Niinive on nykyisen
Mosulin kohdalla Irakin pohjoisessa kurdialueessa.
Hakusanana (engl.)
Mosulin synagoga löydän tällaisen kirjoituksen Internetistä: Suomennan.
Tämä on Amerikkalaisen ilmakuljetusjoukkojen 101. divisioonan rabbiinin kirjoittama:
"
24 kesäkuuta 2003: Kirjoitan sinulle
Niinivestä, Profeetta Joonan kaupungista. Sen nykyinen nimi on
Mosul. Minulla on otlut etuoikeus nähdä Niiniven vanhat muurit, koskea sen kiviä, käydä vanhassa hautakammiossa, joka islamilaisen tradition mukaan on
Profeetta Joonan hauta.
Sillä kohdalla sijaitsee moskeija, mutta ne irakilaiset, joiden kanssa työskentelemme, kertovat, että se on ollut
aiemmin synagoga. He kertovat syyn miksi paikka on pidetty pyhänä: sen takia että juutalaiset antoivat sille niin pyhän arvon. Tällä hetkellä kuitenkaan siinä ei ole mitään merkkejä ikivanhasta synagogasta. Olen ilmavoimien 101. divisioonan rabbiini, jonka divisioonan teki Steven Spielberg ikimuistettavaksi eepoksellaan Band of Brothers: Me Ilmavoimien 101. divisioonan sotilaat taistelimme tiemme etelästä käsin, Kuwaitista. Taistelu johti meidät
Kaldean Uurin Aabrahamin syntymäkaupungin kautta. Ylläpitäen tuntumaa viholliseen ohitimme Suuran ja Pumpadisyan talmudiakademioitten kohdat tullen
Babylonin kaupunkiin, jonne
profeetta Daniel aikoinaan joutui. Siellä aloitimme taistelun Nebukadnessarin Irakilaista Panssaridivisioonaa vastaan ja voitimme sen. Jatkoimme taistelua Bagdadiin asti , jossa aiemmin asui erittäin paljon juutalaisia, jotka tuhottiin kesän 1948 joukkosurmassa. Se oli kaupunki, jossa kansallamme oli aiemmin runsaasti korkeasti oppineita viisaita miehiä, kuten Ben Ish Chai.
Nyt olemme Mosulissa. Kyselin juutalaisista, joita täällä on elänyt, mutta hyvin harva heitä muisti. Moni sanoi, ettei siellä ole koskaan elänytkään juutalaisia, mutta sydämestäni olen toisessa vakaumuksessa. Vanhat henkilöt kertovat minulle siellä aiemmin sijainneista juutalaisesta korttelista, synagogasta, lukusaleista ja hautausmaasta
Nyt löydän äkkiarvaamatta ikivanhan synagogan Mosul-Niiniven kaupungista.
Eräänä päivänä kulkiessani etsien pitkin ikivanhan kaupungin katuja saavuin eräälle rakennukselle, jonka katosta vain puolet oli jäljellä. Paikkaa lie pidetty jätteitten kaatopaikkana ja rakennuksen sisäpuolella oli kolme neljännestä täpötäynnä mätänevää jätettä , ulostetta ja likavettä. Minun oli aivan kyyryssä koetettava päästä sisäpuolelle, koska oviaukko oli miltei kokonaan tukkeutuneena. Kun pääsin sisäpuolelle, puoliavoimesta katosta tuli valoa ja pystyin juuri ja juuri näkemään kirjoituksen, joka oli kaiverettu seiniin sisäpuolelle. Se oli hebreaa. Juuri silloin käsitin ryömineeni sisälle ikivanhaan Mosul- Niiniveen synagogaan. Sydämeni särkyi, kun kiipesin roskakasan yli huoneessa, josta vuosisadat oli juutalaisten rukoukset koskettaneet taivaita. Oivalsin olevani ensimmäinen juutalainen, joka menee sisälle tähän pyhään paikkaan yli 50 vuoteen. . Yli kolme ja puoli metriä kaikenlaista roskaa täytti pyhäkön ja sen osan, mikä ilmeisesti oli naisten puoli. Tuskin lian takia saatoin erottaa, mutta hebreaa se kirjoitus seinämillä oli kuin oli.
