UZJANYN alueen juutalaisten asteittainen tuho 1941 . Raše-metsän haudat, Silinemetsän leiri.

UZJANY (Utena )

http://www.geographic.org/geographic_names/name.php?uni=-3609100&fid=3710&c=lithuania

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6d/OberOstMap.png

http://www.iajgs.org/cemetery/lithuania/utena.html

UZJANY oli alue saksalaisten Ober Ost kartassa II maailmansodan aikana. Saksan kartat käyttivät nimenä UZJANY.

Koska se on aika hankala kirjoitettava, sillä löytyy monia kirjoitusmuotoja kielestä riippuen.

Liettualaiset itse kirjoittavat sen: Utena.

Mitä tapahtui Uzjanyssä II maailmansodan päivinä? Etsin  LÄHDETIETOA

Juutalaisen väestön alueellinen totaalinen Holokausti tapahtui asteittain. Suurin osa Uzjanun alueen murhista suoritettiin toistuneina  joukkosurmina Raše metsässä.

Saksalaiset miehittivät Uzjanyn 25. 6 illalla ja heti alkoi juutalaisvainot Niitä oli edeltänyt aika, jolloin kristityt  rakensivat kapungissa  itselleen kortteleita, joissa ei ollut yhtään juutalaista  heidän alueellaan.

1.7. karkoitettiin Utenan juutalaisia aseella uhaten kodeista leiriin Šiline-metsään ja Utenan ahtaaseen ghettoon.

Leiristä  otettiin miltei päivittäin surmattavaksi 35- 40 nuorta miestä jonkin aikaa ja leiriläiset ryöstettiin omaisuudestaan.

Ensimmäinen joukkosurma oli 3.7. 1941 leiriläisistä  ja surmanpaikka Raše metsä (n2 km Utenasta).

Toinen joukkosurma oli  7.8. 1941.

Lopuksi likvidoitiin Utenan getto 29.8. 1941 ja loput juutalaiset alueelta,  myös Moletain kylästä.

Utenan (UZJANY)  alueen natsiuhrien muistoa vaalitaan:

http://www.iajgs.org/cemetery/lithuania/utena.html

UTENA: Utena district and county

Alternate names: Utena [Lith], Utiyan [Yid], Utsiany [Rus], Uciana [Pol], Uedainiai, Utian, Utien, Utsjany, Utsyany, Utyan, Uyana, Russian: Уцяны. אוטיאַן-Yiddish. 55°30' N, 25°36' E, 38 miles ENE of Ukmergė (Vilkomir). 1900 Jewish population: 2,405. Yizkors: Yisker-bukh Utyan un umgegnt (Tel Aviv, 1979); Yisker-bukh fun Rakishok un umgegnt (Johannesburg, 1952) ; Lite (vol. 1) (New York, 1951) ShtetLink. One of the oldest Jewish communities in Lithuania, the first Jewish settlement dated from the sixteenth century. Census: Jewish population: 1897-2,405 (75%) and 1923- 2,485 and 5,443 Jews in the entire District of Utena (4.73%). Sizeable Jewish communities resided in Anykščiai, Moletai, Užpaliai and Tauragnai. With lakes at either end of the town and a river through its center, four bridges united the two halves of the town. Mud marshes were a problem. Originally, the town was four km away, but moved at the end of the 18th century. During the Napoleonic War, the town was an important transport center on the Petersburg-Warsaw highway. The small Ponovezh-Gluboke railroad line opened in the late 1800s. The population of about 600 families-was 95% Jewish. The compact town with wooden straw-roofed houses was a fire hazard  The pre-WWI Utian economy, with neither large business nor industrial capabilities, was poor. Czarist repression and conscriptions comtined to make emigration to America, South America and South Africa appealing. During WWI German occupation, a prison was built with no courts. Utena District was composed of twelve rural districts. In the inter-war period, the once muddy town was modernized, doubled in land size and tripled in population. New streets divided into hundreds of blocks were divided among the Christians with not one Jew. Almost all streets in the old town were paved with sidewalks added. Lithuanians purposely campaigned to "buy Lithuanian", hurting the Jewish businesses. Jews still rented land or orchards. The kahal property was turned over to the folksbank, which became the limited Jewish community focus. During Independent Lithuania and German occupation, Utena was the district center. Before Nazi occupation, Utena had four synagogues: one on Kauno Street, another in Utenio Square, the other two in the Market Square, gymnasiums instructing in Hebrew and Yiddish, and an elementary school with Yiddish instruction for about 770 children. Utena had a public Jewish library, various charity organizations, divisions of political parties and sports clubs.  [March 2009] REFERENCE: Utianer Benevolent Association (New York, N.Y.) Title: Records, 1937-1977. Description: .6 linear ft. Notes: Landsmanshaft of Jewish immigrants from Utena, Lithuania. ... YIVO collections are in Yiddish, Russian, Polish, English, Hebrew, and other European and non-European languages. Location: YIVO Institute for Jewish Research, New York, NY. Control No.: NXYH89-A816 [December 2000]

