turmioon. Ikäänkuin  kansat etsivät parempaa johtajuutta, kun "puut lähtevät liikkeelle". Islammaailman johtoportaan  kykenemättömyys  johtaa islamvaltioita nykyajan  vaatimusten mukaisiksi oikeusvaltioiksi on niin suuri ongelma, että se järkyttää kaikki maapallon valtiot. Jokainen saa niiten pakolaisia.Pakolaisuudet heijastavat valtiollisia epoäoikeudenmukaisuuksia   Öljypuuta pidän Israelin puuna, joten arvelen että Israelillakin on vaaransa joutua  juuriltaan jos kaikki kuoleman ja tuonelan voimat purkaantuvat, mitä lähistön  islammaailma sisältää. Tällöin myös pohjoiset valtiot  tammen ja pyökin  kasvualueet järkähtävät sijoiltaan. Tilanne koskee  koko maailmaamme, varsinkin Eurooppaa.

Hesekiel varsinkin  kuvasi suuria sukuja puina:  Hesekiel 31. Myös Tuomarien kirja 9:7- 15.

Mitä tulee KIVEEN ja PUUHUN, ne ovat todellakin sukukuntien ja kansojen ja ihmisten vertauskuvia Raamatussa. Sellaiset pysyvät  normaalissa rauhan ja oikeudenmukaisuuden  tilassa paikallaan kuin kivet ja puut. Ihmissukujen elinajat ovat kuin puitten, sanotaan.

Raamattu varoittaa  ihmisiä tekemästä jumalia aineesta, puusta ja kivestä. 

Eräs profeetta sanoo:Voi sitä, joka sanoo puulle: Heräjä, ja mykälle kivelle: Nouse. Sekö voisi opettaa?
Habakuk 2: 19
Noiden kahden avainsanan lisäksi näin vielä yhden unen joka antoi lisäavainsanan. TELTTA
Meillä oli samalla pihalla ollut juuri sukujuhla 19. 8. ja  ja 3-4 telttaa sijaitsi pihamaalla juhlavuorokauden ajan.

 Näin unen telttojen purkamisen jälkeen , että  jasmiinin ja  sireenin edustalla  oli  vielä yksi uusi valkoinen katollinen teltta. Telttavaatteiden läpi yläkulmassa  ailahteli taivasta pieneltä kolmiolta  ja telttavaatteen  kahden kaistan välistäkin näkyi  hieman taivasta. Teltassa ei ollut ketään ja näin siitä vain  taustaosan ja uni oli näin lyhyt. Telttavaate ei vaikuttanut liikahtelevan. vaan oli tyyni ilma tai uni oli  ajallisesti vain mikrosekuntin.

Raamatussa teltta kuvaa ihmistä, ihmisen maallista  olemusta. Teltta on helposti purettavissa ja liikutettavissa paikasta toiseen.
Tästä on taas paljon viitteitä Raamatussa.
Habakuk 3: 7

Ja oikeastaan, nykyaikaan mennen, todellisuuteen: . Syyrian pakolaisten ja muitten pakolaisten lisääntyvä kertymä teltta-yhteiskuntiin on aikamme uusi elämänmuoto. Telttojen tarve on mitä suunnattomin tänä päivänä. Pienikin teltta on suuri apu perheille, joilta on kaikki kadonnut. Maa, kotikontu, elinkeino, vesi, ruoka, kaikki mikä on normaalia yhteiskuntaa ja sosioekonomista  elämänmuotoa. Suurin apu - ehkä-  pakolaisperheille  hyvin uskonnollisista kulttuureista on antaa teltta  ensimmäisenä integriteetin palauttamisena valtiollisen luhistumisen tapahduttua, kuten Syyriassa.

Kun Jumala alkoi tulla ihmiskuntaan, Hänkin tarvitsi ensin teltan  itseänsä varten ja sitten  Hän tuli Messiaana ihmisen kehossa  tavalliseen taloon, tavalliseen kaupunkiin, tavalliseen valtioon ja yhteiskuntaan.  Jumala ihmisenä oli nikkari, joka osasi muokata puuta ja kiveä ja apostoli oli teltantekijä --

Kristityn vaelluksesta runo

Kun kiitäen kuljet Pyhällä Maalla
katselet  Maata Luvattua.
Mitä on täällä   ja mitä on tuolla
Toisille kerro ja Jumalaa puolla.

Näetkö, Jordan on tulvimassa
kuohuinen, valtava kohoamassa
nielaisten  vartija vartijalta
syöveriin heidät asemalta.

Rukoile, niinkuin Joosua
Käske tuon Jordanin  aueta
ja vartijan  Liittoa muistella,
ja löytää ne  kivet  kaksitoista.

Kun kiidät eespäin  vuorille
ota  uskontunnustus  huulille
sillä eessäsi  vuori on korkea
sen kieleke  jäinen ja kapea.

Äkkijyrkkä ja kiveä   seinämä on,
tie kaartuva, hämärä, valoton.
Reunalla syvyys ja avaruus,
kuin Jäämeri  hyytää sen   autius.

Luota Jumalaan, joka vaunullaan vie,
sillä Henki vain  tietää, mikä on tie.
 Muista Mestarin sanat  Pietarille
Älä vilkuile  sivuille, seinämille.