Sitten alkoi kertyä irakilaisia ympärilleni tahtoen tietää, mitä olin tekemässä. Tulkkini selitti, että Amerikan armeija on kiinnostunut kaikenlaisista vanhoista arkeologisista kohteista. Kysyin heiltä, tiesivätkö he, mikä tämä paikka oli ja heti kaikki sanoivat, että se on
juutalaisten rukoushuone. Sitten he kertoivat, että
synagogaa ympäröivillä kaduilla olevat talot olivat juutalaisten asuttamia ja heitä oli ollut runsaasti. Sitten he opastivat minut
lasten jeshivaan ( kouluun: se oli marmorine rakennukseen, jossa ei ollut enää kattoa, vain seinät ja puolikkaita huoneita . Siellä asusti joku perhe ja kysyin heiltä, tietävätkö he mikä rakennus on kyseessä. He sanoivat,että se on ollut
lasten juutalainen koulu.
Kun kuljin
juutalaisen korttelin läpi minulle näytettiin
profeetta Danielin hauta, joka myös
joskus on ollut synagoga. Havaitsin, että monen oven pihtipielessä ylhäällä oli kaiverruksena Juudan leijona . Koin oman kansani läsnäolon, heidän arkivaelluksensa elämän kauppiaina, opettajina, rabbiineina, lääkäreinä ja räätäleinä. Koin heidän kiireisen sapatin valmistelunsa, heidän läsnäolonsa , kun he kävelivät Suurena Sovintopäivänä synagogaan. Kuulin jopa vauvojen itkun. Saatoin miltei kuulla pihamaan lehtimajoista laulun äänen, kun he kutsuivat
ushpizin, taivaallisia vieraita. Saatoin kuulla pääsiäisen laulujen kaikuvan kautta kapeitten katujen myöhään yöhön asti. Ja lapset. Saatoin nähdä heidän varjonsa kun he leikkiä kirmailivat puistokäytävillä ja talojen kulmilla. Kuulin heidän äänensä, kun he opettelivat aakkosia
alef, beit. jeshiva-koulussa kun he olivat valmistumassa
bar- mizvaan tai
bat mizvaan. Ja kuulin myös lasten itkua ja saatoin nähdä nuorten Siionin tyttärien takertuvan äitiensä vaatteisiin kysyen , miksi pahat ihmiset tuhannet vuodet haluavat tappaa heitä ja pakottavat heidät jättämään kotinsa.
Silmäni olivat kyynelissä, mutta minun oli pidätettävä kyyneleeni, etten olisi saattanut itseäni tai kanssani olevia sotilaita vaaralliseen tilanteeseen. Annoin sen vaikutelman, että mielenkiintoni heidän osoittamiinsa asioihin oli melkoisen vähäistä
Miten voi yhtäkkiä sulattaa kaikkea tällaista kokemusta? Kuinka pystyn ilmaisemaan kokemukseni synagogasta kohoavien rukouksien äänen kosketuksesta siinä, kun seisoin tuon roskaläjän päällä? Miten voin eheyttää ennalleen historiaamme, miten voin osoittaa kunnioitusta pyhälle paikalle, jonka arvo on tuossa määrin mitätöity. Minulta puuttuu vastaukset. Olen vain syvästi murheellinen ja yksinäinen.
Siitä asti olen käynyt Mosulin juutalaisessa korttelissa seurakuntalaisteni, 101. divisioonan juutalaisten sotilaiden , tykistömiesten, lääkintämiesten, lentäjien, lakimiesten, lääkäreiden kanssa, jotka kaikki ovat ylpeitä siitä että ovat juutalaisia ja palvelevat omaa maatansa. Yhdessä olemme löytäneet viisi muutakin synagogaa, muitakin jeshivoita ja useita juutalaisia koteja. He ovat syvästi liikuttuneita kaikesta näkemästään. He ovat tulleet alakuloisiksi, mutta samalla tuntevat ylpeyttä siitä, että heillä on yhteyttä Niiniven historiallisen kaupungin ikivanhaan ja runsaaseen traditioon.