CEMETERY: Gravestones dated from the 1600s.
MASS GRAVES: Anti-Soviet Lithuanian collaborator squads with 484 men began activities in Utena District in July 1941. On June 24, men from Nemeikščiai village (4 km from Utena) gathered 40 men and occupied Utena, disarmed four militiamen, and released all prisoners from NKVD custody. They also disarmed small Red Army groups crossing the town and retreating communists.
On the evening of June 24, two NKVD buses came to Utena with two groups of men. After a battle, the partisans left.
On June 25, a fierce battle for the town broke out on the highway from Utena to Ukmerge between German and Soviet military units.
That evening, the Germans occupied Utena. Their shelling seriously damaged the center of Utena, mainly belonging to Jews. A Lithuanian Commander's Office opened; and an 80-man squad of auxiliary police (collaborators) was set up. The majority of the town's Jews did not attempt to flee into the Soviet Union. Persecution of Jews began from the very first days of occupation.  Jews were forced to perform public works  wearing a Mogen David, were prohibited from using sidewalks, and had their property looted. Jewish houses were marked and rabbis scorne. Religious books and other valuables were looted from Utena's synagogues that were turned into temporary custody sites. Some arrested Jews were taken to Utena prison.


On July 1, posters all over the town stated that all Utena Jews must leave the town in twelve hours. Those refusing to obey the order were threatened with shooting. Utena white-bands started driving about 2,000 Jews from their homes to a camp within Šiline forest.
Nearly daily, a group of young Jews (from 35 to 40 men) were taken from the camp and executed in Raše forest (about 2 km from Utena). In the camp, jewelry, money and other valuables were taken from the Jews.


The first mass execution of Utena Jews was carried out on July 3, 235 Jewish men and 16 women were shot in Raše forest by the "flying squad" of Hamann from Kaunas and local white-bands.


Utena Ghetto was small so most Utena Jews were kept in the Šiline forest camp and others in prison. The Ghetto in the synagogue on Ežero Street was fenced with barbed wire. People in the Ghetto lived under unsanitary conditions with food was in very short supply. Typhus broke out.


On August 7, the second massacre occurred. The squad led Hamman and local white-bands gunned down 483 Jewish men and 87 women in Raše forest.


The Ghetto of Utena and the remaining Utena Jews were killed on August 29 -- adult men and women, children, babies and the elderly were shot by Hamann's squad and Utena white-bands that murdered 3,782 Jews from Utena and Moletai.


Three large ditches and several pits in Raše forest hold the remains of between 4,600 and 9,000 murdered Jews from Utena town and district. Only a few Jews from Utena survived WWII. [March 2009]
Forest of Rase, 2 km from Utena; 179-181; pic. # 320-326 US Commission for the Preservation of America's Heritage Abroad

EŽERENAIN juutalaisten joukkosurma 26.8 1941 Krakynes-metsässä

Hakusana saksalaisen, Euroopan poliittisen kartan antaman nimen mukaan: EŽERENAI Lithuanien.

Kartassa on tämän kaupungin lähellä seuraavia karttanimiä:

http://www.jewishgen.org/yizkor/lithuania5/lit5_222.html

Toisen Maailmansodan aikana

Kesäkuussa 1949 Liettua liitettiin Neuvostoliittoon ja siitä tuli Neuvostotasavalta. Suusin osa Etzherenin juutalaisille kuuluneista liikkeistä kansallistettiin ja komissaarit määrättiin hoitamaan niitä. Kaikki siionistiset puolueet ja nuorisojärjestöt hajaantuivat ja useimmat instituutiot suljettiin. Tarvikkeiden saanti huononi ja tuloksena hinnat kallistuivat. Keskiluokka, johonjuutalaiset lähinnä kuuluivat, koki suurimman taloudellisen iskun ja elintaso romahti.

• During World War II
• In June 1940 Lithuania was annexed to the Soviet Union and became a Soviet Republic. The majority of shops belonging to the Jews of Ezhereni were nationalized and commissars were appointed to manage them. All Zionist parties and youth organizations were disbanded and most community institutions were closed. The supply of goods decreased and, as a result, prices soared. The middle class, mostly Jewish, bore the brunt and the standard of living dropped.

Kun sota Saksan ja Neuvotoliiton välillä puhkesi 22. kesäkuuta 1941, liettuan koillisnurkasaa sijaitsevan Ezherenin juutalaisväestö ei aluksi tästä huolestunut, sillä he katsoivat olevansa kaukana etulinjasta. Todellakin Saksan armeija tuli tähän kaupunkiin myöhemmin kuin moneen muuhun Liettuan kaupunkiin, joten Puna-Armeijan perääntyminen kaupungin kautta ja massiivisten pakolaisvirtojen saapuminen aiheutti juutalaisille paniikin. Moni koetti silloin lähteä pakoon Venäjälle, muttaaseistautuneitten liettualaisten ryhmät olivat väijymässä ja ampuivat pakenevia teillä. Harvan onnistui paeta Venäjälle. Joka tapauksessa yli kaksikymmentä pakolaista palveli Puna-Armeijan liettualaisessa divisioonassa.

• When war broke out between Germany and the Soviet Union on June 22^nd, 1941, Ezherni Jews were at first not concerned, thinking that they were far removed from the front. In fact, the German army entered the town later than in many other towns in Lithuania, so that when the Red Army retreated through the town and masses of refugees arrived, the Jews panicked. Many attempted escaping to Russia, but groups of armed Lithuanians ambushed and shot them on the roads. Not many succeeded in reaching Russia. However, more than twenty escapees served in the Lithuanian division of the Red Army.

