Kansallissosialismin aikaan haluttiin yhdistää lääketiede ja homeopatia

 Siinä vaiheessa näyttää tieteen , taiteen ja akateemisen johtojoukon  olosuhteet tulleet  täysin mahdottomiksi ja varsinkin juutalaiset tiedemiehet näyttävät suljetun  yhteiskunnan ulkopuolelle totalitaarisesti.   Tänään löysin  maininnan lääkärien Führerinstituutiosta.  ja luettelon kirjallisuudesta joka siitä käsitteli.  Siinä joukossa oli  Martin Vogelin kirja Biologisch-Medizinische Taschenbuch  1936  myös, jonka kasviviitteitä olin juuri etsimässä.
https://de.wikipedia.org/wiki/Alt_Rehse

https://books.google.se/books?id=-mSggmGH6zwC&pg=PA124&lpg=PA124&dq=martin+Vogel.Author++von+biologisch+-Medizinische+taschenbuch&source=bl&ots=_U9rwfJsGh&sig=WPFdo_Hbt5JhLKwm1mVR3jMlE28&hl=sv&sa=X&ved=0ahUKEwiWmP-J3JHNAhVpQZoKHVSiCpYQ6AEISjAH#v=onepage&q=martin%20Vogel.Author%20%20von%20biologisch%20-Medizinische%20taschenbuch&f=false

Vuoden 1933 dieettikirjan viitteistä Lisäkilpirauhasen tautien diagnostiikan ja hoidon paraneminen 1900-luvulla

Luen Rudolf Franckin dieettiterapia kirjaa ( 1933) ja olen koonnut sulkeissa mainitut viitteet ja haen viitteiden henkilöitä. Olin nyt hakemassa lisäkilpirauhastutkimuksista kiinnostuneen professorin  Ferdinand Blumin  terpiamuodosta lisätietoa ja samalla  hänestä  itsestään saadakseni aikajanan tarkennettua tässä lisäkilpirauhaspotilaiden hyvin vaikeassa historiassa, joka alkoi kirkastua vasta  1970-luvulla diagnostisen tekniikan uusien keksintöjen takia. eräs Nobl myös tuli  diagnostisista asiosita tällä alalla.
Nyt yhtäkkiä näen erästä linkistä,  että  Ferdinand Blum on juutalaisen Isaac  Blum- nimisen  miehen poika.
Otan historiikin musitiin  ja tässä on muitakin tiedemiehiä siltä ajalta.
https://www.frankfurt.de/sixcms/detail.php?id=1907322&_ffmpar[_id_inhalt]=29559693

Bauer, Hugo, Wilhelm Caspari, Erwin Stilling, Ferdinand Blum und Eduard Strauß

Ferdinand Blum

 kam als Sohn des jüdischen Naturforschers Isaac Blum, dem Vorsitzenden der Senckenbergischen Gesellschaft und Oberlehrer am Philanthropin, und seiner Frau Lea, geb. Rießer, in Frankfurt zur Welt.

 Er studierte Medizin in Freiburg, Heidelberg, Kiel und München, promovierte 1889 und approbierte 1890 in Freiburg.

 Er ließ sich 1892 in Frankfurt als Facharzt für innere Medizin nieder. Neben der praktischen Tätigkeit wandte sich Ferdinand Blum der Forschung zu. Mit dem selbstverdienten Geld betrieb der junge Arzt ein kleines Privatlabor. Die Einführung des Formaldehyds in die Härtungstechnik der Histologie machte Ferdinand Blum früh bekannt.

1893 heirate Ferdinand Blum die katholische Ärztin und Chemikerin Emma Louise Amann, die er in Freiburg kennengelernt hatte. Die beiden Töchter Pauline und Gertrude kamen 1894 und 1896 zur Welt. Die Familie wohnte in der Arndtstraße 51 im Frankfurter Westend. 1897 trat Ferdinand Blum zum Protestantismus über.

Der Biologische Verein begründete 1911 das Biologische Institut und übertrug seine Leitung Ferdinand Blum auf Lebenszeit. Das aus Spenden der Witwe des Juweliers Robert Koch errichtete Gebäude bildete zusammen mit dem Georg-Speyer-Haus und dem staatlichen Institut für experimentelle Therapie einen Gebäudekomplex und brachte ihn in freundschaftlichen Austausch mit Paul Ehrlich.

