Simon Wiesenthal
(1908-2005)
http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/biography/Wiesenthal.html
Simon Wiesenthal syntyi
31 joulukuuta 1908 Buczacz- nimisessä kaupungissa, joka nykyisin kuluu Ukrainan Lvovin alueeseen (oblast) (
Ukraine). Kun hänen oma isänsä oli saanut surmansa I maailmansodassa, hänen äitinsä Rva Wiesenthal pakeni perheineen Wieniin (
Vienna) lyhyeksi aikaa ja palasi sitten Buczacziin. Siellä rva Wiesenthal solmi toisen avioliiton.
Nuori Simon Wiesenthal valmistui ylioppilaaksi lyseosta 1928 ja haki Lvovin Polytekniseen Instituuttiin (
Lvov.), mutta koska siellä rajoitettiin juutalaisten opiskelijoitten määrrää, hän meni opiskelemaan Prahan Tekniseen Yliopistoon valmistuen insinööriarkkitehdiksi vuonna 1932. (degree in
architectural
engineering).
Vuonna 1936 Simon solmi avioliiton
Cyla Muellerin kanssa ja he työskentelivät Lvovissa arkkitehtitoimistossaan.
Onnellista normaalielämää kesti vuoteen 1939, jolloin Saksa ja Venäjä solmivat hyökkäämättömyyssopimuksensa ja sopivat samalla keskenään Puolan jakamisesta. Venäjän armeja miehitti nopeasti heidän kaupunkinsa Lvovin ja pian senjälkeen alkoi juutalaisten kauppiaitten, tehtaitten omistajien ja muitten ammattitaitoisten henkilöitten "puhdistus" punamahtien taholta. Tässä Lvovin alueelle neuvostomiehityksen kannoilla vyöryvässä vainoaallossa olivat kohteena "porvarilliset elementit". NKVD, kommunistinen salainen poliisi pidätti Wiesenthalin kasvatusisän (NKVD (People's Commissariat of Internal
Affairs - Soviet Secret Police). Hän on mahdollisesti kuollut vankilassa ollessaan. Wiesenthalin velipuoli ammuttiin ja Wiesenthalin itsensä oli suljettava arkkitehtifirmansa ja hänestä tuli mekaanikko sängynjousia tuottavaan tehtaaseen.
Hän sai lunastetua viime tipassa perheensä, itsensä, vaimonsa ja äitinsä, joutumasta Siperiaan lahjomalla NKVD komissaarin
Nyt tulivat saksalaiset venäläisten sijaan, mutta silloin eräs Simon Wiesenthalin entinen työntekijä toimiessaan nyt Ukrainan Armeijan poliisin assistenttina auttoi häntä välttämään tulemasta natsien teloittamaksi. Mutta vangiksi joutumiselta hän ei kuitenkaan välttynyt. Alkupidätystä Lvovin lähistön Janwskan keskitysleirissä seurasi pakkotyöleiri itäistä rautatietä korjaavassa konepajassa.
(the forced labor camp serving
the Ostbahn Works the repair shop for Lvov's Eastern Railroad.)
Vuoden alkuvaiheessa natsien hierarkisissa portaissa päätettiin "juutalaisongelman kysymyksen loppuratkaisusta"- täystuhoamisesta.
Early in 1942, the Nazi
hierarchy formally decided on the "Final
Solution" to the "Jewish problem" — annihilation.
Kautta miehitetyn Euroopan alettiin käynnistää kammottavaa kansanmurhakonetta.
Throughout occupied Europe a terrifying genocide machine was put into
operation.
Wiesenthalin oma äiti kuljetettiin Belzecin kuolemanleiriin.
In August 1942, Wiesenthal's mother was sent to the Belzec
death camp.
Syyskuussa oli Simon Wiesenthalin ja hänen vaimonsa sukulaisista suurin osa jo kuolleena. Heidän perheistään tuhoutui yhteensä kahdeksankymmentä yhdeksän henkilöä (89).
By September, most of his and his wife's relatives were
dead; a total of eighty-nine members of both families perished.
