Chanukkajuhla

Chanukka firas med sång, tal, mat – och skridskoåkning

Publicerad 2014-12-18 09:46

Foto: Privat Rabbi Chaim Greisman under firandet i Kungsträdgården 2012.

Tre frågor till rabbi Chaim Greisman, från Chabad of Stockholm, som på torsdagkvällen firar chanukka i Kungsträdgården.

Tre frågor till rabbi Chaim Greisman, från Chabad of Stockholm, som på torsdagkvällen firar chanukka i Kungsträdgården.

1. Vad händer i Kungsträdgården i kväll?
– Vi kommer att fira den judiska högtiden chanukka med sånger, tal, mat och en glad atmosfär. Vi tänder ljusstaken som man gör under högtiden, ett ljus varje kväll under de åtta dagarna av chanukka. Och så kan man åka skridskor till judisk musik. Det blir en blandning av olika roliga judiska sånger medan folk får åka skridskor och komma in i högtidsstämningen innan själva festen börjar klockan fem.

2. Hur länge har ni firat på det här sättet i Kungsträdgården?
– Det är fjortonde året i rad vi firar i Kungsträdgården. Vi brukar vara runt 500 personer. Chanukka är en tradition som pågår samtidigt över hela världen, men förutom att fira det hemma så gör vi det tillsammans på en stor offentlig plats också. För att visa att man är glad över ljusets mirakel och firar sina traditioner.
3. Är alla som vill välkomna?
– Ja, det är öppet för alla, vem som helst får komma. Vi vill nå ut med budskapet och visa att alla är välkomna att fira tillsammans i det offentliga rummet.

Gustav Gelin

Assurian imperiumi . Assur oli myös Aabrahamin juurta.

Aabraham lähetti takaisin juurilleen osan poikiansa, jotka luonnollisesti ovat seemiläistä kansaa. Simran, Joksan,  Medan, Midian, Jisbak ja Suuah.   Joksanille syntyi  Seba ja Dedan ja Dedanin  jälkeläisiä olivat assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset. Midianin pojat livat eefa, eefer, Hanok, Abida ja Eldaa.  (Midianilaisita  syntyi Jetro ja  Sippora, Mooseksen vaimo).  I M 25. tässä mainitut pojat ovat Aabrahamin kolmannesta vaimosta, sillä Haagarin ja ismaelin hän lähetti  egyptiin päin.  Saaran pojan Iisakin  Kanaanin maahan. Keturan pojat  tiäisille maille. Lisäksi aabrahamilla oli sivuvaimoja, ja niille poille Aabraham antoi lahjoja ja lähetti heidät itäisille maille, kauemmaksi itään, josa sielläkin on Aabrahamin lapsia.
Nyt on kyse Assurista.

Ancient Jewish History: The Assyrians (1170 - 612 BCE) Ancient Jewish History: Table of Contents | The Temples | Two Kingdoms The Assyrians were Semitic people living in the northern reaches of Mesopotamia; they have a long history in the area, but for most of that history they are subjugated to the more powerful kingdoms and peoples to the south. Under the monarch, Shamshi-Adad, the Assyrians attempted to build their own empire, but Hammurabi soon crushed the attempt and the Assyrians disappear from the historical stage. Eventually the Semitic peoples living in northern Mesopotamia were invaded by another Asiatic people, the Hurrians, who migrated into the area and began to build an empire of their own. But the Hurrian dream of empire was soon swallowed up in the dramatic growth of the Hittite empire, and the young Hurrian nation was swamped. After centuries of attempts at independence, the Assyrians finally had an independent state of their own since the Hittites did not annex Assyrian cities. For the next several hundred years, the balance of power would shift from the north to the south  Beginning with the monarch, Tukulti-Ninurta (1235-1198 BC), Assyria began its first conquests, in this case the conquest of Babylon.  The Assyrian dream of empire began with the monarch, Tiglat-Pileser (1116-1090), who extended Assyrian dominance to Syria and Armenia. But the greatest period of conquest occurred between 883 and 824, under the monarchies of Ashurnazirpal II (883-859 BC) and Shalmeneser III (858-824 BC), who conquered all of Syria and Palestine, all of Armenia, and, the prize of prizes, Babylon and southern Mesopotamia.  The Assyrian conquerors invented a new policy towards the conquered: in order to prevent nationalist revolts by the conquered people, the Assyrians would force the people they conquered to migrate in large numbers to other areas of the empire. Besides guaranteeing the security of an empire built off of conquered people of different cultures and languages, these mass deportations of the populations in the Middle East, Mesopotamia, and Armenia, turned the region into a melting pot of diverse cultures, religions, and languages. Whereas there would be little cultural contact between the conquered and the conquerors in early Mesopotamian history, under the Assyrians the entire area became a vast experiment in cultural mixing.  It was the Assyrian monarch, Sargon II (721-705 BC), who first forcefully relocated Hebrews after the conquest of Israel, the northern kingdom of the Hebrews. Although this was a comparatively mild deportation and perfectly in line with Assyrian practice, it marks the historical beginning of the Jewish diaspora. This chapter in the Jewish diaspora, however, never has been really written, for the Hebrews deported from Israel seem to have blended in with Assyrian society and,  by the time Nebuchadnezzar II conquers Judah (587 BC), the southern kingdom of the Hebrews, the Israelites deported by Sargon II have disappeared nameless and faceless into the sands of northern Mesopotamia.  The monarchs of Assyria, who hated Babylon with a passion since it constantly contemplated independence and sedition, destroyed that city and set up their capital in Nineveh. Later, however, feeling that the Babylonian god, Marduk, was angry at them, they rebuilt the city and returned the idol of Marduk to a temple in Babylon.  The last great monarch of Assyria was Ashurbanipal (668-626 BC), who not only extended the empire, but also began a project of assembling a library of tablets of all the literature of Mesopotamia. Thirty thousand tablets still remain of Ashurbanipal's great library in the city of Nineveh; these tablets are our single greatest source of knowledge of Mesopotamian culture, myth, and literature.  After Ashurbanipal, the great Assyrian empire began to crumble; the greatest pressure on the empire came from their old and bitter enemies, the Babylonians.  Aided by another Semitic people, the Medes, the Babylonians led by Nabopolassar eventually conquered the Assyrian capital of Nineveh and burned it to the ground, ending forever Assyrian dominance in the region. The Assyrian State Simply put, the Assyrian state was forged in the crucible of war, invasion, and conquest. The upper, land-holding classes consisted almost entirely of military commanders who grew wealthy from the spoils taken in war. The army was the largest standing army ever seen in the Middle East or Mediterranean. The exigencies of war excited technological innovation which made the Assyrians almost unbeatable: iron swords, lances, metal armor, and battering rams made them a fearsome foe in battle. Science and Mathematics The odd paradox of Assyrian culture was the dramatic growth in science and mathematics; this can be in part explained by the Assyrian obsession with war and invasion. Among the great mathematical inventions of the Assyrians were the division of the circle into 360 degrees and were among the first to invent longitude and latitude in geographical navigation. They also developed a sophisticated medical science which greatly influenced medical science as far away as Greece. Sources: Mesopotamia from Washington State University, ©Richard Hooker, reprinted by permission.

Chanukkajuhlan kynttilänjalka chanukia

ekstikoko A A

Chanukia syttyy valon juhlan kunniaksi

Lähialue | Turun Sanomat 18.12.2014 14:03 | 2

Ensi sunnuntaina Turussa vietetään Turun juutalaisen seurakunnan ja Turun museotoimen yhdessä järjestämää chanuka-juhlaa. Turun Linnan pihalla syttyy lähes kaksimetrinen ja 36 kiloinen taottu chanukia.
– Juutalaisten chanuka-juhlaa vietetään lähellä joulua ja sen on tarkoitus tuoda valoa syksyn synkkyyteen. Valo viestii suvaitsevaisuudesta ja uskonvapaudesta. Juhla pohjautuu erityisesti Toran opetuksiin. Suvaitsevaisuuden valo on tarkoitettu kaikille ihmisille, Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Tomer Huhtamäki selventää.
Chanukiassa on kahdeksan kynttilää sekä yhdeksäs sytytyskynttilä. Chanuka-juhlan ensimmäisenä iltana sytytetään yksi kynttilä ja seuraavana iltana kaksi kunnes kahdeksantena iltana chanukiassa sytytetään kaikki kahdeksan kynttilää.
Edellisenä iltana poltetut kynttilät on vaihdettava aina uusiin, jotta kahdeksantena päivänä kaikki kynttilät ovat samassa tasossa.
Chanukia sytytetään nyt toista kertaa ulkona. Viime vuonna saatu vastaanotto oli hyvä, ja Huhtamäki toivookin, että julkisesti vietetystä chanuka-juhlasta voisi muodostua jokavuotinen perinne, ja kaupunkilaiset voivat tulla sitä seuraamaan.
– Kun astumme ulos synagogasta, on se yksi väylä viestiä keitä me olemme ja mitä edustamme.
Perinteen alku juontaa vuoteen 164 ennen ajanlaskun alkua, jolloin juutalaiset makkabealaiset valloittivat takaisin Jerusalemin toisen temppelin. Tätä ennen kreikkalaiset olivat muuttaneet temppelin Zeusin kulttipaikaksi.
Kun juutalaiset makkabealaiset siivosivat temppeliä, sieltä löytyi pieni purkki puhdistettua öljyä, joka riitti yhdeksi päiväksi temppelin lyhtyyn. Toran mukaan valon on palattava koko ajan.
– Sitten tapahtui ihme, ja pieni öljymäärä riitti kahdeksaksi päiväksi. Tämä aika riitti, jotta uutta öljyä ehdittiin puhdistaa. Tämän vuoksi juutalaiset viettävät juhlaa kahdeksan päivää, Huhtamäki kertoo.
Taustalla on helleeninen kulttuuri, joka kielsi juutalaisten jumalanpalvelukset ja ulkoiset uskonnolliset merkit. Huhtamäki jatkaa, että valon juhlana chanuka viestii kaikille, että jokaisella on vapaus omaan ideologiaan ja uskontoon.
– Turun Linna on myös merkittävä paikka, sillä siellä oli 1800-luvun loppupuolella Turun ensimmäinen juutalaisten rukoushuone. Meidän tiedon mukaan myös muslimeilla oli vastaavasti silloin paikka Turun Linnassa. Tämä kertoo siitä, että kaupungissa oli tahtoa ja halua auttaa vähemmistöjä.
Chanuka on perhejuhla. Monissa juutalaisissa perheissä annetaan chanuka-lahjat ja syödään muun muassa öljyssä paistettuja ruokia kuten räiskäleitä muistuttavia perunakakkuja – latkesia.
Maailmalla monissa kaupungeissa chanukiat sytytetään keskeisillä paikoilla. Tyypillisesti mukana tapahtumassa on esimerkiksi kyseisten kaupunkien päättäjiä tai muita tunnettuja henkilöitä.
Turussa chanukiaa ovat sytyttämässä juutalaisen seurakunnan omien jäsenten ja Suomen ylirabbi Simon Livsonin rinnalla muun muassa Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen, Israelin Suomen ja Viron suurlähettiläs Dan Ashbel puolisonsa Zehavan kanssa, Åbo Underrättelserin päätoimittaja Pär Landor puolisonsa Mayn kanssa, Åbo Akademin Judaica laitoksen esimies Pekka Lindqvist, Turun Linnan linnanvouti Jari Marjasto, Turun WIZO ry:n jäsenet sekä Turun kaupungin protokollapäällikkö Mika Akkanen.
Taotun chanukian ovat valmistaneet Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston opiskelijat oppilastyönä.
TS–MARIANNE MÄKITALO

Eri terrorijärjestöt kuristavat Israelia monelta taholta.

Tämän vuoden 2014  syyskuussa  israelin vastaisten  terroristien  suunnittelema  Israelin invaasio epäonnistui ja  Ssrael suoritti Protective Edge operaation. Mutta ehkä on jo  pimeyden voimien puolella jokin toinen ultimatum  jonain lähipäivänä- lähivuotena, jota samaiset terrorilähteet  suunnittelevat "joint operaationa2  asteittain toteutettavaksi. 

Gavrielin uutisista sitaatti:

4. UUTISOTSIKOITA

·        PÄÄMINISTERI Netanyahu tapaa USA:n ulkoministeri John Kerryn Roomassa ensi viikolla. He keskustelevat PA/PLO:n jättämästä esityksestä YK:n turvallisuus-neuvostolle yhden uuden arabivaltion perustamiseksi entisten 22 lisäksi. Presidentti Obama on ilmaissut haluttomuutensa käyttää veto-oikeuttaan neuvoston kokouksessa estääkseen YK:n jäsenmaita sitovan päätöslauselman syntymisen. PA:n puheenjohtajan Mahmoud Abbasin laatima ja sponsoroima esitys on vastoin Oslon 1993 ja muiden sen jälkeen solmittuja sopimuksia ja siten laiton ja asettaa USA:n presidentinvarsin kiusalliseen asemaan. Israelin tiedustelujohtaja sanoo, ettei Israel painosta Yhdysvaltoja Iranin vastaisten pakotteiden koventamiseksi. http://www.jpost.com/Middle-East/Intel-official-Israel-not-pushing-for-tougher-Iran-sanctions-until-nuke-talks-deadline-384394

·        PLO ja Fatah keskustelevat turvallisuus- ja muiden suhteitten katkaisemisesta Israelin kanssa torstaina sattuneen 300 henkilön mielenosoittajajoukon ja IDF:n sotilaitten välillä tapahtuneen yhteenoton vuoksi, jossa PA:n hallituksen ministeri Zaid Anu Ein sai sydänkohtauksen ja kuoli sairaalassa. Ministeri Einin johtama joukko oli matkalla istuttamaan oliivipuita Israelin täyden valvonnan alaiselle C-alueelle ilmeisenä tarkoituksenaan maan varastaminen kirkkaassa päivänvalossa. Sotilaat antoivat 300 hengen joukon osoittaa mieltään, mutta estivät heitä pääsemästä istutusalueelle. Syntyneen kahinan aikana sotilaat työnsivät arabeja kivääreitään käsissään pitäen. On epäselvää, iskikö sotilas kiväärinperällään kuten PA väittää – Abbasin sanoi brutaalia väkivaltaa käyttäen - mutta Ein kouraisi kädellään rintaansa sydämen kohdalta ja kaatui maahan. Hän kieltäytyi IDF:n tarjoamasta ensiavusta, mikä olisi voinut pelastaa hänet. Hän kuoli PA:n sairaalassa torstain aikana.

Sekä Israelin että PA:n kuolinsyyn tutkijat totesivat, että Ein kuoli sydänhalvaukseen. PA:n johto kuitenkin jatkaa Israelin syyttämistä karkeasta murhasta kiistäen tutkimusten oikeellisuuden. PA teki valituksen tapauksesta YK:lle, joka on kehittymässä sen toimintapisteeksi.

Zeid Abu al-Ein ei ollut mikään enkeli – vaikka Abbas antoikin hänelle marttyyrin sädekehän – hänet tuomittiin Israelissa elinikäiseen vankeuteen kahden israelilaisen murhasta ja muusta terrorismista, mutta vapautettiin 3 vuoden kuluttua myönnytyksenä Abbasille, joka palkitsi hänet ministerinviralla. Israelilainen patologi sanoi tutkittuaan Einin ruumista, että hänen sydämensä oli toiminut 80 %:n teholla. Hän kärsi korkeasta verenpaineesta ja muista sairauksista. PA:n patologi sanoo löytäneensä jälkiä pahoinpitelystä kielessä, kaulassa ja henkitorvessa.

Tapaus sai aikaan mielenosoituksia etenkin Hebronissa ja ne voivat uusiutua tänään Temppelivuorella ja Jerusalemin itäosissa aamurukousten jälkeen. 

3. ISLAMIN VALTIO, lyhyesti IS, on levittämässä aktiivista toimintaansa ja vaikutusvaltaansa Egyptin omistamalle Siinain niemimaalle. Siinai on harvaan asuttu, vuoristoinen maa, jossa liikkuminen on vaikeaa ja nykyaikaiselle liikenteelle sopivia teitä on vähän. Alueen asukkaat ovat valtaosin beduiineja, joiden elinsuhteitten ja – olojen parantaminen on jäänyt hallituksen kiireysjärjestyksessä syrjittyyn asemaan, eivätkä työnsaantimahdollisuudet ole mainittavat rannikoiden turismiteollisuutta lukuun ottamatta.

Beduiinit elävät hyvin patriarkaalista elämää noudattaen omia vuosisataisia heimo-perinteitään. He toimivat alueillaan oppaina ja erilaisten ruoka- ja muiden välttämättömyys-tavaroitten kuljettajina, eikä salakuljetus ole vierasta heille. He myös liittoutuvat sen kanssa, joka maksaa eniten. Täten erilaiset järjestöt ovat saaneet jalansijaa Siinailla nauttien beduiinien tarjoamasta avustuksesta. Egyptin uusi presidentti Sisin johtama hallitus on pyrkinyt voimatoimin karkottamaan kutsumattomat vieraat Siinailta, koska ne tekevät terrori-iskuja sekä Egyptin armeijan sotilaita ja tukikohtia vastaan että myös alueen turismikohteisiin. Egypti syyttää, että Hamas on liittoutunut näiden järjestöjen kanssa, ja harjoittaa sieltä hallituksen vastaista toimintaansa Muslimijärjestön kanssa. Armeija on kärsinyt suuria menetyksiä tuossa verisessä puhdistusoperaatiossa. Israel sallii Egyptin tuovan lisäjoukkoja rauhansopimuksen vastaisesti sekä suorittaa sotilaslentoja alueella.

Kuten Debkafile kertoo, ainakin kymmenen IS:n operaattoria ja virkailijaa on päässyt Kairon turvallisuustarkastusten läpi väärennettyjä passeja käyttäen esiintyen lomamatkailijoina Euroopasta tai Lähi-Idän maista. Päästyään Sharn el-Sheikhiin he jatkavat matkaansa Siinaille ottaen siellä toimivan terrorijärjestön Ansar Beit al-Muqdasin johtajuuden. IS:n johtajan kaliifi Abu Bakr al-Bagdadin johtamat operaattorit tekivät hyökkäyksiä Egyptin armeijan sotilaita vastaan Libyasta, josta virtaa edelleen aseita muihin maihin presidentti Muammar Gaddafin entisistä asevarikoista, myös Siinaille ja Gazaan, vaikka yhteydet sinne ovatkin vaikeutuneet Egyptin sulkiessa salakuljetustunnelit, joita löydetään yhä uusia. Äskettäin Egypti ilmoitti 60 löydetyn tunnelin tuhoamisesta. Egyptin armeija raivaa kilometrin syvyistä puskurivyöhykettä Gazan puolelle rajaa armotta tuhoten kaikki alueen asunto- ja muut rakennukset estääkseen uusien tunnelien kaivamisen.

JOS Israel aloittaisi samanlaisen puskurivyöhykkeen perustamisen Gazan rajalleen, maailman ihmisoikeus- ja muut sosiaaliset järjestöt olisivat yhtenä laumana syyttämässä Israelia sota-rikoksista ja kaikista muista mahdollisista vääryyksistä, Nyt kaikkia ovat hiiren hiljaa, kun Egypti tuhoaa 800 asuntorakennusta raivaten koko 50 km:n pituisen alueen putipuhtaaksi. Israelin turvallisuuden kannalta Egyptin armeijan toimet Siinailla hyödyttävät Israelia. http://www.debka.com/article/24291/ISIS-posts-a-new-forward-command-group-to-Egyptian-Sinai---at-Israel’s-back-door

·        

Oil leak in Arava 4 Dec. 2014

EAPC said that the Trans-Israel pipeline was damaged last Thursday during maintenance and sent millions of liters of oil gushing into the southern desert, severely damaging a nature reserve and other areas.

An EAPC spokesperson said the line, which facilitates the transport of crude oil between Europe and Asia, burst due to “a technical error.”

Work on the pipeline was being carried out in tandem with the construction of Eilat’s Timna International Airport, slated to become operational by 2016.

The Environment Ministry ordered the company to stop operating the line, a major oil conduit between the Mediterranean and the Red seas, until it is issued a new permit, Israel Radio reported.

Read more: Massive oil spill almost twice the size initially thought | The Times of Israel http://www.timesofisrael.com/massive-oil-spill-almost-twice-the-size-initially-thought/#ixzz3LdOA4geY

Aikamme Juuda, Jaakobin poika, Iisakin poika, Aabrahamin poika

http://www.inn.co.il/News/News.aspx/288878

Käsivarsi, Talit ja Tefillin. Ilm. 6: 9-10

Sitaatti: Aruz7 lehdetä

In instances too numerous to list, we have been terrorized. And each time, we returned to recite HaGomel.

Published: Friday, December 05, 2014 10:46 AM

Rabbi Dr. Eliyahu Safran

The writer is an educator, author and lecturer. His most recent book is...

► More from this writer

The Har Nof slaughter is just the latest atrocity in a history of atrocities perpetrated against Jews.  The wickedness pressing in around us feels relentless.  It is enough to make us seek stronger walls and wider moats to keep the world at bay.
But walling ourselves off from the world has never been an option.  We are in the world.  We are of the world.  We must not only engage the world, but to be stronger for that engagement.  It is not enough to merely survive.  We must thrive, physically, psychologically and spiritually.  Those who survived the physical slaughter at the Har Nof synagogue returned on Thursday to recite HaGomel, the blessing said after being saved from danger.  As Rav Rubin related to Rav Shteinman and Rav Kanievsky, “There has never been such HaGomels ever recited!”
To survive such a direct confrontation with the Angel of Death as they did is beyond human vocabulary.  Har Nof.  Treblinka.  Poland, 1648-49.  Hebron, 1929.  In instances too numerous to list, we have been terrorized.  And each time, we returned to recite HaGomel.  Yet, perhaps it is the profound threat of these instances, the life and death nature of them, that encourages piety.  Perhaps the more difficult task is to live in the secular world, to live with Laban, and to maintain our dignity and spirituality.
Before confronting Esau face to face, Jacob sent emissaries to transmit a message that begins, Im Laban garti – I have sojourned with Laban and I have lingered until now.
This is all true.  Jacob lived (garti) around Laban but he always remained a stranger, a ger.  He left his childhood home years before and then, as Rabbi Soloveitchik explains, lived “a long night of darkness, misery and distress.”  It is no easy task to survive an environment that is antithetical to one’s upbringing but Jacob emphasizes that he had not “gone off the derech,” the Jewish path.  As Rashi declares, “I have sojourned with Laban, yet I observed the 613 mitzvos.”
He had ample opportunity not to!  Certainly the twenty-plus years he sojourned with Laban was more than enough time to lose his identity and traditions, to learn and embrace the ways of Laban.  But Jacob asserts that he did not.  “He had not assimilated; he had not integrated himself into Laban’s society and community; he had not accepted their morals, their code of ethics, or their lifestyle.” (Rav Soloveitchik)
He was as dedicated at the end of his servitude in Laban’s house as he was that first night he spent on the cold stones of Beth El.
With Hanukkah approaching, we are reminded of how difficult it is to remain faithful in galut, Exile.  Indeed, galut is the ultimate Rorschach test for all Jewish generations.  How we understand and react to this reality defines us.  We cannot avoid it.  galut is our reality.  There are no walls tall enough nor moat wide enough to hold it at bay.  As frightening as that is, the truth is that there can be no Geula without galut. 
The question for each generation and for each of us is, Do we have what it takes to live through galut, to be able to declare as Jacob did to Esau, “I have made it through Laban!”  Implicit in his declaration was that he would survive all that Esau might have in store for him and his descendants, he would remain true and preserve Abraham’s covenant.
To be fully Jewish has nothing to do with time or place.  Im Laban garti.  Jacob sojourned with Laban and maintained his commitment.  He tells us so himself!  Which raises an interesting question, Is it appropriate for someone of Jacob’s religious and spiritual stature to “sing his own praise”? 
While it seems that is exactly what Jacob was doing, Rav Meir Shapiro of Lublin suggests another perspective, a novel perspective that suggests a way for us to engage our galut.  It’s true, Jacob admits, I did observe the Taryag mitzvoth in Laban’s environment, but I did not absorb any lessons from Laban’s approach (Lo lamadti mi’maasav ha’rayim). What is there after all to learn from Laban?  The answer, Rav Meir Shapiro teaches, is that inasmuch as a person is obligated to serve God with every facet of his life, one must constantly be alert to new ways to achieve those goals.  Just as one who seeks wealth is always on the lookout for new opportunities to increase his wealth, so too must we be looking for ways to increase our spiritual well-being.  After all, when I see the lengths people go to in order to fulfill their carnal desires… how much more should I be willing to go to achieve my spiritual goals?
Rabbi Meir Shapiro makes clear that, far from boasting, Jacob was taking himself to task.  “I lived with Laban all those years, I observed how single-minded he was in pursuit of his worldly desires. He let nothing get in his way.  But I did not learn a lesson from him that could have enhanced  my life.  Yes, I observed Taryag (613) mitzvoth, but I never achieved the same fervor in pursuing my spiritual goals.  My excitement in observing mitzvoth paled to his thrill in pursuing his meaningless goals.”
Im Laban…
We too often assume that our learning and observance must be measured against the finest and best among us.  But such a perspective invites a sense of failure.  How can I possibly live up to the standards and achievements of the Chofetz Chaim or Rav Aaron Kotler or Rav Moshe Feinstein?
Wiser to evaluate our achievements not against the best but against the worst.  Im Laban…  It sounds odd.  It feels odd.  But isn’t that what Rav Shapiro’s teaching suggests?  I cannot expect to be like Reb Moshe ZTL or Reb Yaakov ZTL but I can exceed the Labans of the world!  I can certainly match the time and determination of those who instill fear and trembling in the world even if I can never match the time and spirituality of the best among us!
The Chofetz Chaim was once told about the seemingly enormous success of the missionaries throughout Europe.
“Oy vey!” the poor Jew cried.  “What can we do to respond to all of this sheker, these lies, they are spreading?”
The Chofetz Chaim smiled.  “If we were to work for the emes (truth) with an emes (genuine sincerity) like they work for the sheker with an emes, I can assure you that we would experience enormous success.”
Im Laban…