Leta i den här bloggen

onsdag 6 juni 2018

Ruotsin kansallispäivänä

 Samuel Bagsterin  Daily Light kirjassa on tälle aamulle 6.6.   seuraava sana:

Herra, sinun Jumalasi, rakastaa sinua.  (Sef.3:17)
Ei Herra sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisemmat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä. 
 



Olen  viime viikkoina katsonut hieman historiaa II maailmansodan aikana. Yhä uudestaan huomaa maininnan pakenevista yksilöistä: he lähtivät vaeltamaan kohti  Ruotsin rajaa, lumessa ja jäässä, viimassa  ja hiessä , soita ja virtoja ylittäen,  ja  saapuivat  Ruotsin puolelle. Siellä he saivat ruokaa,  hoitoa ja ja pystyivät jatkamaan sitten eteenpäin   omiin maihinsa.

Tämä toisuu  monissa kohtaloissa, niissä jotka selvisivät Rutosin puolelle.. Suomalaisia  on joukossa esim ne jääkärit, jotka kaapattiin  vetäytyvien natsijoukkojen vangiksi Pohjois-Suomesta lapin sodassa. Ne harvat jotka säilyivät hengissä ja pääsivät pakenemaan vuoria myöten Ruotsin puolelle, mainitaan   dokumenteissa.  Kuolelsta ja kdonneista  ei tietysti ole tietoa.  Voi arvata että he olivat matkalla "kohti asuttua kaupunkia", Iir Moshav. Se oli  II Maailmansodassa  Ruotsi.

Valkoisten bussien kertomus on tunnettu kansainvälisesti.
Tanskan juutalaisten miltei totaali evakuointi Ruotsiin tiedetään.

Suomalaiset  kauta  aikojen   siirtyvät Ruotsiin tai  valtameren taa  heti kun minimieksistenssin alaraja  alkoi kajastaa Suomessa  ja täällä Rutosissa  on suomalaista  satoja tuhansia nykyään. Suomalaiset pitävät  aivan itsestään selviönä että Rutosissa selviää hengissä hyvin, mutta siitä huolimatta Suomesa ei ole virinnyt samaa omien ja  maahanmuuttajien ja pakolaisten suojeluvelvollisuuden tunnetta.   Tässä  on hyvin suuri sivistyksellinen ja evolutionaalinen railo suomalaisheimon ja Ruotsin kansan välillä.  Tätä ahrva  huomaa.  Vieläkin saa kaivaa  avaamattomia hautoja suomalaisista genosideistä ja  yleisesti tuntemattomsita  teloitusoperaatioist, jossa teloitettiin niin omia kuin vieraita- juutalaisten osuus peittyy "tavalliseen" teloittamiseen. Joku on  antautunut  sitäkin selvittämään  puoli vuosisataa tapahtumien jälkeen, arkeologisesti ja arkiivisesti. Juutalaisten  suhteen oli sentään tuhoutuneiden kartoitus jokin verran helpompi kuin muiden  maattomien heimojen, sillä synagogalla oli historiankirjat, vaikka ei ollut globaalista arkistoa. Koska arkistot olivat lokaalisia, niitä satoi joutua täystuhoon niin että jostain kokonaisesta seurakuntayhteydestä  mhdollsiesti ei ole  jäljellä kuin tuhkat ja jokin hautakivi, jossa on heprealainen kirjain.  Juutalaisilla oli yhteenkuuluvaisuuden tunne. tämä on piirre joka puuttuu monilta heimoilta, jopa suomalaisilta, vaikka ennen kirkonkirjat olivat hyvä dokumentti kylän henkilöistä.   Nyt kuitenkin on herännyt Suomessa valtava innostus juurien selvittämiseen ja  ihmiskohtaloiden  dokumentoitiin.  Kuitenkin tällaiset heimot, juutaalaiset, ruotsalaiset, suomalaiset - ovat pieniä  ja vähälukuisia kansoja.  Sen takia niiden oma keskinäinen yhteenkuuluvuus on olennainen merkitsevä  asia.


Vaikeana aikana pääsee  kansantuhoojat valtaan, atavistiset ilmiöt. Natsit  puolustuatuivat sillä että he  suojelivat omaa  lajiaan ja sen takia tuhosivat muut- ihmsiet- kaltaisensa.  Siinä  ilmiö oli atavistinen.

Sama  ihmisluonteen atavistisuus tietysti oli puhjeta Ruotsissakin, ehkä suomalaisjuurisissa, kuka ties. Nykysuomessa on unohdettu se, miten riippuvaisia suomalaiset olivat  ruotsalaisten sosioekonomisista avustusoperaatioista, humaanisesta  luonteesta,   eikä tunneta kansallista  velvollisuudentuntoa  vähäosaisia pakolaisjoukkoja kohtaan- luonnollisesti ne jotka vihaavat eniten ovat kovaäänisimpiä ja rajuimpia, mutta on Suomessa myös  hyvät ihmisensä, mutta ne jotka  tekevät hyviä töitä, ovat maan hiljaisia.


Suomalaiset puolustautuvat   asemansa sijainnin takia: koska  Venäjä on naapuri- ja on ollut  itsenäisyysssotia.  lokalisaation takia.  Se kyllä ei selitä mitenkään, miksi  suomalaiset tappavat toisiaan niin paljon.  Mannerheimin  suurin urotyö  ei ollut  vihollsiten nujertaminen vaan  saada suomalaiset  jollain tavalla ottamaan vastaan karjalan heimo , hajasijoittamaan ja  muodostamaan  jotain  toimivaa kansaa.
 Mutta  tämä kristallimaljan  särö suomalaiskansan  sävelessä ( kansalaisviha, veljesviha)  on paha enne tulevista suurista  vaikeuksista. Ruotsi on samoissa vaikeuksissa, koska osa kansaa on menettänyt toleranssin maahanmuuttajia , ihmisiä,  kohtaan.  Molemmilla mailla on  todella kriisivaihe ja asia pahenee siitä, että uskonto koetetaan juurtaa pois. Kriisi ei ole niinkään  ulkoinen uhka van sisäinen riitaisuus.  Tässä on suoraan sanoen  mieli olla vain hiljaa ja katsoa  sitten vuoden päästä uudestaan. Koetan rukouksissani musituttaa Taivaallisia puolustusvoimia niistä hyvistä teoista, mitä Ruotsi ja Suomi ovat tehneet  maapallolla. Niitä on paljon myös.
Onhan pakolaistulvat tosi ongelma.  Jos joku pakenee  soraläjästä Asuttuun Kaupunkiin ei sinänsä ole mikään rikos.   Asiaa ei paranna että Asutussa Kaupungissa ammutaan sinne uivat ja  pakenevat.
Ei minulla ole mitään neuvoa pakolaisongelmaan. mieluiten  rakentaisin kaikkialle maailmaan Asuttuja kaupunkeja, jotta  koko maailma ei etsisi  tätä pohjolan pientä majaa.

http://www.gp.se/kultur/kultur/ocks%C3%A5-i-sverige-var-angivarna-redo-1.6356756





Inga kommentarer:

Skicka en kommentar