Die Kombination von praktischer Tätigkeit und moderner endokrinologischer Forschung machte Ferdinand Blum zu einem berühmten Frankfurter Arzt. Seine Patientendatei soll über 14.000 Namen enthalten haben, darunter bekannte Frankfurter Namen, wie die Rothschilds. Trotz seiner Bekanntheit wurde auch Ferdinand Blum in der NS-Zeit mit einem Berufsverbot belegt und musste von der Leitung seines Instituts zurücktreten. Buchstäblich im letzten Augenblick vor Kriegsausbruch flüchtete er in die Schweiz und baute sich mit fünfundsiebzig Jahren eine neue Existenz auf.

Nach dem Krieg war Ferdinand Blum nicht verbittert. Im Gegenteil, nachdem er als Direktor des Biologischen Instituts wieder bestätigt wurde, leitete er sein Institut noch einmal kurze Zeit bis 1949. Zu seinen Ehren wurde das Institut 1951 in „Ferdinand-Blum-Institut für experimentelle Biologie“ umbenannt und vom Direktor des „Georg-Speyer-Hauses“ in Personalunion geführt.

Für seine verdienstvollen Arbeiten wurde Ferdinand Blum zum Ehrenmitglied der Deutschen Gesellschaft für Endokrinologie ernannt. Die Johann Wolfgang Goethe-Universität verlieh ihm 1949 die Ehrendoktorwürde der Naturwissenschaften. Zu seinem 90. Geburtstag ehrte ihn die Stadt Frankfurt mit der Goethe-Medaille und der Bundespräsident verlieh ihm das große Verdienstkreuz der Bundesrepublik.

Ferdinand Blum zeigte eine erstaunliche körperliche Rüstigkeit. Weit über sein achtzigstes Lebensjahr hinaus ging er zum Skilaufen. Insgesamt hat Ferdinand Blum weit über einhundert wissenschaftliche Beiträge veröffentlicht und hinterließ noch unveröffentlichte Arbeiten über Schilddrüsenprobleme.

Ferdinand Blum starb in seiner Wahlheimat Zürich.


Löysin Ferdinand Blumin teoriaa  kmahdollsiesta lisäkilpirauhasvajeen hoidosta aikana jolloin kaikki  potilaat siinä taudissa olivat  varman kuoleman omia.
LÄHDE: Rudolf Franck 1933. Mb Basedowii s. 152-3.
Muistiin 5.6. 2016. 

Siis- etsin tietoja tiedemiehen eräästä  kiinnostuksen kohteesta, joka mys minua kiinnosti ( lisäkilpirauhnen)  ja löydän STOLPERSTEINE Frankfurt am Main. 

 

 

1967 Jerusalempäivä

 ARUZ7 kirjoittaa  vuoden 1967 tapahtumista, kun Israel palasi  Jerusalemiin. Tämä tapahtuma ja kuuden päivän sota oli ollut viikko ennenkuin  tulin Suomen  Karmelin pikkujoukon kanssa Kibbutsille Juudeaan kesätyöhön ja saimme alkupäivinä  aivan viikon alussa  heti maahan tultua käydä Jerusalemissa  kävellen Siionin rinnettä valkoisin nauhoin ( miinavaroituksin)  reunustettua kapeaa tietä isossa joukossa Temppelivuoren aukiolle, jossa oli  valtavasti  Juudan kansaa koolla. SITAATTI  Aruz7 lehdestä tänään. On  JERUSALEM-päivä  huomenna.

Sinä vuonna 1967  täytin 21 v,. Siis Suomen lain mukaan tulin itsenäiseksi aikuiseksi, vaikka itse asiassa jo 18-vuotiaasta olin opiskellut yliopistossa ja  tehnyt   sairaalatöitä opiskelujen välillä, mutta sellainen oli laki.  Teiniiästä tunsin Karmel-järjestön  tulisieluisia edustajia Aino-Kaija Kaakinen, Lempi Virtanen ja sain tietää kibbutsien  toiminansta    Päätin  vastata heidän kutsuunsa mennä kibbutsille  kesätöihin, mutta  vasta 1967 tuli käytännön mahdollisuus- lippu oli valmiina, passit, uduet matkavaatteet,  rokotuskin,  ja matkalaukku pakattuna  ja  sitten tuli Helsingistä sana. Matka  peruuntuu siellä syttyi sota.  Jos joskus olen itkenyt  niin  niinä päivinä, kun vuosien  toive  raukesi. Niiden itkujen yönä tapahtui - sodan vielä käydessä, että  yhtäkkiä unessa  tuli huoneeseeni sängyn päähän kirkas   olento  -  Jeesus- ajatelin ja nauroi ja oli iloinen jkuin aurinko  ja sanoi: Älä itke . Sinä pääset Israeliin!"  - Odotin aamunkoittoa ja niin  tuli Helsingistä puhelu Karmelista:  Nyt on lentoja jälleen, sota loppui. mutta vain täysi-ikäiset  saavat lähteä. Moni ryhmästä jäi nuoren  iän takia pois Olin juuri helmikuussa täyttänyt sen vaaditun  iän. ja niin sitten ehdin  siihen Jerusalemin vapautuksen ilojuhlaan rakkaan Juudan heimon joukossa. Olimme  miltei ainoat 15 ihmistä Lyddan suuressa  typotyhjässä hallissa m  kun  tulimme ja menimme sitten kibbutsin kuorma-autolla illan tullen  Juudeaan sypressien  varjot  Aabrahamin  tähti taivasta vasten  kuin valvovat  vartijat yössä. 