Etsin myös ikivanhan kaupungin lähistötä
merkkejä juutalaisesta hautausmaasta. Löysin kristittyjen hautausmaan ja sen lähellä englantilaisen sotilashautausmaan. Brittiläistä sotilas- hautausmaata käytetään nykyään jalkapallokenttänä. Hautausmaa oli merkattu sotamuistomerkkihautausmaaksi I ja II maailmansodasta. Hautausmaalla oli yhdessä patsaassa merkintä englanniksi ja sanskriitiksi, että se oli omistettu hänen Majesteettinsa palveluksessa kaatuneitten hindu- ja sikhisotilaiten muistolle. Toisessa merkkipatsaassa oli tekstiä englanniksi ja arabiaksi ja se oli omistettu Hänen Majesteettinsa armeijan islamilaisille sotilaille, jotka olivat palveluksessa kaatuneet. Kolmannes merkkikivessä ei ollut mitään tekstiä. Nämä merkkipatsaat olivat yli 7 m korkuisia. Kolmannessa muistopatsaassa on voinut olla tekstiä, mutta se on joko tuhottu tai poistettu. Kautta koko hautausmaan lojui hautakivien fragmentteja , joissakin oli muutama englantilainen sana, joissakin oli ristin merkki.
Näiden kolmen muistopatsaan lisäksi ei ollut yhtään pystyssä olevaa hautapatsasta missään, vain murskattuja palasia joka kulmalla hajallaan. Hautausmaata ympäröi 1.5 metrin korkuinen muuri ja siinä oli sisääntuloportti. Puolisen metriä hautausmaan muurin sisäpuolella miltei pinnaaltaan näkymättömissä sijaitsi eräs fragmentti, jonka assistenttini , spesialisti William Rodriquez havaitsi. Oltuaan viime kuukaudet kanssani työssä hän pystyi havaitsemaan
hebrealaisia kirjaimia. Kun kaivoimme kiveä esiin, havaitsimme siinä sekä hebreaa, että englantia. Olin kiihdyksissäni koska halusin nähdä sen, vaikka myös surullinen. Selityksiä on monta, mutta arvelen todennäköisimmäksi , että hautakivi kuuluu brittisotilaalle, nuorelle miehelle, jonka nimi on
Zeev. Brittiläinen Armeija oli ottanut yhteyttä paikalliseen juutalaiseen seurakuntaan, koska he tarvitsivat hautakiven kaivertajaa sekä hebrean kielellä että englannin kielellä. Siten he halusivat kunnioittaa kaatunutta toveriaan. Jos tämä selitys pätee, niin tässä sotilashautausmaassa on hindu-, sikhi-, islamuskontojen, kristinuskon ja juutalaisen uskon sotilaita, jotka olivat kaatuneet palvellessaan omaa maataan.
En ole vielä löytänyt ikivanhaa juutalaista hautausmaata Mosul- Niinivestä. Vaistoni sanoo, että se on jossain lähimailla , mutta viimeisten 60 vuoden aikana se on mahdollisesti merkitykseltään mitätöity ja tyystin hävitetty. Eräs paikallinen asukas kertoi, että valtatie on tehty sen kautta.
Mitä sotilastehtäviltäni voin niin jatkan sen hakemista. Olen nostanut Zeevin hautakiven ja asettanut sen uudelleen pystyyn hautausmaalle. Lausuin kaddish-rukouksen hänen puolestaan ja kaikkien niiden juutalaisten sielujen puoelsta, joita sinne mahdollsesti on haudattuna.
Täällä on paljon suurenmoista historiaa kirjoitettavana; on suuri mahdollisuus ennallistaa kansamme, Irakin sefardi-juutalaisten, kadonneita elämäntarinoita. Rukoukseni ja toiveeni on että ovien lopulta auetessa tiedemiehille, meidän kansamme jäännöspalaset olisivat vielä historioitsijoitten löydettävissä. Olen ottanut paljon valokuvia sen takia, että ne joilta näky asiasta puuttuu, eivät tuhoisi viimeisiä jäänteitä, mitä vielä on jäljellä.
Toivon, että on vielä joitain juutalaisia tästä tärkeästä ja pyhästä yhteisöstä elossa Israelissa. Jos on, niin he voivat lisätä suullista historiaa - jos Jumala suo- siihen mitä tässä on löytyneenä. Jos tämä historian kappale tuhoutuu, se ei ole enää ennallistettavissa. Toivon, että ne joilla on enemmän resursseja, enemmän yhteyksiä ja viisautta kuin minulla voisivat lisätä näihin sivuihin jotain suuresta historiastamme. Olen kiitollinen, että Jumala on suonut minulle oman pienen osani siinä. Älköön koskaan unohtuko Niiniven veljiemme ja sisariemme pienen pyhän seurakunnan muisto.
May the memories of our brothers and sisters -- hakahal hakadosh d'Nineveh -- the holy community of Nineveh -- never be forgotten. "
Suomennos 27.1. 2013.
VASTAUS otsikon kysymykseen:
Niinivessä on ollut useita synagogia.