Jo ennen kuin saksalaiset tulivat kaupunkiin, liettualaiset nationalistit ottivat vallan ja tapansa mukaan aloittivat onnettomien juutalaisten solvaukset ja väärinkäytön. On runsaasti kertomuksia liettualaisten julmuuksista. Venäläinen Kazanov oli paikallisten mellakoitsijoitten koplan johtaja ja hänen apulaisiaan oli Shakys -niminen opettaja ja entinen poliisipäällikkk Bruzikaitis. Eräs juutalainen Leib Banke haudattiin elävältä kaupungin keskustaan. Eräs puolalainen, Pashkevitz, pakotti 80-vuotiaan juutalaisen myllyn omistajan, Ber Novik-nimisen, juoksemaan kaupungin katujen läpi Stalinin kuva selässään.

• Even before the Germans entered the town, Lithuanian nationalists took over and inevitably started their abuse of the hapless Jews. Stories of the atrocities of the local Lithuanians are plentiful. The local gang of rioters was headed by a Russian named Kazanov and his helpers, the teacher Shakys and the former police commandant Bruzikaitis. A Jew, Leib Banke (or Benke), was buried alive in the center of the town. A Pole, Pashkevitz, forced the octogenarian Jewish flourmill owner Ber Novik to run through the streets with a picture of Stalin displayed on his back.

Elokuun 26 päivä 1941 julman kohtalon alaiset Ezherenin juutalaiset kerättiin yhteen ja sitten heidät käskettiin kärryille, joita kaupunkiin oli tuotu. Heille sanottiin, että heidät viedään (luoteessa sijaitsevalle) Rokiskis- nimiselle paikkakunnalle töihin ja neuvottiin ottamaan mukaan jonkin verran ruokaa ja vaatteita. Heille luvattiin pikainen paluu. Naiivit juutalaiset- vaikka juuri olivat olleet pahempien tapahtumien todistajina- uskoivat mitä heille sanottiin. Liettualainen pormestari antoi rabbiinille ja kahdelle yhteisön arvostamalle henkilölle mukaan suosituskirjeet , jossa oli todistus siitä, että ”nämä henkilöt ovat ammattitaitoisia ja hyviä juutalaisia” ja pyydettään ottamaan heidät vastaan ja kohtelemaan heitä hyvin. Ja pormestaria uskottiin! Saattue lähti (länsiluoteeseen päin ) Utyan (Utena) tietä ja sitä vartioi aseistetut liettualaiset.http://www.jewishvirtuallibrary.org/utena

• On August 26^th, 1941 the now doomed Ezhereni Jews were gathered together and then ordered onto carts brought to the town. They were informed that they were going to Rakishok (Rokiskis) to work and instructed to take some food and clothing with them. They were promised a speedy return. The naive Jews, who had recently witnessed worse events, believed what they were told. The Lithuanian mayor provided the rabbi and two respected community men with letters of recommendation which stated that “these are virtuous people, good Jews”, asking to accept and treat them well. And he was believed! The convoy left on the road to Utyan (Utena) guarded by armed Lithuanians.

Illalla kun matkaa oli tehty 15 km , aika lähellä Antaliepte- nimistä kaupunkia, saattue poikkesi tieltä ja meni Deguciain-metsään. Ihmiset käskettiin pois rattailta ja riisuutumaan. Kun he näkivät mitkä kuopat edessä odottivat, nousi kauhea huuto. Naiset eivät suostuneet riisuutumaan ja alkoivat hajaantua, mutta vahdit päästivät luotiryöpyn konekivääreistään ja pienessä ajassa kaikki juutalaiset olivat surmatut. Alhaisen epäinhimillinen puolalainen, Pashkevitz, yksi vartijoista, raahasi erään jalattoman invalidin Jerahmiel Shtulper-nimisen murhapaikalle ja heitti hänet elävänä kuoppaan. Siellä murhattiin Ezherenai kaupungin juutalaisten lisäksi myös seuraavien paikkakuntien  juutalaisia.

Antalept (Antaliepte),

Dusyat (Dusetos)

Salok (Salakas)

Turmout (Turmantas)

Rimshani (Rimse)

Duksht (Dukstas).

Metsän verilöylystä selvisi vain kaksi miestä. Jonkin aikaa he vaeltelivat paikan läheisyydessä. He olivat vielä 1943 hengissä, mutta sittemmin toinen heistä Hayim Shulman ammuttiin ja toinen, etunimeltä Aharon teki itsemurhan, kun ei nähnyt mitään toivoa elossapysymisestä.

• In the evening, after traveling about 15 km. (9 miles), not far from the town of Antaliepte, the convoy left the road and entered the Deguciai forest. The people were ordered to get off the carts and to undress. Seeing the pits awaiting them, a terrible outcry arose. The women refused to undress and began to scatter, but the guards unleashed their machine guns and soon all the Jews were dead. The infamous, inhuman Pole, Pashkevitz, now one of the guards, dragged an invalid, Yerakhmiel Shtulper, who had no feet, to the murder site and threw him into the pit alive.
• Other Jews who were murdered there were from Antalept (Antaliepte), Dusyat (Dusetos), Salok (Salakas), Turmont (Turmantas), Rimshani (Rimse) and Duksht (Dukstas). Only two men survived the massacre. For some time they wandered around in the vicinity. They were still alive in 1943, but later one of them, Hayim Shulman was shot and the other, whose first name was Aharon, committed suicide when he realized that there was no hope of survival.