MainOp-EdsJerusalem Day: Returning to the Kotel

Op-Ed: Jerusalem Day: Returning to the Kotel

The story of that miraculous day in June 1967.

Published: Friday, June 03, 2016 6:27 PM

Rabbi Chanan Morrison

Rabbi Chanan Morrison, of Mitzpeh Yericho, runs ravkooktorah.org, a website...

► More from this writer

Rabbi David Cohen (the Rav HaNazir) and Rav Tzvi Yehudah Kook at the Kotel, shortly after its liberation in 1967. On the left in uniform, Rabbi Israel Ariel
In a sense, it all started in the fall of 1966.
During the annual memorial for Israel's first Chief Rabbi and the founder of Religious Zionism, Rabbi Avraham Yitzchak Hacohen Kook on the third of Elul, Rabbi (Rav) Tzvi Yehudah, his son, surprised the people gathered at Beit HaRav Kook (the original location of Rabbi Kook's Beit Midrash, Merkaz HaRav Yeshiva) with an unusual statement.
“My father labored for the sake of the Jewish people when he was alive in this world,” he said. “And he continues to work for the Jewish people, with even greater strength and merit, while in the next world.”
These labors, Rav Tzvi Yehudah noted, are connected to the Jewish people’s possession of the Land of Israel, Eretz Yisrael. Especially this year:
“As his stay in the next world lengthens, so his power and influence grow. Each year, he conquers an additional realm in the 'yeshiva on high,' and these conquests continue and spread. This year is the 31st year since his passing [in 1935]. The number of conquests is thus 31 - corresponding to the number of Canaanite kings that Joshua subdued [when conquering the Land of Israel].”
The following spring, the security situation in Israel deteriorated rapidly.
Egypt expelled UN peacekeeping forces in the Sinai Peninsula and began massing troops on Israel’s border.
On May 22, Egypt blocked the Straits of Tiran, passageway for almost all of Israel’s oil.
The following week, Egypt and Jordan signed a defense pact, posing a further threat to the young country. (Syria had signed a mutual defense agreement the previous November.)
And the Iraqi army deployed troops and armored units in Jordan.
In Israel, spirits were low and tensions high.
During Israel Independence Day celebrations at the Mercaz HaRav yeshiva in Beit HaRav, Rav Tzvi Yehudah usually spoke about the spiritual significance of the day. But this year, the nineteenth year of the State of Israel, his address took on a different tone. It was less lecture, more prophetic vision.
Rav Tzvi Yehudah recalled his visceral pain nineteen years previous, when the 1947 UN Partition Plan was approved, assigning parts of the Jewish homeland to an Arab state. People streamed into the streets to celebrate and rejoice.
“But I could not go out and join in the celebration. I sat alone and silent; a heavy burden lay upon me. During those first hours, I could not resign myself to what had been done. I could not accept the fact that, indeed, “They have divided My land” (Joel 4:2).”
The rabbi then stunned the audience as he thundered,
“And where is our Hevron? Are we forgetting it? Where is our Shechem, our Jericho? Have we forgotten them?”
Rabbi Hanan Porat, well-known author, educator, and member of Knesset, was one of the Mercaz HaRav students who fought in the battle for Jerusalem. “I was in the yeshiva during that Independence Day celebration,” Rabbi Porat recalled. “Rabbi  Tzvi Yehudah’s thunderous cries still reverberate in my ears. If I think back to lectures or speeches which influenced me, without a doubt it was this address that had the greatest impact on me.”
He added, “We felt that our rabbi was speaking with prophetic spirit, that ‘the Divine Presence, the Shechinah, was speaking though his mouth.’ The very walls shook. People looked at one other in wonder.”
The Liberation of Jerusalem