Wiesenthalin vaimolla oli vaaleat hiukset ja tästä oli nyt apua. Hän oli ns arjalaisen näköinen niin paljon ,että Wiesenthal saattoi tehdä sopimuksen Puolan maanalaisen vastarintaliikkeen
(Polish
underground) kanssa
. Vastarintaliikkeeseen kuuluvat saivat häneltä hyviä karttoja ja hänen vaimonsa taas sai maanalaiselta järjestöltä uuden identiteetin
Irene Kowalska, puolalalainen
ja niin hän pääsi pois leiristä 1942 syksyllä . Ensin vaimo asui Varsovassa (
Warsaw) kaksi vuotta ja oli sitten pakkotöissä Reininmaalla koskaan ilmaisematta juutalaista syntyperäänsä.
Wiesenthal pääsi pakenemaan itäradan työleiriltä yli-inspektöörin sijaisen avulla vähän ennen ennen kaikkien vankien teloitusta.
With the help of the deputy director, Wiesenthal himself
escaped the Ostbahn camp in October 1943, just before the Germans began
liquidating all the inmates.
Wiesenthal vangittiin uudestaan kesän alussa ja palautettiin Janwskan keskitysleirille, missä hänen tuhoutumisensä tällä kertaa näytti varmalta, mutta aivan samalla luhistui saksalaisten itärintama ja Puna-aarmeija eteni jälleen länteen.
In June 1944, he was recaptured and sent
back to Janwska where he would almost certainly have been killed had
the German eastern front not collapsed under the advancing Red Army.
SS- kaartien oli lähdettävä nyt vetäytymään länteen päin. (Kaikista 149 000 Lvovin juutalaisesta oli tässä vaiheessa jäljellä vain 34 ihmistä. Simon Wiesenthal oli yksi heistä ). SS- kaartien piti kuitenkin saada itselleen henkivakuutus, joten jonkinverran täytyi olla vankeja olemassa, kun he palasivat. ja niinpä jokaista vankia "vahti" noin 6 SS- miestä vetäytyvässä kaartinjoukossa. Lisäksi vankijoukkoon ryöstettiin täydennykseski kirkollinen väkeä matkan varrelta Chelmiec nimisestä kylästä.
Knowing they would be sent into combat if they had no prisoners to justify
their rear-echelon assignment, the SS
guards at Janwska decided to keep the few remaining inmates alive.
With
34 prisoners out of an original 149,000, the 200 guards joined the general
retreat westward, picking up the entire population of the village of
Chelmiec along the way to adjust the prisoner-guard ratio.
Vangeista hyvin harva selvisi hengissä tästä kuolemanmarssista: Plaszow-Gross-Rosen- ja Buchenwald ja lopuksi Mauthausen Ylä-Itävallassa.
Very few of the prisoners survived the westward trek
through Plaszow, Gross-Rosen
and Buchenwald, which
ended at Mauthausen in
upper Austria.
Toukokuun viidentenä päivänä amerikkalainen aseistettu yksikkö vapautti Mauthausenin keskitysleirin . Siinä vaiheessa Simon Wiesenthal oli jo hyvin heikossa kunnossa, pitkä mies, luuta ja nahkaa painaen n 44 kg. (BMI siis 12-13 tasoa
).
Heti kun Simon Wiesenthal tunsi voimiensa alkavan palata, hän ryhtyi kokoamaan ja dokumentoimaan todisteita natsien julmuuksista US armeijan Sotarikososastolle. Sodan jäkeen hän työskenteli myös armeijan strategiselle palvelulle (OSS ) ja vastavakoilujoukoille (CIC). Hän johti myös Itävallan amerikkalaisen vyöhykkeen juutalaista keskuskomiteaa, avustusorganisaatiota.
As soon as his health was sufficiently restored, Wiesenthal
began gathering and preparing evidence on Nazi atrocities for the War
Crimes Section of the United States Army.
After the war, he also worked
for the Army's Office of Strategic Services and Counter-Intelligence
Corps and headed the Jewish Central Committee of the United States Zone
of Austria, a relief and welfare organization.
Simon Wiesenthal samoin kuin hänen vaimonsa Cyla olivat kummatkin luulleet toisensa jo saaneen surmansa. Ihmeellisestä johdatuksesta kuitenkin he tapasivat vuoden 1945 loppupuolella ja seuraavana vuonna 1946 syntyi heidän tyttärensä Paulinka.
Late in 1945, he and
his wife, each of whom had believed the other to be dead, were reunited,
and in 1946, their daughter Pauline was born.
Käännös jatkuu ..