Älä katso myös taaksesi äläkä jää
syteen syöksyneitä  säikähtämään,
sillä aika on nyt niin vaikea:
on vaarassa jokainen pelastaja.

Jos  etsit oikopolkuja,
pohdit tien valintaa matkalla
Valon enkeli salamansanaton
varoittaa  takana:  vaara on.

Yksi päivä on Jumalan edessä kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.

Raamatun Sana Jumalan keskusteluista profeettojen kanssa on kuin eilisen tekstiä, aivan tuoretta.
Tapahtumat historian myllyssä ihmiskunnan  massojen liikehtiessä  tavanomaisissa ja epätavallisissa pahuuden ja pimeyden aalloissa herättävät  fokusoivasti mieleen jonkin  kohdan  Jumalan ajatusten kommunikoivasta virrasta, mikä on kiteytetty aikaan ja Sanaan ja on meidän käsiemme ulottuvilla.

Nyt välkehtii  esiin Hesekielin kirjan 21 luvun  teksti:  Jumalan miekka voi lähteä tupestaan hukuttamaan kaiken lihan, niin vanhurskaan  kuin jumalattoman- sillä hetkellä kun  taivas vihastuu. Tällaista vaaraa uumoilen, sillä  aikamme vauraudesta ja hyvinvoinnista huolimatta ihmiskunnan pahuus ja lähimmäisenrakkauden puute on huipuissaan kuin sulamaton jäävuori. Jäävuorikin sulaa helpommin kuin ihmisten välinen viha.

Lue Hesekiel 21. Hesekiel kohdistaa  sanansa niille, jotka tuntevat Jumalan ja ovat Hänen Israeliaan. Nythän koko kristikunta tietää ja kerskaa olevansa se oikea Jumalan Israel,  joten sana koskee koko kristikuntaa.

Jos Jumalan miekka lähtee tupestaan, se ei  enää palaa  takaisin. Tämä merkitsee armonajan äkillistä lyhenemistä ihmiskunnalta.  Hesekielin tehtävänä oli murehtia ja rukoilla  seurakunnan puolesta ja ilmoittaa vaara armonajan loppumisesta.  Hän kuvaa minkälainen on se Jumalan miekka, kirkas  välkehtivä ja tilavuuksia tekevä. Jumalan Sana on kuin kaksiteräinen miekka ja Jeesus on  on Jumalan Sana ja Hän tekee tilavuuksia, huoneita, joihin Hän ottaa seurakuntansa.

  Sitten  Hesekielin oli vielä käsiä taputtamalla yhteen lisättävä miekkaa ensin kahdeksi ja sitten edelleen  kolminkertaistaa  ja sitten edelleen Jumalakin lyö käsiansä yhteen ja lisää miekkalukua.

Tässä on muistettava Jeesuksen kysymys Öljymäellä: Onko teillä miekkaa.? On, meillä on kaksi. Tähän Jeesus sanoi: Riittää. Siis, Jeesus ikäänkuin pysäytti tuon Hesekielin ilmoittaman kiihtyvän  miekan monistumisprosessin  . ja  selitti Pyhän Hengen kautta  vähitellen seurakunnalle,   miten maallinen väkivallan miekka on oleva kuin paratiisin portin välkehtivä miekka  opetuslasten täytyttyä Jumalan Hengellä ja heille annettiin   avaimet taivasten valtakuntaan.

Sitten myöhemmin  Jumalan kaupungin Jerusalemin portit olivat kuin 12 helmeä,  sillä niin välkehtivät  nämä Pyhät miekat, että ne vaikuttivat  olevan kuin helmiä.

Tästä olen saanut runoaiheen.
Ensin unen ja sitten runon tuossa heinäkuun ja elokuun vaihteessa.


Kirkastusvuoriko, kirkas  ja jylhä,
pilvien yllä on huippunsa ylhä.
Siellä ei ketään ihmiskuntaa.
Alhaalla laaksoissa nukkuvat untaan.

Pietarin tavoin jos silmäsi avaat,
hahmoa kolme viel nytkin sä havaat:
Vaipuvin käsin ken, tuhkanharmaa?
Lie Mooseksen lähetti hän, se on varmaa.
vaan ei Aaron ei Huur ole  tukenansa,
Laaksoissa nukkuu myös valittu kansa.
Ken hoippuu kantaen ristin puuta?
Kyreneläinen vai heimoa muuta?
Ehkä on hengessään seurakuntaa,
hapsensa harmaat kuin valkeaa lunta.,
Vaan tulee Kolmas keskelleen
ja siirtää ristinpuun itselleen.
Karitsa Voittaja voittamaan
tullut on, Lähetit vahvistamaan.

Täysi on  taivainen sovitus
On  tallella ikuinen  lunastus.
Taivaasta miekka  kuin tupestaan
kädellä vuorelle ojennetaan.
Tätä kun  unessa katselen
taputan käsiä iloiten.
Kerran  lyön yhteen käteni
ja  miekka se tulee kahdeksi.

Jos taputan käsiä edelleen
se kolminkertaistuu itsekseen.
Riittää! - Nyt muistini muistuttaa
kuin salamanleimahdus varoittaa:
Riittää  ne kaksikin välkkyvää,
Jumalan huoneen  säilyttävää.
Muista: Ei voimalla, väellä,
vaan Jumalan Pyhällä Hengellä.