Eräs saksalainen lähde arvelee, että 2569 juutalaista (687 lasta joukossa) murhattiin sinä päivänä,

http://www.lzb.lt/en/2016/08/23/commemoration-in-dusetos-of-75th-anniversary-of-krakyne-massacre/

http://www.jewishvirtuallibrary.org/zarasai

mutta on toinen informaatio, jonka mukaan luku on noin 5000. Joukkohauta on Krakynes- metsässä, 500 metriä Deguciai-Dusetos-tiestä. (Dusetos on suoraan länteen Ezherenaista)

• A German source believes that 2,569 Jews, including 687 children, were murdered on that day, but other information gives the number as about 5,000. The mass grave lies in the Krakynes forest, 500 meters (550 yards) from the Deguciai - Dusetos road.

Kaupunkiin jäi eloon kaksi juutalaista. Toinen heistä oli Yisrael Traub, noin 60 vuotias. Hänet liettualaiset hyväksyivät. 1930-luvulla hän oli kaupunkineuvoston jäsen ja varapormestari. Hänet määrättiin lakaisemaan katuja, mutta tämä suosionosoitus ei kauan kestänyt. Myös Yisrael sai surmansa luodeista. Toinen juutalainen henkilö Jerahmiel Shnaider oli naimisissa venäläisen naisen kanssa. Hän piiloutui kotiinsa ja mahdollisesti väsyi kotonaan istuskelemiseen tai ehkä vaimo hoputti lähtemään töihin. Eräänä sunnuntaina Shnaider meni kirkkoon vaimonsa ja hänen perheensä kanssa. Rukoushuoneella venäläinen Kazanov tunnisti hänet ja vei pois jumalanpalveluksesta vaimon ja vaimon äidin anomuksista välittämättä, johti hänet metsään, pakotti riisumaan pyhävaatteet ja murhasi hänet. Liettualaisklähteiden mukaan olisi eräs liettualainen Karolis Mikutevicius kätkenyt yhden juutalaisen tytön Berka (?) -nimisen neljän pereheenjäsenensä kanssa.

• Two Jews were left in the town. One of them, Yisrael Traub, about 60 years old, was accepted by the Lithuanians (during the 1930s he was a member of the Municipal Council and a deputy Mayor). He was appointed to sweep the streets, but this favor did not last long. Yisrael too became a victim of the shooting. The second Jew, Yerakhmiel Shnaider, was married to a Russian woman. He hid in his house and probably became tired of sitting at home or, perhaps his wife insisted he go to work. One Sunday Shnaider went to church with his wife and her family. In the house of prayer, the Russian Kazanov recognized him, took him out during the service and despite the pleading of his wife and her mother, led him to the forest, forced him to take off his Sunday clothes and killed him. According to a Lithuanian source a Lithuanian named Karolis Mikutevicius hid a Jew named Berka (?) with his four family members.

Ezherenin kaupungin vapautti Puna-Armeija vuoden 1944 lopulla. Sodan jälkeen Ezherenin ja ympäristökaupunkien eloonjääneet pystyttivät muistomerkin joukkohaudalle ja siinä on jiddishin kielellä ja liettuan kielellä teksti: ”Tällä kohdalla natsimurhaajat ja heidän paikalliset auttajansa murhasivat julmasti 8000 juutalaista lasta, naista ja miestä Zarasaista ja sen ympäristöstä 26 elokuuta 1941.

• Ezhereni was liberated by the Red Army at the end of 1944. After the war the survivors of Ezhereni and the surrounding towns erected a monument on the mass graves on which was written in Yiddish and Lithuanian: “Here at this site the Nazi murderers and their local helpers cruelly murdered 8,000 Jews children, women, men of Zarasai and the vicinity on the 26th of August 1941.”

Artikkeliin liittyy kuvia muistomerkeistä.

The marker pointing to the massacre site carries the inscription
“Let us make sure that this tragedy is never again repeated.”

One of the ditches filled with the remains
of the thousands of innocent Jewish people

The monument on the mass graves

Muistiin

ZIDIKAI kylän holokaustiajan historiaa hahmotetaan. Joukkosurma Mazeikiaissa

YKSI KYLÄYHTEISÖ 500 juutalaisesta yhteiskunnasta Liettuassa

ZIDIKAIN juutalainen seurakunta

Zidikain historia.

 Katsottu 15.7. 2017 http://kehilalinks.jewishgen.org/Zidikai/JHistory.htm

http://www.kpbc.ukw.edu.pl/dlibra/plain-content?id=24596

1600-luvulla tulivat  ensimmäiset juutalaiset Zidikain kylään  ja puinen synagoga valmistui 1780 ollen Liettuan ensimmäisia synagogia.

1800-luvun lopulla  lopulla oli Sidikiassa 914 juutalaista henkilöä, 73% pienen kylän väestä.

1881 tapahtui, että valankumoukselliset salamurhasivat keisari Aleksanteri II:n Venäjällä maaliskuussa ja silloinen hallitus alkoi syyttää juutalaisia tästä salamurhasta, mikä johti juutalaisiin seurakuntiin kohdistuviin vainoihin, pogromeihin, raiskauksiin ja murhiin ja tehtiin uusia lakeja, 

1882 Toukokuunlait:  niissä säädettiin, että juutalaiset eivät saa asettua asumaan tiettyjen asutustensa Shtetl ulkopuolelle ja kaikki kiinteistökaupat juutalaisten nimissä näiden asutusten ulkouolella mitätöitiin ja juutalaisilta kiellettiin kaupunkäynti sunnuntaina ja kristillisinä pyhinä.

• Jews first settled in Židikai in the 17th Century and its wooden synagogue was built in 1780 and was one of the first of its kind in Lithuania. At the end of the 19th Century there were 914 Jews in Židikai, 73% of the general population. In March 1881 Alexander II of Russia was assassinated by revolutionaries and the government blamed the Jews. This resulted in rioting, pogroms, rape and murder of Jewish communities and in1882 the May Laws were introduced. These laws meant that Jews were forbidden to settle outside a Shtetl, deeds of sale of real estate in the names of Jews outside Shtetls were nulled and Jews were prohibited from trading on Sundays and Christian holidays.

1915 ensimmäisen maailmansodan päivinä vuonna juutalaiset karkotettiin Venäjän kaukaisiin sisäosiin, eikä kaikki palanneet sieltä takaisin sodan jälkeen.

1921 oli vain 366 juutalaista Zidikaissa jäljellä. Köyhyys alkoi olla yleistä ja eristäytyneisyys teki resistentiksi uusia aatteita kohtaan ja köyhyys vaikuti maastamuuttoa Amerikkaan, Etelä-Afrikkaan, Englantiin ja Irlantiin.

• In 1915, during World War I, Jews were exiled into the interior of Russia and not all of them returned after the end of the war. In 1921 there were only 366 Jews in Židikai. General poverty and isolation made the community resistant to new ideas and poverty induced emigration to the US, South Africa, England and Ireland.

Zidikaissa oli rukoushuone, synagoga ja lukuisia huoneita. Liettuan itsenäisyyden jakson aikana oli myös hebrealainen koulu, joka kuului Tarbut eli kulttuuriverkostoon. Seurakunnalla oli virallisten rabbien jatkumo. Viimeinen rabbiini oli Rabbi Eliahu Lotzki.

Zidikain seurakuntaa palvelleita rabbiineja ovat olleet:

Rabbi Zvi-Hirsch;

Dov bar Zvi Dimand ( ennen Zidkiaa Tavrigin rabbiini, myöhemmin hän meni Piltenin rabbiiniksi)

Rabbi Moshe-Shlomo bar Yosef Levinberg (toimi rabbiinina 38 v. Z”L 5656/1896.

Rabbi Haim bar Avraham Natansohn

Rabbi Avraham-Zeev Heller (myöhemmin hän toimi Mariampolessa)

Rabbi Yitzhak Begun (myöhemmin hän toimi Radvilishukissa)

Viimeinen rabbiini: Rabbi Eliahu Lotzki.

• Židikai had a prayer house, a synagogue and a number of ‘Hadarim’. During the period of Lithaunia’s independence there existed also a Hebrew school of the ‘Tarbuth’ network. The community had an unbroken line of officiating Rabbis, with Rabbi Eliahu Lotzki the last one.
• The Rabbis that served in Židikai included: Rabbi Zvi-Hirsch; Dov bar Zvi Dimand (formerly of Tavrig; later went to Pilten); Rabbi Moshe-Shlomo bar Yosef Levinberg (served as Rabbi for 38 years; he died in 5656/1896); Rabbi Haim bar Avraham Natansohn; Rabbi Avraham-Zeev Heller (later Mariampole); Rabbi Yitzhak Begun (later in Radvilishuk) and the last Rabbi Eliahu Lotzki.

Arvelemme, että juutalaiset asuivat ja pitivät seurakuntansa muutaman harvan kadun varrella kaupungin oikealla kulmalla, joka on nykyisin maanviljelysaluetta. Synagoga on nyt vain kivikasa ja siinä lähistöllä oli myöskin terastajilla, leipojilla ja kauppiailla toimitilansa. Pieni luonnollinen uima-allas mudostui alunperin siitä vedestä, mikä nahkuriverstaista oli peräisin. Alueen runsaassa nahakteollisuudessa toimi moni juutalaisista ja sai siitä elantonsa.

• The Jews, we think, lived and congregated around a few small lanes to the right of the town, which is now farmland. The synagogue is now a pile of stone rubble and it was there that the butchers, bakers and shops were based. There are just some sandy lanes now and nothing remains of the wooden structures. Across from a small natural swimming pool originally formed by the drainage water from several tanneries was where most of the Jews lived and worked.

Zidikain juutalaisten elinkeinona oli vähittäismyynti ja kauppamatkustus. Jotkut olivat töissä paikallisessa nahkurinverstaassa ja muutama perhe oli maanviljelijöitä. Paikallinen mylly oli juutalaisten omistama. Juutalaisella pankilla oli vuonna 1929 jäseniä 87.

• The Jews of Židikai make a living from small trade and peddling. Some worked in the local tannery and a few families were farmers. The local flour mill belonged to a Jew. The Jewish bank had 87 members in 1929.

Holokaustin ajanjakso 

 

Sen jälkeen kun II maailmansota oli puhjennut ja Saksa oli miehittänyt Puolan, Liettua joutui Neuvostoliiton hallinnon alaiseksi. Liittymä Neuvostoliitton tehtiin kesän 1940 lopulla.

Toisen maailmansodan alkaessa oli Zidikaissa 150- 200 juutalaista, noin 30 perhettä.

Kolme päivää sen jälkeen kun Saksa oli lähtenyt hyökkäämään Neuvostoliittoa vastaan kesäkuussa 1941, saksalaiset tulivat Zidikaihin. Paikalliset nationalistiset liettualaiset ottivat kaupungin johdon käsiinä ja alkoivat ahdistaa juutalaista yhdyskuntaa. Seurasi ryöstämistä ja hävitysvimmaa ja myös murhia. Liettualaiset ”aktivistit” ottivat senjälkeen heti vallan ja juutalaisten elämä vaaraantui. Ylläkköratsioitten tekijät eivät tyytyneet vain saalistamaan ja ryöstämään, vaan he käyttivät mitä tahansa keinoja surmatakseen juutalaisia. Moni liettualainen käytti tätä aikaa maksaakseen ”velkojaan”.

• The Holocaust Period
• After the outbreak of World War II, and the conquest of Poland by the German, Lithuania came under Soviet rule and at the end of Summer 1940, was annexed by the Soviet Union. At the start of World War II there were between 150-200 Jews in Židikai – approximately 30 families.
• Three days after the German attack on the Soviet Union in June 1941, the Germans entered Židikai. Local nationalistic Lithuanians took over the town and harassed the Jewish community. They looted and vandalised their belongings and there were cases of murder.
• The Lithuanian ‘activists’ took over immediately afterwards and the lives of the Jews became precarious. The raiders did not merely loot and rob, but used any means to murder Jews. Many Lithuanians used this time to settle ‘accounts’.

Tässä on eräs tyypillinen esimerkki.

 Eräs Zidikain liettualainen ei pitänyt siirtomaatavarakauppias Y.N. Neimanista Molemmilla näet oli kauppa ja he olivat kilpailijoita. Sudan puhjetessa Neiman pysytteli tyttärensä luona Latviassa, rajan toisella puolella. Liettualainen havaitsi tämän ja matkusti tyttären talolle,raastoi Neimanin väkivalloin ulos talosta ja vei hänet juutalaiselle hautausmaalle ja käski Neimanin kaivaa hauta itselleen. Liettualainen odotteli, kunnes Neiman oli valmis ja sitten sieppasi lapion itelleen ja hakkasi miehen lapiolla alas kuoppaan. Liettualainen peitti ruumiin maa-aineksella uhrin vielä eläessä.

• Here is a typical example: a Zhidik Lithuanian was unhappy about the grocer Y. N. Neiman. They both had shops and were competitors. At the outbreak of war, Neiman was staying with his daughter, who lived across the border, in Latvia. The Lithuanian found out and traveled to the daughter’s house, got Neiman out by force, brought him to the Jewish graveyard and told him to dig a grave for himself. The Lithuanian waited until Neiman finished digging and then grabbed the spade and started beating him until he fell dying into the grave. The Lithuanian covered the body with soil, burying his victim while still alive.

Vähän ajan kuluttua saksalaiset julistivat juutalaisille käskyn kokoontua rukoushuoneelle. Siellä heitä pidettiin viikko ilman ruokaa ja vettä. Sillä aikaa liettualaiset ryöstivät heidän omaisuutensa. Rukoushuoneelta juutalaiset viettiin toiseen kokoontumispaikkaan Luse -nimiseen lähelle joen rantaa parin kilometrin päähän Zidikaista. Myös Pikelain kaupungin juutalaiset oli tuotu sinne. Viikon päästä heitä marssitettiin 15 km kivilouhokselle ja siellä heiltä otettiin kaikki vaatteet pois ja marssitettiin edelleen Mazeikiai-nimiseen paikkaan. Sinne oli tuotu myös kaikki Mazeikiain juutalaiset. Kaikki nämä juutalaiset miehet murhattiin. Elokuun 4. päivänä 1941 naiset ja lapset tuotiin massahaudoille ja heidät surmattiin yhdessä Mazeikiain ja sen ympäristön juutalaisten naisten ja lasten kanssa.

• After a short time, the Germans published an edict ordering the Jews to assemble in the prayer house. There they were kept for a week without food or water. During that time the Lithuanians robbed them of their belongings. From the prayer house the Jews were taken to another assembly point, in Luse near the local river, a few kilometres from Židikai. The Jews from the town of Pikelai were also brought there. After a week they were made to walk the 15km to a quarry, stripped naked and marched to Mažeikiai. There they were murdered together with Mažeikiai Jews. On August 4th 1941 the women and children were also brought to the mass graves and murdered with the women and children from Mažeikiai and its environs.

Kaksi Zidikian tyttöä pystyivät piilottautumaan kahdeksi vuodeksi paikallisten maanviljelijiden luokse. Ehkä liettualaiset kyllästyivät heihin tai ehkä he pelkäsivät kätkeä juutalaisia, joten he menivät luovuttamaan tytöt saksalaiselle poliisille. Saksalainen komentaja ihmetteli niin paljon sitä, etä tytöt olivat selviytyneet hengissä sellaisen pitkän ajan, että hän aikoi jättää heidät henkiin. Mutta siten hän muutti mielensä ja tarjosi tupakat sille liettualaiselle apulaispoliisille, joka surmaisi tytöt. Tupakasta oli moni kilpailemassa.

• Two girls from Židikai managed to hide for two years with local peasants. Eventually the Lithuanians had enough or perhaps they became afraid to continue to hide Jews, so they went to the German police and gave the girls away. The German commander was so amazed that the girls managed to hide for such a long time, that he was going to leave them be. However, he then changed his mind and offered cigarettes to any of the Lithuanian auxiliary policemen who would kill them. There were many competitors for these cigarettes.

Muutama harva juutalainen onnistui pakoyrityksissään Neuvostoliiton puolelle. Useimmat tuhoutuvat tällä matkalla. Muutamat erehtyivät menemään Kovnoon sodan aattona ja saivat Kovnon ghetton juutalaisten kohtalon.

• A few Jews who tried to escape to the Soviet Union succeeded in getting there. Most perished en route. A few got stuck at the eve of the war in Kovno and shared the fate of the Jews of the Kovno ghetto.

Tämä oli Zidikian juutalaisen seurakunnan loppu. Sodan jälkeen pystytettin Mazeikain joukkohaudalle muistomerkki.

• That was the end of the Jewish community of Židikai. After the war a memorial was erected on the site of the mass grave in Mažeikiai.

http://www.holocaustatlas.lt/EN/#perpetrators/

OLITAN Holokaustiajan historiaa hahmotetaan

http://defendinghistory.com/invitation-to-july-4th-event-in-alytus-to-unveil-sculpture-honoring-holocaust-rescuers/88836
 VILNIUS—The organizers of a July 4th event to unveil a new monument to the inspirationally brave Holocaust rescuers who risked all to just do the right thing and save a neighbor have issued a public invitation inviting people from near and far to attend. The monument, conceived by Vaclovas Jankauskas will be unveiled at the Sculpture Garden in Alytus (Yiddish Alíte), a town just under an hour and a half drive from Vilnius (Google map), about 110 kilometers southwest of the capital via the A4. There are regular buses. The event will be held at 11 AM on 4 July. The invitation is reproduced below and is available as PDF.


http://www.jewishgen.org/databases/Lithuania/LithCensus1897.htm
 In 1895, the Imperial Russian government began planning a census of the entire Russian Empire.   The actual count of individuals took place on January 28, 1897.  Previously, tax registrations and draft registrations had been collected, but this census was different — it was to be used only for statistical purposes.
“The 1897 census had an ambitious intent: to document the entire population of the Empire and describe its associated characteristics on a single day.  This [odnodnevnaya perepsis] would collect data on age, gender, literacy, nationality, place of birth, etc., for all residents irrespective of their social Estate or tax status. . . . Varying census forms were printed for what were considered the five principle groups of persons. Form [A] was for peasant households that resided on agricultural property; Form [B] was for landed Estates; Form [V] for urban populations; [another form] for the military population; and [the final form] for boarding students, clergy, wards of charitable organizations, etc.” (Thomas K. Edlund, “The 1st National Census of the Russian Empire,” FEEFHS Journal, volume VII, numbers 3-4, Fall/Winter 1999, Salt Lake City, Utah).
To see an example of these forms, click on the image at the right.
All individuals were listed together, but nationality (including "Jewish") was identified.
After the census was taken, a second copy of every return was made. Both copies were sent to the provincial census commission.  The provincial census commission sent one of copy to the central commission in St. Petersburg.  After the central commission tabulated statistical results, their copy of the information was destroyed.   However, some of the original returns were saved in local and provincial archives.
About this database
This database is a translation of the remaining fragments of the 1897 Census records, extracting only Jewish persons, from Kovno and Vilna gubernias.    Please note that there are many qualifications in this statement:

1. Only records in the Lithuanian State Historical Archives (LVIA) in Vilnius, Lithuania were examined.
   (The JewishGen Latvia SIG has translated some of the 1897 Census records for Latvia, at http://www.jewishgen.org/databases/Latvia/AllRussia.htm;
   The JewishGen Belarus SIG has translated some of the 1897 Census records for Grodno gubernia, at http://www.jewishgen.org/Belarus/intro_1897_russian_census.htm).
2. Only Jewish records were translated (the records include data on "religion").
3. The majority of the original records were destroyed, and are not available today.  The following table shows the number of individuals (total population and Jewish population) recorded in the original statistical summary of the Lithuanian districts, and the number of records in the translated remnants.  As you can see, most records have been lost.  All records found in the Lithuanian State Historical Archives in Vilnius as of November 2002 have been translated for this database.

Uezd / District	Gubernia	Total Population *	Total # of Jews *	Jews as a % of Population	# of Jews in Remaining Records	# of Jewish Families in Remaining Records	% of Jewish Records Remaining
Kovna (Kaunas)	Kovno	227,431	45,353	20%	0	0	0
Vilkomir (Ukmergė)	Kovno	229,118	30,153	13%	4,291	834	14%
Novo-Alexandrovsk (Zarasai)	Kovno	208,487	26,463	13%	3,646	637	14%
Ponevezh (Panevėžys)	Kovno	222,881	27,207	12%	1,397	251	5%
Rossieny (Raseiniai)	Kovno	235,362	26,447	11%	1,083	194	4%
Telz (Telšiai)	Kovno	183,351	22,695	12%	607	82	3%
Shavl (Šiauliai)	Kovno	237,934	34,348	14%	713	161	2%
Kovno Gubernia Total		1,544,564	212,666	13.7%	11,737	2,159	5.5%
Vilna (Vilnius) (not including city of Vilna)	Vilna				1,728	316

* From the Statistical Summaries published by the Imperial Russian government in 1905, available on LDS microfilm. 

How this translation was obtained

In 1999, Howard Margol finalized an agreement with the Lithuanian State Historical Archives in Vilnius, for the Archives to translate the information from the 1897 census records into English, key the data into a computer, and send the data to him on diskettes.  The entire project was completed in February 2000.  Peggy Freedman helped co-ordinate the data collected for the project.  The translated data was moved from Word documents into a database, and now, thanks to the JewishGen wizards, is searchable by name, place, soundex value and keyword.
Howard donated the Word documents for the entire translation of existing Jewish records from the 1897 census to the Family History Library in Salt Lake City, Utah.  The FHL re-produced this document on microfiche.  The title on the microfiche is "1897 census extracts from Lithuania".  The Family History Library Catalogue (FHLC) description....

OLITA (ALYTUS) synagogan valokuva. Vidzgirion metsän joukkosurmat

Olitan synagogasta on valokuva Wikipediassa.
Olita on nykyään  Alytus nimeltään Liettuassa.
 https://pl.wikipedia.org/wiki/Olita

Katso OLITAN alueen sijainti  Saksalaisetn  OBER OST kartalla viime maailmansodan aikana.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6d/OberOstMap.png

https://en.wikipedia.org/wiki/Alytus

Synagooga on olut kookas  ja ennen  natsien tekemään Liettuan miehitystä  1941 seurakuntaan kuului  noin 1700 henkilöä. Kesäkuusssa  heitä alkoivat sekä natsit että paikalliset ampua  ja muu  juutalaisväestö asetettiin Olitan   gettoon,  mutta jo elokuussa paikalliset  rupesivat surmaamaan Vidzgirion lähimetsässä  heistä 1279.  Osa seurakuntalaisia  oli  sinä kesänä paennut puiseen synagogaan ja heidät poltettiin elävältä. Tiilinen  Oliten synagoga on säilynyt muistona  näihin asti suuresta ja virkeästi  toimineesta juutalaisesta yhteiskunnasta.

ערב הכיבוש הגרמני חיו באליטה כ-1,700 יהודים שקיימו מוסדות חינוך, ספרייה ותנועות נוער. ביוני 1941 כבשו הגרמנים את אליטה וירו במאות יהודים כתגמול על מות חיילים גרמנים. ליטאים לאומנים רצחו בימים הבאים מאות יהודים נוספים. בעיר הוקם גטו ובאוגוסט 1941 נרצחו כ-1,100 מתושבי הגטו ביער סמוך בידי ליטאים.

Aravan tie

Löysin kartan mistä näki hyvin Aravan laakson tien, jonka ajoimme   kahvipaikka  Tsukim ja uimapaikka  Kalia myös, sekä palmuistutukset.
Toukokuussa.http://www.getamap.net/maps/israel/hadarom/_ashalim_nahal/
Kuten tästä näkee kuivuuden tila on niin suuriasteista, että keinotekoisesti kastellen kestää varmaan tuhatv uota saada maata viheriöimään - siis  jokin ilmastonmuutos kosteampaan pitäisi  jollain keinolla tapahtua . Jos se ei tapahdu,  Metsien istutus kuivuteen altistaa ne vain riehuville tulipaloille, kuetn on tapahtunut. jokin kompromissa  pitäisi löytää maan palamaisen vähentämiseksi. tietysti  kaupunkien ja kivitalojen teko autaa koska siten saa varjeltua puita kosteammasa miljöössä.  Mutta ongelma leviää kohta koko maailmaan.  Pohjolaankin niin että se on on aivan  uskomatonta.

Haifan uutinen

http://www.jpost.com/Israel-News/Giant-US-aircraft-carrier-fighting-ISIS-docks-at-Israels-Haifa-port-498466
Rantaan on laituroinut lentotukialus.


Selittäisiköhän  tällainen niit- uniani  Israelin rannikosta -  ja viimeöistäkin  unta, jossa  oli jonkin valtavan kuilun rannalla, mutta syvyys oli täydellinen hiekkaerämaan rotko ja olin aivan  kapealla kantilla  rotkon yläreunalla.  Selkäni takana oli vain muutamia  kyynärän säteisiä hiekkakiviä joihin koetin kietoa kättäni, että pysyn  raunassa kiinni,   mutta siten reunaa pitkin oikealta  käveli tyttöni Lisse, joka oli kanssni Israelissa. Häntä ei korkeudet huimaa, kuten minua. Hän ojeni kaksi kättänsä käsiini ja sai vedettyä minut sieltä rotkoreunalta ylös  turvallisempaan kivettyyn  kohtaan ja sieltä pääsimme jostain kapeasta raosta jonnekin kiviseinäiseen keittiöön, jossa tehtiin ruokaa parhaillaan. Mutta tämä uni päättyi tähän.
 Minulla oli ihana tunne herätessäni,  kun tyttöni kädet olivat niin vahvat minun käsiini että  pääsin ylös täydellisen  pystysuoran rotkon reunalta.  Paikalla jossa olin, oli jokin nimikin vielä Kina tai Kar. ( Olin kyllä lukenut eräistä reseptoreista  nimeltä Kar).  varmuuden vuoksi taas kirjoitan unen muistiin.