Tu-Be-Shwat- luonnon uuden vuoden juhlan kirjallisuutta on israelissa paljon ja niissä on mm runoja ja kertomuksia kasveista , pouista j apuiden hedelmistä.
Tänään tutustuin CHARUV- nimiseen puuhun. Se on egnlanniksi The Carob. Sekään ei tuntunut tutulta sanalta. Mutta löytyi toinenkin nimi St. Johns Bread, Ceratonia silique, Locust bean.
(Heinäsirkan papu?) johanneksen leipäpuu.
Wikipediassa on suomalaista tekstiä siitä. Otan sitaatin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johanneksenleip%C3%A4puu
Johanneksenleipäpuu on ikivihreä, noin 15 m korkeaksi kasvava puu. Se kukkii elokuun ja lokakuun välillä.[2] Lehdet ovat nahkeat, ja muodostuvat 6–10 soikeasta, ehytlaitaisesta lehdykästä. Hedelmät ovat 20 cm pitkiä palkoja.[3]
Johanneksenleipäpuu on kotoisin Välimeren alueelta ja jo antiikin kreikkalaiset tekivät tunnetuksi sen hedelmää ympäri tuntemaansa maailmaa. Johanneksenleipäpuusta valmistetaan suklaan ja kaakaon korviketta, joka on rasva- ja energiapitoisuudeltaan vain murto-osa vastaavasta määrästä suklaata tai kaakaota.[2]
Johanneksenleipäpuun siemeniä on ennen käytetty punnuksina muun muassa jalokiviä punnittaessa. Siemenen massaan perustuu yksikkö karaatti, joka kuitenkin myöhemmin standardoitiin vastaamaan 0,2 grammaa. Johanneksenleipäpuujauheen E-koodi on E410.
Leipäpuun hedelmät ja hunaja pitivät Raamatun mukaan Johannes Kastajan hengissä erämaassa 40 päivän ajan.
Tu Be Shewa seder- vihko kertoo tästä puusta CHARUV seuraavaa:
Muuan pelimanni kuljeskeli tiellä. Hän näki miehen joka kylvi johanneksenleipäpuuta. Hän sanoi kylväjälle: Kuinka monen vuoden päästä tuo leipäpuu kantaa hedelmäänsä?
Kylväjä vastasi hänelle: Seitsemänkymmmenen vuoden päästä.
Pelimanni jatkoi. Mistä sinä voisit tietää, että se on hengissä seitsemänkymmentä vuotta.
Kylväjä vastasi: Havaitsin tämän liepäpuun elinajan.
Kuten minun isovanhempani kylvivät tätä minua varten, niin minä kylvän sitä lapsiani varten.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar