Pieni tyttö pikkusisko
ottaa soofarin,
ja nostaa kohti taivasta
hän käsin hentoisin.
Sitten kaikin voiminsa
hän siihen puhaltaa
kuin omaa isää huutaen
kuin ajan lopussa,
vaan ääni savukiehkuroina
taivoon kohoaa,
kuin kiehkuroina valkeoina,
ilman sanoja.
Ja kiiruusti ja kiitämällä
taivas avautui
ja Taivaanisän enkeleistä
yksi laskeutui,
Kiharansa kaarneenmustat
liehui tuulessa
kun laskeutui hän kiitämällä
taivaan kuorista,
Kuin marmoria jalkansa
kuin valkosalama
ja hetkessä on lapsen luona
Lohdunantaja.
28.4. 2014. kirjoitettu 26-27 yöllä näkemäni unen mukaan.