We had merited seeing, with our own eyes, God’s return to Zion!
Rabbi Yisrael Ariel, Chief Rabbi of Ramat Gan, at the time a student of Mercaz HaRav who participated in the liberation of Jerusalem, told his story, which began soon after that momentous address in the yeshiva.
"When they announced preparations [of the reserve army] before the Six-Day Way, I was called up as a paratrooper. For three weeks, we waited in orchards near the Lod airport, ready to parachute into the Sinai Desert.
"During these weeks of waiting, many thoughts passed in my head. What was the meaning of this war? Ten years earlier, the Sinai War had been fought, at the price of many lives. And in the end, nothing had been gained from it. What was the point of another war and the further spilling of precious blood?
"I wrote my questions in a letter to Rav Tzvi Yehudah and the Rav HaNazir. But before I had a chance to mail my letter, the war broke out. Our division, under the command of Motta Gur, was re-assigned to Jerusalem. With God’s mercy, we had the privilege of liberating the Old City and the Temple Mount.
"As we made our way to the Temple Mount, it was rumored that two elders from Jerusalem had arrived. I was overcome with powerful emotions and an unbelievable feeling of elation. I was sure that these two elders must be the Messiah and Elijah the prophet....
"When I descended from the Temple Mount to the Kotel, I discovered that the two elders were none other than our master, Rav Tzvi Yehudah, and the Rav HaNazir. We hugged, we kissed, and our tears flowed without stop....
"I realized then that I had received the answer to my questions - directly from Rav Tzvi Yehudah and the Rav HaNazir. We had merited seeing, with our own eyes, God’s return to Zion!"
Rabbi Hanan Porat related his memories from the war:
"On the fourth day of the war, we fought at Ammunition Hill. From there we went up to Mount Scopus and the Agusta Victoria hospital. We started making our way toward the Temple Mount. Suddenly - I couldn’t believe my eyes - an army jeep passed by us, carrying Rav Tzvi Yehudah and the Rav HaNazir! They were wearing steel helmets, and the Rav HaNazir’s long hair streamed out in the wind....
"It was an otherworldly sight. The fact that these two holy scholars were among the first ones to reach the Kotel added another level of holiness to our return to the Kotel.
"Rabbi Porat recalled how Rav Tzvi Yehudah cleaved to the stones of the Kotel. He prayed with intense fervor; and afterward he turned to the soldiers and kissed them. The Rav HaNazir, on the other hand, cleaved to the Kotel and never let go. He was soaring in elevated realms. This was typical of these two great figures; each one expressed himself in his own individual spiritual path."
The Soldier’s Reward
The next day, several of Rav Tzvi Yehudah’s students went to visit their master. They found Rav Tzvi Yehudah visiting the Rav HaNazir in his Jerusalem apartment. The two scholars were discussing the momentous events of the previous day.
“Around eleven o'clock in the morning,” Rav Tzvi Yehudah told the students, “an army officer knocked on my door. He told me that Rabbi Goren, the IDF Chief Rabbi, had invited me to come immediately to the Kotel. A jeep waited for me in the street.”
The rabbi entered the vehicle, where he was joined by the Rav HaNazir (who was the father-in-law of Rabbi Goren). On the way to the Kotel, the officer told them the following story:
When the paratroopers arrived at the Kotel, one of the soldiers - a student at Mercaz HaRav - climbed up to the highest row of stones and waved the flag of Israel. Down below, the paratroopers shouted and cheered. The commander announced that the soldier deserved a prize for his action, and asked him what he wanted.
In the silence that followed, the soldier thought for a moment and replied, “The greatest prize for me would be to bring Rav Tzvi Yehudah Kook, the head of the Mercaz HaRav yeshiva, so that he will join us in our great joy.”
The Rav HaNazir then startled those present with his account of the visit. “As we approached the Kotel, I saw Rav Avraham Kook, of blessed memory, standing there, wearing his Sabbath clothes.” Surprised by the looks of confusion on the students’ faces, he said, “But of course the Rav had to be there on that special day!
(Stories from the Land of Israel. Mashmia Yeshu'ah, pp. 327-334. See also: The Kotel - Stones with Hearts)

Malmö

 Malmölainen  18-vuotias huutanut loukkaavia sanoja autonsa ikkunasta paikkallsita rabbiinia kohtaan. Sai 50 kruunun päiväsakkoja.
http://www.gp.se/nyheter/sverige/18-%C3%A5ring-d%C3%B6ms-f%C3%B6r-gl%C3%A5pord-mot-rabbin-1.2123816